Potilasturvallisuudessa ’oireidenmukaisesta’ hoidosta ennaltaehkäisyyn

Väitöstutkimuksessani (Varpula 2023) tunnistettiin useita vaaratapahtumia psykiatrisessa sairaalahoidossa potilaan eristyksen ja sidonnan aikana. Merkittävässä osassa näissä vaaratapahtumissa olivat hoitohenkilökunnan toimintaan liittyvät riskitekijät. Nämä riskitekijät olivat hoitohenkilökunnan epäturvallista toimintaa eristyksen ja sidonnan aikana. Hoitotyöntekijät eivät esimerkiksi tunnistaneet tai puuttuneet potilaiden itsetuhoiseen toimintaan ja voinnin heikentymiseen. Näitä löydöksiä ei kuitenkaan tule tulkita siten, että hoitohenkilökunta olisi omalla toiminnallaan syyllinen tai ensisijaisesti vastuussa näistä vaaratapahtumista. 

Hoitohenkilökunnan epäturvallista toimintaa on tarkasteltu aikaisemmissa tutkimuksissa keskittyen esimerkiksi hoitohenkilökunnan tekemiin virheisiin (Blair ym. 2022, Duarte ym. 2015) sekä turvallisuusohjeiden laiminlyönteihin (Vaismoradi ym. 2020). Hoitohenkilökunnan epäturvallisen toiminnan tarkastelu on ollut aikaisemmin keskiössä myös vaaratapahtumien syiden selvittelyissä johtaen usein syyllisten etsimiseen. Hoitohenkilökunta onkin tunnistanut merkittävimmäksi esteeksi vaaratapahtumista raportoinnille pelon syytöksistä ja seuraamuksista (Woo & Avery 2021). Keskittyminen pääosin hoitohenkilökunnan epäturvalliseen toiminnan tarkasteluun johtaa yksinkertaistettuun selitykseen vaaratapahtumista ja niiden syistä (Leveson ym. 2020). 

Epäturvallista toimintaa vaaratapahtumien yhteydessä tulisikin tarkastella systeemin, eli? vai ja? toimintaympäristön (organisaatio, ympäristö ym.) puutteiden ilmenemisenä. Täten epäturvallinen toiminta on ’oire’ eikä syy vaaratapahtumille. Puutteellisesti perehdytetyn ja kiireisellä osastolla paineen alla työskentelevän hoitajan tekemää virhettä tarkastellessa ei ole mielekästä etsiä syytä virheelle hoitajan toiminnasta (Reason 2008). Sen sijaan mielekästä on tarkastella sitä toimintaympäristöä, jossa hoitaja toimii. Epäturvallisen toiminnan tarkastelu systeemin puutteiden ilmentäjänä edesauttaa varsinaisten syiden tunnistamisessa. Systeemiajatteluun pohjautuvia menetelmiä hyödyntäen (Leveson ym. 2020) voidaan haittatapahtumien tarkastelussa ja potilasturvallisuuden kehittämisessä siirtyä ’oireidenmukaisesta’ hoidosta ennaltaehkäisyyn. 

Kirjoittaja: 
Jaakko Varpula
sh, TtM, Yliopisto-opettaja, projektitutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet:

Blair, W., Courtney-Pratt, H., Doran, E. & Kable, A. 2022. Nurses' recognition and response to unsafe practice by their peers: A qualitative descriptive analysis. Nurse Education in Practice, 63, 1-6. 

Duarte, S., Quieroz, A., Büscher, A. & Stipp, M. 2015. Human error in daily intensive nursing care. Revista Latino-Americana De Enfermagem, 23(6), 1074-1081. 

Leveson, N., Samost, A., Dekker, S., Finkelstein, S. & Raman, J. 2020. A Systems Approach to Analyzing and Preventing Hospital Adverse Events.

Reason, J. 2008. The Human Contribution: Unsafe Acts, Accidents, and Heroic Recoveries. Ashgate Publishing Company, Surrey, United Kingdom.

Vaismoradi, M., Tella, S., Logan, P., Khakurel, J. & Vizcaya-Moreno, F. 2020. Nurses’ Adherence to Patient Safety Principles: A Systematic Review. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(6): 2028. 

Varpula, J. 2023. Safety incidents in seclusion and restraint practices in psychiatric inpatient care. Annales D 1704. https://www.utupub.fi/handle/10024/174520.