Hoitajamitoitus ja hoitotyön kirjaaminen

Viime viikkojen uutisoinnissa on toistunut käsite hoitajamitoitus. Vanhustenhoidon yhteydessä esille nostettu suhdeluku 0,5 tai 0,7, johon varmasti jokainen uutisia seuraava on törmännyt. Tämän suhdeluvun taustalla on ymmärrys asiakkaiden hoidon vaativuudesta ja sen toteuttamista edellyttävistä hoitotyön resursseista. Vaikka vanhustenhoito on noussut uutisissa esille, on kysymys hoitotyön riittävistä resursseista vastaava monessa muussakin hoitotyön toimintaympäristössä. Viime viikolla TtM Satu Rauta väitteli aiheenaan hoitajamitoituksen kuvaaminen potilaiden hoitotyön tarpeisiin perustuvalla mittarilla leikkaussaliympäristössä. Yksi mielenkiintoinen tulos Raudan väitöskirjassa oli, että hoitoisuus ja anestesialääkäreiden käyttämä potilaiden sairausluokitus poikkeavat jonkin verran toisistaan ja ennustivat eri asioita (1). Tämä kuvastaa hyvin sitä, miksi moniammatillisessa työskentelyssä tarvitaan kaikkien osaamista ja tietoa.

Useissa maissa hoitajamitoitus-suositus perustuu hoitotyön tarpeiden ja interventioiden yhdistelmään, jota kuvaamaan käytetään hoitotyön vähimmäistietoa (Nursing Minimum Data Set) jonka tieto saadaan potilasasiakirjamerkinnöistä suoraan. Belgiassa tämä järjestelmä on ollut käytössä jo vuosikymmeniä ja muodostanut suuren määrän data-aineistoa, jota on syötetty järjestelmällisesti hoitotyöstä potilastietojärjestelmiin. Kerran vuodessa tiedot otetaan ulos ja katsotaan, hoitotyön tarveluokituksia ja kuinka paljon hoitotyön toimenpiteitä (interventioita) potilaiden hoito on tietyssä yksikössä vaatinut. Tämän perusteella voidaan tehdä suosituksia riittävästä hoitajien määrästä (2). Potilaiden hoitoisuutta ei siis tarvitse arvioida erikseen, vaan se määrittyy järjestelmään syötettyjen tietojen perusteella.

Ongelmatonta tämä ei ole. Erityisesti järjestelmissä on todettu potilaan psyykkistä hyvinvointia tukevien hoitotyön kuvauksien puutteita (esim. Turtiainen et al. 2000). Lisäksi, jotta tämä toimii, meidän hoitajien tulisi pystyä käsitteellistämään oma työmme ja hoitotyön prosessi, eli potilaan hoitotyön tarve, hoitotyön toimet (tai interventiot) ja hoitotyön tulokset yhtenäisellä ja systemaattisella tasolla.

Apuna voivat tulevaisuudessa olla oppivat tietojärjestelmät, jotka osaavat vapaasta tekstistä tunnistaa hoitotyön toimintoja ja järjestää niitä luokitusten mukaisesti (4). Tai voisiko tulevaisuudessa hoitajalla osastolla olla mukanaan mikrofoninappi, joka tunnistaisi toiminnot niitä tehdessä? Esimerkiksi kun hoitaja mittaisi verenpaineen ja kertoisi sekä toimenpiteen, että tulokset potilaalle, muodostuisi tästä puheentunnistuksen kautta suoraan merkintä potilastietojärjestelmään. (Tässä vapaa innovaatio varastettavaksi!)

Vaikka vielä ei olla näin pitkällä, uskallan väittää, että meidän kannattaa yrittää: ottaa oma kieli, potilastietojärjestelmät ja hoitotyön prosessin kuvaaminen haltuun. Mitä enemmän saamme tietoa sekä reaaliaikaisesti että takautuvasti hoitotyöstä, sitä paremmin pystymme suunnittelemaan hoitoa, arvioimaan tarvittavia resursseja ja ennen kaikkea saamme tietoa siitä mikä hoitotyössä auttaa potilaita ja pystymme siten kehittämään hoitotyötä ja tuloksia. 

Kirjoittaja

Maria Ameel

sh, vtm, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, 

Hoitotieteen laitos

makaam@utu.fi

Lähteet: 

1) Rauta, S. , Salanterä, S. , Vahlberg, T. and Junttila, K. (2017), Testing an Instrument for Assessing Nursing Intensity in Perioperative Settings. Int J Nurs Terminol Knowledge, 28, 233-240. doi:10.1111/2047-3095.12117

2) Van den Heede, K., Sermeus, W., Diya, L.,  Clarke, S., Lesaffre, E., Vleugels, A.,  Aiken, L. (2009) Nurse staffing and patient outcomes in Belgian acute hospitals: Cross-sectional analysis of administrative data, International Journal of Nursing Studies, 46 (7) 928-939, https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2008.05.007.

3) Turtiainen, A. , Kinnunen, J. , Sermeus, W. and Nyberg, T. (2000), The cross‐cultural adaptation of the Belgium Nursing Minimum Data Set to Finnish nursing. Journal of Nursing Management, 8, 281-290.

4) Moen, H., Hakala, K.,  Peltonen, L-M.,   Suhonen, H.,  Loukasmäki, P., Salakoski, T.,  Ginter, F., Salanterä, S.(2018) Evaluation of a Prototype System that Automatically Assigns Subject Headings to Nursing Narratives Using Recurrent Neural Network. Proceedings of the 9th International Workshop on Health Text Mining and Information Analysis (LOUHI 2018), pages 94–100

Uudet sairaalat ja uudet toimintatavat?

Sairaaloiden uudisrakentaminen on arkea monelle sairaanhoitopiirille tänä päivänä. Rakennuskannan uudistumisen ohella organisaatioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa toimintamalleja sekä prosesseja. Yksi tärkeä osa toimintamallien tarkastelusta kohdistuu henkilöstöresurssien kohdistamiseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Uskallan sanoa aihetta tutkineena, että henkilöstöresurssien joustava käyttö terveydenhuoltoalalla on haasteellinen kohde etenkin, kun aiheeseen liitetään vielä toimintatapojen kokonaisvaltainen muutos.

Eräs hoitotyön esimies vastasi minulle heidän uusia tiloja kiertäessämme kysymykseeni: ”Miten muutto ja muutos vaikuttivat teidän toimintatapoihinne?”. Hetken hiljaisuus. ”Tapahtui ehkä se pahin eli ei mitään. Vanhat tavat siirtyivät uusien seinien sisälle. Yrittäkää te valmistautua paremmin”. Sama kysymys tutustuessani englannissa uuteen sairaalaan (Royal Derby Hospital, NHS). Ja vastaus: ”Älkää vaan rakentako yhden hengen huoneita, henkilöstö ei riitä mitenkään”. Ensimmäisen vastauksen osasin arvata, mutta toista jäin pohtimaan. Mikä tekee muutoksesta haastavan?

Nopean kirjallisuushaun perusteella tarvetta yhden hengen potilashuoneiden rakentamista muun muassa perustellaan sairaalainfektioiden estämisen näkökulmasta. Yhdenhengen huoneet estävät infektioiden leviämistä, joskin aihetta tulisi tutkia myös lisää. Yksityisyyden tarpeeseen viitataan erityisesti ikääntyneiden   ja saattohoitoon kohdistuneessa tutkimuksessa. Lasten ja nuorten kohdalta tutkimusta löytyy vähemmän, poissulkien vastasyntyneiden perhehuoneisiin liittyvä tutkimus. Yhden hengen huoneiden on todettu edistävän perhekeskeistä hoitoa myös vanhempien lasten kohdalla. Toisaalta perhekeskeisyydellä viitataan vanhempien vastuunottoon mm. lapsen perushoidosta eli roolituksesta, kuka vastaa mistäkin tehtävästä lapsen hoidossa. Aikuisten kohdalla useamman hengen potilashuoneiden on todettu tarjoavan turvallisuuden tunteen sekä potilaille että hoitajille ja miksipä tämä ei olisi yleistettävissä myös lapsiin ja nuoriin.

Henkilöstöresurssien käyttö uudessa toimintamallissa on haaste. Henkilökunnan näkökulmasta yhden hengen huoneet hankaloittavat potilaiden valvontaa ja henkilökunnan tiimityötä. Siirtymisen useamman potilaan huoneista yhden hengen huoneisiin on todettu tilapäisesti mm. lääkevirheiden lisääntymiseen, tämä tosin liittyy todennäköisemmin työtapojen muuttumiseen, kuin yhden hengen huoneisiin.

Miten hoitotyön esimiehenä valmistaudut tähän muutokseen? Potilasvalvontaa voidaan helpottaa edistyneellä tekniikalla, mutta lasten sairaanhoidossa se ei korvaa aikuista. Tiimityön koettu vaikeutuminen on merkittävä haaste, koska tällä viitataan myös koettuun työhyvinvointiin. Parityöskentely ja tiimityöskentely ovat hajanaisempia, kun potilaita ei enää sijoitella samaan huoneeseen. Ohjaatko pyytämään apua ja konsultaatiota kollegalta mobiiliappsilla vai luotko sujuvan tavan lyhyille neuvonpidoille työn lomassa? Miten opiskelijoita ohjataan ja uusia työntekijöitä? Hoitotyön esimiehen on merkittävä tehtävä valmistautumisessa tähän muutokseen.

Lasten ja nuorten klinikan kirurgisella vastuualueella Turussa, tehtiin T3-sairaalaan toiminnanmuutoksen tähtäävä uudistus; hoitajien kirjauspisteet sijoitettiin potilashuoneisiin. Perinteinen kanslia hajautettiin kahteen rauhallisemman kirjaamisen tilaan. Käytössä ei vielä ole mobiililaitteita kirjaamiseen, mutta jo merkittävä kulttuurin muutos on harjoitella kirjaamista ”potilaan vierellä”. Tulevaisuudessa potilashoitoon liittyvät työtehtävät, myös kirjaaminen, olisi suoritettava mahdollisimman pitkälle alusta loppuun samassa pisteessä. Ei ole aikaa eikä resursseja siirtyä erilliseen tilaan kirjaamaan potilaiden välillä. Eikä niitä perinteisiä kanslioita uuteen sairaalaan ole juurikaan edes suunniteltu.

Muutos oli haastava ja osin kipeäkin ratkaisu. Vanhoja tapoja toimia on vaikea muuttaa ja muutoksen hyötyä ei esimiehellä ole aina online osoittaa tai edes luvata. Tavoitteitakin on välillä vaikea kuvata, puhumattakaan sujuvasta informaatiosta. Kootusti, hoitajien tulee olla lähellä potilasta ja helposti saavutettavissa. Työtehtävät on keskittävä mahdollisimman pitkälle yhteen paikkaan. Muutoksen ja toimintatapojen kehittäminen on niin haastavaa, etten jättäisi sitä harjakaisiin mietittäväksi.

Hoitotyön esimiehille, mutta myös hoitotyöntekijöille mietittäväksi jätän myös sen, millä me julkisen palvelusektorin tuottajat kilpailemme SOTE-muutoksessa? Oma vastaukseni on laadukkaan, tehokkaan ja ajantasaisen hoidon lisäksi palvelukulttuurilla ja tässä meillä on vielä kehitettävää!

Outi Tuominen, sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

ouantu@utu.fi

The latest Tweets from Outi Tuominen

Aiheesta kiinnostuneille, lähteitä kootusti aihealueittain:

Sairaalainfektiot:

Hospital ward design and prevention of hospital-acquired infections: A prospective clinical trial

Relationship between hospital ward design and healthcare-associated infection rates: a systematic review and meta-analysis.

Yksityisyys:

Older inpatients' room preference: single versus shared accommodation

Exploring health professionals' views regarding the optimum physical environment for palliative and end of life care in the acute hospital setting: a qualitative study

Potilaiden, perheiden ja/tai henkilökunnan näkökulma:

Preference for a single or shared room in a UK in-patient hospice: patient, family and staff perspectives

The impact of single and shared rooms on family-centred care in children's hospitals

To provide care and be cared for in a multiple-bed hospital room

One size fits all? Mixed methods evaluation of the impact of 100% single-room accommodation on staff and patient experience, safety and costs

Sairaalalogistiikka:

Hospital Logistics

Opintovapaalla Englannissa

Sain loistavan mahdollisuuden viettää neljän kuukauden opintovapaan varsinaisesta työstäni ja keskittyä jatko-opintoihini täysipäiväisesti. Vietimme perheeni kanssa nämä 4 kuukautta Englannissa, Sevenoaksissa. Englantiin lähtiessäni asetin tavoitteekseni tutustua paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään, mahdollisuuksien mukaan vierailla eri sairaaloissa ja tehdä opiskelijan päätyötä eli tutkia ja kirjoittaa! Kaikki tavoitteeni toteutuivat moninkertaisesti! Vierailin kolmessa eri sairaalassa tutustuen sairaalan tiloihin ja toimintaan, henkilöstöresurssien johtamisen näkökulmasta. Lisäksi mielenkiinnon kohteenani oli kuulla kokemuksia uusien sairaaloiden toiminnasta, koska Turkuun rakennettavassa T3-uudisrakennuksessa tulee toimimaan mm. lasten ja nuorten sairauksien hoidon kokonaisuus, jossa työskentelen.

Royal Derby Hospital (NHS) avattiin uusiin tiloihin 2010 tuottamaan erikoissairaanhoidon palveluja, noin 600 000 asukkaan väestöpohjalle. Suurimman osan vierailuajastani käytin keskusteluihin hoitohenkilökunnan resursoinnista. Derbyssä oli käytössä pieni varahenkilöstö ja lainavuorot, joissa hoitohenkilökunta siirtyy tarvittaessa toiseen yksikköön tekemään työvuoronsa. Toiminta on osa arkea; työntekijät allekirjoittavat työsuhteen alkaessa työsopimuksen, jossa he sitoutuvat työskentelemään oman yksikkönsä lisäksi vähintään kahdessa muussa yksikössä. Henkilöstöresurssit ja vuodepaikat eli kuormitus tarkistetaan työvuoroittain sairaalan sisäisellä järjestelmällä. Uuden sairaalarakentamisen näkökulmasta, Derbyn kokemuksen mukaan, yhden hengen huoneet vaatisivat huomattavasti enemmän hoitohenkilökuntaa, kuin mitä heillä on käytössään lastensairaanhoidossa. Muutos suuremmista potilashuoneista pienempiin on siis ollut haastava ja vaatii yhä tarkempaa henkilöstöresurssien seurantaa.

The Royal Alex Children’s Hospital Brightonissa sijaitsi upealla paikalla meren äärellä. Sairaalan päivystyspoliklinikalla hoidetaan noin 32 000 potilasta vuodessa. Päivystyspoliklinikan tilat olivat jaettu kolmeen eri osa-alueeseen; Triage eli hoidonarviointi ja ei kiireellinen odotus, toimenpidealue ja seuranta. Mainittakoon, että toimenpidehuoneessa ilokaasua käytettiin helpottamaan pienempiäkin toimenpiteitä, kuten kanylointeja. Lapsille oli myös suuri 3D-televisio, jota saattoi katsella toimenpiteen ajan. Lastenpoliklinikalla (ajanvaraus) toimi 15 lastenlääkärin vastaanotot. Heitä avusti kaksi-kolme hoitajaa tarvittaessa, perinteinen lääkäri-hoitaja vastaanottomalli oli siis purettu uuden sairaalan myötä. Kyseisenä päivänä poliklinikka oli hoitanut hieman yli 100 potilasta. Vanhempien ilmoittauduttua poliklinikalle he saivat mukaansa kutsulaitteen, joka mahdollisti poistumisen esimerkiksi kahvilaan lapsensa kanssa odotusaikana.

Näkymä merelle, Brightonin lastensairaalasta

Kotimatkalla vierailin myös Saksassa, Hampurin yliopistollisen sairaalan (http://www.uke.de/) lasten klinikalla. Kokonaisuudessaan sairaala on suuri, vuonna 2014 siellä hoidettiin yhteensä 382 854 potilasta, vuodepaikkoja sairaalassa on 1 736. Lasten klinikka odottaa uusia toimitiloja, jotka valmistuvat 2018. Tämän muutoksen yhteydessä heillä yhdistyy lasten päivystyspoliklinikkaan erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuollon potilaat. Tavoitteena on tehostaa poliklinikkatoimintaa (ajanvaraus) ja niiden henkilöstöresurssien käyttöä sekä tarjota perheille mm. ilta- ja lauantai vastaanottoaikoja. Myös saksassa varahenkilöstöä ja lainavuoroja käytettiin korvaamaan äkillisiä hoitajaresurssien puutoksia. Saksassa jo työsopimukseen kirjoitetaan, että työntekijä siirtyy esimiehen määräyksestä tarvittaessa tekemään työvuoronsa toiseen yksikköön, käytäntö on osa arkea.

Englannissa viettämäni aika oli kallisarvoista. Keskittyminen yhteen asiaan, keskeytymätön työskentelyrauha ja uusien näkökulmien saaminen omaan työhönsä oli toiseen maahan muuttamiseen liittyvän vaivan arvoinen! Sain tavata myös muita kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, vieraillessani yliopistossa King College London . Mahdollisuus verkostoitumiseen tulee hyödyttämään minua myös tulevaisuudessa. Opintovapaani mahdollisti Turun Yliopistosäätiön myöntämä apuraha.

Outi Tuominen

Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ouantu@utu.fi 

Hoitotyön informatiikka ratkaisee hoitotyön tiedonhallinnan haasteita

Terveysalan tiedonhallinta takkuilee ajoittain, vaikka tieto- ja viestintäteknologia kehittyy huimaa vauhtia. Hoitotyön tiedonhallinnan edistämiseksi on kehittynyt hoitotyön informatiikka (nursing informatics), joka voidaan määritellä erikoisalana, jossa integroituvat hoitotiede, tietojenkäsittelytiede ja informaatiotiede^{[1, 2]}. Erikoisalan tavoitteena on hallita ja välittää dataa, informaatiota ja tietoa hoitotyössä, sekä tukea potilaiden, hoitohenkilöstön ja muiden palvelun tarjoajien päätöksentekoa kaikissa rooleissa ja ympäristöissä. Tämä tuki mahdollistuu tietorakenteiden, informaatioprosessien ja tieto- ja viestintäteknologian avulla.^[2]

On selvää, että jokaisella hoitotyön ammattilaisella tulee olla riittävä tiedonhallinta ja tieto- ja viestintäteknologian osaaminen toimiakseen terveysalalla. Hoitotyön informatiikan eri tasojen asiantuntijoille on määritelty kompetenssivaatimuksia, joista esimerkkinä mainittakoon AMIA:n^[3], TIGER:n^[4] ja CASN:n^[5] vaatimukset. Hoitotyön informatiikan asiantuntijuutta voidaan kuvata eri tavoin. Staggers ym. ^[6] määritteli hoitotyön informatiikan asiantuntijuuden neljään tasoon.

Tasolla 1 on aloitteleva sairaanhoitaja, joka omaa perustavanlaatuista tiedonhallinta ja tieto- ja viestintäteknologiaosaamista sekä osaamista tietojärjestelmien ja käytettävissä olevien tietojen hyödyntämisestä kliinisessä ympäristössään. Tasolla 2 on kokenut sairaanhoitaja, joka hyödyntää taitavasti tiedonhallintaa ja tieto- ja viestintäteknologiaa tukeakseen oman alueensa kliinistä toimintaa. Tason 2 sairaanhoitaja pystyy analysoimaan tietoa ja tekemään johtopäätöksiä löydösten perusteella. Hän osallistuu tietojärjestelmien kehittämiseen yhdessä informatiikan asiantuntijoiden kanssa.

Tasolla 3 on informatiikan asiantuntija, joka on vähintään kandidaatin tutkinnon suorittanut sairaanhoitaja. Hän on perehtynyt tiedonhallintaan ja tieto- ja viestintäteknologiaan. Tämän tason asiantuntija pystyy integroimaan hoitotiedettä, tietojenkäsittelytiedettä ja informaatiotiedettä. Toisaalta, yhdysvaltalaisen sairaanhoitajayhdistyksen ANA:n^[1] mukaan hoitotyön informatiikan asiantuntijuus (informatics nurse specialist) edellyttää vähintään maisterin tutkinnon tasoista hoitotyön informatiikan koulutusta, kun taas hoitotyön informatiikan sairaanhoitajalle (informatics nurse) riittää ammattitutkinnon lisäksi informatiikan kokemus.

Staggersin ym.^[6] asiantuntijamäärityksen tasolla 4 on informatiikan innovaattori, jolla on koulutuksellisesti valmius tehdä tiedonhallintaan ja tieto- ja viestintäteknologian liittyvää tutkimusta ja tuottaa teoriaa. Nämä asiantuntijat johtavat hoitotyöhön liittyvää tieto- ja viestintäteknologian tutkimusta ja kehitystä. He tarkastelevat kriittisesti tiedonhallintakäytäntöjä ja kehittävät ratkaisuja ongelmakohtiin. Heillä on laaja osaaminen tiedonhallinnasta ja tieto- ja viestintäteknologiasta sekä ymmärrys järjestelmien, tieteenalojen ja tulosten keskinäisistä riippuvuuksista.

Hoitotieteen informatiikan asiantuntijat kehittävät käytännössä hoitotyön tiedonhallintaa laajasti terveysalalla. Alan tunnetun yhteisön mukaan (AMIA)^[7] hoitotyön informatiikan asiantuntijat toimivat tieto- ja viestintäteknologian kehittäjinä, opettajina, tutkijoina, tietohallintojohtajina, ohjelmistokehittäjiä, implementoinnin konsultteina, poliittisten linjausten alustajina ja yrittäjinä. Esimerkkinä mainittakoon yksi maailmalla nopeasti yleistyvä asema terveysalan organisaatioissa, joka on hoitotyön tietohallintojohtaja (chief nursing informatics officer, CNIO). Aseman yleistymisen taustalla on selkeä tarve teknologian strategisen ja operatiivisen tason ohjaukselle laadukkaiden ja tehokkaiden terveyspalveluiden turvaamiseksi^{[8, 9]}.

Hoitotyön informatiikalla on valmius ratkaista hoitotyön tiedonhallinnan haasteita laajalti terveysalalla. Tämä edellyttää riittävän osaamisen turvaamisen hoitotyön informatiikan koulutuksella hoitoalan kaikilla eri tasoilla ammattitutkinnosta jatko-opintoihin asti. Lisäksi kaikissa hoitotyön organisaatioissa tulisi varmistaa hoitotyön informatiikan asiantuntijuus kliinisestä hoitotyöstä strategiseen johtamiseen asti.

Laura-Maria Peltonen

sh, TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen laitos

Lääketieteellinen tiedekunta

Turun yliopisto

lmemur(at)utu.fi

Lähteet

1 American Nurses Association (ANA). (2014). Scope and standards of nursing informatics practice. 2nd edition. American Nurses Association.

2 Staggers, N., & Thompson, C. B. (2002). The evolution of definitions for nursing informatics. Journal of the American Medical Informatics Association, 9(3), 255-261.

3 Kannry, J. ym. (2016). The Chief Clinical Informatics Officer (CCIO). Journal of the American Medical Informatics Association, 23(2), 435-435.

4 Gugerty, B., & Delaney, C. (2009). TIGER Informatics Competencies Collaborative (TICC), Final Report, Technology Informatics Guiding Educational Reform (TIGER) Initiative, 2009.

5 Canadian Association of Schools of Nursing (CASN). (2012). Entry-to-Practice Nursing Informatics Competencies.  http://www.casn.ca/2014/12/casn-entry-practice-nursing-informatics-competencies/

6 Staggers, N., Gassert, C. A., & Curran, C. (2002). A Delphi study to determine informatics competencies for nurses at four levels of practice. Nursing research, 51(6), 383-390.

7 American Medical Informatics Association (AMIA). (2016). Nursing informatics https://www.amia.org/programs/working-groups/nursing-informatics

8 Mitchell M.B., 2013. The rise of the CNIO. Executive insight. http://healthcare-executive-insight.advanceweb.com/Archives/Article-Archives/The-Rise-of-the-CNIO.aspx

9 AONE Position Paper: Nursing Informatics Executive Leader. (2012) http://www.aone.org/resources/informatics-executive-leader.pdf

Päivittäisen toiminnan johtamisen tiedon hallinnassa on kehittämistarpeita terveysalan organisaatiossa

Sujuvat hoitoprosessit terveysalan organisaatiossa edellyttävät rajallisten voimavarojen optimaalista käyttöä. Päivittäisen toiminnan ohjauksesta ja toimintaprosessien sujuvuudesta ovat vastuussa toimintaa johtavat sairaanhoitajat ja lääkärit. Heiltä edellytetään paljon nopeaa päätöksentekoa, joka tapahtuu “tässä ja nyt”. Sairaanhoitajien ja lääkäreiden päätöksenteko liittyy eri asioihin, mutta usein juuri toiminnan ohjaukseen liittyvä päätöksenteko edellyttää sekä sairaanhoitajan, että lääkärin osallisuutta. Toiminnasta vastaavien sairaanhoitajien tiedontarpeet koskevat esimerkiksi henkilöstöä ja materiaaliresursseja, kun taas lääkäreiden tiedon tarpeet enemmän liittyvät potilaiden hoitoon. (Lundgrén-Laine ym. 2011.)

Terveysalan organisaation päivittäisessä johtamisessa korostuvat siis kolme asiaa: potilaiden tarpeet, henkilöstövoimavarat sekä materiaalivoimavarat. Toimintaa johtavat ammattilaiset tarvitsevat näihin liittyviä oleellisia tietoja päätöksentekonsa tueksi ja tiedot tulisi saada välittömästi, erityisesti sellaisissa ympäristöissä, joissa tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja äkillisesti. Olemassa olevat tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tue päätöksentekijöitä riittävästi (Kontio ym. 2012, Murtola ym. 2013) ja käytännössä tieto on hajallaan useassa paikassa kuten tietojärjestelmissä, liimalapuilla ja muistin varassa (Kontio ym. 2012, Lundgrén-Laine ym. 2011, Murtola ym. 2013).

Tiedon hallintaa hankaloittavat jatkuva tietotulva, joka vaikeuttaa oleellisen tiedon löytämistä sekä tietojärjestelmien tiedon integroinnin haasteet. Tiedon pirstaleisuus lukuisissa eri sijainneissa aiheuttaa haasteita tiedon hankintaan ja syntetisointiin. Tämän vuoksi päivittäisestä toiminnasta vastaavat ammattilaiset voivat käyttää jopa toistakymmentä tietojärjestelmää yhden työvuoron aikana (Tuomivaara & Eskelinen 2012).

Todellisuudessa tiedon hallinta ei aina ole vaivatonta tai sujuvaa. Tiedon hankintaan kuluu turhaa aikaa, hankittu tieto voi olla virheellistä ja joskus oleellista tietoa ei ole lainkaan saatavilla. Ammattilaiset kokoavat itselleen manuaalisesti tiedonhallintatyökaluja, joissa he yhdistävät itselleen oleellisia tietoja eri lähteistä. Esimerkiksi tehohoidossa tällaisen työkalun kokoamiseen voi kulua jopa yli 40 minuuttia työvuorosta (Gurses ym. 2009). Tiedon hallinnan haasteet heijastuvat toimintaprosesseihin ja tiedon hallinnan pullonkauloja löytyy yksiköiden sisällä, yksiköiden välillä ja ammattiryhmien välillä.

Tällä hetkellä toimintaa johtavat ammattilaiset joutuvat usein näkemään vaivaa saadakseen oleellisen tiedon päätöksentekonsa tueksi ja he tarvitsevat kehittyneempää tiedon hallintaa. Sairaalassa päivittäisen toiminnan johtamisen tiedon hallinnan tutkimus on kansainvälisesti vielä vähäistä (Murtola ym. 2013). Tiedon hallintaa kehittämällä voidaan tukea päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavien ammattilaisten päätöksentekoa ja näin välillisesti edistää toimintaprosesseja. Päätöksentekoa voidaan tukea reaaliaikaisella tiedolla ja jaetulla tilannetietoisuudella yksikön sisällä ja yksiköiden välillä. Päivittäisen toiminnan johtamisen tiedon hallintaa tuleekin tutkia ja kehittää loppukäyttäjien, eli toiminnasta vastaavien sairaanhoitajien ja lääkäreiden tarpeisiin perustuen. Tämä edellyttää kliinikoilta osallisuutta ja myös motivaatiota osallistua tiedon hallinnan kehittämiseen. Toimintaa johtavien ammattilaisten tarpeiden perusteella kehitetyt tietojärjestelmät edistävät tiedon hallintaa ja tukevat päätöksentekoa ja sujuvia toimintaprosesseja.

Laura-Maria Peltonen

sh, TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen laitos

Lääketieteellinen tiedekunta

Turun yliopisto

lmemur(at)utu.fi

Lähteet

Gurses, A.P., Xiao, Y. & Hu, P. 2009. User designed information tools to support communication and care coordination in a trauma hospital. Journal of Biomedical Informatics 42, 667–677.

Kontio, E., Lundgrén-Laine, H., Kontio, J., Korvenranta, H. & Salanterä, S. 2012. Information Utilization in Tactical Decision Making of Middle Management Health Managers. Computers, Informatics, Nursing 30(10), 511–567.

Lundgrén-Laine, H., Kontio, E., Perttilä, J., Korvenranta, H., Forsström, J. & Salanterä, S. 2011. Managing daily intensive care activities: An observational study concerning ad hoc decision making of charge nurses and intensivists. Critical Care 15(4), R188.

Murtola, L-M., Lundgrén-Laine, H. & Salanterä, S. 2013. Information systems in hospitals: a review article from a nursing management perspective, International Journal of Networking and Virtual Organisations 13 (1), 81–100.

Tuomivaara, S. & Eskelinen, K. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon esimiesten kokemuksia tietotekniikan hyödyllisyydestä työssään: Tietotekniikan mahdollisuudet käytännön sosiaali- ja terveydenhuollon johtamis- ja esimiestyössä -hankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos. Helsinki.