tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hyötyjä liikunnasta – Kuinka vähän on riittävästi?





Liikunta on lääke, jonka käyttö on liian vähäistä. Viimeisimmän THL:n selvityksen mukaan 90 % suomalaisista ei liiku terveyssuositusten mukaisesti. Ylivoimaisesti suurimpana esteenä liikunnan suorittamiselle on kyselytutkimusten mukaan ajan puute. Tämän esteen ylittämiseksi on viime vuosien aikana kohdistettu laajaa tutkimusta intervalliharjoittelun terveysvaikutuksiin. Intervalliharjoittelussa liikunnan aikana vuorottelevat lyhyet työjaksot ja pidemmät lepojaksot. Varsin kattavan tutkimusten perusteella intervalliharjoittelulla saatavat tulokset terveyden kannalta ovat vähintään yhtä hyviä, kuin nykysuositusten mukaisella peruskuntoharjoittelulla, joiltain osin intervalliharjoittelun on jopa tehokkaampaa.

Suurin osa intervalliharjoittelun tutkimuksesta on keskittynyt harjoittelumuotoihin, joissa työjaksojen kesto on vaihdellut 30 sekunnista neljään minuuttiin ja välissä olevien lepojen kesto kolmesta neljään minuuttiin. Tehtyjen työjaksojen määrä vaihtelee, mutta yleensä niitä tehdään neljästä kuuteen. Yhden treenin kesto on näin ollen suunnilleen 15-20 minuuttia.

Tutkimus on kuitenkin edennyt suuntaan, jossa etsitään pienintä hyödyllistä liikunta-annosta. Joitain mielenkiintoisia tuloksia on jo olemassa. Muutamissa tutkimuksissa on intervallien kestoa ja määrää vähennetty. Näistä saadut tulokset näyttävät siltä, että intervallin tulisi kestää vähintään 20 sekuntia, vetoja tulisi olla kaksi ja harjoituksia kolme viikossa. Tutkimuksissa koko harjoitus kesti 10 minuuttia. Lisäksi on selvitetty, että jos vetojen määrä lasketaan yhteen tai vedon kesto lasketaan 10 sekuntiin hyötyjä ei saada. Liikunnan tuomana hyötynä tutkimuksissa oli maksimaalisen hapenottokyvyn paraneminen, mutta laihtumista, sokeriaineenvaihdunnan tai veren rasva-arvojen paranemista ei tällä liikunnalla saavutettu. Maksimaalinen hapenottokyky on kuitenkin yksi olennaisimmista fyysisen suorituskyvyn mittareista, jonka yleisesti liittyy henkilön terveyteen.

Nämä tulokset viittaavat siihen suuntaan, että jos haluaa parantaa kuntoaan, niin kolme 10 minuutin liikuntaa viikossa auttaisi alkuun. Tämän liikunnan tulisi sisältää kaksi 20 sekunnin suhteellisen raskasta jaksoa. Aloittelijalle tällainen raskas jakso on esimerkiksi reipas rappusten nousu.

Nämä siis vinkkinä itse kullekin ketä sohvalla maatessaan pohtii, että onko mitään järkeä vetää lenkkareita jalkaan, jos ei jaksa lähteä tunnin lenkille. Vaikuttaisi siis siltä, että jo lähes olemattoman tuntuisilla parilla 20 sekunnin pyrähdyksellä saadaan myönteisiä vaikutuksia kuntoon.

Lähteet:
Metcalfe R.S., Babraj J.A., Fawkner S.G. and Vollaard N.B.J. (2012) Towards the minimal amount of exercise for improving metabolic health: beneficial effects of reduced-exertion high-intensity interval training. European Journal of Applied Physiology 112(7), 2767–2775. doi:10.1007/s00421-011-2254-z.
Metcalfe R.S., Tardif N., Thompson D. and Vollaard N.B.J. (2016) Changes in aerobic capacity and glycaemic control in response to reduced-exertion high-intensity interval training (REHIT) are not different between sedentary men and women. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 41(11), 1117–1123. doi:10.1139/apnm-2016-0253.
Milanović Z., Sporiš G. and Weston M. (2015) Effectiveness of High-Intensity Interval Training (HIT) and Continuous Endurance Training for VO2max Improvements: A Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. Sports Medicine 45(10), 1469–1481. doi:10.1007/s40279-015-0365-0.
Nalçakan G.R., Songsorn P., Fitzpatrick B.L., Yüzbasioglu Y., Brick N.E., Metcalfe R.S. and Vollaard N.B.J. (2018) Decreasing sprint duration from 20 to 10 s during reduced-exertion high-intensity interval training (REHIT) attenuates the increase in maximal aerobic capacity but has no effect on affective and perceptual responses. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 43(4), 338–344. doi:10.1139/apnm-2017-0597.
Ruffino J.S., Songsorn P., Haggett M., Edmonds D., Robinson A.M., Thompson D. and Vollaard N.B.J. (2017) A comparison of the health benefits of reduced-exertion high-intensity interval training (REHIT) and moderate-intensity walking in type 2 diabetes patients. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 42(2), 202–208. doi:10.1139/apnm-2016-0497.
Songsorn P., Lambeth-Mansell A., Mair J.L., Haggett M., Fitzpatrick B.L., Ruffino J., Holliday A., Metcalfe R.S. and Vollaard N.B.J. (2016) Exercise training comprising of single 20-s cycle sprints does not provide a sufficient stimulus for improving maximal aerobic capacity in sedentary individuals. European Journal of Applied Physiology 116(8), 1511–1517. doi:10.1007/s00421-016-3409-8.


Kirjoittajan tiedot:
Mikko Koivumäki
Sh, TtK, maisteriopiskelija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
mikkkoi@utu.fi

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Reumatismia, kolotusta vai sittenkin kipua? – Eväitä iäkkäiden kivun arviointiin


Kipu on yleinen oire iäkkäillä henkilöillä. Kivun yleisyys iäkkäillä potilailla laitosympäristössä on arvioitu olevan jopa 45 ­– 80 %  ja kotona asuvilla iäkkäillä päivittäisiä toimia häiritsevää kipua on arvioitu olevan noin puolella. Iäkkäiden kipu voi johtua pitkäaikaissairauksista, kuten nivelrikosta, osteoporoosista, reumasairauksista tai diabetekseen liittyvästä neuropatiasta. Iäkkäiden kokema akuutti kipu voi liittyä taas esimerkiksi leikkaukseen, kaatumiseen tai äkilliseen sairastumiseen. Kipu laskee iäkkäiden elämänlaatua ja toimintakykyä kaikilla osa-alueilla, joten sillä on inhimillisen kärsimyksen lisäksi huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Iäkkäiden kivun hoidon heikko toteutuminen johtuu osittain asenteista ja uskomuksista. Sekä potilaat itse, että omaiset ja hoitohenkilökunta voivat ajatella kivun olevan osa sairautta ja normaalia ikääntymisprosessia. Näin ei kuitenkaan ole vaan meidän tulee aktiivisesti etsiä keinoja kivun hoitamiseksi. Iäkkään potilaan kipua tulee hoitaa viipymättä, parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin. Ensimmäinen askel toimivaan kivunhoitoon on systemaattinen kivun arviointi ja kirjaaminen.


Kivun arvioinnin tulee perustua potilaan omaan arvioon aina kun se on mahdollista. Subjektiiviseen kivun arviointiin on tarjolla useita yksiulotteisia kipumittareita, joiden käytettävyys on hyvä myös iäkkäillä potilailla, joilla ei ole huomattavia kognitiivisia ongelmia. Pesosen ym. (2008) suomalaisessa sairaalaympäristössä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin yleisesti käytössä olevien kipumittareiden käytettävyyttä sydänleikkauksen jälkeen iäkkäillä potilailla. Tutkittavat mittarit olivat verbaalinen sanallinen asteikko (Verbal Rating Scale, VRS 0–4), 10 cm pitkä kipujanalla (Visual Analog Scale, VAS), punainen kipukiila (Red Wedge Scale, RWS 0–50 cm) sekä kasvoasteikko (Facial Pain Scale, FPS 0–6). Tutkimuksen mukaan kivun voimakkuuden arviointi onnistui parhaiten sanallisella kivun mittausmenetelmällä, VRS:llä. Muistihäiriöitä ja dementiaa sekä kroonista kipua sairastavat potilaat ja iäkkäät sydänkirurgiset potilaat eivät onnistuneet kovin luotettavasti käyttämään visuaalisia kivun mittausmenetelmiä.

kivunarviointi ei useinkaan ole yksinkertaista ja suoraviivaista iäkkäiden potilaiden kanssa johtuen kivun tunnistamisen vaikeudesta, aistitoimintojen heikkenemisestä ja kognitiivisesta ongelmista. Iäkkäät potilaat eivät välttämättä miellä olotilaansa kivuliaaksi vaan voivat kuvata kipua epämukavuudeksi, ”reumatismiksi” tai kolotukseksi. Yksi käyttökelpoinen keino kivun arvioinnin avuksi ovat kipusanastolistat, joiden avulla voidaan yhdessä hoitotyöntekijän tai omaisen kanssa sanoitta kivun luonnetta ja voimakkuutta. Keskivaikeaa tai vaikeaa muistihäiriötä sairastavan kivun arviointiin käytetään ensisijaisesti havainnointimittareita. Suomeksi käännetty PAINAD-mittari on kliinisessä käytössä useissa terveydenhuollon yksikössä ja sitä suositellaan käytettäväksi erityisesti puhekykynsä menettäneillä potilailla. PAINAD-mittarissa kipuun liittyviä käytöksen muutoksia arvioidaan viidellä eri alueella: hengitys, negatiivinen ääntely, kasvojen ilme, elekieli ja lohdutettavuus. Havainnointia tulee tehdä säännöllisesti ja aina ennen kipulääkityksen antamista ja sen jälkeen hoidon onnistumisen arvioimiseksi. 

Myös teknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia kivun tunnistamiseen kommunikoivaan kykenemättömien potilaiden kohdalla. Yksi esimerkiksi on automaattista kasvojen ilmeiden tunnistamista hyödyntävä PainChek-mobiilisovellus, joka automaattisesti tunnistaa kipuun liittyvän ilmeen kasvokuvasta. Samaan sovellukseen omainen tai hoitotyötekijä arvioi myös kipuun liittyvää käyttäytymistä ja ääntelyä PAINAD-mittarin tapaan.

Iäkkäät ovat monimuotoinen potilasryhmä, eikä ole olemassa universaalia kaikilla eri terveydenhuollon sektoreilla toimivaa kivun mittausmenetelmää. Parhaimpaan tulokseen päästään kun kivun arviointi on osa iäkkään potilaan säännöllistä ja kokonaisvaltaista toimintakyvyn arviointia sekä kattavaa elämänhistorian tuntemista.


Lähteet:
Bruckenthal, P., Reid, M. C., & Reisner, L. (2009). Special Issues in the Management of Chronic Pain in Older Adults. Pain Medicine, 10(suppl 2), S67–S78. https://doi.org/10.1111/j.1526-4637.2009.00667.x
Gregory, J. (2015). The complexity of pain assessment in older people. Nursing Older People, 27(8), 16–21. https://doi.org/10.7748/nop.27.8.16.e738
Pesonen, A., Suojaranta-Ylinen, R., Tarkkila, P., & Rosenberg, P. H. (2008). Applicability of tools to assess pain in elderly patients after cardiac surgery. Acta Anaesthesiologica Scandinavica, 52(2), 267–273. https://doi.org/10.1111/j.1399-6576.2007.01480.x

Kirjoittajan tiedot:

Riitta Mieronkoski
ft, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

tiistai 29. toukokuuta 2018

Uusia tuulia tupakkaan liittyvään terveysohjaukseen


Jälleen ensi torstaina, toukokuun viimeisenä päivänä vietetään kansainvälistä tupakatonta päivää ”World No Tobacco Day”, jonka tarkoituksena on muistuttaa tupakkatuotteiden aiheuttamista moninaisista haitoista ja tupakanvastaisten toimien tärkeydestä. Tupakanvastaisen työn tärkeys on ollut viime viikkoina esillä mediassa erityisesti nuuskan näkökulmasta, sillä uutisotsikoissa on nostettu esille valtoimenaan rehottava laiton nuuskakauppa ja jo peruskouluikäisten kertomukset nuuskan helposta saatavuudesta.

Tupakkaan liittyvällä terveysohjauksella on keskeinen rooli tupakanvastaisessa työssä muiden toimien, kuten hintapolitiikan ja tupakoinnin rajoittamisen ohella. Terveysohjaus on tärkeässä roolissa etenkin lasten ja nuorten kohdalla, joiden tietämyksessä ja ymmärryksessä tupakoinnin haitoista saattaa vielä olla aukkoja, mutta jotka kohtaavat tupakkaa eri arkipäivän tilanteissa. Terveysohjauksessa onkin nuorilla kokeiltu monia eri menetelmiä ja saavutettu lupaavia tuloksia. Haasteena on kuitenkin ollut löytää menetelmä, joka toimii ja herättää kiinnostuksen yhtä lailla sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Ratkaisuksi tähän on muun muassa kokeiltu erilaisia digitaalisia menetelmiä, joista yksi on ollut terveysohjauksen pelillistäminen.

Fume-pelillä saavutetut tulokset positiivisia

Kerroin aiemmissa blogikirjoituksissani varhaisnuorten tarpeista tupakaan liittyvää terveysohjausta koskien ja kehittämästämme Fume-terveyspelistä, joita molempia tutkin tuoreessa väitöskirjassani. Nuorten kanssa kehittämämme tutkimustietoon pohjautuva mobiilipeli Fume suunniteltiin terveysohjauksen menetelmäksi erityisesti varhaisnuorten tarpeet huomioiden. Pelin soveltuvuuden arvioimiseksi toteutimme tutkimuksen (Parisod ym. 2018), jossa testasimme pelin kiinnostavuutta, käyttöä ja sillä saavutettavia terveysohjaustuloksia varhaisnuorilla. Vertasimme tutkimuksessamme Fume-pelin tuloksia sen kanssa samansisältöiseen internet-sivustoon, joka ei sisältänyt peleille ominaisia elementtejä.



Saamamme tulokset olivat Fumen näkökulmasta lupaavat, sillä ne osoittivat, että pelin muodossa toteutettu tupakkaan liittyvä terveysohjaus kiinnosti enemmän varhaisnuoria ja he myös käyttivät peliä omaehtoisesti vapaa-ajallaan internet-sivustoa enemmän. Fume-peliin kohdistuneessa kiinnostuksessa tai sen käytössä ei havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tulokset myös osoittivat, että tutkimuksen kahden viikon seurantajakson aikana pelillä saavutettiin myönteisiä muutoksia varhaisnuorten savukkeisiin liittyvissä mielikuvissa ja asenteissa, jollaisia ei havaittu internet-sivustoa käyttäneiden ryhmässä tai ilman interventioita jääneessä kontrolliryhmässä. Havaitsimme, että pelielementtien lisääminen ei myöskään vaikuttanut tarkasteltuihin ohjaustuloksiin negatiivisesti. Nämä myönteiset tuloksemme kannustavatkin harkitsemaan Fume-peliä yhtenä ohjausmenetelmänä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan työssä.

Ota nuuska puheeksi

Tutkimuksemme nuuskaan liittyvät tulokset herättivät huomiomme. Yli 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 151 varhaisnuoresta ei muistanut saaneensa nuuskaan liittyvää terveysohjausta viimeisen kouluvuoden aikana. Lisäksi hieman yli 50 prosenttia heistä ei osannut mainita yhtään nuuskan terveyshaittaa. Tuloksiemme, aihetta koskevien uutisten ja aiempien nuorten nuuskankäyttötilastojen valossa nuuskaan liittyvään terveysohjaukseen tuleekin kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota. Työsarkaa siten tupakoimattomuuden edistämisten ja terveysohjauksen saralla vielä riittää.


Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod
terveydenhoitaja, TtM (väit.)
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi


Lähteet:

Parisod H. 2018. A health game as an intervention to support tobacco-related health literacy among early adolescents. Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis D 1357. Väitöskirjat, Turun yliopisto. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7257-9

Parisod H, Pakarinen A, Axelin A, Löyttyniemi E, Smed J & Salanterä S. 2018. Feasibility of Mobile Health Game “Fume” in Supporting Tobacco-related Health Literacy among Early Adolescents: A Three-Armed Cluster Randomized Design. International Journal of Medical Informatics 113, 26–37.

THL 2017. Kouluterveyskyselyn 2017 tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

Thomas RE, McLellan J, Perera R. 2015. Effectiveness of school-based smoking prevention curricula: systematic review and meta-analysis. BMJ Open 5, e006976.

WHO. 2017. WHO report on the global tobacco epidemic, 2017. Monitoring tobacco use and prevention policies. World Health Organization, Geneva. Saatavissa: http://www.who.int/tobacco/global_report/2017/en/


tiistai 22. toukokuuta 2018

Kokemuksia kansainvälisestä opettajavaihdosta



Opetus on tohtorikoulutettavalle yksi kanava kansainväliseen verkostoitumiseen opintojen aikana. Hoitotieteen valtakunnallisen tohtorikoulutusverkoston blogissa pohdimme kansainvälistä verkostoitumista opetuksen näkökulmasta tohtorikoulutuksen aikana. Blogitekstin kirjoittamisen aikaan olimme molemmat valmistautumassa ensimmäiseen opettajavaihtoomme. Tämä blogiteksti jatkaa aiheesta ja keskittyy kokemuksiimme opettajavaihtojemme ajalta. Olimme molemmat toukokuun toisella viikolla opettajavaihdossa: Sunna Ateenan yliopistossa Kreikassa ja Riitta Lleidan yliopistossa Espanjassa.

Sunna tutustumassa kreikkalaisessa pallitiivisen hoidon yksikössä
Opettajavaihtoon kuuluva opetus sovittiin aihesisällöllisesti ja tuntimääräisesti etukäteen kohdeyliopiston kanssa. Opetettavan tuntimäärämme raamit poikkesivat hieman toisistaan. Sunna oli Erasmus opettajavaihdossa, jolloin Erasmus-ohjelma asettaa opetuksen minimituntimäärän (8 tuntia). Riitan opettajavaihto oli puolestaan sovittu väitöskirjan ohjaajan yhteistyökumppaneiden kanssa, jolloin opetettava tuntimäärä oli vapaammin sovittavissa. Opetettaviin aiheisiin pystyimme molemmat itse vaikuttamaan ja sisällyttämään opetukseemme omien tutkimusaiheidemme näkökulman. Silti opetuksen suunnittelu oli haastavaa, sillä meillä ei ollut käytössämme kohdeyliopistojemme opetussuunnitelmia. Lisäksi emme olleet etukäteen tietoisia paikallisten kielitaidosta, joten mahdollisen tulkkauksen viemä aika tuli ottaa huomioon suunnittelussa.

Pienistä jännityksestä huolimatta, meidän molempien opetustilanteet sujuivat ilman suurempia ongelmia ja luentomme keräsivät kiinnostusta. Sunnan opetus kohdistui paikallisen maisteriohjelman yhden ryhmän opiskelijoille eli läsnäolijat olivat jokaisella luennolla samat, vaihtelevia paikalle luentoa kuuntelemaan tulleita henkilökunnan jäseniä lukuun ottamatta. Riitta puolestaan opetti eri vaiheessa olevia fysioterapiaopiskelijoita. Kokemuksemme paikallisten kielitaidosta poikkesivat toisistaan. Kun Ateenassa henkilökunta ja opiskelijat puhuivat sujuvaa englantia, Lleidassa puolestaan jouduttiin välillä turvautumaan tulkkaukseen. Kulttuurierojen vaikutus oli puolestaan havaittavissa meidän molempien vaihtokohteissa. Erityisesti laveampi aikakäsitys hämmensi välillä, vaikka olimme toki tähän osanneet jo etukäteen varautua.

Opettajavaihtoomme kuului opetuksen lisäksi muutakin hoitotieteeseen ja hoitotyöhön liittyvää ohjelmaa. Molemmissa kohteissa tämä sisälsi tapaamisia kohdeyliopiston henkilökunnan kanssa lounaan merkeissä. Keskusteltavat aiheet liittyivät tutkimuksen lisäksi maiden koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Ateenassa ohjelmassa oli lisäksi tutustumiskäynnit kahteen paikalliseen terveydenhuollon kohteeseen: Palliative Care Unit Galilee ja Laiko General Hospital of Athens. Lleidassa Riitta pääsi tutustumaan perusterveydenhuollon yksikköön, biolääketieteen tutkimusyksikköön ja 4DHealth Innovation Simulation Centeriin, jossa kokonainen sairaala on muutettu simulaatiokoulutuksen käyttöön. Tämän lisäksi meille molemmille tarjoutui mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin hieman vapaammissa merkeissä.

Riitan opetus onnellisesti ohi
Kokemuksemme opettajavaihdosta olivat rikkaat ja voimme lämpimästi suositella vaihtoa kaikille. Opettajavaihto tarjosi kielikylvyn lisäksi mahdollisuuden verkostoitumiseen, erilaisten kulttuurien syvempään ymmärtämiseen sekä rohkeutta rakentavia kokemuksia. Mainittakoon vielä, että vaihdon aikana tarjolla oleva vertaistuki koettiin tarpeelliseksi ja linjat Ateenan ja Lleidan välillä kävivät kuumina.

Kirjoittajien tiedot:

Sunna Rannikko
Sh/th, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
seeran@utu.fi

Riitta Mieronkoski
ft, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

tiistai 15. toukokuuta 2018

Suuret tietomassat kiinnostavat terveysalan tutkijoita Euroopassa


European Federation for Medical Informatics (EFMI) järjesti vuoden 2018 Medical Informatics Europe (MIE) konferenssinsa (https://mie2018.org/) Göteborgissa Ruotsissa 24.-26. huhtikuuta. Tänä vuonna tiedepäivät pidettiin pohjoismaisen Vitalis-konferenssin yhteydessä ja konferenssien yhteenlaskettu vierailijamäärä nousi yli viiteentuhanteen.

MIE 2018 konferenssiin teema oli ”Building Continents of Knowledge in Oceans of Data: the Future of Co-Created eHealth”. Päivien aikana pidettiin yli 200 suullista ja 150 posteri esitystä. Lisäksi pidettiin 50 paneelia, työpajaa ja demonstraatiota. Aiheet kattoivat avointa tietoa, datan analytiikkaa, ennustavaa mallintamista, eTerveys työkaluja, etiikkaa, etäterveyspalveluita, keinoälyä, kliinisiä tietojärjestelmiä, luonnollisen tekstin käsittelyä, ohjelmistoja, oppimistarpeita ja opetusta, tiedon hankintaa, tiedon integrointia, turvallisuutta, yksilöityä hoitoa, yksityisyyttä ja paljon muuta.

Konferenssipäivien pääpuheisiin oli ajankohtaisina aiheina nostettu suurten tietomassojen hyödyntäminen ja tiedon luominen terveyspalveluiden edistämiseksi, eTerveys ja ikääntyminen, semanttisen interoperabiliteetin edistäminen, terveysalan digitaalinen muutos, terveysalan informatiikan koulutus, ja tulevaisuuden terveyspalvelut.

Vuoden 2018 paras esitys jaettiin hoitotyön osalta kahden esiintyjän kesken, joilla oli tasapisteet. Toisen näistä esityksistä piti sairaanhoitaja ja jatko-opiskelija suomesta. Voittajat olivat:

-       Madeleine Blusi, Ingeborg Nilsson ja Helena Lindgren esityksellä ”Older Adults Co-creating Meaningful Individualised Social Activities Online for Healthy Ageing”, ja

-       Nina Karisalmi, Johanna Kaipio ja Pekka Lahdenne esityksellä ”Improving Patient Experience in a Children’s Hospital: New Digital Services for Children and their Families”.

Pääpalkintona oli vapaapääsy MedInfo 2019 konferenssiin. Paljon onnea voittajille!

MIE 2018 konferenssin proceedings julkaisu sisältää 190 tieteellistä artikkelia, jotka ovat jaoteltu seitsemään aiheeseen. Nämä ovat ”Standards and interoperability”, ”Implementation and evaluation”, ”Knowledge management”, ”Decision support”, ”Modeling and analytics”, ”Health informatics education and learning systems” ja “Patient centered services”. Proceedings julkaisu on vapaasti ladattavissa osoitteesta http://ebooks.iospress.nl/ISBN/978-1-61499-852-5.

Euroopan hoitotyön informatiikan EFMI Nursing Informatics (NI) työryhmän vuosikokous pidettiin MIE konferenssin yhteydessä. Verkosto pyrkii edistämään hoitotyön tietotekniikan tilaa ja alalla verkostoitumista Euroopassa. Verkoston johtoryhmä työstää tällä hetkellä toiminnalleen strategiaa ja kuulee mielellään kehittämisehdotuksia toiminnalleen. Ehdotuksia voi lähettää johtoryhmän sihteerille ja lisätietoja toiminnasta saa osoitteesta: https://www.efmi.org/workinggroups/nursie-nursing-informatics-in-europe. Seuraava EFMI NI verkostokokous pidetään MedInfo 2019 -konferenssin yhteydessä.

Euroopassa järjestetään säännöllisesti konferensseja terveysalan informatiikan alalta. Seuraavaksi EFMI järjestää ”Special Topic Conference” päivät 14.-16 lokakuuta 2018 Zagrebissa, Kroatiassa. Tämän jälkeen International Association for Medical Informatics (IMIA) järjestää vuoden 2019 maailmankongressinsa MedInfon Ranskan Lyonissa 26.-29. elokuuta 2019 (http://www.medinfo-lyon.org/en/). Määräaika MedInfoon lähetettäville töille on 12 marraskuuta mennessä. Tämän jälkeen seuraava MIE-konferenssi on Genevessä vuonna 2020.

Kirjoittajan tiedot:
Laura-Maria Peltonen
Projektitutkija
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi