tiistai 21. tammikuuta 2020

Puhutaan terveysjärjestelmän selkärangasta ennen kuin se katoaa

Hyvää sairaanhoitajan ja kätilön vuotta 2020!

Maailman terveysjärjestö on nimennyt vuoden 2020 sairaanhoitajan ja kätilön vuodeksi. Kampanjaa pääsee tutustumaan täältä https://www.who.int/campaigns/year-of-the-nurse-and-the-midwife-2020. Kampanjan Internet-sivustolla järjestön puheenjohtaja toteaa sairaanhoitajien olevan jokaisen terveysjärjestelmän selkäranka. Mutta miten se selkäranka toimii? Mitä kaikkea sairaanhoitajat ja kätilöt oikeastaan tekevät?

Osa hoitotyöstä on helposti kuvattavissa, lääkkeen antaminen ja ohjaaminen, erilaiset hoitotoimenpiteet, potilaan voinnin seuranta kysymällä, mittaamalla, arvioimalla. Mutta suoran potilastyön lisäksi tapahtuu paljon muutakin. Hoitajat järjestävät jatkohoitoa, selvittävät potilassiirtomahdollisuuksia, tekevät laajasti organisoivaa työtä, jota tutkija Davina Allen on kuvannut näkymättömäksi työksi https://theinvisibleworkofnurses.co.uk/

Omassa väitöskirjatutkimukseni eri vaiheissa tunnistimme hoitajien kanssa yli 100 hoitotyön interventiota, joita hoitajat toetuttavat aikuispsykiatrian avohoidossa. Osa näistä olivat niitä toimintoja, joita hoitajat tekevät eri toimintaympäristöissä, kuten verenpaineen mittaaminen tai jo aikaisemmin mainittu lääkehoidon toteuttaminen ja ohjaus. Ison osan interventioista tavoitteena on potilaan terveyskäyttäytymisen muutos. Näitä ovat esimerkiksi: sopivan aktiivisuustason edistäminen potilaan arjessa, tunnesäätelyn tukeminen, yhteisten tavoitteiden luominen ja omaisten osallisuuden vahvistaminen. Osa on vaikeammin kuvattavia mutta merkityksellisiä kuten toivon ylläpitäminen tai hoitosuhteen rakentaminen. Näiden lisäksi oli paljon hoitojärjestelmään liittyviä toimintoja kuten tiedon vaihtamista eri yhteistyötahojen kanssa, työn dokumentointi sekä erilaisten hoitokokousten järjestäminen ja koordinointi. Sekä yksittäisen potilaan että koko hoitojärjestelmän kannalta keskeistä työtä siis.

Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos oli, että tutkimuksessa mukana olleet hoitajat kokivat oman työn näkyväksi tekemisen, kuvaamisen ja käsitteellistämisen merkitykselliseksi. Ehdotankin juhlavuoden kunniaksi, että puhutaan erityisen paljon hoitotyöstä sekä siitä helposti ymmärrettävästä, että abstraktista, näkyvästä ja näkymättömästä ja lisätään sitä kautta tietoisuutta selkärangasta ennen kuin se katoaa https://sairaanhoitajat.fi/kadonnut/

Kirjoittaja:
Maria Ameel
sh, vtm, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
hoitotieteenlaitos

Väitöskirjan osajulkaisu, johon tekstissä viitataan: Ameel, MKontio, RJunttila, KNursing interventions in adult psychiatric outpatient care. Making nursing visible using the Nursing Interventions ClassificationJ Adv.Nurs2019752899– 2909https://doi.org/10.1111/jan.14127

tiistai 14. tammikuuta 2020

Hyötyisikö hoitotieteellinen tutkimus biopankeista?


Biopankkiin kootaan biologisia näytteitä ja tietoja suostumuksen antaneilta henkilöiltä lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Biopankki eroaa perinteisistä tutkimusnäytekokoelmista, koska biopankkiin ei kerätä näytteitä vain yhtä tiettyä tutkimusta varten, vaan näytteitä voidaan käyttää myös nyt tulevaisuuden tutkimustarpeisiin. FINGENIOUSTM on Biopankkien Osuuskunta Suomen (FINBB) hallinnoima palvelu, jonka kautta tutkijan on mahdollista saada lupa kaikkiin sairaalabiopankkeihin yhdellä hakemuksella. Mukana osuuskunnassa ovat Auria Biopankki Turussa, Helsingin Biopankki, Itä-Suomen Biopankki, Keski-Suomen Biopankki, Pohjois-Suomen biopankki Borealis ja Tampereen Biopankki. Muita suomalaisia biopankkeja ovat Terveystalon, Terveyden ja hyvinvoinin laitoksen, Veripalvelun sekä Hematologinen biopankki.

Biopankit ovat osaltaan vaikuttaneet genomiin eli ihmisen koko perimään liittyvän tutkimuksen kasvuun ja mahdollistaneet uudenlaiset tutkimusasetelmat. Näissä asetelmissa voidaan valita tutkimusnäkökulma, jossa pystytään paremmin perehtymään mm. sairauksien syntymekanismeihin ja ennusteisiin sekä arvioimaan hoitojen tehoa ja hyödyllisyyttä. Saatua tietoa voidaan käyttää kansalaisten ja potilaiden terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa ja edistämisessä, sillä geenitietoa ja muuta biopankkeihin kerättyä tietoa voidaan yhdistää muuhun sairaalassa kerättyyn terveystietoon. Se on mahdollista, mikäli potilaiden tiedot on on siirretty sairaalan potilastietojärjestelmästä tutkijoiden luvanvaraisessa käytössä olevaan tietojärjestelmään esim. Tyksissä kliiniseen tietopalvelun tietoaltaaseen.

Kuulostaa kovin lääketieteelliseltä. Tulevaisuudessa ja osittain jo nyt pystymme esimerkiksi geenitiedon avulla tarjoamaan potilaille entistä yksilöllisempää hoitoa, elämänlaadun paranemista, nykyistä tehokkaampaa sairauksien ennaltaehkäisyä ja jopa arvokkaan elinajan pidentymistä. Juuri nyt on se hetki, jolloin meidän hoitotieteilijöiden tulee miettiä oman tieteenalamme mahdollisuuksia ottaa osaa tällaiseen tutkimukseen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan lääketieteen asiantuntijat ovat mukana sydämen vajaatoiminnan hoitoa käsittelevässä biopankkitutkimuksessa. Sydämen vajaatoiminta on krooninen sairaus, jolle on tyypillistä toistuvat pahenemisvaiheet ja josta ei yleensä voi täysin parantua. Tutkimuksessa pyritään saamaan lisätietoa vajaatoiminnan taudinkulusta, hoidosta ja niistä tekijöistä, jotka ennustavat sairauden pahenemista ja potilaiden joutumista sairaalahoitoon. Hoitotieteellisellä tutkimuksella voisi olla tärkeä tehtävä osana tämäntyyppistä tutkimusta, sillä kyseisen potilasryhmän hoidossa vajaatoimintahoitajille on annettu paljon vastuuta.

Meidän kannattapitää mieli avoimena ja miettiä teknologian ja lainsäädännön tuomia uusia mahdollisuuksia hoitotieteellisen tutkimuksen saralla. Ja vaikuttaa biopankkitutkimuksen onnistumiseen itsekin. Meillä kaikilla on myös konkreettinen mahdollisuus omalta osaltamme auttaa tutkimusta luovuttamalla meistä otetut näytteet biopankkiin, ja kertomalla asiasta muillekin.

Kirjoittajan tiedot:

Riitta Danielsson-Ojala
TtM, tohtorikoulutettava

Lähteet:
Biopankkilaki 30.11.2012/688

Biopankkitoiminta & yksilöllistetty lääketiede, Lääkärisanomat, erikoisnumero, 12/2016.

Suomen biopankit. https://www.biopankki.fi/ Luettu 14.1.2020

Kuva: https://www.auria.fi/biopankki/palvelut/index.php#naytteet_tutkimukseen Käytetty 14.1.2020

tiistai 7. tammikuuta 2020

Kouluterveyskyselyllä arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi: kotona koettu henkinen väkivalta on osa monen lapsen ja nuoren arkea

Monille meistä kyselyt ovat tuttuja erilaisista yhteyksistä: kyselyillä voidaan kartoittaa kokemuksiamme ja näkemyksiämme asiakkaina, kuluttajina, yksilöinä yhteiskunnassa, mutta myös terveyspalveluiden käyttäjinä ja potilaina. Kyselyillä voidaan tavoittaa suuriakin populaatioita esimerkiksi erilaisten tutkimusinstituutioiden kautta. Suomessa yksi tunnetuista lapsille ja nuorille suunnatuista kyselyistä on Kouluterveyskysely.

Kouluterveyskyselyn toteuttamisesta vastaa nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka on kerännyt vuodesta 1996 alkaen tietoa kouluikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä. Kouluterveyskyselyn kohderyhmä kattaa useat ikäryhmät: perusopetuksen 4, 5, 8, ja 9-luokkaiset, lukio- ja ammattikoulutuksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Kouluterveyskysely toteutetaan valtakunnallisesti joka toinen vuosi, ja se kattaa laajasti eri elämän osa-alueet: hyvinvointi, perhe ja ystävyyssuhteet, koulunkäynti ja opiskelu, terveys, osallisuus ja palveluiden saatavuus. Kyselyn rakenne on ajan myötä täydentynyt ja seurannut aikaa esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkökulmista: nykyiseen Kouluterveyskyselyyn on lisätty kohta, jossa sukupuoli-identiteetin voi ilmoittaa olevan muu kuin syntymässä määritelty ja seurustelusuhteissa otetaan huomioon myös mahdollisuus samaa sukupuolta olevalle kumppanille.

Kuva: Pixabay
Viimeisin Kouluterveyskysely toteutettiin 2019, jolloin kyselyyn vastasi yli 250 000 kohderyhmään kuuluvaa lasta ja nuorta. Kyselyn tulokset osoittivat, että suurin osa vastanneista lapsista ja nuorista koki olevansa tyytyväinen elämäänsä. Hälyttävä tulos oli kuitenkin se, että joka kuudes 4. ja 5. luokkaa käyvistä ja useampi kuin joka neljäs 8. ja 9. luokkaa käyvistä vastasi kokeneensa viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kerran vanhempansa tai muun huolta pitävän aikuisen taholta henkistä väkivaltaa. Henkisellä väkivallalla kyselyssä tarkoitetaan vanhemman tai huolta pitävän aikuisen kieltäytymistä puhumaan, loukkaamista, nöyryyttämistä, hylkäämisellä uhkaamista, esineiden lyömistä, lukitsemista johonkin tai väkivallalla uhkaamista. Näiden vastaajien joukossa oli myös monia sateenkaarinuoriksi itsensä määritteleviä, ja heistä yli 40 % ilmoitti kokevansa syrjintää tai henkistä väkivaltaa kotonaan. Tulokset antavat hälyttäviä viitteitä siitä, että lasten ja nuorten elämä kodissa ei ole aina turvallista tai omaa yksilöllistä kasvua ja kehitystä tukevaa.

Miten Kouluterveyskyselyn tuloksia voidaan sitten hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvässä päätöksenteossa? Kotona koetun henkisen väkivallan osalta päätöksenteossa tulisi huomioida, miten jo varhaisessa vaiheessa voidaan kartoittaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, esimerkiksi äitiys- ja perheneuvolassa. Ongelmiin tulisi puuttua mahdollisimman ajoissa, jotta jokaiselle lapselle ja nuorelle voitaisiin taata hyvä ja turvallinen kasvuympäristö. Perheiden hyvinvoinnista tulisi huolehtia jo vauvaiästä lähtien, ja perheille tulisi tarjota tarvittaessa tukipalveluita. Henkisestä väkivallasta tulisi myös käydä avointa keskustelua enemmän, sillä siihen voi yhä liittyä puhumattomuutta ja häpeää. Myös henkisen väkivallan muodot eivät välttämättä ole yhtä tiedostettuja kuin fyysisen väkivallan. Ja mitä tulee sateenkaarinuorten kokemasta henkisestä väkivallasta kotona, moninaisuudesta olisi tärkeää puhua jo ennen lapsen syntymää, sillä uskon, että vanhemman tietämys moninaisuudesta voi olla vähäistä, mikä taas voi herättää negatiivisia reaktioita vanhemmissa. Tiedon jakaminen vanhemmille sekä huoltajille tarkoitettujen koulutusten kautta ymmärrys asioista yleensä lisääntyy, jolloin perheessä osataan käsitellä tilanteita, jotka nyt näkyvät Kouluterveyskyselyssä lasten ja nuorten kokemana henkisenä väkivaltana.

Lisätietoa Kouluterveyskyselystä:




YLE Uutiset 30.11.2019. Joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. https://yle.fi/uutiset/3-11089142

Kirjoittajan tiedot:
Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Väitöskirjatutkija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Uusi työaikalaki – mikä muuttuu hoitajien työvuorosuunnittelussa?

Uusi työaikalaki (872/2019) tulee voimaan 1.1.2020, kumoten vuonna 1996 asetetun työaikalain (605/1996). Nykyinen laki on ohjannut hoitohenkilökunnan työvuorosuunnittelua kohtuullisen väljästi, jos työvuorosuunnittelua tarkastellaan työntekijän palautumisen näkökulmasta. Työntekijä on voinut suunnitella itselleen epäergonomisia työvuoroja. Esimerkki epäergonomisista työvuoroista on ilta-aamuvuorojen yhdistelmä, jossa työvuorojen välinen lepoaika jää varsin lyhyeksi (9 tuntia). Osa tästä yhdeksästä tunnista käytetään kodin ja työpaikan välisiin siirtymisiin, levon ja unen ohella. Vuoroyhdistelmä on kuitenkin ollut suosittu työntekijöiden keskuudessa. Sen avulla voidaan työntekijän näkökulmasta hieman pidentää esimerkiksi viikonloppuvapaata: aamuvuorosta vapaalle ja maanantaina iltavuoroon. Työvuoroyhdistelmän nähdään tukevan myös potilashoidon jatkuvuutta, jolloin sama hoitaja hoitaa potilasta aamu- ja iltavuorossa ja näin havaitsee herkemmin muutokset potilaan voinnissa.

Myös pitkät työvuorot ovat suosittuja hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tutkimustulokset pitkien työvuorojen vaikutuksesta koettuun työtyytyväisyyteen, hoidonlaatuun ja pitkien työvuorojen yhteydestä sairauspoissaolojen esiintyvyyteen ovat osin ristiriitaisia. Pitkät työvuorot tukevat työn ja vapaa-ajan, erityisesti perhe-elämän, yhteensovittamista (1) ja toisaalta lisäävät tyytymättömyyttä työhön (2) ja ovat yhteydessä hoitohenkilökunnan sairauspoissaolojen määrään (3). Työnantajan näkökulmasta pitkät työvuorot ovat haasteellisia. Työntekijän sairastuessa pitkästä työvuorosta tulee sijainen hankkia kahteen työvuoroon. Pitkien työvuorojen tiedetään vaikuttavan hoidon laatuun negatiivisesti lisäämällä esimerkiksi mahdollisuutta potilaan lääkehoidon haittatapahtumille (4). Nykyinen työaikalaki rajaa maksimipituuden pitkille työvuoroille, mutta ei sitä, kuinka monta pitkää työvuoroa työntekijä voi suunnitella peräkkäin.

Ergonomisella työvuorosuunnittelulla on ollut myös kannattajansa, eikä syyttä. Ergonomisessa työvuorosuunnittelussa työvuorojen kiertosuunta on aamu-ilta-yö-vapaa, joka takaa riittävän levon jokaisen työvuon välissä. Riittävän levon ja palautumisen työvuorojen välissä tiedetään tukevan vuorotyötä tekevien hoitajien hyvinvointia ja vähentävän esimerkiksi työperäisiä tapaturmia (5-6). Hoitotyön lähiesimiehet vastaavat työvuorosuunnittelusta ja siitä, että suunnittelu huomioi työaikalain asettamat rajoitukset. Esimiesten vaikuttamismahdollisuudet työvuorojen ergonomisuuteen ovat olemassa. Käytännössä ergonomisten työvuorojen suunnittelua kuitenkin rajaa työntekijöiden mahdollisuus yhteisölliseen työvuorosuunnitteluun, jonka nähdään tukevan hoitajien työhyvinvointia. Yhteisöllisessä työvuorosuunnittelussa hoitohenkilökunta suunnittelee itse työvuoronsa noudattaen yhteisiä pelisääntöjä. Ergonomiset työvuorot eivät vielä ole vakiinnuttaneet asemaansa työntekijöiden keskuudessa. Viime kädessä vastuu suunnittelusta on hoitotyön lähiesimiehellä.

Uusi työaikalaki tuo tullessaan kaksi merkittävää muutosta: työvuorojen välisen lepoajan on oltava vähintään 11 tuntia ja yövuoroja saa suunnitella maksimissaan viisi peräkkäin. Mikä käytännössä muuttuu jää nähtäväksi. Mikäli ergonomisia työvuoroja ei oteta käyttöön, hoitohenkilökuntaan kohdistuvaa työvuorosuunnittelua muutetaan siten, että työvuorot alkavat ja päättyvät porrastetusti. Kuten myös yövuorot tai yövuorojen pituutta pidennetään. Paikallinen sopimus voi sallia esimerkiksi 12,5 tunnin pituisen yövuoron. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ole nykytiedon perusteella kannatettava, koska vuorotyön jo sellaisenaan tiedetään vaikeuttavan työntekijöiden uni-valverytmiä ja aiheuttavan monia terveys- ja turvallisuusriskejä (TTL). Panostetaanko tulevaisuudessa ergonomiseen työvuorosuunnitteluun vai porrastettuihin työvuoroihin tai näiden yhdistelmään, näyttäytynee meille vasta paikallisten sopimusten jälkeen.

Kirjoittajan tiedot

Outi Tuominen, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
ouantu@utu.fi
Latest Tweets from Outi Tuominen

Lähteet 

1. Ball J, Day T, Murrells T, Dall'Ora C, Rafferty AM, Griffiths P & Maben J. 2017. Cross-sectional examination of the association between shift length and hospital nurses job satisfaction and nurse reported quality measures. BMC Nurs. 25;16:26. doi: 10.1186/s12912-017-0221-7.

2. Dall’Ora C, Griffiths P, Ball J, Simon M, Aiken LH. 2015. Association of 12 h shifts and nurses’ job satisfaction, burnout and intention to leave: findings from a cross-sectional study of 12 European countries. BMJ Open. 5(9):e008331. doi: 10.1136/bmjopen-2015-008331.

3. Dall'Ora C, Ball J, Redfern O, Recio-Saucedo A, Maruotti A, Meredith P & Griffiths P. 2019. Are long nursing shifts on hospital wards associated with sickness absence? A longitudinal retrospective observational study. J Nurs Manag. 27(1):19-26. https://doi.org/10.1111/jonm.12643|

4. Geiger-Brown J, Trinkoff AM. Is it time to pull the plug on 12-hour shifts? 2010. Part 1. The evidence. J Nurs Adm. 40(3):100–2. doi: 10.1097/NNA.0b013e3181d0414e.

5. Min A, Min H & Hong HC. 2019. Work schedule characteristics and fa-tigue among rotating shift nurses in hospital setting: An integrative review. J Nurs Manag. 27(5):884-895. doi: 10.1111/jonm.12756

6. Vedaa Ø, Harris A, Erevik EK, Waage S, Bjorvatn B, Sivertsen B, Moen BE & Pallesen S. 2019. Short rest between shifts (quick returns) and night work is associated with work-related accidents. Int Arch Occup Environ Health. 16. https://doi.org/10.1007/s00420-019-01421-8

Muita lähteitä

Ergonominen työaikajärjestelmä

Työterveyslaitos: vuorotyö

Työaikalaki

tiistai 10. joulukuuta 2019

Tutkimustietoa jaetaan sekä medioissa että tutkijoiden omissa verkostoissa



Näin talviaikaan päivittäin bussilla kulkiessani toimin kuten moni muukin kanssamatkustaja: otan matkan ajaksi puhelimen esiin ja luen päivän uutisotsikoita. Useimmat meistä lukevat päivittäin erilaisia printti- ja/tai verkkolehtiä, mutta koska muistat niissä käsitellyn jotakin tiedeuutista tai nähneesi viittauksen sellaiseen? Aika todennäköistä on, että jokainen eri medioita päivittäin hiukankin seuraava törmää tällaisiin uutisiin ja viitteisiin vähintäänkin viikoittain, ellei jopa päivittäin, hiukan käytetyistä kanavista riippuen.

Julkisten medioiden lisäksi tutkimusta jaetaan myös rajatummissa ympäristöissä tutkijoiden kesken. Näistä tunnetuimpien joukkoon lukeutuvat ainakin yhteisöpalvelut ResearchGate ja Mendeley, joita voisi kuvailla eräänlaiseksi ”tutkijoiden Facebookiksi” sillä erotuksella että niissä käyttäjien toiminta on yksinomaan tutkimustiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen rajautuvaa. Mendeley tarjoaa käyttäjilleen lisäksi viitteidenhallintaohjelman, jota voidaan hyödyntää tieteellisten julkaisujen tuottamisessa. 

Omaa tutkimusta tehdessä olen kokenut tutkijoille kohdennetut yhteisöpalvelut hyödyllisiksi erityisesti silloin kun johonkin tiettyyn tutkimusjulkaisun kokotekstiin on ollut vaikea päästä käsiksi muuta kautta. Esimerkiksi ResearchGaten kautta julkaisun kirjoittaneisiin tutkijoihin voi ottaa suoraan yhteyttä ja pyytää heitä jakamaan julkaisun joko julkisena tai yksityisenä tiedostona. Ennen kokotekstien julkista jakamista näissä yhteisöpalveluissa täytyy toki varmistaa ettei kustantaja ei ole sitä erikseen kieltänyt. Toisinaan kustantaja on saattanut asettaa esimerkiksi vuosina tietyn aikarajan jonka sisällä julkaisun ilmestymisestä kokotekstiä ei saa julkaista sellaisenaan muualla, mutta usein avoin julkaiseminen on kuitenkin pysyvästi kiellettyä. Kaikille avoimet open access -julkaisut ovat poikkeus jota julkaisurajoitukset eivät koske. Open access -julkaisumuoto on tutkimuksen jakamisen ja näkyvyyden kannalta hyvin joustava ratkaisu, mutta julkaisun kustantaja voi veloittaa tästä julkaisumuodosta kirjoittajilta huomattavia summia rahaa. Tämä lienee osasyy sille, että monien julkaisujen osalta kokoteksteihin saakka pääsy vaatii edelleen esimerkiksi yliopistokirjastojen hankkimia lisenssejä.  

Tutkijoille oman työn ja tuotetun tiedon näkyvyys on kuitenkin aina hyvin tärkeä ja tavoiteltava asia, joten jos löydät tutkimuksen jonka kokotekstiin et pääse käsiksi, ota yhteyttä vaikkapa paikkakuntasi yliopistokirjastoon tai suoraan tutkijaan itseensä lisätietojen saamiseksi.

Mukavia lukuhetkiä!


Kirjoittajan tiedot:
Henna-Riikka Hakojärvi
shg, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
hrmhak@utu.fi

https://www.flickr.com/photos/justonlysteve/2227437709/in/photolist-4oQcCr-MusvH8-MaRbzL-bt4fAV-5ntMB1-MyM91d-MaQHsj-dr9Cwp-dcKwUd-drpcyz-e55xam-ps2Hvq-aBgBFC-MrH6Hy-7DRvrm-356Lzi-2gSwiX1-aARSoc-MBPjKB-MBP9bF-LEo4Hw-MusESa-LEo9PU-MBPkGX-MrH3T5-rrWYRE-PBM5ZR-payukK-MrH3vS-dBH89z-dBH3aa-2N5BX-cuGK9J-LEokhh-cuGKb5-dBNxjJ-dBNwVh-MaQGG1-dBH2T2-MrHBn3-pq2jRo-prLVWB-payNMJ-dBH8CD-LEo71C-82NApy-21sGt76-payMh9-dBNrV3-pazikf