keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Arvot hoitotyön johtajan ankkureina myrskyssä?


Hoitotyön johtajat toimivat terveydenhuollon organisaatioiden avainrooleissa johtaen suurinta terveydenhuollon ammattilaisten ryhmää1, hoitohenkilöstöä, -yhteensä lähes 300 000 työntekijää Suomessa2. Hoitotyön johtajien päätehtävänä on luoda edellytykset vaikuttavalle, laadukkaalle ja tuloksekkaalle hoitotyölle3. Johtajien työssään kokemien haasteiden määrä ja vaikeusaste on keväällä 2020 ennen kokematon. Jo aiemmin tiukentuneet taloudelliset ja kasvaneet laadulliset odotukset, sekä uutena COVID-19 pandemia ovat tuoneet johtamiseen uudenlaisia haasteita. -Haasteita, jotka mahdollisesti lisäävät johtajien eettisiä huolia ja arvoristiriitoja. Hoitotyön johtajat tarvitsevatkin työssään nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, vahvoja arvoja ja etiikkaa sunnannäyttäjinä.

Hoitotyön johtajilla on työssään vaativa kaksinkertaisen eettisyyden vaade: johtaminen itsessään on inhimillistä, arvosidonnaista toimintaa ja siinä käytetään valtaa. Toisaalta hoitotyön johtaminen on myös niiden johtamista, joiden työ on inhimillistä: hoitotyössä hoidetaan avun tarpeessa, haavoittuvassa asemassa olevia potilaita tai asiakkaita. Hoitotyön johtamisella vaikutetaan siis hyvin laajasti hoitotyöntekijöihin, potilaisiin ja toimintaympäristöihin. Johtajien tuleekin hallita eettiset ulottuvuudet ja ottaa ne huomioon toiminnassaan, valtaa tulisi käyttää viisaasti ja hyvin.

Hoitotyön johtajalla tulee olla sydämessään vahva, selkiytynyt arvoperusta, jossa henkilökohtaiset, ammattikunnan ja organisaation arvot ovat jäsentyneessä sovussa. Henkilökohtaiset arvot omaksutaan usein   jo lapsuudessa ja ne muodostavat  yksilön toiminnan perustan. Ammattikunnan arvot muodostavat ammattikunnan toiminnan perustan, niitä tarvitaan päätöksenteon tueksi ja ne on kirjattu eri ammattikunnan eettisiin ohjeisiin. Eettisiin ohjeisiin paneutuminen on osa itsensä kehittämistä ammattilaisena. -Milloin Sinä olet viimeksi tukeutunut hoitotyön johtajan eettisiin ohjeisiin4? Vahva ammattietiikka on yksi johtajan tärkeimmistä resursseista. Jo sota-aikana Lotta Svärd- järjestö opetti jäsenilleen 12 kultaista sääntöä, aikansa arvoa, joiden mukaan toimia, esimerkiksi ”Vaadi aina enin itseltäsi!”. Eri ammattiryhmien eettisten ohjeiden sisällöt ovat samansuuntaisia, mutta niissä on kuitenkin painotuseroja. Tuntemalla toisen ammattikunnan ohjeet voi paremmin ymmärtää mahdollisia näkemyseroja. Organisaation arvojen tulisi olla yhteisesti määritellyt, laajasti omaksutut ja jokapäiväisen työhön integroidut. Hoitoyön johtajan tärkeä tehtävä onkin artikuloida organisaation arvoja arkeen ja toimia omalla käytöksellään eettisenä roolimallina.

Hoitotyön johtajan kaiken toiminnan tulee siis lähteä arvoista ja toimintaa tulee johtaa yhteisten arvojen mukaisesti. Myös johdettavien tulisi jakaa nämä arvot. Ovatko Sinun työyksikkösi arvot yhteisesti jaetut? Onko todellinen toimintanne yhdessä määrittelemienne arvojen mukaista? Milloin viimeksi olette keskustelleet arvoistanne? Kaapissa pölyttyvät, kaikkien unohtamat arvot eivät tuota organisaatiolle mitään lisäarvoa. Kun taas arvoista lähtevällä johtamisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia henkilökunnan työhön sitoutumiseen5;6;7;8;9 ja työhyvinvointiin sekä tätä kautta potilashoidon laatuun10;6;8 ja potilaiden tyytyväisyyteen11. Vahva etiikka on hyvän johtamisen avaintekijä12 ja terveydenhuollon organisaation kokonaismenestyksen avain8!

Jokaisella hoitotyön johtajalla on velvollisuus johtaa eettisesti kestävällä tavalla ja etiikan tulisi olla kaiken johtamisen ydin ja pohja. Arvot edustavat perustavaa laatua olevaa vakautta muutosten keskellä, arvojen ankkuri pitää hoitotyön laivaa oikeassa kurssissa suurenkin myrskyn silmässä!


Kirjoittajan tiedot:
Laura Laukkanen
sh, klö, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet: 
1. Eurostat. 2016. Healthcare personnel statistics—nursing and caring professionals. Saatavilla: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Healthcare_personnel_statistics_-_nursing_and_caring_professionals
2. Suomen Virallinen Tilasto. 2017. Työlliset ammattiryhmittäin, 2010-2017. Saatavilla: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__tyokay/?tablelist=true
3. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 18. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74335/URN%3ANBN%3Afi-fe201504226780.pdf?sequence=1
4. Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry. Hoitotyön johtajan, ylihoitajan eettiset ohjeet. Saatavilla: https://www.taja.fi/vaikuttaminen/hoitotyon-johtajan-ylihoitajan-eettiset-ohjeet/
5. Zappalà, S. & Toscano, F. 2020. The Ethical Leadership Scale (ELS): Italian adaptation and exploration of the nomological network in a healthcare setting [published online ahead of print, 2020 Jan 30]. Journal of Nursing Management 2020;10.1111/jonm.12967.
6. Cummings, G. G., MacGregor, T., Davey, M., Lee, H., Wong, C. A., Lo, E., Muise, M., & Stafford, E. 2010. Leadership styles and outcome patterns for the nursing workforce and work environment: a systematic review. International journal of nursing studies 47(3), 363–385.
7. Bell, J. & Breslin. J.M. 2008. Healthcare provider moral distress as a leadership challenge. Jona’s Healthcare Law, Ethics and Regulation 10(4), 94–97. 
8. Shirey, M. R. 2005. Ethical Climate in Nursing Practice, The Leader’s Role. Jona’s Healthcare Law, Ethics and Regulation 7(2), 59–67.
9. Zhu, W., May, D.R. & Avolio, B.J. 2004. The impact of ethical leadership behavior on employee outcomes: the roles of psychological empowerment and authenticity. Journal of Leadership & Organizational Studies 11(1), 16–26.
10. Barkhordari-Sharifabad, M., Ashktorab, T. & Atashzadeh-Shoorideh, F. 2018. Ethical leadership outcomes in nursing: A qualitative study. Nursing ethics 25(8), 1051–1063.
11. Wong, C.A., Cummings, G.G. & Ducharme, L. 2013. The relationship between nursing leadership and patient outcomes: a systematic review update. Journal of Nursing Management 21(5), 709–724.
12. Hudak, R.P., Brooke, P.P. Jr., Finstuen, K. & Riley, P. 1993. Health care administration in the years 2000: practitioners’ views of future issues and job requirements. Hospital & Health Services Administration 38(2), 181–195.



tiistai 23. kesäkuuta 2020

Yhdenvertaisuusnäkökulmia digitalisoituvaan terveydenhuoltoon


Koronakriisi vauhditti digiloikkaa monen muun alan lisäksi myös terveydenhuollossa, jossa etenkin etävastaanottojen monet hyödyt tulivat havaituiksi. Uusien käytäntöjen omaksuminen on ollut monelle helppoa, sillä oman terveyden seurannassa käytettävät laitteet ovat yleistyneet viime vuosina ja yhä useampi seuraa esimerkiksi aktiivisuuttaan, stessitasoaan tai untaan älyrannekkeen tai -sormuksen avulla. Terveyttä edistävän mittaamisen lisäksi markkinoille on tulossa kehittyneempiäkin sairauksien hoitoon ja -etäseurantaan tarkoitettuja laitteita, joita voidaan olemassa olevien teknologioiden lisäksi hyödyntää terveydenhuollon eri palveluissa. Nykyisistäkin älykelloista osa pystyy esimerkiksi varoittamaan käyttäjäänsä mahdollisesta eteisvärinäkohtauksesta.

Teknologian tarjoamat hyödyt ovat moninaisia, kun laitteet opastavat terveyden edistämisessä ja sairauksien esimmäiset merkit voidaan tunnistaa varhain. Suomessa terveyspolitiikka tavoittelee terveyserojen tasaamista ja yhdenvertaisia palveluita kaikille. Näin ollen terveydenhuollon digitalisaatiota koskevissa keskusteluissa usein nostetaankin esiin huoli siitä, kuka näistä teknologioista pääsee hyötymään ja kasvattaako teknologian käyttöönotto jo olemassa olevia terveyseroja? Huolia lisääntyvästä terveyden eriarvoisuudesta on esitetty niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin keskustelussa.

kuvalähde: Pixabay
Sukupuolten tasa-arvo on yksi teknologian yhdenvertaisuuteen liittyvä näkökulma, jota on vaikea sivuuttaa. Tekoälyn algoritmien sukupuolittuneisuus on ollut esillä myös mediassa ja keskeisimpänä taustavaikuttimena on pidetty teknologia-alan miesvaltaisuutta (n. ¾ työvoimasta). Tilanne on ollut pitkään muuttumaton, vaikka monimuotoisuutta pidetään tärkeänä teknologian suunnittelua ohjaavana arvona ja teknologia-alan tutkintoja suorittaneiden naisten määrä on lisääntynyt. Esimerkiksi naisten terveydelle keskeisen kuukautiskierron seurantaan tarkoitettuja sovelluksia tuli markkinoille verrattain myöhäisessä vaiheessa ja laitteiden muotoilua on myös kritisoitu huonosti naisten käyttöön soveltuvaksi. Riskinä on, että muutenkin teknologiasta vähemmän kiinnostuneet naiset jättävät myös terveysteknologian mahdollisuudet hyödyntämättä. Lisäksi haasteita voi tulla teknologian integroimisessa naisvaltaisen terveydenhuollon palveluihin.

Käyttäjänäkökulmasta myös ikääntyneet ovat yksi ryhmä, jolta voi jäädä hyödyntämättä uusien palveluiden mahdollisuudet digitalisoituvassa terveydenhuollossa. Vaikka ikäihmistenkin keskuudessa teknologian käyttö on yleistynyt, yli 75-vuotiaista edelleen alle puolet käyttää internettiä. Koska kroonisten sairauksien ilmaantuvuus lisääntyy iän myötä, teknologian mahdollisuudet hyödyttäisivät ikääntyneitä erityisen paljon. Käyttöönoton esteinä saattavat kuitenkin olla esimerkiksi negatiiviset asenteet, vaikeakäyttöisyys tai aistitoimintojen heikentyminen. Ne ikääntyneet ovat etuoikeutetussa asemassa, jotka saavat lähiomaisiltaan laitteita sekä tukea ja perehdytystä niiden käyttöön.

Saavutettavuus voi olla laajemminkin haaste, joka jättää osan digi-kehityksen ulkopuolelle esimerkiksi taloudellisten tai terveydellisten esteiden vuoksi. Jos nämä haasteet ratkaistaan onnistuneesti, voi digitalisaatio myös lisätä terveyden yhdenvertaisuutta kun luotettava tieto ja yhteys terveydenhuollon ammattihenkilöön ovat helposti kaikkien saatavilla. Ensisijaista olisikin ottaa terveydenhuollon digitalisaatioprosessin vaiheiden suunnitteluun mukaan koko palveluiden käyttäjäkunta ja ihmisyyden diversiteetti – kaikki kenelle yhteiskunnassa mukana olo ja terveys kuuluvat.


Kirjoittaja:
Suvi Sundgren
Sh, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
suansu@utu.fi



Lähteet:
Cai Z, Fan D & Du J 2017. Gender and attitudes toward technology use: A meta-analysis. Computers & Education 105 (2017), 1-13.
Pixabay (kuva).
Oikeusministeriö 2020. Yhdenvertaisuus. https://oikeusministerio.fi/yhdenvertaisuus (16.6.2020)
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2020. Hyvinvointi- ja terveyserot. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot (22.6.2020)
Tilastokeskus 2019. Suomalaisten internetin käyttö 2019. https://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_kat_001_fi.html (18.6.2020)
Työterveyslaitos 2016. Aktiivisuus, uni, stressi – oman hyvinvoinnin mittaaminen lisääntyy. https://www.ttl.fi/tyopiste/askeleet-uni-stressi-oman-hyvinvoinnin-mittaaminen-lisaantyy/ 18.6.2020
Yhdenvertaisuusblogi 2020. Tiesitkö, että tekoälyyn ja algoritmeihin liittyvää syrjintää valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu? https://www.syrjinta.fi/-/tiesitko-etta-tekoalyyn-ja-algoritmeihin-liittyvaa-syrjintaa-valvoo-yhdenvertaisuusvaltuutettu-?cssType=normal (22.6.2020)
Yusif S, Soar J & Hafeez-Baig A. 2016. Older people, assistive technologies, and the barriers to adoption: A systematic review. International Journal of Medical Informatics 94(2016), 112-116.