tiistai 14. elokuuta 2018

Elämän varhaisvaiheet määrittävät tulevaa terveyttä




Ihmisen elämää kuvataan usein kaarena, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Useimmat elintapoihin liittyvät terveysongelmat, kuten lihavuus ja ylipaino sekä kansansairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit sekä tyypin 2 diabetes, nostavat päätään vasta aikuisiällä - kaaren jo käännyttyä laskusuuntaan. Riskiä sairastua näihin sairauksiin lisäävät useat aiemmin kaaren varrella elintapoihin liittyvät tekijät, kuten liian vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio ja niistä mahdollisesti seuraava ylipaino. Myös geenien osuus näiden sairauksien synnyssä on yleisesti tunnistettu. Viime vuosikymmenten tutkimustulosten perusteella kuitenkin sikiöajalla, syntymällä ja varhaislapsuudella on osaltaan tärkeä rooli tuon riskin muokkaajina. Esimerkiksi äidin raskausaikaisen tupakoinnin ja painonnousun sekä lapsuusiän kasvun on todettu olevan yhteydessä lihavuusriskiin aikuisiällä. Lisäksi mm. syntyminen keskosena (<37 raskausviikolla) lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin aikuisiällä.

Termi ”terveyden varhainen ohjelmoituminen” viittaa siihen, miten elimistö elämän varhaisvaiheessa ohjelmoituu tai sopeutuu kulloinkin vallalla olevaan ympäristöön. Tämä sopeutuminen näkyy elimistön toiminnassa myös pitkällä aikavälillä. Ilmiön tutkimiseen keskittynyt monitieteinen tutkimusala, joka nykyisin kulkee nimellä ”Developmental Origins of Health and Disease” (DOHaD, https://dohadsoc.org), käsittelee elämän varhaisvaiheiden yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin myöhemmällä iällä (ks. esim. Hanson & Gluckman 2011). Vaikka ilmiö on huomioitu jo vuosisadan alkupuolella, sai tutkimusala laajemmassa mittakaavansa lähtösysäyksen 1980-luvun Englannissa tehdystä löydöksestä, jossa todettiin niiden, jotka syntyivät pienipainoisina, kuolleen todennäköisemmin sydän ja verisuonitauteihin, kuin normaalipainoisina syntyneiden. Sittemmin tutkimusala on laajentunut käsittelemään elämän varhaisvaiheen altisteita ympäristömyrkyistä äidin raskausaikaiseen stressiin.

Varhainen ravitsemus on yksi keskeisistä altisteista, jonka yhteydestä terveyteen ja hyvinvointiin pitkällä aikavälillä on selkeää tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi imetyksen lihavuudelta kehittymiseltä suojaava vaikutus ja toisaalta liian korkean imeväisiän proteiininsaannin lihavuuden kehittymiselle altistava vaikutus ovat löydöksiä, jotka ovat toistuneet tutkimuksissa (ks. esim. Brands ym 2014). Toisaalta on myös näyttöä siitä, että elämän varhaisvaiheet vaikuttavat ruokailutottumuksiimme aikuisiällä; esimerkiksi niiden, jotka ovat syntyneet pienipainoisina keskosina, on todettu omaavan aikuisiässä epäterveellisemmät ruokailutottumukset täysiaikaisina syntyneisiin verrattuna
Useat elämän varhaisvaiheessa vaikuttavat tekijät ovat sellaisia, joihin emme pysty suoralta kädeltä vaikuttamaan kovinkaan paljoa. Kuitenkin elintavat, tärkeimpinä ravitsemus ja liikunta, ovat tekijöitä joiden avulla pystymme kenties pitkällä aikavälillä muokkaamaan jo elämän varhaisvaiheessa muotoutuvaa aikuisiän sairastumisriskiä. Viimevuosien tutkimustulosten perusteella onkin erittäin tärkeää panostaa etenkin raskautta suunnittelevien nuorten naisten, raskaana olevien äitien, imeväisikäisten sekä esimerkiksi keskosena syntyneiden terveyden seurantaan ja elintapaohjaukseen osana laajempaa lihavuuden ja siihen liittyvien kansansairauksien ehkäisytyötä.

Kirjoittaja:

Hanna-Maria Matinolli

Terveydenhoitaja, TtT

Projektitutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hanna_Maria_Matinolli



Lähteet:
Barker D.J. & Osmond C. 1986. Infant mortality, childhood nutrition, and ischaemic heart disease in England and Wales. Lancet, 1(8489):1077–1081.
Brands, B., Demmelmair, H., Koletzko, B. 2014. How growth due to infant nutrition influences obesity and later disease risk. Acta Paediatr. 130, 578-585.
Brisbois, T.D., Farmer, A.P., McCargar, L.J. 2012. Early markers of adult obesity: a review. Obesity Reviews, 13, 347-367.
Hanson, M. & Gluckman, P. 2011.  Developmental origins of noncommunicable disease: population and public health implications. Am J Clin Nutr, 94; 1754S-1758S.
Kaseva, N., Wehkalampi, K., Hemiö, K., Hovi, P., Järvenpää, A.L., Andersson, S., Eriksson, J.G., Lindström, J., Kajantie, E. 2013. Diet and nutrient intake in young adults born preterm at very low birth weight. J Pediatr 163(1):43-8.
Matinolli HM. 2018. Nutrition and early life programming of health. Focus on preterm birth and infant feeding in relation to energy-balance and related traits in adulthood. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.
Raju, T.N.K, Buist, A.S., Blaisdell C.J., Moxey-Mims, M., Saigal, S. 2017. Adults born preterm: a review of general health and system-specific outcomes. Acta Paediatr. 106(9):1409-1437.
Sipola-Leppänen, M., Vääräsmäki, M., Tikanmäki, M., Matinolli, HM., Miettola S., Hovi P., Wehkalampi, K., Ruokonen, A., Sundvall, J., Pouta, A., Eriksson, JG., Järvelin, MR., Kajantie, E. 2015. Cardiometabolic risk factors in young adults who were born preterm. Am J Epidemiol. 181(11):861-73.



tiistai 7. elokuuta 2018

Havaintoja nuorten minäpystyvyydestä terveyden edistämisen tueksi

Terveydenhuollon tulevaisuuden näkymissä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä on keskeinen rooli tavoiteltaessa parempaa elämänlaatua ja tuottavuutta sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvun hillitsemistä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä silloin luodaan perusta terveydelle ja hyvinvoinnille. Erityisesti nuoruusikä on altista aikaa uuden terveyskäyttäytymisen (esimerkiksi tupakointi ja päihteiden käyttö) kokeilulle ja omaksumiselle, sillä silloin nuori tyypillisesti kokeilee uutta ja etsii rajojaan. Nuoruuden terveyskäyttäytyminen jatkuu herkästi aikuisuuteen asti ja voi vaikuttaa terveyteen aikuisuudessa.


Kuva: Pixabay
Minäpystyvyyden on arvioitu vaikuttavan keskeisesti nuoren terveyskäyttäytymiseen sekä uuden terveyskäyttäytymisen omaksumiseen, aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Minäpystyvyys kuvaa yksilön luottamusta omaan kykyynsä tehdä haluttuja valintoja ja toimii yksilön toiminnan ja motivaation perustana. Nuoruudessa kavereiden merkityksen kasvaessa kaverisuhteet vaikuttavat minäpystyvyyden kehittymiseen ja nuoren omiin näkemyksiin itsestään sekä nuoren terveyskäyttäytymiseen.

Kartoitimme (Nyman ym. 2018) nuorten minäpystyvyyden ilmentymistä kaverisuhteissa sekä sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä pyytämällä 7.-9.-luokkalaisia nuoria vastaamaan avoimiin kyselylomakkeisiin. Nuorten (n=155) vastausten perusteella heidän minäpystyvyytensä kavereiden keskuudessa näyttäytyi dynaamisena prosessina, joka tapahtui sisäisen keskustelun kautta. Sisäinen keskustelu koostui viidestä teemasta, joilla nuoret kuvailivat minäpystyvyytensä ilmentymistä kavereiden keskuudessa. Teemat olivat minäkäsitys, sosiaalinen ilmapiiri, aiotun toiminnan seurausten arviointi sekä kognitiiviset ja emotionaaliset perustelut.

Nuorten kuvausten perusteella minäkäsitys oli vakain teema. Minäkäsitys tarkoitti nuoren itseluottamusta toimia oman päätöksen mukaan ja moraalia. Jos nuori oli varma itsestään ja luotti omiin mielipiteisiinsä, hänellä oli minäpystyvyyttä toimia oman päätöksen mukaan kavereiden keskuudessa. Esimerkiksi erään nuoren kuvauksen perusteella minäpystyvyyttä kaverisuhteissa edisti ”Luottamus siihen, että minulla saa olla omia mielipiteitä eikä niistä voi esim. suuttua.” Nuorten kuvauksissa sosiaalinen ilmapiiri vaihteli eniten tilanteen mukaan. Se tarkoitti nuorten kokemaa joko suoraa tai epäsuoraa sosiaalista painetta ja läheisyyttä kaverisuhteissa. Sosiaalinen ilmapiiri liittyi läheisesti nuoren heikentyneeseen minäpystyvyyteen esimerkiksi seuraavasti: ”Yritin mennä muiden mukana ja kuulua porukkaan.

Seurausten arviointi tarkoitti nuorten kuvauksissa sitä, miten nuori ymmärsi seuraukset ja kenen tarpeista hän katsoi asiaa. Nuoret esimerkiksi kuvasivat haluavansa välttää hankaluuksia ja se, kenen tarpeista nuori katsoi asiaa, vaikutti siihen, miten hän näki toiminnan seuraukset. Nuoren kognitiiviset ja emotionaaliset perustelut tarkoittivat sitä, että nuoren minäpystyvyyteen vaikutti muiden tekijöiden ohella toimintaan liittyvä rationaalisuus ja erilaiset emotionaaliset ja fyysiset tunteet (esimerkiksi pelko tai väsymys).

Tutkimuksemme tulokset ovat osittain yhtenäisiä aikaisemman kirjallisuuden kanssa, ja täydentävät sitä kuvaamalla nuorten minäpystyvyyttä kaverisuhteissa nuoren omaa roolia korostavana dynaamisena prosessina. Tulokset antavat uusia näkemyksiä nuorten terveyden edistämiseen. Nuorten kuvausten perusteella terveyden edistämisessä tulisi huomioida entistä enemmän nuoren oma rooli minäpystyvyytensä kehittymisessä, mikä voisi tukea häntä terveellisten valintojen tekemisessä ja sosiaalisen paineen välttämisessä. Tulosten perusteella nuoren minäpystyvyyden kehittymistä voisi vahvistaa esimerkiksi tukemalla nuoren reflektiivistä ajattelua - erityisesti omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen ilmapiiriin liittyen - vaativissa tilanteissa.

Kirjoittajan tiedot:
Johanna Nyman
terveydenhoitaja, TtM
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: johanna.e.nyman(at)utu.fi


Lähteet:

Aaltonen M & Vauramo E. 2016. Sote ja Suomi 2040. Kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää Suomea. Kuntaliiton verkkojulkaisu. Kuntaliitto, Helsinki.

Bandura A. 2004. Health Promotion by Social Cognitive Means. Health Education & Behavior 31(2), 143–164.

Bandura A. 2006. Adolescent development from an agentic perspective. Teoksessa: Pajares F & Urdan T (Toim.). Self-efficacy beliefs of adolescents, 1–44. IAP - Information Age Publishing, Greenwich, CT.

Nyman J, Parisod H, Axelin A & Salanterä S. 2018. Finnish adolescents’ self-efficacy in peer interactions: a critical incident study. Health Promotion International, day048, https://doi.org/10.1093/heapro/day048.

Peters LWH, Wiefferink CH, Hoekstra F, Buijs GF, ten Dam GTM & Paulussen TGWM. 2009. A review of similarities between domain-specific determinants of four health behaviors among adolescents. Health Education Research 24(2), 198–223.

Schunk DH & Meece JL. 2006. Self-efficacy development in adolescences. Teoksessa: Pajares F & Urdan T (Toim.). Self-efficacy beliefs of adolescents, 71–96. IAP - Information Age Publishing, Greenwich, CT.

Schwarzer R & Luszczynska A. 2008. How to Overcome Health-Compromising Behaviors. The Health Action Process Approach. European Psychologist 13(2), 141–151.

STM. 2011. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Viner R & Macfarlane A. 2005. ABC of adolescence: Health promotion. Clinical review. BMJ 330, 527–529.



Asiasanat: lapset ja nuoret, terveyden edistäminen, minäpystyvyys

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Päivittäinen hampaiden hoito on tärkeää pienestä pitäen


Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus, 2018)
Nordblad ym. 2004)asten terveysseurannan kehittäminen (LATE) -hankkeessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti kouluikäisten poikien suuhygienia toteutui suosituksia heikommin: 1-luokkalaisista tytöistä 58 % ja pojista 46 % harjasi hampaat kaksi kertaa päivässä, kun taas 8-luokkalaisista harjaussuositusta noudatti tytöistä 76 % ja pojista 46 % (Mäki et al. 2010). Hampaiden reikiintymisen havaittiin myös olevan sitä yleisempää, mitä vanhempi lapsi oli. Sokeroitujen mehuja ja virvoitusjuomia käytti lähes päivittäin 10 % 5- ja 8-luokkalaisista koululaisista, ja makeisia tai suklaata söi 3-5 päivänä viikossa 10 % koululaisista.

Selvitysten perusteella suun terveyteen liittyvät ongelmat näyttävät lisääntyvän lasten siirtyessä teini-ikään, jolloin terveyskäyttäytymiseen saadaan tyypillisesti vaikutteita sekä perheen sisältä, että ystäväpiiristä ja muilta ikätovereilta (Nash, McQueen & Bray 2005; Viner et al. 2012). Nuoruusiässä omaksuttu terveyskäyttäytyminen saattaa juurtua myös aikuisena noudatettaviksi tottumuksiksi niin terveellisten kuin haitallistenkin elämäntapojen osalta (Viner et al. 2012; Åstrøm & Wold 2012). Suun terveyden näkökulmasta onkin tärkeää, että lapsia ja heidän huoltajiaan ohjataan ja tuetaan noudattamaan suositusten mukaista hampaiden harjausta ja terveellisiä ruokailutottumuksia jo pienestä pitäen. Lasten ja nuorten suun terveyden edistämistä on myös tärkeää tutkia eri näkökulmista. Esimerkiksi lasten ja nuorten kokemuksia ja näkemyksiä selvittämällä, samoin kuin erilaisten interventiotutkimusten kautta voidaan saada arvokasta tietoa siitä, miten suun terveydenedistämistä voitaisiin kehittää vastaamaan entistäkin paremmin lasten ja nuorten tarpeisiin sekä yleisellä että yksilötasolla.

Blakemore, S. J. 2008. The social brain in adolescence. Nature Reviews Neuroscience, 9 (4), 267–277.

Gestsdottir, S. & Lerner, R.M. 2008. Positive development in adolescence: The development and role of intentional self-regulation. Human Development, 51 (3), 202–224.

Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 27.6.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 27.6.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Koponen, P. Ovaskainen, M-L., Sippola, R., Virtanen, S., & Laatikainen, T. (toim.) 2010. Lasten terveys – LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Raportti 2/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 


Nash, S.G., McQueen, A., & Bray, J.H. 2005. Pathways to adolescent alcohol use: Family environment, peer influence, and parental expectations. Journal of Adolescent Health, 37 (1), 19–28.

Viner, R. M., Ozer, E. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fatusi, A., & Currie, C. 2012. Adolescence and the social determinants of health. The Lancet, 379 (9826), 1641–1652.

Åstrøm, A. N. & Wold, B. 2012. Socio‐behavioural predictors of young adults’ self-reported oral health: 15 years of follow‐up in the Norwegian Longitudinal Health Behaviour study. Community Dentistry and Oral Epidemiology, 40 (3), 210–220.



Kirjoittajan tiedot:
Henna-Riikka Hakojärvi
suuhygienisti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
hrmhak@utu.fi