Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste konferenssit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konferenssit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Posteriesitys kansainvälisessä konferenssissa – aloittelijan opas

Toukokuussa Roomassa järjestettiin World Congress on Public Health -konferenssi. Olin konferenssissa ensimmäistä kertaa posteriesitystä pitämässä, tähän kun oli kannustettu jo jatko-opintoihin hakiessa. Konferenssit ovatkin loistava tapa saada esiintymiskokemusta, päästä kertomaan omasta tutkimuksesta, harjoitella kieltä, verkostoitua ja toki oppia uutta myös muiden esityksiä seuraamalla. Minulle konferenssi tarjosi näiden lisäksi monta muutakin oppimiskokemusta, jotka jaan nyt kanssanne.

Ensimmäinen askel oli löytää sopiva konferenssi, minne omaa esitystä voisi tarjota. Itse lähdin ehkä hieman epätieteellisellä menetelmällä googlaamaan hakusanoilla health + conference + Paris, health + conference + Venice, health + conference + Rome. Ja niin edelleen. Ehkä huomaattekin, että olin erityisen kiinnostunut konferensseista, jotka järjestettäisiin tietyissä kaupungeissa, ehkä jopa aurinkoisina kevätkuukausina. Useita googlauskertoja myöhemmin tärppäsi: toukokuussa Roomassa järjestettäisiin World Congress on Public Health -niminen konferenssi. Kaikki täsmäsi, konferenssiin etsittiin esityksiä juuri minun aiheestani, monien muiden aiheiden ohella. Nopeasti tarkistin vielä, ettei kyseessä ollut huijaussivusto ja varmistin ohjaajiltani, että konferenssi oli tunnettu ja luotettavaksi todettu.

Seuraavaksi pohdin sitä, voisinko saada matka-apurahaa esitykseeni. Huomasin oman laitoksen sosiaalisen median kautta tiedon, että eräs säätiö oli juuri myöntänyt laitoksemme opiskelijoille apurahoja, myös matka-apurahoja. Seuraava hakumahdollisuuskin oli jo muutaman kuukauden päästä, joten päätin kokeilla onneani. Tarkastelin apurahojen hakuilmoitusta ja perustelin hakemuksessani, kuinka juuri minun esitykseni vastaisi rahoittajan toiveita. Laitoin hakemuksen eteenpäin ja melkein unohdin koko asian, kunnes eräänä marraskuisena päivänä sähköpostiini kilahti tietoa, että matka-apuraha on minulle myönnetty. Kiitos Kunnallisalan kehittämissäätiö!

Sitten tulikin hieman hoppu. En ollut apurahahakemuksen jälkeen uhrannut koko konferenssille ajatustakaan, mutta nyt huomasin abstraktin viimeisen jättöpäivän olevan noin viikon päästä. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tieteelliseen konferenssiin abstraktia. En siis ollenkaan tuntenut sääntöjä, joita sen laatimisessa tulisi noudattaa. Onko tulosten oltava kokonaan uusia (ei), voinko esittää samat tulokset kuin artikkelissa (kyllä, mutta mielellään hieman eri näkökulmasta), pitääkö itse posterikin olla tehtynä jo abstraktia lähetettäessä (onneksi ei). Kymmenet kysymykset risteilivät päässäni. Onneksi ohjaajani ja seurantaryhmäni jäsenet lupasivat auttaa minua ja vakuuttelivat, että saan abstraktin kirjoitettua määräajassa. Ja niin sainkin, ja jopa hyväksyvän vastauksen muutamia viikkoja myöhemmin!

Uusien asioiden opettelu ei päättynyt tähän. Ehdin myös ennen Roomaan päätymistä oppia sen, että lennot kannattaa varata vasta kun tietää varmaksi oman esitysaikansa (ja lentoihin kannattaa sisällyttää vaihto-oikeus) sekä sen, että lentoja ei tosiaankaan voi vaihtaa ilman tuota vaihto-oikeutta. Opin myös, että rukouksiin vastataan ja joskus omalle esitysvuorolle voi ehtiä hieman niukemmallakin lentokentän ja konferenssipaikan välisellä siirtymäajalla (kiitos posterisalin rikkoutuneen näytön ja sen korjaamiseen kuluneen ajan juuri ennen omaa esitysvuoroani). Nyt tiedän myös, ettei kannata ajatella, että ”ei siellä kukaan minua tunne, jos mokaan tai myöhästyn”; salissa ensimmäisenä vastaan voi tulla professori omalta laitokselta. Lisäksi voin kertoa, että posteriesityksen voi hyvin pitää myös ilman sitä posteria, jos näyttö ei korjausyrityksistä huolimatta tule kuntoon.

Kaiken kaikkiaan matka oli oikein opettavainen, antoisa ja ikimuistoinen. Uskon myös saaneeni tutkimukselleni uusia lukijoita ja viimeisen kuukauden ajan olenkin tyytyväisenä seuraillut ResearchGatesta tulevia ilmoituksia: ”Tiina, people are reading your work”.

Kannustan siis kaikkia väitöskirjatutkijoita pitämään esityksiä omista tutkimusaiheistaan. Toivon, että kokemukseni myötä uskallat luottaa siihen, että kaikesta selviää. Myös posteriesityksestä kansainvälisessä konferenssissa.

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

tiistai 25. helmikuuta 2020

Mielenterveys hoitotieteessä ja uudessa kansallisessa strategiassa



Mielenterveys hoitotieteessä -päivä

Kuopiossa Itä-Suomen yliopistolla verkostoiduttiin kansallisesti Mielenterveys hoitotieteessä –päivän tiimoilta 28.1.2020. Päivän alussa TtT Niina Kilkku esiteli mielenterveyshoitotyön kannalta keskeisiä teemoja: stigman vähentäminen, sosiaalisen inkluusion ja ihmisoikeuksien vahvistaminen, pakon käytön vähentäminen ja palvelujärjestelmän kehittäminen. Kilkku toimii Horation, eli Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien yhdistyksen puheenjohtajana, mikä antaa hänelle näköalapaikan mielenterveyden ja hoitotyön keskeisiin kysymyksiin Euroopan tasolla.

Iltapäivällä pienryhmissä käytiin läpi, millaista tutkimusta ja kehittämistä Suomessa tehdään hoitotieteen ja mielenterveyden alalla, ja oli hienoa huomata, että kaikki aamupäivän keskeiset teemat esiintyivät myös työpajojen alustuksissa. Näiden lisäksi korostuivat toipumisorientaatio, nuorten mielenterveyden edistäminen sekä erilaiset digitaaliset palvelut. Pienryhmissä löytyi myös paljon uusia yhteistyömahdollisuuksia, kun eri organisaatioissa toimivat tutkijat ja kehittäjät pääsivät jakamaan tutkimusaiheitaan ja –tuloksia.

Helmikuun alussa julkaistiin uusi kansallinen Mielenterveysstrategia, jossa keskeisiksi painopisteiksi on nostettu mielenterveys pääomana, lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet, palvelut ja mielenterveysjohtaminen. Strategiassa painotetaan mielenterveyspalvelujen oikea-aikaisuutta ja ongelmien ehkäisyyn tähtääviä palveluja perustasolla. Erityisesti mielenterveys pääomana ja ongelmien ehkäisy ovat aiheita, jotka koskettavat meitä kaikkia. Niiden nostaminen painopisteeksi on myös muistutus siitä, että mielenterveyden edistämisen osaaminen ja ymmärrys kuuluvat kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten työn keskiöön. Haastankin sinut hyvä lukija miettimään tämän viikon ajan, miten pidät omasta mielenterveydestäsi huolta?



Kirjoittaja:
Maria Ameel
sh, vtm, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
hoitotieteenlaitos

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mikä kiinnostaa terveysalan tiedonhallinnan ammattilaisia, tutkijoita ja kehittäjiä Euroopassa?

Terveysalan teknologiaan, tietoon ja tiedonhallintaan perehtyneet eurooppalaiset ammattilaiset, tukijat ja kehittäjät kokoontuivat Manchesterissä 24.–26.4.2017 konferenssissa nimeltä ”Informatics for Health 2017”. Konferenssin pääjärjestäjä on vuonna 1976 perustettu terveysalan tietojenkäsittelyyn ja tiedonhallinnan tutkimukseen ja teknologiaan keskittyvä organisaatio nimeltä ”European Federation for Medical Informatics (EFMI)”. Tällä voittoa tavoittelemattomalla organisaatiolla on 32 jäsenmaata. Organisaatio on järjestänyt ”Medical Informatics Europe (MIE)” -konferensseja eri puolilla Eurooppaa vuodesta 1978 lähtien. Nykyään konferensseja järjestetään vuosittain.

Tänä vuonna MIE-konferenssiin osallistui lähes 800 osallistujaa. Päivien sisältö muodostui neljästä pääesityksestä ja 80 rinnakkaissessiosta. Päivät sisälsivät 237 suullista esitystä, 16 paneelia, 14 työpajaa, 155 posteriesitystä ja yhdeksän demonstraatiota. Esityksissä korostuivat viisi teemaa:
  • Terveyden edistämisen etäpalvelut
  • Terveystiedon tutkimus
  • Ihmisiin, organisaatioihin ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyvä tutkimus
  • Osaamisen hallinta
  • Laatu, turvallisuus ja hoidon tulos

MIE-konferenssissa esitettyihin tutkimuksiin pääsee perehtymään proceedings-julkaisun (Randell ym. 2017) ja konferenssinabstraktien julkaisun (Scott ym. 2017) kautta. Proceedings-julkaisu koostuu 116 artikkelista ja abstraktien julkaisu sisältää 113 suullisen esityksen ja 149 posterin abstraktit. Nämä ovat open access -periaatteella vapaasti saatavilla.

Päivien aikana esiteltiin useita hoitotyöhön keskittyviä aiheita. Proceedings-julkaisusta voi lukea tutkimuksista, jotka liittyvät ikääntyvien hoitoon, opetukseen ja ohjaamiseen, terminologioihin, hoidon raportointiin ja jatkuvuuteen, seulontaan sekä terveystietojen digitalisointiin. Abstraktit käsittelevät muun muassa oppimista ja osaamista, teknologian käytettävyyttä, johtamisen tiedonhallintaa, hoitopolkuja, digitaalisia terveyspalveluita, terveystietojen siirtymistä ja visualisointia, hoitotyön kirjausten hyödyntämistä, haavojen paranemisen ennustamista, älypuhelimia hoitoyössä, esineiden internetiä (Internet of Things, IoT) sairaalassa ja laaduntarkkailua. Lisäksi hoitotyön työpajoissa pohdittiin esimerkiksi sitä että, miten sairaanhoitajia paremmin voitaisiin tukea ymmärtämään ja arvioimaan erilaisten teknologioiden hyötyjä ja uhkia. Keskusteluissa ilmeni, että hoitotyössä toimivilta toivotaan kriittisempää osallistumista teknologioiden ja tietojärjestelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon.

MIE-konferenssin aikana EFMI:n hoitotyön tutkijoiden ja ammattilaisten työryhmä kokoontui. Työryhmä suunnittelee hoitotyön tiedon ja tiedonhallinnan tutkijoille ja ammattilaisille suunnattuja sessioita seuraavaan MIE-konferenssiin, joka järjestetään Göteborgissa huhtikuussa vuonna 2018. Sessioiden toivotaan vetävän puoleensa niin kliinisessä työssä toimivia, kuin aihetta tutkivia ammattilaisia. Tällöin konferenssin pääteemassa heijastuu suurten tietomassojen hyödyntäminen.

Tutkimustieto lisääntyy valtavalla vauhdilla. Yksittäisten ammattilaisten on yhä vaikeampaa pysyä ajan tasalla uusimmasta tiedosta. Konferenssit ja tutkimuspäivät tuovat viimeisimpää tutkimustietoa valmiiksi pureskeltuna kuulijoille. Aiheen parissa työskentelevien ja aiheesta kiinnostuneille järjestetään opinto- ja tutkimuspäiviä myös Suomessa. Toukokuun aikana järjestetään esimerkiksi Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivät sekä valtakunnalliset Sosiaali-ja terveydenhuollon atk-päivät Helsingissä.

Tiedon ja tiedonhallinnan tutkimus ja kehitys koskettavat digitalisaation myötä lähes kaikkia alan ammattilaisia. Tämän vuoksi kliinisessä työssä toimivien sekä palveluita käyttävien osallistuminen teknologian, tiedon ja tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämishankkeissa on tärkeää. Osallistumisella varmistetaan, että käyttöönotettava teknologia palvelee kaikkia käyttäjiään.

Kirjoittajan tiedot:
Laura-Maria Peltonen
Tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi

Lähteet

Randell R et al (Eds.). Informatics for Health: Connected Citizen-Led Wellness and Population Health: Proceedings of Medical Informatics Europe 2017, Manchester, 24.04. - 26.04.2017. IOS Press, Amsterdam. 2017.

Scott PJ, Cornet R, McCowan C, Peek N, Fraccaro P, Geifman N, Gude WT, Hulme W, Martin GP, Williams R. Informatics for Health 2017: Advancing both science and practice. J Innov Health Inform. 2017 Apr 21;24(1):939. doi: 10.14236/jhi.v24.i1.939.



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tieteellistä antia, verkostoitumista ja kulttuurikokemuksia Hong Kongissa


Yliopisto tarjosi meille mahdollisuuden osallistua The Centre for International Mobility (CIMO) Suom. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus, rahoittamalle kurssille ” Advanced methods for multi-disciplinary doctoral education: Developing Treatment Guidelines” Hong Kong Polytechnic University:ssa 8-14. maaliskuuta 2017. CIMO on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva asiantuntija- ja palveluorganisaatio, jonka tavoitteena oli edistää kansainvälistä vuorovaikutusta koulutuksen, työelämän ja kulttuurin alueilla.
 
Kurssin suunnittelusta, organisoinnista ja toteutuksesta vastasivat Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi, The Hong Kong Polytechnic University (HKPolyU) sekä Manner-Kiinasta Sichuan University. Kurssilla professori Alex Molasiotis (School of Nursing, the HKPolyU) luennoi meille The Grading of Recommendations Assessment, Developement and Evaluation (GRADE) menetelmästä hoitosuositusten kehittämisessä. Lisäksi professori Alice Yuen Loke luennoi GRADE-menetelmän käyttöönotosta sekä professori Min Yang (West China School of Public Health Sichuan University) näytön keräämisestä ja sen laadun arvioinnista.


 Professori Maritta Välimäki (The HKPolyU) kertoi siitä, miten tieteellisestä näytöstä päästään hoidon suosituksiin. Yliopisto-opettaja Ulla-Mari Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta luennoi kuinka systemaattinen katsaus ja kansalliset hoitosuositukset laaditaan. Professori Kaija Saranto Itä-Suomen yliopistosta avasi meille hoitosuositusten arviointia ja implementoinnin tarvetta. Lopuksi vielä professori Maritta Välimäki kertoi vielä hoitosuositusten arvioinnista. Näin saimme tiiviin paketin hoitosuositusten kehittämisestä ja päällimmäisenä kurssista jäi mieleen se, kuinka vaativa ja aikaa vievä prosessi hoitosuositusten laatiminen on.

 Kurssin lisäksi osallistuimme Hong Kongissa järjestettyyn konferenssiin ”The 20th East Asian Forum of Nursing Scholars (EAFONS). Konferenssin teemoina olivat mm. näyttöön perustuvan toiminnan sekä innovaatioiden hyödyntäminen tohtorikoulutuksessa sekä tulevaisuuden suuntaukset globalisoituvassa hoitotyön koulutuksessa ja tutkimuksessa. Konferenssin tarkoituksena oli käydä keskustelua siitä, miten tohtorikoulutus, hoitotyön tutkimus sekä globalisaatio voivat edistää hoitotyön professiota. Konferenssiin osallistui yli 700 hoitotyön ammattilaista ja tohtorikoulutettavaa 14 eri maasta, mm. Australiasta, Suomesta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Manner-Kiinasta, Hong Kongista, Indonesiasta, Japanista, Malesiasta, Filippiineiltä, Singaporesta, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Thaimaasta. Suomesta posteriesityksiä oli kuusi ja suullisia esityksiä kaksi. Saimme kotiin viemisiksi yhden palkinnonkin, kun yksi postereistamme palkittiin yhtenä konferenssin parhaista.
 
 
Avajaisseremonian jälkeen saimme kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja mm. keynote-puhujalta professori Azita Emamilta (School of Nirsing, University of Washington) sekä professori Sonja Mcllfatrickilta (University of Ulster, President of International Network for Doctoral Education in Nursing INDEN). Professori Emami toi puheenvuorossaan esille näkökulmia, jotka muuttavat sairaanhoitajien työnkuvaa sekä työskentely-ympäristöä maailmanlaajuisesti. Näitä tekijöitä ovat mm. ikääntyvä väestö, ihmisten liikkuvuus sekä taloudellisten- että inhimillisten resurssien niukkuus. Professori Emami korosti, että suuri osa maailman väestöstä tarvitsee perusterveydenhuollon palveluita ja erityisesti sairaanhoitajien tarjoamana. Puheenvuorossa korostui tohtoritason koulutuksen ja tutkimuksen tärkeys näyttöön perustuvassa hoitotyössä myös kansainvälisesti.
 
Professori Mcllfatrick korosti puheenvuorossaan globalisaation vaikutusta hoitotyöhön sekä hoitotyön tutkimukseen. Globalisaatioon ilmiönä liittyy kuitenkin taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia sekä kulttuurisia ulottuvuuksia, jotka luovat kompleksisen toimintaympäristön terveydenhuoltoon. On kuitenkin tärkeä huomioida, että alueellisista tai maantieteellisistä eroavaisuuksista huolimatta, terveydenhuollosta löytyy paljon yhteneväisyyksiä, joilla voidaan kehittää hoitotieteellistä tohtorikoulutusta. Tämän vuoksi globaalin ”yhteisen äänen” kuuluminen onkin merkityksellistä, ei ainoastaan koulutuksen vahvistamiseksi, vaan myös terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi maailmanlaajuisesti. Mielenkiintoista oli myös kuulla vertailua eri maiden tohtoriohjelmien välillä (Hong Kong, USA, Englanti, Thaimaa ja Australia). Lisäksi asiantuntijapaneelissa väiteltiin PhD ja DNP (Doctor of Nursing Practice) koulutusten sisällöllisistä eroista.  
 
Konferenssista jäi erityisesti mieleen Journal of Advanced Nursingin päätoimittajan, professori Roger Watsonin luento tieteellisestä kirjoittamisesta sekä vertaisarviointi- ja julkaisuprosessista, joista hän kertoi erityisen hauskalla ja rennolla tavalla. Parhaimpina neuvoina hänen luennostaan jäi mieleen: kirjoitusohjeiden tarkka lukeminen, abstraktiin panostaminen sekä oman tekstin kriittinen tarkastelu. Lisäksi hän korosti myös kriittisen ystävän (critical friend) tärkeyttä. Jokainen tutkija tarvitsee kriittisen ystävän, joka auttaa löytämään omasta tekstistä korjattavat kohdat ja auttaa näin viemään kirjoitusprosessia eteenpäin, toimii vertaistukena ja tuo asioihin uutta näkökulmaa.
 
 Tieteellisen sisällön lisäksi kurssin parasta antia oli ehdottomasti verkostoituminen ja tutustuminen niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin kollegoihin. Näin saimme tiiviin paketin myös kiinalaisesta kulttuurista ja hongkongilaisesta elämäntyylistä. Saimme vertaistukea ja uutta näkökulmaa niin tutkimuksen tekemiseen, tohtorikoulutukseen kuin ylipäätään väitöskirjaprosessista selviämiseenkin.
 
Totesimme, että yksi tämän reissun parhaista puolista oli se, että nyt meillä kaikilla on monta uutta kriittistä ystävää, niin yli kansallisten yliopistorajojen kuin kansainvälistenkin rajojen!
 
 

 
 
Kirjoittajien tiedot:
 
Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
 
Sari Nissinen
Sairaanhoitaja, Työterveyshoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Erityisasiantuntija, Työterveyslaitos
 
Pia Seppänen
Osastonhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta
 
Carola Wisur-Hokkanen
Sairaanhoitaja, YAMK, tohtorikoulutettava
Åbo Akademi, Enheten för Vårdvetenskap
Hoitotyön asiantuntija, Vaasan keskussairaala
 
 
 
 
 

 

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kuulumisia hoitotieteelliseltä tutkimusrintamalta

XIV Kansallinen hoitotieteellinen konferenssi järjestettiin Turun Logomossa 28.–29.9.2016 nimellä HTTS 2016: Hoitotiede - Vahva ja Vapaa. Kaksipäiväiseen konferenssiin osallistui yli neljäsataa tutkijaa, opettajaa, johtajaa, kliinikkoa, opiskelijaa ja muuta aiheesta kiinnostunutta ympäri maata.

Konferenssin pääpuhujat käsittelivät ajankohtaisia aiheita. Professori Theo van Achterberg tuli Belgiasta Leuvenin yliopistosta puhumaan tärkeästä aiheesta, tiedon käytäntöön viemiseen liittyvästä hoitotieteellisestä tutkimuksesta, otsikolla ”Nursing Implementation Science”. Tutkimustiedon käytäntöön viemisen menetelmistä puhuivat myös dosentti Anna Axelin Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta ja terveystieteiden tohtori Heljä Lundgrén-Laine Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä. Professori Helena Leino-Kilpi Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta puhui hoitotieteen askelmerkeistä vuosien varrelta. Miten hoitotiede on rantautunut Suomeen, miten tieteenala nopeasti ja systemaattisesti on kehittynyt, sekä siitä, millä mallilla hoitotieteellinen tutkimus tällä hetkellä on. Professori Mauri Marttunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Helsingin yliopistosta puolestaan käsitteli suomalaisten mielenterveyttä, mielenterveyshäiriöiden ja päihteiden käytön esiintyvyyttä, sosioekonomisten ryhmien välillä näyttäytyvistä terveyseroista, mielenterveyspalveluista ja siitä, mitä tulisi tehdä jatkossa kansan mielenterveyden edistämiseksi.

Konferenssipäivien tieteellinen anti oli runsas ja monipuolinen. Tutkimustaan esitti suullisesti yli sata tutkijaa ja postereita oli yhteensä yli 160 kappaletta. Aiheet kattoivat elämänlaadun ja toimintakyvyn, etiikan, hoidon laadun, kompetenssin, koulutustutkimuksen, käyttäjälähtöisyyden ja asiakkaan osallisuuden, näyttöön perustuvan toiminnan ja hoitosuositukset, teknologian, terveyden edistämisen, terveyspalvelujärjestelmän, tutkimusmenetelmät, sekä työhyvinvoinnin ja turvallisuuden.

Päivien aikana kuultiin lisäksi asiantuntijapaneelissa metodologisia erityiskysymyksiä sekä näkökulmia urapoluista alalla. Urapolun panelistit edustivat eri uravaihtoehtoja kliinisestä, akateemisesta, koulutuksen ja valtionhallinnon ympäristöistä. Uutena asiana järjestettiin molempina konferenssipäivinä posterikävely, johon oli ennalta valittu kuusitoista posteria esitettäväksi. Posterikävelyyn oli pyritty saamaan mahdollisimman laaja-alaisesti hoitotieteellistä tutkimusta esitettäväksi niin aihealueittain kuin maantieteellisen edustuksen näkökulmista.

Tänä vuonna proceedings-julkaisu toteutettiin sähköisesti Hoitotiede-lehden suplementtinumerona. Suplementtiin pyydettiin konferenssiin lähetettyjen tiivistelmien tieteellisten arviointien perusteella proceedings-tekstejä. Palautetut käsikirjoitukset arvioitiin double-blind review -menetelmällä. Yhteensä suplementissa julkaistiin seitsemän artikkelia, jotka edustavat eri menetelmillä toteutettuja, ja eri ympäristöihin ja ikäryhmiin kohdistuvaa hoitotieteellistä tutkimusta. Suplementti on open access –periaatteella vapaasti ladattavissa Hoitotiede-lehden sivuilta, osoitteesta: https://www.uef.fi/web/htts/sisallysluettelot.

Seuraavan kerran hoitotieteellinen konferenssi järjestetään yhteistyössä Åbo Akademin kanssa Vaasassa vuonna 2018.

Kirjoittajan tiedot:
Laura-Maria Peltonen
Sh, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi

tiistai 8. maaliskuuta 2016


Hoitotieteelliset julkaisufoorumit – katsaus kansallisiin lehtiin 

Ensimmäinen suomalainen hoitotieteellinen väitöskirja oli vuonna 1984 emeritaprofessori Maija Hentisen väitös ”Sydäninfarktipotilaan hoitotyön kehittämisohjelma Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikalla vuosina 1980-1982”. Sittemmin suomalaisen hoitotieteellisen tutkimukseen suuntauksiin ovat vaikuttaneet monet eri tekijät. 1990-luvulla hoitotieteellisellä tutkimuksella haettiin vaikuttavuutta suomalaisten terveyteen. Tämän taustalla olivat aikansa yhteiskunnalliset sekä koulutus- ja terveyspolittiiset kysymykset. Edelleen hoitotieteellisen tutkimuksen suuntaukseen ovat vaikuttaneet alan kehitystrendit, väestön terveystarpeet, väestömuutokset ja terveyserot. Myös kansainvälisyys ja teknologian kehittyminen ovat olleet vaikuttavina tekijöinä suuntauksissa. Suomalaisten hoitotieteen tutkijoiden artikkeleita julkaistaan laaja-alaisesti kansainvälisissä foorumeissa. Tämän lisäksi julkaiseminen myös kansallisissa lehdissä nähdään merkittävänä.  

Kansallisina lehtimuotoisina julkaisufoorumeina hoitotieteessä ovat Tutkiva hoitotyö ja Hoitotiede–lehdet. Edellä mainittujen lisäksi myös ammattilehtiä julkaistaan runsaslukuinen määrä. Tutkiva hoitotyö –lehteä on julkaistu vuodesta 2003. Lehteä kuvaillaan käytännön hoitotyötä palvelevaksi tiedelehdeksi, jossa julkaistaan erilaisin menetelmin toteutettuja tieteellisiä tutkimuksia. Lehden keskeisimpiä teemoja ovat hoitotyön kehittäminen, hoitotyön interventiot ja näiden vaikuttavuuden arviointi. Lehdessä julkaistaan myös asiantuntija-artikkeleita ja puheenvuoroja, jotka ottavat kantaa pinnalla oleviin ajankohtaisiin aiheisiin. Tutkiva hoitotyö –lehtien julkaisujen teemat ovat vaihtelevia. Julkaisujen aiheissa on viimeisen viiden vuoden aikana keskitytty sairaanhoitajan työnkuvaan, lapsiin ja lapsiperheisiin, hoitotyön interventioihin, hoitotyön johtajuuteen, näyttöön perustuvaan hoitotyöhön, aikuispotilaisiin, hoitajien tukeen ja ohjaukseen potilaille, hoitajien työhyvinvointiin ja iäkkäisiin potilaisiin.

Suomessa Hoitotieteen tutkimusseuran julkaiseman Hoitotiede –lehden tarkoituksena on välittää tietoa uusista hoitotieteellisistä tutkimuksista. Lehteä on julkaistu vuodesta 1989 lähtien ja se on muotoutunut keskeiseksi hoitotieteellisiä tutkimuksia julkaisevaksi lehdeksi Suomessa. Hoitotiede –lehtien vuosikertoja viimeisen viiden vuoden ajalta tarkastelemalla voidaan päätellä Suomessa tehdyn hoitotieteellisen tutkimuksen käsittelevän paljon lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Tutkimuksia on tehty lasten, nuorten ja perheiden kokemuksista sekä näkemyksistä erilaisten terveyspalveluiden käyttäjinä. Lisäksi tutkimusten aiheina ovat olleet sairaalaympäristössä hoitoa saaneet erilaiset aikuispotilasryhmät, terveysalan opiskelijoiden oppiminen sekä ohjaus. Tutkimukset ovat käsitelleet myös hoitajien työnkuvaa, potilasohjausta ja terveyden edistämistä. Joukkoon mahtuu julkaisua myös hoitotieteen metodologiasta ja metodeista. Lisäksi jonkin verran artikkeleita on suunnattu ikääntyneisiin, muistisairaisiin ja mielenterveyspotilaisiin.  

Lehden julkaisemisen ohessa Hoitotieteen tutkimusseura järjestää hoitotieteen kansallisia konferensseja yhteistyössä hoitotieteen laitosten kanssa tarkoituksenaan esitellä alan tutkimusta. Konferenssit järjestetään joka toinen vuosi ja jokainen hoitotieteen laitos toimii järjestäjätahona vuorollaan. Ensimmäinen kansallinen konferenssi järjestettiin vuonna 1990 Kuopiossa teemana ”Hoitotieteellinen tutkimus hoidon kehittämisessä”. Konferenssien teemat ovat vaihdelleet vuosittain. 2010-luvulla teemoina ovat olleet ”Hoitotieteellinen tieto monitieteisessä tiede- ja toimintaympäristössä”, ” Alakko nää mua? Yhteistyöllä vaikuttavaa hoitotieteellistä tutkimusta.” ja ” Perhe, yhteiskunta ja hoitotiede”. Tämän vuotinen XIV kansallinen hoitotieteellinen konferenssi järjestetään 28.–29.9.2016 Turun Logomossa yhteistyössä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Konferenssin teemana on Hoitotiede – Vahva ja vapaa.


 


 


Kirjoittajien tiedot
Niina Alho                                                                 
Kätilö/sairaanhoitaja, TtK, TtM-opiskelija                    
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
                                          
Sunna Rannikko
Terveydenhoitaja/sairaanhoitaja, TtK, TtM-opiskelija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

 Kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin:
Fioca. Sairaanhoitajaliiton koulutus- ja kustannusyhtiö. 2016. Saatavissa Tutkiva hoitotyö –lehti. https://sairaanhoitajat.fi/fioca-oy/tutkiva-hoitotyo/. Viitattu 19.01.2016.

Hoitotiede –lehdet. 2010-2015. vol. 22-27.

HTTS. Hoitotieteen tutkimusseura. 2016. HTTS-konferenssit. Saatavissa https://www.uef.fi/fi/web/htts/htts-konferenssit. Viitattu 25.01.2016.

Tutkiva hoitotyö –lehdet. 2010-2015. vol. 8-13.