5.5.2021 – Kansainvälinen käsihygieniapäivä

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, tässä samaisessa blogissa. Edelleen on kyse asiasta, joka vaatii huomiotamme.

WHO lanseerasi käsihygieniakampanjansa vuonna 2009 ja sen ensimmäinen sanoma on yhä ajankohtainen: ”Puhtain käsin annettu hoito on turvallisempaa hoitoa” (Clean care is safer care). Nyt vuonna 2021 kansainvälisen Käsihygienia-päivän sanoma on ”Sekunneissa voit säästää henkiä, puhdista kätesi” (Seconds save lives, clean your hands!). Täältä voit lukea lisää päivästä. 

Vuosia on kulunut WHO:n lanseeraaman käsihygienia -ohjelman julkaisusta. Se sisältää monenlaisia välineitä maailmanlaajuisesti erilaisiin toimintaympäristöihin, niin terveydenhuoltoon kuin ihan meille jokaiselle. Tietoa, miten voimme ehkäistä tautien leviämistä.

Mitä me sitten olemme näiden vuosien aikana oppineet? Tiedämme, että käsihygienia ehkäisee tarttuvia tauteja, kuten COVID-19-infektioita. Uskomme käsihygienian toteutumisen olevan tärkeää esimerkiksi ruoan valmistuksessa, päivähoidossa ja eri terveydenhuollon toimipisteissä. Tiedämme ehkä, että saippuavesipesu on se yleisin kotona suositeltava tapa toteuttaa käsihygieniaa. Terveydenhuollossa ja korona-aikana vähän muuallakin on käytössä yleensä alkoholipohjaiset käsihuuhteet.

Useissa tutkimuksissa ympäri maailmaa on todettu, että terveydenhuollossa käsihygienian toteutus ei ole riittävää. Tulokset ovat olleet vuosikymmeniä saman suuntaisia. Asiaa on tutkittu kyselyin, havainnoimalla ja arvioimalla käsihygienian toteutuksen mahdollistavia välineitä ja niiden käyttöä.

Meillä pohjoismaissa terveydenhuolto on korkealuokkaista: Imeväiskuolleisuus on maailman pienimpiä ja toisaalta myös ihmisten keskimääräinen elinikä on noussut. Siitä voinemme kiittää lääketieteen ja myös hoitotieteen saavutuksia, mutta myös yleistä hygieniaa ja noussutta elintasoamme. Olettaa tietysti voisi, että myös käsihygienian toteutuminen olisi riittävän korkealla tasolla, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Suomessakin on tehty tutkimuksia käsihygienian toteutumisesta. Parantamisen varaa on valitettavasti paljon, vaikka erilaisia käsihygienian tehostamiseen tähtääviä hankkeita on tehty kautta Suomen 2000 -luvun alusta lähtien. Yleensä infektion torjunnan ammattilaiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet ne. Infektoiden torjunnan lisääntyneistä resursseista huolimatta, resurssit eivät ole vieläkään riittävällä tasolla.

Oulussa seurattiin havainnoimalla kuukausittain 5 vuoden aikajaksolla käsihygienian toteutumista akuuttisairaalan osastoilla. Käsihygienian toteutuminen nousi (76,4 % vs 88,5 %) ja näyttää siltä, että hoitoon liittyvät infektiot vähenivät (14,0 vs 11,7 suhteutettuna 1000 hoitopäivään). (Ojanperä ym. 2020.) Käsihygienian paraneminen vähensi potilaan riskiä saada lisäsairautena hoidossa ollessaan tai hoidon seurauksena infektio. Potilaan turvallisuus ja hoidon laatu parani.

Oulussa aikaansaatu muutos vaati sairaalan johdon ja henkilökunnan sitoutumista ohjelmaan. Yksiköissä tehty havainnointi edellytti resursointia, jotta havainnoinnit saatiin tehtyä. Havainnointiin käytettiin siihen koulutettuja hygieniayhdyshenkilöitä (link nurse), joita on Suomen kaikissa sairaaloissa. Ongelmana on vain usein se, että hygieniayhdyshenkilöt eivät saa riittävästi aikaa työlleen.

Käsihygienian toteutumiseen tiedetään vaikuttavan paitsi tarjolla olevat välineet myös toimintayksikön kulttuuri ja asenteet. (Ojanperä ym. 2020.) Kulttuurin muutokseen tarvitaan yksiköstä lähteviä yhteisiä toimia. Oulun tutkimuksen hyviin tuloksiin vaikutti todennäköisesti lähes reaaliaikainen yleinen palaute. Meille jokaiselle on tärkeää saada palautetta tehdyn työn laadusta.

Näin korona-aikaan monella on mielessä tartuntataudit ja niiden ehkäisy. Käsihygienian toteutumisen parantaminen terveydenhuollossa ja muussakin kriittisessä toiminnassa on meidän jokaisen vastuulla yksilönä. On myös tärkeää, että vaikutamme yleiseen toimintakulttuuriin ja yhteiskunnassamme tehtäviin päätöksiin resursseista ja toimintalinjoista.


Kirjoittajan tiedot:

Kirsi Terho
sh, TtM, TtT-opiskelija
Turun yliopisto, kmterh@utu.fi

Kirjallisuus

Ojanperä H, Kanste OI, Syrjala H. Hand-hygiene compliance by hospital staff and incidence of health-care-associated infections, Finland. Bull World Health Organ. 2020 Jul 1;98(7):475-483. doi: 10.2471/BLT.19.247494. Epub 2020 May 26. PMID: 32742033; PMCID: PMC7375219.

Ojanperä H², Korhonen A, Meriläinen M, Syrjälä H, Kanste O. The role of managers in promoting good hand hygiene in a Finnish tertiary care hospital. Am J Infect Control. 2020 Dec 5:S0196-6553(20)31035-X. doi: 10.1016/j.ajic.2020.11.026. Epub ahead of print. PMID: 33285225

Ajatuksia talven 2017–2018 tarttuvista taudeista

Olemme keskellä erilaisten hengitysinfektioiden aikaa. Influenssakausi on ollut Suomessa varsin epätyypillinen alkaen ensin yleisemmin B-influenssalla ja sitten vasta A-influenssalla. Kaiken lisäksi olemme saaneet vielä nauttia monista RSV-tapauksista. Influenssaan tärkein suojautumiskeino on rokote. Myös terveydenhuoltohenkilöstön kausi-influenssarokotteen ottaminen on herättänyt tänä vuonna erityisiä intohimoja uuden tartuntatautilain myötä. En lähde asiaa sen kummemmin nyt pohdiskelemaan, mutta totean vain, että terveydenhuollossa influenssarokote suojaa potilaita, työntekijää itseään ja hänen omaisiaan. Ja on turvallinen ottaa.

Tärkeimpinä menetelminä erilaisten hengitystieinfektioiden ehkäisyssä on lisäksi huolellinen käsihygienia, koska suurin osa viruksista leviää kosketustartuntana. Kotona käsien pesu vedellä ja saippualla. Erilaisissa hoitolaitoksissa käsihuuhteen käyttö. Kosketuksen lisäksi hengitystievirukset leviävät pisaroiden välityksellä. Nykykäsityksen mukaan tartunnanriski on oleellisesti pienentynyt noin 1,5 metrin päässä tartunnanlähteestä. Jos tämä etäällä pysyttely ei ole mahdollista kuten esimerkiksi terveydenhuollossa potilaita hoidettaessa, käytetään suu-nenäsuojusta ehkäisemään tartuntoja. Tartunnan ehkäisyn kannalta on myös oleellista, ettemme yskiessämme ja aivastaessamme levitä viruksia ympärillemme, vaan yskimme joko nenäliinaan tai kainaloomme. Käsiin yskiessämme saamme viruksia käsiimme, josta ne kosketuksemme välityksellä leviävät ympäristöön.

Erilaisten hengitystieinfektioiden lisäksi vatsatauti voi meidät yllättää nyt kevättalven aikaan. Usein aiheuttajana voi olla norovirus, joka on erittäin tarttuva. Noroviruksen aiheuttamien epidemioiden ehkäisy on vaikeaa paitsi viruksen tartuttavuuden, myös sen kestävyyden vuoksi. Ihmisen norovirusta ei ole mahdollista kokeellisesti kasvattaa, joka on tuonut norotutkimukselle oman haasteensa. Noroviruksesta tiedetään, että se kestää hyvin kuumaa, kylmää, kuivumista ja desinfektioaineita. Terveydenhuollossa tämä tulee huomioida mm. siksi, että alkoholihuuhteiden teho noroviruksen on alentunut (Tuladhar ym. 2015). Asiasta on useita tutkimuksia, jotka ovat osin keskenään ristiriitaisia (Sattar ym. 2011). Norovirus leviää kosketuksen välityksellä, mutta myös muita tartuntareittejä on epäilty epidemiologisten tutkimusten perusteella. Tutkimuksen mukaan epidemia-aikana norovirusta on voitu löytää paitsi potilashuoneista myös hoitajien tiloista. Viiden minuutin aikana henkilö pystyy sisään hengittämään 60 viruskopiota, joka pystyy jo aiheuttamaan taudin. (Bonifait ym. 2015), joten suojautuminen ainakin suu-nenäsuojuksella noron kohdalla olisi tartuntojen kannalta myös merkittävää.

Monen moista virusta on siis tarjolla. Vastikään uutisoitiin, että Listeria-bakteerin aiheuttamia tautitapauksia, jopa kuolemia, on ollut Suomessa aiempaa enemmän. Suomessa tehdään hienoa tarttuvien tautien seurantaa. Yhteisen eurooppalaisen tautikeskuksen avulla voitiin myös nämä kuitenkin suhteellisen pitkällä aikavälillä tulleiden listeriatapausten yhteys havaita ja selvittää. Tapausten taustalla löydettiin pakastemaissipakkaukset. Listeria on yleinen bakteeri ympäristössä. Ongelmana on se, että mikrobi kykenee elämään ja lisääntymään myös hapettomassa tilassa jääkaappilämpötilassa. Jos listeriaa pääsee elintarvikeketjuun, se kyllä tuhoutuu kuumennettaessa. Meille suomalaisille tärkeä juhlahetkiin kuuluva graavikala voi olla riski taudille alttiille ihmiselle kuten vanhukselle tai raskaana olevalle.

Kaikkia tarttuvia tauteja emme pysty ehkäisemään, mutta voimme omalla käytöksellämme minimoida tartunnan riskiä. Tuo aiemmin jo mainitsemani vanhanaikainen käsihygienia, yskimistottumuksemme ja itse asiassa monet muutkin jo todennäköisesti kotikasvatuksessamme opitut asiat ovat hyvä suoja, mutta tutkimusten avulla saamme lisääntyvästi tietoa tautien esiintyvyydestä ja tartuntatavoista ja voimme kohdentaa torjuntatoimemme entistä paremmin.

Kirsi Terho, esh, hygieniahoitaja, TtM, jatko-opiskelija TY
Kirsi.m.terho(at)gmail.com

Lähteet
Bonifait ym. Detection and quantification of airborne norovirus during outbreaks in healthcare facilities. Clin Infect Dis 2015; 1; 61:299-304.
Sattar ym. In vivo comparison of two human norovirus surrogates for testing ethanol-based handrubs: the mouse chasing the cat! PLos One 2011; 6:17340.
Tuladhar ym. Reducing viral contamination from finger pads: handwashing is more effective than alcohol-based hand disinfectants. J Hosp Infect 2015; 90:226-34.

Uudet sairaalat ja uudet toimintatavat?

Sairaaloiden uudisrakentaminen on arkea monelle sairaanhoitopiirille tänä päivänä. Rakennuskannan uudistumisen ohella organisaatioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa toimintamalleja sekä prosesseja. Yksi tärkeä osa toimintamallien tarkastelusta kohdistuu henkilöstöresurssien kohdistamiseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Uskallan sanoa aihetta tutkineena, että henkilöstöresurssien joustava käyttö terveydenhuoltoalalla on haasteellinen kohde etenkin, kun aiheeseen liitetään vielä toimintatapojen kokonaisvaltainen muutos.

Eräs hoitotyön esimies vastasi minulle heidän uusia tiloja kiertäessämme kysymykseeni: ”Miten muutto ja muutos vaikuttivat teidän toimintatapoihinne?”. Hetken hiljaisuus. ”Tapahtui ehkä se pahin eli ei mitään. Vanhat tavat siirtyivät uusien seinien sisälle. Yrittäkää te valmistautua paremmin”. Sama kysymys tutustuessani englannissa uuteen sairaalaan (Royal Derby Hospital, NHS). Ja vastaus: ”Älkää vaan rakentako yhden hengen huoneita, henkilöstö ei riitä mitenkään”. Ensimmäisen vastauksen osasin arvata, mutta toista jäin pohtimaan. Mikä tekee muutoksesta haastavan?

Nopean kirjallisuushaun perusteella tarvetta yhden hengen potilashuoneiden rakentamista muun muassa perustellaan sairaalainfektioiden estämisen näkökulmasta. Yhdenhengen huoneet estävät infektioiden leviämistä, joskin aihetta tulisi tutkia myös lisää. Yksityisyyden tarpeeseen viitataan erityisesti ikääntyneiden   ja saattohoitoon kohdistuneessa tutkimuksessa. Lasten ja nuorten kohdalta tutkimusta löytyy vähemmän, poissulkien vastasyntyneiden perhehuoneisiin liittyvä tutkimus. Yhden hengen huoneiden on todettu edistävän perhekeskeistä hoitoa myös vanhempien lasten kohdalla. Toisaalta perhekeskeisyydellä viitataan vanhempien vastuunottoon mm. lapsen perushoidosta eli roolituksesta, kuka vastaa mistäkin tehtävästä lapsen hoidossa. Aikuisten kohdalla useamman hengen potilashuoneiden on todettu tarjoavan turvallisuuden tunteen sekä potilaille että hoitajille ja miksipä tämä ei olisi yleistettävissä myös lapsiin ja nuoriin.

Henkilöstöresurssien käyttö uudessa toimintamallissa on haaste. Henkilökunnan näkökulmasta yhden hengen huoneet hankaloittavat potilaiden valvontaa ja henkilökunnan tiimityötä. Siirtymisen useamman potilaan huoneista yhden hengen huoneisiin on todettu tilapäisesti mm. lääkevirheiden lisääntymiseen, tämä tosin liittyy todennäköisemmin työtapojen muuttumiseen, kuin yhden hengen huoneisiin.

Miten hoitotyön esimiehenä valmistaudut tähän muutokseen? Potilasvalvontaa voidaan helpottaa edistyneellä tekniikalla, mutta lasten sairaanhoidossa se ei korvaa aikuista. Tiimityön koettu vaikeutuminen on merkittävä haaste, koska tällä viitataan myös koettuun työhyvinvointiin. Parityöskentely ja tiimityöskentely ovat hajanaisempia, kun potilaita ei enää sijoitella samaan huoneeseen. Ohjaatko pyytämään apua ja konsultaatiota kollegalta mobiiliappsilla vai luotko sujuvan tavan lyhyille neuvonpidoille työn lomassa? Miten opiskelijoita ohjataan ja uusia työntekijöitä? Hoitotyön esimiehen on merkittävä tehtävä valmistautumisessa tähän muutokseen.

Lasten ja nuorten klinikan kirurgisella vastuualueella Turussa, tehtiin T3-sairaalaan toiminnanmuutoksen tähtäävä uudistus; hoitajien kirjauspisteet sijoitettiin potilashuoneisiin. Perinteinen kanslia hajautettiin kahteen rauhallisemman kirjaamisen tilaan. Käytössä ei vielä ole mobiililaitteita kirjaamiseen, mutta jo merkittävä kulttuurin muutos on harjoitella kirjaamista ”potilaan vierellä”. Tulevaisuudessa potilashoitoon liittyvät työtehtävät, myös kirjaaminen, olisi suoritettava mahdollisimman pitkälle alusta loppuun samassa pisteessä. Ei ole aikaa eikä resursseja siirtyä erilliseen tilaan kirjaamaan potilaiden välillä. Eikä niitä perinteisiä kanslioita uuteen sairaalaan ole juurikaan edes suunniteltu.

Muutos oli haastava ja osin kipeäkin ratkaisu. Vanhoja tapoja toimia on vaikea muuttaa ja muutoksen hyötyä ei esimiehellä ole aina online osoittaa tai edes luvata. Tavoitteitakin on välillä vaikea kuvata, puhumattakaan sujuvasta informaatiosta. Kootusti, hoitajien tulee olla lähellä potilasta ja helposti saavutettavissa. Työtehtävät on keskittävä mahdollisimman pitkälle yhteen paikkaan. Muutoksen ja toimintatapojen kehittäminen on niin haastavaa, etten jättäisi sitä harjakaisiin mietittäväksi.

Hoitotyön esimiehille, mutta myös hoitotyöntekijöille mietittäväksi jätän myös sen, millä me julkisen palvelusektorin tuottajat kilpailemme SOTE-muutoksessa? Oma vastaukseni on laadukkaan, tehokkaan ja ajantasaisen hoidon lisäksi palvelukulttuurilla ja tässä meillä on vielä kehitettävää!

Outi Tuominen, sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

ouantu@utu.fi

The latest Tweets from Outi Tuominen

Aiheesta kiinnostuneille, lähteitä kootusti aihealueittain:

Sairaalainfektiot:

Hospital ward design and prevention of hospital-acquired infections: A prospective clinical trial

Relationship between hospital ward design and healthcare-associated infection rates: a systematic review and meta-analysis.

Yksityisyys:

Older inpatients' room preference: single versus shared accommodation

Exploring health professionals' views regarding the optimum physical environment for palliative and end of life care in the acute hospital setting: a qualitative study

Potilaiden, perheiden ja/tai henkilökunnan näkökulma:

Preference for a single or shared room in a UK in-patient hospice: patient, family and staff perspectives

The impact of single and shared rooms on family-centred care in children's hospitals

To provide care and be cared for in a multiple-bed hospital room

One size fits all? Mixed methods evaluation of the impact of 100% single-room accommodation on staff and patient experience, safety and costs

Sairaalalogistiikka:

Hospital Logistics

Osataanko käsiä pestä vai onko käsihygienia vain pelkkää utopiaa?

Ympäri vuoden mikrobit liikkuvat ympäristössämme, osa parantaen vastustuskykyä, osa aiheuttaen tautiryvästymiä, epidemioita ja jopa pandemioita. Hyvä esimerkki on norovirus, joka ärhäkkäästi siirtyy pinnoilta toisille käsien välityksellä. Käsien kautta virusta pääsee myös suuhun muualle elimistöön ja loppu on sitten jo historiaa: kunnon tauti, jolloin heikotuksen lisäksi tavaraa tulee ylhäältä ja alhaalta paineella. Grillikesässä voi joku hyväkäs olla tyytyväinen menetetyistä kiloista, mutta käsien välityksellä leviävät taudit eivät ole mikään leikin asia.

Miten leviämiselle ja epidemialle sitten saadaan loppu? Pintojen siivous on aina tarpeen, mutta aloitetaan kuitenkin perusjutuista ja jo ennaltaehkäisyllä asiaa voisi korjata. Nimittäin käsihygienialla, ja erityisesti sen oikeaoppisella toteutuksella. Hoitolaitosten ulkopuolella perinteinen nestesaippualla ja vedellä suoritettu käsien pesu on se paras muistisääntö ruuanlaitossa, matkustamisessa ja syömisessä.

Hoitolaitoksissa (niin akuuttisairaaloissa kuin pitkäaikaishoitolaitoksissakin) haasteena on käsihygienian oikeaoppinen toteuttaminen. Havainnointitutkimuksilla eli valvottaessa ja tarkkailtaessa käsihygienian toteutumista voidaan nähdä, miten käsihygienia toteutuu suhteessa sataprosenttisen oikeaoppiseen toteutukseen. Useat tutkimukset kertovat käsihygienian toteutumisen vaihtelevan ammattikunnasta riippuen 19-50%:n tienoilla. Ei siis kovinkaan hyvin ole toteutunut.

Erilaisilla interventioilla on saatu käsihygienian parantumiseen hyviä tuloksia aikaiseksi. Käsihygieniainterventiot ovat olleet koulutusta niin verkossa kuin luennoilla, auditointeja,laadun arviointia ja palautetta toiminnasta.  Myös erilaiset muistinvirkistämisposterit ja muut tuotteet ovat olleet hyviä hoitolaitoksissa. Miksi käsihygieniainterventiot ovat sitten niin merkityksellisiä? Niillä voidaan käsihygienian toteutumisen parantamisen lisäksi vähentää hoitoon liittyviä infektioita ja siten parantaa hoidon laatua.

Vuosina 2013–2014 Kiinassa pyrittiin parantamaan käsihygienian toteutumista levittäen oikeaoppiseen käsihygieniaan opastavaa videota sosiaalisen median verkkoja hyödyntäen. Facebook todettiin käyttöasteen perusteella paremmaksi kuin sähköpostiin tai sairaalan verkkosivuille ladattu linkki. Haasteena tässä tietenkin on osoittaa vaikutussuhde. Mutta voisin ajatella, että opastamalla käsihygieniaan näyttötaulun avulla tai erilaisia sosiaalisen median foorumeja pitkin voitaisiin hyvinkin tavoittaa laajaa yleisöä, kuten seuraavista esimerkeistä voidaan päätellä: New England Journal of Medicine (NEJM) on 16.4.2014 ladannut opastavan käsihygieniavideon 13 kielelle ja jonka englanninkielistä versiota on katsottu noin 9200 kertaa. WHO on 24.4.2016 julkaissut ”Safe hands in surgery” -teemavideon vuoden 2016 käsihygieniateemaan #safesurgicalhands. Tätä videota on ensimmäisten kahden kuukauden aikana toistettu jo 7468 kertaa.

Näin lopuksi voisin itse vastata otsikon kysymykseeni… Ikävä kyllä ei käsiä osata pestä, kuten erilaiset epidemiat ovat tänäkin vuonna jo osoittaneet. Mutta hyvin toteutuva käsihygienia ei ole kuitenkaan pelkkää utopiaa vaan mahdollista saavuttaa erilaisia interventioita käyttäen. Näistä sosiaalinen media on tavattoman tehokas massojen tavoittamisessa ja siksi kokeilemisen arvoinen. Nähdään siis Twitterissä tai Periscopessa!

Kirjoittajan tiedot:

Dinah Arifulla

sairaanhoitaja, hygieniahoitaja, TtM, AmO

Terveysalan opettaja, Turun ammatti-instituutti

Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Infektiotautien torjuntayksikkö

Twitter, Periscope: @dinaharifulla

sposti: dinah(at)iki.fi

LinkedIn

Dinah Arifulla on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän opettaa terveysalaa ja hoitotyötä Turussa sekä toimii tutkijana hoitoon liittyvien infektioiden parissa Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän toimii Sairaanhoitajaliiton hallituksessa sekä on terveysalan some-aktiivi. Yksityiselämässään hän on pian tokaluokkalaisen äiti, joka elää ruuhkavuosia nauttien kiireestä, kaaoksesta ja ehkä vähän hulluudestakin. Tämä blogikirjoitus sisältää hänen omia mielipiteitään ja ajatuksia eikä edusta hänen työpaikkojensa näkemyksiä aiheesta.

Lähteet:

Lyytikäinen O, Arifulla D, Veltheim J & Ollgren J. Hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaan suunnatut resurssit sekä seuranta- ja torjuntatoiminta Suomen akuuttisairaaloissa, 2014: kyselytutkimuksen tulokset. THL Työpaperi 2016/015. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/130488

Neo JR, Sagha-Zadeh R, Vielemeyer O & Franklin E. Evidence-based practices to increase hand hygiene compliance in health care facilities: an integrated review. Am J Infect Control 2016;44(6), 691-704. 

Pan SC, Sheng WH, Tien KL, Chien KT, Chen YC & Chang SC. Promoting a hand hygiene program using social media: an observational study. JMIR Public Health Surveill 2016; 2(1), e5.

Srigley JA, Furness CD & Gardam M. Interventions to improve patient hand hygienie: a systematic review. J Hosp Infect  2016 May 10. Article in press.

Uskallatko antaa hoitohenkilökunnan koskettaa käsillään?

Asianmukaisesti toteutettu käsihygienia on todettu tehokkaimmaksi tavaksi torjua hoitoon liittyviä infektioita. Kuitenkin useat kansainväliset ja myös kansalliset tutkimukset osoittavat, että käsihygienia toteutuu asianmukaisesti vain noin 50 %:ssa tilanteita. Avatakseni lukua hieman: Suomen yleisurheilussa juhlittiin kesällä yleisurheilun huippuhyvää onnistumisprosenttia (7 %), kun 40 urheilijasta toivat Ruuskanen ja Pitkämäki Zürichissä ainoat arvomitalit (keihään EM-kulta ja -pronssi). Kun asiaa puolestaan tarkastellaan Suomen kansallisurheilun, jääkiekon näkökulmasta, maalivahdin torjuntaprosentti 50 % tarkoittaa, että joka toinen laukaus menee sisään. Kentän laidalla tällöin kannattajat taitavat kutsua ammattilaista ”imuriksi” eikä se oikein hyvää taitoa edusta. Onnistuminen on siis selkeästi näkökulmasta ja myös mittaamisesta kiinni.

WHO on määrittänyt, että käsihuuhdetta tulee käyttää ennen potilaan koskettamista, ennen aseptista toimenpidettä, eritteiden käsittelyn jälkeen ja potilaan sekä potilaan lähiympäristön koskettamisen jälkeen. Näistä saadaan selville tilanteet, jolloin käsihuuhdetta tulee käyttää. Havainnointitutkimuksella voidaan kertoa miten tilanteiden käsihygienia toteutuu, eli mikä on onnistumisprosentti, kun käsihuuhdetta käytetään, käsiä pestään tai suojakäsineitä käytetään. Joka toisen kerran onnistuminen ei kovin hyvää hoitoa lupaa.  Jos vielä huomioidaan, miten havainnoitsijan läsnäolo tutkimushavainnoinnissa parantaa suoritusta (Hawthornen efekti), liikutaan käsihygienian osalta enemmän kuin heikoilla jäillä!

Havainnointi on aikaa vievä ja kallis toteuttaa. Toinen tapa mitata käsihygienian onnistumista on selvittää hoitohenkilökunnan asenne, tiedot sekä oma arvio taidoista. Useat tutkimukset kertovat, että hoitohenkilökunta tietää, miten tärkeää asianmukaisesti toteutettu käsihygienia on, sekä myös miten se tulisi toteuttaa 100 %:n onnistumisprosentilla. Mikä siis mättää vai mättääkö mikään?

Käsihuuhteen kulutus on keskeisin työväline arvioitaessa käsihygienian asianmukaista toteutusta. Se kertoo miten paljon käsien desinfioinnissa käytettävää käsihuuhdetta kuluu. Usein käsihuuhteen kulutusta verrataan hoitopäiviin, jotta saadaan suhteutettuja ja vertailukelpoisia lukuja. Käsihuuhteen kulutus riippuu saatavilla olevien käsihuuhteiden määrästä. Käsihuuhteen saatavuus kertoo, miten hyvin käsihuuhdetta on saatavilla yhden metrin etäisyydellä käsihygieniatilanteesta (esimerkiksi metrin sisällä potilasvuoteesta). 

EU on rahoittanut PROHIBIT-tutkimusta, jossa on kehitetty hoitoon liittyvien infektioiden torjunnan interventioita ja koulutusta. Osana tutkimusta käsihuuhteen kulutusta arvioitiin 24 Euroopan maassa ja 232 sairaalassa sekä käsihuuhteen saatavuutta 309 sairaalan teho-osastoilla (396 kpl) ja vuodeosastoilla (1029 kpl). Käsihuuhteen kulutus oli suurempaa yliopistosairaaloissa ja erikoistuneilla osastoilla kuten teho-osastoilla. Käsihuuhteen kulutus oli keskimäärin 25 ml/potilaan hoitopäivä ja se oli noussut edellisestä luvusta (18 ml /potilaan hoitopäivä) parissa vuodessa. Käsihuuhteen saatavuus oli 86 % teho-osastoilla ja 65 % vuodeosastoilla. Tilastollisesti merkittäväksi huomattiin, että käsihuuhteen kulutus on sitä suurempaa mitä paremmin on käsihuuhdetta saatavilla.

Onneksi käsihuuhteen kulutus on kasvamaan päin akuuttisairaaloissa. Käytännössä sataprosenttisen käsihygienian toteutuminen on mahdotonta, jollei käsihuuhdetta ole  tarvittaessa saatavilla. Tutkimuksissa on aina tilastollinen mahdollisuus erheille – olisiko se käsihuuhteen kulutuksen osalta se, että emmehän me tiedä mihin käsihuuhdetta kulutetaan. Voi olla, että jossain päin maailmaa hoitohenkilökunta kylpee käsihuuhteessa ja saa siten kulutusluvut olemaan huippuhyviä. Itse tosin uskon, että käsihygienian asianmukainen toteutuminen on parantumassa ja uskallan jopa itse antaa hoitohenkilökunnan koskea itseeni  vastaanotolla. Se, mitä voidaan yksinkertaisilla asioilla tehdä, on varmistaa, että käsihuuhdetta on saatavilla helposti ja aina kun sitä tarvitaan. Niin ja taidan jopa itsekin potilaana/omaisena/vierailijana muistaa käyttää käsihuuhdetta sairaalamaailmassa liikkuessa.

Kirjoittajan tiedot:

Dinah Arifulla

sairaanhoitaja, TtM, AmO

Terveysalan opettaja, Turun ammatti-instituutti

Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Infektiotautien torjuntayksikkö

twitter: @dinaharifulla

sposti: dinah(at)iki.fi

LinkedIn

Dinah Arifulla on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän opettaa hoitotyötä Turussa ja toimii tutkijana hoitoon liittyvien infektioiden parissa Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän toimii Sairaanhoitajaliiton hallituksessa sekä on terveysalan some-aktiivi. Yksityiselämässään hän on ekaluokkalaisen äiti, joka elää ruuhkavuosia nauttien kiireestä, kaaoksesta ja ehkä vähän hulluudestakin. Tämä blogikirjoitus sisältää hänen omia mielipiteitä ja ajatuksia eikä edusta hänen työpaikkojen näkemyksiä aiheesta.

Lähteet:

Dombecki C, Shah MM, Eke-Usim A, Akkina SR, Ahrens M, Sturm L, Washer L & Foxman B. 2015. The impact of role models on hand hygiene compliance. Infection control & Hospital Epidemiology 36(5), 610-612. 

Hansen S, Schwab F, Gastmeier P, on behalf of the PROHIBIT study group. 2015. Provision and consumption of alcohol-based hand rub in European hospitals. Clinical Microbiology and Infection. doi: 10.1016/j.cmi.2015.09.019.

THL. 2015. Ohjeita terveydenhuollolle. Käsihygienia. https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-ja-epidemiat/hoitoon_liittyvien_infektioiden_seuranta/siro-ohjeet, 18.10.2015

Asiasanoja: potilasturvallisuus, käsihygienia, hygieniakäytännöt, infektioiden torjunta, laadunarviointi