Ekstremismi ja vihapuhe tarvitsevat lientyäkseen työkulttuurin muutosta – erilaisuuden tukeminen haastaa korkeakouluja myös Suomessa

 

Kuva: Turun ammattikorkeakoulu 2023

Pahoinvoinnin lisääntyessä väkivaltainen ääriajattelu eli ekstremismi ja radikalisoituminen lisääntyvät myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa. Väkivallan eri muodoille kuten vihapuheelle ovat alttiita niin opiskelijat kuin koko henkilöstö, mutta erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ja työyhteisöjen erityisryhmät. Suomi on monella tapaa ollut poikkeus eurooppalaisena toimijana, sillä meillä on esiintynyt suhteellisen vähän erilaisia ääriryhmittymiä verraten isompiin maihin. Turvallisuustyö on keskittynytkin pitkälle ehkäisevään eli preventiiviseen työhön, eikä tietoa ole useinkaan avoimesti saatavilla aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Viime aikoina työn kuormittavuuteen liittyvät tekijät ja opiskelijoiden kokema psyykkinen pahoinvointi ovat haastaneet myös korkeakoulut pohtimaan uusia toimintamalleja psyykkisen turvallisuuden tukemiseksi lain rinnalle. Psyykkistä kuormittuneisuutta esiintyy yli puolella opiskelijoista. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista seitsemän prosenttia kertoo kokeneensa kiusaamista opiskelutovereidensa, ja viisi prosenttia koulun henkilökunnan taholta.  Vaikka kiusaamisen motiiveista on saatavilla tietoa rajoitetusti, voidaan osan sen syistä olettaa liittyvän uhrien kroonisiin sairauksiin, vammaisuuteen tai mielenterveyteen.

Eurooppalaisessa kehittämishankkeessa CHECKIT HE – ”Countering Hate and Extremism on Campus – Knowledge Innovation and Training in HE” selvitetään korkeakouluissa esiintyvää ekstremismiä ja ääriajattelua. Hankkeen tavoitteena on vastata vihaan ja ääriliikkeisiin korkeakoulujen kampuksilla rakentamalla valmiuksia, tietoja ja taitoja sekä yhdistämällä alan innovatiivisia hankkeita ja käytäntöjä.

CHECKIT HE -hanke auttaa Euroopassa toimivia korkeakoulujen opettajia, henkilökuntaa, päättäjiä ja opiskelijaliittoja keskeisinä kohderyhminä lisäämään osallisuutta, haastamaan vihaa ja ääriliikkeitä sekä tekemään kampuksista turvallisempia ja yhdenvertaisempia paikkoja kaikille. Hankkeen tulokset valmistuvat vuoden 2023 aikana. Hankkeesta on jo julkaistu muun muassa Turun ammattikorkeakoulussa Koskisen ja Härmä-Ortion terveysalan opinnäytetyö 2022.

 

Korkeakouluympäristö ei pääasiassa sovellu erityisryhmille

Yksi keskeinen CHECKIT HE -hankkeen löydös on, että meiltä puuttuu edelleen tapaustutkimuksia vihapuheesta ja verkkokiusaamisesta liittyen työyhteisöjen erityisryhmiin, kuten vammaisiin, kroonisia sairauksia sairastaviin ja mielenterveysongelmista kärsiviin. Usein julkisuudesta keskustellaan juuri aggression tekijään liittyvistä mielenterveyshaasteista, mutta vihan kohteena oleva jää usein vähemmälle huomioille. Myös aihetta käsittelevät tutkimukset liittyvät valtaosin kiusaavan henkilön ominaisuuksiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin ongelmaa kiusaamisen ilmiön tai vihapuheen kohteen ja aseman kautta. Kehittämishankkeen viestinä onkin, että tietoa tarvittaisiin erityisesti vihapuheen arvioimiseksi kokonaisuutena ja korkeakouluissa tehtävän kehittämistyön kohdistamiseksi erityisryhmiin, jotta työyhteisöjä voidaan rakentaa joustaviksi.

CHECKIT HE -hankkeen selvitys korostaa kiusaamisen ja ääri-ilmiöiden vaikutusta työssäjaksamiseen. Erityisesti syrjinnän on todettu olevan todellinen uhka Euroopan korkeakouluissa. Työyhteisöt eivät myöskään keskustele erityisryhmien tarpeista kuten mielen kuormittavuuden tuomista haasteista tarpeeksi avoimesti.  Tämä vaikuttanee osaltaan siihen, että kroonisesti sairaat opiskelijat keskeyttävät muita useammin opiskelunsa. Parhaiden käytäntöjen malleja on esitelty edistämään vammaisuuden, kroonisten sairauksien ja mielenterveyden positiivista käsittelyä kampuksella lakiin perustuvien toimintaohjelmien rinnalle. Haasteena on kuitenkin yleinen kiinnostus ja hyvien käytäntöjen konkreettinen toteuttaminen korkeakouluissa. Erilaisuus tulisikin nähdä korkeakoulutuksen voimavarana.

Tukea ja aiheesta lisätietoa saa myös Turun yliopiston Mielen päällä -hankkeesta: https://sites.utu.fi/mielenpaalla/

Kirjoittajat:
Joonas Korhonen, lehtori Turun ammattikorkeakoulu; väitöskirjatutkija, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Päivi Myllymäki, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Olli Toivonen, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue

Kirjallisuutta

Koskinen, E & Härmä-Ortio, I. 2022. Hate speech and discrimination towards disability, chronic illness and mental health status in higher education: CHECKIT HE -research and development project. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121830711

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

OPH 2022a. Finnish National Agency for Education. Psyykkinen turvallisuus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/psyykkinen-turvallisuus (15.2.2023)

Parikka S, Holm N, Ikonen J, Koskela T, Kilpeläinen H & Lundqvist A. 2021.  2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. Saatavilla: www.terveytemme.fi/kott (15.2.2023)

Saresma T, Pöyhtäri R, Knuutila A, Kosonen H, Juutinen M, Haara P, Tulonen U, Nikunen K & Rauta J. 2022. Verkkoviha – vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:48. Saatavilla: Verkkoviha : Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit (valtioneuvosto.fi) (15.2.2023)

Stevanović, A., Božić, R., & Radović, S. 2021. Higher education students' experiences and opinion about distance learning during the Covid-19 pandemic. Journal of computer assisted learning, 37(6), 1682–1693. https://doi.org/10.1111/jcal.12613

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Väkivaltainen ekstremismi ja ääriajattelu. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/vakivalta/vakivallan-muodot/radikalisoituminen-ja-ekstremismi (15.2.2023)

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Retrieved from: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

 

 

Yhteistyöllä koululaisten mielenterveyttä tukemaan – mitä haasteita tutkimuksessa havaittiin?

Viime keväänä julkaistussa, kouluympäristössä toteutuvia mielenterveyspalveluita koskevassa tutkimusartikkelissani (Putkuri ym. 2022) yhdeksi muutostarpeeksi tunnistettiin yhteistyöhön liittyvät kysymykset. Tutkimuksessa nousi esiin monia mielenkiintoisia asioita, joiden syvällisempään käsittelemiseen artikkelissa oli kuitenkin kovin vähän tilaa. Tutkimukseen liittyvissä haastatteluissa mainittiin yhteistyöhön liittyvät ongelmat useita kertoja. Näitä ongelmia tunnistettiin myös eri tahojen välisessä yhteistyössä. Tässä blogitekstissä syvennytään näihin yhteistyökysymyksiin tarkemmin, erityisesti kouluterveydenhoitajan näkökulmasta. 

Opiskeluhuollon sisäinen yhteistyö

Opiskeluhuolto on monialaista kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää työtä, jonka tavoitteena on edistää, ylläpitää ja luoda edellytyksiä hyvälle oppimiselle, terveydelle ja hyvinvoinnille. Opiskeluhuollon palveluita tarjoavat terveydenhoitaja, lääkäri, psykologi ja kuraattori. Tutkimushaastatteluissa opiskeluhuollon sisäisen yhteistyön ongelmakohdiksi mainittiin erilliset asiakastietojärjestelmät ja niihin liittyvät tiedonkulun ongelmat sekä epäselvyydet työnjaossa ja jopa kilpailu eri työtehtävistä. Viimeksi mainitulla viitattiin mediassakin käytyihin keskusteluihin siitä, kenellä koulun ammattilaisista olisi paras osaaminen lasten ja nuorten mielenterveyskysymyksissä ja kuka näin ollen olisi sopivin niihin vastaamaan.

Näiden ongelmien lisäksi tuotiin esiin yhteistyötä hankaloittava, monessa oppilaitoksessa tuttu tilanne työtilojen suhteen: Kaikille opiskeluhuollon jäsenille ei riitä omia työhuoneita. Omien huoneiden puuttuessa niitä joudutaan jakamaan, jolloin terveydenhoitajan, lääkärin, kuraattorin ja psykologin on mahdotonta työskennellä samoina päivinä koululla. Konsultointi, yhteistapaamisten järjestäminen ja muu yhteistyö ammattilaisten kesken vaikeutuu, kun koululla ei olla yhtä aikaa. 

Koulun sisäinen yhteistyö

Opiskeluhuollon toimijoiden keskinäisen yhteistyön lisäksi yhteistyötä koulun sisällä tehdään myös opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Opettajat ovat keskeinen ammattiryhmä paitsi oppimisen, myös hyvinvoinnin näkökulmasta; he viettävät lasten ja nuorten kanssa ison osan päivästä, mikä mahdollistaa mielen hyvinvoinnin haasteiden tunnistamisen. Lisäksi opettajilla on loistava tilaisuus edistää lasten ja nuorten mielen hyvinvointia ja tukea heitä haasteissa. Muutaman vuoden takaisen tutkimustuloksen mukaan kuitenkin vain joka toinen osallistuneista kouluterveydenhoitajista oli tehnyt opettajan kanssa yhteistyötä usein (Hietanen-Peltola ym. 2019).

Omassa tutkimuksessani haastateltavat korostivat mielenterveyden tukemista jokaisen koulun aikuisen tehtävänä. Aikuisten välistä yhteistyötä tarvitaankin asenneilmapiirin muuttamiseen ja sen saavuttamiseen, että jokainen haluaa olla edistämässä oppilaiden mielen hyvinvointia ja tietää kuinka sitä voi omasta työroolistaan käsin tehdä.  

Koulun ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö

Koulun ja erikoissairaanhoidon välisen yhteystyön haasteissa korostui tiedon kulun ongelmat. Erikoissairaanhoidossa ei välttämättä olla tietoisia kaikesta koululla jo tehdystä. Oppilas on saattanut esimerkiksi täyttää jo oireita kartoittavia kyselyitä ja hänen taustatietojaan on kerätty jo laajaltikin. Aina tämä tieto ei kulkeudu lasten- tai nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon lapsen tai nuoren mukana, vaan siellä aloitetaan asian selvittäminen alusta. Tiedon kulun ongelmia on myös toiseen suuntaan. Erikoissairaanhoidon kontaktin päättyessä tieto jatkosuunnitelmista tai ylipäätään hoitokontaktin päättymisestä ei välttämättä saavuta koulun ammattilaisia. Näissä tilanteissa on iso riski siihen, että lapsi tai nuori putoaa eri palveluiden väliin eikä kenelläkään ammattilaisella ole tietoa tukea tarvitsevasta oppilaasta.

Koulun ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö

Kolmannen sektorin, erityisesti järjestöjen, kanssa tehtävää yhteistyötä kaivattiin haastatteluissa lisää. Tätä tukee myös aiempi THL:n tutkimustulos: Kouluterveydenhoitajista harvempi kuin joka viides tekee yhteistyötä järjestöjen kanssa edes joskus (Hietanen-Peltola ym. 2019). Haastateltavien näkemysten mukaan järjestöjä ei osatakaan tällä hetkellä hyödyntää riittävästi lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen kouluympäristössä. Järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö voisi olla esimerkiksi järjestön edustajien ottamista mukaan vanhempainiltoihin, teemapäivien järjestämiseen tai erilaisten lapsille ja nuorille pidettävien ryhmien ohjaajapareiksi. Lisäksi järjestöjen tarjoamia palveluita ei ehkä tunneta eikä niihin siksi osata ohjata lapsia, nuoria ja perheitä.

Yhteistyö perheen kanssa

Ammattilaisten ja asiantuntijoiden keskinäisen yhteistyön sujuminen on erittäin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on yhteistyö oppilaan ja perheen kanssa. Tutkimushaastatteluissa nostettiin erityisesti esiin vanhempien rooli tilanteissa, joissa lapsella on mielenterveyteen liittyviä haasteita.  Haastateltavien kokemuksena oli, ettei vanhempia aina oteta osallisiksi oman lapsensa asiassa. Lakisääteisestikin vanhemmalla tai muulla huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (Lastensuojelulaki, 417/2007). Tämän vastuun täyttäminen edellyttää luonnollisestikin tietoa lapsen tilanteesta ja aitoja mahdollisuuksia osallistua lapsensa hyvinvoinnin edistämiseen. 

”Jokaisen huoli on tärkeä” – Maailman mielenterveyspäivä 2022

Tule mukaan viettämään Maailman mielenterveyspäivää 10.10.2022. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n koordinoimassa kampanjassa muistutetaan, että jokaisen huoli on tärkeä. Kampanja kannustaa jokaista kysymään kuulumisia, olemaan läsnä ja tarjoamaan apua. Yhteistyöllä saamme aikaan paljon!

 

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

 

Lähteet:

Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Hakulinen T. & Merikukka M. (2019). Tuen järjestäminen ja yhteistyö kouluterveydenhuollossa – työn edellytyksissä kehitettävää. Tutkimuksesta tiiviisti 27, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Lastensuojelulaki, 417/2007. Annettu Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2007.

Putkuri, T., Lahti, M., Laaksonen, C., Sarvasmaa, A. S., Huttunen, R., & Axelin, A. (2022). Mental health services in the school environment - Future visions using a phenomenographic approach. Journal of Clinical Nursing, 10.1111/jocn.16376. Advance online publication.

 

Liikuttavat koirat

 

Olen aiemmissa blogiteksteissäni käsitellyt lähinnä omaa tutkimusaluettani raskauden seurantaa ja imetystä terveyden edistäjänä. Blogin idea ”terveyttä tieteestä” tarjoaa kuitenkin laajasti muitakin kirjoitusmahdollisuuksia. Kollegani Riitta Rosio kirjoitti jokin aika sitten oman harrastuksensa kylmäuinnin terveysvaikutuksista. Tästä inspiroituneena aloin pohtia itselleni tärkeän vapaa-ajan puuhan, eli koirien kanssa ulkoilun ja harrastamisen merkitystä terveydelle. En ole koiria käsittelevän tutkimuksen asiantuntija, joten tähän varsin kevyellä haulla suoritettuun tutkimustiedon tarkasteluun kannattaa suhtautua terveen kriittisesti.

Itselleni yksi tärkeä arjessa näkyvä terveysteko koiriin liittyen on säännöllinen liikunta. Tähän löytyy perusteita myös tutkimuksista. Erityisesti koiran omistamisen yhteyttä vanhemman väestön terveyteen näyttää tutkitun runsaasti. Koiran omistaminen lisää etenkin ikäihmisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaan oloa. (Mičková ym. 2019, Garcia ym. 2015.) Välttämättömät koiran ulkoilutusreissut lisäävät luonnostaan liikkumista joka päivä säällä kuin säällä. Mielenkiintoista on, että koiran ulkoilutuskin on jossain määrin kulttuurisidonnaista ja joskus ulkoilutus hoituu koirapuistoissa ja omistajan liikkuminen jää vähäisemmäksi. Kaikkia koiria ei myöskään valitettavasti ulkoiluteta tai liikuteta riittävästi, mutta siihen ei nyt puututa tarkemmin tässä kirjoituksessa. Liikunnan lisääminen on myös yksi tärkeä syy hankkia koira, joskin tärkein syy koiran hankintaan lienee haluttu kumppanuus sen kanssa (Westgarth ym. 2015).

Eläinkontaktien – muidenkin kuin koirien – yhteydestä omistajan mielenterveyteen on ristiriitaista tutkimustietoa. Viime vuonna julkaistussa australialaisessa seurantatutkimuksessa ei voitu osoittaa yhteyttä koiran omistamisen ja stressin tai masennusoireiden välillä. Tutkimuksessa seurattiin yli tuhatta ihmistä kahden vuoden ajan. (Cui ym 2021.) Itävaltalaistutkimus on samoilla linjoilla ja pohtii, onko koiran omistajuuden stressiltä suojaavaa vaikutusta liioiteltu niin julkisuudessa kuin aiemmassa tutkimuksessakin (Krouzecky ym. 2019). Toisaalta taas pandemia-aikana toteutetussa kyselyssä Yhdysvalloissa koiran omistajilla havaittiin vähemmän masennusoireita ja vahvempi sosiaalisen tuen kokemus koirattomiin henkilöihin verrattuna. Koiran omistajat eivät kuitenkaan olleet onnellisempia tai vähemmän ahdistuneita kuin koirattomat. (Martin ym 2021.) Tutkimustulosten ristiriitaisuus on melko ymmärrettävää, sillä vaikea kuvitella, että pelkästään koiran omistaminen määrittelisi ihmisen mielenterveyttä. Koirat tuovat hyvää mieltä ja iloa, mutta myös huolta ja stressiä etenkin loukkaantumisten tai sairastumisten johdosta.

Tiivistettynä voisi todeta, että koiran omistajuus voi edistää terveyttä ainakin liikunnan lisääntymisen kautta. Muiden terveysvaikutusten kanssa olisin varovaisempi, mutta omasta puolestani uskallan sanoa, että koirat ovat tuoneet elämään paljon tekemistä ja toimintaa. Etätyöaikanakin pääsee sujuvasti irrottautumaan tietokoneen äärestä, kun koirat vaativat ulkoilutusta. Kliseistä ehkä, mutta koira myös hyväksyy omistajansa juuri sellaisena kuin hän on ja tarjoaa konstailemattomasti seuraa niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

TtT, dosentti, kätilö, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen 

Lähteet

Cui Y, Russell M, Davern M, Christian H. Longitudinal evidence of the impact of dog ownership and dog walking on mental health. Journal of Public Health 2021;43(2): e145-e152.

Garcia DO, Wertheim BC, Manson JE, Chlebowski RT, Volpe SL, Howard BV, Stefanick ML, Thomson CA. Relationships between dog ownership and physical activity in postmenopausal women. Preventive Medicine 2015;70:33-38.

Krouzecky C, Emmett L, Klaps A, Aden J, Bunina A, Stetina BU. And in the middle of my chaos there was you? – Dog companionship and its impact on the assessment of stressful situations. International Journal of Environmental Research and Public Health 2019;16(19): 3664  https://doi.org/10.3390/ijerph16193664

Martin F, Bachert KE, Snow L, Tu HW, Belahbib J, Lyn SA. Depression, anxiety, and happiness in dog owners and potential dog owners during the COVID-19 pandemic in the United States. PLoS ONE 2021;16(12): e0260676. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0260676

Mičková E, Machová K, Daďová K, Svobodová I. Does Dog Ownership Affect Physical Activity, Sleep, and Self-Reported Health in Older Adults? International Journal of Environmental Research and Public Health. 2019; 16(18):3355. https://doi.org/10.3390/ijerph16183355

Westgarth C, Christian HE, Christley RM. Factors associated with daily walking of dogs. BMC Veterinary Research 2015;11: 116. https://doi.org/10.1186/s12917-015-0434-5

 

Mielenterveys hoitotieteessä ja uudessa kansallisessa strategiassa

Mielenterveys hoitotieteessä -päivä

Kuopiossa Itä-Suomen yliopistolla verkostoiduttiin kansallisesti Mielenterveys hoitotieteessä –päivän tiimoilta 28.1.2020. Päivän alussa TtT Niina Kilkku esiteli mielenterveyshoitotyön kannalta keskeisiä teemoja: stigman vähentäminen, sosiaalisen inkluusion ja ihmisoikeuksien vahvistaminen, pakon käytön vähentäminen ja palvelujärjestelmän kehittäminen. Kilkku toimii Horation, eli Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien yhdistyksen puheenjohtajana, mikä antaa hänelle näköalapaikan mielenterveyden ja hoitotyön keskeisiin kysymyksiin Euroopan tasolla.

Iltapäivällä pienryhmissä käytiin läpi, millaista tutkimusta ja kehittämistä Suomessa tehdään hoitotieteen ja mielenterveyden alalla, ja oli hienoa huomata, että kaikki aamupäivän keskeiset teemat esiintyivät myös työpajojen alustuksissa. Näiden lisäksi korostuivat toipumisorientaatio, nuorten mielenterveyden edistäminen sekä erilaiset digitaaliset palvelut. Pienryhmissä löytyi myös paljon uusia yhteistyömahdollisuuksia, kun eri organisaatioissa toimivat tutkijat ja kehittäjät pääsivät jakamaan tutkimusaiheitaan ja –tuloksia.

Helmikuun alussa julkaistiin uusi kansallinen Mielenterveysstrategia, jossa keskeisiksi painopisteiksi on nostettu mielenterveys pääomana, lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet, palvelut ja mielenterveysjohtaminen. Strategiassa painotetaan mielenterveyspalvelujen oikea-aikaisuutta ja ongelmien ehkäisyyn tähtääviä palveluja perustasolla. Erityisesti mielenterveys pääomana ja ongelmien ehkäisy ovat aiheita, jotka koskettavat meitä kaikkia. Niiden nostaminen painopisteeksi on myös muistutus siitä, että mielenterveyden edistämisen osaaminen ja ymmärrys kuuluvat kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten työn keskiöön. Haastankin sinut hyvä lukija miettimään tämän viikon ajan, miten pidät omasta mielenterveydestäsi huolta?

Kirjoittaja:

Maria Ameel

sh, vtm, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto

hoitotieteenlaitos

makaam@utu.fi

Mielenterveysstratgia https://stm.fi/mielenterveyslinjaukset

Horatio https://www.horatio-web.eu/

Nuorella on oikeus (ja velvollisuus) olla oma itsensä

Medioissa kirjoitetaan ja kerrotaan nuorten lisääntyvästä pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista. Koulut, harrastukset ja vanhemmat vaativat nuorilta yhä enemmän ja aiemmin, kuin mitä heiltä soisi vaadittavan. Nuoren pitää olla itseohjautuva ja itsenäinen, menestyä koulussa ja harrastuksissa, olla muodikas ja näyttävä, sosiaalinen ja innovatiivinen. Yhteiskunta ja tämänhetkinen elämänmeno luovat paineita, joita kaikki nuoret eivät kestä.

Vaatimusten lisäksi nuori, erityisesti yläkoulunsa aloittanut, käy läpi suuria muutoksia elämässään, on koulun vaihtoa, uusia luokkatovereita, vieraita oppiaineita ja opettajia, koetaan murrosiän tuomia muutoksia kehossa ja mielessä, rakastumisia ja pettymyksiä. Ei ihme, että moni nuori kokee riittämättömyyden tunteita, masennusta ja ahdistusta. Epävarmuuden tunteet omasta ulkonäöstä ja muottiin mahtumisesta, ovat tyypillisiä tunteita murrosikäisillä, mutta tänä päivänä ne korostuvat sosiaalisen median ja yhä kasvavien vaatimusten vuoksi. Kuka ei haluaisi olla hyväksytty ja kelvata joukkoon omassa perheessään, koulussaan ja harrastuksissaan sekä muissa ympäristöissä, kuten (valitettavasti) myös sosiaalisessa mediassa.

Tutkimusten valossa nuorella on ”velvollisuus” olla oma itsensä

Jos nuori alkaa tuntea, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin on, hän voi alkaa tuntea tyytymättömyyttä itseensä. Tyytymättömyys itseen (self-critisism) ja tarve kuulua joukkoon voi johtaa siihen, että nuori ottaa roolin, joka ei olekaan sitä ominta itseä. Hän yrittää miellyttää muita muuttamalla käyttäytymistään ja ulkonäköään. Tämä on toki murrosikään kuuluva normaali vaihe, jolla ilmennetään yhteenkuuluvuutta sosiaalisissa suhteissa, mutta liian pitkälle mennessään se voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren mielenterveyteen. Tutkimusten mukaan, itseensä tyytymättömät nuoret kokevat usein myös kelvottomuutta, arvottomuutta, epäonnistumista ja syyllisyyttä. He saattavat tarkkailla alituiseen itseään ja muiden reaktioita sekä hakea hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. Tämänkaltainen ajattelu- ja toimintatapa on usein yhteydessä myös nuoren masennukseen.     

Kun nuori kokee sosiaalisissa suhteissa olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, hänen on helpompi tuoda esiin omia ajatuksiaan, toiveitaan ja tarpeitaan, sekä hyväksyä myös itse itsensä sellaisenaan. Myötätunto itseä kohtaan (self-compassion) tarkoittaa sitä, että nuori tunnistaa herkemmin vaikeatkin tunteensa ja suhtautuu niihin ymmärtäväisesti. Hän hyväksyy itsensä kaikkine tunteinensa, virheinensä ja puutteinensa, juuri sellaisena kuin on. Tutkimusten mukaan, ”myötätunto itseä kohtaan” suojaa nuorta ahdistukselta, masennukselta ja stressiltä sekä on yhteydessä terveisiin sosiaalisiin suhteisiin, hyvinvointiin, onnellisuuteen, tyytyväisyyteen sekä resilienssiin, jonka johdosta stressin- ja muutostensietokyky on parempi. Kyky voida olla oma itsensä tukee nuoren hyvinvointia ja positiivista kehitystä.

  

#MeTurku hyvinvointitapahtumassa jokainen saa olla oma itsensä

Lasten oikeuksien päivänä (20.11.), Kupittaan urheiluhallilla järjestetään Turun alueen seitsemäsluokkalaisille #MeTurku (My Equal Turku) hyvinvointitapahtuma. Tapahtumaan on osallistumassa noin 500 nuorta opettajineen. Tapahtuma järjestetään Lapsen oikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlavuoden teeman ”Jokainen saa olla oma itsensä” hengessä. Tapahtuman idea syntyi alkuvuonna 2017, kun joukko lasten ja nuorten hyvinvoinnista kiinnostuneita tutkijoita ja toimijoita* istuivat saman pöydän ääressä ja pohtivat, mitä hyvää voisivat yhdessä tehdä lasten ja nuorten hyväksi. Hyvinvointitapahtuma järjestetään saman joukon voimin jo kolmatta kertaa (aiempien vuosien tapahtumista voit lukea täältä 2017, 2018).

Hyvinvointitapahtuman tavoitteena on lisätä nuorten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta oman hyvinvointinsa edistäjinä. Tapahtumassa on erilaisia toiminnallisia pisteitä ja messupisteitä, joita järjestävät laajasti erilaiset toimijat**. Pisteillä nuori voi kuulla terveellisistä elintavoista, keskustella mielenterveydestä, innostua uusista harrastuksista sekä saada tietoa hyvinvointia edistävistä mahdollisuuksista ja tahoista, joista voi saada tukea, kun on kurja olla. Niin tapahtuman järjestäjät, kuin myös tapahtumassa mukana olevat toimijat ovat siellä nuorta varten ja valmiita tukemaan jokaista olemaan oma itsensä.  

Kirjoittajan tiedot:

Anni Pakarinen (Terveystieteiden tohtori, sairaanhoitaja)

Kehityspäällikkö, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

e-mail: anni.pakarinen@utu.fi

*Tapahtuman järjestävät: Turun kaupunki, Turun AMK sosiaali- ja kasvatusala, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Yhteinen kasvatustyö, Turun yliopiston hoitotieteen laitos ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry.

**Tapahtumassa ovat mukana: ETRA-liitto, Cloetta, MLL Isät ja pojat puussa ja Tyttö olet Helmi, Nordic Edu, Nuorten mielenterveystalo, Lounais-Suomen Partiopiiri, Lounais-Suomen poliisi, Syli ry, Lounais-Suomen Syöpäyhdistys Niko-projekti, SPR:n Nuorten Turvatalo, Turun AMK, Turun NMKY Yökoris, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Turun kaupunki Mihi.fi ja Suun terveydenhuolto, Turun nuorisovaltuusto, Turun Nuori Teatteri, Turun seudun SETA, Turun Unicef-ryhmä, Turun vesilaitos, Turun yliopisto, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry Linkki-toiminta, Varsinais-Suomen Mielenterveysomaiset - FinFami ry, Väestöliitto Kumita-peli. Tapahtumassa esiintyy tubettaja Joona Hellman.

Kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin:

Bluth, K., Mullarkey, M., & Lathren, C. (2018). Self-compassion: A potential path to adolescent resilience and positive exploration. Journal of Child and Family Studies, 27(9), 3037-3047.

Montserrat, C., Dinisman, T., Bălţătescu, S., Grigoraş, B. A., & Casas, F. (2015). The effect of critical changes and gender on adolescents’ subjective well-being: Comparisons across 8 countries. Child Indicators Research, 8(1), 111-131.

Muris, P., Otgaar, H., Meesters, C., Heutz, A., & van den Hombergh, M. (2019). Self-compassion and Adolescents’ Positive and Negative Cognitive Reactions to Daily Life Problems. Journal of Child and Family Studies, 28(5), 1433-1444.

Thomaes, S., Sedikides, C., van den Bos, N., Hutteman, R., & Reijntjes, A. (2017). Happy to be “me?” authenticity, psychological need satisfaction, and subjective well‐being in adolescence. Child Development, 88(4), 1045-1056.

Warren, R., Smeets, E., & Neff, K. (2016). Self-criticism and self-compassion: risk and resilience. Current Psychiatry, 15(12), 18–21. 24-28, 32.

Nuorten ääni mielenterveyspalvelujen kehittämisessä- voidaanko kuuluvuutta parantaa?

Nuorten mielenterveys- ja hyvinvointipalveluja tulee kehittää yhdessä nuorten kanssa, huomioiden heidät niin palvelujen käyttäjinä kuin sidosryhmänä. Tällä tarkoitetaan sitä, että hyvinvointiin liittyvässä tutkimuksessa, päätöksenteossa ja nuorille kohdennettuja palveluja kehitettäessä on nuorten omat näkemykset, kokemukset ja ajatukset otettava huomioon. Kuitenkin nuoria koskevassa keskustelussa painottuu usein aikuisten käsitykset nuoriin vaikuttavista tekijöistä.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöistä puolet alkavat ennen 14 ikävuotta ja tiedetään, että iso osa nuorista ei saa tarvitsemaansa apua tai hoitoa. Nuorten kohdalla avun hakeminen ja saaminen ajoissa on erityisen tärkeää, koska ilman ajoissa saatua apua aikuisiän terveyden ennuste on huono. Nuorilla avun hakemista ja saamista estää tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, aikuisten epärealistiset oletukset heidän kyvystä toimia aikuismaisesti, kankeat palvelurakenteet ja kokemukset kuulluksi tulemattomuudesta. Siksi mielenterveyspalvelujen kehittämisessä tärkeintä on kuulla nuorten ääntä, miten he asiat kokevat ja mitä he toivovat. Nuorten ääntä kuuntelemalla ja kunnioittamalla on mahdollista luoda heitä kiinnostavia ja heille sopivia mielenterveys- ja hyvinvointipalveluita. 

Lähde: Pixabay

Apua ja tukea tarvitseville nuorille on tärkeää saada palveluja, jotka ovat heille helposti ja sopivalla tavalla saatavilla sekä vastaavat heidän tarpeisiinsa. Digitaaliset palvelut ovat mahdollistaneet huomaamattomat ja helposti saatavilla olevat palvelut nykyaikaisella ja nuorille sopivalla tavalla. Ne ovat nuorille tuttuja ja he käyttävät näitä palveluja niin tiedonlähteenä kuin tuen ja avun hakemiseen. Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa digitaaliset palvelut ovatkin erinomainen tapa tarjota räätälöityä tietoa ja matalan kynnyksen apua ja tukea nuorille. Tutkimalla olemassa olevien digitaalisten palvelujen käyttöä on mahdollista saada tietoa siitä, millä tavoin nuoret ovat palveluja käyttäneet ja millaisia asioita he ovat oma-aloitteisesti ja omista lähtökohdistaan käsin tuoneet esiin. Tällä tavalla saadaan nuorten itsensä tuottamaa ja kuvaamaa tietoa, jota yhdessä kyselyjen ja tilastojen kanssa voidaan hyödyntää nuorisolähtöisen palvelujärjestelmän suunnittelussa ja kehittämisessä. Näin voidaan varmistaa, että nuorille suunnatut palvelut ja hoitomuodot vastaavat heidän tarpeisiinsa ja ovat heille sopivia sekä perustuvat tutkittuun tietoon.


Kirjoittajan tiedot:

Kiki Metsäranta
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
Sähköposti: kianme(at)utu.fi

Lähteet

Best P, Gil-Rodriguez E, Manktelow R, Taylor BJ. Seeking help from everyone and no-one: Conceptualizing the online help-seeking process among adolescent males. Qual Health Res. 2016;26(8):1067–1077.

Costello EJ, He J, Sampson NA, Kessler RC, Merikangas KR. Services for adolescents with psychiatric disorders: 12-month data from the National Comorbidity Survey–Adolescent. Psychiatr Serv. 2014;65(3):359–366.

Gissler M, Kekkonen M, Känkänen P (toim.). Nuoret palveluiden pauloissa - Nuorten elinolot -vuosikirja 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018.

Halme N, Hedman L, Ikonen R, Rajala R. Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 15/2018.

Hargreaves DS, Elliott MN, Viner RM, Richmond TK, Schuster MA. Unmet health care need in US adolescents and adult health outcomes. Pediatrics. 2015;136(3):513–520

Kaess M, Ritter S, Lustig S, ym. Promoting Help-seeking using E-technology for ADolescents with mental health problems: study protocol for a randomized controlled trial within the ProHEAD Consortium. Trials. 2019;20(1):94.

King R, Bambling M, Lloyd C, ym. Online counselling: The motives and experiences of young people who choose the Internet instead of face to face or telephone counselling. Couns Psychother Res. 2006;6(3):169–174. 

Kessler RC, Avenevoli S, Costello EJ, ym. Prevalence, persistence, and sociodemographic correlates of DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication Adolescent Supplement. Arch Gen Psychiatry. 2012;69(4):372–380.

Merikangas KR, Nakamura EF, Kessler RC. Epidemiology of mental disorders in children and adolescents. Dialogues Clin Neurosci. 2009;11(1):7–20.

Patton GC, Coffey C, Romaniuk H, ym. The prognosis of common mental disorders in adolescents: A 14-year prospective cohort study. Lancet. 2014;383(9926):1404–1411.

Välijärvi J. Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:7.

World Health Organization. Making health services adolescent friendly. 2012.

Wold Health Organization. Mental health action plan (2013-2020). 2013:48

#DigItTurku ja järjestömessut järjestettiin lasten oikeuksien puolesta

Joka vuosi 20. marraskuuta vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) vuosipäivänä. Sen kunniaksi Turun kaupunki, Turun yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Turvary ry järjestivät #DigItTurku -tapahtuman turkulaisille 7-luokkalaisille. Tapahtuman suojelijana toimi Unicef.

#DigItTurku -tapahtuman tavoitteena oli lisätä nuorten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä. Tapahtumassa käsiteltiin nuoren hyvinvointiin liittyviä teemoja, kuten terveystottumuksiin, mielen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, vapaa-aikaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä.

Tapahtumassa pääsi kokeilemaan erilaisia digitaalisia sovelluksia ja pelejä sekä ratkomaan erilaisia toiminnallisia pisteitä. Nuoret keräsivät ennalta jaettuihin passeihin leimoja jokaiselta pisteeltä, jolla vierailivat. Tapahtuman lopuksi arvottiin Jopo kaikkien palautetta jättäneiden kesken. Järjestömessut puolestaan tarjosivat arvokasta tietoa ja työpajoja lastensuojelujärjestöjen toiminnoista. 

#DigItTurku passi

#DigItTurku -tapahtumaan ja järjestömessuille osallistui noin 600 seitsemäsluokkalaista opettajineen ja 700 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevää ammattilaista ja opiskelijaa. Yhtenä #DigItTurku -tapahtuman järjestäjänä oli iloista seurata, kuinka nuoret ja järjestömessuille osallistuneet ammattilaiset kiersivät #DigItTurku ja järjestömessujen pisteitä ympäri ICT-taloa sulassa sovussa. Lopulta näytti siltä, ettei ollut väliä oliko piste tarkoitettu järjestömessujen kävijöille vai nuorille, vaan kaikki kiersivät pisteitä ristiin rastiin. Toivottavasti kaikki osallistuneet, niin nuoret kuin järjestömessujen kävijätkin, kokivat merkityksellisiä kohtaamisia ja mukavia hetkiä messupisteillä!

#DigItTurku -tapahtumassa esiintyivät myös Tubettaja Helmi Matilda ja räppäri Jola. Jola esitti tapahtumassa  kappaleen ”Satavuotta”, joka on tehty Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen Linkki-toiminnalle. Linkki-toiminta tarjoaa apua ja tukea murrosikään, nuoruuteen ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. ”Satavuotta” -kappale on tehty taisteluun yksinäisyyttä vastaan, ja sen voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=PE93AC1iKlc.

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry järjestävät lastensuojelun järjestömessut vuosittain. #DigItTurku -tapahtuma järjestettiin puolestaan eilen ensimmäistä kertaa, mutta toiveissa on tehdä myös siitä jokavuotinen tapahtuma. Nuorilta saadun palautteen perusteella tapahtumaa voidaan jatkossa kehittää entistä paremmin vastaamaan nuorten toiveita. 

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi