Hyvinvoivasti hoitotyössä – ura ikääntyneiden palveluissa?

                                                                                                                            Kuva: iStock / PIKSEL

Hoitotyöntekijöiden rekrytointi työuralle ikääntyneiden palveluihin on haastavaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Koulutuspaikkamäärien kasvattamisen lisäksi työvoimapulaan on maassamme etsitty ratkaisuja muun muassa hoiva-avustajakoulutuksesta ja hoitotyöntekijöiden rekrytoinnista ulkomailta. Erilaisten ratkaisuehdotuksien osalta on kuitenkin huomioitava tiettyjä seikkoja. Ikääntyneiden palveluissa tarvitaan ensisijaisesti ammattitaitoisia, monialaista osaamista omaavia ja erityisesti muistisairautta sairastavien ikääntyneiden hoitotyön osaajia. Lisäksi rekrytointi kehitysmaista herättää pohtimaan eettisiä kysymyksiä, kuten aivovuotoa, jossa osaavia hoitotyöntekijöitä rekrytoidaan kehittyneisiin maihin heikentäen samalla rekrytoitavan maan terveydenhuollon kestävyyttä. Ikääntyneiden palvelujen työvoimapulan juurisyihin tuskin yksin hoitotyöntekijöiden määrän kasvattamisella pystytäänkään vaikuttamaan.

Hoitotyöntekijöiden rekrytointia ikääntyneiden palveluihin vaikeuttavat muun muassa jatkuvasti mediassakin uutisoidut heikot työolot sekä asenteet ikääntymistä ja ikääntyneiden palveluissa työskentelyä kohtaan yhteiskunnan tasolta lähtien. Työtä ikääntyneiden palveluissa ei myöskään koeta ensisijaiseksi työuraksi hoitotyöntekijöiden keskuudessa tai urakehitysmahdollisuudet siellä koetaan olemattomiksi. Lisäksi ikääntyneiden palvelut ovat yksi niin fyysisesti kuin psyykkisesti kuormittavimmista terveydenhuollon alueista työskennellä. Vaikka hoitotyöntekijöiden rekrytoinnin haasteita ikääntyneiden palveluihin on tarpeen ratkoa monella saralla, ovat työhyvinvointikysymykset keskeisimpiä niiden kattaessa useita kriittisiä veto- ja pitovoimatekijöitä.

Työhyvinvointi on moniulotteinen yksilön positiivinen ja subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnistaan omassa työympäristössään sisältäen niin fyysisen, psykososiaalisen, ympäristön kuin eettisen ulottuvuuden. Ulottuvuudet sisältävät asioita kuten yksilön fyysinen tai psyykkinen terveys, sosiaaliset suhteet työpaikalla, työympäristön turvallisuus tai eettinen kuormittavuus. Työhyvinvointi on tasapainon säilymistä ja säilyttämistä esimerkiksi yksilön omien voimavarojen ja työolojen välillä. Työhyvinvoinnin edistämisen ja ylläpitämisen avainasemassa ovat niin yhteiskunnan rakenteet kuten koulutusorganisaatiot sekä työnantajat, juuri toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet kuin hoitotyöntekijä itse. Työhyvinvoinnin moniulotteisuuden takia siihen voidaan vaikuttaa monin eri keinoin sekä hoitotyön koulutuksen aikana että työelämässä.

Työhyvinvointi voidaan huomioida jo hoitotyön koulutuksen aikana esimerkiksi luomalla myönteistä opiskeluilmapiiriä ja huomioimalla opiskelijoiden jaksaminen ja tarvittaessa puuttumalla jaksamista heikentäviin asioihin. Työelämässä, hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia ikääntyneiden palveluissa voidaan edistää johtamisella esimerkiksi hoitotyöntekijöiden osaamisen tunnustamisella, voimavaraistumisen tukemisella, eettisten ongelmien tunnistamisella ja selvittämisellä ja tiimityötä kehittämällä toisten kunnioittamisen ja arvostamisen kautta. Työterveyshuolto ja työsuojelu edistävät terveellistä työympäristöä ja turvallisia työoloja arvioiden ja seuraten ikääntyneiden palveluissa toimivien hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia, työn riskejä sekä näiden ennaltaehkäisyä. Näiden lisäksi hoitotyöntekijä itse pystyy vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa esimerkiksi omaa osaamistaan ja palautumiskykyään kehittämällä.

Niin ikääntyneiden palveluissa kuin terveydenhuollossa kaikkiaan tarvitaan enenevässä määrin ammattitaitoisia hoitotyöntekijöitä. Asenteita ikääntyneiden palveluissa työskenteleviä ja itse työtä kohtaan tulisi muuttaa positiivisemmaksi ja arvostavammaksi ja työuria olisi suunnattava entistä vahvemmin ikääntyneiden palveluihin. Näihin voidaan vaikuttaa kehittämällä alan veto- ja pitovoimatekijöitä, joihin työhyvinvointi lukeutuu. Turun yliopistossa on käynnissä Työsuojelurahaston rahoittama ENTRY-hanke, jolla pyritään vastaamaan työurien suuntaamiseen ja hoitotyöntekijöiden pitämiseen ikääntyneiden palveluissa tarkastelemalla työhyvinvointitekijöitä.

 

Kirjoittajat:

Johanna Wiisak

Sh, TtM, projektitutkija

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

jmtpoh(at)utu.fi

 

Sanna Koskinen

Sh, TtT, kliininen opettaja

Tutkimushankkeen johtaja

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

smtkos(at)utu.fi

 

 

LÄHTEET

De Simone S. 2014. Conceptualizing Wellbeing in the Workplace. International Journal of Business and Social Science 5(12), 118–122.

Global Coalition of Ageing (GCOA). 2021. Building The Caregiving Workforce Our Aging World Needs. https://globalcoalitiononaging.com/

International Labour Organization (ILO). 2022. Workplace well-being. https://www.ilo.org/safework/areasofwork/workplace-health-promotion-and-well-being/WCMS_118396/lang--en/index.htm

Kagan SH & Melendez-Torres GJ. 2015. Ageism in nursing. Journal of Nursing Management 23(5), 644–650.

Koskinen S, Burke E, Fatkulina N, Fuster P, Löyttyniemi E, Salminen L, Stubner J, Thorsteinsson H & Leino-Kilpi H. 2022. Graduating nurse students’ interest in older people nursing – A cross-sectional survey in six European countries. International Journal of Older People Nursing17 (3), e12446.

Lee K, Mileski M, Fohn J, Frye L & Brooks L. 2020. Facilitators and barriers surrounding the role of administration in employee job satisfaction in long-term care facilities: A systematic review. Healthcare 8 (4), 360.

Mcdermott RC, Fruh SM, Williams S, Hauff C, Graves RJ, Melnyk BM & Hall HR. 2020. Nursing students’ resilience, depression, well-being, and academic distress: Testing a moderated mediation model. Journal of Advanced Nursing 76(12), 3385–3397.

Patrician PA, Bakerjian D, Billings R, Chenot T, Hooper V, Johnson CS & Sables-Baus S. 2022. Nurse well-being: A concept analysis. Nursing Outlook 70 (4), 639–650.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys 2025 – yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. Sosiaali- ja terveysministeriö.

 

Haittatapahtumien mallintaminen Emmentalilla – reikäjuustomalli terveydenhuollossa

Mediassa on uutisoitu paljon julkisissa ja yksityisissä terveydenhuollon toimipisteissä tapahtuneista haittatapahtumista. Hoidon ja avun sijaan, potilaat ovat kärsineet, vahingoittuneet tai jopa kuolleet hoidon seurauksena. Perinteisesti haittatapahtumia tarkastelleen yksilön virheiden kautta, kuka teki väärin, miten häntä tulee rankaista ja miten yksilöiden tulisi toimintaansa kehittää. Perinteinen tapa tarkastella haittatapahtumia ei ole riittävä, sillä Haittatapahtumat eivät johdu ainoastaan yksittäisten hoitotyöntekijöiden osaamattomuudesta, huonoudesta tai kieroutuneisuudesta. Haittatapahtumien kohdalla tarkasteluun tulisi ottaa koko systeemi.

James Reasonin kehittämässä reikäjuustomallissa (Swiss Cheese Model of Accident Causation) haittatapahtumia tarkastellaan systeemin näkökulmasta. Olettamuksena reikäjuustomallissa on, että virheitä tulee tapahtumaan, sillä ihmiset ovat näille alttiita. (Reason, 2008.) Reikäjuustomallin mukaan haittatapahtumat ovat seurausta joko systeemissä piilevistä puutteista (latent conditions) ja/tai aktiivisista virheistä (active failures). Piilevät puutteet ovat pitkäikäisiä ja huomaamattomia. Näitä ovat esimerkiksi henkilökunnan koulutus, resurssien määrä, johtaminen, hoitokulttuuri, laitteet, varusteet ja ympäristö. Aktiivisia virheitä, jotka altistavat haittatapahtumille ovat esimerkiksi erehdykset, vahingot ja ohjeiden laiminlyönnit. (Reason, 2000.)

Kaikissa systeemeissä on suojausmekanismeja haittatapahtumien varalle. Nämä ovat kuvattu reikäjuustomallissa Emmental juuston viipaleina. Juustoviipaleiden reiät kuvaavat systeemissä piileviä puutteita tai aktiivisia virheitä. Ajoittain haittatapahtumat pääsevät läpi systeemin suojausmekanismeista, kun kaikki reiät ovat linjassa keskenään. Näistä koituu haittaa potilaalle, henkilökunnalle, organisaatiolle ja ympäristölle. Haittatapahtumat läpäisevät suojausmekanismit yleensä piilevien puutteiden ja aktiivisien virheiden yhdistelmän seurauksena. Tämän vuoksi myös haittatapahtumien tarkastelu ja ehkäiseminen tulee kohdistaa koko systeemiin. (Reason, 2008.)

Systeemin suojamekanismeja voidaan kehittää tukkimalla juustoviipaleiden reiät mahdollisimman tiiviisti. Ensiarvoisen tärkeää on huomioida koko henkilökunta. Ylihoitajat, lääkärit, osastonhoitajat, asiantuntijat ja hoitajat tunnistavat työssään hyvin erilaisia puutteita. Haittatapahtumien ehkäisemisen kannalta kaikkien näiden puutteiden tunnistaminen on tärkeää systeemin suojamekanismien kehittämiseksi. Ideaalimaailmassa suojausmekanismit ovat kuin Goudan viipaleita; reiättömiä ja tiiviitä jolloin haittatapahtumia ei pääse tapahtumaan. Todellisuus terveydenhuollossa muistuttaa tällä hetkellä Emmentalia. Reaalimaailmassa systeemistä ei todennäköisesti saada kokonaan haittatapahtumista vapaata Goudaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tulisi tyytyä Emmentaaliin, sillä kermajuusto pienillä huokosilla on saavutettavissa.

Kirjoittaja:

Jaakko Varpula

TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

jaheva@utu.fi

Lähteet: 

Reason, J. 2008. The Human Contribution: Unsafe Acts, Accidents, and Heroic Recoveries. Ashgate Publishing Company. Burlington: USA.

Reason, J. 2000. Human error: models and management. BMJ, 320(7237), 768-770.

Kuva: Reason, 2000

Etätyöpäivät käyttöön myös hoitotyön lähiesimiehille?

Hoitotyön esimiehen työnkuva on haastava ja työn keskeytyminen arkipäivää.  Työnkuva koostuu päivittäisten rutiinien hoitamisesta ja henkilöstöhallinnollisista tehtävistä. Osa työtehtävistä toistuu säännöllisesti ja ne ovat ennakoitavissa, kuten henkilöstöhallinnolliset tehtävät ja kokoukset. Ennakoimattomia työtehtäviä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan äkillisten poissaolojen korvaaminen, tiedon koordinointi ja tuottaminen eri tarkoituksiin lyhyellä varoitusajalla, suunnittelemattomat tapaamiset ja kokoukset. Merkittävä osa keskeytyksistä tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, mutta myös muiden sähköisten asiointikanavien kautta.

Tiedetään, että työn keskeytykset altistavat ylitöille, mutta myös työskentelylle työajan ulkopuolella. Ylityöt haastavat pidemmällä aikavälillä sekä henkisen että fyysisen kestävyyden. Tilannetta voi hallita suunnittelemalla ajankäyttöään ja keskittämällä samankaltaisia tehtäviä suurempiin kokonaisuuksiin. Keskeytyksiä aiheuttavien työtehtävien tunnistaminen auttaa myös ajanhallinnassa. Hyvästä ennakkosuunnitelmasta huolimatta työpäivä saattaa silti koostua ”silpputöistä” ja keskeytyksistä.

Taatakseen työrauhan, sähköposteihin voi olla vastaamatta, puhelimen hiljentää ja työhuoneen oven lukita. Hoitotyön lähiesimiehen työ on kuitenkin palvelutyötä. Tavoitettavuus ja läsnäolo ovat niitä ominaisuuksia, joita hoitotyöntekijät omalta esimieheltään toivovat ja arvostavat. Samalla tämä tarkoittaa automaattisesti keskeytyksiä työhön.  Olisiko mahdollista, että osa sähköposteistasi voisi odottaa muutaman päivän tai voisitko keskittää muistioiden tai raporttien kirjoittamisen yhteen ennalta määriteltyyn työpäivään? Houkuttelisiko keskeytymätön hetki työvuorosuunnittelulle? Vastaatko sähköposteihin kotoa käsin tai huomaatko kirjoittavasi kokousmuistioita illalla? Kertyykö sinulle ylitöitä? Jos vastasit edes yhteen kysymykseen kyllä, harkitse etätyöpäivän kokeilemista.

Etätyö ei ole arkipäivää terveydenhuollossa, mutta kokemusta muilta aloilta on kertynyt kiitettävästi ja sitä voidaan hyödyntää myös meidän ammatissamme. Ota aihe esille oman esimiehesi kanssa. Etätyöstä sovitaan työnantajan kanssa kirjallisesti. Etätyö on aina suunnitelmallista eli työantajan ja työntekijän välinen sopimus siitä, mitä työtehtäviä etätyöpäivänä suoritetaan. Hyvään käytäntöön kuuluu raportoida etätyöpäivänä suoritetut tehtävät omalle esimiehelle. Etätyötä varten sinun tulee varmistaa oikeudet tarvittavien sovellusten etätyökäyttöön. Lisäksi tarvitset tietokoneen, joko oman tai lainaksi organisaatiolta. Etätyöpäivänä suoritat ennalta määritetyt tehtävät, valitsemassasi paikassa ja sinulle sopivaan aikaan.

 

Hyvin organisoidut etätyöpäivät ovat usein myös erittäin tehokasta työaikaa ja mikä parasta, keskeytysten määrä vähenee huomattavasti! Jos etätöiden avulla työtehtäviesi keskittäminen onnistuu, on olettavaa, että myös ylitöidesi määrä vähenee. Olet helpommin tavoitettavissa ja vastaamassa arjessa työntekijöiden tarpeisiin. Ehkä etätyöpäivät vapauttaisivat aikaa myös hoitotyön kehittämiselle, johon lähiesimiehellä on nykyään valitettavan vähän aikaa käytettävissään.

Hoitotyön lähiesimies, onko sinulla kokemusta etätyöstä? Jätä oma kommenttisi aiheesta!

 

Tuominen Outi, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos 
ouantu@utu.fi
The latest Tweets from Outi Tuominen

 

Aiheesta lisää:

Bjerregård J, Kaila A, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M (2016) Time allocation and temporal focus in nursing management: an integrative review. Journal of Nursing Management 24(8):983–993

TTL: Ennakoi työn keskeytyminen – säästät!

TTL: Ratkaisuehdotuksia keskeytyvään työhön

Kuntatyönantajat: Etätyössä tarvitaan työn hyvää organisointia

Uudet sairaalat ja uudet toimintatavat?

Sairaaloiden uudisrakentaminen on arkea monelle sairaanhoitopiirille tänä päivänä. Rakennuskannan uudistumisen ohella organisaatioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa toimintamalleja sekä prosesseja. Yksi tärkeä osa toimintamallien tarkastelusta kohdistuu henkilöstöresurssien kohdistamiseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Uskallan sanoa aihetta tutkineena, että henkilöstöresurssien joustava käyttö terveydenhuoltoalalla on haasteellinen kohde etenkin, kun aiheeseen liitetään vielä toimintatapojen kokonaisvaltainen muutos.

Eräs hoitotyön esimies vastasi minulle heidän uusia tiloja kiertäessämme kysymykseeni: ”Miten muutto ja muutos vaikuttivat teidän toimintatapoihinne?”. Hetken hiljaisuus. ”Tapahtui ehkä se pahin eli ei mitään. Vanhat tavat siirtyivät uusien seinien sisälle. Yrittäkää te valmistautua paremmin”. Sama kysymys tutustuessani englannissa uuteen sairaalaan (Royal Derby Hospital, NHS). Ja vastaus: ”Älkää vaan rakentako yhden hengen huoneita, henkilöstö ei riitä mitenkään”. Ensimmäisen vastauksen osasin arvata, mutta toista jäin pohtimaan. Mikä tekee muutoksesta haastavan?

Nopean kirjallisuushaun perusteella tarvetta yhden hengen potilashuoneiden rakentamista muun muassa perustellaan sairaalainfektioiden estämisen näkökulmasta. Yhdenhengen huoneet estävät infektioiden leviämistä, joskin aihetta tulisi tutkia myös lisää. Yksityisyyden tarpeeseen viitataan erityisesti ikääntyneiden   ja saattohoitoon kohdistuneessa tutkimuksessa. Lasten ja nuorten kohdalta tutkimusta löytyy vähemmän, poissulkien vastasyntyneiden perhehuoneisiin liittyvä tutkimus. Yhden hengen huoneiden on todettu edistävän perhekeskeistä hoitoa myös vanhempien lasten kohdalla. Toisaalta perhekeskeisyydellä viitataan vanhempien vastuunottoon mm. lapsen perushoidosta eli roolituksesta, kuka vastaa mistäkin tehtävästä lapsen hoidossa. Aikuisten kohdalla useamman hengen potilashuoneiden on todettu tarjoavan turvallisuuden tunteen sekä potilaille että hoitajille ja miksipä tämä ei olisi yleistettävissä myös lapsiin ja nuoriin.

Henkilöstöresurssien käyttö uudessa toimintamallissa on haaste. Henkilökunnan näkökulmasta yhden hengen huoneet hankaloittavat potilaiden valvontaa ja henkilökunnan tiimityötä. Siirtymisen useamman potilaan huoneista yhden hengen huoneisiin on todettu tilapäisesti mm. lääkevirheiden lisääntymiseen, tämä tosin liittyy todennäköisemmin työtapojen muuttumiseen, kuin yhden hengen huoneisiin.

Miten hoitotyön esimiehenä valmistaudut tähän muutokseen? Potilasvalvontaa voidaan helpottaa edistyneellä tekniikalla, mutta lasten sairaanhoidossa se ei korvaa aikuista. Tiimityön koettu vaikeutuminen on merkittävä haaste, koska tällä viitataan myös koettuun työhyvinvointiin. Parityöskentely ja tiimityöskentely ovat hajanaisempia, kun potilaita ei enää sijoitella samaan huoneeseen. Ohjaatko pyytämään apua ja konsultaatiota kollegalta mobiiliappsilla vai luotko sujuvan tavan lyhyille neuvonpidoille työn lomassa? Miten opiskelijoita ohjataan ja uusia työntekijöitä? Hoitotyön esimiehen on merkittävä tehtävä valmistautumisessa tähän muutokseen.

Lasten ja nuorten klinikan kirurgisella vastuualueella Turussa, tehtiin T3-sairaalaan toiminnanmuutoksen tähtäävä uudistus; hoitajien kirjauspisteet sijoitettiin potilashuoneisiin. Perinteinen kanslia hajautettiin kahteen rauhallisemman kirjaamisen tilaan. Käytössä ei vielä ole mobiililaitteita kirjaamiseen, mutta jo merkittävä kulttuurin muutos on harjoitella kirjaamista ”potilaan vierellä”. Tulevaisuudessa potilashoitoon liittyvät työtehtävät, myös kirjaaminen, olisi suoritettava mahdollisimman pitkälle alusta loppuun samassa pisteessä. Ei ole aikaa eikä resursseja siirtyä erilliseen tilaan kirjaamaan potilaiden välillä. Eikä niitä perinteisiä kanslioita uuteen sairaalaan ole juurikaan edes suunniteltu.

Muutos oli haastava ja osin kipeäkin ratkaisu. Vanhoja tapoja toimia on vaikea muuttaa ja muutoksen hyötyä ei esimiehellä ole aina online osoittaa tai edes luvata. Tavoitteitakin on välillä vaikea kuvata, puhumattakaan sujuvasta informaatiosta. Kootusti, hoitajien tulee olla lähellä potilasta ja helposti saavutettavissa. Työtehtävät on keskittävä mahdollisimman pitkälle yhteen paikkaan. Muutoksen ja toimintatapojen kehittäminen on niin haastavaa, etten jättäisi sitä harjakaisiin mietittäväksi.

Hoitotyön esimiehille, mutta myös hoitotyöntekijöille mietittäväksi jätän myös sen, millä me julkisen palvelusektorin tuottajat kilpailemme SOTE-muutoksessa? Oma vastaukseni on laadukkaan, tehokkaan ja ajantasaisen hoidon lisäksi palvelukulttuurilla ja tässä meillä on vielä kehitettävää!

Outi Tuominen, sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

ouantu@utu.fi

The latest Tweets from Outi Tuominen

Aiheesta kiinnostuneille, lähteitä kootusti aihealueittain:

Sairaalainfektiot:

Hospital ward design and prevention of hospital-acquired infections: A prospective clinical trial

Relationship between hospital ward design and healthcare-associated infection rates: a systematic review and meta-analysis.

Yksityisyys:

Older inpatients' room preference: single versus shared accommodation

Exploring health professionals' views regarding the optimum physical environment for palliative and end of life care in the acute hospital setting: a qualitative study

Potilaiden, perheiden ja/tai henkilökunnan näkökulma:

Preference for a single or shared room in a UK in-patient hospice: patient, family and staff perspectives

The impact of single and shared rooms on family-centred care in children's hospitals

To provide care and be cared for in a multiple-bed hospital room

One size fits all? Mixed methods evaluation of the impact of 100% single-room accommodation on staff and patient experience, safety and costs

Sairaalalogistiikka:

Hospital Logistics

Psykiatristen osastojen toimintaa tulee kehittää käyttäjälähtöisesti yhdessä potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa

Psykiatristen osastojen toimintaa kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon yksilöt, joita niiden toiminta koskettaa. Psykiatrinen hoito ja sen sisältö koskettavat sekä hoidossa olevia potilaita, omaisia että luonnollisesti hoitoa toteuttavaa henkilökuntaa. Kun toiminnan kehittämiseen otetaan mukaan ne, joita toiminta koskee, puhutaan käyttäjälähtöisestä kehittämisestä. Perinteisesti psykiatrista hoitoa ja sen menetelmiä kehitettäessä ei olla kuitenkaan totuttu ottamaan mukaan potilaita ja omaisia, henkilökunnan näkemysten huomioinnin jäädessä usein myös uupumaan. Miksi tämä kuitenkin olisi tärkeää ja mitä tulisi huomioida?

Ottamalla huomioon käyttäjien näkemykset voidaan edistää uusien menetelmien sopivuutta ja hyväksyttävyyttä käyttötarkoitukseensa sekä käyttöympäristöönsä (Scariot ym. 2012). Vaikka uusi menetelmä olisi käyttökelpoinen, mutta siinä ei ole huomioitu käyttäjiä, se ei välttämättä koskaan saavuta sille asetettua tavoitteita (Forssel & Vuokko 2007). Toimintaa ja menetelmiä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon kohderyhmän kehittämisehdotukset ja tarpeet (Hogan & Logan 2004), sekä oltava tietoinen käyttäjien odotuksista menetelmää ja sen sisältöä kohtaan (Koivunen 2009). Tärkeää on myös huomioida tulevilta käyttäjiltä vaadittavat taidot uutta menetelmää koskien (Scariot ym. 2012).

Käyttäjälähtöistä kehittämistä on hyödynnetty aiemmin mielenterveystyössä erityisesti erilaisten sähköisten palvelujen, kuten esimerkiksi tietosivustojen (Dirmaier et al. 2016), terveyspelien (Cheek et al. 2015), erilaisten mobiilisovellusten (Whiteman ym. 2017, Schlosser ym. 2016) ja internet välitteisten psykoterapioiden kehittämisessä (Rizzo et al. 2010).  Psykiatristen sairaaloiden toiminnan kehittäminen käyttäjälähtöisesti on kuitenkin ollut vähäisempää. Positiivisia kokemuksia psykiatristen sairaaloiden toiminnan kehittämisestä yhteistyössä potilaiden ja henkilökunnan kanssa on kuitenkin olemassa. Toimintaa on onnistuneesti kehitetty muun muassa koskien hoitajien työhyvinvointia ja hoidon laatua kehittämällä uusi työmenetelmä hoitajille väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen ja riskien arvioimiseen.  (Välimäki ym. 2013.)

Myös tällä hetkellä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on menossa professori Maritta Välimäen johtama kansallinen hanke, jossa psykiatristen osastojen toimintaa kehitetään käyttäjälähtöisesti. Avainasemassa hankkeessa on potilaiden, omaisten ja henkilökunnan yhteistyö psykiatrisen hoidon kehittämisessä. Hankkeessa pureudutaan erityisesti erilaisten haastavien tilanteiden syntyyn ja niiden käsittelyyn. Haastavia tilanteita pyritään ennaltaehkäisemään kehittämällä osastojen toimintaa, osastoympäristöä ja osastojen ilmapiiriä.

Hankkeessa tehdyillä laajoilla potilaiden, omaisten ja henkilökunnan haastatteluilla pyrittiin nimeämään konkreettisia kehittämiskohteita ja -ideoita psykiatristen osastojen toimintaan. Tähän mennessä saadut tulokset osoittavat, että potilailla, omaisilla ja henkilökunnalla on arvokasta kokemustietoa haastavista tilanteista hoidossa, jota voidaan hyödyntää hoidon kehittämisessä ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Hankkeessa on mukana 27 suljettua psykiatrista osastoa ympäri Suomen. Toimintaa kehitetään 12 osastolla ja vertailuosastoja on 15. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Kirjoittajien tiedot:

Virve Pekurinen, sh (AMK), TtM

Tohtorikoulutettava

Hoitotieteen tohtoriohjelma (DPNurs)

Lääketieteellinen tiedekunta

Turun yliopisto

vimapek@utu.fi

Minna Anttila, TtT

Erikoistutkija

Hoitotieteteen laitos

Turun yliopisto

minant@utu.fi

Tella Lantta, sh (AMK), TtT

Erikoistutkija

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto; ja

School of Nursing, Hong Kong Polytechnic University

tejela@utu.fi

Maritta Välimäki, TtT

Professori

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto; ja

School of Nursing, Hong Kong Polytechnic University

mava@utu.fi

Lähteet:

Scariot CA, Heemann A & Padovani S. 2012. Understanding the collaborative-participatory design. Work 41, 2701–270.

Forssell A & Vuokko R. Käyttöönotto kriisissä: Tietojärjestelmän osuus käyttöönoton aikana ilmeneviin ongelmatilanteisiin. Häyrynen (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivät. Stakesin työpapereita 14/2007.

Koivunen M. 2009. Acceptance and use of information technology among nurses in psychiatric hospitals. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D osa 837. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos. Väitöskirja.

Whiteman KL1, Lohman MC2, Gill LE3, Bruce ML2, Bartels SJ2. Adapting a Psychosocial Intervention for Smartphone Delivery to Middle-Aged and Older Adults with Serious Mental Illness. Am J Geriatr Psychiatry. 2017 Jan 5. pii: S1064-7481(16)30336-0. doi: 10.1016/j.jagp.2016.12.007. [Epub ahead of print]

Cheek C1, Fleming T2, Lucassen MF2, Bridgman H3, Stasiak K2, Shepherd M4, Orpin P3. Integrating Health Behavior Theory and Design Elements in Serious Games. JMIR Ment Health. 2015 Apr 21;2(2):e11. doi: 10.2196/mental.4133. eCollection 2015 Apr-Jun.

Rizzo AS1, Difede J, Rothbaum BO, Reger G, Spitalnick J, Cukor J, McLay R. Development and early evaluation of the Virtual Iraq/Afghanistan exposure therapy system for combat-related PTSD. Ann N Y Acad Sci. 2010 Oct;1208:114-25. doi: 10.1111/j.1749-6632.2010.05755.x.

Schlosser D, Campellone T, Kim D, Truong B, Vergani S, Ward C, Vinogradov S. Feasibility of PRIME: A Cognitive Neuroscience-Informed Mobile App Intervention to Enhance Motivated Behavior and Improve Quality of Life in Recent Onset Schizophrenia. JMIR Res Protoc. 2016 Apr 28;5(2):e77. doi: 10.2196/resprot.5450.

Dirmaier J, Liebherz S, Sänger S, Härter M, Tlach L. Psychenet.de: Development and process evaluation of an e-mental health portal. Inform Health Soc Care. 2016;41(3):267-85. doi: 10.3109/17538157.2015.1008486. Epub 2015 Feb 24.

Välimäki M, Lantta T, Anttila M, Pekurinen V, Alhonkoski M, Suvanne T, Laine A, Kannisto K & Kontio R. 2013. Hoitajien työnhallinta psykiatrisen potilaan väkivaltatilanteessa. Publications of Department of Nursing Science, University of Turku. Research and reports. Series A:66. Turku.