Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälisyys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Posteriesitys kansainvälisessä konferenssissa – aloittelijan opas

Toukokuussa Roomassa järjestettiin World Congress on Public Health -konferenssi. Olin konferenssissa ensimmäistä kertaa posteriesitystä pitämässä, tähän kun oli kannustettu jo jatko-opintoihin hakiessa. Konferenssit ovatkin loistava tapa saada esiintymiskokemusta, päästä kertomaan omasta tutkimuksesta, harjoitella kieltä, verkostoitua ja toki oppia uutta myös muiden esityksiä seuraamalla. Minulle konferenssi tarjosi näiden lisäksi monta muutakin oppimiskokemusta, jotka jaan nyt kanssanne.

Ensimmäinen askel oli löytää sopiva konferenssi, minne omaa esitystä voisi tarjota. Itse lähdin ehkä hieman epätieteellisellä menetelmällä googlaamaan hakusanoilla health + conference + Paris, health + conference + Venice, health + conference + Rome. Ja niin edelleen. Ehkä huomaattekin, että olin erityisen kiinnostunut konferensseista, jotka järjestettäisiin tietyissä kaupungeissa, ehkä jopa aurinkoisina kevätkuukausina. Useita googlauskertoja myöhemmin tärppäsi: toukokuussa Roomassa järjestettäisiin World Congress on Public Health -niminen konferenssi. Kaikki täsmäsi, konferenssiin etsittiin esityksiä juuri minun aiheestani, monien muiden aiheiden ohella. Nopeasti tarkistin vielä, ettei kyseessä ollut huijaussivusto ja varmistin ohjaajiltani, että konferenssi oli tunnettu ja luotettavaksi todettu.

Seuraavaksi pohdin sitä, voisinko saada matka-apurahaa esitykseeni. Huomasin oman laitoksen sosiaalisen median kautta tiedon, että eräs säätiö oli juuri myöntänyt laitoksemme opiskelijoille apurahoja, myös matka-apurahoja. Seuraava hakumahdollisuuskin oli jo muutaman kuukauden päästä, joten päätin kokeilla onneani. Tarkastelin apurahojen hakuilmoitusta ja perustelin hakemuksessani, kuinka juuri minun esitykseni vastaisi rahoittajan toiveita. Laitoin hakemuksen eteenpäin ja melkein unohdin koko asian, kunnes eräänä marraskuisena päivänä sähköpostiini kilahti tietoa, että matka-apuraha on minulle myönnetty. Kiitos Kunnallisalan kehittämissäätiö!

Sitten tulikin hieman hoppu. En ollut apurahahakemuksen jälkeen uhrannut koko konferenssille ajatustakaan, mutta nyt huomasin abstraktin viimeisen jättöpäivän olevan noin viikon päästä. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tieteelliseen konferenssiin abstraktia. En siis ollenkaan tuntenut sääntöjä, joita sen laatimisessa tulisi noudattaa. Onko tulosten oltava kokonaan uusia (ei), voinko esittää samat tulokset kuin artikkelissa (kyllä, mutta mielellään hieman eri näkökulmasta), pitääkö itse posterikin olla tehtynä jo abstraktia lähetettäessä (onneksi ei). Kymmenet kysymykset risteilivät päässäni. Onneksi ohjaajani ja seurantaryhmäni jäsenet lupasivat auttaa minua ja vakuuttelivat, että saan abstraktin kirjoitettua määräajassa. Ja niin sainkin, ja jopa hyväksyvän vastauksen muutamia viikkoja myöhemmin!

Uusien asioiden opettelu ei päättynyt tähän. Ehdin myös ennen Roomaan päätymistä oppia sen, että lennot kannattaa varata vasta kun tietää varmaksi oman esitysaikansa (ja lentoihin kannattaa sisällyttää vaihto-oikeus) sekä sen, että lentoja ei tosiaankaan voi vaihtaa ilman tuota vaihto-oikeutta. Opin myös, että rukouksiin vastataan ja joskus omalle esitysvuorolle voi ehtiä hieman niukemmallakin lentokentän ja konferenssipaikan välisellä siirtymäajalla (kiitos posterisalin rikkoutuneen näytön ja sen korjaamiseen kuluneen ajan juuri ennen omaa esitysvuoroani). Nyt tiedän myös, ettei kannata ajatella, että ”ei siellä kukaan minua tunne, jos mokaan tai myöhästyn”; salissa ensimmäisenä vastaan voi tulla professori omalta laitokselta. Lisäksi voin kertoa, että posteriesityksen voi hyvin pitää myös ilman sitä posteria, jos näyttö ei korjausyrityksistä huolimatta tule kuntoon.

Kaiken kaikkiaan matka oli oikein opettavainen, antoisa ja ikimuistoinen. Uskon myös saaneeni tutkimukselleni uusia lukijoita ja viimeisen kuukauden ajan olenkin tyytyväisenä seuraillut ResearchGatesta tulevia ilmoituksia: ”Tiina, people are reading your work”.

Kannustan siis kaikkia väitöskirjatutkijoita pitämään esityksiä omista tutkimusaiheistaan. Toivon, että kokemukseni myötä uskallat luottaa siihen, että kaikesta selviää. Myös posteriesityksestä kansainvälisessä konferenssissa.

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

tiistai 26. marraskuuta 2019

Tutkijavierailusta inspiraatiota väitöskirjatutkimukseen: vierailu Hullin yliopistossa

Kansainvälisyys on merkittävä osa tohtoriopintoja ja väitöskirjatutkimuksen tekemistä. Kansainvälisyyden kautta meille tohtorikoulutettaville voi avautua mahdollisuuksia tutustua eri maiden terveydenhuoltoon ja hoitotyön kulttuuriin, mutta pääsemme myös luomaan verkostoja samasta tutkimusaiheesta kiinnostuneiden tutkijoiden kanssa. Tutustuin vuonna 2018 professori Mark Hayteriin ohjaajani professori Sanna Salanterän kautta. Professori Hayter on tutkijanurallaan kiinnostunut seksuaaliterveyspalveluista ja nuorten terveydenhoidosta, ja nämä aiheet kohtasivat hyvin oman väitöskirja-aiheen kanssa (seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden käsittely yläkoulun kouluterveydenhuollossa). Kutsuimmekin professori Hayterin mukaan kirjoittamaan väitöskirjatutkimukseni yhtä osajulkaisua ja tapasimme säännöllisesti Skypen välityksellä. Jossain vaiheessa keskustelimme siitä, että voisin tulla vierailemaan professori Hayterin kotiyliopistoon Englantiin, ja matkustin viikko sitten Keski-Englantiin, Kingston Upon Hull-nimiseen satamakaupunkiin. 


Hullin keskustan upeita rakennuksia. (klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)
Hullin yliopiston kampus oli todella upea ja siellä yhdistyivät perinteinen englantilainen rakennusarkkitehtuuri ja moderni yliopistoympäristö. Viikon aikana pääsin tekemään monipuolisesti erilaisia asioita, jotka tukivat omaa väitöskirjatutkimusta sekä urakehitystä tutkijana: tutustuin englantilaisen kouluterveydenhoitajan työhön, esittelin väitöskirjatutkimukseni tiedekunnan henkilöstölle, työstimme Mark Hayterin kanssa väitöskirjatutkimukseni osajulkaisua, keskustelimme seuraavan osajulkaisun kirjoittamisesta, ja mikä parasta, sain haastaa englanninkielen taitojani viikon ajan sekä tutustua englantilaiseen kulttuuriin. Mark Hayterin kanssa työskentely oli erittäin antoisaa ja viikon päättyessä koin hieman haikeutta siitä, että oli aika palata Suomeen. Sovimme, että voisin tulevaisuudessa vierailla säännöllisesti Hullin yliopistossa ja voisin seuraavalla kerralla tulla pidemmäksi aikaa, sillä viikko on melko lyhyt aika työskennellä väitöskirjajulkaisun parissa. Saimme kuitenkin paljon aikaan jo viikossa ja koin löytäneeni uuden kokeneen tutkijan, jolta saada tukea matkalleni kohti tohtorintutkintoa. 
Ylhäällä vas. professori Mark Hayter, jonka vieraana olin viikon ajan. Ylhäällä oik. Hullin yliopiston kampusta.
Alhaalla vas. kouluterveydenhoitaja Mike, jonka arvokasta työtä pääsin seuraamaan. Alhaalla oik. väitöskirjan esittelyä henkilökunnalle.
Tutkijavierailuni oli siis kaiken kaikkiaan opettava, monipuolinen ja haasteellinen viikko, mutta samalla rikas ja arvokas kokemus elämässä. En vaihtaisi tätä kokemusta pois ja mielestäni jokainen tohtorikoulutettava voi saada paljon hyötyä ulkomailla vierailusta, vaikka vierailu olisikin vain viikon mittainen. Samalla voi myös löytää uusia lempipaikkoja maailmassa, joihin haluaa matkustaa myös vapaa-ajalla.

Kirjoittajan tiedot:
Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Väitöskirjatutkija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi

tiistai 8. lokakuuta 2019

Väitöskirjasta kohti näyttöön perustuvaa toimintaa – Liikunta osaksi syöpää sairastavien lasten hoitoa ja kuntoutusta


Väittelin 1,5 vuotta sitten lasten liikunnan arvioimisesta ja edistämisestä, erityisenä tutkimuksen kohderyhmänä syöpää sairastavat lapset. Väitöskirjatyön jälkeen olen miettinyt yhä enemmän sitä, miten tästä usean vuoden tieteellisestä työstä, ja siihen liittyvästä kirjallisuudesta saataisiin ripaus vaikuttavaksi todettuja käytäntöjä vietyä pysyvästi terveydenhuollon käytäntöön. Toisin sanoen, mitä minä voisin tutkijana tehdä, että käytännöt oman asiantuntijuusalueeni osalta muuttuisivat näyttöön perustuviksi.

Blogini johdannossa on sivuttu sellaisia suuria teemoja, joista voisi kirjoittaa blogin sijaan kirjoja, kuten näyttöön perustuva toiminta , näytön käyttöönotto ja asiantuntijuustoiminta  (ja on tietysti kirjoitettukin, ks. esimerkiksi Korhonen ym. 2018). Myös erilaisia näytön käyttöönoton teorioita ja malleja on useita (Damshroder ym. 2009). Suomessa näytön käyttöönoton tukirakenteita ja toimintamalleja on kehittänyt ja kehittää muun muassa Hoitotyön tutkimussäätiö (ks. esimerkiksi Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen malli). Tukea on siis tarjolla, mutta tehtävä ei silti ole helppo.

Katsotaanpa mitä Asiantuntijuustoimintamalli (STM 2009, Korhonen ym. 2018, Hoitotyön tutkimussäätiö 2019) sanoo roolistani näytön käyttöönotossa. Mallin mukaan tehtävänäni olisi hoitotyön suositusten laatiminen, käytäntöjen toimeenpanon arviointi, arviointimenetelmien kehittäminen, vaikuttavuustutkimusten toteuttaminen, kehittämis- ja tutkimushankkeiden johtaminen ja asiantuntijuuden kehittymisen tuki (STM 2009, Korhonen ym. 2018, Hoitotyön tutkimussäätiö 2019). Vaikuttavuustutkimusta syöpää sairastavien lasten liikunnan hyödyistä on jo riittävästi, jotta liikunnan voidaan sanoa olevan näyttöön perustuva osa hoitoa ja kuntoutusta diagnoosihetkestä lähtien (mm. Braam ym. 2016, Buffart ym. 2017, Mizrahi ym. 2017, Bourdon ym. 2018, Klika ym. 2018, Zucchetti ym. 2018). Olemme julkaisseet aiheesta Näyttövinkin ja parhaillaan olen mukana työstämässä kansainvälisiä liikuntasuosituksia syöpää sairastaville lapsille ja nuorille (iPOEG ja Culos-Reed ym. 2019). Suomessa koordinoin ohjaus- ja opetusmateriaalien kehittämiseen liittyvää hanketta, jota toteutan yhdessä Sylva ry:n ja sairaaloissa syöpää sairastavia lapsia hoitavien osastojen fysioterapeuttien ja lääkäreiden kanssa. Hankkeessa tuotetaan erilaisia ohjaus- ja opetusmateriaaleja syöpää sairastavien lasten, heidän perheidensä ja heidän kanssa työtä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Sylva ry julkaisee materiaalit myöhemmin tämän vuoden puolella. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa käytäntöjen toimeenpanon arviointi. Onko sinulla hyviä vinkkejä käytäntöjen toimeenpanon arviointiin?

Päätavoitteena kaikella tällä on tietysti syöpää sairastavien lasten hyvinvoinnin edistäminen. Ihannetilanteessa tehty työ näkyisi lopulta syöpää sairastavien lasten liikuntaohjauksessa ja siihen liittyvien toimintamallien yhtenäistymisessä (ainakin) Suomessa. 

iPOEG tiimi kokoontui Banffissa, Canadassa 22.9.2019 kokoamaan syöpää sairastavien lasten kansainvälisiä liikuntasuosituksia.



Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
Fysioterapeutti, TtT, post doc -tutkija / tutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos / Hoitotyön tutkimussäätiö sr
lotta.hamari@utu.fi / lotta.hamari@hotus.fi


Lähteet:



Bourdon A, Grandy SA & Keats MR. (2018) Aerobic exercise and cardiopulmonary fitness in childhood cancer survivors treated with a cardiotoxic agent: A meta-analysis. Supportive Care in Cancer: Official Journal of the Multinational Association of Supportive Care in Cancer, 26(7), 2113–2123.

Braam KI, van der Torre P, Takken T, Veening MA, van DulmendenBroeder E & Kaspers GJ (2016) Physical exercise training interventions for children and young adults during and after treatment for childhood cancer. TheCochraneDatabaseof SystematicReviews3, CD008796.

BuffartL. M., KalterJ., SweegersM. G., CourneyaK. S., Newton R. U., Aaronson N. K., et al. (2017) Effects and moderators of exercise on quality of life and physical function in patients with cancer: An individual patient data meta-analysis of 34 RCTs. CancerTreatmentReviews, 52, 91-104.


Damschroder LJ, Aron DC, Keith RE, Kirsh SR, Alexander JA & Lowery JC. (2009) Fostering implementation of health services research findings into practice: a consolidated framework for advancing implementation science. Implementation Science : IS 4, 50–50.


Hamari L, Tuomisto S. (2018) Liikuntainterventiot syöpää sairastavien lasten ja nuorten hoidossa. Hoitotyön tutkimussäätiö. Näyttövinkki 10/2018.


Hoitotyön tutkimussäätiö 2019. Asiantuntijuustoimintamalli. https://www.hotus.fi/asiantuntijuustoimintamalli/ 5.10.2019


iPOEG ja Culos-Reed & iPOEG working group (2019). International Pediatric Oncology Exercise Guidelines. julkaisematon

Klika R, Tamburini A, Galanti G, Mascherini G, Stefani L. (2018) The Role of Exercise in Pediatric and Adolescent Cancers: A Review of Assessments and Suggestions for Clinical Implementation. J. Funct. Morphol. Kinesiol. 3, 7.

Korhonen A, Jylhä V, Korhonen T & Holopainen A. (2018) Näyttöön perustuva toiminta. Tarpeesta tuloksiin. Skhole Oy. ISBN: 9789529399239
Mizrahi D, Wakefield CE, Fardell JE, Quinn VF, Lim Q, Clifford BK, Simar D, Ness KK & Cohn RJ. (2017) Distance-delivered physical activity interventions for childhood cancer survivors: A systematic review and meta-analysis. Critical Reviewsin oncology/hematology118, 27-41.

STM (Sosiaali-ja terveysministeriö) (2009). Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009-2011. Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18.


Zucchetti G, Rossi F, Chamorro Vina C, BertorelloN & Fagioli F. (2018) Exercise program for children and adolescents with leukemia and lymphoma during treatment: A comprehensive review. PediatricBlood & Cancer, 65(5), e26924.

tiistai 24. syyskuuta 2019

Väitöskirjatutkija, joko sinulla on oma mentori?



Mikäli vastasit otsikon kysymykseen ’ei’, nyt voisi olla hyvä aika harkita oman mentorin hankkimista, sillä mentoroinnilla on todettu olevan paljon positiivisia yhteyksiä mentoroitavan uraan ja psykososiaalisiin tekijöihin (1). Mentoroinnin on todettu vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi mentoroitavan urakehitykseen, johtamistaitoihin (2), menestykseen apurahojen saamisessa (1) ja tuottavuuteen muun muassa julkaisujen määrässä (2). Mentori voi lisäksi edustaa mentoroitavalleen roolimallia sekä vahvistaa hänen luottamustaan omiin kykyihinsä ja työhön sitoutumista (1).

Mentorointia on olemassa sekä muodollista että epämuodollista. Muodollinen mentorointi pohjautuu mentorointiohjelmaan, jolloin järjestäjätahona on esimerkiksi yliopisto ja mentoroinnille voi olla asetettu erityisiä tavoitteita. Epämuodollinen mentorointi tapahtuu puolestaan spontaanisti mentorin ja mentoroitavan yhteisen mielenkiinnon kohteen pohjalta. (1.)

Oma kokemukseni mentoroinnista on peräisin kansainvälisestä Nurse-Lead –ohjelmasta. Nurse-Lead –ohjelma on puolitoistavuotinen ohjelma tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille. Ohjelman keskeisenä tavoitteena on tukea osallistujien urakehitystä ja kansainvälistä verkostoitumista sekä vahvistaa heidän johtamis- ja tutkimustaitojaan. Mentorointi on yksi ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen käytettävistä menetelmistä. (3.) Ohjelman mentorit ovat ansioituneita akateemisia johtajia ja menestyneitä tutkijoita. Ohjelmassa suositeltavaa onkin, että mentori on kansainvälinen asiantuntija, jolla on johtamiskokemusta ja erityisosaamista mentoroitavan väitöskirjan tai post doc –tutkimuksen tutkimuskohteesta.

Mitkä sitten ovat omat kokemukseni mentoroinnista? Yhdellä sanalla kuvattuna erinomaiset. Mentorini valinnassa väitöskirjaohjaajani auttoivat minua valitsemaan kansainvälisen mentorin, joka on yksi johtavista hoitotyön etiikan tutkijoista ja jolla on vahva akateemisen johtajuuden kokemus. Ensimmäiset mentorointikerrat toteutimme mentorini kanssa videovälitteisinä WhatsApp-puheluina. Sittemmin meillä on ollut mahdollisuus tavata kahteen otteeseen kasvotusten. Mentorointikeskustelujen aiheet tulevat osin Nurse-Lead –kurssin sisällöstä, mutta keskustelemme paljon myös omista tarpeistani lähtevistä aiheista. Tämän lisäksi mentorini ottaa keskusteluun urakehitykseni kannalta oleellisia aiheita. Mentorointikeskustelut menevät huomattavasti syvällisemmälle ja osin myös henkilökohtaisemmalle tasolle kuin esimerkiksi konferensseissa käydyt keskustelut muiden tutkijoiden kanssa. Tämä kokemus on ollut ammatillista identiteettiäni vahvistava ja syventänyt ymmärrystäni siitä, mihin suuntaan haluan omaa urakehitystäni ohjata. Tässä tietysti tärkeänä tekijänä on mentorini, joka osoittaa sitoutuneisuutensa mentorointiin.  Onko mentorointi sitten parantanut tuottavuuttani julkaisujen muodossa tai tuonut lisää apurahoja? Ehkä tässä vaiheessa ei, mutta se on ehdottomasti selkeyttänyt identiteettiäni tutkijana, vahvistanut kansainvälistä verkostoitumistani sekä parantanut kielitaitoani. Toki en jatkossa panisi pahakseni positiivista vaikutusta julkaisujen määrään ja myönteisiin apurahapäätöksiin…



Kirjoittaja:
Sunna Rannikko
th/sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Sähköposti: seeran(at)utu.fi

Lähteet:
(1) Meschitti V & Lawton Smith H. 2017. Does mentoring make a difference for women academics? Evidence from the literature and a guide for future research. Journal of Research in Gender Studies 7(1), 166–199.
(2) Hafsteinsdóttir TM, van der Zwaag A & Schuurmans MJ. 2017. Leadership mentoring in nursing research, career development and scholarly productivity: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 75, 21–34.
(3) NurseLead. 2019. Nursing Leadership Educational Programme. Saatavissa https://www.nurselead.org/. Luettu 23.9.2019.

tiistai 28. toukokuuta 2019

Väitöskirjatutkija vaihdossa KU Leuvenissa Belgiassa


Näkymä kotikadulta Groot Begijnhofista, jonka juuret ulottuvat 1200-luvulle.
Miltä kuulostaisi ajatus Erasmus vaihdosta jatko-opiskelijana?

Kun hain väitöskirjaopiskelijaksi yli kolme vuotta sitten, täytin jatko-opintosuunnitelman kansainvälinen liikkuvuus -kohtaan, ”lukukausi ulkomaisessa yliopistossa”. Toki kysyin asiaa puolisoltani, joka taisi vastata ”Joo, totta kai, mennään vaan” (samalla kun teki iltapalaa lapsille). Silloin en vielä asiaa sen tarkemmin miettinyt, kaikki tuntui kaukaiselta, enhän ollut vielä jatko-opiskelijakaan.

Aloittaessani varsinaisen väitöskirja tutkimustyön, huomasin että useassa artikkelissa, joihin viittasin, oli kirjoittajana ”van Achterberg”, Leuvenin katolisen yliopiston Hoitotieteen laitoksen professori. Belgiassa on pitkät perinteet väitöskirjani tutkimusaiheen, hoitotyön käsitteellistämisen parissa. Virallista jatko-opiskelija vaihtosopimusta ei laitosten välillä kuitenkaan ollut. Turun hoitotieteen laitoksen kannustamana, olin suoraan yhteydessä kyseiseen professoriin kesällä 2017 ja saman vuoden syksyllä keskustelimme Skypen välityksellä tutkimuksesta ja vaihtoajatuksesta. Sen jälkeen rullasivat viralliset päätöksentekokoneistot ja vuoden 2018 lopussa lähdimme puoleksi vuodeksi koko perhe Belgiaan, yhteen Euroopan vanhimmista yliopistoista, KU Leuveniin, minä Erasmus- sopimuksella ja puolisoni (joka työskentelee tutkijana Turun TIAS -kollegiumissa), vierailevana professorina. Sitä ennen vielä viime vuoden keväällä lapsille löydettiin koulu ja meidät vastaanottavat laitokset täällä Leuvenin yliopistolla auttoivat meitä saamaan asunnon yliopiston omistamasta Groot Begijnhofista. Sain sovittua työstäni puolen vuoden opintovapaan työnantajani kanssa, joka onnekseni kannustaa tutkimuksen tekemiseen ja arvostaa kansainvälistä kokemusta.

Täällä olemme nyt olleet noin viisi kuukautta ja vielä reilu kuukausi edessä. Järjestelyt ennen saapumista veivät aikaa ja erityisesti lapsilla on ajoittain ollut koti-ikävä ja kuitenkin kokemus on ollut todella antoisa monella eri tapaa. Ensinnäkin, tutkimuksen näkökulmasta on ollut hienoa päästä seuramaan kansainvälisen huippututkimusyksikön toimintaa, jossa sekä jatko-opiskelijoiden että postdoc -tutkijoiden työ mahdollistuu verrattain pitkillä rahoituskausilla, jotka sisältävät myös ajan tutkimuksen suunnitteluun. Myös yhteistyö sairaalan ja tutkimuslaitoksen välillä on mielenkiintoinen ja tiivis.

Kaupunkina Leuven on kuin eurooppalainen versio Yhdysvaltojen yliopistokaupungista (tai sellainen mikä se on mielikuvissani, en ole koskaan yhdessäkään ollut). Yliopisto näkyy kaikkialla, opiskelijoita tulee vastaan joka kadunkulmassa. Melkein jokainen on tavalla tai toisella sidoksissa yliopistoon ja välillä tuntuu, että ilmakin huokuu akateemisia ajatuksia. Tämä onkin toinen vaihdon anneista, olen ensimmäistä kertaa väitöskirjatutkimuksen aikana saanut keskittyä vain tutkimuksen tekemiseen. Se on edesauttanut tutkimuksen etenemistä, mutta myös mahdollistanut ajoittain pysähtymisen aiheen äärelle ja näkemään suuremman kontekstin, johon tutkimusaiheeni sijoittuu, sekä teoreettisesti että hoitotyön prosessien ja potilashoidon laadun osalta. Myös yhteistyö jo aikaisemmin mainitun professori van Achterbergin kanssa on ollut antoisaa.

Olen päässyt tutustumaan sairaaloihin ja ihmisiin, jotka yhdistävät tutkimusta ja kliinistä työtä ja kuunnellut alustuksia terveydenhuollon haasteista Belgiassa. Se onkin ollut kolmas suuri anti, jonka tämä vaihtoaika on tarjonnut. Ymmärrys siitä, että vaikka Belgian terveydenhuolto on rakennettu ja rahoitetaan hyvin eri tavalla kuin Suomessa, haasteet ovat kuitenkin pitkälti yhteiset. Mistä saamme riittävästi osaavaa henkilökuntaa tulevaisuudessa? Mikä on viisasta työnjakoa eri ammattiryhmien välillä? Miten erikoissairaanhoito voi paremmin tukea perusterveydenhuoltoa? Miten teknologia mahdollistaa kuntoutumisen ja omahoidon etänä? Vastataksemme näihin haasteisiin, tarvitsemme yhteistyötä ja yhteistä tutkimusta ja sitä kautta ymmärrystä siitä, miten parhaalla tavalla voimme tulevaisuudessa terveyttä edistää.

Kirjoittaja:
Maria Ameel
sh, vtm, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
hoitotieteenlaitos
makaam@utu.fi


KU Leuvenin Hoitotieteen laitoksen kotisivut
Leuvenista lisää tietoa
Tietoa Groot Begijnhofista


tiistai 16. huhtikuuta 2019

Tutkijanalun opintomatka

Aloitin tohtorinopintoni noin vuosi sitten.  Kulunut vuosi on ollut kovasti erilainen kuin kuvittelin. Eikö elämä yleensä olekin niin? Intoa ja tarmoa täynnä otin askeleen tutkija-oppilaana tuntemattomille vesille, onnellisena opintovapaalla irti oravanpyörästä. Ensimmäinen tunne oli helpotus, sitten tuli ihmetys ja lopuksi oma tutkiminen ja omatoiminen tekeminen hidastui. Tilalle tuli opintopisteiden kerääminen ja niiden perässä juokseminen siellä täällä. Kun juokseminen taas hetkeksi lakkasi, oli omasta ajatuskuviosta ja tutkimuksesta kovin vaikeaa saada kiinni. Monia ajatuksia pyöri päässä. Päällimmäisenä tunteena on ollut riittämättömyyden ja tietämättömyyden tunne.  Olen vuoden aikana oppinut pysähtymään ja rauhassa pohtimaan, tutkimaan, lukemaan ja ajatuksella tutkimustyössä etenemään. Tämä on vaatinut minulta uusien hermojen ja niiden kestävyyden kehittämistä. Nopeasti ja sutjakkaasti kun yleensä tykkään ratkoa asioita. 



Hurjan arvokkaaksi osoittautuivat kanssaopiskelijoiden antama tuki ja neuvot. Yhteistyössä tätäkin tutkimusta hoitotieteessä tehdään. Tutkimus on tulkintaa, ihmetystä ja ajatustenvaihtoa- tutkimusmatka, jolla oma työ edistyy. Yhteistyö eri tiedekuntien välillä on tärkeää ja matkustaminen toiseen yliopistoon ja toiseen maahan on avartavaa.


Matkustin kolmen päivän opintovisiitille etelä Norjaan, Agderin yliopistoon tutustumaan sikäläisen hoitotieteen laitokseen. Siellä tehdään erittäin laadukasta ja kiinnostavaa tutkimustyötä. Matkustaminen oli jännittävää, sillä en tiennyt mitä odottaa.  Helpotuksekseni minut otettiin avosylin vastaan. Innokkaina norjalaiset hoitotieteen tutkijat kertoivat projekteistaan ja opinnoistaan.  Samoin kuin meillä, sielläkin opiskelijoiden toisilleen antama tuki, neuvot ja yhteistyö ovat arvossaan. Kohtasin paljon yhteistä, samankaltaista keskustelua, ihmettelyä, juoksemista ja pohdiskelua.


Kannatti epäröidä ja astua oman mukavuusalueensa tuolle puolen. Altistamalla itseään kasvaa ymmärrys ja vain sen kautta tietämättömyys ja epäuskon tunteet häviävät. Kannustan jokaista hoitotieteen tohtoriopiskelijaa käymään opintovisiiteillä muualla kuulemassa ja keskustelemassa. Ajatuksien vaihtaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja matkat uusiin maisemiin virkistävät mieltä.



Toivon yhteistyön jatkuvan ja mahdollistavan uusien kiinnostavien projektien kehittymisen.
Ilolla, Anna Tornivuori,
 TtT-opiskelija, Hoitotiede, Turun Yliopisto
 


tiistai 22. toukokuuta 2018

Kokemuksia kansainvälisestä opettajavaihdosta



Opetus on tohtorikoulutettavalle yksi kanava kansainväliseen verkostoitumiseen opintojen aikana. Hoitotieteen valtakunnallisen tohtorikoulutusverkoston blogissa pohdimme kansainvälistä verkostoitumista opetuksen näkökulmasta tohtorikoulutuksen aikana. Blogitekstin kirjoittamisen aikaan olimme molemmat valmistautumassa ensimmäiseen opettajavaihtoomme. Tämä blogiteksti jatkaa aiheesta ja keskittyy kokemuksiimme opettajavaihtojemme ajalta. Olimme molemmat toukokuun toisella viikolla opettajavaihdossa: Sunna Ateenan yliopistossa Kreikassa ja Riitta Lleidan yliopistossa Espanjassa.

Sunna tutustumassa kreikkalaisessa pallitiivisen hoidon yksikössä
Opettajavaihtoon kuuluva opetus sovittiin aihesisällöllisesti ja tuntimääräisesti etukäteen kohdeyliopiston kanssa. Opetettavan tuntimäärämme raamit poikkesivat hieman toisistaan. Sunna oli Erasmus opettajavaihdossa, jolloin Erasmus-ohjelma asettaa opetuksen minimituntimäärän (8 tuntia). Riitan opettajavaihto oli puolestaan sovittu väitöskirjan ohjaajan yhteistyökumppaneiden kanssa, jolloin opetettava tuntimäärä oli vapaammin sovittavissa. Opetettaviin aiheisiin pystyimme molemmat itse vaikuttamaan ja sisällyttämään opetukseemme omien tutkimusaiheidemme näkökulman. Silti opetuksen suunnittelu oli haastavaa, sillä meillä ei ollut käytössämme kohdeyliopistojemme opetussuunnitelmia. Lisäksi emme olleet etukäteen tietoisia paikallisten kielitaidosta, joten mahdollisen tulkkauksen viemä aika tuli ottaa huomioon suunnittelussa.

Pienistä jännityksestä huolimatta, meidän molempien opetustilanteet sujuivat ilman suurempia ongelmia ja luentomme keräsivät kiinnostusta. Sunnan opetus kohdistui paikallisen maisteriohjelman yhden ryhmän opiskelijoille eli läsnäolijat olivat jokaisella luennolla samat, vaihtelevia paikalle luentoa kuuntelemaan tulleita henkilökunnan jäseniä lukuun ottamatta. Riitta puolestaan opetti eri vaiheessa olevia fysioterapiaopiskelijoita. Kokemuksemme paikallisten kielitaidosta poikkesivat toisistaan. Kun Ateenassa henkilökunta ja opiskelijat puhuivat sujuvaa englantia, Lleidassa puolestaan jouduttiin välillä turvautumaan tulkkaukseen. Kulttuurierojen vaikutus oli puolestaan havaittavissa meidän molempien vaihtokohteissa. Erityisesti laveampi aikakäsitys hämmensi välillä, vaikka olimme toki tähän osanneet jo etukäteen varautua.

Opettajavaihtoomme kuului opetuksen lisäksi muutakin hoitotieteeseen ja hoitotyöhön liittyvää ohjelmaa. Molemmissa kohteissa tämä sisälsi tapaamisia kohdeyliopiston henkilökunnan kanssa lounaan merkeissä. Keskusteltavat aiheet liittyivät tutkimuksen lisäksi maiden koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Ateenassa ohjelmassa oli lisäksi tutustumiskäynnit kahteen paikalliseen terveydenhuollon kohteeseen: Palliative Care Unit Galilee ja Laiko General Hospital of Athens. Lleidassa Riitta pääsi tutustumaan perusterveydenhuollon yksikköön, biolääketieteen tutkimusyksikköön ja 4DHealth Innovation Simulation Centeriin, jossa kokonainen sairaala on muutettu simulaatiokoulutuksen käyttöön. Tämän lisäksi meille molemmille tarjoutui mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin hieman vapaammissa merkeissä.

Riitan opetus onnellisesti ohi
Kokemuksemme opettajavaihdosta olivat rikkaat ja voimme lämpimästi suositella vaihtoa kaikille. Opettajavaihto tarjosi kielikylvyn lisäksi mahdollisuuden verkostoitumiseen, erilaisten kulttuurien syvempään ymmärtämiseen sekä rohkeutta rakentavia kokemuksia. Mainittakoon vielä, että vaihdon aikana tarjolla oleva vertaistuki koettiin tarpeelliseksi ja linjat Ateenan ja Lleidan välillä kävivät kuumina.

Kirjoittajien tiedot:

Sunna Rannikko
Sh/th, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
seeran@utu.fi

Riitta Mieronkoski
ft, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos