Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkimusprosessi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutkimusprosessi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Citizen engagement in research: Co-creating health

Stakeholder engagement is a growing trend in various fields, including urban planning, software development, and beyond. At its core is the recognition that citizens possess valuable knowledge and experience that can contribute to finding solutions to a variety of problems. While citizens may not have all the answers, their firsthand experiences can be invaluable to researchers.   

One promising approach to harnessing the power of citizen knowledge is through citizen engagement. It involves a partnership or dialogue between citizens and researchers rather than simply being researched. The goal of this approach is to shift power from researchers and institutions to empower people, which has garnered global interest and policy support due to its potential to improve research outcomes.  

Citizen engagement can help researchers better understand their target audience and research interests, guiding the definition of research problems and ideation. Citizens can also contribute to the conceptualization, design, and creation of prototypes. Additionally, citizens can assist with study recruitment and interpretation of results, helping to mitigate researchers' biases and improve the quality and impact of research findings. 

Patients live with health problems and experience the entire spectrum of care, while healthcare professionals have insight into daily wellbeing services. This means they both have unique perspectives on healthcare, making them experts on the lived experience. By enabling patients and healthcare professionals to voice their experiences and take the lead in identifying problems, we can recognize their valuable contributions to establishing solutions. This approach can be a powerful way to develop new products and services with and for them. 

Therefore, this is an invitation to citizens to participate in research as partners or participants. It is also an invitation to every researcher to view citizens as active agents during the production of scientific evidence. By working collaboratively with citizens, researchers can generate high-quality, impactful research with citizen-centred and meaningful findings. 

A quick summary of the potential benefits for the citizens:

  • Supports individual empowerment, self-worth, self-confidence, self‐determination, self‐esteem, and self‐care 
  • Experience of being valued, meaningful, and listened to 
  • Learning from one's own health problems and developing life management skills 
  • Learning from research and creating trust towards researchers 
  • A sense of community among citizens through engagement 
  • Acquiring and sharing knowledge, and promoting health  

 

Authors

Saija Inkeroinen, MHSc, BHSc, PHN, RN

Doctoral researcher, Department of Nursing Science, University of Turku, Finland 

saanin(a)utu.fi

 

Carla V. Leite, MSc, BSc

Doctoral researcher, Digital Media and Interaction Research Centre (DigiMedia) & Department of Communication and Art, University of Aveiro, Portugal 

Visiting Researcher, Department of Nursing Science, University of Turku, Finland 

carla.v.leite(a)gmail.com

 

References

Arnstein, S. R. (1969). A ladder of citizen participation. Journal of the American Institute of Planners, 35(4), 216–224. https://doi.org/10.1080/01944366908977225

Brett, J., Staniszewska, S., Mockford, C., Herron-Marx, S., Hughes, J., Tysall, C., & Suleman, R. (2014). A systematic review of the impact of patient and public involvement on service users, researchers and communities. The Patient, 7(4), 387–395. https://doi.org/10.1007/s40271-014-0065-0

Commane, B. G., Chen, H. L., Oquosa, O., & Research, P. (2022). Public and Patient involvement and engagement in research design. Co-create a toolkit that enables quality time together across the Dementia journey. Alzheimer's Dementia, 18(S9), e069151. https://doi.org/10.1002/alz.069151

Green, G. (2016). Power to the people: To what extent has public involvement in applied health research achieved this? Research Involvement and Engagement, 2, 28. https://doi.org/10.1186/s40900-016-0042-y

Greenhalgh, T., Hinton, L., Finlay, T., Macfarlane, A., Fahy, N., Clyde, B., & Chant, A. (2019). Frameworks for supporting patient and public involvement in research: Systematic review and co-design pilot. Health Expectations: An International Journal of Public Participation in Health Care and Health Policy, 22(4), 785–801. https://doi.org/10.1111/hex.12888

Laiti, M. (2021). Yhteiskehittäminen (co-creation) edistää osallistujien aktiivista roolia ja kumppanuutta hoitotyön tutkimuksessa. Terveyttä tieteestä. http://terveyttatieteesta.blogspot.com/2021/06/yhteiskehittaminen-co-creation-edistaa.html. Cited: 11.4.2023.

Ros-Sanchez, T., Lidon-Cerezuela, M. B., Lopez-Benavente, Y., & Abad-Corpa, E. (2023). Promoting empowerment and self-care in older women through participatory action research: Analysis of the process of change. Journal of Advanced Nursing. https://doi.org/10.1111/jan.15573

tiistai 11. huhtikuuta 2023

Väitöskirjatutkijan resepti

Kuuluisassa englantilaisessa kansanrunossa arvuutellaan, mistä on pienet tytöt ja pojat tehty. Sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista; etanoista, sammakoista ja koiran häntätupsukoista. Entä väitöskirjatutkijat? Mistä meidät on tehty – mitä väitöskirjatyöskentely vaatii?

Periksiantamattomuus, usko omaan tekemiseen, kyky sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä sekä joustavuus, olivat asioita, jotka kirjoitin ylös epäröimättä. Nämä kaikki edellä mainitut asiat voitaisiin myös tiivistää yhden käsitteen alle – resilienssi. Resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista ja se on olennainen osa mielenterveyttämme. Resilienssin avulla pärjäämme arjessa erilaisista haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. (Mieli 2022, VanMeter & Cicchetti 2020.) En ole vielä tavannut väitöskirjatutkijaa, joka ei olisi kohdannut haasteita, kokenut stressiä tai joutunut muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaansa. Uskallankin väittää, että vahva resilienssi auttaa meitä eteenpäin.

Haasteellisinta itselleni väitöskirjatyöskentelyssä on ollut suunniteltujen aikataulujen venyminen ja muutoksiin mukautuminen. Joka kerta, kun päivitän tutkimussuunnitelmaani, saan siirtää aikatauluja eteenpäin. Konkreettisin esimerkki on opiskelijakollegoiden kesken jo surullisen kuuluisa väitöskirjani osajulkaisu, joka on nyt lähetetty arvioitavaksi seitsemän kertaa eri julkaisuihin. Ilman vahvaa resilienssiä hanskat olisivat lentäneet tiskiin jo aikoja sitten.

Kuinka omaa resilienssiä voi sitten vahvistaa? Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla olen löytänyt aina uudestaan motivaation työskentelyn jatkamiseen.

● Ota aikalisä. Itselleni varsinkin ensimmäiset käsikirjoituksen hylkäyspäätökset olivat raskaita. Epäonnistuminen pysäyttää ja lamauttaa hetkellisesti ja minulle paras toimintatapa on ollut ottaa vähän etäisyyttä. Kun pahimmat pettymyksen tunteet ovat menneet ohi, on helpompi vastaanottaa ja hyödyntää palautetta, ja jatkaa eteenpäin.

●  Etsi hopeareunus. Pettymyksestä huolimatta yritän aina etsiä edes yhden positiivisen asian, koska tavalla, jolla yksilö suhtautuu maailmaan, on todettu olevan yhteys resilienssin kehittymiseen (American Psychological Association 2023). Esimerkiksi muutaman hylkäyspäätöksen yhteydessä saimme arvioitsijoilta kattavat kommentit, joiden avulla artikkeli on selkeytynyt huomattavasti. Jatkuva lähdemerkintöjen muuttaminen käsin eri julkaisuformaatteihin sopiviksi myös pakotti minut lopulta ottamaan haltuun viitteidenhallintajärjestelmän. Uskon, että aina on mahdollista löytää jokin positiivinen näkökulma. 

● Pidä huolta itsestäsi. Vastoinkäymisiä on helpompi kohdata, kun voi hyvin (American Psychological Association 2020). Pohdi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä hyvinvoinnin kulmakiviä, ja miten voisit edistää niitä arjessasi. Itselleni riittävä uni, monipuolinen ja säännöllinen ruokailu, liikkuminen ja ihmissuhteista huolehtiminen ovat ykkösprioriteetteja.

●   Pyydä ja vastaanota apua. Muiden ihmisten tuki on osoittautunut resilienssiä ylläpitäväksi tekijäksi (American Psychological Association 2023, Mieli 2022).  Mitä kirjoittamiseen tulee, ylimääräisestä silmäparista on aina hyötyä. Lisäksi yhdessä tekeminen on usein mukavaa vaihtelua itsenäiselle työskentelylle.

Jos minulta kysyttäisiin, mistä on väitöskirjatutkijat tehty, vastaisin, että meidät on tehty päättäväisyydestä, uteliaisuudesta, luovuudesta ja vahvasta resilienssistä. Mitä sinä vastaisit?

Kirjoittaja:

Iina Ryhtä
fysioterapeutti, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
iikrry(at)utu.fi


Lähteet: 

American Psychological Association. 2023. Resilience. Viitattu 6.4.2023. Saatavilla: https://www.apa.org/topics/resilience

American Psychological Association. 2020. Building your resilience. Viitattu 6.4.2023. Saatavilla: https://www.apa.org/topics/resilience/building-your-resilience

Mieli 2022. Resilienssi auttaa selviytymään. Viitattu 6.4.2023. Saatavilla: https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

VanMeter F, Cicchetti D. 2020. Resilience. Handb Clin Neurol. 2020;173:67-73. doi:10.1016/B978-0-444-64150-2.00008-3

tiistai 28. helmikuuta 2023

Tunnetko jo Villa Tammekannin?

Jos et vielä tunne, nyt kannattaa tutustua. Nimittäin vuodesta 2011 Turun Yliopistosäätiö on jakanut syys- ja talvikuukausille stipendejä, jotka oikeuttavat hakijan tai enintään seitsemän hengen hakijatyöryhmän yhdestä kolmeen viikkoon kestävään majoittumiseen residenssi Villa Tammekannissa Tartossa. Talossa on kaksi kahden hengen ja kolme yhden hengen huonetta sekä kaikkien käytössä oleva työhuone, iso keittiö ja ruokailutila. Residenssivieraille tarjotaan stipendiin kuuluva aamiainen ja mahdollisuus saunan käyttöön. Matkat Tarttoon ja takaisin vierailijat kustantavat itse.

Villa Tammekannin rauhallinen ja työskentelyyn inspiroiva ympäristö sopii erinomaisesti tutkijoille ja väitöskirjatyöntekijöille esimerkiksi vaativan työskentelyjakson toteuttamiseen sekä pienten työ- ja tutkimusryhmien kokouksiin. Yhdeksi kokeilun arvoiseksi aiheeksi voi ottaa yhteistyön kehittämiseen Tarton yliopiston tutkijoiden kanssa. Yliopiston Tartoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin, perusti Ruotsin Kuningas Kustaa II Adolf jo vuonna 1632. Sama kuningas on myös Turun yliopiston perustaja.


Alvar Aallon funkkistyylinen rakennus

Alvar Aalto suunnitteli talon maantieteen professori ja myöhemmin Turun yliopiston kansleri August Tammekannin perheen omakotitaloksi vuonna 1932. Se on ainoa Alvar Aallon suunnittelema talo Virossa. Turun Yliopistosäätiö osti rakennuksen Tammekannin lapsilta vuonna 1998, ja Villa Tammekann korjattiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti Alvar Aallon alkuperäisiä piirustuksia. Korjaustyö oli hyvin vaativaa, mutta lopputuloksena saatiin kokonaisuus, jossa kestävyys, käytännöllisyys ja kauneus yhdistyvät. Kaikissa uusissakin korjaus- ja muutostöissä Yliopistosäätiö vaalii tarkasti talon arkkitehdin suunnitelmia ja arkkitehtonista henkeä. Talon sisustuksessakin on käytetty mahdollisuuksien mukaan vain Aallon suunnittelemia kalusteita. Itseoikeutettuna talo kuuluu valtiollisten kulttuurimuistomerkkien rekisteriin ja kansainväliseen IconicHouses –verkostoon.

Rakennuksen historiaa

Tammekannin perhe ehti asua talossa vain seitsemän vuotta, sillä Neuvostoliiton valloitettua Viron 17.6.1940 perhe muutti Suomeen.  Muutto juuri Suomeen oli selkeä valinta, sillä rouva Irene Tammekann oli suomalaissyntyinen ja perheellä oli laajat kontaktit Suomenlahden toiselle puolelle. Neuvostovalta aloitti yksityisasuntojen kansallistamisen 1940 ja talo muutettiin kahdeksi erilliseksi vuokra-asunnoksi. Talo oli useita vuosia myös asumattomana. Kun Viro itsenäistyi 20.8.1991 aloitettiin kansallistetun omaisuuden palauttaminen ja talo tontteineen palautettiin August ja Irene Tammekannin lapsille. He halusivat myydä arvokkaan talon jollekin yleishyödylliselle taholle. Tosin talo oli suurien ja ammattitaidotta toteutettujen muutostöiden ja valtavan korjausvelan takia erittäin huonossa kunnossa. Tarjoukseen tarttui kuitenkin akateemikko Olavi Granö ja hänen välityksellään talo myytiinTurun Yliopistosäätiölle 1998.

Granö-keskus  

Talo kiinnosti Olavi Granötä, olihan hänellä läheinen suhde siihen. Olavi Granön isä oli suomalainen, Turun yliopiston rehtori ja Tarton yliopiston maantieteen professori J.G. Granö. Juuri hän järjesti ensimmäisen tapaamisen 1932 Alvar Aallon ja August Tammekanin kesken kotonaan Turussa. Tämä tapaaminen johti Villa Tammekanin suunnittelun toimeksiantoon. Talon tultua Yliopistosäätiön omistukseen perustettiin Turun ja Tarton yliopistojen yhteistyökeskus, joka sai nimensä J.G. Granön mukaan. Tämä Granö-keskus toimii Villa Tammekanissa ja sen tarkoituksena on edistää suomalais-virolaisen tieteen ja kulttuurin vaihtoa ja yhteistyötä muun muassa järjestämällä luentoja eri tieteenalojen ja kulttuurin ajankohtaisista aiheista.

Suosittelen lämpimästi residenssivierailua Tartoon ja Villa Tammekanniin ja samalla kiitän Turun Yliopistosäätiötä ja Granö-keskusta tästä mahdollisuudesta.

 

Kirjoittaja:

Riitta Danielsson-Ojala, sh, TtM

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

 

Linkki hakuohjeeseen:

https://www.yliopistosaatio.fi/apurahat/grano-tutkijahuonestipendi/

 

Lähteet.

https://visittartu.com/fi/villa-tammekann-alvar-aalto-talo

https://www.villatammekann.fi/

VILLA TAMMEKAN. Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 22. Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä 2018