Vitaalielintoiminnot kivun arvioinnissa

                                             

                                            

Vitaalielintoimintoja ovat hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnasta kertovat tärkeimmät muuttujat, sydämen syketaajuus, hengitystaajuus, verenpaine ja kehon lämpötila (Lockwood et al., 2004). Sairaanhoitajien perushoidollisiin tehtäviin kuuluu vitaalielintoimintojen tarkkailu. Kipua kutsutaan joskus myös viidenneksi vitaaliarvoksi, sillä sen merkitystä on haluttu nostaa muiden elintärkeiden toimintojen seurannan rinnalle. Akuutin kivun vaikutuksesta elimistöön vapautuu stressihormoneja, jotka kiihdyttävät useita elintoimintoja.

Kivun arviointi on haastavaa tilanteissa, joissa potilas ei pysty itse kertomaan kivustaan. Tällaisia haavoittuvia potilaita ovat esimerkiksi kriittisesti sairaat potilaat, vauvat ja pienet lapset sekä vakavasta muistisairaudesta kärsivät. Kivun arvioinnin haasteet teho-osastolla eivät ole vähäinen ongelma: arvioiden mukaan yli 50 % kriittisesti sairaista potilaista kärsii hoitamattomasta kivusta tavanomaisten hoitotoimenpiteiden aikana ja yli 30 % myös levon aikana (Sigakis & Bittner, 2015).

Teho- ja valvontaosastoilla potilaan vitaaliarvoja mitataan jatkuvasti ja ne ovat nähtävissä potilasmonitorissa, joista niiden muutoksia on helppo tarkkailla. Kansainvälisen tehohoitopotilaiden hoitosuosituksen mukaan vitaaliarvojen muutokset eivät sovellu suoraan kivun arviointiin, mutta niiden vaihtelua voidaan pitää merkkinä siitä, että mahdollista kipua on arvioitava validoitua mittaria käyttäen (Devlin et al., 2018). Käytännössä kivun arviointia tehdään myös pelkästään vitaaliarvoihin perusten. Tuore katsausartikkeli tarkastelee vitaaliarvojen ja kivun suhdetta kriittisesti sairaiden potilaiden kohdalla (Shahiri T. & Gélinas, 2023).  Yleisesti syke, hengitystaajuus sekä verenpaine nousivat ja veren happisaturaatio laski kipualtistuksen aikana. Muutokset olivat kuitenkin suurilta osin tilastollisesti ja kliinisesti merkityksettömiä tai muutoksia ei tapahtunut lainkaan. Vitaaliarvojen muutos kivun aikana ei ollut yhteydessä validoitujen kipumittareiden tuloksiin. Katsauksen tulos vahvistaa hoitosuosituksen sanomaa: aihetta on tutkittu kriittisesti sairaiden potilaiden kohdalla runsaasti, mutta vitaaliarvojen muutokset eivät ole spesifejä kivulle vaan ne voivat reagoida johonkin muuhun - tai olla reagoimatta lainkaan.

Joidenkin uusien tutkimusten mukaan useiden fysiologisten muuttujien samanaikainen yhdistäminen tekoälyn avulla voi olla kivunarvioinnissa parempi kuin yksittäisten muuttujien tarkkailu. Nociception Level Index (NOL) on esimerkki monimuuttujaisesta käytössä olevasta mittausmenetelmästä, joka sisältää useita vitaaliarvoja kipuaistimuksen arviointiin (Shahiri et al., 2020).  Tämä menetelmä on kehitetty kuitenkin toimenpiteiden aikaiseen anestesian syvyyden arviointiin ja sen testaaminen tehohoidossa kivunarviointiin on vasta aluillaan. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen kehityssuunta, joka voi olla suureksi avuksi niiden potilaiden kohdalla, jotka eivät kykene kommunikoimaan kipuaan.

Kirjoittaja:
Riitta Rosio
ft, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
riitta.rosio(at)utu.fi

Devlin, J. W., Skrobik, Y., Gélinas, C., Needham, D. M., Slooter, A. J. C., Pandharipande, P. P., Watson, P. L., Weinhouse, G. L., Nunnally, M. E., Rochwerg, B., Balas, M. C., van den Boogaard, M., Bosma, K. J., Brummel, N. E., Chanques, G., Denehy, L., Drouot, X., Fraser, G. L., Harris, J. E., … Alhazzani, W. (2018). Clinical Practice Guidelines for the Prevention and Management of Pain, Agitation/Sedation, Delirium, Immobility, and Sleep Disruption in Adult Patients in the ICU. Critical Care Medicine, 46(9), 1532–1548. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003259

Lockwood, C., Conroy-Hiller, T., & Page, T. (2004). Vital signs. JBI Library of Systematic Reviews, 2(6), 1–38. https://doi.org/10.11124/01938924-200402060-00001

Shahiri T., S., & Gélinas, C. (2023). The Validity of Vital Signs for Pain Assessment in critically Ill Adults: A Narrative Review. Pain Management Nursing. https://doi.org/10.1016/j.pmn.2023.01.004

Shahiri, T. S., Richard-Lalonde, M., Richebé, P., & Gélinas, C. (2020). Exploration of the Nociception Level (NOL^TM) Index for Pain Assessment during Endotracheal Suctioning in Mechanically Ventilated Patients in the Intensive Care Unit: An Observational and Feasibility Study. Pain Management Nursing, 21(5), 428–434. https://doi.org/10.1016/j.pmn.2020.02.067

Sigakis, M. J. G., & Bittner, E. A. (2015). Ten Myths and Misconceptions Regarding Pain Management in the ICU. Critical Care Medicine, 43(11), 2468–2478. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000001256

Kuva: Pixapay

Täydennyskoulutuksella kivun hoitotyön asiantuntijaksi ja uusia mahdollisuuksia kliinisille urapoluille

 

Kuva: Pixabay

 

Tietokoneet hurahtavat käyntiin ja kivun hoidosta kiinnostuneet, eri puolilla Suomea asuvat sairaanhoitajat klikkaavat itsensä sisään Zoom-verkkokokoukseen. Tulevilla kivun hoitotyön asiantuntijoilla on alkamassa Kivun hoitotyön täydennyskoulutukseen sisältyvä webinaari.  Uusille kivun hoitotyön asiantuntijoille onkin tarvetta, sillä hiljattain julkaistun systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tulosten mukaan sairaanhoitajien kivun hoidon osaamisessa on puutteita, erityisesti auttamismenetelmien osalta (1). Sairaanhoitajien riittämätön kivun hoidon osaaminen voi vaikuttaa meidän jokaisen elämään, sillä kipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua terveyspalvelujärjestelmän piiriin. On selvää, ettei kivun hoitotyö ole laadukasta, jos sairaanhoitajat eivät tunne kivun hoitotyön suosituksia, jos näyttöön perustuva kivun hoitotyö ei toteudu systemaattisesti tai jos hoitajat vähättelevät potilaan kipua. Sairaanhoitajakoulutukseen sisältyvä kivun hoitotyön opetus ei riitä takaamaan laadukasta kivun hoitotyön osaamista ja potilaiden kivun hoidon tasoa, vaan sairaanhoitajien kivunhoidon osaamisen lisäämiseen tarvitaan jatkuvaa oppimista tukevaa täydennyskoulutusta. (1–2.)

Turun yliopiston hoitototieteen laitos tarjoaa tutkittuun, hoitotieteelliseen tietoon pohjautuvaa maksullista Kivun hoitotyön täydennyskoulutusta (30 op), jonka tarkoituksena on kasvattaa monipuolisesti sairaanhoitajien kivun hoitotyön asiantuntijuutta ja lisätä kivunhoitoon liittyviä kliinisiä päätöksentekotaitoja. Tavoitteena on, että täydennyskoulutuksen jälkeen sairaanhoitajat hallitsevat monimuotoisen ja tuloksellisen kivun hoitotyön prosessin ja osaavat valita yksilöllisesti jokaisen tarpeisiin sopivia kivun hoitotyön auttamismenetelmiä ja soveltaa niitä hoitoprosessin eri vaiheissa. Täydennyskoulutus on kehitetty Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen ja Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen (SKTY) hoitotyön toimikunnan yhteistyönä ja ensimmäinen toteutus alkoi vuonna 2018. Työnjako on toteutettu siten, että hoitotieteen laitos vastaa täydennyskoulutuksen toteuttamisesta ja SKTY:n hoitotyön toimikunnan jäseniä toimii kliinisinä kivun hoitotyön asiantuntijoina ja mentoreina. Opinnot koostuvat seitsemästä moduulista, jotka kattavat kivun hoitotyöhön liittyvät keskeiset aiheet, kuten kivun biopsykososiaalisen mallin, akuutin ja pitkittyneen kivun perusteet, palliatiivisen kivun hoitotyön ja syöpäkivun hoitotyön, kivun tunnistamisen ja arvioinnin, kivun hoitotyön prosessin, kivun lääkehoidon sekä hoitotyön kivunhallintamenetelmät. Moduulit sisältävät verkkoluentoja, tieteellisiin artikkeleihin perehtymistä, yksilötyönä ja mentorointiryhmissä toteuttavia oppimistehtäviä, oppimispäiväkirjan työstämistä ja kerran lukukaudessa toteutettavat webinaarit. Sairaanhoitajat voivat suorittaa mentorien ja mentorointiryhmien tuella koko 30 op laajuisen kokonaisuuden tai valita yksittäisiä moduuleja omien mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Tähän mennessä 30 opintopisteen laajuisen, seitsemän moduulia sisältävän Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen on suorittanut 55 sairaanhoitajaa. Parhaillaan on käynnissä neljäs, moduulimuotoinen ja verkkopohjainen toteutus, jossa opiskelee 20 mentorointiryhmäläistä neljän mentorin tuella. Tämän lisäksi yksittäisiä moduuleita suorittaa kymmenkunta opiskelijaa. Verkko- opinnot tuovat kokopäiväisesti työskenteleville sairaanhoitajille joustoa opiskeluun, kun opiskelu ei ole kellonaikaan tai maantieteelliseen sijaintiin rajattua.

Yliopistotasoisessa täydennyskoulutuksessa pääpaino on sairaanhoitajien kivun hoitotyön asiantuntijuuden vahvistamisessa edistämällä tutkitun tiedon hyödyntämistä potilaan kivun hoidossa. Tällainen asiantuntijuus ei kehity yhdessä yössä, vaan se vaatii pidemmän aikaa. Tätä tukee 30 op laajuinen kokonaisuus, joka suoritetaan kolmen lukukauden aikana. Asiantuntijuuden kehittyminen ja verkossa tapahtuva, pääasiassa itsenäisesti suoritettava opiskelu edellyttävät itsensä johtamisen taitoja − kuten suunnitelmallisuutta, ajanhallintaa ja itseohjautuvuutta − sekä taitoja reflektoida omaa toimintaansa. Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksessa reflektointitaitoja harjoitellaan oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla, joka on tutkitusti oivallinen menetelmä muun muassa itsereflektiotaitojen ja kriittisen ajattelun taitojen edistämisessä (3). Mentorointiryhmäläiset työstävät oppimispäiväkirjojaan puolentoista vuoden ajan ja saavat tähän säännöllistä ohjausta.

Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen (30 op) suorittaneet sairaanhoitajat ovat kokeneet koulutuksen lisänneen monipuolisesti heidän kivun hoitotyön asiantuntijuuttaan. Täydennyskoulutus on tukenut myös sairaanhoitajien kliinisiä urapolkuja. Monet täydennyskoulutuksen suorittaneet toimivat nyt asiantuntijasairaanhoitajina ja muina kivun hoitotyön asiantuntijoina. Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen rooli sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen tukemisessa on myönteinen asia sairaanhoitajien urakehityksen ja hoitotyön veto- ja pitovoiman kannalta. On motivoivaa kehittää osaamistaan, jos tietää sen voivan vaikuttaa myönteisesti omaan urakehitykseen. Hyvinvointialueiden aloittaessa on tärkeää, että täydennyskouluttautuneiden sairaanhoitajien asiantuntijuus tunnistetaan ja heidän kliinisiä urapolkujaan tuetaan. 

Kirjoittaja:

Reetta Mustonen

sh, TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

ramust(at)utu.fi

LinkedIn @Reetta Mustonen

 

 

Kivun hoitotyön täydennyskoulutuksen kotisivut,(https://www.utu.fi/kihot)

 

Lähteet:

1. Ortiz MI, Cuevas-Suárez CE, Cariño-Cortés R, Navarrete-Hernández JJ & González-Montiel CA. 2022. Nurses knowledge and attitude regarding pain: A systematic review and meta-analysis. Nurse Education in Practice 63. doi: 10.1016/j.nepr.2022.103390. Epub 2022 Jun 24.

2. Chatchumni M, Eriksson H & Mazaheri M. 2020. A Scoping Review of Pain Management Education Programs (PMEPs): Do They Prepare Nurses to Deal with Patients' Postoperative Pain? Pain Research and Management. 15:4062493. doi: 10.1155/2020/4062493

3. Watson, D. 2010. Teaching Teachers To Think: Reflective Journaling As A Strategy To Enhance Students Understanding And Practice Of Academic Writing. Journal of College Teaching & Learning (TLC) 7(12), 11–18. https://doi.org/10.19030/tlc.v7i12.952