Sateenkaari-ihmisten historia terveydenhuollossa- rikollisuuden ja sairauden leimasta kohti hyväksyntää ja normaaliutta

Lähde: Pixabay

Perehtyessäni sateenkaarinuorten kohtaamiseen kouluterveydenhuollossa olen tullut löytäneeksi historiallista näkökulmaa sateenkaari-ihmisten asemaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Historian tarkasteleminen ei välttämättä ole kovin positiivinen kokemus, sillä sateenkaari-ihmiset ovat pitkään olleet näkymätön, stigmatisoitu ja syrjitty ihmisryhmä. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut moninaisuutta hyväksyvämpään suuntaan. Toivon, että käsittelyssä oleva translain kokonaisuudistus veisi suomalaista terveydenhuoltoa yhdenvertaisempaan, ihmisten moninaisuutta tunnistavaan ja huomioivaan suuntaan. Kuvaan tässä blogitekstissä suomalaisen terveydenhuollon historiaa sateenkaari-ihmisten näkökulmasta 1900-luvulta tähän päivään.

Terveydenhuollon historiaa (kuin nykyhetkeäkin) tarkastellessa on tärkeää huomioida, että terveydenhuolto on yhteiskunnan ylläpitämä ja tuottama järjestelmä, johon vaikuttaa myös yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet. Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät normit näkyvät siis useilla yhteiskunnan tasoilla, ja jos yhteiskunnassa ei hyväksytä hetero- ja sukupuolinormatiivisuutta rikkovia identiteettejä, ei sitä luultavasti tapahdu terveydenhuollossakaan.

1900-luvun alusta 1970-luvun loppuun seksuaalisen suuntautumisen muodoista vain heteroseksuaalisuus oli hyväksyttävää. Homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi muun muassa Amerikan psykologien yhdistyksen (APA) mukaan, ja Suomessa homoseksuaalisuus määriteltiin rikokseksi aina vuoteen 1971 saakka. Näin ollen moni sateenkaari-ihminen tuskin toi omaa seksuaalista suuntautumista esiin terveydenhuollossa. Sukupuolen moninaisuuden määritteleminen normaaliksi osaksi ihmisen identiteettiä terveydenhuollossa on ollut hitaampi kehitysprosessi kuin seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden, ja käsittelen sitä omana osionaan myöhemmin tässä tekstissä.

1980-luvulle siirryttäessä sateenkaari-ihmisiä ja terveydenhuoltoa kohtasi globaali kriisi, kun ensimmäiset AIDS-tartunnat löydettiin vuonna 1981. AIDSin globaalit vaikutukset olivat merkittäviä, sillä Maailman terveysjärjestö WHO julisti vuonna 1999 AIDSin 4. merkittävämmäksi kuolinsyyksi maailmassa ja virukseen kuolleiden määrä oli arviolta 14 miljoonaa. AIDS vaikutti myös merkittävästi homoseksuaalien miesten ja transnaisten stigmaan sairaina, tautia levittävinä yhteiskunnan alempiarvoisina jäseninä. Vuonna 1981 Suomen Lääkintöhallitus kuitenkin poisti homoseksuaalisuuden virallisen tautiluokituksen. Homoseksuaalisuutta ei voitu virallisesti enää määritellä sairaudeksi, mutta AIDS-kriisin vuoksi homoseksuaalisuuteen liittyvät asenteet pysyivät negatiivisina.

1990-luvulla AIDS-kriisin vaikutukset olivat vielä ilmeisiä, mutta sen lisäksi seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus ei ollut enää niin tuntematon ja salattu asia. Sateenkaari-ihmisten terveyttä alettiin tutkia enemmän terveyserojen ja kohdatuksi tulemisen näkökulmista. Toisaalta Suomen lainsäädäntö sisälsi vuoteen 2000 saakka kehotuskiellon, jonka mukaan ”julkinen kehottaminen haureuteen samaa sukupuolta olevan kanssa” oli kiellettyä. Tämä koski esimerkiksi kirjallisuutta ja mediaa, jossa homoseksuaalisuutta ei saanut käsitellä positiivisella tavalla. Käytännössä kehotuskielto viesti yhteiskunnallista asennetta siitä, että homoseksuaalisuus ei ollut rikos tai sairaus, mutta sitä ei saanut tuoda esiin. Tällä asenteella oli varmasti vaikutuksensa terveydenhuoltoon ja seksuaalisen suuntautumisen käsittely ei ollut systemaattista seksuaaliterveyden käytännöissä.

2000-lukua voidaan luonnehtia suomalaisen terveydenhuollon murrosvaiheena sateenkaari-ihmisten oikeuksien näkökulmasta. Vuoteen 2010 mennessä sateenkaari-ihmisten oikeuksia turvaamaan oli hyväksytty rekisteröity parisuhdelaki (2002), sukupuolen korjauksia määrittelevä translaki (2003), seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän ehkäisevä yhdenvertaisuuslaki (2004) ja hedelmöityshoitolaki (2007). Lainsäädännöstä huolimatta terveydenhuollon kaikki ongelmat eivät poistuneet. Esimerkiksi translain mukaan sukupuoltaan korjaavan henkilön täytyi olla lääketieteellisesti steriili, jotta hänen korjattu sukupuoli voidaan juridisesti vahvistaa, ja naisparien tiedetään jääneen pitkään ilman lain takaamia hedelmöityshoitoja yliopistosairaaloissa. 2010-luku on sisältänyt useita muutoksia moninaisuuden normalisoinnin kannalta. Nykyisin Suomessa samaa sukupuolta olevat pariskunnat voivat avioitua, naisparit voivat hakea perheen sisäistä adoptiota jo ennen lapsen syntymää, THL on poistanut transvestisuuden sairausluokituksesta, ja tuore kansainvälinen tautiluokitus ICD-11 ei määrittele transsukupuolisuutta enää mielenterveydenhäiriöksi. Voisi siis sanoa, että sateenkaari-ihmisten asema terveydenhuollossa on parantunut monelta osin.

Haluan vielä lyhyesti käsitellä sitä, miten sukupuolivähemmistöjen asema on suomalaisessa terveydenhuollossa kehittynyt ja millainen tilanne on tällä hetkellä. Transsukupuolisuutta on pidetty länsimaalaisessa terveydenhuollossa pitkään identiteetin häiriönä, eikä sukupuolenkorjaushoitoja ole aina ollut saatavilla. Transsukupuolisuuteen liittyvät asenteet ovat myös olleet pitkään hyväksymättömiä yhteiskunnassa ja transsukupuoliset kokevat yhä syrjintää, häirintää ja väkivallan uhkaa Suomessa. Suomalainen terveydenhuolto on viime vuosina alkanut tunnistaa sukupuolen moninaisuuden osaksi ihmisyyttä ja nykyisen translain ongelmakohdat ovat monen tiedossa, kuten lisääntymiskyvyttömyyden edellyttäminen. Translain kokonaisuudistus etenee eduskunnassa, mutta lakiuudistus ei ota huomioon alaikäisten sukupuoliristiriidan hoitoa ja hoitoprosessin määrittelyä. Näin ollen monen transnuoren hoito on yhä yksittäisen terveysalan ammattilaisen käsissä, eikä hoitokäytäntöjen yhtenäisyyttä voida taata. Sukupuolen korjaus on yhä monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi, jota hoitavat vain kaksi klinikkaa koko Suomessa. Lisäksi muunsukupuolisten ihmisten sukupuolen korjaus ja hoitokäytännöt ovat hyvin vaihtelevia ja ymmärrys muunsukupuolisuudesta on vielä keskeneräistä.

Haluan painottaa, että suomalainen yhteiskunta ja terveydenhuolto ovat kehittyneet sateenkaari-ihmisten näkökulmasta hyvään suuntaan. Suomessa moni asia on myös paremmin kuin esimerkiksi Itä-Euroopan maissa, joissa ajetaan tällä hetkellä paljon sateenkaari-ihmisten oikeuksia rajoittavia toimia. On kuitenkin vielä matkaa siihen, että jokainen suomalainen sateenkaari-ihminen voi kokea tulevansa kohdatuksi omana itsenään terveydenhuollossa, ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat koulutusta aiheista, jotka ovat keskeisiä sateenkaari-ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Kirjoittajan tiedot

Minna Laiti
TtM, tohtorikoulutettava
mianlai (at) utu.fi
Twitter: @LaitiMinna

Lähteet

Avert (Global information and education on HIV and AIDS) 2019. History of AIDS and overview. https://www.avert.org/professionals/history-hiv-aids/overview

Lehtonen, J. 2021. Tahmeasti paraneva sairausluokitus. Sateenkaarihistorian ystävät 26.06.2021. https://sateenkaarihistoria.fi/tahmeasti-paraneva-tautiluokitus/

Oikeusministeriö 2019. Äitiyslaki voimaan huhtikuun alusta. Tiedote 07.02.2019. https://oikeusministerio.fi/-/aitiyslaki-voimaan-huhtikuun-alusta

Pihlava, M. 2018. WHO julkaisi ICD-11-tautiluokituksen. Lääkärilehti 19.06.2018. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/who-julkaisi-icd-11-tautiluokituksen/

Seta ry. 2019. Sateenkaarihistoria Suomessa. https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/

Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Translaki. Hallituksen esitys translain uudistamisesta. STM009:00/2021 Säädösvalmistelu. https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021

Kouluterveyskyselyllä arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi: kotona koettu henkinen väkivalta on osa monen lapsen ja nuoren arkea

Monille meistä kyselyt ovat tuttuja erilaisista yhteyksistä: kyselyillä voidaan kartoittaa kokemuksiamme ja näkemyksiämme asiakkaina, kuluttajina, yksilöinä yhteiskunnassa, mutta myös terveyspalveluiden käyttäjinä ja potilaina. Kyselyillä voidaan tavoittaa suuriakin populaatioita esimerkiksi erilaisten tutkimusinstituutioiden kautta. Suomessa yksi tunnetuista lapsille ja nuorille suunnatuista kyselyistä on Kouluterveyskysely.

Kouluterveyskyselyn toteuttamisesta vastaa nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka on kerännyt vuodesta 1996 alkaen tietoa kouluikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä. Kouluterveyskyselyn kohderyhmä kattaa useat ikäryhmät: perusopetuksen 4, 5, 8, ja 9-luokkaiset, lukio- ja ammattikoulutuksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Kouluterveyskysely toteutetaan valtakunnallisesti joka toinen vuosi, ja se kattaa laajasti eri elämän osa-alueet: hyvinvointi, perhe ja ystävyyssuhteet, koulunkäynti ja opiskelu, terveys, osallisuus ja palveluiden saatavuus. Kyselyn rakenne on ajan myötä täydentynyt ja seurannut aikaa esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkökulmista: nykyiseen Kouluterveyskyselyyn on lisätty kohta, jossa sukupuoli-identiteetin voi ilmoittaa olevan muu kuin syntymässä määritelty ja seurustelusuhteissa otetaan huomioon myös mahdollisuus samaa sukupuolta olevalle kumppanille.

Kuva: Pixabay

Viimeisin Kouluterveyskysely toteutettiin 2019, jolloin kyselyyn vastasi yli 250 000 kohderyhmään kuuluvaa lasta ja nuorta. Kyselyn tulokset osoittivat, että suurin osa vastanneista lapsista ja nuorista koki olevansa tyytyväinen elämäänsä. Hälyttävä tulos oli kuitenkin se, että joka kuudes 4. ja 5. luokkaa käyvistä ja useampi kuin joka neljäs 8. ja 9. luokkaa käyvistä vastasi kokeneensa viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kerran vanhempansa tai muun huolta pitävän aikuisen taholta henkistä väkivaltaa. Henkisellä väkivallalla kyselyssä tarkoitetaan vanhemman tai huolta pitävän aikuisen kieltäytymistä puhumaan, loukkaamista, nöyryyttämistä, hylkäämisellä uhkaamista, esineiden lyömistä, lukitsemista johonkin tai väkivallalla uhkaamista. Näiden vastaajien joukossa oli myös monia sateenkaarinuoriksi itsensä määritteleviä, ja heistä yli 40 % ilmoitti kokevansa syrjintää tai henkistä väkivaltaa kotonaan. Tulokset antavat hälyttäviä viitteitä siitä, että lasten ja nuorten elämä kodissa ei ole aina turvallista tai omaa yksilöllistä kasvua ja kehitystä tukevaa.

Miten Kouluterveyskyselyn tuloksia voidaan sitten hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvässä päätöksenteossa? Kotona koetun henkisen väkivallan osalta päätöksenteossa tulisi huomioida, miten jo varhaisessa vaiheessa voidaan kartoittaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, esimerkiksi äitiys- ja perheneuvolassa. Ongelmiin tulisi puuttua mahdollisimman ajoissa, jotta jokaiselle lapselle ja nuorelle voitaisiin taata hyvä ja turvallinen kasvuympäristö. Perheiden hyvinvoinnista tulisi huolehtia jo vauvaiästä lähtien, ja perheille tulisi tarjota tarvittaessa tukipalveluita. Henkisestä väkivallasta tulisi myös käydä avointa keskustelua enemmän, sillä siihen voi yhä liittyä puhumattomuutta ja häpeää. Myös henkisen väkivallan muodot eivät välttämättä ole yhtä tiedostettuja kuin fyysisen väkivallan. Ja mitä tulee sateenkaarinuorten kokemasta henkisestä väkivallasta kotona, moninaisuudesta olisi tärkeää puhua jo ennen lapsen syntymää, sillä uskon, että vanhemman tietämys moninaisuudesta voi olla vähäistä, mikä taas voi herättää negatiivisia reaktioita vanhemmissa. Tiedon jakaminen vanhemmille sekä huoltajille tarkoitettujen koulutusten kautta ymmärrys asioista yleensä lisääntyy, jolloin perheessä osataan käsitellä tilanteita, jotka nyt näkyvät Kouluterveyskyselyssä lasten ja nuorten kokemana henkisenä väkivaltana.

Lisätietoa Kouluterveyskyselystä:

THL 2019. Kouluterveyskysely. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

THL 2019. Kouluterveyskyselystä. Tietoa päätöksentekoon. https://thl.fi/documents/605877/4373469/KTK19_esite_fi.pdf/0cb063a1-3a3b-47dd-85ba-a75615da1841

THL 2019. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019. https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-kouluterveyskysely-2019

YLE Uutiset 30.11.2019. Joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. https://yle.fi/uutiset/3-11089142

Kirjoittajan tiedot:

Minna Laiti

Röntgenhoitaja, TtM, Väitöskirjatutkija

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

mianlai(at)utu.fi

Miksi sukupuolen moninaisuus on tärkeää tunnistaa terveydenhuollossa?

Tämän vuoden Turku Pride-viikon pääteemana on autonomia. Autonomia on tärkeä osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia olla oma itsensä niin seksuaaliselta suuntautumiseltaan kuin sukupuoli-identiteetiltään. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat yhä tilanteita, joissa heidän itsemäärittelyoikeutensa omaan sukupuoleen ei toteudu. Terveydenhuoltoon keskittyvät tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että transsukupuoliset potilaat kokevat usein terveydenhuollon ammattilaisten ymmärtämättömyyttä omaa sukupuoli-identiteettiään kohtaan, ja translasten ja -nuorten kohdalla identiteetin pysyvyyttä voidaan pitää väliaikaisena vaiheena osana nuoruutta.

Tutkimukset osoittavat, että sukupuolen moninaisuuden tunnistamisella on useita hyötyjä eri-ikäisten sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Kun transsukupuoliset nuoret ovat saaneet päättää omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavan nimen (eng. chosen name), heidän kokema masentuneisuus ja ahdistus vähentyivät tilastollisesti merkitsevästi. Tämä on merkityksellistä, sillä jopa 40 % transnuorista kokee masentuneisuutta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta, joiden taustalla vaikuttavat muun muassa omaan kehoon liittyvä sukupuoliristiriita sekä ympäristössä ilmenevä ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus transnuoria kohtaan. Transnuorten oman nimen itsemäärittelyoikeudella mahdollistetaan sosiaalinen transitioituminen, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että ulkopuolinen maailma tunnistaa ja tunnustaa transnuoren sellaisena kuin hän itse määrittelee itsensä.

Aikuisikäisille sukupuolivähemmistöille sukupuolen moninaisuus liittyy esimerkiksi kokemukseen terveydenhuollosta turvallisena tilana (eng. safe space). Tutkimusten mukaan moni transsukupuolinen on kokenut terveyspalveluiden käyttäjänä syrjintää ja ymmärtämättömyyttä, joka saa heidät muun muassa välttämään terveyspalveluiden käyttöä, vaikka tarvetta palveluille olisi. Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen voisi parantaa aikuisten sukupuolivähemmistöjen kokemuksia siitä, että terveyspalveluiden käyttäjänä voi avoimesti kertoa omasta sukupuoli-identiteetistään ja hoitoon on turvallista hakeutua aina kun tarvetta on. Lisäksi sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen voisi vähentää väärinkäsityksiä, joita esimerkiksi transsukupuolisiin liitetään: useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että transsukupuolisten hakeutuessa hoitoon ammattilainen liittää automaattisesti terveysongelman sukupuoli-identiteettiin tai kysyy sukupuoli-identiteetistä, vaikkei tällä olisi hoidon kannalta merkitystä. Sukupuolen moninaisuuteen liittyvän tiedon jakaminen terveydenhuollossa onkin tärkeää, jotta sukupuolen eri variaatiot nähtäisiin normaalina osana ihmisyyttä ja siihen ei liitettäisi virheellisiä oletuksia. 

Lähde: Goethe Institute Indien

Lisää tietoa sukupuolen moninaisuudesta voi lukea esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen ja Seta ry:n sivuilta. Englanninkielistä tietoa aiheesta löytyy esimerkiksi World Professional Association for Transgender health- järjestön sivuilta.

Kirjoittajan tiedot
Minna Laiti
Rtghoitaja, TtM, väitöskirjatutkija
mianlai(at)utu.fi
Twitter: https://twitter.com/LaitiMinna
Researchgate: https://www.researchgate.net/profile/Minna_Laiti

Lähteet:

Alanko, K. (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 146, verkkojulkaisuja 72 & Seta, Seta-julkaisuja 23. Unigrafia, Helsinki

Chisolm-Straker, M., Jardine, L., Bennouna, C., Morency-Brassard, N., Coy, L., Egemba, M. O., & Shearer, P. L. (2017). Transgender and Gender Nonconforming in Emergency Departments: A Qualitative Report of Patient Experiences. Transgender Health, 2(1), 8-16.

Perez-Brumer, A., Day, J. K., Russell, S. T., & Hatzenbuehler, M. L. (2017). Prevalence and Correlates of Suicidal Ideation Among Transgender Youth in California: Findings From a Representative, Population-Based Sample of High School Students. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 56(9), 739–746.

Russell, S. T., Pollitt, A. M., Li, G., & Grossman, A. H. (2018). Chosen Name Use Is Linked to Reduced Depressive Symptoms, Suicidal Ideation, and Suicidal Behavior Among Transgender Youth. Journal of Adolescent Health, 63(4), 503–505.

Veale, J. F., Watson, R. J., Peter, T., & Saewyc, E. M. (2017). Mental Health Disparities Among Canadian Transgender Youth. Journal of Adolescent Health, 60(1), 44–49. https://doi.org/10.1016/j.jadohealth.2016.09.014

Translain kokonaisuudistus edistää ihmisoikeuksien toteutumista terveydenhuollossa

Eduskuntavaalien aikaan käytiin vilkasta keskustelua suomalaisen yhteiskunnan muutoksista. Yksi keskustelun aihe oli myös translain kokonaisuudistuksen tarve. Translailla viitataan Lakiin transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002). Kyseinen laki ja sen myötä trans- ja muunsukupuolisten hoito sukupuolenkorjausklinikoilla on saanut sekä kansallista että kansainvälistä kritiikkiä, jonka mukaan laki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia. Nykyisen translain mukaan sukupuoltaan korjaavan henkilön sukupuolen juridinen (laillinen) vahvistaminen edellyttää henkilön lisääntymiskyvyttömyyttä ja tiettyjä lääketieteellisiä hoitoja ennen kuin henkilö voi hakea sukupuolen juridista vahvistamista.

Ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty, Seta ja Trasek ry ovat kritisoineet lakia siitä, että se rikkoo yksilön oikeuksia itsemäärittelyyn, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja perheen perustamiseen. Suomi sai myös vuonna 2017 Euroopan komissiolta huomautuksen translain lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksesta ihmisoikeuksia loukkaavana.

Ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta on selkeästi lisääntynyt Suomessa ja yhä useampi henkilö uskaltaa kertoa omasta sukupuoli-identiteetistään. Esimerkiksi Yle Akuutin taloustutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista hyväksyisi ja tukisi lastaan jos hän kertoisi olevansa muuta sukupuolta kuin mikä hänelle syntymässä on määritelty. Kansallisen Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 tulosten mukaan 5 % suomalaisnuorista koki sukupuolensa muuksi kuin tytöksi tai pojaksi.

Nykyinen translaki sisältää myös muutamia muita ongelmakohtia sukupuolen korjausprosessiin liittyen.

1. Vaatimus sukupuolen juridiselle vahvistamiselle tiettyjen lääketieteellisten hoitojen jälkeen tuottaa monille sukupuoltaan korjaaville tilanteen, jossa heillä ei ole henkilöllisyystodistusta jota he voisivat käyttää. Esimerkiksi transmies joutuu käyttämään naisen henkilöllisyystodistusta vielä siinä vaiheessa, kun hän selkeästi on ulkoisilta piirteiltään mies. Tilanne voisi korjaantua oikeudella ilmoittaa itse oma sukupuolimerkintä, ja tämä käytäntö on voimassa useissa Euroopan maissa. Lisäksi ne sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, jotka eivät tarvitse lääketieteellisiä hoitoja vaan haluavat muuttaa sukupuolensa juridisesti, joutuvat käymään saman prosessin läpi ja joissain tapauksissa he eivät saa juridista vahvistusta sukupuolelleen.

2. Alle 18-vuotiaiden mahdollisuus päästä sukupuolenkorjaushoitoihin on myös vaikeaa, jolloin moni sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori kokee, ettei heitä kuunnella tai oteta yksilöinä huomioon terveydenhuollossa. Translaki 2019- kampanjan mukaan jokainen nuori tulisi kohdata yksilöllisesti terveydenhuollossa ja jokaisella tulisi olla oikeus myös päästä sukupuolenkorjaushoitoihin yksilöllisen arvioinnin perusteella. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikille nuorille automaattisesti tehtäisiin esimerkiksi sukupuolen korjaukseen liittyviä kirurgisia toimenpiteitä, vaan hoito ja sen toteuttaminen tehdään yhteistyössä nuoren kanssa, nuoren ääntä kuunnellen. Sukupuolen juridinen vahvistaminen alle 18-vuotiaille antaisi myös nuorille enemmän tilaa määritellä itsensä, eikä tästä uudistuksesta olisi haittaa nuoren terveydelle.

3. Muunsukupuolisten henkilöiden hoito sukupuolenkorjausklinikoilla on ollut hyvin vaihtelevaa riippuen klinikasta, ja moni muunsukupuolinen on jäänyt ilman tarvitsemiaan hoitoja. Suomen hoitokäytäntöjä tulisi yhtenäistää ja tehdä myös korjaushoitojen saatavuus muillekin kuin transsukupuolisille mahdolliseksi. (Transsukupuolisella tarkoitetaan itsensä naiseksi/mieheksi määrittelevää, muunsukupuolisella tarkoitetaan henkilöitä joiden sukupuoli voi olla naisen ja miehen väliltä tai jotain muuta.)

Translain kokonaisuudistamisen vaikutukset ovat suoria niihin ihmisiin jotka kokevat sukupuoliristiriitaa ja joiden terveys ja hyvinvointi ovat vaarassa sukupuoliristiriitaan liittyvän ahdistuksen, mielenterveyden häiriöiden ja jopa itsetuhoisuuden vuoksi. Translain uudistaminen vaikuttaa kuitenkin myös välillisesti kaikkiin suomalaisiin: ihmisoikeuksien edistäminen ja terveydenhuollon yhdenvertaisuuden lisääntyminen edistää suomalaisten hyvinvointia sekä sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä itsensä ja tulla kuulluksi sellaisena kuin on, riippumatta sukupuolestaan.

Kirjoittajan tiedot
Minna Laiti
RH, TtM, väitöskirjatutkija
mianlai@utu.fi
Twitter: https://twitter.com/LaitiMinna
Researchgate: https://www.researchgate.net/profile/Minna_Laiti


Lähteet
Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille (30.7.2017). Euroopan komission kannanotto: Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta luovuttava sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. https://translaki.fi/2017/06/30/euroopan-komission-kannanotto-lisaantymiskyvyttomyysvaatimuksesta-luovuttava-sukupuolen-juridisen-vahvistamisen-ehtona/ Viitattu 30.4.2019

Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille (2019). Translaki. https://translaki.fi/translaki/ Viitattu 30.4.2019

Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002). Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020563

Seksuaalinen tasavertaisuus ry Seta (2019). Ihmisoikeudet ->Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ->Translaki. https://seta.fi/ihmisoikeudet/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuus/translaki/ Viitattu 30.4.2019

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019). Aiheet-> Lapset, nuoret ja perheet ->Tutkimustuloksia. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia Viitattu 30.4.2019

YLE Akuutti (27.2.2018) "Äiti, kunpa minulle kasvaisi pippeli" – Yli 70 prosenttia suomalaisista hyväksyisi lapsensa transsukupuolisuuden. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/27/aiti-kunpa-minulle-kasvaisi-pippeli-yli-70-prosenttia-suomalaisista-hyvaksyisi Viitattu 30.4.2019

Tohtorikoulutettavan elämää: asiantuntijana toimiminen Turku Priden paneelikeskustelussa

Turku Pride-viikkoa vietettiin heinäkuun ja elokuun taitteessa, ja osana tätä ihmisoikeustapahtumaa Turun pääkirjastolla järjestettiin 31.7. paneelikeskustelu aiheesta ”Sateenkaari-ihmiset ja terveydenhuolto”. 

Tohtorikoulutettavana olen oppinut, että tiedon jakaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat yhtä tärkeitä tekoja kuin väitöskirjan tekeminen ja kansainvälistyminen. Olin jo pidempään haudutellut ajatusta, että haluaisin päästä jakamaan kaikkea sitä, mitä olen oppinut sateenkaarevasta tutkimuksesta hoitotieteessä (tutkimus joka keskittyy seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen), ja minua pyydettiinkin panelistiksi! Minun lisäkseni panelisteina toimivat Jukka Lehtonen (vanhempi tutkija), Miska Karhu (nuorison edustaja), Taija Ahlstedt (Setan kouluttaja ja Turun setan hallituksen jäsen), Pauliina Lius (sairaanhoitaja ja seksuaalineuvoja) sekä Touko Niinimäki (Setan seniorityön koordinattori). Paneelikeskustelun vetäjänä toimi Jesse Kareinen.

Paneeli oli tunnelmaltaan lämmin ja jokaista panelistia yhdisti sama tavoite muuttaa terveydenhuoltoa yhdenvertaisempaan suuntaan ja näin pyrkiä kehittämään sateenkaari-ihmisten kohtaamista terveydenhuollossa. Paneelin vetäjä oli hyvin sanavalmis ja piti huolta siitä, että jokainen panelisti sai olla yhtä paljon äänessä. Paneelia varten olimme saaneet valmistautua kysymyksiin, jotka käsittelivät muun muassa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkyvyyttä yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa, sateenkaarevuuden tunnistamista terveydenhuollossa, sekä tulevaisuuden visioita siitä, miten terveydenhuoltoa voitaisiin kehittää sateenkaarevien nuorten kohtaamisessa. 

 

Paneelin jäseninä lisäkseni (kuvassa vasemmalla) Miska Karhu, Pauliina Lius, Jukka Lehtonen, Taija Ahlstedt, Touko Niinimäki ja paneelin vetäjä Jesse Kareinen.

Millainen sitten oli oma kokemukseni paneelista? Aluksi tietenkin jännitti, jossain vaiheessa aika paljonkin. Mutta hyvällä valmistautumiselle ja rennolla keskustelulla muiden panelistien kanssa ennen paneelin alkua oli rentouttava vaikutus, ja paneelin alkaessa jännitin vain hetken sitä että ”Osaankohan nyt sanoa oman nimeni ja tittelini oikein”. Kun paneeli alkoi edetä, en enää kiinnittänyt huomiota omaan jännitykseeni, vaan siihen että sain jakaa näkemyksiäni ja hoitotieteellistä tietämystäni panelisteille ja yleisölle. Tuntui kuin olisin ollut yliopiston lukupiiriopetusta vastaavassa tilanteessa, ja opin paneelin aikana taas uutta, sain uusia näkökulmia joita voin mahdollisesti hyödyntää väitöskirjassani, ja ennen kaikkea sain sekä kokemusta julkisesta esiintymisestä että asiantuntijaroolissa toimimisesta. 

Suosittelen siis kaikille tohtorikoulutettavakollegoilleni (ja oikeastaan kenelle tahansa) paneelikeskustelun panelistina toimimista. Se on helppo ja melko rento tapa aloittaa yleisön edessä puhuminen ja asiantuntijana toimiminen. Lisäksi esiintyminen ei ole vain yksin puhumista, vaan se toteutetaan vuorovaikutuksessa muiden panelistien, vetäjän ja yleisön kanssa. Uskon myös, että jokainen meistä, tuleva tai jo valmistunut terveystieteiden tohtori, voi päästä hoitotieteellisen tiedon välittäjäksi julkisissa tilaisuuksissa, ja oikeastaan se onkin yksi meidän tehtävistämme.

Kirjoittajan tiedot:

Minna Laiti
Röntgenhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
mianlai(at)utu.fi