Lapsi ei kastele tahallaan - yökastelua voi ja sitä pitää hoitaa!

Kansainvälistä yökastelu-päivää ”WORD BEDWETTING DAY” vietetään 29.5.2018. Päivän tavoitteena on jakaa oikeaa tietoa yökastelusta, sen yleisyydestä ja hoidosta sekä rohkaista perheitä ja myös terveydenhuollon ammattilaisia puhumaan siitä luontevasti nolostumatta. Keskeinen viesti on, että yökastelu ei ole kenenkään syy, ja sitä voidaan, ja sitä pitää hoitaa. 

Yökastelulla tarkoitetaan unen aikaista kyvyttömyyttä hallita virtsarakon toimintaa ja siitä aiheutuvaa kastelua yli 5-vuotiaalla lapsella. Noin 10 % koulun aloittavista lapsista kastelee. Vielä 1980-luvulla yökastelua pidettiin psyykkisenä ongelmana ja edelleen siihen liittyy häpeää, syyllisyyttä ja salailua. Toisaalta oiretta on myös vähätelty ”kyllä se siitä, aika hoitaa” asenteella. Vaikka yökastelu ei ole psyykkinen ongelma, iän karttuessa kyvyttömyys hallita virtsarakon toimintaa alkaa rajoittaa lapsen sosiaalista elämää ja heikentää itsetuntoa sekä myös koulumenestystä. 

Nykyään oireen tiedetään liittyvän lapsen elimistön ja hermoston kypsymiseen, yöllisen virtsaneritykseen ja rakon toiminnallisen tilavuuden väliseen epäsuhtaan sekä lapsen kykyyn tunnistaa rakon täyttymistä unen aikana. Yökastelu on moninainen oireisto, jonka hoidon perustan muodostaa yksilöllinen hoitosuunnitelma. Ennen hoitomuodon valintaa on tärkeä selvittää, onko kysymyksessä yksioireinen vai monioireinen yökastelu ja paras apuväline siihen on WC-päiväkirja. Päiväkirjan avulla kartoitetaan kastelun lisäksi lapsen päiväaikaiset WC-tavat.  

Hoidon perusta on kannustava ohjaus ja kastelua vähentävien ja arkea helpottavien ohjeiden antaminen. Hoito alkaa päiväoireista (päiväkastelu, ummetus ja tuhriminen) ja niihin liittyvistä tavoista (turha pidättely ja pitkät pissallakäyntivälit, liian vähäinen juominen päivän aikana, iltapainotteinen juominen, epäsäännöllinen syöminen). Hyvän ja levollisen yöunen turvaamiseksi kannattaa viimeisen iltatunnin aikana välttää jännittäviä elokuvia, tietokonepelejä ym. ja käyttää yövaippaa kunnes on aika harjoitella siitä eroon, viimeistään kuitenkin ensimmäisen luokan keväällä. Kun päiväasiat ovat kunnossa ja yökastelua edelleen on, voidaan avuksi kokeilla kasteluhälytintä tai yöllistä virtsaneritystä vähentävää lääkettä.    

Kirjoittajan tiedot:

Anneli Saarikoski

esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava

HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

anpasaa@utu.fi 

Lähteet:

Tkaczyk M, Maternik M, Krakowska A, Wosiak A, Miklaszewska M, Zachwieja K, Runowski D, Jander A, Ratajczak D, Korzeniecka-Kozyrska A, Mader-Wolynska I & Kilis-Pstrusinska K. Evaluation of the effect of 3-month bladder advice in children with monosymptomatic nocturnal enuresis. Journal of Pediatric Urology 2017, https://dx.doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.03.039

Vande Walle J, Rittig S, Tekgül S, Austin P, Yang S, Lopez P-J & Van Herzeele C. Enuresis: practical guidelines for primary care. British Journal of General Practice 2017; 67:328–329.

https://worldbedwettingday.com

Lasta kuulemalla parempiin tuloksiin kastelun hoidossa

Joka viides alakoululainen elää nolon ja salattavan kastelupulman kanssa. Rakon toimintaan, lapsen kypsymiseen ja kehittymiseen liittyvä kastelu joko yöllä ja/tai päivällä ilman elimellistä syytä on moniulotteinen psyko-sosiaalinen rajoite lapsen ja perheen elämässä. Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua oireena voidaan verrata kroonisiin tiloihin, jotka pysyvät kurissa päivittäisillä rutiineilla. 

ICCS (International Children’s Continence Society) on määritellyt arjen tapa-asioita painottavan potilasohjauksen, standardi uroterapian, kastelevan lapsen ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Uroterapialla on saatu hyviä tuloksia, mutta keskeinen haaste on lapsen motivointi omaksumaan uusia vessatapoihin liittyviä rutiineja ja ylläpitämään niitä. 

Potilasohjauksen tulee perustua potilaan arvioon oireistaan ja kokemuksista niiden hoitoon liittyen. Liian usein lasten kokemuksia on kuvattu kysymällä vanhemmilta tai hoitohenkilökunnalta ottamatta huomioon, että todellisuudessa lasten kokemukset eroavat näistä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi hoitoonsa liittyvissä asioissa ja lapsen äänen kuuleminen on edellytys lapsilähtöisten toimintamallien kehittämiselle.

Pissakoulu on kasteleville lapsille erikoissairaanhoidon poliklinikalla kehittämämme standardi uroterapiaan perustuva ryhmämuotoinen hoitotyön interventio. Haastattelimme Pissakouluun osallistuneita 6-12-vuotiaita lapsia heidän kokemuksistaan sekä kasteluun että sen hoitoon liittyen. Lapset kertoivat kastelun olevan erittäin nolo ja hävettävä pulma, jota piti kaikin keinoin salata muilta ja joka aiheutti kiusallisia tilanteita arjessa. Lapset kokivat Pissakoulussa oppineensa suhtautumaan kasteluun luontevammin ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa päästä kastelusta eroon. Erityisen tärkeänä lapset kokivat toisten kastelevien lasten tarjoaman vertaistuen, yhdessä tekemisen ja oppimisen. Pissakoulu auttoi heitä tulemaan pissarakon pomoksi jolloin pulmasta tuli hallittava tai siitä pääsi kokonaan eroon. Parasta lasten mielestä oli, että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla – ja voiko parempaa palautetta saada. Kuunnelkaamme siis lasten mielipiteitä ja kysykäämme heiltä miten he haluavat tulla kohdatuiksi terveydenhuollossa. 

Kirjoittajan tiedot:

Anneli Saarikoski

esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava

HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitoteteen laitos

anpasaa@utu.fi  

Lähdeviite: Saarikoski A, Koppeli R, Salanterä S, Taskinen S. & Axelin A. Voiding school as a treatment of daytime incontinence or enuresis: Children’s experiences of the intervention. Journal of Pediatric Urology 2017, https://doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.09.009    

Aiheesta lisää:

www.pissarakonpomoksi.fi

www.lapiska.fi

www.pissakoulututkimus.fi