Sivut

tiistai 22. marraskuuta 2016

Empathy in Design and Healthcare solutions



When people think of design, they often think about the design of an object; how does the object look? Yet, as a designer, I feel that this definition is way too narrow.


While there are many definitions dealing with the concept of design, I feel that design starts with a very fundamental concept: empathy. Empathy is needed to understand the user, and you need to understand the user in order to design a solution for a problem the user might be experiencing. Empathy is the first, and arguably, most essential element in a method of designing solutions called Design Thinking.


Without empathy your design serves no function. And while the traditional notion of design might place great emphasis on form, in the end form still has to serve function, and function has to serve the user. Therefore, I feel that when designing anything, whether it is a lamp, a piece of clothing or a method to improve patient-nursing staff communication, empathy is essential in designing a good solution to a problem.


Continuing this train of thought, when employing new technologies in healthcare, as well as new technology in general, I sometimes wonder how much designers have really empathized with the target audience of their product. What do the patients want? Why do they want it? Why would the nursing staff be better of with this new product of way of doing things versus the old method? Just introducing new products for the sake of introducing something new isn’t very useful. Maybe some older products can be utilized in a new way?


While new technology is exciting, it might not always be the best solution in a real life use case. For example: some older patients might not want to engage with mobile based applications because they find mobile technology intimidating, or using a fancy new app for nursing staff might interrupt established workflows. Friction caused by implementing new technologies might therefore be smoothed by simply empathizing with the user and its context on many different levels.


 A good designer will help reveal the many different elements of a use case, its context and how they connect, as usually there will be many different and complex interactions at play in the situation for which a solution is being sought. Consequently, an independent designer employing the design thinking method, one who doesn’t necessarily work for a company that absolutely wants to push a new product, can be a valuable asset in analyzing problems in any given situation. Therefore, when a healthcare organization, such as a hospital, is experiencing some problems, it might be useful to use a method such as Design Thinking, which places a large emphasis on empathy, to analyze the situation and identify core issues, and then also use empathy to define a viable solution.


-Jeremy Falger-
***************
Jeremy Falger is MSc (game design) and works as a project researcher in University of Turku, Department of Nursing Science in TEPE-project (Research group on Health games).

To learn more about design thinking: you’re welcome to join the workshop on design thinking I’ll be giving on November 25th  where we explore the many different facets of empathy in designing solutions for problems encountered in a nursing context.

25.11.2016 Studia Generalia:Terveysteknologian teemapäivä klo 9-15, B2033

tiistai 15. marraskuuta 2016

Hoitotyön informatiikan tutkimus nyt ja lähitulevaisuudessa

Hoitotyön informatiikka (nursing informatics) voidaan määritellä erikoisalana, jossa hoitotiede, tietojenkäsittelytiede ja informaatiotiede kytkeytyvät yhteen [1, 2]. Erikoisalan tavoitteena on edistää datan, informaation ja tiedon hallintaa hoitotyössä, sekä tukea potilaiden ja ammattilaisten päätöksentekoa. Alan yhdessä suuressa kansainvälisessä kongressissa vuonna 2014 esitetyt viisi tutkituinta aihetta olivat standardoidut terminologiat (standardized terminologies), suurten tekstimassojen hyödyntäminen (big data research), potilaan osallisuuden tukeminen (patient activation), koulutus ja pätevyys (education and competencies), sekä mobiiliteknologia terveyden tukena (mobile health)[3].
Hoitotyön informatiikan tutkimuksen tilasta tehtiin tarkemman kokonaiskuvan saamiseksi laaja kansainvälinen kyselytutkimus vuonna 2015[4]. Tutkimukseen vastaajat olivat hoitotyön ammattilaisia, joilla oli hoitotyön informatiikan kiinnostusta ja kokemusta. Vastaajat edustivat sekä yliopiston että kliinisen maailman ammattilaisia, jotka tavoitettiin lumipallo-otannalla. Tutkimukseen vastasi 402 henkilöä 44 maasta (Aasiasta, Afrikasta, Pohjois- ja Keski-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta). Suurin osa vastanneista oli sairaanhoitajia (90.3 %). Koulutukseltaan vastaajat olivat kandidaatin (28.8 %), maisterin (39 %) ja tohtorin (29.3 %) tutkinnon suorittaneita. Kliinisessä työssä toimivat vastaajat edustivat hoitavaa henkilöstöä (31.9 %), keskijohtoa (25.8 %), ylempää johtoa (16.8 %) sekä muita toimijoita, kuten asiantuntijoita (25.5 %). Yliopistolla toimivat vastaajat edustivat opiskelijoita (22.4 %), opettajia (16.6 %), professoreita (38.2 %) ja muita (22.8 %).
Alan tutkituimmat viisi aihetta vuonna 2015 olivat (n=376) hyvin linjassa vuoden 2014 todennettujen tutkimusaiheiden kanssa kattaen standardoidut terminologiat, mobiiliteknologian terveyden tukena, kliinisen päätöksenteon apuvälineet (clinical decision support), potilasturvallisuuden (patient safety) ja suurten tekstimassojen hyödyntämisen. Suurin osa raportoidusta tutkimustyöstä keskittyi kliinisen, opetuksen ja hallinnollisen toiminnan näkökulmiin ja pienempi osa teorian kehittämiseen.[5] Vastaajia pyydettiin lisäksi kuvaamaan, mihin tutkimusta tulevaisuudessa tulisi kohdentaa, jotta kliinistä toimintaa ja terveyden edistämistä voitaisiin jatkossa tukea paremmin. Vastaajien raportoimat tulevaisuudessa priorisoitavat tutkimusaiheet noudattivat samaa kaavaa kuin tutkimus tällä hetkellä, mutta joitain uusia näkökulmia saatiin myös esille. Nämä tutkimusaiheet ovat listattu kuvioon 1.[4]

Tutkimuksista ja kehittämishankkeista huolimatta, yksi kansainvälisesti keskeinen sairaanhoitajien huolenaihe oli hoitotyön sähköinen kirjaaminen ja siihen liittyvät sisällölliset ja tekniset ongelmat. Sisällölliset ongelmat liittyivät järjestelmissä oleviin puutteisiin tukea hoitotyötä, sillä järjestelmät eivät soveltuneet hyvin kliinisen hoitotyön kirjaamiseen tai potilaan kokonaisvaltaisen tilannekuvan luomiseen. Teknisten ongelmien esimerkkejä olivat käytettävyys ja yhteentoimivuus ongelmat, standardoinnin puute ja rajoitetut käyttömahdollisuudet.[6]
Hoitotyön tiedonhallintaan kohdistuvan tutkimuksen kautta saadaan tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ja paremmin tukea hoitotyötä. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää vaikuttavat ja kustannustehokkaat vaihtoehdot toiminnalle. Resurssien priorisointia varten onkin tärkeää, että käytännössä toimivat ja tutkimusta tekevät käyvät vuoropuhelua niistä aiheista, jotka ripeimmin vaativat toimenpiteitä. Kansainväliseen kyselyyn vastanneiden mukaan, jatkossa tulee panostaa enemmän koulutukseen, tutkimukseen, käytäntöön, näkyvyyteen ja yhteistyöhön toiminnan edistämiseksi[7].

Kirjoittajan tiedot
Laura-Maria Peltonen
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Lääketieteellinen tiedekunta
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi
Lähteet
1.              American Nurses Association (ANA). (2014). Scope and standards of nursing informatics practice. 2nd edition. American Nurses Association.
2.              Staggers, N., & Thompson, C. B. (2002). The evolution of definitions for nursing informatics. Journal of the American Medical Informatics Association 9(3), 255−261.
3.              Topaz M, Ronquillo C, Pruinelli L, Ramos SR, Peltonen L-M, Siirala E, Atique S, Hamann G, Kimpton Badger M. 2015. Central Trends in Nursing Informatics: Students' Reflections from International Congress on Nursing Informatics 2014 (Taipei, Taiwan) CIN: Computers, Informatics, Nursing 33(3), 85−89.
4.              Peltonen L-M, Topaz M, Ronquillo C, Pruinelli L, Sarmiento RF, Badger MK, Ali S, Lewis A, Georgsson M, Jeon E, Tayaben JL, Kuo C-H, Islam T, Sommer J, Jung H, Eler GJ, Alhuwail D. 2016. Nursing informatics research priorities for the future: recommendations from an international survey. 2016. Proceedings of Nursing Informatics 2016, W. Sermeus et al. (Eds.) pp. 222−226.
5.              Peltonen L-M, Alhuwail D, Ali S, Badger MK, Eler GJ, Georgsson M, Islam T, Jeon E, Jung H, Kuo C-H, Ronquillo C, Pruinelli L, Sarmiento RF, Lewis A, Tayaben JL, Sommer J, Topaz M. 2016. Current Trends in Nursing Informatics: Results of an International Survey 2016. Proceedings of Nursing Informatics 2016 W. Sermeus et al. (Eds.). pp. 938-939.
6.              Topaz M, Ronquillo C, Peltonen L-M, Pruinelli L, Sarmiento RF, Badger MK, Ali S, Lewis A, Georgsson M, Jeon E, Tayaben JL, Kuo C-H, Islam T, Sommer J, Jung H, Eler GJ, Alhuwail D, Ying-Li Lee. (2016). Low Satisfaction and Multi-level Concerns with Nursing Electronic Health Records: Results from an International Survey. AMIA 12-16. Nov, Chicago, USA.
7.              Topaz M, Ronquillo C, Peltonen L-M, Pruinelli L, Sarmiento RF, Badger MK, Ali S, Lewis A, Georgsson M, Jeon E, Tayaben JT, Kuo C-H, Islam T, Sommer J, Jung H, Eler GJ, Alhuwail D. 2016. Advancing nursing informatics in the next decade: recommendations from an international survey. Proceedings of Nursing Informatics 2016, W. Sermeus et al. (Eds.) pp. 123−127.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Ollako osallistava sosiaalisen median kautta infektioiden torjunnassa, vaiko eikö olla?

Hoitoon liittyvät infektiot ja mikrobilääkeresistenssit ovat suurimpia globaaleja terveysuhkia, joiden taloudellinen haitta on isompi kuin monen toimijan maksukyky antaa myöten. Omalla toiminnalla voi oleellisesti vaikuttaa niiden syntyyn ennaltaehkäisevästi. Nykypäivänä kun niin yleisö kuin terveysalan toimijatkin tietävät enemmän terveydestä ja keinoista vaikuttaa siihen kuin koskaan aiemmin, on haasteeksi noussut se, miten nostaa yhtä tai kahta asiaa ison uutistulvan keskeltä sekä miten vaikuttaa massojen toimintaan. Oman haasteen vaikuttamiseen on tuonut tarve vuorovaikutukselle sekä osallistuvuudelle. Tämän tarpeen on myös EU:n potilasturvallisuusdirektiivi noteerannut, vaikkakin seurantatutkimuksissa ja toteutumisen arvioinneissa ei siihen olla riittävällä laajuudella ja vaikuttavuudella päästy.

Miten tavoittaa massat edullisesti, ja miten mahdollistaa osallistuvuus ja vuorovaikutteisuus?
Ajassa, jossa valtamedia on siirtynyt sosiaalisen median toimintaympäristöön erilaisien sähköisten sovellusten kautta, on haasteena olla juuri siellä missä muut ovat. Toinen haaste on olla siellä samanaikaisesti vuorovaikutuksen maksimoimiseksi. Näihin kaikkiin haasteisiin antaa sosiaalinen media monipuolisuudellaan ratkaisun avaimet. Sosiaalisen median toimintaympäristöjä on useita, joista suurimmat yleisösuosikit ovat mikroblogi Twitter sekä olohuoneenjatke Facebook. Mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja eivät tarjoa pelkästään sähköiset palvelut (eHealth) vaan silloin on siirrytty ajassa jo gamifikaatioon (gHealth) eli pelien aikaan. Esimerkiksi e-Bug-hankkeessa tavoitteena on ollut lisätä tietoisuutta mikrobeista ja infektioiden torjuntakeinoista pelien ja viihteellisten opetussessioiden kautta.

Twitter on tällä hetkellä ollut maailmalla suosituin vuorovaikutteinen toimintaympäristö, jossa osallistuvuus mahdollistetaan niin seuraamalla aiheita kuin visertämällä muille (twiittaamalla). Sähköisessä toimintaympäristössä oleellista ovat erilaiset hashtagit eli aihetunnisteet (#), joilla voidaan nostaa aiheseurantaan haluttu aihekokonaisuus. Tällöin mahdollistetaan myös yksittäisten viestien seuranta ja yhdistäminen samankaltaisiin. Twitter-chatit eli erilliset aihekeskustelut ovat olleet infektioiden torjunnassa se keino, jolla globaali toimintakenttä on pienentynyt ja asiantuntijat ovat voineet kommunikoida toimijoiden kanssa. Twitter-chatille ominaista on rajattu kesto, jonka aikana käydään keskustelua twiittaamalla aiheesta. Kesto voi olla muutamia tunteja (säännölliset, oman lähialueen tavoittavat chatit) tai jopa vuorokauden (erilaiset kampanjat) mahdollistaen globaalin osallistumisen. Erilaisia infektioiden torjunnan Twitte-chatteja ovat olleet #SaveAbx ja #fluchat, vain muutaman mainitakseni. Twitte-chatissa keskustelu sovitusta aiheesta etenee kertomalla omia näkemyksiä tai kommentoimalla toisten mielipiteitä. Kaikkeen keskusteluun voidaan lisäksi liittää kuvia, videoita ja muita linkkejä. Chatin seuraaminen on mahdollistettu käyttämällä tiettyä aihetunnistetta sekä kertomalla ajankohdasta oikealle foorumille.

18.11. vietetään maailman antibioottipäivää, jolloin halutaan muistuttaa antibioottien käytön vaikutuksista mikrobilääkeresistenssiin ja siten vastustuskykyisten mikrobien leviämiseen. Tavoitteena on opastaa mikrobilääkkeiden käytössä ja ohjata toimintaa haluttuun suuntaan. Päivän lähellä käytetään Twitterissä useita aihetunnisteita aiheeseen liittyen. Twitterin kautta seurataan lähettäjän seuraajien määrää eli mahdollisia tavoitettuja, uudelleen välitettyjä viestejä sekä tietenkin itse viestien lukumäärää. Esimerkiksi aihetunnisteella #AntibioticResistance on 23.10-1.11.16 välisenä aikana twiitattu 1359 kertaa. Käyttäjiä on ollut 890 ja heidän kautta mahdollisia tavoitettuja 3 525 458 henkilöä. Verrattuna tunnisteeseen #hoitotyö, joka on suomenkielinen ja siten rajaa kohdeyleisöä, on siitä aiheesta 24.10-1.11.16 twiitannut 52 käyttäjää  yhteensä 75 kertaa ja näin tavoitettu potentiaalisia henkilöitä 45 001. Selkeästi aktiivisempi aihe on ollut #AMR (antimicrobial resistance), josta yhden päivän aikana 1.11.16 twiittais 970 henkilöä 1558 kertaa ja tavoitti mahdollisesti 1 726 163 henkilöä. Siihen vertailuna: huomattavasti laajemmasta aiheesta #nursing (hoitotyö, englanninkielinen) twiittasi samana päivänä 882 henkilöä  1600 kertaa tavoittaen 1 945 539 henkilöä.

Se aika on siis ohitse, jolloin tutkijat ja terveysalan vaikuttajat pystyivät piiloutumaan omaan kammariinsa norsunluutorneihinsa. Sosiaalinen media tavoittaa nopeasti laajoja määriä käyttäjiä ja toiminta on seurattavissa. Sosiaalisen median luonne mahdollistaa osallistumisen ja vuorovaikutuksen kunkin yksilön halujen ja tarpeen mukaisesti. Kuitenkin perinteisiin medioihin verrattuna sosiaalinen media voi olla lyhytkestoisempaa ja vaikuttavuudeltaan nopeatempoista. Sosiaalinen media on niin keino kuin mahdollisuus, vaikka tulen lailla huono isäntä.


Kirjoittajan tiedot:

Dinah Arifulla
sairaanhoitaja, hygieniahoitaja, TtM, AmO
Terveysalan opettaja, Turun ammatti-instituutti
Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Infektiotautien torjuntayksikkö
twitter: @dinaharifulla
sposti: work.dinah(at)gmail.com
LinkedIn

Dinah Arifulla on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän opettaa hoitotyötä Turussa ja toimii tutkijana hoitoon liittyvien infektioiden parissa Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän toimii terveysalan some-aktiivina. Tämä blogikirjoitus sisältää hänen omia mielipiteitä ja ajatuksia eikä edusta hänen työpaikkojen näkemyksiä aiheesta.

Lähteet

Castro-Sánchez E. & Holmes A.H. Impact of organizations on healthcare-associated infections. J Hosp Infect 2015;89(4):346-50.

Goff D.A., Kullar R. & Newland J.G. Review of Twitter for infectious diseases clinicians: Useful or a waste of time? Clin Infect Dis 2015;60(10):1533-40.

Zowawi H.M., Abeldalthagafi M., Mar F.A., Almalki T., Kutbi A.H., Harris-Brown T., Harbart S., Balkhy H.H., Paterson D.L. & Hasanain R.A. The potential role of social media platforms in community awareness of antibiotic use in the Gulf Cooperation Council States: luxury or necessity? J Med Internet Res 2015;17(10):e233.

Lisäksi

ECDC Euroopan antibioottipäivä http://ecdc.europa.eu/fi/eaad/Pages/Home.aspx

ECDC, Sosiaalinen media antibioottien vastuullisen käytön edistämisessä http://ecdc.europa.eu/fi/eaad/Documents/Social-Media-Guidance-FI.pdf