Lasten fyysistä aktiivisuutta selittäviä tekijöitä metsästämässä

Lasten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä käsittelin jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani, mutta ajattelin vielä syventää tuota kirjoitusta. Tutkimuksessa puhutaan johonkin asiaan yhteydessä olevista tekijöistä (correlates) ja määrittävistä tai selittävistä tekijöistä (determinants), ja näiden ero löytyy tutkimusmenetelmästä. Korrelaatiota voidaan tutkia yhdessä mittauspisteessä, kun taas määrittävän tai selittävän tekijän tutkimiseen tarvitaan pitkittäisasetelma ja erilainen tilastollinen analyysi. Fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä onkin siis enemmän tietoa, kuin fyysistä aktiivisuutta tai sen muutosta määrittävistä tai selittävistä tekijöistä (Cragg ym. 2011).

Fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevat ja sitä selittävät tekijät voidaan jakaa viiteen luokkaan, jotka ovat: biologiset tekijät, psykososiaaliset tekijät, käyttäytymiseen liittyvät tekijät, sosiaaliset tekijät ja ympäristöön liittyvät tekijät (Trost ym 2002, Bauman ym. 2012).

Biologisista tekijöistä miessukupuoli selittää johdonmukaisesti korkeampia fyysisen aktiivisuuden tasoja lapsilla ja nuorilla (Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012).

Psykososiaalisista tekijöistä fyysistä aktiivisuutta määrittää minäpystyvyyden tunne ja kokemus omasta kyvykkyydestä suorittaa tietty tehtävä (Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012).

Käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä aikaisemman fyysisen aktiivisuuden määrä selittää myös tulevaa fyysisen aktiivisuuden määrää. Samoin osallistuminen liikuntaharrastuksiin selittää myös tulevaisuuden aktiivisuustasoja. (Sallis ym. 2000, Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012.)

Sosiaalisista tekijöistä ympäristön tuki ja vaikutteet, kuten vanhempien tuki lapsen fyysiselle aktiivisuudelle, selittävät lapsen fyysistä aktiivisuutta (Sallis ym. 2000, Biddle ym. 2005, Van Der Horst ym. 2007, Bauman ym. 2012). Vanhempien tuesta lapsen fyysiselle aktiivisuudelle on myös ristiriitaisia tutkimustuloksia, sillä on myös viitteitä siitä, että vanhempien tuki ei selitä lapsen fyysisen aktiivisuuden tasoja (Craggs ym. 2011). Vanhemman tuki on siis yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (Van Der Horst ym. 2007), mutta sen ei ole todettu selittävän lapsen aktiivisuustasoja (Craggs ym. 2011).

Ympäristöön liittyvistä tekijöistä pääsy liikuntapaikoille, liikuntavälineiden saatavuus, ympäristön turvallisuus ja rakenne (esim. kevyen liikenteen väylien verkko) ovat yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen (Ferreira ym. 2006). Lapsen ulkona viettämä aika selittää lapsen fyysisen aktiivisuuden määrää voimakkaasti (Sallis ym. 2000).

Poimin tähän vielä edellisen blogikirjoituksen vinkit vanhemmille, päiväkoteihin ja kouluihin sekä terveydenhuoltoon lapsen fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi.

Vinkkejä vanhemmille:
- Ulkoilun* ja yhteisen liikunnallisen ajan lisääminen
- Positiivisten ja monipuolisten liikuntakokemusten tarjoaminen*
- Koulumatkaliikuntaan kannustaminen
- Ruutuajan rajoittaminen

Vinkkejä päiväkoteihin ja kouluihin: 
- Istumisen vähentäminen
- Toiminnallisuuteen ja välituntiliikuntaan kannustaminen 
-  Ulkoilun lisääminen*
- Positiivisten ja monipuolisten liikuntakokemusten tarjoaminen*

Vinkkejä kuntapäättäjille: 

- Ehkäisevän terveydenhuollon edellytysten tukeminen

- Liikuntapalveluihin panostaminen
- Kevyen liikenteen väyliin panostaminen
- Päiväkotien ja koulupihojen liikuntamahdollisuuksiin panostaminen

Vinkkejä terveydenhuoltoon: 
- Liikunnan puheeksiottaminen, hyötyjen kertominen ja kannustaminen

*lisäys edellisen kirjoituksen listaan

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
anloka@utu.fi

Kirjoitus perustuu lähteisiin:

Bauman AE, Reis RS, Sallis JF, Wells JC, Loos RJ, Martin BW & Lancet Physical Activity Series Working Group. 2012. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not? Lancet (London, England) 380 (9838), 258–271.

Biddle SJH, Whitehead SH, O’Donovan TM, Nevill ME. Correlates of participation in physical activity for adolescent girls: a systematic review of recent literature. J Phys Act Health 2005; 2: 423–34

Craggs C., Corder K., van Sluijs E.,M.F. & Griffin S.J. (2011) Determinants of Change in Physical Activity in Children and Adolescents: A Systematic Review. American Journal of Preventive Medicine 40(6), 645-658.

Ferreira I, van der Horst K, Wendel-Vos W, Kremers S, van Lenthe FJ & Brug J. 2007. Environmental correlates of physical activity in youth - a review and update. Obesity Reviews: An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 8 (2), 129–154. 

Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Medicine & Science in Sports & Exercise. 2000; 32:963–975. [PubMed: 10795788]

Trost SG, Owen N, Bauman AE, Sallis JF, Brown W. Correlates of adults’ participation in physical activity: review and update. Med Sci Sports Exerc 2002; 34: 1996.

Van Der Horst K., Paw M.J., Twisk J.W. & Van Mechelen W. (2007) A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. Medicine and Science in Sports and Exercise 39(8), 1241-1250.

Siteerausten ihmeellinen maailma

Joissain tutkimuspiireissä on tapana arvostaa tieteellisiä artikkeleita sitä enemmän, mitä useammin niitä on tieteellisissä lähteissä siteerattu. Suuressa mittakaavassa voidaankin ehkä ajatella, että ne artikkelit, joita on paljon siteerattu, ovat hyvin tehtyjä ja sisällöltään merkittäviä. Mutta kun tarkastellaan yhtä yksittäistä artikkelia, ei siteerausten määrästä voidakaan sanoa enää paljon mitään. 

Siteerausten paljouteen kun voi olla lukemattomia muitakin syitä kuin artikkelin erinomaisuus. Esimerkiksi artikkeli voi käsitellä sellaista aihetta, jota kaikki tietyn (suuren) alan tutkijat joutuvat siteeraamaan, koska se on ensimmäinen, vaikkei kovin hyvä tutkimus. Tai sitten artikkeli on suorastaan niin huono, että sitä käytetään varoittavana esimerkkinä. Tai sitten halutaan vain mahdollisimman monta lähdettä (lukeneisuutta osoittamaan), ja otetaan huonotkin mukaan. Halutaan siis osoittaa, että kyllä me tiedetään, että nämä kaikki ovat olemassa. Tai sitten siteerataan artikkeleita siitä lehdestä, johon artikkelia aiotaan tarjota, jotta lehti olisi myötämielisempi sen hyväksymiselle. Melko yleistä lienee sekin, että siteerattavassa artikkelissa on yksi hyvä lause, jonka takia se halutaan lähteeksi, vaikkei artikkeli olisikaan laadukas.  Mahdollista toki vielä sekin, ettei siteeraajan ammattitaito ei riitä arvioimaan tutkimusten laatua, ja hän päätyy siteeraamaan mitä tahansa, minkä on aiheesta saanut käsiinsä. 

Siteerausten vähyyteen voi myös olla lukemattomia muita syitä kuin artikkelin huonous. Voi olla, että artikkeli ei osu tietokantahakuihin, vaikka hakijalla olisi kuinka oikeat hakusanat (tällaista tapahtuu: että tietty artikkeli ei tule hakuun, vaikka kuinka täsmäsanoja käyttäisi). Tai sitten vain juuri sitä aihetta ei tutki kukaan muu, tai tutkivat niin harvat, etteivät juuri ne harvat ole artikkelia löytäneet. Tai ovat löytäneet, mutta kirjoitus- ja julkaisuprosessit ovat niin hitaita (varsinkin tietyillä aloilla ne ovat paljon hitaampia kuin toisilla), että siteeraus tulee vasta monen vuoden päästä.

Toinen kysymys on sitten se, että millaisia siteerauksia tiedemaailmassa arvostetaan.  Niitäkö, joista tieto löytää perille Web of Scienceen tai muuhun varteenotettavaan tieteelliseen tietokantaan? Vai muitakin?

Itse olen havainnut sosiaalisen median oivalliseksi apuvälineeksi siteerauksista tietoiseksi tulemiseen. Esimerkiksi ResearchGate (joka on vähän niin kuin tutkijoiden Facebook) lähettää suoraan sähköpostiisi tiedon siitä, että joku on siteerannut sinua, ja laittaapa mukana vielä sen pätkänkin, josta siteeraus löytyy. Minäkin sain taannoin tiedon, että eteläafrikkalaisessa fysioterapialehdessä on lainattu meidän artikkeliamme. Siitä selvisi, että kirjoittajille oli aivan uutta tietoa, että sairaanhoitajillakin voi olla rooli vammaisten lasten kuntoutuksessa. Eipä tullut siis turhaan tuotakaan artikkelia julkaistua, kun nyt tuokin Afrikassa asti tiedetään! 

Google Scholarilta olen (asetukset niin säädettyäni) saanut ilmoituksia* siitä, että artikkeleitani on siteerattu muun muassa ranskankielisessä opinnäytetyössä, saksalaisessa hoitotyön lehdessä, norjalaisessa väitöskirjassa ja englanninkielisessä kehitysvammaistyön ammattilaisten lehdessä. Näistä ei taida paljon tieteellisiä pisteitä saada, mutta itse arvostankin enemmän tietoa siitä, että ihmiset eri puolilta maailmaa ovat löytäneet käsiinsä minun artikkeleitani, ja vielä juuri ammatti-ihmiset, jotka ensisijaisesti toivonkin tutkimuksellani tavoittavani. Sillä pelkkien tutkijoiden kesken kirjoittelemisessa** ei omasta mielestäni ole järkeä, jos halutaan saada aikaan terveyttä tieteestä.

Happamia, sanoi kettu marjoista, jotka ovat - happamia?

*Ilmoituksia voi pyytää myös muiden tutkijoiden artikkeleiden siteeraamisesta, mikä kannattaa tehdä oman tutkimuksen keskeisimmille lähteille, jolloin saa tuoreeltaan tiedon samaa aihetta käsittelevistä artikkeleista

**Kuten tässäkin bloggauksessa ;)

Kirjoittajan tiedot:

Johanna Olli

Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava 

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry  

s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com  

Twitter (suomeksi)  
Twitter (englanniksi) 
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta.  
LinkedIn
ResearchGate