Kivun kirjaamisella on väliä!

 

Heinäkuussa YLE julkaisi jutun kipupotilaista, jotka ovat kokeneet vääryyttä terveyshuollon tekeminen −tai tekemättä jättämien− kirjausten takia. Kirjoitus herätti monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia: Mikä tekee kipupotilaista ryhmän, joka tuntee usein jäävänsä vaille terveydenhuollon ymmärrystä ja tukea? Toinen kysymys koskee vastakkainasettelua, jota kuvataan Ylenkin jutussa; sen mukaan terveydenhuollon henkilöstö on haluton tekemään muutoksia teksteihin, jotka ovat potilaiden mukaan virheellisiä. Miksi juuri kivun kirjaukset ovat aiheuttaneet ongelmatilanteita, jotka nousevat kansallisiin otsikoihin?

Kipupotilailla viitataan yleensä henkilöihin, joilla on pitkäaikaista, yli 2−6 kk kestänyttä, usein vaikeaa kipua. Pitkäaikainen kipu eroa akuutista kivusta mm. siten, että se on menettänyt merkityksensä elämää suojaavana ja varoittavana tekijänä ja se voidaan nähdä joko oireena tai itsenäisenä sairautena. Pitkäaikainen kipu aiheuttaa merkittävää elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkenemistä kaikilla osa-alueilla. Siihen liittyy usein myös liitännäisongelmia kuten masennus, unettomuus ja ahdistuneisuus, jotka osaltaan voivat ylläpitää kipuongelmaa ja samalla olla kipuongelman seurauksia. (Kalso, 2018.) Pitkäaikaisen kivun hoito on edelleen haastavaa, vaikka sen parantamiseksi on tehty töitä, ja mm. kivun käypähoitosuositus ottaa kantaa moniin asioihin pitkäaikaisen kivun hoidon parantamiseksi. Kivun arviointi on kuitenkin aina haastavaa, sillä kipu on subjektiivinen, monitahoinen kokemus.

Potilaan oman kokemuksen pitäisi olla aina näkyvillä myös kipuun liittyvissä kirjauksissa (Sloman ym. 2005). Lisäksi kivusta tuli kirjata sen tyyppi, sijainti, kesto sekä voimakkuus, sekä levossa että liikkeessä. Kivun arviointiin tulisi käyttää aina potilaalle soveltuvaa validoitua kipumittaria. Lisäksi toimintakyvyn ja muiden liitännäisongelmien kartoittamiseksi tulisi käyttää myös tarkoituksen mukaisia validoituja mittareita. (Kipu käypä hoito -suositus 2015.)

Krebs ja kumppanit (2009) tutkivat potilaiden kokemuksia saamastaan kivunhoidosta ja vastaavia potilaskertomusten kirjauksia 237 potilaan kohdalla yhdysvaltalaisella klinikalla. Kaikilla osallistujilla oli kipua, ja näistä 74 % :lla pitkäaikaista kipua. Tutkimuksen päätulos vastaa YLEn kirjoituksessa kuvattuja potilaiden kokemuksia: Kivunhoitoon liittyvissä kirjauksissa oli puutteita jokaisessa tarkastellussa asiassa, eniten annetussa ohjauksessa sekä lääkkeettömien kivunhoidon kirjauksissa ja vähiten aloitetuissa lääkityksissä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan puututtu kivun kuvaukseen, varsinaisiin virheellisiin kirjauksiin tai kirjausten sävyyn.   

Ylen juttuun liitetyssä Yle Areenan haastattelun lopussa haastateltava oleva kipupotilas pohtii, mitä vastaanotolla voitaisiin tehdä toisin, jotta potilas pystyisi vaikuttamaan omiin kirjauksiinsa. Hän esittää toiveen, että potilaalla olisi pysyvä hoitosuhde lääkäriin ja hoitajaan, lääkäri sanelisi tekstin potilaan läsnäollessa ja potilaalla olisi mahdollisuus kommentoida Omakantaan siellä olevia omia tekstejään. Kaksi ensimmäistä toiveista ovat osa kivun käypä hoito -suositusta, sillä suositus ottaa kantaa pysyvään hoitosuhteeseen sekä vastaanottotilanteessa yhdessä potilaan kanssa tehtävään tilannekoosteeseen. Tällä varmistetaan yhteiset näkemykset ja tavoitteet sekä sovitaan hoitosuunnitelmasta. Lisäksi pitäisi varmistaa, että nykyiset muistutuskäytännöt olisivat selkeitä, prosessit helposti lähestyttäviä ja nopeita.

Lopulta, jo sen varmistaminen, että jokainen terveydenhuoltoon hakeutuva kipupotilas tulisi kohdatuksi aidosti, ilman kiireen tuntua ja aktiivisesti kuunnellen, voisi ehkäistä kirjauksiin kohdistuvia huolia.

 

Kirjoittaja:

Riitta Mieronkoski

ft, TtM, tohtorikoulutettava

e-mail: ritemi@utu.fi

 

Lähteet:

Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 26.08.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Kalso, E. (2018) ‘Lääkärilehti - Miksi kipu pitkittyy ja voiko sitä ehkäistä?’, Lääkärilehti, 73(18), pp. 1119–1126. Available at: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/miksi-kipu-pitkittyy-ja-voiko-sita-ehkaista/?public=219108ef10470df8d9b792c240c4f1fb (Accessed: 26 August 2020).

Krebs, E. E. et al. (2009) ‘Documentation of Pain Care Processes Does Not Accurately Reflect Pain Management Delivered in Primary Care’. doi: 10.1007/s11606-009-1194-3.

Sloman R, Rosen G, Rom M, Shir Y. Nurses' assessment of pain in surgical patients. J Adv Nurs. 2005;52(2):125-132. doi:10.1111/j.1365-2648.2005.03573.x

 

Arvot hoitotyön johtajan ankkureina myrskyssä?

Hoitotyön johtajat toimivat terveydenhuollon organisaatioiden avainrooleissa johtaen suurinta terveydenhuollon ammattilaisten ryhmää¹, hoitohenkilöstöä, -yhteensä lähes 300 000 työntekijää Suomessa². Hoitotyön johtajien päätehtävänä on luoda edellytykset vaikuttavalle, laadukkaalle ja tuloksekkaalle hoitotyölle³. Johtajien työssään kokemien haasteiden määrä ja vaikeusaste on keväällä 2020 ennen kokematon. Jo aiemmin tiukentuneet taloudelliset ja kasvaneet laadulliset odotukset, sekä uutena COVID-19 pandemia ovat tuoneet johtamiseen uudenlaisia haasteita. -Haasteita, jotka mahdollisesti lisäävät johtajien eettisiä huolia ja arvoristiriitoja. Hoitotyön johtajat tarvitsevatkin työssään nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, vahvoja arvoja ja etiikkaa sunnannäyttäjinä.

Hoitotyön johtajilla on työssään vaativa kaksinkertaisen eettisyyden vaade: johtaminen itsessään on inhimillistä, arvosidonnaista toimintaa ja siinä käytetään valtaa. Toisaalta hoitotyön johtaminen on myös niiden johtamista, joiden työ on inhimillistä: hoitotyössä hoidetaan avun tarpeessa, haavoittuvassa asemassa olevia potilaita tai asiakkaita. Hoitotyön johtamisella vaikutetaan siis hyvin laajasti hoitotyöntekijöihin, potilaisiin ja toimintaympäristöihin. Johtajien tuleekin hallita eettiset ulottuvuudet ja ottaa ne huomioon toiminnassaan, valtaa tulisi käyttää viisaasti ja hyvin.

Hoitotyön johtajalla tulee olla sydämessään vahva, selkiytynyt arvoperusta, jossa henkilökohtaiset, ammattikunnan ja organisaation arvot ovat jäsentyneessä sovussa. Henkilökohtaiset arvot omaksutaan usein   jo lapsuudessa ja ne muodostavat  yksilön toiminnan perustan. Ammattikunnan arvot muodostavat ammattikunnan toiminnan perustan, niitä tarvitaan päätöksenteon tueksi ja ne on kirjattu eri ammattikunnan eettisiin ohjeisiin. Eettisiin ohjeisiin paneutuminen on osa itsensä kehittämistä ammattilaisena. -Milloin Sinä olet viimeksi tukeutunut hoitotyön johtajan eettisiin ohjeisiin⁴? Vahva ammattietiikka on yksi johtajan tärkeimmistä resursseista. Jo sota-aikana Lotta Svärd- järjestö opetti jäsenilleen 12 kultaista sääntöä, aikansa arvoa, joiden mukaan toimia, esimerkiksi ”Vaadi aina enin itseltäsi!”. Eri ammattiryhmien eettisten ohjeiden sisällöt ovat samansuuntaisia, mutta niissä on kuitenkin painotuseroja. Tuntemalla toisen ammattikunnan ohjeet voi paremmin ymmärtää mahdollisia näkemyseroja. Organisaation arvojen tulisi olla yhteisesti määritellyt, laajasti omaksutut ja jokapäiväisen työhön integroidut. Hoitoyön johtajan tärkeä tehtävä onkin artikuloida organisaation arvoja arkeen ja toimia omalla käytöksellään eettisenä roolimallina.

Hoitotyön johtajan kaiken toiminnan tulee siis lähteä arvoista ja toimintaa tulee johtaa yhteisten arvojen mukaisesti. Myös johdettavien tulisi jakaa nämä arvot. Ovatko Sinun työyksikkösi arvot yhteisesti jaetut? Onko todellinen toimintanne yhdessä määrittelemienne arvojen mukaista? Milloin viimeksi olette keskustelleet arvoistanne? Kaapissa pölyttyvät, kaikkien unohtamat arvot eivät tuota organisaatiolle mitään lisäarvoa. Kun taas arvoista lähtevällä johtamisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia henkilökunnan työhön sitoutumiseen^5;6;7;8;9 ja työhyvinvointiin sekä tätä kautta potilashoidon laatuun^10;6;8 ja potilaiden tyytyväisyyteen¹¹. Vahva etiikka on hyvän johtamisen avaintekijä¹² ja terveydenhuollon organisaation kokonaismenestyksen avain⁸!

Jokaisella hoitotyön johtajalla on velvollisuus johtaa eettisesti kestävällä tavalla ja etiikan tulisi olla kaiken johtamisen ydin ja pohja. Arvot edustavat perustavaa laatua olevaa vakautta muutosten keskellä, arvojen ankkuri pitää hoitotyön laivaa oikeassa kurssissa suurenkin myrskyn silmässä!

Kirjoittajan tiedot:

Laura Laukkanen

sh, klö, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

lslauk@utu.fi

Lähteet: 

1. Eurostat. 2016. Healthcare personnel statistics—nursing and caring professionals. Saatavilla: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Healthcare_personnel_statistics_-_nursing_and_caring_professionals

2. Suomen Virallinen Tilasto. 2017. Työlliset ammattiryhmittäin, 2010-2017. Saatavilla: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__tyokay/?tablelist=true

3. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 18. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74335/URN%3ANBN%3Afi-fe201504226780.pdf?sequence=1

4. Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry. Hoitotyön johtajan, ylihoitajan eettiset ohjeet. Saatavilla: https://www.taja.fi/vaikuttaminen/hoitotyon-johtajan-ylihoitajan-eettiset-ohjeet/

5. Zappalà, S. & Toscano, F. 2020. The Ethical Leadership Scale (ELS): Italian adaptation and exploration of the nomological network in a healthcare setting [published online ahead of print, 2020 Jan 30]. Journal of Nursing Management 2020;10.1111/jonm.12967.

6. Cummings, G. G., MacGregor, T., Davey, M., Lee, H., Wong, C. A., Lo, E., Muise, M., & Stafford, E. 2010. Leadership styles and outcome patterns for the nursing workforce and work environment: a systematic review. International journal of nursing studies 47(3), 363–385.

7. Bell, J. & Breslin. J.M. 2008. Healthcare provider moral distress as a leadership challenge. Jona’s Healthcare Law, Ethics and Regulation 10(4), 94–97. 

8. Shirey, M. R. 2005. Ethical Climate in Nursing Practice, The Leader’s Role. Jona’s Healthcare Law, Ethics and Regulation 7(2), 59–67.

9. Zhu, W., May, D.R. & Avolio, B.J. 2004. The impact of ethical leadership behavior on employee outcomes: the roles of psychological empowerment and authenticity. Journal of Leadership & Organizational Studies 11(1), 16–26.

10. Barkhordari-Sharifabad, M., Ashktorab, T. & Atashzadeh-Shoorideh, F. 2018. Ethical leadership outcomes in nursing: A qualitative study. Nursing ethics 25(8), 1051–1063.

11. Wong, C.A., Cummings, G.G. & Ducharme, L. 2013. The relationship between nursing leadership and patient outcomes: a systematic review update. Journal of Nursing Management 21(5), 709–724.

12. Hudak, R.P., Brooke, P.P. Jr., Finstuen, K. & Riley, P. 1993. Health care administration in the years 2000: practitioners’ views of future issues and job requirements. Hospital & Health Services Administration 38(2), 181–195.

Yhdenvertaisuusnäkökulmia digitalisoituvaan terveydenhuoltoon

Koronakriisi vauhditti digiloikkaa monen muun alan lisäksi myös terveydenhuollossa, jossa etenkin etävastaanottojen monet hyödyt tulivat havaituiksi. Uusien käytäntöjen omaksuminen on ollut monelle helppoa, sillä oman terveyden seurannassa käytettävät laitteet ovat yleistyneet viime vuosina ja yhä useampi seuraa esimerkiksi aktiivisuuttaan, stessitasoaan tai untaan älyrannekkeen tai -sormuksen avulla. Terveyttä edistävän mittaamisen lisäksi markkinoille on tulossa kehittyneempiäkin sairauksien hoitoon ja -etäseurantaan tarkoitettuja laitteita, joita voidaan olemassa olevien teknologioiden lisäksi hyödyntää terveydenhuollon eri palveluissa. Nykyisistäkin älykelloista osa pystyy esimerkiksi varoittamaan käyttäjäänsä mahdollisesta eteisvärinäkohtauksesta.

Teknologian tarjoamat hyödyt ovat moninaisia, kun laitteet opastavat terveyden edistämisessä ja sairauksien esimmäiset merkit voidaan tunnistaa varhain. Suomessa terveyspolitiikka tavoittelee terveyserojen tasaamista ja yhdenvertaisia palveluita kaikille. Näin ollen terveydenhuollon digitalisaatiota koskevissa keskusteluissa usein nostetaankin esiin huoli siitä, kuka näistä teknologioista pääsee hyötymään ja kasvattaako teknologian käyttöönotto jo olemassa olevia terveyseroja? Huolia lisääntyvästä terveyden eriarvoisuudesta on esitetty niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin keskustelussa.

Sukupuolten tasa-arvo on yksi teknologian yhdenvertaisuuteen liittyvä näkökulma, jota on vaikea sivuuttaa. Tekoälyn algoritmien sukupuolittuneisuus on ollut esillä myös mediassa ja keskeisimpänä taustavaikuttimena on pidetty teknologia-alan miesvaltaisuutta (n. ¾ työvoimasta). Tilanne on ollut pitkään muuttumaton, vaikka monimuotoisuutta pidetään tärkeänä teknologian suunnittelua ohjaavana arvona ja teknologia-alan tutkintoja suorittaneiden naisten määrä on lisääntynyt. Esimerkiksi naisten terveydelle keskeisen kuukautiskierron seurantaan tarkoitettuja sovelluksia tuli markkinoille verrattain myöhäisessä vaiheessa ja laitteiden muotoilua on myös kritisoitu huonosti naisten käyttöön soveltuvaksi. Riskinä on, että muutenkin teknologiasta vähemmän kiinnostuneet naiset jättävät myös terveysteknologian mahdollisuudet hyödyntämättä. Lisäksi haasteita voi tulla teknologian integroimisessa naisvaltaisen terveydenhuollon palveluihin.

Käyttäjänäkökulmasta myös ikääntyneet ovat yksi ryhmä, jolta voi jäädä hyödyntämättä uusien palveluiden mahdollisuudet digitalisoituvassa terveydenhuollossa. Vaikka ikäihmistenkin keskuudessa teknologian käyttö on yleistynyt, yli 75-vuotiaista edelleen alle puolet käyttää internettiä. Koska kroonisten sairauksien ilmaantuvuus lisääntyy iän myötä, teknologian mahdollisuudet hyödyttäisivät ikääntyneitä erityisen paljon. Käyttöönoton esteinä saattavat kuitenkin olla esimerkiksi negatiiviset asenteet, vaikeakäyttöisyys tai aistitoimintojen heikentyminen. Ne ikääntyneet ovat etuoikeutetussa asemassa, jotka saavat lähiomaisiltaan laitteita sekä tukea ja perehdytystä niiden käyttöön.

Saavutettavuus voi olla laajemminkin haaste, joka jättää osan digi-kehityksen ulkopuolelle esimerkiksi taloudellisten tai terveydellisten esteiden vuoksi. Jos nämä haasteet ratkaistaan onnistuneesti, voi digitalisaatio myös lisätä terveyden yhdenvertaisuutta kun luotettava tieto ja yhteys terveydenhuollon ammattihenkilöön ovat helposti kaikkien saatavilla. Ensisijaista olisikin ottaa terveydenhuollon digitalisaatioprosessin vaiheiden suunnitteluun mukaan koko palveluiden käyttäjäkunta ja ihmisyyden diversiteetti – kaikki kenelle yhteiskunnassa mukana olo ja terveys kuuluvat.

Kirjoittaja:

Suvi Sundgren

Sh, TtM, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

suansu@utu.fi

Lähteet:

Cai Z, Fan D & Du J 2017. Gender and attitudes toward technology use: A meta-analysis. Computers & Education 105 (2017), 1-13.

Pixabay (kuva).

Oikeusministeriö 2020. Yhdenvertaisuus. https://oikeusministerio.fi/yhdenvertaisuus (16.6.2020)

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2020. Hyvinvointi- ja terveyserot. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot (22.6.2020)

Tilastokeskus 2019. Suomalaisten internetin käyttö 2019. https://www.stat.fi/til/sutivi/2019/sutivi_2019_2019-11-07_kat_001_fi.html (18.6.2020)

Työterveyslaitos 2016. Aktiivisuus, uni, stressi – oman hyvinvoinnin mittaaminen lisääntyy. https://www.ttl.fi/tyopiste/askeleet-uni-stressi-oman-hyvinvoinnin-mittaaminen-lisaantyy/ 18.6.2020

Yhdenvertaisuusblogi 2020. Tiesitkö, että tekoälyyn ja algoritmeihin liittyvää syrjintää valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu? https://www.syrjinta.fi/-/tiesitko-etta-tekoalyyn-ja-algoritmeihin-liittyvaa-syrjintaa-valvoo-yhdenvertaisuusvaltuutettu-?cssType=normal (22.6.2020)

Yusif S, Soar J & Hafeez-Baig A. 2016. Older people, assistive technologies, and the barriers to adoption: A systematic review. International Journal of Medical Informatics 94(2016), 112-116.