Mitkä tekijät ovat yhteydessä lapsen fyysiseen aktiivisuuteen?

Kuten aikaisemminkin blogissamme on todettu, suuri osa lapsista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Tuore väitöstutkimus (Soini 2015) osoittaa, että vain kaksi prosenttia päiväkotilasten ajasta oli intensiteetiltään kohtuullisesti kuormittavaa leikkiä. Fyysisesti aktiivisen leikin kautta lapsi oppii ymmärtämään ympäristöä ja oman kehon toimintaa, ja siksi fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa lapsen kasvua ja kehitystä. Liikunnan hyödyistä terveydelle tiedetään yleisesti jo paljon, mutta siihen yhteydessä olevien tekijöiden tarkastelu jää usein vähemmälle huomiolle. 

Miksi fyysiseen aktiivisuuteen tukeminen on tärkeää jo varhaislapsuudessa? Tutkimusten perusteella tiedetään, että aikaisempi liikunnallisuus ennustaa tulevaa. Eli jos lapsi on ollut aktiivinen jo lapsuudessa ja nuoruudessa, on todennäköisempää, että hän liikkuu myös aikuisena. Tavallaan ketju alkaa jo sikiöajasta, sillä on viitteitä myös siitä, että äidin fyysinen aktiivisuus raskauden aikana ennustaa esimerkiksi lapsen painoindeksiä 3- ja 9-vuotiaana. Tietyt rajoitukset huomioiden raskauden aikainen fyysinen aktiivisuus edistää sekä äidin että lapsen terveyttä, ja siksi myös raskaudenaikaisen fyysisen aktiivisuuden tukeminen on tärkeää. 

Lapsen synnyttyä, äidin aktiivisuudella on yhteys erityisesti tyttärien aktiivisuuteen nuoruudessa. Myös isien fyysisellä aktiivisuudella tiedetään olevan voimakas yhteys lapsen aktiivisuuteen. Vanhempien merkitys on suuri myös siksi, että lasten ulkona viettämä aika merkitsee myös useimmiten suurempaa määrää fyysisesti aktiivista leikkiä. Perheen, ystävien ja opettajien esimerkki ja tuki ovat siis avainasemassa lapsen liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Terveyden kannalta riittävän fyysisen aktiivisuuden saavuttamiseksi vanhempien osallistaminen lasten fyysistä aktiivisuutta edistäviin interventioihin on tärkeää – jo raskausajasta lähtien.

Siispä ylös, ulos ja leikkimään! 

Vanhempien ja lähipiirin lisäksi ympäristöllä on suuri merkitys. Koulun ja päiväkodin tarjoamilla liikuntamahdollisuuksilla ja toiminnalla on yhteys lasten päiväkoti/koulupäivän aikaiseen aktiivisuuteen, mutta myös vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen. Ympäristön merkitys näkyy myös siinä, että naapuruston rikollisuuden ja liikenteen turvallisuuden on todettu olevan yhteydessä lapsen arkipäivän aktiivisuuteen. Ympäristösuunnittelulla voi siis olla iso kansanterveydellinen merkitys. Onko sinun lapsesi koulumatka turvallinen?

Aktiivisuuden lisäämiseen kannattaa tutkimusten mukaan panostaa paikoissa, joissa lapset viettävät suuren osan arkipäivästä. On vahvaa näyttöä, että koulussa toteutetut toimet ovat vaikuttavia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Suomessa asiaan ollaan onneksi heräämässä yhteiskunnallisesti, sillä osana hallituksen "Uudet oppimisympäristöt ja digitalisaatio" -kärkihanketta on tarkoitus taata koululaisille tunti liikuntaa päivässä. Myös Liikkuva Koulu -ohjelmasta tulee valtakunnallinen.

Lapsen näkökulmasta fyysiseen aktiivisuuteen ovat yhteydessä asenne liikuntaa kohtaan ja motivaatio. Myös positiivisempi minäpystyvyyden tunne ja kokemus omasta fyysisestä pätevyydestä sekä kehonkuva liittyvät fyysiseen aktiivisuuteen. Asiaa voi tarkastella kahdesta näkökulmasta. Lapset, joiden minäpystyvyyden tunne on positiivisempi liikkuvat enemmän, ja enemmän liikkuvat lapset kokevat itsensä ja oman fyysisen pätevyytensä positiivisemmin. Koetun fyysisen terveyden suhde fyysiseen aktiivisuuteen on samankaltainen. Liikuntaa lisäämällä kokemus omasta terveydestä kasvaa, ja kun kokee terveytensä paremmaksi, todennäköisemmin liikkuu enemmän. Moni fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä ilmiö toimii siis molempiin suuntiin. Tärkeitä asioita lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä ovat hauskuus ja positiiviset minäpystyvyyttä tukevat kokemukset.

Entä miten terveydenhuollossa voimme edistää lasten liikunnallisuutta? Terveydenhuollon ammattilaisilla on tutkitusti mahdollisuus vaikuttaa ottamalla liikunta puheeksi ja kertomalla sen terveysvaikutuksista potilasohjaustilanteissa (Aiheesta lisää blogissamme: Liikunnalla terveyttä terveyspalvelujärjestelmässä).

  

Vinkkejä vanhemmille:

• Yhteisen liikunnallisen ajan viettäminen
• Koulumatkaliikuntaan kannustaminen
• Ruutuajan rajoittaminen

Vinkkejä päiväkoteihin ja kouluihin:

• Istumisen vähentäminen
• Toiminnallisuuteen ja välituntiliikuntaan kannustaminen

Vinkkejä kuntapäättäjille:

• Ehkäisevän terveydenhuollon edellytysten tukeminen
• Liikuntapalveluihin panostaminen
• Kevyen liikenteen väyliin panostaminen erityisesti koulujen ympäristöissä
•  Päiväkotien ja koulupihojen liikuntamahdollisuuksiin panostaminen

Vinkkejä terveydenhuoltoon:

• Liikunnan puheeksiottaminen, hyötyjen kertominen ja kannustaminen

 

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Kauhanen
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
anloka@utu.fi

Kirjoitus perustuu lähteisiin:

Bauman AE, Reis RS, Sallis JF, Wells JC, Loos RJ, Martin BW & Lancet Physical Activity Series Working Group. 2012. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not? Lancet (London, England) 380 (9838), 258–271.

Collins CE, Burrows TL, Bray J, Asher R, Young M, Morgan PJ. 2013. Effectiveness of parent-centered interventions for the prevention and treatment of childhood overweight and obesity in community settings: a systematic review. JBI Database of Systematic Reviews and Implementation Reports 11 (9):180–257.

de Rezende LF, Azeredo CM, Silva KS, Claro RM, Franca-Junior I, Peres MF, Luiz Odo C, Levy RB & Eluf-Neto J. 2015. The Role of School Environment in Physical Activity among Brazilian Adolescents. PloS One 10 (6), e0131342.

de Vet E, de Ridder DT & de Wit JB. 2011. Environmental correlates of physical activity and dietary behaviours among young people: a systematic review of reviews. Obesity Reviews : An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 12 (5), e130–42.

Ferreira I, van der Horst K, Wendel-Vos W, Kremers S, van Lenthe FJ & Brug J. 2007. Environmental correlates of physical activity in youth - a review and update. Obesity Reviews: An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 8 (2), 129–154.

Martins J, Marques A, Sarmento H & Carreiro da Costa F. 2015. Adolescents' perspectives on the barriers and facilitators of physical activity: a systematic review of qualitative studies. Health Education Research 30 (5):742–55.

Mudd LM, Pivarnik JM, Pfeiffer KA, Paneth N, Chung H & Holzman C. 2015. Maternal Physical Activity During Pregnancy, Child Leisure-Time Activity, and Child Weight Status at 3 to 9 Years. Journal of Physical Activity & Health 12 (4), 506–514.

Pahkala K, Heinonen OJ, Lagstrom H, Hakala P, Sillanmaki L & Simell O. 2007. Leisure-time physical activity of 13-year-old adolescents. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 17 (4), 324–330.

Soini A. 2015. Always on the move? Measured physical activity of 3-year-old preschool children. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

STM 2013 Muutosta liikkeellä! Valtakunnallinen yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3412-2 26.10.2015

van Sluijs EM, McMinn AM, Griffin SJ. 2008. Effectiveness of interventions to promote physical activity in children and adolescents: systematic review of controlled trials. British Journal of Sports Medicine 42 (8):653–7.