Häpeä äiti!

Kuten aiemminkin on todettu, imetys herättää meissä lähestulkoon jokaisessa monenlaisia tunteita. Imetykseen ja äitiyteen liittyy edelleen useita myyttejä. Monissa kulttuureissa imettävä äiti on synonyymi hyvälle äidille. Tästä syystä moni imetyksen lopettamispäätöksen tekevä äiti kokee syyllisyyttä, epäonnistumisen ja häpeän tunteita. Kuitenkin myös imettävät naiset kokevat häpeää. Aiheesta on viime vuonna julkaistu mielenkiintoinen tutkimusartikkeli (Thomson ym. 2015). Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 63 brittinaista heidän vauvanruokintakokemuksistaan. Häpeän kokemus oli läsnä niin imetyksessä kuin imettämättömyydessä. On toki muistettava, että kaikki äidit eivät koe häpeää vauvanruokintatapaansa tai –päätöksiinsä liittyen, mutta häpeään liittyvät tunteet tulivat esille hyvin monen tutkimukseen osallistuneen naisen haastatteluissa.

Naisen rintojen seksuaalistuminen on johtanut siihen, että vauvan ruokintaan voidaan katsoa liittyvän seksuaalinen elementti. Tämä taas voi johtaa siihen, että imettämättömyys voidaan kokea epäonnistumisena, mutta imettäminenkin tuntuu moraalisesti ja sosiaalisesti kyseenalaiselta. Oma lukunsa on julkinen imetys, joka aiheuttaa erittäin voimakasta ja tunnepitoista väittelyä aika ajoin myös Suomessa. On hämmentävää, miten naisen rinnat voivat olla esillä mainoksissa kenenkään kyseenalaistamatta tai häiriintymättä siitä, mutta imetys julkisella paikalla taas saa aikaan paheksuntaa. Julkisesti imettävä voi saada jopa kehotuksen poistua paikalta, vaikka itse rinnasta ei näkyisi vilaustakaan. Julki-imetystä karttavat naiset voivat ajatella, että pulloruokinta on helpompaa, mutta myös tuttipulloruokinta julkisella paikalla voi aiheuttaa arvostelua. Pullolla vauvaansa ruokkivalta äidiltä voidaan suoraan kysyä miksi hän ei imetä tai antaa hänen ymmärtää, että imetys olisi suositeltavampi vaihtoehto.

Häpeän kokemukseen voivat vaikuttaa myös äidin omista odotuksista ja hänen ympäristönsä asettamista vaatimuksista aiheutuvat paineet. Ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat eivät välttämättä ole nähneet kenenkään imettävän eivätkä he edes osaa kysyä ”oikeita” kysymyksiä tai pyytää apua tilanteeseensa. Oman äidin tai muun läheisen esimerkki voi kannustaa imetykseen tai vaihtoehtoisesti lannistaa, jos esimerkiksi imettävää äitiä verrataan lypsylehmään. Jos imetys on kulttuurinen normi, se voi lisätä paineita onnistua imetyksessä. Jatkuva imetyksen ja rintamaidon ylistys voi myös tuntua ahdistavalta, jos oma kokemus imetyksestä on kivulias tai epämiellyttävä.

Käsitys omasta epäonnistumisesta, mutta myös terveydenhuollon ammattilaisten reaktiot ja kommentit ovat yhteydessä häpeän kokemukseen. Imetyksen epäonnistuminen voi johtaa käsitykseen huonosta tai riittämättömästä äitiydestä, koska imetyksen lopettamisen jälkeen ”kuka tahansa” voisi hoitaa vauvaa. Äidit muistavat myös pitkään terveydenhuollon ammattilaisten kommentit ”laiskasta” tai ”liian innokkaasta” vauvasta tai heidän rintoihinsa liittyvistä kommenteista.

Tutkimus tuo selkeästi esiin miten sekä imettävät että imettämättömät äidit voivat kokea häpeää. Vaikka se on toteutettu Iso-Britanniassa, jossa imetyskulttuuri ei ole aivan identtinen Suomen kanssa, siinä on selkeästi myös tänne siirrettävissä olevia elementtejä. Riippumatta asuinmaasta, tuoretta äitiä tulisi tukea vauvansa ruokinnassa yksilöllisesti ja sensitiivisesti. Myös äidin lähipiirin olisi hyvä miettiä miten ja milloin oman kantansa vauvan ruokintaan ilmaisee. Imetys ja äitiys ovat herkkiä asioita ja häpeä on tunne, jolta toivoisi vauvan ruokinnassa jokaisen äidin välttyvän.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, Post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähde

Thomson G, Ebisch-Burton K, Flacking R. 2015. Shame if you do – shame if you don’t: women’s experiences of infant feeding. Maternal & Child Nutrition 11(1), 33-46.