Mikroblääkeresistenssi tarkoittaa mikrobin kykyä vastustaa useita eri antibiootteja eli mikrobilääkkeitä. Infektion hoito vaikeutuu mikrobilääkevaihtoehtojen puuttuessa. Bakteerissa voi kehittyä luonnollisen muuntautumisen kautta resistenssiä, mutta antibioottien väärinkäyttö ihmisille ja eläimille kuten tarpeettomien mikrobilääkkeiden käyttö tai liian laajasti vaikuttavien mikrobilääkkeiden käyttö (laajakirjoinen), lisää mikrobiresistenssin syntyä. On arvioitu, että vuonna 2050 noin 10 miljoona ihmistä kuolee mikrobilääkkeille resistenttien mikrobien aiheuttamiin infektioihin, jos mikrobilääkeresistenssin lisääntymistä ei saada pysäytettyä.
Antibioottiresistenssi on WHO:n julistama yksi suurimmista uhista terveydelle, ruoan turvallisuudelle ja kehitykselle. Aina suurempi osa infektioista esimerkiksi keuhkokuume, tippuri, tuberkuloosi tai salmonelloosi on vaikea hoitaa antibioottihoitojen menetettyä tehoaan resistenssin takia. Resistenssi lisääntyminen vaikuttaa kaikissa maailman maissa kaiken ikäisiin ihmisiin. Antibioottiresistenssi pidentää sairaalahoitoja, lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta ja kustannuksia. http://www.who.int/antimicrobial-resistance/en/
Myös YK:ssa resistenssin torjunta nostettiin kautta aikojen neljäntenä terveysaiheena YK:n yleiskokouksen asialistalle syksyllä 2016. Lausumassa todettiin, että resistenssin torjuntaa on tehtävä poikkihallinnollisessa yhteistyössä kaikilla tasoilla koko yhteiskunnassa.
Suomessakin syödään paljon mikrobilääkkeitä. Vaikka mikrobilääkkeiden käyttö on Suomessa säänneltyä, on suomalainen mikrobilääkekulutus korkeampaa kuin muissa pohjoismaissa, Islantia lukuun ottamatta. https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/documents/Final_2017_EAAD_ESAC-Net_Summary-edited%20-%20FINALwith%20erratum.pdf.
Vuosina 1998-2003 tehtiin laaja MIKSTRA –tutkimus, jonka tavoitteena oli optimoida Suomessa avohoidon tavallisimpien infektioiden diagnostiikkaa ja lääkehoitoa. MIKSTRA-raportissa (http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085097) todettiin mikrobilääkekäytön menneen maltillisempaan suuntaan, mutta esimerkiksi korvatulehdusten ja keuhkoputken tulehdukseen määrättiin edelleen tarpeettomasti mikrobilääkehoitoja huomioimatta taudin luonnollista kulkua. Useilla potilailla myös oli näkemys mikrobilääkehoidon tarpeellisuudesta. Vuonna 2016 julkaistiin Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017–2021, jossa kuvataanmikrobilääkeresistenssin torjunnan nykytila Suomessa. Tavoitteena on korjata havaitut puutteet ja esittää korjaavia toimenpiteitä, Toimintaohjelma edellyttää toimijoita useilta elämän eri alueilta.(http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79886/STM_4_17_mikrobilaakeresistenssin_torjunnan_kansallinen_toimintaohjelma_WWW.pdf)
Mikrobilääkekäyttöön vaikuttavat monet asiat. Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen kevätseminaarissa 14.3.2018 Mikrobiologian ylilääkäri Kaisu Rantakokko-Jalava piti erinomaisen luennon aiheesta Mikrobiologian laboratorion rooli mikrobilääkehoidon ohjauksessa. Luennossaan hän pohdiskeli laboratoriovastauksen roolia hoitopäätöksissä. Jääskeläinen (2018) tarkasteli väitöskirjatyössään komplisoituneiden iho- ja pehmytosainfektioiden hoitoa Helsingissä ja Göteborgissa. Ruotsissa potilaat hoidettiin pääosinstafylokokki- tai peruspenisilliinillä, kun taas Suomessa potilaat saivat laajakirjoisempia mikrobilääkkeitä merkittävästi useammin. Sekä antibioottihoito että potilaan hoitopaikka vaihtui useammin Suomessa kuin Ruotsissa. Lisäksi kapeakirjoisesta mikrobilääkkeestä huolimatta hoidon tulokset olivat Ruotsissa paremmat kuin Suomessa (lyhyempi sairaalahoito ja pienempi kuolleisuus). Potilailta otettujen laboratoriolöydösten välillä ei ollut ratkaisevaa eroa, mutta suomalainen laboratorio ilmoitti vastauksessaan myös vähemmän tautia aiheuttavat mikrobit, jotka kolonisoivat haavan joka tapauksessa. Ranta-Kokko pohti luennossaan sitä, että mahdollisesti tällaisten ehkä hoidon kannalta epäoleellisten mikrobien vastaaminen ohjaa potilasta hoitavaa lääkäriä käyttämään turhan laajasti vaikuttavaa mikrobilääkettä.
Tarpeettomaan antibioottien käyttöön voidaan ajatella ohjaavan myös rutiinin omaisen virtsanäytteen oton, vaikka Käypä hoito –suositukset suosittavat olemaan hoitamatta oireetonta bakteruriaa (virtsassa bakteereita) lukuun ottamatta raskaana olevia. Jo 3 %:lla nuorista naisista on bakteereita virtsassa ilman tulehdusta ja iän myötä tämä yleistyy. Virtsanäytteitä otetaan edelleen mitä moninaisilla syillä ja näytetuloksen perusteella aloitetaan antibioottihoito, vaikka kyseessä olisikin oireeton bakteruria. Rantakokko-Jalavan kertoi pienestä kanadalaisesta tutkimuksesta, jossa mikrobilääkehoidot vähenivät, kun laboratorio jätti vastaamatta löydökset katetroimattomien sairaalapotilaiden virtsaviljelyistä, mutta pyysi soittamaan laboratorioon, mikä kyseessä oli todellinen epäily infektiosta. Rantakokko-Jalavan luentoon pohjautuva artikkeli löytyy Suomen sairaalahygienia lehdestä (http://sshy.fi/data/documents/lehdet/18_3.pdf).
Meillä jokaisella on erilaisia ajatuksia myös mikrobilääkkeiden tarpeesta ja käytöstä. Ja jokainen meistä tietää, että vaikka tiedämme tiedon tasolla jotakin, käyttäytymisemme saattaa muuttua, kun asiasta tulee henkilökohtainen. Mikrobilääkeresistenssi on kuitenkin uhka, joka vaatii meiltä kaikilta toimia oikeaan suuntaan oikealla mikrobilääkkeiden käytöllä ja infektioiden torjunnan käytänneillä kuten käsihygienian toteuttamisella.
Suomessakin vietetään WHO:n lanseeraamaan World Antibiotic Awareness -viikkoa, 12.-18.11.2018. Meistä jokainen voi osallistua siihen pohdiskelemalla omista lähtökohdistaan omia asenteitaan ja tietojaan antibioottien käytöstä. Hyvää materiaalia löydät lähteinä olevilta sivuilta. WHOn sivuilta löydät myös videopelin, joka havainnollistaa jokapäiväistä mikrobilääkeongelmatiikkaa (http://www.who.int/campaigns/world-antibiotic-awareness-week/2017/launch-event/en/)
Kirsi Terho
Esh, hygieniahoitaja, TtM,
Tohtoriopiskelija Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.