Mikä ihmeen minäpystyvyys?

Minäpystyvyyden on arvioitu vaikuttavan keskeisesti terveyskäyttäytymiseen. Esimerkiksi lapsilla ja nuorilla se vaikuttaa päihteiden käyttöön, tupakointiin, ruokatottumuksiin, seksuaalikäyttäytymiseen, fyysiseen aktiivisuuteen ja mielenterveyteen (Peters ym. 2009). Tästä huolimatta minäpystyvyyden käsite voi tuntua hankalalta ymmärtää. Hämmennystä saattaa aiheuttaa esimerkiksi se, että minäpystyvyydellä voi olla eri yleisyyden tasoja. Suppeinta tasoa edustaa tiettyyn tehtävään liittyvä minäpystyvyys (task-specific self-efficacy), esimerkiksi alkoholista kieltäytymiseen liittyvä minäpystyvyys (drinking refusal self-efficacy). Hieman yleisempää tasoa kuvaa tiettyyn elämänalueeseen liittyvä minäpystyvyys (domain-specific self-efficacy), esimerkiksi työhön liittyvä minäpystyvyys (occupational self-efficacy). Yleisintä minäpystyvyyden tasoa edustaa yleinen minäpystyvyys (general self-efficacy), joka on melko vakaa ja kuvaa yksilön minäpystyvyyttä laajemmin eri tilanteissa. (ks. esim. Życińska ym. 2012.)

Minäpystyvyys ei ole uusi käsite. Amerikankanadalainen psykologi Albert Bandura määritteli minäpystyvyyden jo vuonna 1977 sosiaalis-kognitiivisessa teoriassa (Social Cognitive Theory). Hän määritteli minäpystyvyyden yksilön uskona tai luottamuksena siihen, että hän onnistuu toimimaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla ja selviytymään tilannekohtaisista haasteista. (ks. Bandura 1977.) Banduran (2004) mukaan minäpystyvyys vaikuttaa siihen, mitä yksilö päättää tehdä, miten motivoitunut hän on sekä miten hän onnistuu ylläpitämään tiettyä käyttäytymistä ja välttämään negatiivisia ajatuksia. Tästä huolimatta käyttäytymiseen, esimerkiksi terveyskäyttäytymiseen, vaikuttaa minäpystyvyyden lisäksi myös muut tekijät. Terveyskäyttäytymiseen vaikuttaa koetun minäpystyvyyden lisäksi esimerkiksi terveteen liittyvät tavoitteet ja suunnitelmat niiden saavuttamiseksi sekä koetut terveyskäyttäytymistä edistävät tai estävät tekijät. Terveyskäyttäytymisessä minäpystyvyys on kuitenkin keskeisimmässä roolissa, koska se vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen sekä suoraan että epäsuorasti vaikuttamalla muihin terveyskäyttäytymiseen vaikuttaviin tekijöihin, kuten tavoitteisiin. (Bandura 2004.)

Minäpystyvyyttä voidaan tukea sitä määrittävien tekijöiden kautta, joita ovat aikaisemmat kokemukset, sosiaalinen vertailu, sosiaalisen ympäristön antama palaute sekä tunteet ja tuntemukset. Ne antavat yksilölle tietoa omien kykyjen ja pystyvyyden arvioimiseksi. Aikaisemmat kokemukset tarkoittavat omia kokemuksia ja käsitystä itsestään (”tämä on helppo juttu, onnistuin myös viimeksi”). (Bandura 1997.) Banduran (1977) mukaan erityisesti aikaisemmat kokemukset vaikuttavat minäpystyvyyteen, jolloin onnistumisen kokemukset vahvistavat ja epäonnistumiset heikentävät minäpystyvyyttä. Sosiaalinen vertailu käsittää mallioppimisen ja omien kykyjen vertailun muiden suorituksiin (”jos hän pystyy, miksen minäkin pystyisi”). Sosiaalisen ympäristön antama palaute tarkoittaa muiden antamaa kannustusta ja osoittamaa luottamusta toisen kykyihin (”kyllä sinä pystyt siihen”). Tunteet ja tuntemukset kuvaavat emotionaalisia tunteita ja fysiologisia tuntemuksia, esimerkiksi väsymys, pelko, kipu tai mieliala (”olen hyvällä mielellä, ja pystyn mihin vain”). (Bandura 1997.) Näitä minäpystyvyyttä määrittäviä tekijöitä tukemalla – muun muassa tarjoamalla onnistumisen kokemuksia, vertaiskokemuksia sekä sosiaalista tukea ja positiivista palautetta – voidaan vahvistaa yksilön minäpystyvyyttä. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi terveyden edistämisessä, kun pyritään vahvistamaan yksilön uskoa ja luottamusta siihen, että hän pystyy ylläpitämään terveellisiä ja välttämään haitallisia elintapoja sekä tarvittaessa muuttamaan elintapojaan.

Kirjoittaja:

Johanna Nyman

th/sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

johanna.e.nyman(at)utu.fi

Lähteet:

-     Bandura A. 1977. Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84, 191–215.

-      Bandura A. 1997. Self-Efficacy: The Exercise of Control. W.H. Freeman and Company, New York, NY.

-      Bandura A. 2004. Health Promotion by Social Cognitive Means. Health Education & Behavior 31, 143–164.

-      Peters LWH, Wiefferink CH, Hoekstra F, Buijs GJ, Ten Dam GTM, Paulussen TGWM. 2009. A review of similarities between domain-specific determinants of four health behaviors among adolescents. Health Education Research 24(2), 198–223.

-      Życińska J, Kuciej A & Syska-Sumińska J. 2012. The relationship between general and specific self-efficacy during the decision-making process considering treatment. Polish Psychological Bulletin 43(4), 278–287.