Tiedon ja todellisuuden rakentumisen monet ulottuvuudet: sosiaalinen konstruktionismi

Olen viime vuosina pyrkinyt tarkastelemaan analyyttisesti sitä, miten me ihmiset järjestämme havaintojamme maailmasta, miten näistä havainnoista syntyy tietoa ja tiedettä sekä mitkä asiat vaikuttavat siihen, että määrittelemme jonkin asian olevan totta. Olen useampaan kertaan törmännyt termiin sosiaalinen konstruktionismi ja tähän käsitteeseen tutustuminen avarsi mieltäni siitä, miten tiedon rakentumista ja totuuden määritelmiä voidaan tarkastella yhteisöjen ja kulttuurien sisällä ja välillä. Se myös on antanut minulle mahdollisia vastauksia siihen, miksi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyy edelleen vaihtelevia käsityksiä esimerkiksi alkuperäiskansojen ja länsimaisen kulttuurin välillä ja myös länsimaisen kulttuurin sisällä. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat pitkään olleet normi-latautuneita asioita länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi vain muutamassa Euroopan maassa henkilön on juridisesti mahdollista määrittää sukupuolekseen muu kuin mies tai nainen eli kolmannen sukupuolen (engl. non-binary), kun taas Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa sukupuolen moninaisuus on yleisempää ja third-spirit nähdään osana normaalia sukupuolen ilmaisua.

Kuvaan tässä tekstissä aluksi, mitä tarkoitan sosiaalisella konstruktionismilla tietoa, tiedon rakenteita ja todellisuutta tarkastelevana ajattelutapana. Sen jälkeen kuvaan tutkimusesimerkin kautta, miten sosiaalinen konstruktionismin kautta voidaan hahmottaa hoitotyötä, hoitotyön tietoa ja sen rakentumista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tekstin tavoitteena on jakaa lukijoille havaintojani siitä, miten tieto on rakentunut ja rakentuu yhä siinä kulttuurissa ja ajassa, jossa elämme sosiaalisina olentoina toistemme kanssa.

Sosiaalinen konstruktionismi

Sosiaalinen konstruktionismi on tieteenfilosofinen ajattelutapa, jonka mukaan tieto, tietorakenteet ja todellisuus rakentuvat sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa (kirjoitus, keskustelu, tarinankerronta). Vuorovaikutus tapahtuu aina jossakin kulttuurissa, jonka jäsenet rakentavat yhdessä tietoa ja todellisuutta ja näiden tuottaminen tapahtuu aina jossakin tietyssä ajassa, jolloin tietoon liittyy historiallinen elementti. Esimerkiksi länsimaalainen tiede perustuu pitkälti tiedeyhteisön saavuttamaan yhteisymmärrykseen vaikkapa fysiikan laeista tai sairauksien hoidosta. Tämä yhteisymmärrys tuottaa todellisuudella myös rajoja siitä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä tietoa tai mikä määritellään olevan totta.

Esimerkiksi homoseksuaalisuutta tarkasteltiin melko pitkään länsimaissa seksuaalisuuden suuntautumisen muotona, joka ei ollut normaalia tai luonnollista, vaan ainoastaan heteroseksuaalisuus nähtiin normaalina ja luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena. Tämä käsitys rakentui tieteenalojen, erityisesti lääketieteen ja psykologian, sekä kirkon ja oikeuslaitoksen välisestä yhteisvaikutuksesta ja yhteisymmärryksestä. Tämä näkyi homoseksuaalisuuden patologisointina ja määrittelynä luonnottomaksi tai rikokseksi, jotka sosiaalisen konstruktionismin mukaan ovat tiedon ja todellisuuden rakentumiseen liittyviä valtasuhteita. Valtasuhteet tuottavat eriarvoisuutta yhteiskunnan jäsenille, kuten homoille tai lesboille, jotka eivät voineet elää seksuaalisen suuntautumisen mukaista elämää ilman, että valintaan liittyi riskejä.

Sosiaalisessa konstruktionismissa keskeistä on myös kysymys siitä, miten ja millä ehdoilla totuutta voidaan määritellä, kun tiedon rakentuminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuurisesti ja historiallisesti. Sosiaalinen konstruktionismi esittää kriittisen huomion totuudesta itsestäänselvyytenä, ja että tieto ei välttämättä ole objektiivista. Aiemmin kuvaamani esimerkki homoseksuaalisuuden määrittelystä epänormaalina konkretisoi mielestäni sitä, miten sosiaalinen yhteisö, kulttuuri ja aika vaikuttavat käsityksiimme maailmasta. Nykyään monessa maassa ja kulttuurissa homoseksuaalisuus nähdään normaalina seksuaalisen suuntautumisen muotona ja seksuaalisuuden moninaisuus on tunnistettu myös muissa eläinlajeissa normaalina esiintyväksi ilmiöksi. Toisaalta valitettava tosiasia on myös se, että joissakin kulttuureissa homoseksuaalisuus määritellään yhä rikokseksi, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa homoseksuaalisuudestaan ”kiinni jääneen” kuolemaan. Näin ollen tieto ja käsitykset seksuaalisuudesta ovat mielestäni kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneita sosiaalisia konstruktioita, jotka vaihtelevat ja muovautuvat jatkuvasti.

Tutkimusesimerkki: Australialaisten hoitajien käsitykset lasten ja nuorten mielenterveyshoitotyöstä ja siihen liittyvästä tiedosta

Rasmussen ym. (2014) Australiassa toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten ja nuorten mielenterveyteen erikoistuneen vuodeosaston hoitajien käsityksiä omasta työstään ja roolistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin ensin analysoimalla hoitajien työtä kuvaavia dokumentteja, jonka jälkeen tutkijat haastattelivat hoitajia fokusryhmissä sekä yksilöittäin. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota kattava ymmärrys mielenterveyshoitajien roolista ja hoitajien tehtävistä lasten ja nuorten osastotyössä. Rasmussen ym. hyödynsivät tutkimuksen teoreettisessa taustassa sosiaalista konstruktionismia, jonka mukaan tietoa ja todellisuutta rakennetaan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa, jolloin todellisuudesta voidaan muodostaa useita tulkintoja.

Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajien työ muodostui useasta ammatillisesta kehitysvaiheesta. Tieto lasten ja nuorten mielenterveystyössä rakentui hoitajien yhteisesti jakamasta tiedosta ja tietoa rakennettiin myös vuorovaikutuksessa muiden ammattilaisten, asiakkaiden ja perheiden kanssa. Lasten ja nuorten mielenterveystyö osastolla eli jatkuvassa muutoksessa esimerkiksi erilaisten mielenterveyden häiriöiden ja asiakkaiden vaihtumisen kautta. Hoitajien moniulotteinen työ tapahtui monikerroksisissa järjestelmissä, joissa jokaisessa oli omat sosiaaliset olosuhteensa ja tieto. Hoitajat toimivat siis useassa eri todellisuudessa, joissa kussakin heillä oli omat roolinsa.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin lasten ja nuorten mielenterveyshoitotyön olevan monimutkainen todellisuus, jossa toimiakseen hoitajat tarvitsevat ja käyttävät työssään moniulotteista tietoa ja omaksuvat useita eri rooleja. Tiedon rakentuminen tapahtui myös vuorovaikutuksessa useiden eri ryhmien välillä (hoitajat, muut ammattilaiset, asiakkaat, perheet) eikä ainoastaan yksittäisen hoitajan toimesta, mutta kukin hoitaja loi omien kokemusten, tiedon ja tulkintojen pohjalta roolit, joita toteuttaa todellisuudessa.

Kirjoittajan tiedot
Minna Laiti
TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
 mianlai (at) utu.fi

Twitter: @LaitiMinna

 

Lähteet

Burr, V. (2015). Social Constructionism, 3rd ed., Routledge.

Dahnke, M.D. (2010). Theory and Reality. In Dahnke, M.D. & Dreher, H. M., Philosophy of science for nursing practice: Concepts and application (pp. 173–188). Springer Publishing Company.

ILGA Europe. (2022). Rainbow Europe Map and Index 2022. https://www.ilga-europe.org/report/rainbow-europe-2022/

Rasmussen, P., Henderson, A., Muir-Cochrane, E. (2014). Conceptualizing the clinical and professional development of child and adolescent mental health nurses. International Journal of Mental Health Nursing 23(3), 265-272.

Rasmussen, P., Muir-Cochrane, E., Henderson, A. (2015). Child and adolescent mental health

nursing seen through a social constructionist lens. Nurse Researcher 23(2), 13-16.