Potilaan leikkauksen jälkeistä sekavuustilaa voidaan ennaltaehkäistä

Kuvio: Satu Poikajärvi

Potilaan leikkauksen jälkeinen sekavuus on kohtalaisen yleistä. Arvioidaan, että joka kolmannella leikkauksessa olleista potilaista ja jopa neljällä viidestä tehohoitopotilaasta kehittyy äkillinen sekavuustila. Se ilmenee ajan ja paikan tajun hämärtymisenä, muistamattomuutena, keskittymisvaikeuksina, käytöksessä epämääräisenä touhuiluna tai vetäytymisenä, puheen sekavuutena tai puhumattomuutena. Sekavuustila alkaa äkillisesti tuntien tai muutaman päivän sisällä, ja sille on tyypillistä oireiden vaihteleva kulku. Tila on niin yleinen, että sen on ajateltu jopa kuuluvan osaksi sairaalaan joutuvan, etenkin iäkkäämmän, henkilön voinnin kulkua. Onneksi enenemässä määrin tuodaan esiin viestiä, että potilaalla ilmenevä sekavuustila on hoidon haittavaikutus ja ennaltaehkäistävissä.

Kansainvälisiä tutkimuksia sekavuustilan ennaltaehkäisystä ja hoidosta on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyvästi. Hoitosuosituksia on julkaistu muun muassa tehohoitopotilaan hoitoon¹ ja leikkauksen jälkeiseen hoitoon² liittyen. Suomessa on tämän vuoden aikana valmistumassa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) toimesta hoitosuositus kriittisesti sairaan potilaan sekavuustilan lääkkeettömistä ennaltaehkäisy- ja hoitomenetelmistä. Hoitosuosituksia ei käytännössä useinkaan sellaisenaan sovelleta, vaan hoito perustuu yksiköiden tai organisaatioiden omiin ohjeistuksiin. Tässä yhteydessä on todettava, että tutkimusnäyttöä yksittäisen hoitokeinon vaikuttavuudesta on hankala tuottaa, koska olosuhteiden ja muiden hoitoon vaikuttavien tekijöiden samankaltaisuutta ei voida täysin taata. Näin tutkimusnäyttöä parhailla koeasetelmilla, joissa sokkoutetusti verrataan samoissa olosuhteissa yhtä tai useampaa hoitokeinoa tavanomaiseen hoitoon, on harvoin saatavilla. Haasteita voi olla myös tutkitun hoitokeinon soveltamisessa uuteen hoitoympäristöön. Sekavuustilan hoidon haastavuutta lisää se, että vain hyvin harvan lääkkeen on todettu vaikuttavan sekavuustilan väistymiseen. Sekavuustilan ennaltaehkäisy ja hoito perustuu suuressa määrin erilaisiin lääkkeettömiin keinoihin tai niiden yhdistelmiin.

Tilanne ei kuitenkaan ole synkkä. Teho-osastoympäristössä tehtyjen tutkimusten valossa voidaan todeta, että vakioidun toimintamallin käyttö vähentää sekavuustilan ilmaantumista³ ja saattaa lyhentää sen kestoa⁴. Lisäksi on havaittu, että mitä sitoutuneemmin hoitoon osallistuva henkilöstö toteuttaa toimintamallia sitä vähemmän sekavuutta ilmaantui ja kesto lyheni⁵. Toimintamalli voi sisältää muun muassa tehohoitopotilaan sedaatiotaukojen pitämisen, optimaalisen lääkkeiden valinnan, sekavuuden arvioinnin ja hoidon, varhaisen mobilisaation ja perheen osallistumisen. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että usean lääkkeettömän keinon käyttö yhdessä vähentää sekavuuden ilmaantumista^{6, 7}, saattaa siirtää ilmaantumista myöhemmäksi⁸ ja saattaa lyhentää sekavuuden kestoa^{6, 7}. Lääkkeettömiä keinoja ovat esimerkiksi potilaan sekavuustilan riskin arviointi, riskeihin kohdistuvat toimet (kuten kivun arviointi ja hoito sekä varhainen kanyylien ja katetrien poisto), potilaan säännöllinen orientointi, läheisten läsnäolo, mahdollisimman häiriöttömän ja toipumista tukevan hoitotyön ja hoitoympäristön luominen sekä hyvän unen tukeminen.

Ennaltaehkäisy on potilaan sekavuustilan parasta hoitoa. Haastan kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tarkastelemaan omassa yksikössä olevia sekavuuden riskitekijöitä ja miettimään sekavuustilan ennaltaehkäisyn ja hoidon lääkkeettömiä keinoja ja toteuttamaan niitä vakioidusti. Jokainen päivä ilman sekavuutta edistää potilaan toipumista leikkauksesta.

 

Kirjoittaja:

Satu Poikajärvi 

Sh (AMK), TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

satu.poikajarvi@utu.fi

 

Lähteet:

1)      Devlin, J. W., Skrobik, Y., Gélinas, C., Needham, D. M., Slooter, A., Pandharipande, … Alhazzani, W. (2018). Clinical Practice Guidelines for the Prevention and Management of Pain, Agitation/Sedation, Delirium, Immobility, and Sleep Disruption in Adult Patients in the ICU. Critical care medicine, 46(9), e825–e873. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003299

2)      Aldecoa, C., Bettelli, G., Bilotta, F., Sanders, R. D., Audisio, R., Borozdina, A., … Spies, C. D. (2017). European Society of Anaesthesiology evidence-based and consensus-based guideline on postoperative delirium. European journal of anaesthesiology, 34(4), 192–214. https://doi.org/10.1097/EJA.0000000000000594

3)      Pun, B. T., Balas, M. C., Barnes-Daly, M. A., Thompson, J. L., Aldrich, J. M., Barr, J., … Ely, E. W. (2019). Caring for Critically Ill Patients with the ABCDEF Bundle: Results of the ICU Liberation Collaborative in Over 15,000 Adults. Critical care medicine, 47(1), 3–14. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003482

4)      Trogrlić, Z., van der Jagt, M., Lingsma, H., Gommers, D., Ponssen, H. H., Schoonderbeek, … Ista, E. (2019). Improved Guideline Adherence and Reduced Brain Dysfunction After a Multicenter Multifaceted Implementation of ICU Delirium Guidelines in 3,930 Patients. Critical care medicine, 47(3), 419–427. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003596

5)      Barnes-Daly, M. A., Phillips, G., & Ely, E. W. (2017). Improving Hospital Survival and Reducing Brain Dysfunction at Seven California Community Hospitals: Implementing PAD Guidelines Via the ABCDEF Bundle in 6,064 Patients. Critical care medicine, 45(2), 171–178. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000002149

6)      Deng, L. X., Cao, L., Zhang, L. N., Peng, X. B., & Zhang, L. (2020). Non-pharmacological interventions to reduce the incidence and duration of delirium in critically ill patients: A systematic review and network meta-analysis. Journal of critical care, 60, 241–248. https://doi.org/10.1016/j.jcrc.2020.08.019

7)      Liang, S., Chau, J., Lo, S., Zhao, J., & Choi, K. C. (2021). Effects of nonpharmacological delirium-prevention interventions on critically ill patients' clinical, psychological, and family outcomes: A systematic review and meta-analysis. Australian critical care : official journal of the Confederation of Australian Critical Care Nurses, 34(4), 378–387. https://doi.org/10.1016/j.aucc.2020.10.004

8)      Zhang, W., Sun, Y., Liu, Y., Qiu, W., Ye, X., Zhang, G., & Zhang, L. (2017). A nursing protocol targeting risk factors for reducing postoperative delirium in patients following coronary artery bypass grafting: Results of a prospective before-after study. International journal of nursing sciences, 4(2), 81–87. https://doi.org/10.1016/j.ijnss.2017.02.002

Uusi normaali Covid-19-pandemian jälkeen?

Olemme eläneet pitkään poikkeusoloja. Nyt Covid-19 –pandemian vähän laantuessa on ollut keskustelua siitä, että ”uusi normaali” on erilainen kuin se ”vanha normaali”, johon olimme tottuneet. Meillä on nyt kokemusta ajasta, jolloin tartunnan torjunta on keskeisessä osassa päivittäisessä elämässämme. Olemme joutuneet käyttämään suunenäsuojuksista esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja mahdollisesti olemme myös tottuneet käyttämään käsihuuhteita ja pesemään käsiä. Nyt tuntuukin oudolta liikkua julkisesti ilman suojaimia eikä käsihuuhteitakaan ole enää joka paikassa tarjolla tai annostelijat ovat tyhjiä.

Mikä sitten olisi sitä uutta normaalia, jonka toivoisi osittain jäävän meille perinnöksi koetusta pandemiasta? Tartunnan torjuntaan tähtäävässä terveyskäyttäytymisessä teemme arviota tietojemme ja käsitystemme mukaisesti. Vaikka koronapandemia ei enää pyöritä kaikkea yhteiskunnassamme, erilaiset taudit eivät ole hävinneet minnekään. Erilaisia virusten ja mahdollisesti jopa Covid-19 -viruksen aiheuttamia epidemioita on edessä myös tulevaisuudessa, joten käyttäytymisemme pitäisi edelleen pitää sisällään tartuntojen torjuntaan kuuluvia toimintoja.

Ainakin puheissa suomalaiset ovat työteliästä kansaa. Työhön mennään, vaikka oltaisiin vähän sairaitakin. Ajatellaan, että se on vain ”flunssaa” eikä se kai tartu. Covid-19 lienee meille opettanut, että viruksen aiheuttamat infektiot tarttuvat ja voivat aiheuttaa ikäviä tauteja. Näin on myös monen muun hengitystieinfektioita aiheuttavien viruksen kohdalla. Covid-19:n kriittisinä aikoina kontaktien rajaaminen vähensi kaikkien virustautien esiintyvyyttä. Tilanteen vähän rauhoituttua olemme voineet taas lisätä sosiaalisten kontaktien määrää. Jos kuitenkin sairastumme, meistä jokaisen tulisi ajatella kanssaihmisiä ja välttää tartuttamisen mahdollisuutta. Toivottavasti uusi normaalimme pitää sisällään sen, että oikeasti pysymme sairaana erossa muista ihmisistä emmekä mene edes työpaikalle, jos emme voi siellä välttää kontakteja muihin ihmisiin.

Yleisessä keskustelussa kuulee usein kuvauksia siitä, että on huomattu epäasiallista suojainten käyttöä kanssaihmisten toiminnassa. Käsineitä on käytetty jo jonkin aikaa elintarvikkeiden käsittelyssä, ja samoja käsineitä saatetaan käyttää erilaisiin toimintoihin vaihtamatta tai pesemättä käsiä välillä. Tutkimusten mukaan käsineiden sileästä pinnasta mikrobien siirtyminen erilaisille pinnoille on tehokkaampaa kuin käsien iholta, eli käsineiden käyttö ei korvaa käsien pesua! Käsineitä tulee vaihtaa, kun ne mahdollisesti ovat keränneet mikrobeja tai ennen kuin kosketellaan herkkiä ruoka-aineita.

Mitä ajatella suunenäsuojaimista, joita opimme jo mukavasti käyttämään erilaisissa tilanteissa? Niiden käyttö joissakin tilanteissa lienee edelleen perusteltua. Tällainen tilanne voisi olla sellainen, jossa tietää olevansa altistunut jollekin virustaudille, mutta ei ainakaan vielä ole oireinen. Suunenäsuojusten käyttötavoissa voi myös olla toivomisen varaa. Käytämmekö samaa suojusta nostamalle sen aina välillä kaulalle tai jonnekin muualle? Koskettelemmeko likaista suojainta käsillä, ja sitten jotain muuta pintaa, tai laitammeko sen taskuun odottamaan seuraavaa käyttöä? Hengitysteissämme on aina viruksia, ja vaikka emme olisi oireisia, saamme niitä käsiimme ja muualle, kun koskettelemme suojainta. Käsistä erilaiset taudinaiheuttajat voidaan taas sujuvasti levittää ympäristöön.

Oppina tästä Covid-19 pandemiasta voisi olla se, että me, terveydenhuollon ammattilaiset, pyrimme edelleen julkisesti levittämään tietoa tarttuvista taudeista – niistä tavallisista flunssistakin ja niiden tarttumisesta. Me kaikki pyrimme hakemaan oleellista tietoa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, josta löydämme tietoa mm. tartuntareiteistä ja ohjeen oikeasta käsien pesusta ja yskimishygieniasta: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/infektioiden-ehkaisy-ja-torjuntaohjeita/kasienpesu-yskiminen-ja-maski

Kirjoittaja: 
Kirsi Terho
TtM, tohtoriopiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

  

Lähteet:

1.    Teasdale E., Santer M., Geraghty A.W.A., Little P., Yardley L. (2014) Public perceptions of non-pharmaceutical interventions for reducing transmission of respiratory infection: Systematic review and synthesis of qualitative studies. BMC Public Health, 14 (1), art. no. 589. DOI: 10.1186/1471-2458-14-589. https://www.scopus.com/inward/record.uri?eid=2-s2.0-84903307149&doi=10.1186%2f1471-2458-14-589&partnerID=40&md5=50e05675b0f267d6863c41edbedda316

2.    Maribel Jimenez, Jorge H. Siller, Jose B. Valdez, Armando Carrillo & Cristobal Chaidez (2007) Bidirectional Salmonella enterica serovar Typhimurium transfer between bare/glove hands and green bell pepper and its interruption, International Journal of Environmental Health Research, 17:5, 381-388, DOI: 10.1080/09603120701372664

3.    Yan Qi, Yingshu He, Larry R. Beuchat, Wei Zhang, Xiangyu Deng (2020) Glove-mediated transfer of Listeria monocytogenes on fresh-cut cantaloupe,Food Microbiology,Volume 88, 103396,ISSN 0740-0020, https://doi.org/10.1016/j.fm.2019.103396. (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0740002019310068)

4.    Luksamijarulkul, P., Aiempradit, N., & Vatanasomboon, P. (2014). Microbial Contamination on Used Surgical Masks among Hospital Personnel and Microbial Air Quality in their Working Wards: A Hospital in Bangkok. Oman Medical Journal, 29(5), 349–353. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.5001/omj.2014.92

5.    Chughtai, A.A., Stelzer-Braid, S., Rawlinson, W. et al. Contamination by respiratory viruses on outer surface of medical masks used by hospital healthcare workers. BMC Infect Dis 19, 491 (2019). https://doi.org/10.1186/s12879-019-4109-x

6.    THL 2022. Infektiotaudit ja rokotukset. Saatavilla:https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta. Viitattu 13.5.2022

Mikrotauot tukemassa palautumista (työ)päivän aikana

 

Hyvinvoinnista puhuttaessa keskustelussa vilahtaa usein käsite palautuminen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Miksi myös työpäivän aikana tulisi huolehtia riittävästä palautumisesta?

Palautumisella tarkoitetaan yksilön fyysisen ja psyykkisen tilan palautumista kuormitusta edeltäneeseen tilaan. Kuormittavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi työ, huonot elintavat tai sairaus, kun taas palauttavia tekijöitä ovat esimerkiksi riittävä ja laadukas uni, hyvä ravinto, sosiaalinen elämä ja terveys. Työterveyslaitos (2022) kuvaakin palautumista osuvasti akkujen lataamiseksi. On välttämätöntä, että palautumista tapahtuu riittävästi, sillä ilman palautumista keho ylikuormittuu, mikä vähentää hyvinvointia ja jaksamista.

Työhyvinvoinnin tutkimuksessa työpäivän aikaista palautumista on tutkittu jo pitkään ja esimerkiksi lounastaukojen yhteydestä työhyvinvointiin löytyy runsaasti tutkimusta. Pidempien taukojen lisäksi viime vuosina on tutkittu enenevissä määrin myös mikrotaukoja ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin ja palautumiseen. Mikrotauolla tarkoitetaan työpäivän aikana pidettävää lyhyttä taukoa, joka voi vaihdella kestoltaan puolesta minuutista kymmeneen minuuttiin.

Etätyöt ovat tuoneet uusia haasteita työn tauottamiseen, kun lähityössä luonnollisesti päivän aikana tapahtuneet tauot ovat jääneet vähemmälle. Luultavasti olet lähityössä mikrotauottanut työtä huomaamattasi. Olet ehkä vaihtanut työskentelypistettä päivän aikana, käynyt eri rakennuksessa lounaalla tai vaihtanut kuulumisia ohikulkevan kollegan kanssa. Kotona työskennellessä kaikki tapahtuu samassa tilassa ja töiden tauottamiseen tulee todella kiinnittää huomiota, jotta taukojen pitäminen onnistuu.

Asiantuntijatyö on kuormittavaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja työstä palautuminen ottaa aikansa. On hyvä pohtia voisimmeko edistää palautumista jo työpäivän aikana. Olisiko parempi ladata akkua sitä mukaa, kun kulutamme sitä, sen sijaan, että antaisimme akun tyhjentyä kokonaan ennen kuin aloitamme lataamisen?

Mikrotauoilla on todettu olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Jo kolmen kuukauden jälkeen istumatyötä tekevät henkilöt kokivat stressinsä vähentyneen ja tutkimustulokset osoittivat, että mikrotauoilla voidaan mahdollisesti myös edistää työntekijöiden mielenterveyttä. Mikrotaukojen on lisäksi todettu tukevan työntekijöiden palautumista työtehtäviä edeltävälle tasolle, edistävän keskittymiskykyä ja lisäävän työtyytyväisyyttä.

Jotta mikrotauoista olisi hyötyä, tulisi niitä muistaa myös pitää. Uuden tavan omaksuminen osaksi arkea vaatii hieman vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Se, mitä tauon aikana tekee, on kunkin itse valittavissa. Tärkeintä on tehdä jotakin, joka ei liity työntekoon ja katkaisee työn alla olevan tehtävän suorittamisen. Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä mikrotauoille – ehkä löydät näistä itsellesi uusia rutiineja työpäivien lomaan.

·        Nouse ylös seisomaan ja liiku! Venyttele, kävele tai tanssi – tarjoa keholle sitä liikettä, mitä se tuntuu sillä hetkellä kaipaavan.

·        Lähde ulos. Mikäli aikaa on vain vähän, tee pikainen happihyppely hengittäen ulkoilmaa, tai mikäli aikataulut antavat myöden, tee pieni lenkki esimerkiksi korttelin tai talon ympäri.

·        Hengitä. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Jo muutama syvä hengitys rentouttaa.

Kirjoittajan tiedot:
Iina Ryhtä
ft, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

iikrry(at)utu.fi

Lähteet:

Bennett AA, Gabriel AS, Calderwood C. Examining the interplay of micro-break durations and activities for employee recovery: A mixed-methods investigation. J Occup Health Psychol. 2020 Apr;25(2):126-142. doi: 10.1037/ocp0000168.

Kim S, Park Y, Headrick L. Daily micro-breaks and job performance: General work engagement as a cross-level moderator. Journal of Applied Psychology. 2018:103(7), 772–786. https://doi.org/10.1037/apl0000308

Lee KE, Williams K, Sargent L, Williams N, Johnson K. 40-second green roof views sustain attention: The role of micro-breaks in attention restoration. Journal of Environmental Psychology. 2015;42:182-189. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2015.04.003

Mainsbridge CP, Cooley D, Dawkins S, et al. Taking a Stand for Office-Based Workers' Mental Health: The Return of the Microbreak. Front Public Health. 2020;8:215. Published 2020 Jun 11. doi:10.3389/fpubh.2020.00215

Työterveyslaitos. Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta. 2022. Viitattu 4.5.2022. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/nyt-laitetaan-kroppa-ja-nuppi-kuntoon/palautuminen-tarkea-osa-elamantapamuutosta

Information system’s impact on shift leaders’ indoor movement in emergency departments

Rising incidents of emergency department (ED) shift leader’s manual operation workflow is an increasing concern in ED operational information management. Shift leaders have a challenging task in running EDs. Currently, EDs are overcrowded, congested and patients are becoming more diverse. Staff have less and less time to carry out clinical monitoring and decision-making. In addition, there is increasing pressure to receive and repatriate patients. New information systems can help to cope with the increasing workload in busy ED operations management. (Lundgrén-Laine et al. 2013; Peltonen 2019)

The purpose of the study was to explore the movement of shift leaders before and after the implementation of the Columna Clinical Logistics (CCL) information system in the ED. A Bluetooth-based indoor positioning system was used in the study and 752 beacon records were collected between 2015-2016.

The results showed that there were differences in the stay time and the number of visits between the control units. In the intervention unit, the results of descriptive analysis of ED shift leaders' movement showed that the number of visits and the stay time were different between before and after implemented the CCL system. A statistical difference was seen in the nurse shift leaders’ movement during on-call hours (p=0.0193) before and after system implementation. 

The use of the CCL system can reduce the room visits and stay time by ED shift leader to collect relevant information, save leaders' time and energy, and improve the management efficiency of ED daily operation. Compared with normal office hours, the movement change of nurse shift leader during on-call hour is more significant. The use of the CCL system has not been able to significantly reduce the room visits and stay time for physician shift leader to collect relevant information. However, these findings must be interpreted with caution due to the limitations. More research is needed to validate these findings. 

Keywords: Emergency department; information system; shift leader; operations management

Author information 

Zhuqing Ren

RN, MNSc

Department of Nursing Science

University of Turku

Zhuqing.z.ren(at)utu.fi

 

References

Lundgrén-Laine, Heljä, Maria Kalafati, Elina Kontio, Tommi Kauko, and Sanna Salanterä. 2013. “Crucial Information Needs of ICU Charge Nurses in Finland and Greece.” Nursing in Critical Care 18(3):142–53.

Peltonen, Laura-Maria. 2019. Lectio Praecursoria, Information Needs in the Day-to-Day Operations Management of Hospital Units. Vol. 11.

It’s a runaway train – the upsurge of health and well-being apps

The upsurge of health and well-being apps has been prevalent over the years. Not to mention its recent boost in abundance that obviously doubled tenfold during the COVID-19 era, as almost everything are being done in various digital ways whenever possible or if our technology allows for it. These health and well-being apps can be used for health data collection, care delivery, monitoring purposes as well as health promotion and care engagement. Whilst they offer vast opportunities to augment care for various health-related goals, they also have the potential to disrupt proper care when what it can offer is not done right or otherwise lack the right information for the right user. As a healthcare professional, this thought reminds me of the five rights in medication administration – the right patient, the right drug, the right time, the right dose and the right route (high-five nurses!).

The issues of quality and safety are two important things that should be addressed with all health-related apps as it is set to become a significant source of health information and guidance. Apps that fall under the medical device category are bound by regulations and policies within the European Union such as the Conformité Européenne or widely known as the CE marking and acts, directives as well as policies for regulating medical devices. On the other hand, there are health apps that fall under the non-medical device category, like apps for health promotion that are commonly used to supplement the education of children on health behaviors and risk preventions or apps that promote mindfulness, relaxations or simply offer health information. Non-medical device apps are those that are not used in any way to diagnose, prevent, monitor, treat nor alleviate a disease, injury or handicap as defined by the European Commission (2017).

If we look at some literature, some say it’s like the “Wild West” for health apps under the non-medical device category. Imagine the cowboys, outlaws and who knows what else were out there way back then in a desert-ish town, where everyone just do what they want as they please.  Speaking of metaphors, let’s update it in another way and make it somehow closer to our digital age – it’s a runaway train! Although, we have regulations on data protection and privacy for everything digital when it comes to use of personal information, regardless of whether it’s a medical or non-medical device app, it is not just enough when we are talking about a person’s health and well-being. Big things came from small things so a wise man once said, imagine what a little misinformation or misuse that apparently does not have an immediate or direct effect to our human physiology can lead to in the long run. Uncontrolled, unregulated and unchecked health apps like a runaway train, poses as a looming predicament.

 

The Qvalidi Tool project led by the Qvalidi Consortium and the University of Turku’s Department of Nursing Science recognize the need to address the degree of quality and validity of health and well-being apps under the non-medical device category. To recognize these shortcomings is definitely a good start to devise solutions to bridge the gap. The project developed a comprehensive checklist in 2019 based on research and up-to-date guidelines to support the development, evaluation and reporting of health and well-being apps. Currently, the on-going study designed a practical and easy-to-use evaluation scale and will be tested to establish its psychometric properties.

 

Author’s Information:

Kaile Kubota

MHSc, MSN, RN, Doctoral Candidate (DPNurs)

Department of Nursing Science, University of Turku

kakubo(at)utu.fi

References:

Albrecht, U., Von Jan, U., & Pramann, O. (2013). Standard reporting for medical apps. Studies in Health Technology and Informatics, 190, 201–203. https://doi.org/10.3233/978-1-61499-276-9-201

European Commission. (2017). Regulation (EU) 2017/745 of the European Parliament and of the Council of 5 April 2017 on medical devices, amending Directive 2001/83/EC, Regulation (EC) No 178/2002 and Regulation (EC) No 1223/2009 and repealing Council Directives 90/385/EEC and93/42/EEC (Text with EEA relevance.) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/ EN/ALL/?uri=CELEX:32017R0745

Hamari L, Parisod H, Pakarinen A, Skogberg M, Aromaa M, Leppänen V, Salantera S. (2020) Digitaalisten terveys- ja hyvinvointisovellusten kehittäminen, arviointi ja raportointi: Qvalidi 2019- tarkistuslistan kehittäminen ja sisältö. Hoitotiede 2020, 32 (1), 52-66.

Tomlinson, M., Rotheram-Borus, M., Swartz, L., & Tsai, A. (2013). Scaling Up mHealth: Where Is the Evidence? PLoS Medicine, 10(2), e1001382–e1001382. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1001382

Wisniewski, H., Liu, G., Henson, P., Vaidyam, A., Hajratalli, N. K., Onnela, J.-P., & Torous, J. (2019). Understanding the quality, effectiveness and attributes of top-rated smartphone health apps. Evidence-Based Mental Health, 22(1), 4–9. https://doi.org/10.1136/ebmental-2018-300069

Mikä kumman MOOC?

 

Moni on ehkä törmännyt verkko-opintotarjontaa selaillessaan sanaan MOOC. Termi MOOC tulee sanoista Massive Open Online Course, joka on laajalle opiskelijajoukolle suunnattu, pääsääntöisesti kaikille avoin verkkokurssi (Stracke ym. 2019). MOOCit ovat yksi avoimen verkko-opetuksen muoto ja ne tarjoavat yksilölle joustavan tavan kartuttaa omaa osaamista. Yksittäiset MOOCit ovat usein ilmaisia, vapaasti opiskeltavissa ja niitä voi suorittaa oman aikataulun mukaisesti riippumatta ajasta ja paikasta. Useimpiin MOOCeihin voikin kirjautua missä päin maailmaa tahansa verkkoyhteyden avulla. Mikäli MOOCeista kuitenkin haluaa saada opintopisteet, todistuksen ja suoritusmerkinnän, täytyy monissa yliopistoissa kirjautua kurssille ja mahdollisesti maksaa myös avoimen yliopiston opintomaksu. 

Kansainvälisesti MOOCeja on tarjottu 2000-luvun alkupuolelta lähtien (Stracke ym. 2019), mutta erityisesti koronapandemian myötä niiden suosio ja tarjonta ovat kasvaneet huimasti (Meet & Kala 2021). Suomessa parhaillaan meneillään oleva jatkuvan oppimisen uudistus edellyttää korkeakouluja avaamaan opetustarjontaansa (Valtioneuvosto 2020). Kaikille avoimet MOOCit ovatkin oivallinen tapa lisätä jatkuvan oppimisen uudistukseen sisältyvää koulutuksen saavutettavuutta ja vähentää siten koulutukseen osallistumisen eriarvoisuutta. Yksilölle MOOCit puolestaan tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden jatkuvaan oppimiseen, jota tulevaisuuden työelämä edellyttää. Työelämän kannalta MOOCeihin liittyvää tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää esimerkiksi siitä, miten MOOCin suorittamisen myötä saatu osaaminen edistää yksilön työllistymismahdollisuuksia ja urapolkuja (Meet & Kala 2021). Turun yliopistossa MOOCeja tarjoaa kaikille esimerkiksi Sote-akatemia, jolla on vankkaa osaamista MOOCien suunnittelusta ja toteutuksesta.

MOOCeihin mahtuvat mukaan lähes aina kaikki halukkaat, sillä osallistujamäärä on useimmiten rajoittamaton. MOOCeissa voikin olla jopa satojatuhansia opiskelijoita, kun taas tavanomaisella verkko-opintojaksolla puolestaan osallistujamäärä on yleensä rajattu. Suuren osallistujamäärän vuoksi on oleellista, että MOOC rakennetaan sellaiseksi, että se pyörii itsekseen, eikä opettajan työpanosta tarvita arviointiin ja palautteen antamiseen. Oppimistehtävät voidaan rakentaa oppimisanalytiikkaa hyödyntäen esimerkiksi H5P-työkalun avulla, joka soveltuu interaktiivisten videoiden ja erilaisten tehtäväelementtien luomiseen. Suoritustapana MOOCeissa on usein monivalintatentti, joka toimii useimmiten automaattisen tarkastuksen avulla. (Huhtanen 2019.) Rajoittamattoman osallistujamäärän vuoksi MOOCeissa ei voida käyttää suoritustapana esimerkiksi esseitä tai kirjallisia ryhmätöitä, jotka vaatisivat opettajan työpanosta arvioinnissa ja palautteen annossa. MOOCin rakentaminen vaatiikin asiantuntemusta ja osaamista sen toimintatavasta, suunnittelusta, käsikirjoituksesta ja toteutuksesta. On hyvä muistaa myös, että MOOCin luominen edellyttää sellaisten oppimisalustojen ja –työkalujen käyttöä, jotka ovat lisenssivapaita (Huhtanen 2019).

MOOCit ovat mainio tapa osaamisen lisäämiseen, kun opiskeltavasta aiheesta halutaan saada perusosaamista. Sen sijaan opiskeltavan aiheen syventämiseen MOOCit eivät välttämättä sovellu. (Huhtanen 2019.) Syksyllä 2022 hoitotieteen laitoksen opinto-ohjelmaan tulee ensimmäinen, kahden opintopisteen laajuinen MOOC, jonka aiheena on moniammatillisen yhteistyön perusteet. Kyseinen MOOC – jonka suunnittelussa hoitotieteen laitos on myös mukana −  tulee osaksi terveystieteiden maisterin (TtM) tutkinnon opetussuunnitelmaa ja se kuuluu Sote-akatemian tarjontaan. Luonnollisesti tämä MOOC tulee olemaan tarjolla myös avoimesti kaikille kiinnostuneille, kuten MOOCien luonteeseen kuuluu; antamalla opiskelumahdollisuuden kaikille ja kaikkialla.

 

Kirjoittajan tiedot:
Reetta Mustonen
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
ramust@utu.fi
LinkedIn @Reetta Mustonen

 

LÄHTEET

Huhtanen A. 2019. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Käytännön työkaluja laadukkaan verkko-oppimisen muotoiluun. https://fitech.io/app/uploads/2019/09/Verkko-oppimisen-muotoilukirja-v-1.4.1-web.pdf. 10.4.2022.

Meet K & Kala D. 2021. Trends and Future Prospects in MOOC Researches: A Systematic Literature Review 2013–2020. Contemporary Educational Technology, 2021 13(3), ep312.

Stracke C, Downes S, Conole G, Burgos D & Nascimbeni F. 2019. Are MOOCs Open Educational Resources? A literature review on history, definitions and typologies of OER and MOOCs. Open Praxis 11 (4), 331–341. 2019 Open Education Global Conference Selected Papers.

Valtioneuvosto. 2020. Osaaminen turvaa tulevaisuuden: Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5. 12.4.2022

Kuvalähde: Pixabay

Tarvitsevatko terveet parantajaa – case kouluterveydenhuolto

Kouluterveydenhuollossa ajanvarauskirjat täyttyvät lakisääteisistä terveystarkastuksista. Samanaikaisesti lapset ja nuoret kaipaisivat entistä enemmän tukea ja apua mielenterveyskysymyksiin. Perustason mielenterveyspalvelut ovat puutteellisia, lähetemäärät psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kasvavat hurjaa vauhtia ja kolmannen sektorin palvelut ruuhkautuvat.

Kaikille tarvitsijoille ei riitä apua, esimerkiksi viime kesänä nuorisopsykiatrisen hoidon alkamista jonotti yli 90 vuorokautta pahimmillaan joka neljäs lähetteen saanut nuori (THL 2022). Sekasin-chat:iin viime vuonna tulleista reilusta 170 000 yhteydenotosta vain joka viidenteen pystyttiin vastaamaan (Mieli 2022). Tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä lähes joka kolmas koki ahdistuneisuutta (THL 2021).

Viime aikoina yhä useammin on kyseenalaistettu resurssien käyttö terveiden koululaisten toistuvaan tarkastamiseen ja ehdotettu tilalle avun ja hoidon tarjoamista mielenterveysongelmiin. Moni on sitä mieltä, että terveet eivät tarvitse parantajaa, mutta onko todella näin?

Kuva: Pixabay

 

Ratkaisuna de-implementointi?

Toistuvista terveystarkastuksista luopumista ja niiden kohdentamista ainoastaan tarvitseville on perusteltu niiden oletetulla vähähyötyisyydellä. Oletetulla, koska asiasta ei ole kovinkaan vankkaa tutkimusnäyttöä. Vähähyötyisten hoitokäytäntöjen poistaminen, eli de-implementointi, on perusteltua ainoastaan silloin, kun hoito on ei-toivottua, vaikuttamatonta tai tehotonta (Verkerk ym. 2018).

Ei-toivotussa hoidossa terveydenhuollon rajallisia resursseja tuhlataan tarjoamalla palveluita, joita asiakas ei halua käyttää. Näissä tilanteissa tulisi kuunnella ja arvostaa asiakkaan mielipidettä. (Verkerk ym. 2018.) Terveystarkastuksia kokonaisuudessaan ei voida pitää ei-toivottuina; esimerkiksi tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa sekä lapset että vanhemmat arvioivat koululääkärin tekemän terveystarkastuksen huomattavasti useammin hyödylliseksi kuin lääkäri itse (Nikander ym. 2021). Tuoreimmassa kouluterveyskyselyssä yli 70 % koululaisista oli sitä mieltä, että terveystarkastuksessa puhuttiin hänelle tärkeistä asioista (Hietanen-Peltola ym. 2022).

Vaikuttamattomaksi hoito voidaan luokitella, jos sen on todistettu olevan todennäköisemmin haitallista kuin hyödyllistä tai kustannuksiin verraten hyödytöntä. Tällaisten palveluiden tarjoamista tulisi syystäkin välttää. (Verkerk ym. 2018.) Tutkimusnäyttö terveystarkastusten hyödyistä kuten myös hyödyttömyydestä on kuitenkin toistaiseksi puutteellista. Merkillepantavaa on kuitenkin, että Suomessa kouluterveydenhuollolla ja terveystarkastuksilla on yli satavuotiaat perinteet ja ne saattavat olla yksi selitys suomalaisten kansainvälisesti verraten hyvään terveydentilaan.

Tehottomaksi hoito puolestaan luokitellaan silloin, kun sitä tarjotaan tehottomalla tavalla tai silloin, kun palvelua ei oikeasti tarvittaisi. Tehottoman palvelun taustalla on usein ongelmat organisaatiotasolla, esimerkiksi puutteellinen yhteistyö. Näissä tilanteissa oikea ratkaisu on leanaus, eli toiminnan tehostaminen arvoa tuottamattomia vaiheita vähentämällä ja arvoa tuottavia lisäämällä. (Verkerk ym. 2018.) Mutta mikä sitten on arvoa tuottavaa toimintaa terveystarkastuksen sisällä?

 

Terveystarkastus: Terveyden edistämistä vai sairauksien etsimistä?

Yhtenä perusteluna terveystarkastusten vähähyötyisyydestä on esitetty se, ettei niissä löydetä hoitoa vaativia sairauksia kovinkaan usein. Tällöin terveystarkastuksen ja koko kouluterveydenhuollon tehtävä on käsitetty väärin. Terveystarkastuksen tehtävänä on ensisijaisesti terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy, ei pelkästään sairauksien tunnistaminen.

Jos tarkastellaan aihetta meneillään olevan mielenterveyskriisin näkökulmasta, on huomattavaa, että tuoreen mielenterveysstrategian (Vorma ym. 2020) mukaan painopistettä tulisi siirtää korjaavista palveluista juurikin mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn suuntaan. Tämä on myös kustannustehokasta; näin vähennetään korjaavien palveluiden, sairauspoissaolojen ja varhaisen eläköitymisen aiheuttamia kustannuksia. Kuinka sitten mielenterveyttä edistetään ja ongelmia ennaltaehkäistään?

Mielenterveysongelmien puhkeamiseen vaikuttavat suojaavat tekijät ja riskitekijät. Suojaavat tekijät edistävät mielen hyvinvointia ja vähentävät riskiä sairastua mielenterveyden häiriöön. Riskitekijät puolestaan lisäävät sairastumisen riskiä. Suojaavia tekijöitä ovat hyvän mentalisaatiokyvyn, tunnesäätelytaitojen ja toimivien ihmissuhteiden lisäksi esimerkiksi riittävä uni, liikunta ja ravinto. Näistä erityisesti terveellisiä elämäntapoja käsitellään jokaisessa terveystarkastuksessa. Myös monet mielenterveyshäiriöiden riskitekijöistä (Jääskeläinen ym. 2021) löytyvät terveystarkastuksissa käsiteltävien asioiden listalta, esimerkiksi:

• vähäinen fyysinen aktiivisuus 
• huono tai keskinkertainen arvosana liikunnasta
• ei-toivottu raskaus
• nuoruusiän lihavuus
• vähäinen kalansyönti
• D-vitamiinin vähäinen saanti.

Näiden riskitekijöiden puheeksi otto ja yksilöllinen, motivoiva ohjaus hyödyttää siis jokaista koululaista ja voi ennaltaehkäistä mielenterveyshäiriöitä, jopa ylisukupolvisesti.

Osaan tunnetuista riskitekijöistä – esimerkiksi perintötekijöihin tai ongelmiin raskauden aikana – on kouluiässä jo myöhäistä vaikuttaa. Riskitekijät tunnistamalla ja ohjeistamalla kokonaisriskin pienentämiseen voidaan kuitenkin myös näissä tilanteissa estää tai viivästyttää sairauden puhkeamista. Erityisen keskeistä on pyrkiä vaikuttamaan laukaisevien tekijöiden esiintymiseen vakavien mielenterveyshäiriöiden yhteydessä, esimerkiksi motivoida psykoosiriskissä olevaa nuorta välttämään kannabiskokeiluja tai maniariskissä olevaa nuorta huolehtimaan riittävästä unensaannista.

 

Kouluterveydenhuollon työkalut: Psykoedukaatio ja motivoiva haastattelu

Terveystarkastusten harventaminen tai niiden korvaaminen seulontakyselyillä ei siis ole pidemmän päälle järkevä ratkaisu. Terveyden edistämisen tulokset ovat varsinkin lyhyellä aikavälillä vaikeasti mitattavissa ja todennettavissa, mutta palveluiden painottaminen siihen suuntaan on sekä kustannusten että inhimillisen kärsimyksen vähentämisen kannalta oleellista.

Mielenterveyden osalta terveyden edistämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä tulisikin tehostaa. Pelkkä tietojen kerääminen ei ole tuloksekasta terveyden edistämisen kannalta, vaan muutoksia tulisi tehdä siihen mitä kerätyllä tiedolla tehdään.

Mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn on jo olemassa kouluterveydenhuollon toimintaan, osaksi terveystarkastuksia, loistavasti sopivat keinot. Riskitekijöitä tunnistettaessa keskeistä on tarjota ennaltaehkäisevää psykoedukaatiota. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitaja tai lääkäri antaa tietoa riskitekijöistä ja keinoista pienentää riskiä. Lisäksi tavoitteena on motivoida ja voimaannuttaa oppilasta ja vanhempia toimimaan riskiä pienentävästi. Keskustelun tulee olla dialogista ja siinä voi hyödyntää motivoivan haastattelun keinoja. Kouluterveydenhuollossa on loistava mahdollisuus luoda pitkäkestoisia ja luottamuksellisia asiakassuhteita, jolloin tätä keskustelua voidaan käydä vähän kerrallaan kulloinenkin elämäntilanne huomioiden.

Kouluterveydenhoitajilla on pääsääntöisesi hyvät valmiudet käydä tällaista keskustelua (Putkuri ym. 2021a ja 2021b). Tietoa riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä tarvitaan kuitenkin lisää, samoin keskustelujen suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa toteuttamista. Myös lääkärin rooli on oleellinen; mikäli terveydenhoitajan esille ottamia asioita ei ollenkaan käsitellä lääkärin vastaanotolla, voi asiakkaalle helposti syntyä mielikuva niiden merkityksettömyydestä. Lisäksi tiivis työparityöskentely mahdollistaa myös työnjaon: Kun toinen käy läpi osan asioista, voi toinen jatkaa siitä saumattomasti seuraavalla käynnillä.

Suomesta voidaan tehdä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn mallimaa kouluterveydenhuoltoa hyödyntämällä, ei hukata tätä mahdollisuutta.

Kirjoittajan tiedot:

Tiina Putkuri

Tohtorikoulutettava, TtM, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu@utu.fi

 

Lähteet:

Hietanen-Peltola, M., Jahnukainen, J., Ervasti, E. & Vaara S (2022) Terveystarkastuksen vuorovaikutus ja yksilöllisyys - Kouluterveyskysely 2021. Tutkimuksesta tiiviisti 10/2022. 

Jääskeläinen, E., Isohanni, M., Huhtaniska, S., Penttilä, M., Lieslehto, J., Timonen, M., Koponen, H. & Miettunen, J. (2021). Mielenterveyshäiriöiden riskitekijät ja taudinkulku Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 137, 343–350. 

Mieli, Suomen mielenterveys ry. (2022). Sekasin-chatin vuosiraportti 2021. 

Nikander, K., Hermanson, E., Vahlberg, T., Kaila, M., Sannisto, T., & Kosola, S. (2021). Associations between study questionnaire-assessed need and school doctor-evaluated benefit of routine health checks: an observational study. BMC Pediatrics 21(346). 

Putkuri T, Salminen L, Axelin A & Lahti M. (2021a). Good interaction skills are nor enough – competency in mental health issues in child health clinics and school health services. Scandinavian Journal of Caring Sciences 35(3), 988–997. 

Putkuri T, Lahti M, Axelin A & Salminen L. (2021b). Valmiuksien ja vaatimusten ristiriita – terveydenhoitajien kokemuksia tutkintoonsa sisältyneistä mielenterveysopinnoista. Tutkiva Hoitotyö 19(1), 12–19. 

Terho P. (2002) Kouluterveydenhuollon historiaa. Teoksessa Terho, P., Ala-Laurila, E., Laakso, J., Krogius, H. & Pietikäinen, M. (toim.), Kouluterveydenhuolto (s. 12–17). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 

Terho P. Koululaisten terveydenhuollon historia. https://slideplayer.fi/slide/12005876/. 

THL. (2021) Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2021. Tilastoraportti 30/2021. 

THL. (2022). Hoitoonpääsy erikoissairaanhoidossa. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyspalvelut/hoitoonpaasy-erikoissairaanhoidossa. 

Verkerk EW, Tanke MAC, Kool RB, van Dulmen SA, Westert GP. (2018) Limit, lean or listen? A typology of low-value care that gives direction in de-implementation. International Journal for Quality in Health Care 30, 736–739. 

Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M., & Kosloff, A. (toim.) (2020). Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Helsinki, Suomi: Sosiaali- ja terveysministeriö.