Mitä terveydenhuollossa tulee ymmärtää sosioekonomisen aseman vaikutuksista perheiden ja lasten elämään?

Yleinen näkökulma terveysvalintojen tekemiseen julkisessa keskustelussa, poliittisessa päätöksenteossa ja terveyteen liittyvässä tutkimuksessakin kohdistuu usein yksilön omalle vastuulle. Terveysvalintoja ei tulisi yksiselitteisesti pitää vapaana valintana. Yksilö toimii yhteisönsä arvojen mukaisesti tavoitteenaan kokea kuuluvansa yhteisönsä jäseneksi. Terveyskäyttäytymisen motiivien on todettu liittyvän merkittävästi yksilön muuhun toimintaan yhteisön sisällä. Eri sosioekonomisilla ryhmillä nämä arvot ja motivaatiotekijät ovat erilaisia. Terveydenhuollossa on hyvä pitää mielessä, ettei terveys arvona ole aina terveyskäyttäytymistä määräävä tekijä. Terveyskäyttäytymiseen tehokkaasti ja kestävällä tavalla vaikuttaminen esimerkiksi terveysneuvonnan avulla vaatii ymmärrystä ja tietoa yksilön asemasta, motivaatiotekijöistä ja hänen kokemuksestaan yhteisönsä jäsenenä.

Sosioekonomisten tekijöiden ja sosiaalisen ympäristön on todettu vaikuttavan terveyteemme. Vaikutus terveyteen ja terveyseroihin on kaksisuuntainen, joissa sosiaaliset olot vaikuttavat terveyteen ja terveys sosiaalisiin oloihin. Sosioekonomiset terveyserot saavat alkunsa erilaisista lähtökohdista materiaalisissa resursseissa ja elinoloista, terveyskäyttäytymisestä ja eroista terveyspalvelujen käytössä ja saatavuudessa. Terveyden sosioekonomisia eroja ilmenee terveyskäyttäytymisen ja niistä syntyvien kroonisten sairauksien lisäksi kyvyssä kestää kuormittavia elintapoja ja -tilanteita.

Suomessa on suuret terveyserot eri sosioekonomisten ryhmien välillä verrattaessa muihin länsimaisiin hyvinvointivaltioihin. Peruskoulu- ja terveydenhuoltojärjestelmämme ovat lähtökohtaisesti erinomaisia yhteiskuntapoliittisia keinoja tasa-arvoisten lähtökohtien luomiselle ja eriarvoisuuden vähentämiselle. Nämä keinot eivät kuitenkaan riittävästi tasoita erilaisista lähtökohdista tulevien lasten ja perheiden mahdollisuuksia esimerkiksi terveysvalinnoissaan. Nykyinen palvelujärjestelmämme ei yksioikoisesti vähennä eriarvoisuutta. Esimerkiksi omin varoin kustannettavat yksityiset terveyspalvelut ovat mahdollisia hyvätuloisille ja työterveyshuolto työssä käyville vanhemmille.

Lapsiperheiden taloudelliset ja terveydelliset ongelmat ovat tämän päivän hyvinvointivaltiossamme tavallisia. Suomalaisia perheitä kuormittavia tekijöitä ovat muun muassa vanhempien mielenterveysongelmat, vakava sairastuminen, pitkään kestänyt työttömyys, matala koulutus, taloudelliset vaikeudet ja yksinhuoltajuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulomittarin mukaan lapsiköyhyys oli 13,9% vuonna 2017 tarkoittaen 150 000 lasta. Pienituloisilla ja köyhillä perheillä on havaittu huono-osaisuuden kasautumista, ketjuuntumista ja täten monenlaisia tuen tarpeita, mikä tekee perheiden tilanteista entistä vaikeampia. Lapsiperheköyhyys on erityisesti lisääntynyt pienten lasten perheissä, mikä tarkoittaa heikomman taloudellisen tilanteen vaikutusten ja sen kanssa usein ilmenevien muiden haasteiden ajoittumista lapsen kehityksen kannalta haavoittuvaan varhaislapsuuteen. Lapsuudessa ilmenevät kuormittavat tekijät ja perheen hyvinvointi vaikuttavat merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuden hyvinvoinnin mahdollisuuksiin. Huono-osaisuudella on lisäksi merkittävä ylisukupolvinen periytyvyys.

Heikomman sosioekonomisen aseman vaikutus lapsen elämään voi alkaa jo sikiöaikana. Tutkimusten mukaan nuorten äitien kohdalla suunnittelemattomat raskaudet ovat yleisempiä heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskuudessa. Raskauden suunnittelemattomuus, erityisesti nuorella iällä, taas lisää usein raskausajan stressiä, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti kehittyvään sikiöön ja mahdollisesti myös lapsen myöhempään kehitykseen. Lisäksi raskausajan haitallinen terveyskäyttäytyminen kuten raskaudenaikainen tupakointi, alkoholin käyttö ja heikompi ravitsemus on yhdistetty raskaana olevan naisen heikompaan sosioekonomiseen asemaan.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ovat turvallinen koti ja asuinympäristö, rakastava perhe ja perustarpeiden tyydyttäminen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat näiden lisäksi huomattavasti myös muut kasvuympäristöt, kuten varhaiskasvatus, koulu ja harrastukset. Ympärillä oleva yhteiskunta ja sosiaaliset ympäristöt ovat kiinteä osa jokaisen lapsen elämää. Perheen heikomman taloudellisen tilanteen vuoksi sosiaalisista ympäristöistä erottuminen tai ulos jääminen voi olla hyvin vaikeaa lapselle ja vaikutukset saattavat ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka ei olekaan yksiselitteistä miten paljon lapsen ympäristö vaikuttaa lapsen terveyteen ja tulevaisuuteen, voidaan kehitysoloihin ja palveluihin panostamalla vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin sosiaaliseen liikkuvuuteen ja osallisuuteen.

Sosiaalinen huono-osaisuus ja heikko terveys yhdistyvät toisiinsa monimutkaisin tavoin. Tarvitaan sote-yhteistyötä edistämään terveyttä ja suojaamaan haavoittuvia väestöryhmiä, kuten vähävaraisia lapsiperheitä. Terveydenhuollon henkilöstön osaamista tunnistaa, kohdata ja tukea heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevia perheitä tulee kehittää. Osaamisen kehittämisestä olisi hyötyä erityisesti niissä palveluissa, joissa asiakassuhteet perheisiin ovat pidempiaikaisia. Se mahdollistaa tutuksi käyneen perheen yksilöllisen ohjaamisen ja kohdistetun tuen tarjoamisen tarpeiden mukaan. Perheiden parissa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten tulee osata hyödyntää myös moniammatillisen yhteistyöverkoston tukea, jotta sosioekonomisen aseman eriarvoistavia vaikutuksia perheiden ja lasten tulevaisuuteen voidaan vähentää.

Kirjoittajat:

Elisa Lankinen th, TtM-opiskelija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

elilan(at)utu.fi

Henrika Merenlehto th, TtM-opiskelija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

hrmere(at)utu.fi

Lähteet

Kallio, J., Kauppinen, T. & Erola, J. (2016). Cumulative Socio-economic Disadvantage and Secondary Education in Finland. European Sociological Review, 32(5) 649–661.

Karvonen S., Martelin T., Kestilä L. & Junna L. (2017). Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria. Tutkimuksesta tiiviisti 16/2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL)

Karvonen, S. & Salmi, M. (2016). Lapsiperheköyhyys Suomessa 2010-luvulla. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL)

Koponen, A. (2006). Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys. Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö Kotu.

Lehti, V. 2013. Nuorena vanhemmaksi tulemista ja raskaudenkeskeytystä ennustavat lapsuusiän tekijät. Turun yliopiston julkaisuja.

Manderbacka K., Aalto A.-M., Kestilä L., Muuri A. & Häkkinen U. (2017). Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL).

Maunu A., Katainen A., Perälä R. & Ojajärvi A. (2016). Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 53 189–201.

Palosuo H., Sihto M., Lahelma E., Lammi-Taskula J. & Karvonen S. (2013). Sosiaaliset määrittäjät WHO:n ja Suomen terveyspolitiikassa. Raportti 14/2013. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL).

Ristikari T., Keski-Säntti M., Sutela E., Haapakorva P., Kiilakoski T., Pekkarinen E., Kääriälä A. J., Aaltonen M., Huotari T., Merikukka M., Salo J., Juutinen A., Pesonen-Smith A. & Gissler M. (2018). Suomi lasten kasvuympäristönä: Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Raportti 210/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Söderholm, A. & Kivitie-Kallio, S. (toim.). Lapsen kaltoinkohtelu. Duodecim 2012.

Wilkinson R. & Pickett K. (2011). Tasa-arvo ja hyvinvointi: Miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyväksi. Helsinki: HS kirjat.