Sivut

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Minäpystyvyyden tukeminen lasten terveyden edistämisessä

 

Kuva: Awesome Content, Pikwizard

Lasten ja nuorten terveyden edistämisen kirjallisuudessa minäpystyvyyden on tunnistettu ennustavan terveyskäyttäytymistä terveyden eri osa-alueilla. Minäpystyvyys voi tarkoittaa esimerkiksi lapsen tai nuoren luottamusta kykyynsä tehdä terveellisiä ruokavalintoja, ylläpitää säännöllistä liikuntaa tai sanoa ”ei” päihteille tai ei-toivotulle seksuaaliselle kanssakäymiselle. Käsitys omasta minäpystyvyydestä alkaa kehittyä jo lapsuudessa, kun lapsi kasvaa ja alkaa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Lapsuudessa erityisesti perhe, kaverit ja ikätoverit vaikuttavat minäpystyvyyden kehittymiseen. Minäpystyvyys kehittyy, kun lapsi arvioi ja kokeilee kykyjään erilaisissa tilanteissa ja tekee niiden pohjalta johtopäätöksiä minäpystyvyydestään. (Bandura 1997.)

Lasten terveyden edistämisessä minäpystyvyyttä voidaan tukea sitä määrittävien tekijöiden kautta, joita ovat aikaisemmat kokemukset, sosiaalinen vertailu, sosiaalisen ympäristön antama palaute sekä tunteet ja tuntemukset. Minäpystyvyyden kehittymisessä erityisesti aikaisemmilla kokemuksilla on keskeinen rooli, sillä niiden kautta lapsi oppii tärkeitä taitoja ja tietoja ja saa luotettavimman käsityksen omista kyvyistään. (Bandura 1997.) Minäpystyvyyttä voidaan tukea tarjoamalla mahdollisuuksia uusille kokemuksille ja edesauttamalla onnistumisen kokemuksia, esimerkiksi auttamalla lasta asettamaan helpommin saavutettavia tavoitteita (Jerusalem & Klein Hessling 2009). Terveyden edistämisessä tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsi saa terveyteen liittyvän pelin tai roolipelin kautta onnistumisen kokemuksia (Nyman ym. 2022) tai kouluterveydenhuollon vastaanotoilla pohditaan lapsen kanssa yhdessä sopivia tavoitteita esimerkiksi terveellisempään ruokavalioon.

Sosiaalinen vertailun kautta lapsi saa tietoa omasta pystyvyydestään vertaamalla sitä muiden kykyihin ja saavutuksiin (Bandura 1997). Minäpystyvyyttä voidaan tukea sosiaalisen vertailun kautta tarjoamalla lapselle mahdollisuuksia mallioppimiselle ja muiden toiminnan jäljentämiselle. Minäpystyvyyden tukemisessa parhaiten toimivat roolimallit, jotka ovat mahdollisimman samankaltaisia ja mahdollistavat suoran vertailun. (Jerusalem & Klein Hessling 2009.) Esimerkiksi tupakoimattomuuden tukemisessa lapsen minäpystyvyyttä voi vahvistaa se, jos hän kuulee, miten ikätoveri on onnistunut sanomaan ”ei” tupakalle. Mahdollisuuksia sosiaaliseen vertailuun voidaan tarjota myös videoiden ja tarinoiden avulla, joissa ikätoverit kertovat kokemuksistaan (Nyman ym. 2022).

Sosiaalisen ympäristön antaman palauteen kautta lapsi saa ympärillään olevilta ihmisiltä palautetta ja kannustusta omista kyvyistään (Bandura 1997). Lasten terveyden edistämisessä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kouluterveydenhoitaja antaa lapselle positiivista palautetta liikuntatottumuksista. Positiivista palautetta voi antaa arkisistakin asioista, vaikkapa siitä, jos lapsi pyöräilee koulumatkat. Huomioitavaa on, että palautteen tulisi olla mahdollisimman realistista, jotta se tukee minäpystyvyyden vahvistumista ja tarjoaa symbolisia onnistumisen kokemuksia (Jerusalem & Klein Hessling 2009).

Tunteet ja tuntemukset (esimerkiksi stressi, ahdistus, väsymys, kipu) muokkaavat lapsen arviota omista kyvyistään, ja siten vaikuttavat minäpystyvyyteen. Tunteet ja tuntemukset ovat merkityksellisiä erityisesti terveyskäyttäytymisessä ja fyysistä suorituskykyä vaativissa tilanteisessa. (Bandura 1997.) Lasten terveyden edistämisessä minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa tukemalla positiivisia tunteita ja tunteiden säätelyä (Nyman ym. 2022). Lasta voi esimerkiksi auttaa stressin säätelyssä, ajattelemaan positiivisesti vaativissa tilanteissa (Jerusalem & Klein Hessling 2009) tai auttaa sanoittamaan tunteitaan.

Minäpystyvyyden tukemisella on keskeinen merkitys lasten ja nuorten terveyden edistämisessä. Minäpystyvyyttä on mahdollista tukea melko yksinkertaisinkin keinoin kouluterveydenhoitajan vastaanotolla tai esimerkiksi käyttämällä apuna erilaisia terveyden edistämisen menetelmiä. Lisää vinkkejä lasten minäpystyvyyden tukemiseen voi saada hiljattain julkaistusta kirjallisuuskatsauksestamme.

 

Kirjoittaja:

Johanna Nyman
th/sh, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
johanna.nyman(at)utu.fi

 

Lähteet:

Bandura A. 1997. Self-Efficacy: The exercise of control. New York, NY: W.H. Freeman and Company.

Jerusalem M, Klein Hessling J. 2009. Mental health promotion in schools by strengthening self‐efficacy. Health Education 109(4), 329–341.

Nyman J, Tornivuori A, Salanterä S, Barroso T & Parisod H. 2022. Systematic review of digital interventions to support refusal self-efficacy in child and adolescent health promotion. Health Promotion International, 37(5), daac085. https://doi.org/10.1093/heapro/daac085

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti