tiistai 13. marraskuuta 2018

Toimeliasta yötä aivot!

Iltojen pimeneminen ja kellojen siirtäminen syksyisin saavat puheet usein kääntymään väsymykseen
Kuva: Pixabay/geralt
ja jaksamiseen. Näin ollen myös uni tai vaihtoehtoisesti unettomuus ovat suosittuja puheenaiheina. Eikä syyttä: Suomessa noin kolmasosa aikuisista kokee tilapäisiä unettomuusoireita ja 12 % kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta (Käypä Hoito 2018). Tämä lienee syynä, miksi erilaisten nukahtamisvinkkien ja hyvää unta edistävien tekijöiden käsitteleminen ovat yleisiä aiheita aikakausilehdissä ja internet-foorumeissa. Erilaiset itsehoitovinkit, esimerkiksi ruokailua, liikuntaa tai alkoholin käyttöä koskevat, ovatkin unettomuusoireiden ensisijaisia hoitoja ennen lääkehoitoa (Käypä Hoito 2018).

Miksi nukkuminen sitten on niin tärkeää? Uni on aivojen huoltoaikaa. Tämä ei tarkoita, että aivot nukkuisivat. Päinvastoin, aivojen toiminta on vilkasta unen aikana. Tällöin aivot käsittelevät päivän tapahtumia, järjestävät näistä olennaiset muistiin ja karsivat epäolennaiset. (Aivoliitto 2015.) Unen aikana aivot niin ikään täyttävät valveilla olon aikana huvenneet energiavarastonsa ja puhdistautuvat haitallisista aineenvaihdunnan tuotteista. Unettomuus onkin ihmiselle haitallista sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Väsymys lisää välittömästi esimerkiksi liikenneonnettomuuden riskiä ja on pidemmällä ajalla yhteydessä erilaisiin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin kuten diabetekseen tai masennukseen. (Käypä Hoito 2018.)

Unen merkitys korostuu myös sairauden yhteydessä (Ritmala-Castren ym. 2015). Sairaus voi itsessään vaikuttaa potilaan nukkumiseen ja unen laatuun. Esimerkiksi akuutin vaiheen aivovammapotilaista yli kaksi kolmasosaa potilaista kärsii uni-valverytmin häiriöistä. Tässä osasyynä voivat olla aivovammasta johtuvat aineenvaihdunnalliset, hormonaaliset tai neurologiset häiriöt tai hoidossa käytettävien lääkkeiden vaikutukset tai sivuvaikutukset. Osin tämä selittynee kuitenkin sairaalaympäristöstä lähtöisin olevilla tekijöillä, esimerkiksi äänillä ja valoilla. (Duclos ym. 2015.) Myös erilaiset yöaikaan sijoittuvat hoitotyön toiminnot voivat häiritä potilaan unta (Ritmala-Castren ym. 2015).

Koska unettomuus muun muassa lisää infektioalttiutta (Käypä Hoito 2018), tulisi potilaiden nukkumiseen ja unen laatuun kiinnittää erityistä huomiota. Potilaan voinnin lisäksi unihäiriöt voivat vaikuttaa myös hoidon suunnitteluun. Esimerkiksi aivovammapotilailla unihäiriöt voivat vaikuttaa potilaan muistitestien tuloksiin ja hänen päivittäisistä toiminnoistaan selviämiseen ja nämä edelleen voivat vaikeuttaa kuntoutuksen tarpeen arviointia. (Duclos ym. 2015.) Hyvän hoidon takaamiseksi kaikkia hoitotyön toimintoja ei yöajalta voida tietystikään siirtää päiväaikaan. Mutta kuten tutkijat toteavatkin, olisi hoitotyön suunnittelussa hyvä huomioida mahdollisuuksien mukaan potilaan uni ja sen rytmit (Ritmala-Castren ym. 2015). Näin hoitotyön osalta pystymme tarjoamaan mahdollisuuden myös potilaiden aivojen tehokkaalle yövuorolle sen tärkeine toimintoineen.

Uni on eittämättä asia, josta meidän ei tulisi tinkiä. Jotta voisimme olla tehokkaita päiväsaikaan, tulee meidän suoda aivoillemme aikaa elpyä ja uusiutua. Ja edelleen mahdollistaa tämä myös potilaille. Virkeät ja hyvin levänneet hoitajat keksinevät parhaat ratkaisut tähän.

Hyvää yötä toivottaen,

Sunna Rannikko
th/sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Sähköposti: seeran(at)utu.fi


Lähteet:

Aivoliitto. 2015. Uni on aivojen aikaa. Saatavissa www.aivoliitto.fi [8.11.2018].

Duclos C, Beauregard MP, Bottari C, Ouellet MC & Gosselin N. 2015. The impact of poor sleep on cognition and activities of daily living after traumatic brain injury: a review. Australian Occupational Therapy Journal 62(1), 2-12.

Käypä Hoito. 2018. Unettomuus. Saatavissa http://www.kaypahoito.fi [8.11.2018]. Ritmala-Castren M, Virtanen I, Leivo S, Kaukonen KM & Leino-Kilpi H. 2015. Sleep and nursing care activities in an intensive care unit. Nursing & Health Sciences 17(3), 354-361.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Musiikista laastari kipuun



Taiteella, kuten musiikilla, sanotaan olevan parantava vaikutus. Laulamalla stressi laskee ja mieli piristyy. Musiikilla on myös pitkät perinteet sairaalassa potilaan rauhoittamisessa ja ahdistuksen lievittämisessä. Systemaattinen musiikin hyödyntäminen ja musiikkiterapian käyttö potilaan hoidossa sairaalassa ajoittuu ensimmäisen ja toisen maailman sodan aikaan, jolloin musiikkia käytettiin sotilaiden postraumaattisten kokemusten ja ahdistuksen hoidossa. Niihin aikoihin perustettiin myös ensimmäiset musiikkiterapiayhdistykset Yhdysvalloissa. Musiikin parantavaa vaikutusta voidaan käyttää potilaan hoidossa joko aktiivisesti osallistamalla soittoon/lauluun tai passiivisesti kuuntelemalla.

 Musiikkia voidaan hyödyntää potilaan hoidossa koko sairaalassaoloajan. On todettu, että musiikilla voidaan lievittää ahdistusta, rentouttaa, tuoda lohtua ja yhtälailla auttaa kuntoutumista aktivoimalla potilasta yhteiseen toimintaan. Erityisesti musiikin kuuntelun etuina pidetään edullisuutta, turvallisuutta ja toteuttamisen mahdollistamista esimerkiksi kuulokkeilla ilman toisten potilaiden häirintää.

Martin-Saavedran ja kumppaneiden (2018) hetki sitten julkaistun katsauksen mukaan musiikki toimii edellä mainittujen lisäksi tehokkaana kivunlievityskeinona. Tähän katsaukseen valikoitui 13 tutkimusartikkelia, joista osa oli myös olemassa olevia katsauksia aiheesta. Näistä jokaisessa arvioitiin kivun voimakkuutta tai kivun lieventymistä musiikin avulla. Osassa arvioitiin lisäksi myös sedatiivisten lääkkeiden käyttöä osana kivun hoitoa. Katsauksessa ei otettu kantaa, minkä tyyppistä musiikkia tulisi tarjota potilaalle kivun lievityksen yhteydessä, vaan musiikin ominaispiirteistä puhuttiin varsin yleisellä tasolla, kuten rentouttava musiikki jne. Pääosin katsaukseen valikoiduissa tutkimuksissa musiikin hyödyntämistä kivunhoidossa oli verrattu tavanomaiseen kivunhoitoon, hiljaisuuteen tai osallistavaan musiikkiterapiaan.

Tuloksena tutkijat suosittavat ehdottomasti musiikin käyttöä osana kivunlievitystä muiden menetelmien rinnalla. On toki haasteellista osoittaa, mikä vaikutus on juuri musiikin aikaansaama mutta musiikkia kannattaa hyödyntää, vaikka sillä olisi hyvin vähäinen vaikutus. Katsauksessa ei todeta musiikilla olevan haittavaikutuksia.

Kivunlievityskeinoina katsaukseen valikoiduissa tutkimusartikkeleissa käytettiin pääsääntöisesti musiikin kuuntelua kuulokkeilla, tyynyn sisään asennetulla soittimella tai elävän musiikin esityksillä. Akuutin kivunhoidon yhteydessä suositeltiin musiikkia koko hoidon ajan. Katsauksen mukaan toimenpiteessä hereillä olevat potilaat hyötyvät musiikin kuuntelusta toimenpiteen jälkeen enemmän kuin nukutetut potilaat.

Katsauksessa todetaan, että usein musiikin tyylilaji ilmaistaan hyvin yleisellä tasolla. Tutkijat pohtivat myös, voiko tietyntyyppinen melodia, rytmi tai harmonia vaikuttaa kivunlievitykseen voimakkaammin kuin toinen. Tähän kohdennettu jatkotutkimus voisi mahdollistaa paremman ja täsmällisemmän kivunlievityksen, eikä sellaista ollut tähän katsaukseen valikoiduissa tutkimuksissa tehty. 

Totta on, että musiikki koskettaa kaikkia. Toivottavasti jatkossa saamme lisää tutkimusta siitä, miten juuri tietyn tyyppisellä musiikilla voisimme vaikuttaa kivunlievitykseen. Näin saisimme potilaille vielä paremman kosketuksen musiikkiin. 
"Anna sen soida, anna sen soida, whoo-o. Älä pysäytä musiikkii, älä koskaan pysäytä sitä". Elastinen



Eriikka Siirala
Sh, TtM, TtT-opiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
eesiir@utu.fi

Lähde
Martin-Saavedraa J., Vergara-Mendezb L., Talero-Gutiérrezc C. 2018. Music is an effective intervention for the management of pain: An umbrella review. Complementary Therapies in Clinical Practice, 32, 103–114. doi: 10.1016/j.ctcp.2018.06.003.

torstai 1. marraskuuta 2018

Sydänleikkauspotilaan kertomaa


Haastattelin sydänleikattuja potilaita osana väitöskirjatutkimustani. En kirjoita tässä nyt varsinaisia tutkimustuloksiani, koska ne ovat vielä julkaisemattomia. Haluan kuitenkin tuoda esiin muutamia haastattelujen aikana tekemiäni huomioita.

Aika moni potilas edelleen kertoi kokeneensa leikkauksen jälkeen kovaa kipua. Jos kivunhoito on onnistunutta, näinhän ei pitäisi olla. He kuvasivat kipuaan melko raflaavin termein kuten ”lähes sietämätön”, ”en oo ikinä tämmöstä kipua tuntenu vielä” tai ”et iso jyrä on vetäny yli”. Toki myös moni potilas kertoi, ettei ollut leikkauksen jälkeen kokenut kipua ollenkaan ja suurin osa kertoi myös kipulääkkeiden auttaneet ja kivunhoidon olleen hyvää.

Osa potilaista oli myös kokenut muita asioita kuin leikkauskipu häiritsevinä sairaalahoidon aikana. He saattoivat myös kuvata näitä asioita jopa häiritsevämpinä kuin varsinainen haavakipu. Ummetus oli yksi tällainen vaiva, jonka useampi potilas kuvasi vaivanneen sairaalahoidon aikana niin paljon, että siitä aiheutunut kipu oli voimakkaampaa kuin haavakipu. Lisäksi jotkut tilat sairaalassa oli koettu hyvin rauhattomia ja hoitajien ”kalkatus” oli häirinnyt nukkumista. Myös sairaalan ilmastointi ja huonot sängyt koettiin häiritsevinä. Eräs oli kokenut, että häntä hoitanut hoitaja ei ”oikein ollut työnsä päällä, vaan olisi ollut parempi olla jossakin toisenlaisessa työssä.” Joku taas kuvasi, että hoitaja ei ollut vastannut mitään hänelle, vaikka hän oli kuinka yrittänyt puhua. Toinen taas koki, että hoitaja oli ”lässyttänyt ja puhunut hänelle kuin vähä-älyiselle”. Suurin osa potilaista kuitenkin koki, että hoito oli erinomaista ja että sekä hoitajat että lääkärit olivat olleet ihania ja osaavia.

Hyvin erilaiset asiat koettiin helpottavan oloa tai lisäävän kipua sairaalahoidon aikana. Osa koki, että liikkuminen auttoi kipuun, osa taas kuvasi, että oli pakko olla ihan vaan paikallaan. Osa halusi olla omissa oloissaan ja koki, ettei jaksanut mitään aktiviteetteja tai sosiaalista kanssakäymistä. Toiset taas kokivat kipua helpottavana sen, että sai ajatukset muualle kivusta, esimerkiksi keskustelemalla hoitajan tai omaisten kanssa. Joku ei kokenut tarvitsevansa hoitajan kosketusta, toinen taas koki hieronnan auttavan kipuihin. Osa kertoi, että kipulääkkeitä on vaikea saada, toinen taas sanoi, että lääkettä saa aina kun tarvitsee. Eräs koki, että haluaa riittävästi vahvoja lääkkeitä, jotta olisi kivuton ”vaikka sitten pikku-ukot juokseekin seinällä”. Toinen taas koki, ettei halua vahvoja lääkkeitä kun ”menee sekaisin kuin seinä-kello”.

Mutta mikä näitä kaikkia potilaita yhdistää? Vaikka he kokevat erilaiset asiat häiritsevänä tai kipua helpottavana, he kaikki haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä. Me kaikki olemme ihmisinä erilaisia, niin myös potilaina. Tämä tulisi hoitotyössä aina huomioida; kohdata jokainen potilas yksilönä ja ottaa huomioon juuri hänen yksilölliset tarpeensa ja ominaisuutensa. Pitäisi muistaa se, että se mikä toimii toiselle, voi toiselle ollakin häiritsevää.  Potilaskeskeisyydestä ja potilaskeskeisestä hoidosta puhutaan paljon, mutta muistammeko huomioida sen oikeasti jokaisessa potilaskohtaamisessa?

Kirjoittajan tiedot:
Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi