Pandemia saapui Suomeenkin, mutta miten käy terveydenedistämistyön?

Etätyö ja -opiskelu kotoa käsin on viime aikoina tullut tutuksi aikuisten sekä eri-ikäisten lasten ja nuorten keskuudessa koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa tilanne on johtanut monin paikoin palvelutarjonnan alasajoon ensisijaisesti kiireettömän hoidon osalta. Sosiaalisessa mediassa on aiheellisesti herättänyt huolta mm. se, miten käy terveyden edistämistoiminnan tällaisessa tilanteessa. Kouluissakin opetus on jo aikaa sitten digitalisoitunut, mutta miten on terveyden edistämisen laita?

Erääksi keskeisimmäksi uhkakuvaksi suun terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa on noussut kysymys siitä, millaisia seurauksia voi olla edessä jos esimerkiksi lasten ja nuorten ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ja siihen liittyvä omahoidon ohjaus jää nyt määräämättömän pituiseksi ajaksi toteutumatta. Ehtivätkö pienet reiänalut kasvaa paikattavan kokoisiksi saakka, kun hoitolaan ei pääse hoitosuunnitelman mukaisesti kontrollikäynnille, fluoraukseen ja harjausopetukseen? Entä päätyykö lapsi, jolla on jo todettu paikkaushoidon tarvetta ilman sen kummempaa oireilua, lopulta päivystykseen hammassäryn takia? Yhtä lailla tilanne koskettaa aikuisväestöä, ikäihmiset mukaanlukien.

Digitalisaatiosta on tullut yhteiskunnassa jo arkinen asia jotakuinkin kaikilla arkielämän osa-alueilla. Terveydenhuollossa etävastaanottotoimintaa on jo saatavilla aikuisille mm. siihen soveltuvia lääkärikäyntejä korvaamaan. Edellä mainittua hampaiden harjausopetusta toteutettaneen edelleen pääasiassa fyysisissä vastaanottotiloissa sekä hoitohenkilökunnan vieraillessa mm. päiväkodeissa ja kouluissa. Viimeistään nyt lienee kuitenkin aiheellista lähteä toteuttamaan perusteellista digiloikkaa suun terveyden edistämistyön puolesta, vuorovaikutteisuutta unohtamatta. Pitkäkin fyysinen välimatka on kurottavissa umpeen älypuhelimen tai tabletin kautta toteutettavilla etäkäynneillä, joilla voidaan keskustella suun omahoitotottumuksista ja tarkistaa vaikkapa että sähköharjan käyttö sujuu teknisesti oikein. 

Terveysalan oppilaitoksissa eri vaiheissa opintojaan olevien opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ovat nyt keskeytyneet vallitsevan tilanteen vuoksi. Monilla opiskelijoilla olisi kuitenkin nyt tiedollisia ja taidollisia valmiuksia toteuttaa terveyden edistämistä etävastaanottotoiminnan muodossa. Poikkeukselliset olosuhteet ovat vaatineet monelta osin terveydenhuollon perustoimintojen supistamista, mutta terveyden edistämistä voidaan sovelletusti toteuttaa edelleen, jos tahtotilaa riittää.

Kuva: https://live.staticflickr.com/65535/49663071537_3615548658_b.jpg

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi

Tiede, tieto ja Wuhanin virus

Nykyisin tietoa on tarjolla. On oikeaa tietoa ja vähemmän oikeaa, jonka pohjana on usein uskomukset, huhut ja jopa pelot. Juhani Knuuti, turkulainen lääkäri ja professori, on tehnyt paljon työtä bloggaamalla lääketieteen alueelta esitettyjen väärin väittämien korjaamiseksi. Knuutin vaikutuksesta aloitettiin uuden, koulutusohjelman rakentaminen lääketieteen opetuksessa ja opiskelijat perustivat Vastalääke -ryhmän antamaan oikeaa tietoa, tutkittua tietoa uskomustiedon tilalle. Knuuti on saanut paljon positiivista huomiota. Hän on saanut Duodecimin tiedottajapalkinnon ja myös terveystoimittajat ovat palkinneet hänet. 

Näinä aikoina on aika vaikea olla kirjoittamatta Wuhanista alkaneesta koronaviruksen leviämisestä. Tietoa on tullut paljon ja tieto myös muuttuu nopeaan tahtiin. Erilaisia ajatuksia on tullut työssäni Wuhaniin liittyvän oikean tiedon välittäjänä ja suojautumiskouluttajana.

Uuden vuoden aattona Kiinan valtio ilmoitti WHO:lle uudenlaisen, mahdollisesti vaarallisen maailmalla terveysuhan aiheuttavan hengitysinfektion leviämisestä Wuhanin kaupungissa Kiinassa. Tieto levisi ympäri maailmaa ja nopeasti olikin tiedossa, että kyseessä koronavirus. Virus on lepakoista lähtöisin oleva geneettisesti SARSia muistuttava ihmiselle uusi virus. Alkuun epäiltiin, että epidemian lähteenä olisi Wuhanin kaupungissa oleva tori, jossa myydään erilaisia merenelämiä ja eläviäkin eläimiä. Kyseinen koronavirus pystyttiin löytämään tältä torilta. Tällä hetkellä ei tiedetä, onko tori kuitenkaan varsinaisesti epidemian lähde vai ovatko viruksen saaneet henkilöt vain käyneet siellä.

Tätä juttua kirjoittaessani sairastuneita on noin 14 000. Sairastuneet ovat pääasiassa Kiinassa, mutta yksittäisiä tapauksia on ympäri maailmaa. Tiedetään, että virus kykenee tarttumaan paitsi eläimestä ihmiseen, josta tämä on saanut alkunsa, myös ihmisestä toiseen. Viruksella on siis mahdollisuus maailman valloitukseen. Ja tämä herättää myös pelkoa.

Wuhanin epidemian alusta on kulunut ilmeisesti noin kaksi kuukautta ja monet asiat ovat vielä epäselviä ja päivittäin tilanteet muuttuvat. Mutta meillä on myös jo paljon tutkittua tietoa.

Kiinassa kyettiin eristämään jo 7.1.2020 2019-nCoV (ns Wuhan koronavirus). Geneettinen tieto uudesta viruksesta oli WHO:lla käytössä jo 12.1. 2020. Tämä mahdollisti laboratorioiden ympäri maailmaa kehittämään diagnostisen testin uudelle virukselle. Näin myös täällä meillä Suomessa on HUSissa ja THL:ssä olemassa testi viruksen toteamiseksi.

Testauksen lisäksi Suomessakin on sairaaloissa aloitettu valmistautuminen mahdollisten oireisten kohtaamiseen terveydenhuollossa. WHO:n, amerikkalaisen CDC:n, eurooppalaisen ECDC:n ja Suomen THL:n välittämän asiallisen tiedon avulla olemme valmiina huolehtimaan potilaiden ja myös terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuudesta varustautumalla, ohjeistamalla ja kouluttamalla.

Meille tulvii oikean tiedon lisäksi monenlaista muutakin tietoa. Toiminnan pohjana tulee kuitenkin olla tutkittu tieto, jota Wuhanin tapauksessa on saatu uskomattoman nopeasti jopa tieteellisiin julkaisuihin. Laadukkaissa tiedelehdissä on jo kolme artikkelia kyseisestä Wuhanin koronaviruksesta. Tiedeyhteisöt tekevät kansainvälisesti yhteistyötä ja annetun tiedon välityksellä tehdään päätökset asianmukaisista toimista.

Oikean, tutkitun tieteellisen tiedon avulla voimme järjestää ajatuksemme. Keskittyä Wuhaninkin kohdalla miettimään, mitkä oikeasti ovat tartuntareitit, mitkä ovat siitä johdetut suojautumiskeinot ja ennen muuta, miten itse toimimme. Emme toimi virheellisen tiedon ja pelkojen perusteella. Emme myöskään levitä virheellistä tietoa, emme levitä oletuksia, jotka nopeasti saavat siivet. Wuhanin kohdalla tutkitun tiedon lisääntyessä, ohjeet ja toimintatavat voivat myös muuttua. Tieto ei ole enää pysyvää, se voi muuttua nopeastikin ja se mahdollisesti vaikeuttaa kykyämme toimia. Kansainvälinen yhteistyö antaa meillä kuitenkin koko ajan parhaan mahdollisen tiedon ja meillä on eri terveysjärjestöjen kautta mahdollista helppo löytää sitä. 

Wuhanin korona -virus on tämän hetkisen tiedon mukaan hallittavissa oleva hengitystieinfektio, johon useat ovat sairastuneet ja varmasti tulevat sairastumaan. Se ei ole vielä tiedossa, että tuleeko tänne länsimaihin runsaasti sairastumisia, mutta tieteellisen tutkimuksen ja oikean tiedon avulla meillä on oikeat keinot ehkäistä tartuntoja. 

Kirsi Terho, TtM, hygieniahoitaja, 

tohtoriopiskelija TY hoitotieteen laitos

kmterh@utu.fi

Tutkimustietoa jaetaan sekä medioissa että tutkijoiden omissa verkostoissa

Näin talviaikaan päivittäin bussilla kulkiessani toimin kuten moni muukin kanssamatkustaja: otan matkan ajaksi puhelimen esiin ja luen päivän uutisotsikoita. Useimmat meistä lukevat päivittäin erilaisia printti- ja/tai verkkolehtiä, mutta koska muistat niissä käsitellyn jotakin tiedeuutista tai nähneesi viittauksen sellaiseen? Aika todennäköistä on, että jokainen eri medioita päivittäin hiukankin seuraava törmää tällaisiin uutisiin ja viitteisiin vähintäänkin viikoittain, ellei jopa päivittäin, hiukan käytetyistä kanavista riippuen.

Julkisten medioiden lisäksi tutkimusta jaetaan myös rajatummissa ympäristöissä tutkijoiden kesken. Näistä tunnetuimpien joukkoon lukeutuvat ainakin yhteisöpalvelut ResearchGate ja Mendeley, joita voisi kuvailla eräänlaiseksi ”tutkijoiden Facebookiksi” sillä erotuksella että niissä käyttäjien toiminta on yksinomaan tutkimustiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen rajautuvaa. Mendeley tarjoaa käyttäjilleen lisäksi viitteidenhallintaohjelman, jota voidaan hyödyntää tieteellisten julkaisujen tuottamisessa. 

Omaa tutkimusta tehdessä olen kokenut tutkijoille kohdennetut yhteisöpalvelut hyödyllisiksi erityisesti silloin kun johonkin tiettyyn tutkimusjulkaisun kokotekstiin on ollut vaikea päästä käsiksi muuta kautta. Esimerkiksi ResearchGaten kautta julkaisun kirjoittaneisiin tutkijoihin voi ottaa suoraan yhteyttä ja pyytää heitä jakamaan julkaisun joko julkisena tai yksityisenä tiedostona. Ennen kokotekstien julkista jakamista näissä yhteisöpalveluissa täytyy toki varmistaa ettei kustantaja ei ole sitä erikseen kieltänyt. Toisinaan kustantaja on saattanut asettaa esimerkiksi vuosina tietyn aikarajan jonka sisällä julkaisun ilmestymisestä kokotekstiä ei saa julkaista sellaisenaan muualla, mutta usein avoin julkaiseminen on kuitenkin pysyvästi kiellettyä. Kaikille avoimet open access -julkaisut ovat poikkeus jota julkaisurajoitukset eivät koske. Open access -julkaisumuoto on tutkimuksen jakamisen ja näkyvyyden kannalta hyvin joustava ratkaisu, mutta julkaisun kustantaja voi veloittaa tästä julkaisumuodosta kirjoittajilta huomattavia summia rahaa. Tämä lienee osasyy sille, että monien julkaisujen osalta kokoteksteihin saakka pääsy vaatii edelleen esimerkiksi yliopistokirjastojen hankkimia lisenssejä.  

Tutkijoille oman työn ja tuotetun tiedon näkyvyys on kuitenkin aina hyvin tärkeä ja tavoiteltava asia, joten jos löydät tutkimuksen jonka kokotekstiin et pääse käsiksi, ota yhteyttä vaikkapa paikkakuntasi yliopistokirjastoon tai suoraan tutkijaan itseensä lisätietojen saamiseksi.

Mukavia lukuhetkiä!

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi