Tieteellistä antia, verkostoitumista ja kulttuurikokemuksia Hong Kongissa

Yliopisto tarjosi meille mahdollisuuden osallistua The Centre for International Mobility (CIMO) Suom. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus, rahoittamalle kurssille ” Advanced methods for multi-disciplinary doctoral education: Developing Treatment Guidelines” Hong Kong Polytechnic University:ssa 8-14. maaliskuuta 2017. CIMO on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva asiantuntija- ja palveluorganisaatio, jonka tavoitteena oli edistää kansainvälistä vuorovaikutusta koulutuksen, työelämän ja kulttuurin alueilla.

 

Kurssin suunnittelusta, organisoinnista ja toteutuksesta vastasivat Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi, The Hong Kong Polytechnic University (HKPolyU) sekä Manner-Kiinasta Sichuan University. Kurssilla professori Alex Molasiotis (School of Nursing, the HKPolyU) luennoi meille The Grading of Recommendations Assessment, Developement and Evaluation (GRADE) menetelmästä hoitosuositusten kehittämisessä. Lisäksi professori Alice Yuen Loke luennoi GRADE-menetelmän käyttöönotosta sekä professori Min Yang (West China School of Public Health Sichuan University) näytön keräämisestä ja sen laadun arvioinnista.

 Professori Maritta Välimäki (The HKPolyU) kertoi siitä, miten tieteellisestä näytöstä päästään hoidon suosituksiin. Yliopisto-opettaja Ulla-Mari Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta luennoi kuinka systemaattinen katsaus ja kansalliset hoitosuositukset laaditaan. Professori Kaija Saranto Itä-Suomen yliopistosta avasi meille hoitosuositusten arviointia ja implementoinnin tarvetta. Lopuksi vielä professori Maritta Välimäki kertoi vielä hoitosuositusten arvioinnista. Näin saimme tiiviin paketin hoitosuositusten kehittämisestä ja päällimmäisenä kurssista jäi mieleen se, kuinka vaativa ja aikaa vievä prosessi hoitosuositusten laatiminen on.

 Kurssin lisäksi osallistuimme Hong Kongissa järjestettyyn konferenssiin ”The 20th East Asian Forum of Nursing Scholars (EAFONS). Konferenssin teemoina olivat mm. näyttöön perustuvan toiminnan sekä innovaatioiden hyödyntäminen tohtorikoulutuksessa sekä tulevaisuuden suuntaukset globalisoituvassa hoitotyön koulutuksessa ja tutkimuksessa. Konferenssin tarkoituksena oli käydä keskustelua siitä, miten tohtorikoulutus, hoitotyön tutkimus sekä globalisaatio voivat edistää hoitotyön professiota. Konferenssiin osallistui yli 700 hoitotyön ammattilaista ja tohtorikoulutettavaa 14 eri maasta, mm. Australiasta, Suomesta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Manner-Kiinasta, Hong Kongista, Indonesiasta, Japanista, Malesiasta, Filippiineiltä, Singaporesta, Etelä-Koreasta, Taiwanista ja Thaimaasta. Suomesta posteriesityksiä oli kuusi ja suullisia esityksiä kaksi. Saimme kotiin viemisiksi yhden palkinnonkin, kun yksi postereistamme palkittiin yhtenä konferenssin parhaista.

 

 

Avajaisseremonian jälkeen saimme kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja mm. keynote-puhujalta professori Azita Emamilta (School of Nirsing, University of Washington) sekä professori Sonja Mcllfatrickilta (University of Ulster, President of International Network for Doctoral Education in Nursing INDEN). Professori Emami toi puheenvuorossaan esille näkökulmia, jotka muuttavat sairaanhoitajien työnkuvaa sekä työskentely-ympäristöä maailmanlaajuisesti. Näitä tekijöitä ovat mm. ikääntyvä väestö, ihmisten liikkuvuus sekä taloudellisten- että inhimillisten resurssien niukkuus. Professori Emami korosti, että suuri osa maailman väestöstä tarvitsee perusterveydenhuollon palveluita ja erityisesti sairaanhoitajien tarjoamana. Puheenvuorossa korostui tohtoritason koulutuksen ja tutkimuksen tärkeys näyttöön perustuvassa hoitotyössä myös kansainvälisesti.

 

Professori Mcllfatrick korosti puheenvuorossaan globalisaation vaikutusta hoitotyöhön sekä hoitotyön tutkimukseen. Globalisaatioon ilmiönä liittyy kuitenkin taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia sekä kulttuurisia ulottuvuuksia, jotka luovat kompleksisen toimintaympäristön terveydenhuoltoon. On kuitenkin tärkeä huomioida, että alueellisista tai maantieteellisistä eroavaisuuksista huolimatta, terveydenhuollosta löytyy paljon yhteneväisyyksiä, joilla voidaan kehittää hoitotieteellistä tohtorikoulutusta. Tämän vuoksi globaalin ”yhteisen äänen” kuuluminen onkin merkityksellistä, ei ainoastaan koulutuksen vahvistamiseksi, vaan myös terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi maailmanlaajuisesti. Mielenkiintoista oli myös kuulla vertailua eri maiden tohtoriohjelmien välillä (Hong Kong, USA, Englanti, Thaimaa ja Australia). Lisäksi asiantuntijapaneelissa väiteltiin PhD ja DNP (Doctor of Nursing Practice) koulutusten sisällöllisistä eroista.  

 

Konferenssista jäi erityisesti mieleen Journal of Advanced Nursingin päätoimittajan, professori Roger Watsonin luento tieteellisestä kirjoittamisesta sekä vertaisarviointi- ja julkaisuprosessista, joista hän kertoi erityisen hauskalla ja rennolla tavalla. Parhaimpina neuvoina hänen luennostaan jäi mieleen: kirjoitusohjeiden tarkka lukeminen, abstraktiin panostaminen sekä oman tekstin kriittinen tarkastelu. Lisäksi hän korosti myös kriittisen ystävän (critical friend) tärkeyttä. Jokainen tutkija tarvitsee kriittisen ystävän, joka auttaa löytämään omasta tekstistä korjattavat kohdat ja auttaa näin viemään kirjoitusprosessia eteenpäin, toimii vertaistukena ja tuo asioihin uutta näkökulmaa.

 

 Tieteellisen sisällön lisäksi kurssin parasta antia oli ehdottomasti verkostoituminen ja tutustuminen niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin kollegoihin. Näin saimme tiiviin paketin myös kiinalaisesta kulttuurista ja hongkongilaisesta elämäntyylistä. Saimme vertaistukea ja uutta näkökulmaa niin tutkimuksen tekemiseen, tohtorikoulutukseen kuin ylipäätään väitöskirjaprosessista selviämiseenkin.

 

Totesimme, että yksi tämän reissun parhaista puolista oli se, että nyt meillä kaikilla on monta uutta kriittistä ystävää, niin yli kansallisten yliopistorajojen kuin kansainvälistenkin rajojen!

 

 

 

 

Kirjoittajien tiedot:

 

Kristiina Heikkilä

Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

kemheik@utu.fi

 

Sari Nissinen

Sairaanhoitaja, Työterveyshoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Erityisasiantuntija, Työterveyslaitos

sari.nissinen@ttl.fi

 

Pia Seppänen

Osastonhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

seppanen.pia.m@student.uta.fi

 

Carola Wisur-Hokkanen

Sairaanhoitaja, YAMK, tohtorikoulutettava

Åbo Akademi, Enheten för Vårdvetenskap

Hoitotyön asiantuntija, Vaasan keskussairaala

Carola.wisur-hokkanen@vshp.fi

 

 

 

 

 

 

Blogit oppimisen tukena terveysalan opettajakoulutuksessa

Tämän päivän Terveyttä tieteestä-blogissa puhutaan blogeista. Blogi -sanan alkuperä on sanassa weblog eli ‘World Wide Web’+ log ja se tarkoittaa säännöllistä kirjoitusten julkaisua blogin aiheesta internetissä. (Oxford University Press 2016.) Blogeja on nykyään monenlaisia ja moneen eri tarkoitukseen. Osa kirjoittaa blogia omaksi ilokseen päiväkirjan tavoin ja osalle bloggaaminen voi olla markkinoinnin tai tiedotuksen kanava, tai jopa merkittävä tulonlähde. Suosittuja blogiaiheita ovat esimerkiksi sisustus, ruoka, matkailu, terveys, liikunta ja perhe. Tosin nykyään melkein aiheesta kun aiheesta löytyy blogi. 

Terveyttä tieteestä -blogin tarkoituksena on pohtia miten tutkittua tietoa voidaan hyödyntää ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Painopiste on hoito- ja terveystieteellinen ja tieteellisen tiedon soveltaminen käytäntöön. Blogeilla voi terveysalalla olla paljon muitakin käyttötarkoituksia. 

Terveysalan opettajakoulutuksessa blogeja voidaan käyttää oppimispäiväkirjan tavoin oppimisen tukena. Niiden avulla voidaan tukea opiskelijoiden vuorovaikutusta osana opetusta ajasta ja paikasta riippumatta. Blogien käyttö terveysalan opetuksessa on lisääntynyt, mutta tutkimusta blogien käytöstä opetusmenetelmänä terveysalan opettajankoulutuksessa on vielä vähän. 

Tuoreen tutkimuksen mukaan terveysalan opettajaopiskelijat saivat blogien avulla vertaistukea ja kannustivat toisiaan opinnoissa. Lisäksi opintojaksoon sisältyneet blogikirjoitukset sisälsivät reflektiota ja kriittistä ajattelua opintojakson sisällöistä. Opiskelijat myös jakoivat kokemuksiaan, tunteitaan ja odotuksiaan blogikirjoituksissa ja kommentoidessaan toisten opiskelijoiden blogeja. Osa opiskelijoista kirjoitti opintojaksosta yleisesti ja raportoi muuttuneita käsityksiään opetetusta aiheesta.

Tutkimuksen mukaan opiskelijat innostuivat blogikirjoituksesta eri tavoilla. Osalle opiskelijoista bloggaaminen oli luontainen tapa ilmaista itseään ja analysoida oppimaansa. Osa opiskelijoista kirjoitti pinnallisemmin ja raportoi enemmänkin opintojakson sisältöjä kuin reflektoi oppimaansa. 

Tutkittua tietoa blogien käytöstä terveysalan opettajakoulutuksessa on vielä niukasti, mutta johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että blogit luovat potentiaalisen ja vuorovaikutteisen oppimisympäristön osana opintojaksoa terveysalan opettajankoulutuksessa. Blogien avulla opiskelijat jakoivat positiivisia ja negatiivisia tunteita ja kokemuksia ja kannustivat toisiaan. Lisäksi blogit toimivat reflektion ja kriittisen ajattelun alustana opetetuista aiheista. Bloggaaminen osana opintoja ei kuitenkaan ole yhtä mielekästä kaikille. Blogien käyttö opetuksessa sopii erityisesti kirjallisesti mielellään itseään ilmaiseville opiskelijoille. Bloggaamisen hyöty verrattuna tavanomaiseen käsin kirjoitettuun oppimispäiväkirjaan on sen online-ympäristön mahdollistamassa interaktiivisuudessa ajasta ja paikasta riippumatta.

Kirjoitus perustuu julkaisuun:

Papastavrou E, Hamari L, Fuster P, Istomina N, Salminen L. 2016. Using blogs for facilitating and connecting nurse educator candidates. Nurse Education Today 45, 35–41.

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi

Muut kirjoituksessa käytetyt lähteet:

Oxford University Press 2016. Definition of blog in English. https://en.oxforddictionaries.com/definition/blog Viitattu 31.10.2016

Price B. 2010. Disseminating best practice through a web log. Nurs. Stand. 24 (29), 35–40.

Schmitt TL, Sims-Giddens SS, Booth RG. 2012. Social media use in nursing education. Online J. Issues Nurs. 17 (3), 2

Taylor R. 2012. Creating connections. Prim. Health Care 22 (7), 10.

Verratonta vertaistukea

Kun opiskelija joutuu olemaan pois luennolta, hän pyytää muistiinpanot opiskelijakollegalta. Jos matematiikka tökkii, osaavampi luokkatoveri voi auttaa. Tuoreena äitinä taas vauvanhoitoneuvoja haetaan toisilta äideiltä. Vertaistuki on meille arkielämästämme tuttua; vertaista on helppo lähestyä ja avun pyytämisen kynnys on matala. Vertaistukea voidaan hyödyntää myös systemaattisemmin terveydenhuollossa, esimerkiksi imetyksen edistämisessä.

Vertaistuella tarkoitetaan kahden tasavertaisen yksilön välistä avunantoa ja kannustusta. Vertaistuki sisältää niin tiedollista kuin emotionaalistakin tukea riippuen tilanteista ja tarpeista. Imetyksen vertaistuen on osoitettu lisäävän imetyksen kestoa, joskin myös ristiriitaisia tuloksia on saatu. Vertaistukea imetyksen suhteen on tarjottu niin raskausaikana, synnytyssairaalassa kuin kotiutumisen jälkeen joko kasvokkain tapaamalla, puhelimitse tai netin välityksellä. Tapaamiset on voitu toteuttaa joko kahden kesken tai ryhmissä. Pitempikestoisen vertaistuen ajatellaan olevan tehokkaampaa kuin yksittäisten tapaamisten. Yksiselitteistä vastausta kysymyksiin, mikä ajankohta tai tapa toteuttaa imetyksen vertaistuki olisi kaikkein tehokkain, ei vielä ole.

Imetyksen vertaistukijat ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat parhaimmillaan toimia tehokkaasti vastavuoroisessa yhteistyössä. Vertaistukijoiden olisi mahdollista saada ammattilaisilta tukea ja eväitä oman osaamisensa kehittämiseen. Terveydenhuollon ammattilaiset voisivat puolestaan hyötyä oman työmääränsä keventymisellä tietäessään tuen jatkuvan katkeamattomana myös perheen kotiutuessa.  On kuitenkin mahdollista, että näiden kahden ryhmän välille syntyy myös jännitteitä, etenkin, jos osapuolet eivät ymmärrä pyrkivänsä samaan tavoitteeseen. Vertaistukijoiden olisi hyvä saada jonkinlainen valmennus toimintaansa, jotta he pystyvät tukemaan esimerkiksi imetystä parhaalla mahdollisella tavalla perustuen tutkimusnäyttöön. Toisaalta on hyvä pohtia mihin vapaaehtoisuuteen perustuvan vertaistuen ”ammattilaistaminen” voi johtaa. Suomessa imetyksen vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Imetyksen tuki ry, joka kouluttaa imetystukiäitejä. Imetystukiäidit voivat tarjota vertaistukineuvoja esimerkiksi netin kautta tai paikallisesti kokoontuvissa imetystukiryhmissä. Kansainvälisesti imetyksen vertaistukijoita työskentelee palkattuna synnytyssairaaloissa. Tällöin voidaan myös pohtia miten terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja vertaistukiäitien tarjoama tuki eroavat toisistaan, ja onko palkkatyönä tehtävä vertaistuki enää puhdasta vertaistukea.

Vertaistuen merkitys erityisissä elämäntilanteissa, esimerkiksi vauvan syntyessä perheeseen, voi olla suuri. Vertaistuki voi tarjota tiedollisen ja emotionaalisen tuen lisäksi sosiaalisen yhteisön ja tunteen johonkin ryhmään kuulumisesta. Vaikka käsillä olevaan imetys- tai vauvanhoitokysymykseen ei saisi välitöntä apua, on usein helpottavaa kuulla, ettei ole ainoa tai yksin pulmiensa kanssa. Jo tieto siitä, että muutkin ovat tämän ongelman tai vaiheen selättäneet, voi tuoda ratkaisevan avun. Vertaistuki ei milloinkaan voi korvata ammattilaisen tarjoamaa imetystietoa tai –ohjausta, mutta täydentävänä tukimuotona se on ainutlaatuista ja todella vertaansa vailla.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtM, tohtorikoulutettava

Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet:

Dennis CL. 2003. Peer support within a health care context: a concept analysis. International Journal of Nursing Studies 40(3), 321–332.

Chapman DJ, Morel K, Anderson AK, Damio G, Pérez-Escamilla R. 2010. Breastfeeding peer counseling: from efficacy through scale-up. Journal of Human Lactation 26(3), 314–326.

Curtis P, Woodhill R, Stapleton H. 2007. The peer-professional interface in a community-based, breast feeding peer-support project. Midwifery 23(2), 146–156.

Jolly K, Ingram L, Khan KS, Deeks JJ, Freemantle N, MacArthur C. 2012. Systematic review of peer support for breastfeeding continuation: metaregression analysis of the effect of setting, intensity, and timing. BMJ 25;344:d8287, doi: 10.1136/bmj.d8287.

Rossman B. 2007. Breastfeeding peer counselors in the United States: helping to build a culture and tradition of breastfeeding. Journal of Midwifery & Women’s Health 52(6), 631–637.

Sudfeld CR, Fawzi WW, Lahariya C. 2012. Peer support and exclusive breastfeeding duration in low and middle-income countries: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 7(9), e45143, doi: 10.1371/journal.pone.0045143.