Odottavan äidin terveyttä ja hyvinvointia seurataan terveydenhuollossa tiheämmin ja tarkemmin kuin kenties koskaan hänen elämänsä aikana. Raskaus ja synnytys ovat myös suurta yleisöä kiinnostavia ja keskustelua herättäviä aiheita, jotka usein huipentuvat lapsen syntymään. Synnytyksen jälkeinen aika jää usein vähemmälle huomiolle ja mielenkiinnolle raskausaikaan ja synnytykseen verrattuna. Monet äidit kokevat, että terveydenhuollon mielenkiinto heidän terveyteensä päättyy lapsen syntymään. Keho ja mieli käyvät raskauden ja synnytyksen myötä kuitenkin suuria mullistuksia ja synnyttäneillä äideillä on usein tarve raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen liittyvään tietoon, tukeen ja ohjaukseen. Monen mielestä tämä tuki ei nykyisellään ole riittävää.
Raskaus on ikkuna naisen myöhempään terveyteen. Esimerkiksi viime vuosina merkittävästi lisääntynyt raskausdiabetes lisää naisen riskiä sairastua diabetekseen myöhemmin elämän aikana ja siksi näiden äitien seuranta ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä. Toisena esimerkkinä haluaisin tuoda esille lisääntyneet sektiosynnytykset ja niiden vaikutukset äitien terveyteen ja tuleviin raskauksiin. Sektioihin liittyy moninkertainen riski vakaviin verenvuotoihin, laskimotukoksiin ja tulehduksiin alatiesynnytyksiin verrattuna. Pidemmällä aikavälillä vatsanpeitteiden kiinnikkeisyys ja kohtuarpi saattavat lisätä kipua ja vuotohäiriöitä. Sektio on iso vatsan alueen leikkaus, josta turvallinen toipuminen vaatii ammattilaisilta asianmukaista tukea ja ohjausta.
Lakisääteisessä synnytyksen jälkitarkastuksessa selvitetään äidin fyysinen ja psyykkinen terveyden ja hyvinvoinnin tilanne, kun synnytyksestä on kulunut jo viikkoja. Ensipäivien ja -viikkojen toipumisen näkökulmasta tämä käynti on liian myöhään. Toisaalta raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi, jota toipumisen alkuvaiheessa toteutettavalla kertaluonteisella käynnillä on vaikea tukea riittävästi. Akuutteihin ongelmiin saa useimmiten apua, mutta Suomesta puuttuu systemaattisesti kaikille äideille tarjottu synnytyksen jälkeiseen terveyteen kohdistuva ennaltaehkäisevä ja terveyttä edistävä monipuolinen tuki ja ohjaus.
Ehdotukseni on, että neuvolatyötä säätelevään lainsäädäntöön sisällytetään nykyistä näkyvämmin hyvinvointialueiden velvollisuus systemaattisesti ja nykyistä kattavammin edistää raskauden ja synnytyksen jälkeistä äitien terveyttä ja hyvinvointia. Palveluiden tulee olla moniammatillisesti laadittuja, laadukkaita ja kaikkien äitien saatavilla. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi äidin asiakkuuden jatkamista neuvolassa vuoden verran synnytyksen jälkeen ja neuvolahenkilökunnan täydennyskouluttamista. Tiivis yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on myös tärkeää, sillä vain erikoissairaanhoidon puolella on osaamista esimerkiksi vakavien synnytysvaurioiden ja laskeumien korjaamiseen. Synnyttäneiden äitien terveyteen panostaminen julkisen terveydenhuollon palveluissa olisi kaikille viesti siitä, että äideillä on väliä. Asian edistäminen saattaisi vaikuttaa myönteisesti myös alhaisen syntyvyyden korjaamiseen.
Kirjoittaja:
Kätilö, TtM, väitöskirjatutkija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
jmmloj[at]utu.fi
Lähteet:
Auvinen, A. M., Luiro, K., Jokelainen, J., Järvelä, I., Knip, M., Auvinen, J., & Tapanainen, J. S. 2020. Type 1 and type 2 diabetes after gestational diabetes: a 23 year cohort study. Diabetologia, 63(10), 2123–2128. https://doi.org/10.1007/s00125-020-05215-3
Beake, S., Rose, V., Bick, D., Weavers, A., & Wray, J. 2010. A qualitative study of the experiences and expectations of women receiving in-patient postnatal care in one English maternity unit. BMC pregnancy and childbirth, 10, 70. https://doi.org.ezproxy.utu.fi/10.1186/1471-2393-10-70
Malouf, R., Henderson, J., & Alderdice, F. 2019. Expectations and experiences of hospital postnatal care in the UK: a systematic review of quantitative and qualitative studies. BMJ open, 9(7), e022212. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1136/bmjopen-2018-022212
Rudman, A., & Waldenström, U. 2007. Critical views on postpartum care expressed by new mothers. BMC health services research, 7, 178. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1186/1472-6963-7-178
Schmied, V., Cooke, M., Gutwein, R., Steinlein, E., & Homer, C. 2008. Time to listen: strategies to improve hospital-based postnatal care. Women and birth : journal of the Australian College of Midwives, 21(3), 99–105. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.wombi.2008.04.002
Tully, K. P., Stuebe, A. M., & Verbiest, S. B. 2017. The fourth trimester: a critical transition period with unmet maternal health needs. American journal of obstetrics and gynecology, 217(1), 37–41. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.ajog.2017.03.032
Hakulinen-Viitanen, T. & Klemetti, R. 2013. Äitiysneuvolaopas. Tampere: Juvenes Print –Suomen Yliopistopaino Oy.
Perinataalitilasto 2021. Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet. Saatavilla osoitteessa https://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2022/Liitetaulukot/Perinataalitilasto_2021_ENNAKKO_Liitetaulukot.pdf
Terveyskirjasto. 2022. Keisarileikkaus. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteessa https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00873#s3
Duodecim. 2014. Kohdun keisarileikkausarven pitkäaikaisvaikutukset. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteessa https://www.duodecimlehti.fi/duo11530
