Pandemia saapui Suomeenkin, mutta miten käy terveydenedistämistyön?

Etätyö ja -opiskelu kotoa käsin on viime aikoina tullut tutuksi aikuisten sekä eri-ikäisten lasten ja nuorten keskuudessa koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa tilanne on johtanut monin paikoin palvelutarjonnan alasajoon ensisijaisesti kiireettömän hoidon osalta. Sosiaalisessa mediassa on aiheellisesti herättänyt huolta mm. se, miten käy terveyden edistämistoiminnan tällaisessa tilanteessa. Kouluissakin opetus on jo aikaa sitten digitalisoitunut, mutta miten on terveyden edistämisen laita?

Erääksi keskeisimmäksi uhkakuvaksi suun terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa on noussut kysymys siitä, millaisia seurauksia voi olla edessä jos esimerkiksi lasten ja nuorten ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ja siihen liittyvä omahoidon ohjaus jää nyt määräämättömän pituiseksi ajaksi toteutumatta. Ehtivätkö pienet reiänalut kasvaa paikattavan kokoisiksi saakka, kun hoitolaan ei pääse hoitosuunnitelman mukaisesti kontrollikäynnille, fluoraukseen ja harjausopetukseen? Entä päätyykö lapsi, jolla on jo todettu paikkaushoidon tarvetta ilman sen kummempaa oireilua, lopulta päivystykseen hammassäryn takia? Yhtä lailla tilanne koskettaa aikuisväestöä, ikäihmiset mukaanlukien.

Digitalisaatiosta on tullut yhteiskunnassa jo arkinen asia jotakuinkin kaikilla arkielämän osa-alueilla. Terveydenhuollossa etävastaanottotoimintaa on jo saatavilla aikuisille mm. siihen soveltuvia lääkärikäyntejä korvaamaan. Edellä mainittua hampaiden harjausopetusta toteutettaneen edelleen pääasiassa fyysisissä vastaanottotiloissa sekä hoitohenkilökunnan vieraillessa mm. päiväkodeissa ja kouluissa. Viimeistään nyt lienee kuitenkin aiheellista lähteä toteuttamaan perusteellista digiloikkaa suun terveyden edistämistyön puolesta, vuorovaikutteisuutta unohtamatta. Pitkäkin fyysinen välimatka on kurottavissa umpeen älypuhelimen tai tabletin kautta toteutettavilla etäkäynneillä, joilla voidaan keskustella suun omahoitotottumuksista ja tarkistaa vaikkapa että sähköharjan käyttö sujuu teknisesti oikein. 

Terveysalan oppilaitoksissa eri vaiheissa opintojaan olevien opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ovat nyt keskeytyneet vallitsevan tilanteen vuoksi. Monilla opiskelijoilla olisi kuitenkin nyt tiedollisia ja taidollisia valmiuksia toteuttaa terveyden edistämistä etävastaanottotoiminnan muodossa. Poikkeukselliset olosuhteet ovat vaatineet monelta osin terveydenhuollon perustoimintojen supistamista, mutta terveyden edistämistä voidaan sovelletusti toteuttaa edelleen, jos tahtotilaa riittää.

Kuva: https://live.staticflickr.com/65535/49663071537_3615548658_b.jpg

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi

”Tiedän paikan kamalan..” Mikä neuvoksi kun hammashoito jännittää lasta?

Tieto tulevasta hammashoitokäynnistä lienee harvalle ihmiselle kovin mieluinen. Neilikkaöljyn pistävä haju ja hoitohuoneesta kantautuva turbiiniporan vihellys aiheuttaa monissa kylmiä väreitä jo lapsuudesta alkaen. Toisaalta vanhasta kansansävelestä tehty väännös kouluhammashoitoa irvailevine sanoituksineen voi tuntua lähinnä huvittavalta, mikäli hammashoitopelon käsite on jäänyt itselle vieraaksi.

Lasten hammashoitopelkoa käsitteleviä tutkimuksia on pelkästään viimeisten kymmenen vuoden aikana kertynyt valtava määrä. Lasten kokeman pelon on epäilty johtuvan mm. poikkeuksellisen tiiviistä lapsi-vanhempi-suhteesta (Rowsell ym. 2016), aikuiselta lapselle välittyvästä mallioppimisesta ja kulttuurisista tekijöistä (Seligman ym. 2017). Lapsen hammashoitotapahtuman on havaittu aiheuttavan myös läsnäolevissa vanhemmissa ahdistusta, millä voi puolestaan olla vaikutusta lapsen hoidon aikana kokemaan stressiin ja ahdistuneisuuteen (Tanaka ym. 2016).

Hammashoitopelosta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että pelosta ei ole pakko kärsiä vaan sitä voidaan nykyään sekä hoitaa että ennaltaehkäistä jo lapsuusiässä. Hammashoitopelon hoito ja ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä hammashoitopelon on havaittu selittävän mm. hammashoidon välttelyä sitä kautta heikompaa suun terveyttä (Seligman ym. 2017). Hammashoitopelon lievittämisessä käytettyjä keinoja ovat mm. siedätyshoitomainen totuttelu, jossa pelkopotilasta totutetaan vähitellen hoitoon helpoista, lyhytkestoisista toimenpiteistä, kuten suupeilillä hampaiden tutkimisesta, aloittamalla. Siedätyshoidon ohella myös toimenpiteiden selostamisesta voi olla apua pelkopotilaalle. (Roberts ym. 2010.)  

Lasten kohdalla esimerkiksi sadut ovat perinteinen keino valmistautua tulevaan hammashoitokäyntiin kotona. Hammashoitoa käsittelevän sadun seuraamisella voi olla lapselle positiivisia vaikutuksia aina hammashoitolakäynnille asti – voidaanhan kirja ottaa puheeksi vastaanotolle tultaessa ennen suuhun kurkkaamista. Sinänsä jännittävää tilannetta voi kummasti helpottaa, kun alkuun hiukan muistellaan vaikka mitä Miina ja Manu hammaslääkärissä tekivät ja kummalta se maitohammas irtosikaan.

Lähteet:

Roberts, J. F., Curzon, M. E. J., Koch, G., & Martens, L. C. (2010). Behaviour management techniques in paediatric dentistry. European Archives of Paediatric Dentistry, 11(4), 166-174.

Rowsell, M., Doyle, S., & Francis, S. E. (2016). The role of BIS sensitivity in the relationship between family enmeshment and child anxiety. Journal of Child and Family Studies, 25(8), 2585-2596.

Seligman, L. D., Hovey, J. D., Chacon, K., & Ollendick, T. H. (2017). Dental anxiety: An understudied problem in youth. Clinical psychology review, 55, 25-40.

Tanaka, S., Uehara, N., Tsuchihashi, N., & Sugimoto, K. (2016). Emotional relationships between child patients and their mothers during dental treatments. Journal of Dental Sciences, 11(3), 287-292.

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi

Vastuu lapsen hyvinvoinnista on aikuisella – hampaita unohtamatta

Kuvalähde: https://www.flickr.com/photos/mariaeklind/27080465840/

oolin merkitystä lapsen suun päivittäisessä omahoidossa ja ylipäätään terveellisten elämäntapojen muodostumisessa on edelleen tarvetta painottaa. Suomessa lastensuojelulaki (417/2007) velvoittaa vanhemmat ja lapsen huoltajat huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista. Tämän lain olemassa olosta ja tärkeydestä saatiin hyvin ikävä muistutus syksyllä, kun uutisotsikoihin nousi tapaus, jossa pikkulapsen hampaiden hoitoa oli vakavasti laiminlyöty. 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:20. Helsinki.

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

suuhygienisti, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi

Päivittäinen hampaiden hoito on tärkeää pienestä pitäen

Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus, 2018)

Nordblad ym. 2004)asten terveysseurannan kehittäminen (LATE) -hankkeessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti kouluikäisten poikien suuhygienia toteutui suosituksia heikommin: 1-luokkalaisista tytöistä 58 % ja pojista 46 % harjasi hampaat kaksi kertaa päivässä, kun taas 8-luokkalaisista harjaussuositusta noudatti tytöistä 76 % ja pojista 46 % (Mäki et al. 2010). Hampaiden reikiintymisen havaittiin myös olevan sitä yleisempää, mitä vanhempi lapsi oli. Sokeroitujen mehuja ja virvoitusjuomia käytti lähes päivittäin 10 % 5- ja 8-luokkalaisista koululaisista, ja makeisia tai suklaata söi 3-5 päivänä viikossa 10 % koululaisista.

Selvitysten perusteella suun terveyteen liittyvät ongelmat näyttävät lisääntyvän lasten siirtyessä teini-ikään, jolloin terveyskäyttäytymiseen saadaan tyypillisesti vaikutteita sekä perheen sisältä, että ystäväpiiristä ja muilta ikätovereilta (Nash, McQueen & Bray 2005; Viner et al. 2012). Nuoruusiässä omaksuttu terveyskäyttäytyminen saattaa juurtua myös aikuisena noudatettaviksi tottumuksiksi niin terveellisten kuin haitallistenkin elämäntapojen osalta (Viner et al. 2012; Åstrøm & Wold 2012). Suun terveyden näkökulmasta onkin tärkeää, että lapsia ja heidän huoltajiaan ohjataan ja tuetaan noudattamaan suositusten mukaista hampaiden harjausta ja terveellisiä ruokailutottumuksia jo pienestä pitäen. Lasten ja nuorten suun terveyden edistämistä on myös tärkeää tutkia eri näkökulmista. Esimerkiksi lasten ja nuorten kokemuksia ja näkemyksiä selvittämällä, samoin kuin erilaisten interventiotutkimusten kautta voidaan saada arvokasta tietoa siitä, miten suun terveydenedistämistä voitaisiin kehittää vastaamaan entistäkin paremmin lasten ja nuorten tarpeisiin sekä yleisellä että yksilötasolla.

Blakemore, S. J. 2008. The social brain in adolescence. Nature Reviews Neuroscience, 9 (4), 267–277.

Gestsdottir, S. & Lerner, R.M. 2008. Positive development in adolescence: The development and role of intentional self-regulation. Human Development, 51 (3), 202–224.

Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 27.6.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 27.6.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Koponen, P. Ovaskainen, M-L., Sippola, R., Virtanen, S., & Laatikainen, T. (toim.) 2010. Lasten terveys – LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Raportti 2/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 

Nash, S.G., McQueen, A., & Bray, J.H. 2005. Pathways to adolescent alcohol use: Family environment, peer influence, and parental expectations. Journal of Adolescent Health, 37 (1), 19–28.

Viner, R. M., Ozer, E. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fatusi, A., & Currie, C. 2012. Adolescence and the social determinants of health. The Lancet, 379 (9826), 1641–1652.

Åstrøm, A. N. & Wold, B. 2012. Socio‐behavioural predictors of young adults’ self-reported oral health: 15 years of follow‐up in the Norwegian Longitudinal Health Behaviour study. Community Dentistry and Oral Epidemiology, 40 (3), 210–220.

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

suuhygienisti, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi