tiistai 28. marraskuuta 2017

Tunnistatko faktan fiktiosta?



Asiantuntija kommentoi ravintosuosituksia, ja sosiaalinen media repeää keskusteluun mitä kuuluu lautaselle ottaa. Kuka tahansa voi tituleerata itseään asiantuntijaksi, ja virheellisenkin tiedon levittäminen on nykyisin helppoa.


 
Virheellisen tiedon levittäminen luotettavan oloisilla foorumeilla on helppoa. Kuka tahansa voi perustaa esimerkiksi blogin tai verkkosivuston ja hankkia suuren lukijakunnan julistamalla yleisöön vetoavaa tietoa erilaisista terveyteen liittyvistä ilmiöistä. Tämä voi olla hyvin haitallista, jopa vaarallista, koska vastuu tiedon luotettavuuden arvioinnista jää kokonaan lukijalle. Hyvinkin haitalliset ilmiöt pääsevät näin yleistymään yhteiskunnassa. Näistä esimerkkeinä erilaiset ”muotidieetit”, rokotusvastaisuus, vaihtoehtohoitojen suosiminen ja lääketieteellisistä toimenpiteistä kieltäytyminen, sairauksien hoitaminen ruokavaliolla kansallisten ravitsemussuositusten vastaisesti jne. Esimerkkejä on lukuisia, uusimpana kohu väitetyistä hopeaveden terveysvaikutuksista vaikka todellisuudessa se on elimistölle myrkyllistä! On hyvin helppoa vakuuttaa lukija hoidon tai terveyskäyttäytymisen vaikuttavuudesta kertomalla, miten oma ja monen muun vointi on sen avulla parantunut. Teksteissä saatetaan käyttää jopa lähteenä tutkimuksia tai tekstin kirjoittaja voi olla luotettavan kuuloinen ammattilainen, mikä helposti vetoaa suureen yleisöön ja antaa tekstistä luotettavan vaikutelman.

Mistä tietää, milloin julkaistuun sanaan voi luottaa? Riittääkö, että kirjoituksessa on viitattu tutkimukseen? Ei, se ei vielä takaa sitä, että tieto on luotettavaa. Ei edes se, että tutkimus on julkaistu tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä takaa sitä, että tutkimus on luotettava tai sen tulokset yksinään olisivat peruste esimerkiksi kansallisten hoitosuositusten vastaiseen toimintaan. Tieteellisetkin lehdet julkaisevat todennäköisemmin tutkimuksen, jonka tulokset ovat positiivisia. Toisaalta systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, joiden tarkoitus on koota kattavasti yhteen tiettyä terveysvaikutusta mittaavat tulokset, päätyvät useimmiten englanninkieliset tutkimukset. Jo nämä tekijät vääristävät saatavilla olevaa tietoa. Lisäksi uuden tutkimuksen tulokset tulisi aina peilata ja kriittisesti arvioida suhteessa jo olemassa olevaan tutkimustietoon samasta aiheesta.
 
Jotta tutkimustuloksiin voi luottaa, täytyy ymmärtää jotakin tutkimusprosessista ja osata arvioida käytetyn tutkimusasetelman luotettavuutta tai tulosten raportoinnin luotettavuutta. Myös se, miten tutkimus mediassa tai erilaisilla foorumeilla tuodaan esiin, voi vääristää tutkimustuloksia merkittävästi. On esimerkiksi kirjoitettu, että maito tappaa! Sitten kun lukee kyseisen tutkimuksen, tuloksissa sanotaan, että runsas maidonjuonti saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja murtumien määrään. Tutkijat kuitenkin itsekin toteavat, että tuloksiin tulee suhtautua varovaisesti, koska syy-seuraussuhde ei ole selvä ja sekoittavat tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin. He toteavat myös, että tutkimusasetelma ei ole riittävän luotettava varsinaisten johtopäätösten tekemiseen vaan asiaa pitäisi tutkia koeasetelmalla, ja että kenenkään ei tulisi näiden tulosten perusteella muuttaa ruokavaliotaan! Tämän kaltaiset tutkimukset saavat kuitenkin valitettavan paljon palstatilaa niin mediassa kuin kyseenalaisilla terveysfoorumeillakin ja saavuttavat näin suuren lukijakunnan.
 
No mistä sitten tietää mihin tietoon voi luottaa, jos itsellä ei ole osaamista tutkimusten kriittiseen arviointiin? Tutkimusten luotettavuuden ja laadun arviointiin on olemassa lukuisia työkaluja tai check-listoja, joilla voidaan arvioida tutkimusten raportoinnin tarkkuutta. Niiden käyttö ei kuitenkaan luonnistu ilman hyvää tutkimusprosessin ja –menetelmien tuntemusta.  Erilaiset luotettavat asiantuntijatahot (esim. Hoitotyön tutkimussäätiö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Joanna Briggs instituutti, Cochrane yhteisö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL) julkaisevat katsauksia ja suosituksia, joissa tiedon luotettavuus on valmiiksi arvioitu. Kansalliset hoitosuositukset, esim. Käypä hoito tai Hoitotyön tutkimussäätiön suositukset perustuvat parhaaseen mahdolliseen ja uusimpaan tietoon eli näyttöön. Lisäksi tieto voidaan luokitella näytön asteen perusteella vähimmillään ei tieteellistä näyttöä käsittäväksi ja parhaimmillaan vahvaan tieteelliseen näyttöön. Näin tiedon käyttöarvoa käytännössä on helpompi arvioida.
 
Näyttöön perustuvaa tietoa kerättäessä tiedonhaku tehdään systemaattisesti useista eri sähköisistä tietokannoista, jolloin saavutetaan kyseisestä aiheesta olemassa olevista tutkimuksista mahdollisimman suuri kattavuus. Tutkimustieto arvioidaan kriittisesti useista asiantuntijoista koostuvassa ryhmässä. Suositusten laadinnassa tieto perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön ja kymmenien tai satojen tutkimusten kriittiseen arviointiin. Niinpä mikään yksittäinen tutkimus, edes korkealaatuinen, ei yksinään riitä kumoamaan hoitosuositusten tietoa. Vahvinta näyttöä edustavat aina järjestelmälliset katsaukset ja luotettavaan tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset, koska niissä tieto on koottu monista korkealaatuisista tutkimuksista. Suositusten laadintaan ja tutkimusten kriittisen arvioinnin kriteeristöihin voi tutustua esimerkiksi täältä

 
Jokaisella on toki oikeus päättä omasta hoidostaan tai noudattaa sellaista ruokavaliota, jonka kokee itselle hyväksi, mutta on vaarallista ja harhaanjohtavaa julistaa tällainen tieto terveysvaikutteiseksi. Se, että julkisilla foorumeilla julistaa kansallisten suositusten vastaista tietoa faktana yhden päinvastaisia tuloksia saaneen tutkimuksen perusteella tai koska jokin hoito toimii itsellä, on virheellistä ja osoittaa vain kirjoittajan tietämättömyyttä. Olisi tärkeää osata suhtautua tällaiseen tietoon hyvin kriittisesti!


 



Kirjoittajien tiedot:

 
Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi


Katriina Anttila
Psykiatrinen sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
 


Lähteet 

Clarke, M., S. Hopewell, and I. Chalmers. 2010. Clinical trials should begin and end with systematic reviews of relevant evidence: 12 years and waiting. The Lancet 376 (9734): 20–21.

Ekmecki PE. An increasing problem in publication ethics: Publication bias and editors' role in avoiding it. Med Health Care Philos 2017 Jun;20(2):171-8. PMID:28342053

Guyatt HG, Oxman AD, Kunz R, Falck-Ytter Y, Vist GE, Liberati A, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: going from evidence to recommendations. The BMJ 336, 1049–1051.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: an emerging consensus on rating quality of evidence and strength of recommendations. The BMJ 336, 924–998.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: what is “quality of evidence” and why is it important to clinicians? The BMJ 336, 995–926.

Käypä hoito. 2017. Käypä hoito –suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.  http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu

THL. 2017. Hopeavedessä piilee vaara – ei kannata käyttää sairauksien hoidossa eikä ravintolisänä. https://www.thl.fi/fi/-/hopeavedessa-piilee-vaara-ei-kannata-kayttaa-sairauksien-hoidossa-eika-ravintolisana?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-1-3%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2
 


tiistai 21. marraskuuta 2017

#DigItTurku ja järjestömessut järjestettiin lasten oikeuksien puolesta



Joka vuosi 20. marraskuuta vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) vuosipäivänä. Sen kunniaksi Turun kaupunki, Turun yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Turvary ry järjestivät #DigItTurku -tapahtuman turkulaisille 7-luokkalaisille. Tapahtuman suojelijana toimi Unicef.

#DigItTurku -tapahtuman tavoitteena oli lisätä nuorten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä. Tapahtumassa käsiteltiin nuoren hyvinvointiin liittyviä teemoja, kuten terveystottumuksiin, mielen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, vapaa-aikaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä.


Tapahtumassa pääsi kokeilemaan erilaisia digitaalisia sovelluksia ja pelejä sekä ratkomaan erilaisia toiminnallisia pisteitä. Nuoret keräsivät ennalta jaettuihin passeihin leimoja jokaiselta pisteeltä, jolla vierailivat. Tapahtuman lopuksi arvottiin Jopo kaikkien palautetta jättäneiden kesken. Järjestömessut puolestaan tarjosivat arvokasta tietoa ja työpajoja lastensuojelujärjestöjen toiminnoista. 

#DigItTurku passi

#DigItTurku -tapahtumaan ja järjestömessuille osallistui noin 600 seitsemäsluokkalaista opettajineen ja 700 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevää ammattilaista ja opiskelijaa. Yhtenä #DigItTurku -tapahtuman järjestäjänä oli iloista seurata, kuinka nuoret ja järjestömessuille osallistuneet ammattilaiset kiersivät #DigItTurku ja järjestömessujen pisteitä ympäri ICT-taloa sulassa sovussa. Lopulta näytti siltä, ettei ollut väliä oliko piste tarkoitettu järjestömessujen kävijöille vai nuorille, vaan kaikki kiersivät pisteitä ristiin rastiin. Toivottavasti kaikki osallistuneet, niin nuoret kuin järjestömessujen kävijätkin, kokivat merkityksellisiä kohtaamisia ja mukavia hetkiä messupisteillä!


#DigItTurku -tapahtumassa esiintyivät myös Tubettaja Helmi Matilda ja räppäri Jola. Jola esitti tapahtumassa  kappaleen ”Satavuotta”, joka on tehty Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen Linkki-toiminnalle. Linkki-toiminta tarjoaa apua ja tukea murrosikään, nuoruuteen ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. ”Satavuotta” -kappale on tehty taisteluun yksinäisyyttä vastaan, ja sen voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=PE93AC1iKlc.

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry järjestävät lastensuojelun järjestömessut vuosittain. #DigItTurku -tapahtuma järjestettiin puolestaan eilen ensimmäistä kertaa, mutta toiveissa on tehdä myös siitä jokavuotinen tapahtuma. Nuorilta saadun palautteen perusteella tapahtumaa voidaan jatkossa kehittää entistä paremmin vastaamaan nuorten toiveita. 



Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi

tiistai 14. marraskuuta 2017

Teknologia tukemaan terveyspalveluiden tiedolla johtamista

Terveyspalveluorganisaation johtaminen voidaan jakaa strategiseen, taktiseen ja operatiiviseen tasoon. Strategisella tasolla päätöksenteko liittyy organisaation pitkäaikaisiin tavoitteisiin kuten missioon, visioon ja näiden perusteella laadittuun pidemmän ajan strategiaan. Taktisella tasolla pyritään tuomaan strategia käytäntöön keskittymällä lyhempiin ajanjaksoihin sekä olemassa olevien resurssien käyttöön. Operatiivisella tasolla taas johdetaan päivittäistä toimintaa ja palveluiden laatua esimerkiksi varmistamalla vuorossa olevan henkilökunnan riittävyys potilaiden hoidon tarpeisiin nähden.

Päätöksentekoa voidaan tarkastella erilaisista näkökulmista kuten analyyttisen prosessin (Saaty 2008) tai informaation prosessoinnin kautta (Newell & Simon 1972). Näkökulmasta riippumatta, tieto on usein oleellinen osa päätöksenteon prosessia ja tiedon hankinta voi kohdistua niin sähköisiin ja manuaalisiin lähteisiin kuin käytännön ihmisiin ja tilanteisiin (Wilson ym. 1981, Peltonen ym. 2016). Hoitotyön johtajien tiedonhankinta ei kuitenkaan aina ole vaivatonta. Tietoa on paljon ja tärkeän tiedon löytäminen epäoleellisesta tietomassasta voi olla haastavaa. Tieto on myös joskus virheellistä tai vanhentunutta.

Johtamiseen kehitettyjen tietojärjestelmien tulisi tuottaa päätöksentekijöille tietoa asioista, jotka liittyvät terveyspalveluiden tuottamiseen ja käyttöön. Hoitotyön johtamisen tueksi on kehitetty erilaisia tietojärjestelmiä ja tutkimusta on tehty jonkin verran esimerkiksi hoitosuuteen ja työnkulkuun liittyen (Fasoli & Haddock 2010), mutta hoitotyön operatiivisen ja taktisen tason päätöksentekoa tukevan teknologian tutkimus on yleisesti ottaen vielä vähäistä (Murtola ym. 2013). Ongelmana on se, että tietojärjestelmä usein kehitetään yhtä määrättyä toimintaa varten, ei niinkään käyttäjän tarpeista lähtien. Tämän johdosta kentällä on lukuisia yksittäisiä järjestelmiä, joista päätöksentekijä joutuu hankkimaan tietoa päätöksensä tueksi.

Tutkimuksen myötä on viitteitä siitä, että sama tieto on tärkeää operatiivisella, taktisella ja strategisella tasolla, mutta tämän tiedon tulisi olla eri muodoissa eri tasoilla (Andersson ym. 2004). Terveyspalveluorganisaation jokaiselle tasolle tulisi kehittää käyttäjien tarpeisiin räätälöityjä keskitetympiä tiedonhallinnan ratkaisuja, jotka toisivat tärkeät tiedot helposti ja nopeasti saataville. Tämä tukisi päätöksentekoa ja auttaisi päätöksentekijää perustelemaan päätöksiään. Tärkeä osa kehittämisprosessia on vuoropuhelu käytännössä toimivien ammattilaisten ja kehittäjien välillä. Täydellistä järjestelmää on vaikea tehdä kertaheitolla, koska tietojärjestelmien kehittämisprosessi on iteratiivinen ja jatkuvasti muuttuvan ympäristön myötä järjestelmän kehittämistarve on jatkuvaa. Tiedonhallinnan kehitykseen panostaminen maksaa kuitenkin itsensä takaisin parempien päätösten ja sujuvamman toiminnan kautta.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen
Tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi

Lähteet
Fasoli, D.R., Haddock, K.S. (2010). Results of an integrative review of patient classification systems. Annu Rev Nurs Res, 28, 295-316.
Lauri, S., Salanterä, S. (1998). Decision-making models in different fields of nursing. Res Nurs Health, 21(5), 443-452.
Murtola, L.-M., Lundgrén-Laine, H., Salanterä, S. (2013). Information systems in hospitals: a review article from a nursing management perspective, International Journal of Networking and Virtual Organisations, 13(1), 81–100.
Newell, A., & Simon, H. A. (1972). Human problem solving (Vol. 104, No. 9). Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.
Peltonen, L.M., Lundgrén-Laine, H., Salanterä, S. (2016). Information Management in the Daily Care Coordination in the Intensive Care Unit. In H. Hongxiu Li, Pirkko Nykänen, Reima Suomi, Nilmini Wickramasinghe, Gunilla Widén, Ming Zhan (Eds.): WIS 2016, CCIS 636: Building Sustainable Health Ecosystems. Springer, Switzerland, 1-15.
Saaty, T. L. (2008). Decision making with the analytic hierarchy process. International journal of services sciences, 1(1), 83-98.
Wilson, T.D. (1981). On user studies and information needs. Journal of Documentation, 37(1), 3-15.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Oleellista tietoa päivittäisen päätöksenteon tueksi leikkaus- ja anestesiaosatolla



Leikkaus- ja anestesiaosaston päivittäisen toiminnan johtaminen on jatkuvaa taiteilua suunnitellun toiminnan ja kiireellisten toimenpiteiden kanssa.  Päivittäisessä työssä vuorovastaan lähes ainoa varma asia on epävarmuus. Mitä tahansa voi tapahtua kesken päivän ja toimenpiteet voivat venyä yli suunnitellun ajan.

Pääsääntöisesti päivittäinen toimenpidesuunnitelma tehdään useassa yksikössä edellisenä päivänä ja suunnittelussa otetaan huomioon päivystykselliset toimenpiteet.  Tietoa toimenpidesuunnitelman laatimiseen on, mutta aina se ei ole helposti saatavilla, vaan kätkettynä useaan eri tietojärjestelmään. Tämän lisäksi olemassa oleva tieto ei välttämättä ole täsmällistä tai ajantasaista.  Tämä johtaa toiminnan sujumattomuuteen ja aiheuttaa vuorovastaavalle ja koko henkilökunnalle stressiä.

Eskolan ym. (2016) tutkimuksessa todettiin, ettei päivittäisen toimenpiteiden määrä tai kiireelliset toimenpiteet aiheuta leikkaus- ja anestesiaosaston henkilökunnalle stressiä, vaan enemmin jatkuvat muutokset työtehtävissä. Jatkuvat muutokset aiheuttavat ärsyyntymistä, kun esimerkiksi toimenpidettä varten suunniteltu leikkaussali ei sovellukaan tähän. Toiminta hidastuu, kun sali varustellaan uudelleen kesken työpäivän. Oleellinen tieto tarvittavista välineistä ei ollutkaan etukäteen tiedossa ja huomioitu suunnittelussa.

Vuorovastaavan toimenpiteiden suunnittelussa korostuu juuri toiminnan kannalta oleellinen tieto. Jotta työ leikkaussalissa ei keskeytyisi puutteellisen tiedon kulun vuoksi, päivittäistä toimintaa tulisi voida johtaa järjestelmillä, jotka tukevat vuorovastaavan päätöksentekoa tässä ja nyt sekä huomenna. Näiden järjestelmien kehittämisessä tarvitaan vuorovastaavien näkemystä. Voidaan sanoa, että kaikki tieto on tärkeää mutta toiminnan kannalta ei välttämättä oleellista. Hyvällä tiedon hallinnalla on mahdollista vähentää useiden epävarmuustekijöiden määrää. Näin leikkaus- ja anestesiaosaston toiminta pysyy jatkossakin smoothina ja oleellinen tieto liikkuu myös yli osastorajojen.  




Eriikka Siirala
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
eesiir@utu.fi


Lähde:

Eskola S., Roos M., Mc Cormack B., Slater P., Hahtela N. & Suominen T. 2016. Workplace culture among operating room nurses. Journal of Nursing Management. 24 (6), 725–734.