Ekstremismi ja vihapuhe tarvitsevat lientyäkseen työkulttuurin muutosta – erilaisuuden tukeminen haastaa korkeakouluja myös Suomessa

 

Kuva: Turun ammattikorkeakoulu 2023

Pahoinvoinnin lisääntyessä väkivaltainen ääriajattelu eli ekstremismi ja radikalisoituminen lisääntyvät myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa. Väkivallan eri muodoille kuten vihapuheelle ovat alttiita niin opiskelijat kuin koko henkilöstö, mutta erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ja työyhteisöjen erityisryhmät. Suomi on monella tapaa ollut poikkeus eurooppalaisena toimijana, sillä meillä on esiintynyt suhteellisen vähän erilaisia ääriryhmittymiä verraten isompiin maihin. Turvallisuustyö on keskittynytkin pitkälle ehkäisevään eli preventiiviseen työhön, eikä tietoa ole useinkaan avoimesti saatavilla aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Viime aikoina työn kuormittavuuteen liittyvät tekijät ja opiskelijoiden kokema psyykkinen pahoinvointi ovat haastaneet myös korkeakoulut pohtimaan uusia toimintamalleja psyykkisen turvallisuuden tukemiseksi lain rinnalle. Psyykkistä kuormittuneisuutta esiintyy yli puolella opiskelijoista. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista seitsemän prosenttia kertoo kokeneensa kiusaamista opiskelutovereidensa, ja viisi prosenttia koulun henkilökunnan taholta.  Vaikka kiusaamisen motiiveista on saatavilla tietoa rajoitetusti, voidaan osan sen syistä olettaa liittyvän uhrien kroonisiin sairauksiin, vammaisuuteen tai mielenterveyteen.

Eurooppalaisessa kehittämishankkeessa CHECKIT HE – ”Countering Hate and Extremism on Campus – Knowledge Innovation and Training in HE” selvitetään korkeakouluissa esiintyvää ekstremismiä ja ääriajattelua. Hankkeen tavoitteena on vastata vihaan ja ääriliikkeisiin korkeakoulujen kampuksilla rakentamalla valmiuksia, tietoja ja taitoja sekä yhdistämällä alan innovatiivisia hankkeita ja käytäntöjä.

CHECKIT HE -hanke auttaa Euroopassa toimivia korkeakoulujen opettajia, henkilökuntaa, päättäjiä ja opiskelijaliittoja keskeisinä kohderyhminä lisäämään osallisuutta, haastamaan vihaa ja ääriliikkeitä sekä tekemään kampuksista turvallisempia ja yhdenvertaisempia paikkoja kaikille. Hankkeen tulokset valmistuvat vuoden 2023 aikana. Hankkeesta on jo julkaistu muun muassa Turun ammattikorkeakoulussa Koskisen ja Härmä-Ortion terveysalan opinnäytetyö 2022.

 

Korkeakouluympäristö ei pääasiassa sovellu erityisryhmille

Yksi keskeinen CHECKIT HE -hankkeen löydös on, että meiltä puuttuu edelleen tapaustutkimuksia vihapuheesta ja verkkokiusaamisesta liittyen työyhteisöjen erityisryhmiin, kuten vammaisiin, kroonisia sairauksia sairastaviin ja mielenterveysongelmista kärsiviin. Usein julkisuudesta keskustellaan juuri aggression tekijään liittyvistä mielenterveyshaasteista, mutta vihan kohteena oleva jää usein vähemmälle huomioille. Myös aihetta käsittelevät tutkimukset liittyvät valtaosin kiusaavan henkilön ominaisuuksiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin ongelmaa kiusaamisen ilmiön tai vihapuheen kohteen ja aseman kautta. Kehittämishankkeen viestinä onkin, että tietoa tarvittaisiin erityisesti vihapuheen arvioimiseksi kokonaisuutena ja korkeakouluissa tehtävän kehittämistyön kohdistamiseksi erityisryhmiin, jotta työyhteisöjä voidaan rakentaa joustaviksi.

CHECKIT HE -hankkeen selvitys korostaa kiusaamisen ja ääri-ilmiöiden vaikutusta työssäjaksamiseen. Erityisesti syrjinnän on todettu olevan todellinen uhka Euroopan korkeakouluissa. Työyhteisöt eivät myöskään keskustele erityisryhmien tarpeista kuten mielen kuormittavuuden tuomista haasteista tarpeeksi avoimesti.  Tämä vaikuttanee osaltaan siihen, että kroonisesti sairaat opiskelijat keskeyttävät muita useammin opiskelunsa. Parhaiden käytäntöjen malleja on esitelty edistämään vammaisuuden, kroonisten sairauksien ja mielenterveyden positiivista käsittelyä kampuksella lakiin perustuvien toimintaohjelmien rinnalle. Haasteena on kuitenkin yleinen kiinnostus ja hyvien käytäntöjen konkreettinen toteuttaminen korkeakouluissa. Erilaisuus tulisikin nähdä korkeakoulutuksen voimavarana.

Tukea ja aiheesta lisätietoa saa myös Turun yliopiston Mielen päällä -hankkeesta: https://sites.utu.fi/mielenpaalla/

Kirjoittajat:
Joonas Korhonen, lehtori Turun ammattikorkeakoulu; väitöskirjatutkija, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Päivi Myllymäki, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue
Olli Toivonen, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja kasvatusalan osaamisalue

Kirjallisuutta

Koskinen, E & Härmä-Ortio, I. 2022. Hate speech and discrimination towards disability, chronic illness and mental health status in higher education: CHECKIT HE -research and development project. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121830711

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

OPH 2022a. Finnish National Agency for Education. Psyykkinen turvallisuus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/psyykkinen-turvallisuus (15.2.2023)

Parikka S, Holm N, Ikonen J, Koskela T, Kilpeläinen H & Lundqvist A. 2021.  2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. Saatavilla: www.terveytemme.fi/kott (15.2.2023)

Saresma T, Pöyhtäri R, Knuutila A, Kosonen H, Juutinen M, Haara P, Tulonen U, Nikunen K & Rauta J. 2022. Verkkoviha – vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:48. Saatavilla: Verkkoviha : Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit (valtioneuvosto.fi) (15.2.2023)

Stevanović, A., Božić, R., & Radović, S. 2021. Higher education students' experiences and opinion about distance learning during the Covid-19 pandemic. Journal of computer assisted learning, 37(6), 1682–1693. https://doi.org/10.1111/jcal.12613

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Väkivaltainen ekstremismi ja ääriajattelu. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/vakivalta/vakivallan-muodot/radikalisoituminen-ja-ekstremismi (15.2.2023)

Ministry of Education and Culture 2022. Report: Higher education institutions need to pay attention to equality for staff members belonging to ethnic minorities. Press release. Retrieved from: https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/report-higher-education-institutions-need-to-pay-attention-to-equality-for-staff-members-belonging-to-ethnic-minorities (15.2.2023)

 

 

Hyvinvoivasti hoitotyössä – ura ikääntyneiden palveluissa?

                                                                                                                            Kuva: iStock / PIKSEL

Hoitotyöntekijöiden rekrytointi työuralle ikääntyneiden palveluihin on haastavaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Koulutuspaikkamäärien kasvattamisen lisäksi työvoimapulaan on maassamme etsitty ratkaisuja muun muassa hoiva-avustajakoulutuksesta ja hoitotyöntekijöiden rekrytoinnista ulkomailta. Erilaisten ratkaisuehdotuksien osalta on kuitenkin huomioitava tiettyjä seikkoja. Ikääntyneiden palveluissa tarvitaan ensisijaisesti ammattitaitoisia, monialaista osaamista omaavia ja erityisesti muistisairautta sairastavien ikääntyneiden hoitotyön osaajia. Lisäksi rekrytointi kehitysmaista herättää pohtimaan eettisiä kysymyksiä, kuten aivovuotoa, jossa osaavia hoitotyöntekijöitä rekrytoidaan kehittyneisiin maihin heikentäen samalla rekrytoitavan maan terveydenhuollon kestävyyttä. Ikääntyneiden palvelujen työvoimapulan juurisyihin tuskin yksin hoitotyöntekijöiden määrän kasvattamisella pystytäänkään vaikuttamaan.

Hoitotyöntekijöiden rekrytointia ikääntyneiden palveluihin vaikeuttavat muun muassa jatkuvasti mediassakin uutisoidut heikot työolot sekä asenteet ikääntymistä ja ikääntyneiden palveluissa työskentelyä kohtaan yhteiskunnan tasolta lähtien. Työtä ikääntyneiden palveluissa ei myöskään koeta ensisijaiseksi työuraksi hoitotyöntekijöiden keskuudessa tai urakehitysmahdollisuudet siellä koetaan olemattomiksi. Lisäksi ikääntyneiden palvelut ovat yksi niin fyysisesti kuin psyykkisesti kuormittavimmista terveydenhuollon alueista työskennellä. Vaikka hoitotyöntekijöiden rekrytoinnin haasteita ikääntyneiden palveluihin on tarpeen ratkoa monella saralla, ovat työhyvinvointikysymykset keskeisimpiä niiden kattaessa useita kriittisiä veto- ja pitovoimatekijöitä.

Työhyvinvointi on moniulotteinen yksilön positiivinen ja subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnistaan omassa työympäristössään sisältäen niin fyysisen, psykososiaalisen, ympäristön kuin eettisen ulottuvuuden. Ulottuvuudet sisältävät asioita kuten yksilön fyysinen tai psyykkinen terveys, sosiaaliset suhteet työpaikalla, työympäristön turvallisuus tai eettinen kuormittavuus. Työhyvinvointi on tasapainon säilymistä ja säilyttämistä esimerkiksi yksilön omien voimavarojen ja työolojen välillä. Työhyvinvoinnin edistämisen ja ylläpitämisen avainasemassa ovat niin yhteiskunnan rakenteet kuten koulutusorganisaatiot sekä työnantajat, juuri toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet kuin hoitotyöntekijä itse. Työhyvinvoinnin moniulotteisuuden takia siihen voidaan vaikuttaa monin eri keinoin sekä hoitotyön koulutuksen aikana että työelämässä.

Työhyvinvointi voidaan huomioida jo hoitotyön koulutuksen aikana esimerkiksi luomalla myönteistä opiskeluilmapiiriä ja huomioimalla opiskelijoiden jaksaminen ja tarvittaessa puuttumalla jaksamista heikentäviin asioihin. Työelämässä, hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia ikääntyneiden palveluissa voidaan edistää johtamisella esimerkiksi hoitotyöntekijöiden osaamisen tunnustamisella, voimavaraistumisen tukemisella, eettisten ongelmien tunnistamisella ja selvittämisellä ja tiimityötä kehittämällä toisten kunnioittamisen ja arvostamisen kautta. Työterveyshuolto ja työsuojelu edistävät terveellistä työympäristöä ja turvallisia työoloja arvioiden ja seuraten ikääntyneiden palveluissa toimivien hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia, työn riskejä sekä näiden ennaltaehkäisyä. Näiden lisäksi hoitotyöntekijä itse pystyy vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa esimerkiksi omaa osaamistaan ja palautumiskykyään kehittämällä.

Niin ikääntyneiden palveluissa kuin terveydenhuollossa kaikkiaan tarvitaan enenevässä määrin ammattitaitoisia hoitotyöntekijöitä. Asenteita ikääntyneiden palveluissa työskenteleviä ja itse työtä kohtaan tulisi muuttaa positiivisemmaksi ja arvostavammaksi ja työuria olisi suunnattava entistä vahvemmin ikääntyneiden palveluihin. Näihin voidaan vaikuttaa kehittämällä alan veto- ja pitovoimatekijöitä, joihin työhyvinvointi lukeutuu. Turun yliopistossa on käynnissä Työsuojelurahaston rahoittama ENTRY-hanke, jolla pyritään vastaamaan työurien suuntaamiseen ja hoitotyöntekijöiden pitämiseen ikääntyneiden palveluissa tarkastelemalla työhyvinvointitekijöitä.

 

Kirjoittajat:

Johanna Wiisak

Sh, TtM, projektitutkija

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

jmtpoh(at)utu.fi

 

Sanna Koskinen

Sh, TtT, kliininen opettaja

Tutkimushankkeen johtaja

Turun yliopisto

Hoitotieteen laitos

smtkos(at)utu.fi

 

 

LÄHTEET

De Simone S. 2014. Conceptualizing Wellbeing in the Workplace. International Journal of Business and Social Science 5(12), 118–122.

Global Coalition of Ageing (GCOA). 2021. Building The Caregiving Workforce Our Aging World Needs. https://globalcoalitiononaging.com/

International Labour Organization (ILO). 2022. Workplace well-being. https://www.ilo.org/safework/areasofwork/workplace-health-promotion-and-well-being/WCMS_118396/lang--en/index.htm

Kagan SH & Melendez-Torres GJ. 2015. Ageism in nursing. Journal of Nursing Management 23(5), 644–650.

Koskinen S, Burke E, Fatkulina N, Fuster P, Löyttyniemi E, Salminen L, Stubner J, Thorsteinsson H & Leino-Kilpi H. 2022. Graduating nurse students’ interest in older people nursing – A cross-sectional survey in six European countries. International Journal of Older People Nursing17 (3), e12446.

Lee K, Mileski M, Fohn J, Frye L & Brooks L. 2020. Facilitators and barriers surrounding the role of administration in employee job satisfaction in long-term care facilities: A systematic review. Healthcare 8 (4), 360.

Mcdermott RC, Fruh SM, Williams S, Hauff C, Graves RJ, Melnyk BM & Hall HR. 2020. Nursing students’ resilience, depression, well-being, and academic distress: Testing a moderated mediation model. Journal of Advanced Nursing 76(12), 3385–3397.

Patrician PA, Bakerjian D, Billings R, Chenot T, Hooper V, Johnson CS & Sables-Baus S. 2022. Nurse well-being: A concept analysis. Nursing Outlook 70 (4), 639–650.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys 2025 – yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. Sosiaali- ja terveysministeriö.

 

Mikrotauot tukemassa palautumista (työ)päivän aikana

 

Hyvinvoinnista puhuttaessa keskustelussa vilahtaa usein käsite palautuminen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Miksi myös työpäivän aikana tulisi huolehtia riittävästä palautumisesta?

Palautumisella tarkoitetaan yksilön fyysisen ja psyykkisen tilan palautumista kuormitusta edeltäneeseen tilaan. Kuormittavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi työ, huonot elintavat tai sairaus, kun taas palauttavia tekijöitä ovat esimerkiksi riittävä ja laadukas uni, hyvä ravinto, sosiaalinen elämä ja terveys. Työterveyslaitos (2022) kuvaakin palautumista osuvasti akkujen lataamiseksi. On välttämätöntä, että palautumista tapahtuu riittävästi, sillä ilman palautumista keho ylikuormittuu, mikä vähentää hyvinvointia ja jaksamista.

Työhyvinvoinnin tutkimuksessa työpäivän aikaista palautumista on tutkittu jo pitkään ja esimerkiksi lounastaukojen yhteydestä työhyvinvointiin löytyy runsaasti tutkimusta. Pidempien taukojen lisäksi viime vuosina on tutkittu enenevissä määrin myös mikrotaukoja ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin ja palautumiseen. Mikrotauolla tarkoitetaan työpäivän aikana pidettävää lyhyttä taukoa, joka voi vaihdella kestoltaan puolesta minuutista kymmeneen minuuttiin.

Etätyöt ovat tuoneet uusia haasteita työn tauottamiseen, kun lähityössä luonnollisesti päivän aikana tapahtuneet tauot ovat jääneet vähemmälle. Luultavasti olet lähityössä mikrotauottanut työtä huomaamattasi. Olet ehkä vaihtanut työskentelypistettä päivän aikana, käynyt eri rakennuksessa lounaalla tai vaihtanut kuulumisia ohikulkevan kollegan kanssa. Kotona työskennellessä kaikki tapahtuu samassa tilassa ja töiden tauottamiseen tulee todella kiinnittää huomiota, jotta taukojen pitäminen onnistuu.

Asiantuntijatyö on kuormittavaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja työstä palautuminen ottaa aikansa. On hyvä pohtia voisimmeko edistää palautumista jo työpäivän aikana. Olisiko parempi ladata akkua sitä mukaa, kun kulutamme sitä, sen sijaan, että antaisimme akun tyhjentyä kokonaan ennen kuin aloitamme lataamisen?

Mikrotauoilla on todettu olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Jo kolmen kuukauden jälkeen istumatyötä tekevät henkilöt kokivat stressinsä vähentyneen ja tutkimustulokset osoittivat, että mikrotauoilla voidaan mahdollisesti myös edistää työntekijöiden mielenterveyttä. Mikrotaukojen on lisäksi todettu tukevan työntekijöiden palautumista työtehtäviä edeltävälle tasolle, edistävän keskittymiskykyä ja lisäävän työtyytyväisyyttä.

Jotta mikrotauoista olisi hyötyä, tulisi niitä muistaa myös pitää. Uuden tavan omaksuminen osaksi arkea vaatii hieman vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Se, mitä tauon aikana tekee, on kunkin itse valittavissa. Tärkeintä on tehdä jotakin, joka ei liity työntekoon ja katkaisee työn alla olevan tehtävän suorittamisen. Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä mikrotauoille – ehkä löydät näistä itsellesi uusia rutiineja työpäivien lomaan.

·        Nouse ylös seisomaan ja liiku! Venyttele, kävele tai tanssi – tarjoa keholle sitä liikettä, mitä se tuntuu sillä hetkellä kaipaavan.

·        Lähde ulos. Mikäli aikaa on vain vähän, tee pikainen happihyppely hengittäen ulkoilmaa, tai mikäli aikataulut antavat myöden, tee pieni lenkki esimerkiksi korttelin tai talon ympäri.

·        Hengitä. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Jo muutama syvä hengitys rentouttaa.

Kirjoittajan tiedot:
Iina Ryhtä
ft, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

iikrry(at)utu.fi

Lähteet:

Bennett AA, Gabriel AS, Calderwood C. Examining the interplay of micro-break durations and activities for employee recovery: A mixed-methods investigation. J Occup Health Psychol. 2020 Apr;25(2):126-142. doi: 10.1037/ocp0000168.

Kim S, Park Y, Headrick L. Daily micro-breaks and job performance: General work engagement as a cross-level moderator. Journal of Applied Psychology. 2018:103(7), 772–786. https://doi.org/10.1037/apl0000308

Lee KE, Williams K, Sargent L, Williams N, Johnson K. 40-second green roof views sustain attention: The role of micro-breaks in attention restoration. Journal of Environmental Psychology. 2015;42:182-189. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2015.04.003

Mainsbridge CP, Cooley D, Dawkins S, et al. Taking a Stand for Office-Based Workers' Mental Health: The Return of the Microbreak. Front Public Health. 2020;8:215. Published 2020 Jun 11. doi:10.3389/fpubh.2020.00215

Työterveyslaitos. Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta. 2022. Viitattu 4.5.2022. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/nyt-laitetaan-kroppa-ja-nuppi-kuntoon/palautuminen-tarkea-osa-elamantapamuutosta

Pysytään virkeinä yövuoroissa!

 

Käsi ylös kuka tunnistaa yövuorojen kitutunnit? Ne hetket kun luihin ja ytimiin yltävä väsymys tuntuu valtaavan kehon. Kun paleltaa, on vähän paha olo, ja tuntuu, että joku on ripustanut silmäluomiin kuuden kilon kahvakuulat? Tuo hetki ja tunne, jonka saa parhaimmillaan vangittua yhteen kuvaan tai meemiin. Kuvaan, joka yhdistää hetkessä kollegat ympäri maailmaa kollektiiviseen naurun purskahdukseen tai myötämieliseen hymähtelyyn ja huokailuun.

Vuorotyön, varsinkin yötyön, tiedetään kuormittavan elimistöä (Partinen 2020) ja hoitotyössä se on työmuotona varsin yleinen. Mahdollisia terveyshaittoja voidaan ennalta ehkäistä mm. työterveyshuollon säännöllisillä terveystarkastuksilla tai mahdollisuudella vaikuttaa omiin työvuoroihin ja suunnitella niitä. Näiden lisäksi voimme jokainen vaikuttaa omaan jaksamiseemme yövuorojen aikana ja niiden välillä pienillä arkisilla terveysteoilla.

Yövuorojen aikainen vireystilan lasku ja väsymys on paitsi yleistä myös hyvin inhimillistä. Työterveyslaitos on koonnut sivuilleen hyviä neuvoja yövuoroon valmistautumiseen, siitä palautumiseen sekä yövuoron aikaisen vireystilan ylläpitämiseen. Tässä kootusti ja pähkinänkuoressa asioita, joista voi olla sinulle ja työyhteisöllesi hyötyä:

• nokoset ennen ensimmäistä yövuoroa

• virikkeellisyys työympäristössä ja työtehtävissä

• kirkasvalolamppu

• lyhyet nokoset (n. 10-20 min.) mahdollisuuksien mukaan yövuoron aikana

• hyvä ja oikea-aikainen ravitsemus

• liikunta mieluiten aamu- ja päivävuorojen jälkeen. Vältä liikuntaa juuri ennen yövuoroa. 

Keinot yövuoron aikaisen vireystilan ylläpitämiselle ovat yksilöllisiä. Muun muassa Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori Minna Huotilainen puhuu avoimesti työpaikkojen taukokulttuurin elvytyksen puolesta. On hienoa, että tähän työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin tärkeään osa-alueeseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Haluan puolestani kannustaa jokaista omassa työyhteisössään miettimään yhteisiä pelisääntöjä myös yövuoron aikaisen vireystilan ylläpitämiseksi.

Kirjoittajan tiedot:

Carita Löfqvist,

sh/th, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

cmlofq@utu.fi

 

Lähteet:

Huotilainen M. 2021. Aivotkin tarvitsevat taukoa työstään. Aivoliitto.

Partinen M. 2020. Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01013#s3

Työterveyslaitos. Sopeutuminen vuorotyöhön. https://www.ttl.fi/tyontekija/tyoaika/vuorotyo/sopeutuminen-epatyypillisiin-tyoaikoihin/

Hoitotyö ei voi olla sattumankauppaa – tutkimusnäyttö ja osaamisen varmistaminen hoitotyön kehittämisen kivijalkana

Sosiaali- ja terveydenhuolto on murroksessa ja muuttumassa siihen suuntaan, että hoitotyöntekijöiden vastuu asiakkaiden ja potilaiden hoidossa on kasvussa. Jo nykyisellään perusterveydenhuollossa hoitotyöntekijät vastaavat suuresta osaa asiakas- ja potilaskontakteja. Esimerkiksi vuonna 2019 hoitotyöntekijät (sairaan- ja terveydenhoitajat sekä perus- ja lähihoitajat) hoitivat 55,3 % avosairaanhoidon 21 434 201 käynnistä. Vastaavasti hoitotyöntekijät hoitivat jopa 89,4 % kotisairaanhoidon 3 966 259 käynnistä. (THL 2020.) Vastuun ja työmäärän lisääntyessä tulee pitää huolta siitä, että hoitotyöntekijöillä on tarvitsemansa resurssit laadukkaan hoitotyön toteuttamiseen.

Hoitotyön käytäntöjen kehittämistä perustuen vahvaan näyttöön ja osaamiseen

Riittämätön henkilöstömäärä, osaamisvaje, vanhentuneet käytännöt ja käytäntöjen perusteeton vaihtelu voivat osaltaan lisätä hoitotyöntekijöiden väsymystä ja uupumista kasvavan työmäärän paineessa. Hoitotyön kehittäminen näyttöön perustuen ei ratkaise näitä kaikkia ongelmia, mutta luo vahvat yhtenäiset raamit hoitotyön ja osaamisen kehittämiseen. (Korhonen ym. 2018.)

Näyttöön perustuvan toiminnan perusajatuksena on, että hoitotyöntekijöillä on käytössään parhaaseen mahdolliseen tutkimusnäyttöön pohjautuvat yhtenäiset käytännöt, jotka ohjaavat hoitotyötä ja mahdollistavat tasalaatuisen, potilasturvallisen ja kustannustehokkaan hoitotyön toimipaikasta ja hoitotyöntekijästä riippumatta. Terveydenhuoltolakiin (30.12.2010/1326) kirjatun näyttöön perustuvan toiminnan velvoitteen toteutuminen kuitenkin myös edellyttää, että hoitotyöntekijöillä on hoitosuositusten ja muun tutkimusnäytön lisäksi osaamista ja mahdollisuuksia hyödyntää näyttöä kliinisessä päätöksenteossa potilaan yksilölliset tarpeet huomioiden, kehittää hoitotyötä näyttöön perustuen sekä päivittää ja ylläpitää omaa osaamistaan uusista hoitotyön käytännöistä.

Näyttöön perustuvan toiminnan edellytysten ja osaamisen varmistamisen osalta hoitotyö edellyttää erityislaatuista huomiota. Hoitotyössä toimitaan erilaisilla koulutustaustoilla (esimerkiksi sairaanhoitajat, lähihoitajat), mikä tarkoittaa, että koulutusta ja tukirakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseen ja osaamisen kehittämiseen tulee olla saatavilla kunkin ammattiryhmän tarpeet huomioiden.

Kenen vastuulla on hoitotyöntekijöiden osaamisen kehittäminen?

Tieto lisääntyy jatkuvasti ja yhteiskunnassa ja maailmalla tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat väistämättä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Utelias asenne ja halu oppia ovat asioita, joihin kukin voi itse vaikuttaa. Myönteinen asennoituminen uuden oppimista kohtaan edellyttää, että hoitotyöntekijällä on mahdollisuus ajatella muutakin, kuin selviämistään päivittäisestä työstään. Osaamisen ja hoitotyön kehittäminen ei voi olla yksin työntekijän vastuulla, vaan edellytykset ammatilliseen kehittymiseen ja osaamisen varmistamiseen tulee luoda organisaation ja yhteiskunnan tasolta.

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) on kansallinen toimija, joka osaltaan luo näyttöön perustuvan toiminnan tukirakenteita hoitotyöhön. Hotuksen perustehtävänä on edistää näyttöön perustuvaa toimintaa erityisesti hoitotyössä tuottamalla, tiivistämällä ja levittämällä tutkimusnäyttöä. Hotus tuottaa kansallisia hoitosuosituksia, Näyttövinkkejä ja katsauksia sekä niiden lisäksi tukirakenteita näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseen ja hoitotyöntekijöiden osaamisen kehittämiseen.  Hotus tekee tähän liittyen tiivistä yhteistyötä erilaisten sidosryhmien sekä terveydenhuollon, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Jatketaan työtä yhdessä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseksi!

Kirjoittajat:

Lotta Hamari, Ft, TtT

Tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö

Post doc –tutkija, Turun yliopisto

lotta.hamari(at)hotus.fi

 

Heidi Parisod, Sh/th, TtT

Tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö

Post doc –tutkija, Turun yliopisto

heidi.parisod(at)hotus.fi

 

Kristiina Heikkilä, Sh, TtM

Tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö

Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

kristiina.heikkila(at)hotus.fi

Lähteet

 Korhonen A, Jylhä V, Korhonen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy.

 Finlex. Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 1.9.2020

THL. 2020. Avohilmo. Käynnit alueittain. Saatavilla: https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avo/perus01/summary_alue0201 1.9.2020

 

Akateeminen työhyvinvointi

Opiskelijoiden terveydestä ja jaksamisesta on ollut keskustelua eri medioissa. Terveystieteiden maisterinopinnot tehdään usein työn ja ohella, elämäntilanteessa, jossa työelämässä on oltu jo vuosia ja työn rinnalla arjessa saattaa olla lapsia, ikääntyneitä omaisia, kunnostusta vaativia taloja tai kesämökkejä. Nämä kaikki vaativat aikaa ja huolenpitoa.

Työhyvinvoinnin haasteet ja uupuminen eivät liity vain opiskelijoiden vaan myös tutkijoiden työelämään. Yliopistojen jatko-opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun henkilökunnan kokema uupumus ovat monessa maassa nousseet uutisaiheiksi. Yliopistoja kuvataan usein kilpailullisiksi työyhteisöiksi. Olen jopa kuullut nuoren jatko-opiskelijan toteavan, että hän ei halua väitöskirjan jälkeen jatkaa yliopistossa, sillä kokee, ettei ole riittävän kilpailuhenkinen. Mutta mitä käy, jos yliopistolle jäävät yksilöinä kilpailevat ja yhteistyötä arvostavat lähtevät muualle?

Jatko-opiskelijat tekevät opintoja usein epävarmoilla rahoituksilla. Myös esimerkiksi konferenssien osallistumismaksut ja matkakulut maksetaan ensin omasta rahasta ja haetaan jälkeen päin (ja toivottavasti saadaan) esimerkiksi eri säätiöiltä. Rahoitusta myönnetään suoritusten ja niissä sijoittumisen perusteella. On siis helppoa sortua ajattelemaan, että toisen saama rahoitus tai onnistuminen on itseltä pois. Mutta voisiko ajattelutapaa muuttaa? Voisiko olla niin, että opiskelija- tai tutkijakollegan saama rahoitus mahdollistaa sen, että hänellä olisi aikaa lukea ja kommentoida myös sinun tekstiäsi tai apurahakemusta? Mitä enemmän laitoksemme julkaisee, sitä enemmän laitoksella on mahdollisuus saada rahoitusta. 

Margaret Heffernan tiivisti ongelman noin vuosi sitten The Guardianille antamassaan haastattelussa toteamalla, että mitä enemmän akateemista työtä tekevät kilpailevat, sitä vähemmän ihmiset jakavat ideoitaan. Hänen ehdotuksensa oli luoda yliopistoihin kulttuuri, jossa korostuu ystävällisyys, avoimuus ja vastavuoroisuus. 

Välillä on hyvä pysähtyä kysymään, mitä me kaikki akateemisessa ympäristössä työskentelevät voimme tehdä? 

Meille tarjoutui tähän oiva mahdollisuus seminaariryhmässämme, kun pääsimme Turun yliopistosäätiön avustuksella työskentelemään Villa Tammekaniin viikon verran väitöskirjojemme parissa. Päivien aikana jaoimme ajatuksia tutkimuksen merkityksestä, lasten harrastukista, ihmissuhteista ja Florence Nightingalesta. Vaikka tutkimus ja kirjoittamisprosessi ovat osin yksinäistä työtä, auttaa ryhmän tuki. Viikon aikana ideoita jaettiin ja tekstejä kommentoitiin. Viikon ytimessä olivat juurikin ystävällisyys, avoimuus ja vastavuoroisuus. 

Jos olet lukenut kirjoituksen tänne asti, ehdotan sinua miettimään, mikä auttaa sinua jaksamaan opinnoissa tai tutkimustyössä sekä miten voit auttaa ihmisiä ympärilläsi jaksamaan ja ideoimaan?

Kirjoittaja:
Maria Ameel
sh, vtm, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto,
Hoitotieteenlaitos
makaam@utu.fi

Lähteitä: 

https://www.theguardian.com/education/2018/nov/29/margaret-heffernan-the-more-academics-compete-the-fewer-ideas-they-share

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/opiskelija-ei-juuri-sauhuttele-mutta-murehtii

https://www.theguardian.com/higher-education-network/2018/may/18/academia-exploitation-university-mental-health-professors-plagiarism

Etätyöpäivät käyttöön myös hoitotyön lähiesimiehille?

Hoitotyön esimiehen työnkuva on haastava ja työn keskeytyminen arkipäivää.  Työnkuva koostuu päivittäisten rutiinien hoitamisesta ja henkilöstöhallinnollisista tehtävistä. Osa työtehtävistä toistuu säännöllisesti ja ne ovat ennakoitavissa, kuten henkilöstöhallinnolliset tehtävät ja kokoukset. Ennakoimattomia työtehtäviä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan äkillisten poissaolojen korvaaminen, tiedon koordinointi ja tuottaminen eri tarkoituksiin lyhyellä varoitusajalla, suunnittelemattomat tapaamiset ja kokoukset. Merkittävä osa keskeytyksistä tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, mutta myös muiden sähköisten asiointikanavien kautta.

Tiedetään, että työn keskeytykset altistavat ylitöille, mutta myös työskentelylle työajan ulkopuolella. Ylityöt haastavat pidemmällä aikavälillä sekä henkisen että fyysisen kestävyyden. Tilannetta voi hallita suunnittelemalla ajankäyttöään ja keskittämällä samankaltaisia tehtäviä suurempiin kokonaisuuksiin. Keskeytyksiä aiheuttavien työtehtävien tunnistaminen auttaa myös ajanhallinnassa. Hyvästä ennakkosuunnitelmasta huolimatta työpäivä saattaa silti koostua ”silpputöistä” ja keskeytyksistä.

Taatakseen työrauhan, sähköposteihin voi olla vastaamatta, puhelimen hiljentää ja työhuoneen oven lukita. Hoitotyön lähiesimiehen työ on kuitenkin palvelutyötä. Tavoitettavuus ja läsnäolo ovat niitä ominaisuuksia, joita hoitotyöntekijät omalta esimieheltään toivovat ja arvostavat. Samalla tämä tarkoittaa automaattisesti keskeytyksiä työhön.  Olisiko mahdollista, että osa sähköposteistasi voisi odottaa muutaman päivän tai voisitko keskittää muistioiden tai raporttien kirjoittamisen yhteen ennalta määriteltyyn työpäivään? Houkuttelisiko keskeytymätön hetki työvuorosuunnittelulle? Vastaatko sähköposteihin kotoa käsin tai huomaatko kirjoittavasi kokousmuistioita illalla? Kertyykö sinulle ylitöitä? Jos vastasit edes yhteen kysymykseen kyllä, harkitse etätyöpäivän kokeilemista.

Etätyö ei ole arkipäivää terveydenhuollossa, mutta kokemusta muilta aloilta on kertynyt kiitettävästi ja sitä voidaan hyödyntää myös meidän ammatissamme. Ota aihe esille oman esimiehesi kanssa. Etätyöstä sovitaan työnantajan kanssa kirjallisesti. Etätyö on aina suunnitelmallista eli työantajan ja työntekijän välinen sopimus siitä, mitä työtehtäviä etätyöpäivänä suoritetaan. Hyvään käytäntöön kuuluu raportoida etätyöpäivänä suoritetut tehtävät omalle esimiehelle. Etätyötä varten sinun tulee varmistaa oikeudet tarvittavien sovellusten etätyökäyttöön. Lisäksi tarvitset tietokoneen, joko oman tai lainaksi organisaatiolta. Etätyöpäivänä suoritat ennalta määritetyt tehtävät, valitsemassasi paikassa ja sinulle sopivaan aikaan.

 

Hyvin organisoidut etätyöpäivät ovat usein myös erittäin tehokasta työaikaa ja mikä parasta, keskeytysten määrä vähenee huomattavasti! Jos etätöiden avulla työtehtäviesi keskittäminen onnistuu, on olettavaa, että myös ylitöidesi määrä vähenee. Olet helpommin tavoitettavissa ja vastaamassa arjessa työntekijöiden tarpeisiin. Ehkä etätyöpäivät vapauttaisivat aikaa myös hoitotyön kehittämiselle, johon lähiesimiehellä on nykyään valitettavan vähän aikaa käytettävissään.

Hoitotyön lähiesimies, onko sinulla kokemusta etätyöstä? Jätä oma kommenttisi aiheesta!

 

Tuominen Outi, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos 
ouantu@utu.fi
The latest Tweets from Outi Tuominen

 

Aiheesta lisää:

Bjerregård J, Kaila A, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M (2016) Time allocation and temporal focus in nursing management: an integrative review. Journal of Nursing Management 24(8):983–993

TTL: Ennakoi työn keskeytyminen – säästät!

TTL: Ratkaisuehdotuksia keskeytyvään työhön

Kuntatyönantajat: Etätyössä tarvitaan työn hyvää organisointia

Psykiatristen osastojen toimintaa tulee kehittää käyttäjälähtöisesti yhdessä potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa

Psykiatristen osastojen toimintaa kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon yksilöt, joita niiden toiminta koskettaa. Psykiatrinen hoito ja sen sisältö koskettavat sekä hoidossa olevia potilaita, omaisia että luonnollisesti hoitoa toteuttavaa henkilökuntaa. Kun toiminnan kehittämiseen otetaan mukaan ne, joita toiminta koskee, puhutaan käyttäjälähtöisestä kehittämisestä. Perinteisesti psykiatrista hoitoa ja sen menetelmiä kehitettäessä ei olla kuitenkaan totuttu ottamaan mukaan potilaita ja omaisia, henkilökunnan näkemysten huomioinnin jäädessä usein myös uupumaan. Miksi tämä kuitenkin olisi tärkeää ja mitä tulisi huomioida?

Ottamalla huomioon käyttäjien näkemykset voidaan edistää uusien menetelmien sopivuutta ja hyväksyttävyyttä käyttötarkoitukseensa sekä käyttöympäristöönsä (Scariot ym. 2012). Vaikka uusi menetelmä olisi käyttökelpoinen, mutta siinä ei ole huomioitu käyttäjiä, se ei välttämättä koskaan saavuta sille asetettua tavoitteita (Forssel & Vuokko 2007). Toimintaa ja menetelmiä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon kohderyhmän kehittämisehdotukset ja tarpeet (Hogan & Logan 2004), sekä oltava tietoinen käyttäjien odotuksista menetelmää ja sen sisältöä kohtaan (Koivunen 2009). Tärkeää on myös huomioida tulevilta käyttäjiltä vaadittavat taidot uutta menetelmää koskien (Scariot ym. 2012).

Käyttäjälähtöistä kehittämistä on hyödynnetty aiemmin mielenterveystyössä erityisesti erilaisten sähköisten palvelujen, kuten esimerkiksi tietosivustojen (Dirmaier et al. 2016), terveyspelien (Cheek et al. 2015), erilaisten mobiilisovellusten (Whiteman ym. 2017, Schlosser ym. 2016) ja internet välitteisten psykoterapioiden kehittämisessä (Rizzo et al. 2010).  Psykiatristen sairaaloiden toiminnan kehittäminen käyttäjälähtöisesti on kuitenkin ollut vähäisempää. Positiivisia kokemuksia psykiatristen sairaaloiden toiminnan kehittämisestä yhteistyössä potilaiden ja henkilökunnan kanssa on kuitenkin olemassa. Toimintaa on onnistuneesti kehitetty muun muassa koskien hoitajien työhyvinvointia ja hoidon laatua kehittämällä uusi työmenetelmä hoitajille väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen ja riskien arvioimiseen.  (Välimäki ym. 2013.)

Myös tällä hetkellä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on menossa professori Maritta Välimäen johtama kansallinen hanke, jossa psykiatristen osastojen toimintaa kehitetään käyttäjälähtöisesti. Avainasemassa hankkeessa on potilaiden, omaisten ja henkilökunnan yhteistyö psykiatrisen hoidon kehittämisessä. Hankkeessa pureudutaan erityisesti erilaisten haastavien tilanteiden syntyyn ja niiden käsittelyyn. Haastavia tilanteita pyritään ennaltaehkäisemään kehittämällä osastojen toimintaa, osastoympäristöä ja osastojen ilmapiiriä.

Hankkeessa tehdyillä laajoilla potilaiden, omaisten ja henkilökunnan haastatteluilla pyrittiin nimeämään konkreettisia kehittämiskohteita ja -ideoita psykiatristen osastojen toimintaan. Tähän mennessä saadut tulokset osoittavat, että potilailla, omaisilla ja henkilökunnalla on arvokasta kokemustietoa haastavista tilanteista hoidossa, jota voidaan hyödyntää hoidon kehittämisessä ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Hankkeessa on mukana 27 suljettua psykiatrista osastoa ympäri Suomen. Toimintaa kehitetään 12 osastolla ja vertailuosastoja on 15. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Kirjoittajien tiedot:

Virve Pekurinen, sh (AMK), TtM

Tohtorikoulutettava

Hoitotieteen tohtoriohjelma (DPNurs)

Lääketieteellinen tiedekunta

Turun yliopisto

vimapek@utu.fi

Minna Anttila, TtT

Erikoistutkija

Hoitotieteteen laitos

Turun yliopisto

minant@utu.fi

Tella Lantta, sh (AMK), TtT

Erikoistutkija

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto; ja

School of Nursing, Hong Kong Polytechnic University

tejela@utu.fi

Maritta Välimäki, TtT

Professori

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto; ja

School of Nursing, Hong Kong Polytechnic University

mava@utu.fi

Lähteet:

Scariot CA, Heemann A & Padovani S. 2012. Understanding the collaborative-participatory design. Work 41, 2701–270.

Forssell A & Vuokko R. Käyttöönotto kriisissä: Tietojärjestelmän osuus käyttöönoton aikana ilmeneviin ongelmatilanteisiin. Häyrynen (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivät. Stakesin työpapereita 14/2007.

Koivunen M. 2009. Acceptance and use of information technology among nurses in psychiatric hospitals. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D osa 837. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos. Väitöskirja.

Whiteman KL1, Lohman MC2, Gill LE3, Bruce ML2, Bartels SJ2. Adapting a Psychosocial Intervention for Smartphone Delivery to Middle-Aged and Older Adults with Serious Mental Illness. Am J Geriatr Psychiatry. 2017 Jan 5. pii: S1064-7481(16)30336-0. doi: 10.1016/j.jagp.2016.12.007. [Epub ahead of print]

Cheek C1, Fleming T2, Lucassen MF2, Bridgman H3, Stasiak K2, Shepherd M4, Orpin P3. Integrating Health Behavior Theory and Design Elements in Serious Games. JMIR Ment Health. 2015 Apr 21;2(2):e11. doi: 10.2196/mental.4133. eCollection 2015 Apr-Jun.

Rizzo AS1, Difede J, Rothbaum BO, Reger G, Spitalnick J, Cukor J, McLay R. Development and early evaluation of the Virtual Iraq/Afghanistan exposure therapy system for combat-related PTSD. Ann N Y Acad Sci. 2010 Oct;1208:114-25. doi: 10.1111/j.1749-6632.2010.05755.x.

Schlosser D, Campellone T, Kim D, Truong B, Vergani S, Ward C, Vinogradov S. Feasibility of PRIME: A Cognitive Neuroscience-Informed Mobile App Intervention to Enhance Motivated Behavior and Improve Quality of Life in Recent Onset Schizophrenia. JMIR Res Protoc. 2016 Apr 28;5(2):e77. doi: 10.2196/resprot.5450.

Dirmaier J, Liebherz S, Sänger S, Härter M, Tlach L. Psychenet.de: Development and process evaluation of an e-mental health portal. Inform Health Soc Care. 2016;41(3):267-85. doi: 10.3109/17538157.2015.1008486. Epub 2015 Feb 24.

Välimäki M, Lantta T, Anttila M, Pekurinen V, Alhonkoski M, Suvanne T, Laine A, Kannisto K & Kontio R. 2013. Hoitajien työnhallinta psykiatrisen potilaan väkivaltatilanteessa. Publications of Department of Nursing Science, University of Turku. Research and reports. Series A:66. Turku.

Hoitajien työturvallisuutta edistämässä

Työturvallisuus on merkittävää ja tärkeää paitsi yksilölle itselleen, myös työpaikalle esimerkiksi tuottavuuden näkökulmasta. Huonosta työturvallisuudesta johtuvat tapaturmat voivat johtaa esimerkiksi alentuneeseen elämänlaatuun ja sairauspoissaoloihin.

Terveydenhuollossa työturvallisuus ei aina toteudu. Tämä ongelma on usein esillä psykiatriassa, sillä hoitajiin kohdistuvia aggressioita tapahtuu psykiatriassa merkittävästi enemmän verrattuna muihin erikoisaloihin (Edwards ym. 2016). Potilaiden aggressiivinen käyttäytyminen vaarantaa aina hoitajien työturvallisuuden, muiden potilaiden turvallisuuden ja aiheuttaa aggression kohteeksi joutuvalle fyysisiä ja psyykkisiä haittoja (Maguire & Ryan 2007). Hoitajan työturvallisuuteen vaikuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi hoitajan ammatillisuus ja asenteet, potilaiden vointi ja toiminta, tilanteen inhimillisyys, kommunikaatioyhteys ja osaston yleinen tilanne (Recupero ym. 2011).

Mikäli aggressiivinen käytös on vaarantaa potilaan itsensä tai muita henkilöitä, eikä muuta hoitovaihtoehtoa ole, voidaan potilas eristää. Eristämisellä tarkoitetaan joko potilaan lepositeisiin sitomista tai sulkemista tähän tarkoitettuun eristyshuoneeseen tai omaan huoneeseensa (Ala-Aho ym. 2003).  On kuitenkin olennaista muistaa, että eristyksen tulisi aina olla viimeinen vaihtoehto, ja muita hoitokeinoja tulisi käyttää mikäli vain mahdollista. Esimerkkejä muista hoitokeinoista ovat esimerkiksi vuorovaikutukselliset ja dialogiin perustuvat auttamismenetelmät, eli keskustelu, kuunteleminen, läsnäolo ja havainnointi (Kuhanen ym. 2010).

Mikäli potilaan eristämiseen päädytään, tulee siellä tapahtuvan hoidon ja vuorovaikutuksen olla laadukasta ja korkeatasoista. Lisäksi hoidon tulisi olla turvallista niin potilaalle kuin hoitajallekin. On kuitenkin äärettömän vähän tutkimusta siitä, mitä todella eristyshuoneessa tapahtuu. Onko se potilaille turvallista? Täyttyykö hoitajien työturvallisuus? Millaisia riskejä eristyshuoneessa tapahtuu? Mitä potilas siellä tekee?

Vuonna 2014 pakkotoimia käytettiin psykiatriassa 3 329 potilaaseen (14 %). Näistä yleisin pakkotoimi oli huone-eristys (1 520 potilasta, 46 %). Tahdonvastainen injektiolääkitys annettiin 787 potilaalle (24 %). Lepositeisiin sidottiin 696 potilasta (21 %). Tahdonvastaista fyysistä kiinnipitämistä käytettiin 326 potilaaseen (10 %). (THL 2016). Vaikkakaan tämä ei kosketa kaikkia psykiatriassa hoidettuja potilaita, on luku edelleen korkea huomioiden kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Tässä kansallisessa suunnitelmassa vuosille 2009–2015 oli tavoitteena vähentää psykiatrisissa sairaaloissa pakkotoimien käyttöä 40 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on kuitenkin jääty.

Turun yliopisto, Turun AMK sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri tutkivat yhteistyössä hoitajien työturvallisuutta potilaiden eristystilanteiden aikana psykiatrisissa sairaaloissa. Tutkimuksessa tarkastellaan eristyshuoneiden turvallisuutta turvakameroiden avulla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tällaista menetelmää hyödynnetään tässä kontekstissa. Tavoitteena olisi kyetä osoittamaan kohtia joissa hoitajien työturvallisuus voi olla uhattuna ja luoda ohjeistuksia toimintaan, yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Kaikkiaan pyrkimyksenä on parantaa hoitajien työturvallisuutta. Samalla kuitenkin tutkitaan myös potilaiden hoitoa. Kuten mitä potilas tekee eristyshuoneessa ja voisiko esimerkiksi huoneen toiminnoilla vaikuttaa siihen, että eristystapahtuma olisi mahdollisimman potilasystävällinen. Tutkimus on tällä hetkellä käynnissä ja sen raportointi valmistuu vuoden 2018 aikana.

Kirjoittajien tiedot:

Mari Lahti
kätilö, TtT
Post doc tutkija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
melaht(at)utu.fi

 

Kaisa Mishina

sairaanhoitaja, TtT

Koordinaattori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

kaemka(at)utu.fi

 

Johanna Berg,

sairaanhoitaja, TtT

Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu

johanna.berg(at)turkuamk.fi

 

Lähteet:

Ala-aho S, Hakko H, Saarento O. 2003. Vastentahtoisten eristämisten vähentäminen psykiatrisella osastolla. Duodecim 119:1969–1975.

 

Edward KL, Stephenson J, Ousey K, Lui S, Warelow P, Giandinoto JA. 2016. A systematic review and meta-analysis of factors that relate to aggression perpetrated against nurses by patients/relatives or staff. Journal of Clinical Nursing 25(3-4):289-299. doi: 10.1111/jocn.13019.

Kuhanen, C., Oittinen, P., Kanerva, A., Seuri, T. & Schubert, C. 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro: Helsinki.

 

Maguire, J., & Ryan, D. 2007. Aggression and violence in mental health services: categorizing the experiences of Irish nurses. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 14, 120–127.

 

Recupero, P.R., Price, M., Keelin A. Garvey, K.A., Daly, B. & Xavier,S.L. 2011.Restraint and Seclusion in Psychiatric Treatment Settings: Regulation, Case Law, and Risk Management. Journal of American Academy of Psychiatry and Law 39:465–76.

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016. Tilastoraportti 7/2016.  Viitattu 22.2.2017. http://www.julkari.fi/handle/10024/130535