Hyvinvointia ja onnellisuutta neulaspoluilta, saariston laineilta ja tunturin rinteiltä

 

Vuoden pimeimmän ajan lähestyessä huomaan etsiväni keinoja, joilla voisin tukea hyvinvointia ja jaksamista, edistää palautumista sekä saada elämään lisää energiaa ja onnellisuutta. Viime vuosien aikana olen huomannut, kuinka luonnossa liikkuminen on tullut yhä isommaksi osaksi arkeani ja kuinka sen merkitys hyvinvoinnilleni on kasvanut. Voiko kävelylenkki neulaspoluilla metsän tuoksua haistellen, istuminen lämpimällä rantakalliolla laineiden liplatusta kuunnellen tai seisominen tunturin rinteillä tuulen ujeltaessa lisätä hyvinvointiamme ja onnellisuuttamme?

Suomalaisten luontosuhde on perinteisesti mielletty vahvaksi ja sitä se näyttää olevan edelleenkin. Vuonna 2021 teetetyn kyselyn vastaajista 90 % koki, että luonto on heille merkityksellinen. Vastaajat kokivat saavansa luonnosta mielenrauhaa, virkistystä ja energiaa. Lisäksi yli puolet vastaajista koki, että luonto auttaa heitä palautumaan ja rentoutumaan. (Koistinen ym. 2021.) Retkeilyn suosio on kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana ja 96 % suomalaisesta aikuisväestöstä harrastaa ulkoilua. Tärkeimpiä syitä lähteä luontoon olivat fyysisen kunnon ylläpitäminen, stressistä palautuminen sekä luonnon rauha ja hiljaisuus. (Luonnonvarakeskus 2022.)

Luonnossa liikkumisen on todettu parantavan sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia monin eri tavoin. Luonnossa oleskelu ja liikkuminen laskevat sykettä ja verenpainetta, vähentävät stressihormonin eritystä, lisäävät vastustuskykyä ja parantavat unenlaatua (Frumkin et al. 2017). Se voi lisätä myönteisten tunteiden ja onnellisuuden kokemista (Bratman et al. 2019, Frumkin et al. 2017), vähentää masentuneisuutta (Bratman et al. 2019, Frumkin et al. 2017) ja ahdistuneisuutta (Frumkin et al. 2017), parantaa kognitiivisia toimintoja, (Berman et al. 2012, Bratman et al. 2019) kuten muistia ja toiminnanohjausta, sekä lisätä luovuutta (Bratman et al. 2019). Aika monta syytä suunnata lähiluontoon tai miksei vähän kauemmaskin.

Vaikka tutkimukset toteavat, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen vaikutuksista hyvinvointiin tarvitaan vielä enemmän tietoa, uskon, että luonnolla on meille paljon annettavaa. Palatakseni ensimmäisen kappaleen pohdintaan, näyttäisi siltä, että neulaspoluilla, saaristossa ja tuntureilla viettämämme aika voi monipuolisesti edistää hyvinvointiamme. Sen sijaan onnellisuuden lisääntymisestä minulla ei ole ollut epäilystäkään. 

 

Kirjoittaja:

Iina Ryhtä
fysioterapeutti, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
iikrry(at)utu.fi

 

Lähteet:

Berman M., Kross E., Krpan K., Askren M., Burson A., Deldin P., Kaplan S., Sherdell L., Gotlib H. & Jonides J. 2012. Interacting with nature improves cognition and affect for individuals with depression, Journal of Affective Disorders, Vol 140 (3), 300-305. https://doi.org/10.1016/j.jad.2012.03.012.

Bratman G., Anderson C., Berman M., Cochran B., de Vries S., Flanders J., Folke C., Frumkin H., Gross J., Hartig T., Kahn, Jr. P., Kuo M., Lawler J., Levin P., Lindahl T., Meyer-Lindenberg A., Mitchell R., Ouyang Z., Roe J., Scarlett L., Smith J., van den Bosch M., Wheeler B., White M., Zheng H. & Daily G. 2019. Nature and mental health: An ecosystem service perspective. Science Advances 5 (7). DOI: 10.1126/sciadv.aax0903 

Frumkin H., Bratman G., Breslow S., Cochran B., Kahn Jr P., Lawler J., Levin P., Tandon P., Varanasi U., Wolf K. & Wood S. 2017. Nature Contact and Human Health: A Research Agenda. Environmental Health Perspectives125 (7). https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1289/EHP1663

Koistinen A., Lehtinen A. & Nieminen E. 2021. Kysely: Lähes 90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa itselleen tärkeänä – erilaisia luontosuhteita on laaja kirjo, ei yhtä ainoaa oikeaa. Viitattu 26.9.2022 https://www.sitra.fi/uutiset/kysely-lahes-90-prosenttia-suomalaisista-pitaa-luontoa-itselleen-tarkeana-erilaisia-luontosuhteita-on-laaja-kirjo-ei-yhta-ainoaa-oikeaa/

Luonnonvarakeskus 2022. Suomalaisten ulkoiluaktivisuus säilynyt korkeana – luontoalueet entistä aktiivisemmassa ja monipuolisemmassa käytössä. Viitattu 28.9.2022. https://www.luke.fi/fi/seurannat/luonnon-virkistyskayton-valtakunnallinen-inventointi-lvvi/suomalaisten-ulkoiluaktivisuus-sailynyt-korkeana-luontoalueet-entista-aktiivisemmassa-ja-monipuolisemmassa-kaytossa

Mikrotauot tukemassa palautumista (työ)päivän aikana

 

Hyvinvoinnista puhuttaessa keskustelussa vilahtaa usein käsite palautuminen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Miksi myös työpäivän aikana tulisi huolehtia riittävästä palautumisesta?

Palautumisella tarkoitetaan yksilön fyysisen ja psyykkisen tilan palautumista kuormitusta edeltäneeseen tilaan. Kuormittavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi työ, huonot elintavat tai sairaus, kun taas palauttavia tekijöitä ovat esimerkiksi riittävä ja laadukas uni, hyvä ravinto, sosiaalinen elämä ja terveys. Työterveyslaitos (2022) kuvaakin palautumista osuvasti akkujen lataamiseksi. On välttämätöntä, että palautumista tapahtuu riittävästi, sillä ilman palautumista keho ylikuormittuu, mikä vähentää hyvinvointia ja jaksamista.

Työhyvinvoinnin tutkimuksessa työpäivän aikaista palautumista on tutkittu jo pitkään ja esimerkiksi lounastaukojen yhteydestä työhyvinvointiin löytyy runsaasti tutkimusta. Pidempien taukojen lisäksi viime vuosina on tutkittu enenevissä määrin myös mikrotaukoja ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin ja palautumiseen. Mikrotauolla tarkoitetaan työpäivän aikana pidettävää lyhyttä taukoa, joka voi vaihdella kestoltaan puolesta minuutista kymmeneen minuuttiin.

Etätyöt ovat tuoneet uusia haasteita työn tauottamiseen, kun lähityössä luonnollisesti päivän aikana tapahtuneet tauot ovat jääneet vähemmälle. Luultavasti olet lähityössä mikrotauottanut työtä huomaamattasi. Olet ehkä vaihtanut työskentelypistettä päivän aikana, käynyt eri rakennuksessa lounaalla tai vaihtanut kuulumisia ohikulkevan kollegan kanssa. Kotona työskennellessä kaikki tapahtuu samassa tilassa ja töiden tauottamiseen tulee todella kiinnittää huomiota, jotta taukojen pitäminen onnistuu.

Asiantuntijatyö on kuormittavaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja työstä palautuminen ottaa aikansa. On hyvä pohtia voisimmeko edistää palautumista jo työpäivän aikana. Olisiko parempi ladata akkua sitä mukaa, kun kulutamme sitä, sen sijaan, että antaisimme akun tyhjentyä kokonaan ennen kuin aloitamme lataamisen?

Mikrotauoilla on todettu olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Jo kolmen kuukauden jälkeen istumatyötä tekevät henkilöt kokivat stressinsä vähentyneen ja tutkimustulokset osoittivat, että mikrotauoilla voidaan mahdollisesti myös edistää työntekijöiden mielenterveyttä. Mikrotaukojen on lisäksi todettu tukevan työntekijöiden palautumista työtehtäviä edeltävälle tasolle, edistävän keskittymiskykyä ja lisäävän työtyytyväisyyttä.

Jotta mikrotauoista olisi hyötyä, tulisi niitä muistaa myös pitää. Uuden tavan omaksuminen osaksi arkea vaatii hieman vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Se, mitä tauon aikana tekee, on kunkin itse valittavissa. Tärkeintä on tehdä jotakin, joka ei liity työntekoon ja katkaisee työn alla olevan tehtävän suorittamisen. Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä mikrotauoille – ehkä löydät näistä itsellesi uusia rutiineja työpäivien lomaan.

·        Nouse ylös seisomaan ja liiku! Venyttele, kävele tai tanssi – tarjoa keholle sitä liikettä, mitä se tuntuu sillä hetkellä kaipaavan.

·        Lähde ulos. Mikäli aikaa on vain vähän, tee pikainen happihyppely hengittäen ulkoilmaa, tai mikäli aikataulut antavat myöden, tee pieni lenkki esimerkiksi korttelin tai talon ympäri.

·        Hengitä. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Jo muutama syvä hengitys rentouttaa.

Kirjoittajan tiedot:
Iina Ryhtä
ft, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

iikrry(at)utu.fi

Lähteet:

Bennett AA, Gabriel AS, Calderwood C. Examining the interplay of micro-break durations and activities for employee recovery: A mixed-methods investigation. J Occup Health Psychol. 2020 Apr;25(2):126-142. doi: 10.1037/ocp0000168.

Kim S, Park Y, Headrick L. Daily micro-breaks and job performance: General work engagement as a cross-level moderator. Journal of Applied Psychology. 2018:103(7), 772–786. https://doi.org/10.1037/apl0000308

Lee KE, Williams K, Sargent L, Williams N, Johnson K. 40-second green roof views sustain attention: The role of micro-breaks in attention restoration. Journal of Environmental Psychology. 2015;42:182-189. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2015.04.003

Mainsbridge CP, Cooley D, Dawkins S, et al. Taking a Stand for Office-Based Workers' Mental Health: The Return of the Microbreak. Front Public Health. 2020;8:215. Published 2020 Jun 11. doi:10.3389/fpubh.2020.00215

Työterveyslaitos. Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta. 2022. Viitattu 4.5.2022. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/nyt-laitetaan-kroppa-ja-nuppi-kuntoon/palautuminen-tarkea-osa-elamantapamuutosta

Liikuttavat koirat

 

Olen aiemmissa blogiteksteissäni käsitellyt lähinnä omaa tutkimusaluettani raskauden seurantaa ja imetystä terveyden edistäjänä. Blogin idea ”terveyttä tieteestä” tarjoaa kuitenkin laajasti muitakin kirjoitusmahdollisuuksia. Kollegani Riitta Rosio kirjoitti jokin aika sitten oman harrastuksensa kylmäuinnin terveysvaikutuksista. Tästä inspiroituneena aloin pohtia itselleni tärkeän vapaa-ajan puuhan, eli koirien kanssa ulkoilun ja harrastamisen merkitystä terveydelle. En ole koiria käsittelevän tutkimuksen asiantuntija, joten tähän varsin kevyellä haulla suoritettuun tutkimustiedon tarkasteluun kannattaa suhtautua terveen kriittisesti.

Itselleni yksi tärkeä arjessa näkyvä terveysteko koiriin liittyen on säännöllinen liikunta. Tähän löytyy perusteita myös tutkimuksista. Erityisesti koiran omistamisen yhteyttä vanhemman väestön terveyteen näyttää tutkitun runsaasti. Koiran omistaminen lisää etenkin ikäihmisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaan oloa. (Mičková ym. 2019, Garcia ym. 2015.) Välttämättömät koiran ulkoilutusreissut lisäävät luonnostaan liikkumista joka päivä säällä kuin säällä. Mielenkiintoista on, että koiran ulkoilutuskin on jossain määrin kulttuurisidonnaista ja joskus ulkoilutus hoituu koirapuistoissa ja omistajan liikkuminen jää vähäisemmäksi. Kaikkia koiria ei myöskään valitettavasti ulkoiluteta tai liikuteta riittävästi, mutta siihen ei nyt puututa tarkemmin tässä kirjoituksessa. Liikunnan lisääminen on myös yksi tärkeä syy hankkia koira, joskin tärkein syy koiran hankintaan lienee haluttu kumppanuus sen kanssa (Westgarth ym. 2015).

Eläinkontaktien – muidenkin kuin koirien – yhteydestä omistajan mielenterveyteen on ristiriitaista tutkimustietoa. Viime vuonna julkaistussa australialaisessa seurantatutkimuksessa ei voitu osoittaa yhteyttä koiran omistamisen ja stressin tai masennusoireiden välillä. Tutkimuksessa seurattiin yli tuhatta ihmistä kahden vuoden ajan. (Cui ym 2021.) Itävaltalaistutkimus on samoilla linjoilla ja pohtii, onko koiran omistajuuden stressiltä suojaavaa vaikutusta liioiteltu niin julkisuudessa kuin aiemmassa tutkimuksessakin (Krouzecky ym. 2019). Toisaalta taas pandemia-aikana toteutetussa kyselyssä Yhdysvalloissa koiran omistajilla havaittiin vähemmän masennusoireita ja vahvempi sosiaalisen tuen kokemus koirattomiin henkilöihin verrattuna. Koiran omistajat eivät kuitenkaan olleet onnellisempia tai vähemmän ahdistuneita kuin koirattomat. (Martin ym 2021.) Tutkimustulosten ristiriitaisuus on melko ymmärrettävää, sillä vaikea kuvitella, että pelkästään koiran omistaminen määrittelisi ihmisen mielenterveyttä. Koirat tuovat hyvää mieltä ja iloa, mutta myös huolta ja stressiä etenkin loukkaantumisten tai sairastumisten johdosta.

Tiivistettynä voisi todeta, että koiran omistajuus voi edistää terveyttä ainakin liikunnan lisääntymisen kautta. Muiden terveysvaikutusten kanssa olisin varovaisempi, mutta omasta puolestani uskallan sanoa, että koirat ovat tuoneet elämään paljon tekemistä ja toimintaa. Etätyöaikanakin pääsee sujuvasti irrottautumaan tietokoneen äärestä, kun koirat vaativat ulkoilutusta. Kliseistä ehkä, mutta koira myös hyväksyy omistajansa juuri sellaisena kuin hän on ja tarjoaa konstailemattomasti seuraa niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

TtT, dosentti, kätilö, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen 

Lähteet

Cui Y, Russell M, Davern M, Christian H. Longitudinal evidence of the impact of dog ownership and dog walking on mental health. Journal of Public Health 2021;43(2): e145-e152.

Garcia DO, Wertheim BC, Manson JE, Chlebowski RT, Volpe SL, Howard BV, Stefanick ML, Thomson CA. Relationships between dog ownership and physical activity in postmenopausal women. Preventive Medicine 2015;70:33-38.

Krouzecky C, Emmett L, Klaps A, Aden J, Bunina A, Stetina BU. And in the middle of my chaos there was you? – Dog companionship and its impact on the assessment of stressful situations. International Journal of Environmental Research and Public Health 2019;16(19): 3664  https://doi.org/10.3390/ijerph16193664

Martin F, Bachert KE, Snow L, Tu HW, Belahbib J, Lyn SA. Depression, anxiety, and happiness in dog owners and potential dog owners during the COVID-19 pandemic in the United States. PLoS ONE 2021;16(12): e0260676. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0260676

Mičková E, Machová K, Daďová K, Svobodová I. Does Dog Ownership Affect Physical Activity, Sleep, and Self-Reported Health in Older Adults? International Journal of Environmental Research and Public Health. 2019; 16(18):3355. https://doi.org/10.3390/ijerph16183355

Westgarth C, Christian HE, Christley RM. Factors associated with daily walking of dogs. BMC Veterinary Research 2015;11: 116. https://doi.org/10.1186/s12917-015-0434-5

 

Hyvinvointia itsemyötätunnosta

 

Hyvinvointi koostuu useasta osa-alueesta ja teemme päivittäin lukuisia eri päätöksiä hyvinvointiin liittyen. Ehkä valitsemme portaat hissin sijasta, täytämme lounaalla lautasen ravitsevalla ruoalla, vietämme aikaa ystävän kanssa tai varmistamme saavamme riittävästi unta. Harvemmin tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että myös sillä on väliä, miten suhtaudumme itseemme - miten itsemyötätuntoisia olemme. 

Kiire tuntuu yllättävän aina, vaikka kuinka yrittäisi panostaa ajanhallintaan. Harmillisen usein kuitenkin juuri ne asiat, joista monet kiireen keskellä tinkivät, ovat asioita, jotka tukisivat ja edistäisivät hyvinvointia. Työpäivän keskellä voi tuntua helpolta nipistää lisää aikaa tauoista, kun etäkokousten keskellä ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Myös lounastauko on helppo jättää väliin töiden ja tehtävien kasaantuessa. Työpäivän jälkeen sohva tuntuukin kutsuvammalta kuin ulkoilu syyssäässä, ja pikaruoka ja herkut ovat houkuttelevampi vaihtoehto kuin ravitseva ja terveellinen kotiruoka. Valinnat, joita päivittäin teemme hyvinvointimme eteen, kertaantuvat ja yhden hyvinvoinnin palikan horjuessa, vaikutukset heijastuvat myös muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin. 

Suurin osa meistä tietää, miten elämäntavoilla voi vaikuttaa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kun ajanhallinnan haasteiden tai jaksamisen puutteen vuoksi ei pystykään toimimaan omien arvojen mukaisesti, tilanne voi aiheuttaa ristiriidan, joka lisää ahdistusta. Sen sijaan, että tilanteeseen suhtautuisi lempeästi ja ymmärtävästi, on helppo sortua itsensä syyllistämiseen ja moittimiseen. Jo maalaisjärkikin sanoo, että näin ei kannattaisi toimia, mutta viime vuosikymmenen aikana myös tutkimustieto itsemyötätunnosta ja sen yhteydestä hyvinvointiin on lisääntynyt. 

Itsemyötätunnolla (engl. self-compassion) tarkoitetaan yksilön kykyä suhtautua itseen ystävällisesti, lempeästi ja armollisesti, erityisesti silloin, kun on vaikeaa ja kohtaamme vastoinkäymisiä tai epäonnistumisia. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo (engl. mindfulness) eli kyky havainnoida itseään tietoisesti ja hyväksyä kaikki ajatukset ja tunteet sellaisenaan, on keskeistä. Sen sijaan, että epäonnistuessamme tuomitsemme tai arvostelemme itseämme, osaammekin suhtautua vastoinkäymisiin rakentavasti. 

Itsemyötätunnon on todettu lisäävän onnellisuutta, optimistisuutta, innostusta ja luovuutta ja itsemyötätunto on yhteydessä myös autonomian ja pystyvyyden tunteisiin. Itsemyötätunnolla ja mielenterveydellä on yhteys. Itsemyötätunto voi vähentää masennusta, ahdistusta ja epäonnistumisen pelkoja sekä lievittää stressiä. Se vahvistaa tunneälyä, joka voi edesauttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. 

Vaikka itsemyötätunto voi tuntua haasteelliselta, se on onneksi taito, jota voi harjoitella. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, kuinka itselleen puhuu, etenkin epäonnistumisen hetkellä. Puhutko itsellesi samalla tavalla kuin puhuisit ystävällesi vastaavassa tilanteessa? Usein osaamme suhtautua ystävän epäonnistumisiin ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti, mutta omalla kohdallamme tämä on vaikeaa. 

Voisiko seuraava hyvinvointiin liittyvä päätöksesi ollakin se, että suhtaudut itseesi myötätuntoisemmin? Kuten todettu, hyvinvoinnin eri osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa, niin hyvässä kuin pahassa. Kuka tietää mihin kaikkialle itsemyötätuntoinen suhtautuminen voi sinut vielä viedä. Jos itsemyötätunnolla voi lisätä onnellisuutta, optimistisuutta, innostuneisuutta ja luovuutta, kuulostaa se panostamisen arvoiselta hyvinvointiteolta.

Kirjoittajan tiedot:

Iina Ryhtä
fysioterapeutti, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
iikrry(at)utu.fi

Lähteet:

Barnard, L. K., & Curry, J. F. (2011) Self-compassion: Conceptualizations, correlates, & interventions. Review Of General Psychology, 15(4), 289–303. doi:10.1037/a0025754

Hagerman LA., Manankil-Rankin L. & Schwind JK. (2020) Self-compassion in undergraduate nursing: an integrative review. Int J Nurs Educ Scholarsh. 2020 Nov 5;17(1):/j/ijnes.2020.17.issue-1/ijnes-2020-0021/ijnes-2020-0021.xml. doi: 10.1515/ijnes-2020-0021. PMID: 33151177.

Magnus, C., Kowalski, K., & McHugh, T. (2010) The role of self-compassion in women's self-determined motives to exercise and exercise-related outcomes. Self and Identity, 9, 363–382. doi:10.1080/15298860903135073

Marsh IC., Chan SWY. & MacBeth A. (2018) Self-compassion and Psychological Distress in Adolescents-a Meta-analysis. Mindfulness (N Y). 2018;9(4):1011-1027. doi: 10.1007/s12671-017-0850-7.

Neff, K. D. (2009) The role of self-compassion in development: A healthier way to relate to oneself. Human Development 52(4), 211–214. doi:10.1159/000215071

Nyyti ry. Itsemyötätunto on ystävällisyyttä itseä kohtaan. (2021) Saatavilla: https://www.nyyti.fi/itsemyotatunto/ Viitattu 16.11.2021

YTHS. Itsemyötätunto. (2021) Saatavilla: https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/itsemyotatunto/  Viitattu 16.11.2021

Zessin U., Dickhäuser O. & Garbade S. (2015) The Relationship Between Self-Compassion and Well-Being: A Meta-Analysis. Appl Psychol Health Well Being. 2015 Nov;7(3):340-64. doi: 10.1111/aphw.12051

Tunnistatko tunnetaidot?

 

Tunnetaitojen tärkeydestä vallitsee laaja yksimielisyys niin psykologian, terveys-, sosiaali-, kasvatus-, kuin terapia-alankin ammattilaisten kesken. Tunnetaidot ovat nykyisin osana peruskoulun opetussuunnitelmaa ja ne mainitaan myös yhtenä tärkeimmistä tulevaisuuden työelämätaidoista. Tunnetaitojen puute taas liittyy usein niin mielenterveys- kuin sosiaalisiinkin ongelmiin. Tunteet ovat keskeisessä roolissa kaikessa siinä miten ihminen asiat kokee ja mitä hän eri asioista kokemustensa perusteellä päättää. Mutta mitä nämä tunnetaidot lopulta ovat?

Tunnetaidot koostuvat useasta eri osa-alueesta. Tiivistettynä voisi todeta tunnetaitojen olevan kykyä tiedostaa omat tunteensa ja niiden vaikutuksen omaan toimintaan sekä käyttää tunteita tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Laajemmin kuvailtuna tunnetaitojen kokonaisuus syntyy kyvystä havaita ja tunnistaa tunteet, ymmärtää tunteiden merkityksiä ja sisältöjä sekä ilmaista ja hallita tunteita. Näiden taitojen myötä saamme työkaluja niin omaan elämänhallintaamme kuin pysyvien ja toimivien ihmissuhteiden luomiseen.

Tunnetaitojen perusta luodaan jo lapsuudessa, vanhemman ja lapsen riittävän turvallisessa kiintymyssuhteessa, jossa vanhempi mallintaa ja vahvistaa lapsen tunnetaitoja arjen eri tilanteissa. Aikuinen nimeää tunteita lapselle, opettaa lapsen huomaamaan tunteita eri tilanteisiin liittyen, auttaa lasta ymmärtämään tunteisiin liittyviä kokemuksia, sallii lapsen ilmaista omat tunteensa, ja auttaa lasta säätelemään voimakkaita tunnekokemuksia. Lapsi oppii aikuisen avulla keinoja hallita stressaavia tilanteita ja oppii miten toimia vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kaiken tämän myötä lapsi oppii samalla tunteisiin liittyvää sanastoa, mikä on myös tärkeää, jotta lapsi alkaa hahmottamaan tunteisiin liittyviä asioita.

Tunteet tuottavat meille tietoa, jota voimme hyödyntää niin omassa elämässämme ja ajattelussamme kuin vuorovaikutussuhteissa toisten kanssa. Riittävän hyvät tunnetaidot auttavat näkemään asioissa monia eri perspektiivejä, ne auttavat ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa, muutostilanteiden ja stressin hallinnassa. Tunnetaidot auttavat käyttäytymään vastuuntuntoisesti sekä hyödyntämään tunteita oman itsemme motivoimisessa erilaisten itselle tärkeiden päämäärien hyväksi. Sosiaalisissa suhteissa tunnetaidot näkyvät kykynä empatiaan, toisen kuuntelemiseen, toisten oikeuksien kunnioittamiseen, herkkyytenä käsitellä empaattisesti ja kunnioittavasti toiselle ihmiselle tärkeitä uskomuksia, sekä kykynä auttaa tarvittaessa myös toista ihmistä tämän tunteiden säätelyssä. Kaikki taitoja, joiden tarpeen me aikuisetkin tunnistamme niin päivittäisessä työympäristössämme kuin vaikkapa sosiaalisessa mediassa tarvittavana osaamisena.

Käytämme tunnetaitoja sekä tietoisesti että vaistomaisesti. Tunnetaidot eivät tarkoitakaan pelkästään sanallista viestintää, vaan tunnetaidot tulevat esille myös ilmeissä, eleissä, asennossa, kosketuksessa, äänenpainossa tai tekemisessä tai tekemättä jättämisessä. Kaikesta tästä emme ole välttämättä kovin tietoisia. Tunnetaidot ovat yhteydessä myös yleiseen kognitiiviseen suoriutumiseen, jotta pystymme omaksumaan ja oppimaan uutta. Kiinnostus ja oppimisen ilo, molemmat aktiivisia ja positiivisia tunnetiloja, ovat hyödyllisiä oppimisen kannalta. Nämä ovat tärkeitä taitoja lapselle koulussa, mutta yhtä hyvin myös aikuiselle nykypäivän vaativassa ja jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä.

Tunteet ja tietoisuus eivät ole toistensa vastakohtia vaan muodostavat tiiviin kokonaisuuden: tunteet herättävät tietoisen ajattelumme tarjotessaan ensin signaalin asioista, joihin meidän tulisi syystä tai toisesta kiinnittää huomiota. Kun olemme tietoisia tunteistamme ja niiden vaikutuksesta meihin, pystymme käyttämään hyödyksemme tunteiden tarjoamaa tietoa oman käyttäytymisemme säätelyssä oman hyvinvointimme edistämiseksi.

 

 

Kirjoittaja: 

Maija Salokivi

Väitöskirjatutkija, FM, musiikkiterapeutti

Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Jyväskylän yliopisto

maija.salokivi@gmail.com

 

Lähteet:

Bosacki, S. L. (2008). Children’s emotional lives: Sensitive shadows in the classroom. Peter Lang Publishing.

Carr, A. (2016). The handbook of child and adolescent clinical psychology. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315744230

Isokorpi, T. 2004. Tunneoppia parempaan vuorovaikutukseen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Tammi.

Kokkonen, M. & Siponen, U. (2005). Sosioemotionaaliset taidot terveystiedon tavoitteina. Teoksessa Peltonen, H. & Kannas, L. (toim.) Terveystieto tutuksi – ensiapua terveystiedon opettamiseen. Helsinki: Opetushallitus.

Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD). 2018. Future of Education and Skills.

Salokivi, M., Salanterä, S. & Ala-Ruona, E. (2021) Scoping review and concept analysis of early adolescents’ emotional skills: Towards development of a music therapy assessment tool, Nordic Journal of Music Therapy, DOI: 10.1080/08098131.2021.1903977

 

PANDEMIA AIHEUTTAA MYÖS HENKISTÄ RASITETTA – UUSIA JA VANHOJA KEINOJA TOISTEMME TUKEMISEKSI?

On vaikea kirjoittaa muusta kuin koronasta, kun elämä on sitä pullollaan. Korona puhuttaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän, mutta varmasti se tuntuu useimman meistä arjessa ja näkyy nykyisin jopa katukuvassa. Se on varmasti ollut osittain yhdistävä tekijä. Me olemme yhdessä vastaan jotakin, josta meillä ei oikeastaan ole aiempaa kokemusta. Kokemukset ovat varmaan hyvin erilaisia riippuen elämäntilanteesta ja elämän piiristä.

Koronan vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ovat olleet monialaiset. On puhuttu erilaisista taloudellisista vaikutuksista, vaikutuksista oppimiseen ja monen muuhun. On puhuttu jopa uuden luokan muodostumisesta koronan aiheuttaman syrjäytymisen vuoksi. On vaikea välillä tietää, mikä näistä keskusteluista ja kannanotoista on pelkkää spekulaatiota tai jopa pelon aiheuttamaa tiedon väritystä.

Koronan vaikutuksista on kuitenkin jo paljon tutkimusta. Täytyy sanoa, että joskus sitä suorastaan hämmästyy, mistä kaikesta meillä Suomessa kerätään tietoa. THL:n tuoreessa julkaisussa nimittäin on todettu, että vuonna 2020 valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen on tullut enemmän soittoja kuin aiempina vuosina. Määrä oli suurin huhtikuussa, jonka jälkeen puhelujen määrä laski ja elokuussa puheluita oli taas enemmän. Eniten kasvoi nuorten soittajien määrä. Myös muualta maailmalta on tullut tutkittua tietoa siitä, että mielenterveysongelmien määrä on lisääntynyt ja tarve psyykkiseen tukeen on kasvnut.

Covid-19 pandemia luo uusia toimintatapoja. Esimerkiksi Australiassa on valtion tukemana tarjolla virtuaalista mielenterveyttä tukevia palveluita. Myös Yhdysvalloissa on telepsykiatrian määrä lisääntynyt Covid-19 myötä. Toivottavasti kykenemme täällä meilläkin vastaamaan tähänkin lisääntyneeseen ihmisten tarpeeseen.

Terveydenhuollosta tapahtunut mahtava digitaalinen kehitys on Suomessa todellisuutta. Olemme löytäneet uusia keinoja hoitaa potilaita telelaitteiden avulla. Tamperelaisen tutkimuksen mukaan toisen ihmisen kasvojen näkeminen vaikka vain ruudulla aiheuttaa aivoissamme samanlaisen reaktion kuin oikeasti tapaisimme toisen ihmisen. Tätä tutkimusta on hyvä jatkaa.

Covid-19 pandemia on pelon ja ahdistuksen lisäksi muuttanut yleistä kanssakäymistämme. Nyt olemme Suomessa toisen aallon kynnyksellä. Kesä antoi meille hetken levähdyksen ja nyt meitä taas vaaditaan olemaan tarkkana yhteisessä kanssakäymisessä. Koronan myötä joudumme taas pitämään etäisyyttä toisiin ihmisiin: ei enää halauksia eikä läheistä kanssakäymistä. Toivottavasti ei käy kuten Kustaa Vilkunan novellissa Karoliinin korvapuusti: Moiset keikaroinnit huutiin ja voi sellaisia, jotka niitä vielä harrastavat! Sillä tarvitsemme vanhoja keinoja uusin välinein: Tukea ja olla läsnä toisillemme!

Kirsi Terho, sh, TtM, tohtori koulutettava TY hoitotieteenlaitos
kirsi.m.terho@gmail.com

Lähteet

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139889/Viikko%2037-2020%20-%20Koronaepidemian%20vaikutukset%20hyvinvointiin%20palveluihin%20ja%20talouteen.pdf?sequence=37&isAllowed=y

Khaleghi A, Mohammadi MR, Jahromi GP, Zarafshan H. New Ways to Manage Pandemics: Using Technologies in the Era of COVID-19, a Narrative Review. Iranian Journal of Psychiatry. 2020;15(3):236-242. Accessed September 16, 2020. http://search.ebscohost.com/login.aspx?direct=true&db=cin20&AN=144778651&site=ehost-live

Marshall, J. M., Dunstan, D. A., & Bartik, W. (2020). The role of digital mental health resources to treat trauma symptoms in Australia during COVID-19. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 12(S1), S269-S271.http://dx.doi.org/10.1037/tra0000627

Newman K, Wang AH, Wang AZY, Hanna D. The role of internet-based digital tools in reducing social isolation and addressing support needs among informal caregivers: a scoping review. BMC Public Health. 2019;19(1):1-12. doi:10.1186/s12889-019-7837-3

Restauri N, Sheridan AD. Burnout and Posttraumatic Stress Disorder in the Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) Pandemic: Intersection, Impact, and Interventions. Journal of the American College of Radiology. 2020;17(7):921-926. doi:10.1016/j.jacr.2020.05.021

Soklaridis S, Lin E, Lalani Y, Rodak T, Sockalingam S. Mental health interventions and supports during COVID- 19 and other medical pandemics: A rapid systematic review of the evidence. General Hospital Psychiatry. 2020;66:133-146. doi:10.1016/j.genhosppsych.2020.08.007