Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitotieteen julkaisut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitotieteen julkaisut. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Posteriesitys kansainvälisessä konferenssissa – aloittelijan opas

Toukokuussa Roomassa järjestettiin World Congress on Public Health -konferenssi. Olin konferenssissa ensimmäistä kertaa posteriesitystä pitämässä, tähän kun oli kannustettu jo jatko-opintoihin hakiessa. Konferenssit ovatkin loistava tapa saada esiintymiskokemusta, päästä kertomaan omasta tutkimuksesta, harjoitella kieltä, verkostoitua ja toki oppia uutta myös muiden esityksiä seuraamalla. Minulle konferenssi tarjosi näiden lisäksi monta muutakin oppimiskokemusta, jotka jaan nyt kanssanne.

Ensimmäinen askel oli löytää sopiva konferenssi, minne omaa esitystä voisi tarjota. Itse lähdin ehkä hieman epätieteellisellä menetelmällä googlaamaan hakusanoilla health + conference + Paris, health + conference + Venice, health + conference + Rome. Ja niin edelleen. Ehkä huomaattekin, että olin erityisen kiinnostunut konferensseista, jotka järjestettäisiin tietyissä kaupungeissa, ehkä jopa aurinkoisina kevätkuukausina. Useita googlauskertoja myöhemmin tärppäsi: toukokuussa Roomassa järjestettäisiin World Congress on Public Health -niminen konferenssi. Kaikki täsmäsi, konferenssiin etsittiin esityksiä juuri minun aiheestani, monien muiden aiheiden ohella. Nopeasti tarkistin vielä, ettei kyseessä ollut huijaussivusto ja varmistin ohjaajiltani, että konferenssi oli tunnettu ja luotettavaksi todettu.

Seuraavaksi pohdin sitä, voisinko saada matka-apurahaa esitykseeni. Huomasin oman laitoksen sosiaalisen median kautta tiedon, että eräs säätiö oli juuri myöntänyt laitoksemme opiskelijoille apurahoja, myös matka-apurahoja. Seuraava hakumahdollisuuskin oli jo muutaman kuukauden päästä, joten päätin kokeilla onneani. Tarkastelin apurahojen hakuilmoitusta ja perustelin hakemuksessani, kuinka juuri minun esitykseni vastaisi rahoittajan toiveita. Laitoin hakemuksen eteenpäin ja melkein unohdin koko asian, kunnes eräänä marraskuisena päivänä sähköpostiini kilahti tietoa, että matka-apuraha on minulle myönnetty. Kiitos Kunnallisalan kehittämissäätiö!

Sitten tulikin hieman hoppu. En ollut apurahahakemuksen jälkeen uhrannut koko konferenssille ajatustakaan, mutta nyt huomasin abstraktin viimeisen jättöpäivän olevan noin viikon päästä. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tieteelliseen konferenssiin abstraktia. En siis ollenkaan tuntenut sääntöjä, joita sen laatimisessa tulisi noudattaa. Onko tulosten oltava kokonaan uusia (ei), voinko esittää samat tulokset kuin artikkelissa (kyllä, mutta mielellään hieman eri näkökulmasta), pitääkö itse posterikin olla tehtynä jo abstraktia lähetettäessä (onneksi ei). Kymmenet kysymykset risteilivät päässäni. Onneksi ohjaajani ja seurantaryhmäni jäsenet lupasivat auttaa minua ja vakuuttelivat, että saan abstraktin kirjoitettua määräajassa. Ja niin sainkin, ja jopa hyväksyvän vastauksen muutamia viikkoja myöhemmin!

Uusien asioiden opettelu ei päättynyt tähän. Ehdin myös ennen Roomaan päätymistä oppia sen, että lennot kannattaa varata vasta kun tietää varmaksi oman esitysaikansa (ja lentoihin kannattaa sisällyttää vaihto-oikeus) sekä sen, että lentoja ei tosiaankaan voi vaihtaa ilman tuota vaihto-oikeutta. Opin myös, että rukouksiin vastataan ja joskus omalle esitysvuorolle voi ehtiä hieman niukemmallakin lentokentän ja konferenssipaikan välisellä siirtymäajalla (kiitos posterisalin rikkoutuneen näytön ja sen korjaamiseen kuluneen ajan juuri ennen omaa esitysvuoroani). Nyt tiedän myös, ettei kannata ajatella, että ”ei siellä kukaan minua tunne, jos mokaan tai myöhästyn”; salissa ensimmäisenä vastaan voi tulla professori omalta laitokselta. Lisäksi voin kertoa, että posteriesityksen voi hyvin pitää myös ilman sitä posteria, jos näyttö ei korjausyrityksistä huolimatta tule kuntoon.

Kaiken kaikkiaan matka oli oikein opettavainen, antoisa ja ikimuistoinen. Uskon myös saaneeni tutkimukselleni uusia lukijoita ja viimeisen kuukauden ajan olenkin tyytyväisenä seuraillut ResearchGatesta tulevia ilmoituksia: ”Tiina, people are reading your work”.

Kannustan siis kaikkia väitöskirjatutkijoita pitämään esityksiä omista tutkimusaiheistaan. Toivon, että kokemukseni myötä uskallat luottaa siihen, että kaikesta selviää. Myös posteriesityksestä kansainvälisessä konferenssissa.

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

tiistai 11. syyskuuta 2018

Tutkimuksen sietämätön hitaus


Uutta tietoa ympäri maailman vyöryy jatkuvana tulvana saatavillemme vuorokauden ajasta riippumatta. Uunituoreet uutiset ovat käytettävissämme älylaitteillamme lähestulkoon missä tahansa. Älylaitteiden teknologia kehittyy lähes yhtä hengästyttävällä tahdilla; nyt omistamaasi älypuhelinmallia ei ehkä enää ole edes saatavilla tai ainakin siitä löytyy jo vähintään seuraava, kehittyneempi versio. Miten tässä jatkuvassa uusien innovaatioiden ja päivitysten virrassa sinnittelee terveystieteiden tutkija, joka yrittää tuottaa luotettavaa tutkimukseen perustuvaa tietoa?

Tutkimusprosessi on joskus tuskastuttavan hidas. Tutkimuskysymykset eivät lopu eikä jatkuva kehitys vähennä tutkimuksen tarvetta; päinvastoin, meillä on yhä enemmän mahdollisuuksia monitieteiselle ja kansainväliselle yhteistyölle.  Mielekkään tutkimuskysymyksen löytämisestä käynnistyy kuitenkin prosessi, jolla ei voi kilpailla nopean tiedonsiirron markkinoilla. Tutkimussuunnitelman kirjoittaminen, rahoituksen, eettisen toimikunnan lausunnon ja tutkimuslupien hakeminen on viikkojen, ellei kuukausien projekti. Valmistelut tutkimuksen aineistonkeruun käynnistämiseksi vaativat nekin omat toimenpiteensä. On lähetettävä sähköpostia, jätettävä soittopyyntöjä, järjestettävä tapaamisia, neuvoteltava ja tehtävä kompromisseja. Tutkijan toiveet ja käytettävissä olevat resurssit eivät aina kohtaa. Silloinkin on tehtävä valinta: käytetäänkö aikaa lisäresurssien etsimiseksi vai muokataanko suunnitelmaa käytettävien voimavarojen mukaiseksi? Huolellisesta valmistelusta huolimatta aineistoa kerätessä tulee vastaan yllätyksiä, jotakin, mitä ei voinut edes kuvitella etukäteen.

Eräänä onnellisena päivänä tutkijalla on aineisto tallennettuna, sitten analysoituna ja viimein raportti kirjoitettuna. Siitä alkaa kuitenkin vielä viimeinen taisto tutkimustulosten julkaisemiseksi. Tiedelehtien maailma on armoton, tarjontaa on niin paljon, että vain parhaat hyväksytään. Käsikirjoitusten hylkäykset tai tekstin mittavat muutospyynnöt viivästyttävät tulosten julkaisua taas jopa kuukausilla.

Toisinaan tutkijaa siis saattaa turhauttaa - ehkä syystäkin. Teknologiaan liittyen tutkimuksen hitaus entisestään korostuu. Tutkimusryhmämme mielenkiinnon kohteena ovat olleet aktiivisuutta ja unta mittaavat rannekkeet. Julkaisuprosessin ollessa vielä kesken kaikki kuvaamamme rannekemallit ovat jo päivittyneet uusiin ja yksi valmistaja on kokonaan poistunut markkinoilta. Perinteinen tutkimusprosessi ei ajan suhteen juuri jousta, mutta sen vastapainoksi julkaistut tutkimukset ovat tarkan seulan läpi selvinnyttä, luotettavaa näyttöä.

Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtT, erikoistutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi

tiistai 29. toukokuuta 2018

Uusia tuulia tupakkaan liittyvään terveysohjaukseen


Jälleen ensi torstaina, toukokuun viimeisenä päivänä vietetään kansainvälistä tupakatonta päivää ”World No Tobacco Day”, jonka tarkoituksena on muistuttaa tupakkatuotteiden aiheuttamista moninaisista haitoista ja tupakanvastaisten toimien tärkeydestä. Tupakanvastaisen työn tärkeys on ollut viime viikkoina esillä mediassa erityisesti nuuskan näkökulmasta, sillä uutisotsikoissa on nostettu esille valtoimenaan rehottava laiton nuuskakauppa ja jo peruskouluikäisten kertomukset nuuskan helposta saatavuudesta.

Tupakkaan liittyvällä terveysohjauksella on keskeinen rooli tupakanvastaisessa työssä muiden toimien, kuten hintapolitiikan ja tupakoinnin rajoittamisen ohella. Terveysohjaus on tärkeässä roolissa etenkin lasten ja nuorten kohdalla, joiden tietämyksessä ja ymmärryksessä tupakoinnin haitoista saattaa vielä olla aukkoja, mutta jotka kohtaavat tupakkaa eri arkipäivän tilanteissa. Terveysohjauksessa onkin nuorilla kokeiltu monia eri menetelmiä ja saavutettu lupaavia tuloksia. Haasteena on kuitenkin ollut löytää menetelmä, joka toimii ja herättää kiinnostuksen yhtä lailla sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Ratkaisuksi tähän on muun muassa kokeiltu erilaisia digitaalisia menetelmiä, joista yksi on ollut terveysohjauksen pelillistäminen.

Fume-pelillä saavutetut tulokset positiivisia

Kerroin aiemmissa blogikirjoituksissani varhaisnuorten tarpeista tupakaan liittyvää terveysohjausta koskien ja kehittämästämme Fume-terveyspelistä, joita molempia tutkin tuoreessa väitöskirjassani. Nuorten kanssa kehittämämme tutkimustietoon pohjautuva mobiilipeli Fume suunniteltiin terveysohjauksen menetelmäksi erityisesti varhaisnuorten tarpeet huomioiden. Pelin soveltuvuuden arvioimiseksi toteutimme tutkimuksen (Parisod ym. 2018), jossa testasimme pelin kiinnostavuutta, käyttöä ja sillä saavutettavia terveysohjaustuloksia varhaisnuorilla. Vertasimme tutkimuksessamme Fume-pelin tuloksia sen kanssa samansisältöiseen internet-sivustoon, joka ei sisältänyt peleille ominaisia elementtejä.



Saamamme tulokset olivat Fumen näkökulmasta lupaavat, sillä ne osoittivat, että pelin muodossa toteutettu tupakkaan liittyvä terveysohjaus kiinnosti enemmän varhaisnuoria ja he myös käyttivät peliä omaehtoisesti vapaa-ajallaan internet-sivustoa enemmän. Fume-peliin kohdistuneessa kiinnostuksessa tai sen käytössä ei havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tulokset myös osoittivat, että tutkimuksen kahden viikon seurantajakson aikana pelillä saavutettiin myönteisiä muutoksia varhaisnuorten savukkeisiin liittyvissä mielikuvissa ja asenteissa, jollaisia ei havaittu internet-sivustoa käyttäneiden ryhmässä tai ilman interventioita jääneessä kontrolliryhmässä. Havaitsimme, että pelielementtien lisääminen ei myöskään vaikuttanut tarkasteltuihin ohjaustuloksiin negatiivisesti. Nämä myönteiset tuloksemme kannustavatkin harkitsemaan Fume-peliä yhtenä ohjausmenetelmänä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan työssä.

Ota nuuska puheeksi

Tutkimuksemme nuuskaan liittyvät tulokset herättivät huomiomme. Yli 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 151 varhaisnuoresta ei muistanut saaneensa nuuskaan liittyvää terveysohjausta viimeisen kouluvuoden aikana. Lisäksi hieman yli 50 prosenttia heistä ei osannut mainita yhtään nuuskan terveyshaittaa. Tuloksiemme, aihetta koskevien uutisten ja aiempien nuorten nuuskankäyttötilastojen valossa nuuskaan liittyvään terveysohjaukseen tuleekin kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota. Työsarkaa siten tupakoimattomuuden edistämisten ja terveysohjauksen saralla vielä riittää.


Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod
terveydenhoitaja, TtM (väit.)
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi


Lähteet:

Parisod H. 2018. A health game as an intervention to support tobacco-related health literacy among early adolescents. Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis D 1357. Väitöskirjat, Turun yliopisto. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7257-9

Parisod H, Pakarinen A, Axelin A, Löyttyniemi E, Smed J & Salanterä S. 2018. Feasibility of Mobile Health Game “Fume” in Supporting Tobacco-related Health Literacy among Early Adolescents: A Three-Armed Cluster Randomized Design. International Journal of Medical Informatics 113, 26–37.

THL 2017. Kouluterveyskyselyn 2017 tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

Thomas RE, McLellan J, Perera R. 2015. Effectiveness of school-based smoking prevention curricula: systematic review and meta-analysis. BMJ Open 5, e006976.

WHO. 2017. WHO report on the global tobacco epidemic, 2017. Monitoring tobacco use and prevention policies. World Health Organization, Geneva. Saatavissa: http://www.who.int/tobacco/global_report/2017/en/


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kohti väitöstä



Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa tohtorikoulutettavan työstä. Nyt kun tohtorikoulutettavan työrupeamani on valmistumassa, on aika suunnata katse kohti väitöstä. Tässä blogissa kirjoitan siitä, mitä väitöskirjan valmistumisen ja väitöksen välillä tapahtuu. Kirjoitan jälleen terveystieteilijänä, kotiyliopistonani Turun yliopisto. Kuvaamani prosessi voi poiketa eri tieteenaloilla ja eri yliopistoissa.

Prosessi etenee jokseenkin näin, kun kyseessä on artikkeliväitöskirja. Kun väitöskirjan artikkeleista on riittävä määrä hyväksytty ja loputkin vähintään lähetetty lehteen, on aika viimeistellä väitöskirjan yhteenveto-osa. Yhteenvetoa (summary) on voinut kirjoittaa jo yhtä aikaa artikkelien ja tutkimuksen edetessä, mutta melko usein se jää kuitenkin viimeiseksi ponnistukseksi väitöskirjaprosessissa. Kun artikkelit ja väitöskirjan yhteenveto-osa on kasassa, kommentoivat ohjaaja(t) ja seurantaryhmän jäsenet kokonaisuutta. Kaikilta edellä mainituilta tulee olla kirjallinen puolto väitöskirjan esitarkastusprosessin aloittamisesta.

Esitarkastusprosessi käynnistyy, kun väitöslupa-anomus, ja tarvittavat liitteet on toimitettu tiedekuntaan. Välttämättömiin liitteisiin kuuluu muun muassa todistus käsikirjoituskokonaisuuden tarkastuksesta plagiaatintunnistusjärjestelmällä, päätös jatko-opintojen hyväksymisestä tohtorintutkintoon, selvitys yhteenveto-osan kuvista ja taulukoista sekä tarvittavat luvat niiden käyttöön, selvitys omasta osuudesta osajulkaisuissa sekä kirjallinen suostumus kaikilta kirjoittajilta liittää julkaisematon artikkelikäsikirjoitus väitöskirjaan.

Tiedekunnan tohtoritoimikunnan papereidenjättöpäiviä ja kokouksia on kerran kuukaudessa. On siis osattava tähdätä paperit valmiiksi sopivaa päivämäärää silmällä pitäen, koska muutoin päivänkin myöhässä palautetut paperit odottavat seuraavan kuun kokousta. Jos tohtoritoimikunta kokouksessaan myöntää esitarkastusluvan, lähtee väitöskirja kokonaisuudessaan nimetyille esitarkastajille tarkastettavaksi. Esitarkastajien lausunnot tulevat noin kahden kuukauden sisällä, jos hyvin käy. Joskus voi joutua odottamaan paljon kauemmin. Väitöspäivästä voi tässä vaiheessa jo keskustella ohjaajien kanssa, mutta merkata vasta lyijykynällä kalenteriin, koska varmaksi päivämäärän voi sopia vasta, kun esitarkastajien lausunnot ovat tohtoritoimikunnan ja johtokunnan pöydällä. Ennen tätä tohtorikoulutettava korjaa käsikirjoitusta esitarkastajien kommenttien perusteella niin kauan, kunnes esitarkastajat ovat valmiita puoltamaan väittelyluvan myöntämistä.

Jälleen siis tähdätään paperit sopivaan kokoukseen ja odotellaan päätöstä tohtoritoimikunnalta ja johtokunnalta. Kun tuo väittelylupa (voidaan puhua myös painatusluvasta) on saapunut, voi väitöspäivän vihdoin sopia. Vähintään vastaväittäjän, kustoksen ja väittelijän olisi hyvä saada päivämäärä sopimaan kalenteriin. Nyt on aika varmistaa myös väitöksen ja karonkan paikat, tehdä tarvittavat varaukset ja kirjoittaa kiitokset (varaa lähelle nenäliinoja).

Useilla laitoksilla ja tiedekunnilla on olemassa omat muistilistat ja ohjeet väittelijälle. Onneksi myös hoitotieteen laitoksella on omansa jatko-opiskelijoiden moodlessa. Muutamia tärkeitä tehtäviä mainitakseni, on tilattava isbn ym. numerot kirjastolta omalle väitöskirjalle, allekirjoitettava julkaisusopimus, sovittava painotalon kanssa väitöskirjan painamisesta, oikoluetteva vedoksia, ja jos uskaltaa, voi vielä kerran tarkistaa lähdeluettelon (siihen menee muuten yhden työpäivän verran aikaa, vaikka ei uskoisi!). Lisäksi varataan väitöskahvit (ennen ja jälkeen väitöksen), hoidetaan vastaväittäjän matkat ja majoitukset, valmistellaan kutsut sekä sovitaan karonkkapaikan kanssa juhlan järjestelyistä. Karonkka on vastaväittäjän juhla, joten hänen toiveitaan voi tiedustella, kunhan yhteydenpidosta on sovittu ohjaajan kanssa.

Kun väitöskirjat tulevat painosta, hoidetaan jakelu ja väitöksestä tiedottaminen tiedekunnan ja laitoksen ohjeiden mukaan. Samalla valmistellaan lectio praecursoria, viestintätiedote ja karonkan puheet, sekä hankitaan lahjat vastaväittäjälle, ohjaajille ja seurantaryhmälle. Sitten vielä kukat, kakut, kampaukset, plaseeraus, allergiat, menut, ohjelma, jatkot, mekko ja meikki.. onkohan kaikki nyt varmasti hoidettu? Siitä, kun omasta mielestä kirja oli ensimmäisen kerran "valmis", onkin yhtäkkiä kulunut yli puoli vuotta ennen kuin virallinen väitöspäivä koittaa.

Tohtorikoulutettava Hanna Miettinen Itä-Suomen yliopistosta kirjoitti Hovato:n (Hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto) blogissa viime kesänä siitä, mitä yhteistä on kirjoittaa väitöskirjan artikkeleita ja suunnitella häitä. Blogissa oli monta hyvää vinkkiä molempiin, ja nyt aionkin keskittyä listan viimeiseen: ” Promise yourself that you will enjoy the day, when it is official!”. 



Kirjoittajan tiedot:

Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tunnistatko faktan fiktiosta?



Asiantuntija kommentoi ravintosuosituksia, ja sosiaalinen media repeää keskusteluun mitä kuuluu lautaselle ottaa. Kuka tahansa voi tituleerata itseään asiantuntijaksi, ja virheellisenkin tiedon levittäminen on nykyisin helppoa.


Virheellisen tiedon levittäminen luotettavan oloisilla foorumeilla on helppoa. 
Kuka tahansa voi perustaa esimerkiksi blogin tai verkkosivuston ja hankkia suuren lukijakunnan julistamalla yleisöön vetoavaa tietoa erilaisista terveyteen liittyvistä ilmiöistä. Tämä voi olla hyvin haitallista, jopa vaarallista, koska vastuu tiedon luotettavuuden arvioinnista jää kokonaan lukijalle. Hyvinkin haitalliset ilmiöt pääsevät näin yleistymään yhteiskunnassa. Näistä esimerkkeinä erilaiset ”muotidieetit”, rokotusvastaisuus, vaihtoehtohoitojen suosiminen ja lääketieteellisistä toimenpiteistä kieltäytyminen, sairauksien hoitaminen ruokavaliolla kansallisten ravitsemussuositusten vastaisesti jne. Esimerkkejä on lukuisia, uusimpana kohu väitetyistä hopeaveden terveysvaikutuksista vaikka todellisuudessa se on elimistölle myrkyllistä! On hyvin helppoa vakuuttaa lukija hoidon tai terveyskäyttäytymisen vaikuttavuudesta kertomalla, miten oma ja monen muun vointi on sen avulla parantunut. Teksteissä saatetaan käyttää jopa lähteenä tutkimuksia tai tekstin kirjoittaja voi olla luotettavan kuuloinen ammattilainen, mikä helposti vetoaa suureen yleisöön ja antaa tekstistä luotettavan vaikutelman.


Mistä tietää, milloin julkaistuun sanaan voi luottaa? Riittääkö, että kirjoituksessa on viitattu tutkimukseen? Ei, se ei vielä takaa sitä, että tieto on luotettavaa. Ei edes se, että tutkimus on julkaistu tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä takaa sitä, että tutkimus on luotettava tai sen tulokset yksinään olisivat peruste esimerkiksi kansallisten hoitosuositusten vastaiseen toimintaan. Tieteellisetkin lehdet julkaisevat todennäköisemmin tutkimuksen, jonka tulokset ovat positiivisia. Toisaalta systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, joiden tarkoitus on koota kattavasti yhteen tiettyä terveysvaikutusta mittaavat tulokset, päätyvät useimmiten englanninkieliset tutkimukset. Jo nämä tekijät vääristävät saatavilla olevaa tietoa. Lisäksi uuden tutkimuksen tulokset tulisi aina peilata ja kriittisesti arvioida suhteessa jo olemassa olevaan tutkimustietoon samasta aiheesta.

Jotta tutkimustuloksiin voi luottaa, täytyy ymmärtää jotakin tutkimusprosessista ja osata arvioida käytetyn tutkimusasetelman luotettavuutta tai tulosten raportoinnin luotettavuutta. Myös se, miten tutkimus mediassa tai erilaisilla foorumeilla tuodaan esiin, voi vääristää tutkimustuloksia merkittävästi. On esimerkiksi kirjoitettu, että maito tappaa! Sitten kun lukee kyseisen tutkimuksen, tuloksissa sanotaan, että runsas maidonjuonti saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja murtumien määrään. Tutkijat kuitenkin itsekin toteavat, että tuloksiin tulee suhtautua varovaisesti, koska syy-seuraussuhde ei ole selvä ja sekoittavat tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin. He toteavat myös, että tutkimusasetelma ei ole riittävän luotettava varsinaisten johtopäätösten tekemiseen vaan asiaa pitäisi tutkia koeasetelmalla, ja että kenenkään ei tulisi näiden tulosten perusteella muuttaa ruokavaliotaan! Tämän kaltaiset tutkimukset saavat kuitenkin valitettavan paljon palstatilaa niin mediassa kuin kyseenalaisilla terveysfoorumeillakin ja saavuttavat näin suuren lukijakunnan.


No mistä sitten tietää mihin tietoon voi luottaa, jos itsellä ei ole osaamista tutkimusten kriittiseen arviointiin? Tutkimusten luotettavuuden ja laadun arviointiin on olemassa lukuisia työkaluja tai check-listoja, joilla voidaan arvioida tutkimusten raportoinnin tarkkuutta. Niiden käyttö ei kuitenkaan luonnistu ilman hyvää tutkimusprosessin ja –menetelmien tuntemusta.  Erilaiset luotettavat asiantuntijatahot (esim. Hoitotyön tutkimussäätiö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Joanna Briggs instituutti, Cochrane yhteisö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL) julkaisevat katsauksia ja suosituksia, joissa tiedon luotettavuus on valmiiksi arvioitu. Kansalliset hoitosuositukset, esim. Käypä hoito tai Hoitotyön tutkimussäätiön suositukset perustuvat parhaaseen mahdolliseen ja uusimpaan tietoon eli näyttöön. Lisäksi tieto voidaan luokitella näytön asteen perusteella vähimmillään ei tieteellistä näyttöä käsittäväksi ja parhaimmillaan vahvaan tieteelliseen näyttöön. Näin tiedon käyttöarvoa käytännössä on helpompi arvioida.

Näyttöön perustuvaa tietoa kerättäessä tiedonhaku tehdään systemaattisesti useista eri sähköisistä tietokannoista, jolloin saavutetaan kyseisestä aiheesta olemassa olevista tutkimuksista mahdollisimman suuri kattavuus. Tutkimustieto arvioidaan kriittisesti useista asiantuntijoista koostuvassa ryhmässä. Suositusten laadinnassa tieto perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön ja kymmenien tai satojen tutkimusten kriittiseen arviointiin. Niinpä mikään yksittäinen tutkimus, edes korkealaatuinen, ei yksinään riitä kumoamaan hoitosuositusten tietoa. Vahvinta näyttöä edustavat aina järjestelmälliset katsaukset ja luotettavaan tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset, koska niissä tieto on koottu monista korkealaatuisista tutkimuksista. Suositusten laadintaan voi tutustua täältä ja tutkimusten kriittisen arvioinnin kriteeristöihin
 täältä.

Jokaisella on toki oikeus päättä omasta hoidostaan tai noudattaa sellaista ruokavaliota, jonka kokee itselle hyväksi, mutta on vaarallista ja harhaanjohtavaa julistaa tällainen tieto terveysvaikutteiseksi. Se, että julkisilla foorumeilla julistaa kansallisten suositusten vastaista tietoa faktana yhden päinvastaisia tuloksia saaneen tutkimuksen perusteella tai koska jokin hoito toimii itsellä, on virheellistä ja osoittaa vain kirjoittajan tietämättömyyttä. Olisi tärkeää osata suhtautua tällaiseen tietoon hyvin kriittisesti!





Kirjoittajien tiedot:

Kristiina Heikkilä
Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kemheik@utu.fi

Katriina Anttila
Psykiatrinen sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos




Lähteet 

Clarke, M., S. Hopewell, and I. Chalmers. 2010. Clinical trials should begin and end with systematic reviews of relevant evidence: 12 years and waiting. The Lancet 376 (9734): 20–21.

Ekmecki PE. An increasing problem in publication ethics: Publication bias and editors' role in avoiding it. Med Health Care Philos 2017 Jun;20(2):171-8. PMID:28342053

Guyatt HG, Oxman AD, Kunz R, Falck-Ytter Y, Vist GE, Liberati A, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: going from evidence to recommendations. The BMJ 336, 1049–1051.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: an emerging consensus on rating quality of evidence and strength of recommendations. The BMJ 336, 924–998.

Guyatt HG, Oxman AD, Vist GE, Kunz R, Falck-Ytter Y, Alonso-Coello P, Schunemann HJ. 2008. Rating quality of evidence and strength of recommendations. GRADE: what is “quality of evidence” and why is it important to clinicians? 
The BMJ 336, 995–926.

Käypä hoito. 2017. Käypä hoito –suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.  http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu

THL. 2017. Hopeavedessä piilee vaara – ei kannata käyttää sairauksien hoidossa eikä ravintolisänä. https://www.thl.fi/fi/-/hopeavedessa-piilee-vaara-ei-kannata-kayttaa-sairauksien-hoidossa-eika ravintolisana?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-1-3%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2
 

maanantai 2. lokakuuta 2017

Siteerausten ihmeellinen maailma

Joissain tutkimuspiireissä on tapana arvostaa tieteellisiä artikkeleita sitä enemmän, mitä useammin niitä on tieteellisissä lähteissä siteerattu. Suuressa mittakaavassa voidaankin ehkä ajatella, että ne artikkelit, joita on paljon siteerattu, ovat hyvin tehtyjä ja sisällöltään merkittäviä. Mutta kun tarkastellaan yhtä yksittäistä artikkelia, ei siteerausten määrästä voidakaan sanoa enää paljon mitään. 

Siteerausten paljouteen kun voi olla lukemattomia muitakin syitä kuin artikkelin erinomaisuus. Esimerkiksi artikkeli voi käsitellä sellaista aihetta, jota kaikki tietyn (suuren) alan tutkijat joutuvat siteeraamaan, koska se on ensimmäinen, vaikkei kovin hyvä tutkimus. Tai sitten artikkeli on suorastaan niin huono, että sitä käytetään varoittavana esimerkkinä. Tai sitten halutaan vain mahdollisimman monta lähdettä (lukeneisuutta osoittamaan), ja otetaan huonotkin mukaan. Halutaan siis osoittaa, että kyllä me tiedetään, että nämä kaikki ovat olemassa. Tai sitten siteerataan artikkeleita siitä lehdestä, johon artikkelia aiotaan tarjota, jotta lehti olisi myötämielisempi sen hyväksymiselle. Melko yleistä lienee sekin, että siteerattavassa artikkelissa on yksi hyvä lause, jonka takia se halutaan lähteeksi, vaikkei artikkeli olisikaan laadukas.  Mahdollista toki vielä sekin, ettei siteeraajan ammattitaito ei riitä arvioimaan tutkimusten laatua, ja hän päätyy siteeraamaan mitä tahansa, minkä on aiheesta saanut käsiinsä. 

Siteerausten vähyyteen voi myös olla lukemattomia muita syitä kuin artikkelin huonous. Voi olla, että artikkeli ei osu tietokantahakuihin, vaikka hakijalla olisi kuinka oikeat hakusanat (tällaista tapahtuu: että tietty artikkeli ei tule hakuun, vaikka kuinka täsmäsanoja käyttäisi). Tai sitten vain juuri sitä aihetta ei tutki kukaan muu, tai tutkivat niin harvat, etteivät juuri ne harvat ole artikkelia löytäneet. Tai ovat löytäneet, mutta kirjoitus- ja julkaisuprosessit ovat niin hitaita (varsinkin tietyillä aloilla ne ovat paljon hitaampia kuin toisilla), että siteeraus tulee vasta monen vuoden päästä.

Toinen kysymys on sitten se, että millaisia siteerauksia tiedemaailmassa arvostetaan.  Niitäkö, joista tieto löytää perille Web of Scienceen tai muuhun varteenotettavaan tieteelliseen tietokantaan? Vai muitakin?

Itse olen havainnut sosiaalisen median oivalliseksi apuvälineeksi siteerauksista tietoiseksi tulemiseen. Esimerkiksi ResearchGate (joka on vähän niin kuin tutkijoiden Facebook) lähettää suoraan sähköpostiisi tiedon siitä, että joku on siteerannut sinua, ja laittaapa mukana vielä sen pätkänkin, josta siteeraus löytyy. Minäkin sain taannoin tiedon, että eteläafrikkalaisessa fysioterapialehdessä on lainattu meidän artikkeliamme. Siitä selvisi, että kirjoittajille oli aivan uutta tietoa, että sairaanhoitajillakin voi olla rooli vammaisten lasten kuntoutuksessa. Eipä tullut siis turhaan tuotakaan artikkelia julkaistua, kun nyt tuokin Afrikassa asti tiedetään! 

Google Scholarilta olen (asetukset niin säädettyäni) saanut ilmoituksia* siitä, että artikkeleitani on siteerattu muun muassa ranskankielisessä opinnäytetyössä, saksalaisessa hoitotyön lehdessä, norjalaisessa väitöskirjassa ja englanninkielisessä kehitysvammaistyön ammattilaisten lehdessä. Näistä ei taida paljon tieteellisiä pisteitä saada, mutta itse arvostankin enemmän tietoa siitä, että ihmiset eri puolilta maailmaa ovat löytäneet käsiinsä minun artikkeleitani, ja vielä juuri ammatti-ihmiset, jotka ensisijaisesti toivonkin tutkimuksellani tavoittavani. Sillä pelkkien tutkijoiden kesken kirjoittelemisessa** ei omasta mielestäni ole järkeä, jos halutaan saada aikaan terveyttä tieteestä.

Happamia, sanoi kettu marjoista, jotka ovat - happamia?

*Ilmoituksia voi pyytää myös muiden tutkijoiden artikkeleiden siteeraamisesta, mikä kannattaa tehdä oman tutkimuksen keskeisimmille lähteille, jolloin saa tuoreeltaan tiedon samaa aihetta käsittelevistä artikkeleista

**Kuten tässäkin bloggauksessa ;)


Kirjoittajan tiedot:


Johanna Olli
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava 
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 
s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com