tiistai 26. helmikuuta 2019

”Tiedän paikan kamalan..” Mikä neuvoksi kun hammashoito jännittää lasta?



Tieto tulevasta hammashoitokäynnistä lienee harvalle ihmiselle kovin mieluinen. Neilikkaöljyn pistävä haju ja hoitohuoneesta kantautuva turbiiniporan vihellys aiheuttaa monissa kylmiä väreitä jo lapsuudesta alkaen. Toisaalta vanhasta kansansävelestä tehty väännös kouluhammashoitoa irvailevine sanoituksineen voi tuntua lähinnä huvittavalta, mikäli hammashoitopelon käsite on jäänyt itselle vieraaksi.

Lasten hammashoitopelkoa käsitteleviä tutkimuksia on pelkästään viimeisten kymmenen vuoden aikana kertynyt valtava määrä. Lasten kokeman pelon on epäilty johtuvan mm. poikkeuksellisen tiiviistä lapsi-vanhempi-suhteesta (Rowsell ym. 2016), aikuiselta lapselle välittyvästä mallioppimisesta ja kulttuurisista tekijöistä (Seligman ym. 2017). Lapsen hammashoitotapahtuman on havaittu aiheuttavan myös läsnäolevissa vanhemmissa ahdistusta, millä voi puolestaan olla vaikutusta lapsen hoidon aikana kokemaan stressiin ja ahdistuneisuuteen (Tanaka ym. 2016).

Hammashoitopelosta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että pelosta ei ole pakko kärsiä vaan sitä voidaan nykyään sekä hoitaa että ennaltaehkäistä jo lapsuusiässä. Hammashoitopelon hoito ja ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä hammashoitopelon on havaittu selittävän mm. hammashoidon välttelyä sitä kautta heikompaa suun terveyttä (Seligman ym. 2017). Hammashoitopelon lievittämisessä käytettyjä keinoja ovat mm. siedätyshoitomainen totuttelu, jossa pelkopotilasta totutetaan vähitellen hoitoon helpoista, lyhytkestoisista toimenpiteistä, kuten suupeilillä hampaiden tutkimisesta, aloittamalla. Siedätyshoidon ohella myös toimenpiteiden selostamisesta voi olla apua pelkopotilaalle. (Roberts ym. 2010.)  

Lasten kohdalla esimerkiksi sadut ovat perinteinen keino valmistautua tulevaan hammashoitokäyntiin kotona. Hammashoitoa käsittelevän sadun seuraamisella voi olla lapselle positiivisia vaikutuksia aina hammashoitolakäynnille asti – voidaanhan kirja ottaa puheeksi vastaanotolle tultaessa ennen suuhun kurkkaamista. Sinänsä jännittävää tilannetta voi kummasti helpottaa, kun alkuun hiukan muistellaan vaikka mitä Miina ja Manu hammaslääkärissä tekivät ja kummalta se maitohammas irtosikaan.


Lähteet:

Roberts, J. F., Curzon, M. E. J., Koch, G., & Martens, L. C. (2010). Behaviour management techniques in paediatric dentistry. European Archives of Paediatric Dentistry, 11(4), 166-174.

Rowsell, M., Doyle, S., & Francis, S. E. (2016). The role of BIS sensitivity in the relationship between family enmeshment and child anxiety. Journal of Child and Family Studies, 25(8), 2585-2596.

Seligman, L. D., Hovey, J. D., Chacon, K., & Ollendick, T. H. (2017). Dental anxiety: An understudied problem in youth. Clinical psychology review, 55, 25-40.

Tanaka, S., Uehara, N., Tsuchihashi, N., & Sugimoto, K. (2016). Emotional relationships between child patients and their mothers during dental treatments. Journal of Dental Sciences, 11(3), 287-292.



Kirjoittajan tiedot:
Henna-Riikka Hakojärvi
shg, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
hrmhak@utu.fi

torstai 14. helmikuuta 2019

Ideat ilmaan!



Terveydenhuollon digitalisaation myötä teknologia näyttelee jatkuvasti suurempaa roolia hoitoalan arkipäivässä. Sairaanhoitajaliiton vuonna 2015 tekemän kyselyn mukaan yli 90% vastanneista hoitajista kertoi käyttävänsä teknologisia apuvälineitä työssään. Useimmiten teknologia helpottaa ja selkeyttää työtä tuoden mukanaan luotettavuutta ja tehokkuutta. Toisaalta hoitajat voivat kokea teknisten laitteiden olevan ristiriidassa hoitotyön perimmäisen vaatimuksen, vuorovaikutteisen hoidon kanssa (Zhang ym, 2014).

Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden kehitys on kansallisesti lailla (629/2010) säädeltyä. Valmistaja on velvollinen antamaan selkeää, joko tieteelliseen kirjallisuuteen tai kliinisiin laitetutkimuksiin perustuvaa näyttöä laitteen hyödyllisyydestä ja riskittömyydestä ennen laitteen pääsyä markkinoille (Valvira). Myös hoitotyössä lisääntyvien laitteiden kliininen arviointi keskittyy laitteen ominaisuuksiin, suorituskykyyn ja haittavaikutuksiin. Yksi keskeinen riskitekijä terveydenhuollon laitteiden turvallisessa käytössä, on kuitenkin myös laitteen käyttäjä. Virhetapahtumat, kuten vahingossa tai huonosta koulutuksesta johtuen tapahtuneet käyttövirheet tai jopa laitteen tahallinen väärinkäyttö voivat joissain tapauksissa aiheuttaa vakavaakin vaaraa. Tutkimusten mukaan hoitajien asennoitumiseen laitteiden käyttöön vaikuttaa siihen saatu koulutus, laitteen käytettävyys ja hoitajaan liittyvät tekijät, kuten teknologian käyttökokemus ja hoitajan ikä (Kaye 2017, Strudvik 2015).

Jotta laitteet toimisivat mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti hoitotyön arjessa, käytettävyyden lisääminen on keskeisessä roolissa laitteiden kehittämisessä. Erilaisten laitteiden ja ohjelmistojen lisääntyessä ja henkilökunnan vaihtuessa on erityisen tärkeää, että laitekehityksessä huomioidaan teknisten ominaisuuksien lisäksi se, että laite on miellyttävä ja helppo käyttää sekä se, että laitteen käyttö tuntuu mielekkäältä. Laitteen tulee mukautua osaksi hoitajien työtä niin, että sen käyttö koetaan helpotukseksi, ei ylimääräiseksi rasitteeksi.

Hoitajien vastuulla on potilaan tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen. Viimeaikainen keskustelu hoito- ja hoivatyön laadusta ja eettisistä periaatteista muistuttaa siitä, että hoitotyö ei ole vain samojen tehtävien toistamista päivästä toiseen vaan siihen liittyy keskeisinä elementteinä vuorovaikutus ja asiakaskeskeisyys. Kaikessa toiminnassa tulisi pystyä ottamaan huomioon potilas tai asiakas yksilönä – tähän ammattitaitoinen henkilökunta on koulutettu. Teknologian tulisikin tukea hoitajia myös työn vuorovaikutteisessa osuudessa. Jos teknologiaa kehitetään keskittyen laitteen teknisiin ominaisuuksiin ja suorituskykyyn, voi tämä osuus jäädä huomiotta.

Terveydenhuollon arki on täynnä tehtäviä, joiden suorittamisessa teknologiasta voisi olla apua. Teknologian kehitys lähtee liikkeelle tarpeen määrittelystä ja tuon tarpeen tunnistavat parhaiten työn asiantuntijat. Jotta kehitettävät laitteet olisivat tietoturvallisia, mahdollisimman miellyttäviä ja houkuttelevia käyttää, ja ottaisivat sekä potilaiden, että hoitajien tarpeet huomioon, tulisi hoitotyön asiantuntijoiden osallistua aktiivisesti laitteiden suunnitteluun, testaamiseen ja käyttöönottoon. Parhaat innovaatiot saavat usein alkunsa arkisen aherruksen lomassa ja ne toteutetaan yhdessä, monen alan asiantuntijoiden yhteistyönä.

Kirjoittaja:
Hanna-Maria Matinolli
Projektitutkija, TtT, Sh
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet:
Kaye SP. Nurses' attitudes toward meaningful use technologies: An Integrative Review. Comput Inform Nurs. 2017. 35(5): 237-247. doi: 10.1097/CIN.0000000000000310
Strudwick G. Predicting nurses’ use of healthcare technology using the technology acceptance model. Comput Inform Nurs. 2015. 33(5): 189–198.
Zhang W, Barriball LK, While AE. Nurses’ attitudes towards medical devices in health care delivery: a systematic review. J Clin Nurs 2014. 23: 2725–39.
Photo by Júnior Ferreira on Unsplash

tiistai 5. helmikuuta 2019

Facebook, Instagram, WhatsApp, Snapchat, kaikki mulle heti nyt!



Finnairin Blue Wings –lehti kirjoitti tärkeästä aiheesta artikkelissaan ”Too much info, not enough wonder”. Kyseessä on ilmiö nimeltä FOMO “Fear of moving out” social media, joka tarkoittaa syvällistä huolta siitä, että muilla on mahdollisesti antoisia kokemuksia eikä itse pääse niistä osalliseksi. FOMOlle on tunnusomaista halu olla jatkuvasti selvillä siitä, mitä muut tekevät. (Przybylski et al. 2013.) Moni bloggari ja muukin kirjoittaja on viime aikoina kertonut ilmiöstä mielipiteensä. Nimittäin ”FOMO social media” hakusanat antoi Googlessa 24.1.2019 tulokseksi 2 420 000 osumaa, “Fear of moving out social media” peräti 209 000 000 osumaa. Pelkäämme tänä päivänä todella paljon jäävämme ulkopuolelle jostain tärkeästä. Myös me suomalaiset, sillä hakusanat ”Paitsi jäämisen pelko somessa” antoi sekin Googlessa 80 200 osumaa.

Osumia selatessa huomasi selkeästi, että ilmiö kiinnostaa laajasti eri yhteiskunnan alueita. Paitsi jäämisen pelosta sosiaalisessa mediassa oli kirjoitettu eri kirjoittajien blogien lisäksi mm. Tieteen kuvalehdessä, Insinööri-lehdessä ja Kodinkuvalehdessä. Siitä oli keskusteltu MTV:n uutisissa, yleisradiossa ja Iltalehden palstalla. Aina ei kyseessä kuitenkaan ole ollut paitsi jäämisen pelko sosiaalisen median maailmasta, Googlen osumien suuri luku hiukan hämäsi. Artikkeleissa paljastui pelon kohteeksi myös somessa keskusteltu tilanne paitsioon jäämisestä jääkiekossa tai seuran puute baari-illan jälkeen.

FOMO ilmiöstä sosiaalisessa mediassa on tehty myös tieteellistä tutkimusta. Tietokannoista etsittäessä Web of Science antoi tuloksen 102 artikkelia, kun aiheeksi kirjoitti ”Fear of Missing out” OR FOMO. Artikkeleista 38 oli julkaistu vuonna 2018. PubMed/Medline antoi kaksi osumaa, mutta Cochrane library ei tuntenut kumpaakaan käsitettä. Tutkimuksissa yleisimmin kohteena olivat nuoret ja nuoret aikuiset erityisesti Euroopassa mutta myös Latinalaisessa Amerikassa, mutta tutkittavina olivat myös akateemiset opettajat, yliopisto-opiskelijat ja lapsi-aikuinen suhde. Tutkimuksissa tarkasteltiin mm. FOMOn yhteyttä uneen, ahdistukseen ja masennukseen tai teknologian käyttöön ja monen asian tekemiseen yhtä aikaa (multitasking). Muista aiheista mainittakoon FOMOn prevalenssi ja dynamiikka, älypuhelimen käytön rajoittamisen yhteys henkilön kokemaan eristäytymiseen ja miten FOMO ennustaa ongelmallista sosiaalisen median käyttöä ja huomion kiinnittämistä älypuhelimeen tai vastaavaan laitteeseen seuralaisten kustannuksella (phubbing).
Palataan vielä Blue Wings lehden artikkeliin. Siinä molemmat kirjoittajan haastattelemat asiantuntijat kanadalainen kirjailija Christina Crook ja tanskalainen psykologi Svend Brinkmann varoittavat meitä koko ajan etsimästä jotain enemmän, sillä tällainen etsiminen ei lopu ikinä. Kumpikaan ei pidä täydellistä sosiaalisesta mediasta poistumista tarpeellisena, mutta he nostavat esille käsitteen JOMO eli Joy of Missing Out. Teknologia on oleellinen osa nykypäivän elämää, mutta meidän pitää tietoisesti päättää, missä määrin sitä käytämme. 

Tavataan mieluummin kasvokkain tai sitten somessa

Riitta Danielsson-Ojala
sh, TtM, tohtoriopiskelija,
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lähteet:
Bird, T. Too much info, not enough wonder. Blue Wings 1/2019.
Przybylski, A.K., Murayama, K., DeHaan, C.R. and Gladwell, V., 2013. Motivational, emotional, and behavioral correlates of fear of missing out. Computers in Human Behavior, 29(4), pp.1841-1848.