Uusi normaali Covid-19-pandemian jälkeen?

Olemme eläneet pitkään poikkeusoloja. Nyt Covid-19 –pandemian vähän laantuessa on ollut keskustelua siitä, että ”uusi normaali” on erilainen kuin se ”vanha normaali”, johon olimme tottuneet. Meillä on nyt kokemusta ajasta, jolloin tartunnan torjunta on keskeisessä osassa päivittäisessä elämässämme. Olemme joutuneet käyttämään suunenäsuojuksista esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja mahdollisesti olemme myös tottuneet käyttämään käsihuuhteita ja pesemään käsiä. Nyt tuntuukin oudolta liikkua julkisesti ilman suojaimia eikä käsihuuhteitakaan ole enää joka paikassa tarjolla tai annostelijat ovat tyhjiä.

Mikä sitten olisi sitä uutta normaalia, jonka toivoisi osittain jäävän meille perinnöksi koetusta pandemiasta? Tartunnan torjuntaan tähtäävässä terveyskäyttäytymisessä teemme arviota tietojemme ja käsitystemme mukaisesti. Vaikka koronapandemia ei enää pyöritä kaikkea yhteiskunnassamme, erilaiset taudit eivät ole hävinneet minnekään. Erilaisia virusten ja mahdollisesti jopa Covid-19 -viruksen aiheuttamia epidemioita on edessä myös tulevaisuudessa, joten käyttäytymisemme pitäisi edelleen pitää sisällään tartuntojen torjuntaan kuuluvia toimintoja.

Ainakin puheissa suomalaiset ovat työteliästä kansaa. Työhön mennään, vaikka oltaisiin vähän sairaitakin. Ajatellaan, että se on vain ”flunssaa” eikä se kai tartu. Covid-19 lienee meille opettanut, että viruksen aiheuttamat infektiot tarttuvat ja voivat aiheuttaa ikäviä tauteja. Näin on myös monen muun hengitystieinfektioita aiheuttavien viruksen kohdalla. Covid-19:n kriittisinä aikoina kontaktien rajaaminen vähensi kaikkien virustautien esiintyvyyttä. Tilanteen vähän rauhoituttua olemme voineet taas lisätä sosiaalisten kontaktien määrää. Jos kuitenkin sairastumme, meistä jokaisen tulisi ajatella kanssaihmisiä ja välttää tartuttamisen mahdollisuutta. Toivottavasti uusi normaalimme pitää sisällään sen, että oikeasti pysymme sairaana erossa muista ihmisistä emmekä mene edes työpaikalle, jos emme voi siellä välttää kontakteja muihin ihmisiin.

Yleisessä keskustelussa kuulee usein kuvauksia siitä, että on huomattu epäasiallista suojainten käyttöä kanssaihmisten toiminnassa. Käsineitä on käytetty jo jonkin aikaa elintarvikkeiden käsittelyssä, ja samoja käsineitä saatetaan käyttää erilaisiin toimintoihin vaihtamatta tai pesemättä käsiä välillä. Tutkimusten mukaan käsineiden sileästä pinnasta mikrobien siirtyminen erilaisille pinnoille on tehokkaampaa kuin käsien iholta, eli käsineiden käyttö ei korvaa käsien pesua! Käsineitä tulee vaihtaa, kun ne mahdollisesti ovat keränneet mikrobeja tai ennen kuin kosketellaan herkkiä ruoka-aineita.

Mitä ajatella suunenäsuojaimista, joita opimme jo mukavasti käyttämään erilaisissa tilanteissa? Niiden käyttö joissakin tilanteissa lienee edelleen perusteltua. Tällainen tilanne voisi olla sellainen, jossa tietää olevansa altistunut jollekin virustaudille, mutta ei ainakaan vielä ole oireinen. Suunenäsuojusten käyttötavoissa voi myös olla toivomisen varaa. Käytämmekö samaa suojusta nostamalle sen aina välillä kaulalle tai jonnekin muualle? Koskettelemmeko likaista suojainta käsillä, ja sitten jotain muuta pintaa, tai laitammeko sen taskuun odottamaan seuraavaa käyttöä? Hengitysteissämme on aina viruksia, ja vaikka emme olisi oireisia, saamme niitä käsiimme ja muualle, kun koskettelemme suojainta. Käsistä erilaiset taudinaiheuttajat voidaan taas sujuvasti levittää ympäristöön.

Oppina tästä Covid-19 pandemiasta voisi olla se, että me, terveydenhuollon ammattilaiset, pyrimme edelleen julkisesti levittämään tietoa tarttuvista taudeista – niistä tavallisista flunssistakin ja niiden tarttumisesta. Me kaikki pyrimme hakemaan oleellista tietoa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, josta löydämme tietoa mm. tartuntareiteistä ja ohjeen oikeasta käsien pesusta ja yskimishygieniasta: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/infektioiden-ehkaisy-ja-torjuntaohjeita/kasienpesu-yskiminen-ja-maski

Kirjoittaja: 
Kirsi Terho
TtM, tohtoriopiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

  

Lähteet:

1.    Teasdale E., Santer M., Geraghty A.W.A., Little P., Yardley L. (2014) Public perceptions of non-pharmaceutical interventions for reducing transmission of respiratory infection: Systematic review and synthesis of qualitative studies. BMC Public Health, 14 (1), art. no. 589. DOI: 10.1186/1471-2458-14-589. https://www.scopus.com/inward/record.uri?eid=2-s2.0-84903307149&doi=10.1186%2f1471-2458-14-589&partnerID=40&md5=50e05675b0f267d6863c41edbedda316

2.    Maribel Jimenez, Jorge H. Siller, Jose B. Valdez, Armando Carrillo & Cristobal Chaidez (2007) Bidirectional Salmonella enterica serovar Typhimurium transfer between bare/glove hands and green bell pepper and its interruption, International Journal of Environmental Health Research, 17:5, 381-388, DOI: 10.1080/09603120701372664

3.    Yan Qi, Yingshu He, Larry R. Beuchat, Wei Zhang, Xiangyu Deng (2020) Glove-mediated transfer of Listeria monocytogenes on fresh-cut cantaloupe,Food Microbiology,Volume 88, 103396,ISSN 0740-0020, https://doi.org/10.1016/j.fm.2019.103396. (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0740002019310068)

4.    Luksamijarulkul, P., Aiempradit, N., & Vatanasomboon, P. (2014). Microbial Contamination on Used Surgical Masks among Hospital Personnel and Microbial Air Quality in their Working Wards: A Hospital in Bangkok. Oman Medical Journal, 29(5), 349–353. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.5001/omj.2014.92

5.    Chughtai, A.A., Stelzer-Braid, S., Rawlinson, W. et al. Contamination by respiratory viruses on outer surface of medical masks used by hospital healthcare workers. BMC Infect Dis 19, 491 (2019). https://doi.org/10.1186/s12879-019-4109-x

6.    THL 2022. Infektiotaudit ja rokotukset. Saatavilla:https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta. Viitattu 13.5.2022

Maskien käyttö vähenee, muista ottaa rokotus!

Päätin, etten kirjoita Covid-19 - tutkimukseen liittyen. Mutta Toisaalta Covid-19 on asia, joka tällä hetkellä vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja siitä on myös paljon uutta, mielenkiintoista tutkittua tietoa.

Tieteen ja tutkimuksen yhtenä oleellisena piirteenä on epätäydellisyys. Tieto täydentyy ja aiemmat tutkimustulokset, totena pidetyt, saattavat osoittautua lisätutkimusta vaativiksi tai jopa vääriksi. Tieteen tuloksia tarkastellessa täytyy olla kriittinen ja tarkkana sen suhteen, mitä ja miten on oikeasti tutkittu. Tämä saattaa välillä aiheuttaa hämmennystä. Tätä kirjoittaessani Suomessa päättyy maskin käyttö ”pakko”. Tästä päivästä alkaen maskin käyttäminen on pääsääntöisesti oma valinta (pois lukien sosiaali- ja terveydenhuolto ja kasvatustoimi). Maskin käyttöä suositellaan kuitenkin yhä sisätiloissa, joissa on kokoontuneina runsaasti ihmisiä ja erityisesti ilman rokotussuojaa oleville (Suositus kasvomaskien käytöstä kansalaisille ).

Kuva: Kirsi Terho

Yleisellä maskien käytöllä on ollut oma paikkansa. Yhdysvalloissa tutkittiin koululaisilla maskin käytön vaikutuksia Covid-19-tautitapausten kasaumiin. Kouluissa, joissa maskin käyttö oli sääntönä, tautitapausten kasaumia oli vähemmän. Maskien käytöstä on keskusteltu vilkkaasti myös Suomessa ja jos Covid-19 - viruksen esiintyvyys väestössä on korkea, on maskien käytöstä yleisesti jonkinlaista hyötyä.

Suurin osa hengitystieinfektioista tarttuu pisara- ja kosketusteitse. Maskit suojaavat pisaroilta suhteellisen tehokkaasti oikein käytettynä. Tämän olemme terveydenhuollossa tienneet jo vuosikymmeniä ja Covid-19 - pandemian aikana kaikenlaisten hengitystievirusten aiheuttamat taudit ovat vähentyneet.

Covid-19 - torjuntatoimissa maskien käytön lisäksi asiaan vaikuttavat monet muutkin asiat, joita on haasteellisempi tutkia. Olemme tienneet, että hengitystieoireinen tartuttaa muita ihmisiä ainakin läheisessä kontaktissa. Kosketuksella ja pinnoilla lienee myös oma merkityksensä. Sitä me emme tiedä, kuinka suuri osa tautien vähenemisestä oli maskin käytön vaikutusta ja kuinka suuri osa sitä, että pandemian kiihtymisen aikana olemme vähentäneet sosiaalista kanssakäymistä ja noudattaneet hygieniaohjeita. Ja maskin käyttö sinänsä voi vaikuttaa myös muulla tavoin käyttäytymiseemme, esimerkiksi muistuttamalla tartunnan riskistä.

Covid -19 - virusta ja sen erilaisia vaikutuksia tutkitaan tällä hetkellä laajasti Suomessa ja muualla maailmassa. On jo todettu, että virus voi aiheuttaa erilaisia oireita ja pitkäaikaisiakin vaikutuksia. Lisäksi Covid -19 vaatimilla torjuntatoimilla on ollut laaja vaikutus ihmisten hyvinvointiin sosiaalisesti ja psyykkisesti. Myös rokotteen eduista ja myös sen aiheuttamista mahdollisista sivuvaikutuksista on runsaasti tieteellisesti tasokasta tutkimusta. Tiedämme jo, että voimme varsin turvallisin mielin ottaa rokotteen ja välttyä vakavalta Covid-19 - taudilta.

Mutta miten sitten voimme turvallisesti vähentää tai ainakin tarkentaa maskien käyttökohteita? Ensinnäkin rokotteen ottaminen on se merkittävä asia, jonka avulla voimme muuttaa maskikäyttäytymistämme. Lisäksi olisi jatkossakin hyvä muistaa tärkeimmät hengitysvirustartunnan torjuntaan liittyvät käytännön teot (esim. käsihygienia), jotka ovat jo vuosikymmeniä sitten tutkimuksella tehokkaiksi todistettuja ehkäisykeinoja hengitystievirusten yhteydessä. Covid-19-pandemian mukanaan tuomat tutkimustulokset ovat entisestään korostaneet niiden merkitystä.


Eli tässä meille kaikille turvallisempaa tulevaisuutta varten muutama käytännön vinkki:

1. Jos olet hengitystieoireinen, sairasta kotona. Se ei tee sinusta työnsankaria, että tartutat muut eikä oikeastaan ole kenestäkään hauskaa.

2. Huolehdi aina riittävästä käsihygieniasta. Et näe, mitä viruksia olet käsiisi saanut ”reissuillasi”.

3. Covid-19 - pandemian jälkeenkin käytä maskia, jos olet pakotettu liikkumaan muiden ihmisen seurassa hengitystieoireisena.

4. Ota tarjolla oleva rokote. Tämä koskee Covid-19 - virusta, mutta myös kohta maahamme saapuvaa influenssaa. Otat sen oman terveytesi takia, olet tärkeä ihminen, mutta myös läheistesi, ystäviesi ja työtovereidesi takia.

Kirjoittajan tiedot: 

Kirsi Terho
TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

Kirjallisuus:

Bundgaard H, Bundgaard JS, Raaschou-Pedersen DET, von Buchwald C, et al. Effectiveness of Adding a Mask Recommendation to Other Public Health Measures to Prevent SARS-CoV-2 Infection in Danish Mask Wearers : A Randomized Controlled Trial. Ann Intern Med. 2021 Mar;174(3):335-343. doi: 10.7326/M20-6817. Epub 2020 Nov 18. PMID: 33205991; PMCID: PMC7707213.

Eikenberry SE, Mancuso M, Iboi E, Phan T, et al. To mask or not to mask: Modeling the potential for face mask use by the general public to curtail the COVID-19 pandemic. Infect Dis Model. 2020 Apr 21;5:293-308. doi: 10.1016/j.idm.2020.04.001. PMID: 32355904; PMCID: PMC7186508.

Howard J, Huang A, Li Z, Tufekci Z, et al. An evidence review of face masks against COVID-19. Proc Natl Acad Sci U S A. 2021 Jan 26;118(4):e2014564118. doi: 10.1073/pnas.2014564118. PMID: 33431650; PMCID: PMC7848583.

Matuschek C, Moll F, Fangerau H, Fischer JC, et al. Face masks: benefits and risks during the COVID-19 crisis. Eur J Med Res. 2020 Aug 12;25(1):32. doi: 10.1186/s40001-020-00430-5. PMID: 32787926; PMCID: PMC7422455.

 
Pennanen, TM. (2021). Hengitystieinfektiot vähenivät merkittävästi koronavuonna. Ajankohtaista 9.6.2021. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/hengitystieinfektiot-vahenivat-merkittavasti-koronavuonna/

Pollock KM, Ramasamy MN, Rhead S, Schwarzbold AV, et al. Safety and efficacy of the ChAdOx1 nCoV-19 vaccine (AZD1222) against SARS-CoV-2: an interim analysis of four randomised controlled trials in Brazil, South Africa, and the UK. Lancet. 2021 Jan 9;397(10269):99-111. doi: 10.1016/S0140-6736(20)32661-1. Epub 2020 Dec 8. Erratum in: Lancet. 2021 Jan 9;397(10269):98. PMID: 33306989; PMCID: PMC7723445.

Minäpystyvyys terveyskäyttäytymisen tukena myös COVID-19 pandemian aikana

kuva: Pexels (Ekaterina Belinskaya)

Minäpystyvyyden merkitys terveyskäyttäytymiseen on tunnistettu jo 1980-luvulla. Esimerkiksi Lawrancen ja McLeroyn (1986) mukaan ihminen todennäköisesti käyttäytyy tietyllä tavalla, jos hän uskoo pystyvänsä tekemään ja haluaa tehdä niin. Tämä niin sanottu minäpystyvyys siis ennustaa jossain määrin terveyskäyttäytymistä. Minäpystyvyyden yhteys terveyskäyttäytymiseen on todettu monessa tutkimuksessa niin terveyden edistämisen, sairauksien ennaltaehkäisyn kuin myös niiden omahoidon osalta.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan minäpystyvyys vaikuttaa COVID-19-pandemiaan liittyvään terveyskäyttäytymiseen niin Suomessa kuin myös muualla maailmalla. Minäpystyvyydellä on todettu olevan voimakkain myönteinen vaikutus COVID-19 pandemialta suojautumiseen (Kim & Kim 2020, Nazione ym. 2020, Hsing ym. 2021), esimerkiksi käsienpesuun ja sosiaalisen etäisyyden ottamiseen (Hsing ym. 2021). Myös koetulla tilanteen vakavuudella, koetulla alttiudella, aikomuksilla, sosiaalisella tuella ja oman toiminnan odotetuilla seurauksilla on havaittu olevan vaikutusta pandemialta suojautumiseen. 

Minäpystyvyyden on arvioitu vaikuttavan COVID-19 pandemialta suojautumiseen aikomusten kautta. Kun uskoo pystyvänsä pitämään sosiaalista etäisyyttä, on vahvempi aikomus tehdä niin ja lopulta käyttäytyy aikomuksensa mukaisesti. (Hamilton ym. 2020.) Lisäksi minäpystyvyys tukee suojautumiskäyttäytymistä auttamalla voittamaan koetut esteet esimerkiksi käsien pesuun tai kasvomaskin käyttöön liittyen (Shahnazi ym. 2020). Siinä missä vahva minäpystyvyys tukee COVID-19 pandemialta suojautumista ja sosiaalisen etäisyyden ottamista, heikko minäpystyvyys vaikeuttaa sitä (Beeckman ym. 2020). Minäpystyvyyden merkitys saattaa korostua erityisesti pandemian ja muiden suurien uhkien aikana, koska vahva minäpystyvyys vähentää koetun uhkan merkitystä pandemialta suojautumisessa (Jørgensen ym. 2021).

Mitä tämä sitten tarkoittaa COVID-19 pandemialta suojautumisen sekä siihen liittyvän terveysviestinnän osalta? Tutkimustiedon perusteella terveyskäyttäytymisen tukemisessa minäpystyvyyden tukeminen on keskeistä (Hamilton ym. 2020). COVID-19 pandemiaan liittyvän terveysviestinnän tehokkuutta voidaan vahvistaa korostamalla minäpystyvyyden tukemista esimerkiksi uhkaan vetoamisen sijaan, koska vahva usko omaan kykyynsä noudattaa suojautumisohjeita vähentää pelon merkitystä omassa käyttäytymisessä (Jørgensen ym. 2021). Minäpystyvyyden merkitys pandemialta suojautumisessa on siis suurempi kuin koetun uhkan (Shahnazi ym. 2020, Okuhara ym. 2020). Lisäksi tieto vaikuttaa minäpystyvyyteen (Wu ym. 2016). Siinä missä terveysviestintää tarjoavilla nettisivuilla vietetty aika saattaa tukea minäpystyvyyttä (Nazione ym. 2020), COVID-19 tiedon ylitarjonta ja sen aiheuttama epävarmuus saattaa heikentää sitä (Farooq ym. 2020). Minäpystyvyyttä voidaan tukea tarjoamalla ymmärrettävää ja johdonmukaista tietoa, joka ei levitä pelkoa, vaan antaa selkeän yleiskuvan COVID-19 pandemiasta ja siitä, miten siltä voi suojautua.

Kirjoittajan tiedot:

Johanna Nyman
th/sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
johanna.e.nyman(at)utu.fi

Lähteet:

Lawrance L, McLeroy KR. 1986. Self-efficacy and Health Education. Journal of School Health 56(8), 317-321. 

Kim S, Kim S. 2020. Analysis of the Impact of Health Beliefs and Resource Factors on Preventive Behaviors against the COVID-19 Pandemic. International Journal of Environmental Research and Public Health 17(22), 8666.

Nazione S, Perrault E, Pace K. 2020. Impact of Information Exposure on Perceived Risk, Efficacy, and Preventative Behaviors at the Beginning of the COVID-19 Pandemic in the United States. Health Communication 36, 23-31. 

Hsing JC, Ma J, Barrero-Castillero A, Jani SG, Pulendran UP, Lin B-J, Thomas-Uribe M, Wang CJ. Influence of Health Beliefs on Adherence to COVID-19 Preventative Practices: International, Social Media–Based Survey Study. Journal of Medical Internet Research 23(2), e23720.

Hamilton K, Smith SR, Keech JJ, Moyers S, Hagger MS. 2020. Application of the Health Action Process Approach to Social Distancing Behavior During COVID‐19. Applied Psychology: Health and Well-Being, Oct 2: 10.1111/aphw.12231.

Shahnazi H, Ahmadi-Livani M, Pahlavanzadeh B, Rajabi A, Hamrah MS, Charkazi A. 2020. Assessing preventive health behaviors from COVID-19: a cross sectional study with health belief model in Golestan Province, Northern of Iran. Infectious Diseases of Poverty 9, 157.

Beeckman M, De Paepe A, Van Alboom M, Maes S, Wauters A, Baert F, Kissi A, Veirman E, Van Ryckeghem DML, Poppe L. 2020. Adherence to the Physical Distancing Measures during the COVID‐19 Pandemic: A HAPA‐Based Perspective. Applied Psychology: Health and Well-Being 12(4), 1224-1243. 

Jørgensen F, Bor A, Petersen MB. 2021. Compliance without fear: Individual‐level protective behaviour during the first wave of the COVID‐19 pandemic. British Journal of Health Psychology, March 24. 

Okuhara T, Okada H, Kiuchi T. 2020. Predictors of Staying at Home during the COVID-19 Pandemic and Social Lockdown based on Protection Motivation Theory: A Cross-Sectional Study in Japan. Healthcare, 8, 475.

Wu S-FV, Hsieh N-C, Lin L-J, Tsai J-M. 2016. Prediction of self‐care behaviour on the basis of knowledge about chronic kidney disease using self‐efficacy as a mediator. Journal of Clinical Nursing 25, 2609-2618.

Farooq A, Laato S, Najmul Islam AKM. 2020. Impact of Online Information on Self-Isolation Intention During the COVID-19 Pandemic: Cross-Sectional Study. Journal of Medical Internet Research 22(5), e19128.

Oikeus vai velvollisuus tietää koronarokotteesta?

Potilailla on oikeus tietää heidän terveydestään, hoidostaan ja muista seikoista, joilla on merkitystä hoidosta päätettäessä. Viimeisen vuoden aikana kaikkia on koskettanut tiedon tarve COVID-19-pandemian ratkaisua kohtaan: viimein ”koronarokote” on mahdollista saada. Koko maailma on seurannut tiiviisti rokotteen kehitystä ja lähes kaikilla potilailla on tietoa siitä. Valitettavasti myös perätöntä tietoa, kuten salaliittoteorioita, on ollut runsaasti ja helposti saatavilla. Mitä potilaan oikeus tietää koronarokotteesta tarkoittaa terveydenhuollon käytännössä?

Potilaan oikeus tietää perustellaan tyypillisesti potilaan itsemääräämisoikeuden tukemisella: perusteltuihin päätöksiin tarvitaan tietoa. Tiedon laatu saattaa kuitenkin vaihdella. Tieteellinen, tutkittu tieto on perusteltua, järjestelmällistä ja itsekorjautuvaa, minkä vuoksi myös potilasohjaus perustuu siihen. Yksittäisen ihmisen kognitiossa tutkittu tieto kuitenkin kilpailee omien kokemusten, yksittäisten mielipiteiden ja kollektiivisten uskomusten kanssa.

Perätön tieto on muodostunut terveydenhuollossa ongelmaksi: WHO nimesi rokotekriittisyyden yhdeksi suurimmista globaalin terveyden uhista vuonna 2019. Rokotevastainen, perättömään tietoon uskova potilas saattaa kokea tietävänsä koronarokotteesta runsaasti, mutta hänen päätöksensä eivät perustu tutkittuun tietoon herättäen epäilyksiä potilaan kompetenssista päättää itseään koskevia asioita. Tällöin tutkitun tiedon jakaminen on tärkeää.

Tietoa ei kuitenkaan saa jakaa potilaan tahdonvastaisesti, kuten laissa potilaan asemasta ja oikeuksista säädetään. Jos potilas ei halua ohjausta terveydenhuollossa ja päätös jättää koronarokote ottamatta perustuu salaliittoteorioihin, tulisiko terveydenhuollon ammattilaisen kuitenkin välittää tietoa, jotta potilaan oikeus tietää tutkittua tietoa mahdollistuisi? Vai tuleeko potilaan ”oikeutta olla tietämättä” kunnioittaa?

Asiaa monimutkaistaa vielä kolmansien osapuolten huomioonottaminen: päätös rokotteesta kieltäytymisestä vaikuttaa muihinkin kuin yksittäiseen potilaaseen. Rokotevastainen huoltaja saattaa vaarantaa lapsen oikeuden terveyteen ja hoitoon. Yhteiskunnallisella tasolla potilaan kieltäytyminen rokotteesta madaltaa rokotekattavuutta saattaen siten vaaraan muita ihmisiä. Rokottamattoman mahdollinen sairastuminen koronaan kuormittaa yhteisin verovaroin tuotettua terveydenhuoltoa.

Koronarokotetapauksessa olisi perusteltua, että oikeus tietää (tutkittua tietoa) olisi vahvempi kuin oikeus olla tietämättä. Kun asiaan liittyy kolmansia osapuolia, tai kuten tällä hetkellä pandemiassa koko ihmiskunta, voisi tieto olla jopa velvollisuus. Perättömään tietoon uskovalle potilaalle tulisi vähintään selvittää tiedosta kieltäytymisen mahdolliset seuraukset. Pandemiat ja perättömän tiedon levittämisen helppous haastavat tarkastelemaan potilasoikeuksien soveltamista terveydenhuollon käytännössä.

Kirjoittajan tiedot:

Saija Inkeroinen, tohtorikoulutettava, TtM, TtK, th, sh
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
saanin(a)utu.fi
https://www.linkedin.com/in/saija-inkeroinen/

Lähteet:

Davies B. (2020). The right not to know and the obligation to know. Journal of medical ethics, 46(5), 300–303.

de Figueiredo, A., Simas, C., Karafillakis, E., Paterson, P., & Larson, H. J. (2020). Mapping global trends in vaccine confidence and investigating barriers to vaccine uptake: a large-scale retrospective temporal modelling study. Lancet, 396(10255), 898–908.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

MacDonald, N. E., & SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. (2015). Vaccine hesitancy: Definition, scope and determinants. Vaccine, 33(34), 4161–4164.

Neisser U. (2014). Cognitive psychology: Classic edition. Taylor & Francis: New York, NY, USA.

Salmon, D. A., & Dudley, M. Z. (2020). It is time to get serious about vaccine confidence. Lancet, 396(10255), 870–871.

Sivelä, J., Launis, V., Jääskeläinen S., Puumalainen, T., & Nohynek, H. (2018). Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät. Lääkärilehti, 73(10), 648–652.

The United Nations. (1989). Convention on the Rights of the Child.

World Health Organization. (2019). Ten threats to global health in 2019. https://www.who.int/news-room/spotlight/ten-threats-to-global-health-in-2019

Tautien tartuntareiteistä on tutkimusta, miten pärjäämme Covid-19 tiedon kanssa?

Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että mikrobit, virukset ja bakteerit, tarttuvat kosketus-, ilma- ja pisarateitse. Jotkin mikrobit tarttuvat myös useampaa reittiä kosketustartunnan ollessa kaikkein yleisin tartuntareitti. Emme ehkä ole asiaa niin kovasti ajatelleet, mutta kuitenkin meille useimmille on jo lapsuudessa opetettu hyvä käsien pesutapa, joka on juuri kosketuksen välityksellä tarttuvien mikrobien ehkäisyä.

Tartunnan tapahtumiseen vaikuttavat erilaiset muun muassa tartunnan aiheuttajaan liittyvät asiat: Kuinka paljon mikrobeja tartuntaan tarvitaan, saatu tartuttajien määrä ja tartuntareitti jne. Lisäksi tartuntaan vaikuttavat monet tartunnan kohteeseen liittyvät asiat, esimerkiksi kuinka suuri annos taudinaiheuttajaa päätyy kohteeseen ja kuinka herkkä tai immuuni vastaanottava henkilö on.

Covid-19 tarttuu pisara- ja kosketustartuntana. Terveydenhuollon toiminnoissa voi muodostua taudinaiheuttajia myös aerosolimuotoon, jolloin ilmatartunta on mahdollinen. Covid-19 kohdalla hyvät käsien pesutavat ovat kunniassa, mutta nyt joudumme miettimään myös suojaamaan/suojautumaan toistemme hengitysteistä tulevilta pisaroilta. Mietimme ehkä myös pintojen merkitystä tartunnoissa ja entäpä ilman välityksellä tapahtuva tartunta meidän jokapäiväisessä elämässämme? Näitä kysymyksiä on lähdetty ratkaisemaan tieteen keinoin Suomessakin.

Aalto-yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, VTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisen tutkimushankkeen tutkijat kertoivat viime keväänä alustavia tuloksia, miten äärimmäisen pienet ilmassa leijuvat aerosolihiukkaset kulkeutuvat ilmavirran mukana. Näitä hiukkasia poistuu hengitysteistä yskiessä, aivastaessa tai jopa puhuttaessa. Hiukkaset kantavat mukanaan myös taudinaiheuttajia, kuten koronaviruksia. Tutkijat mallinsivat tilannetta, jossa ihminen yskäisee päivittäistavarakaupoille tyypillisellä, hyllyjen rajoittamalla käytävällä, jossa vallitsee myymälätilalle tyypillinen ilmanvaihto.

Myös virusten elämistä pinnoilla kartoittava tutkimus on aloitettu Tampereen yliopistossa viime syksynä. Tutkimuksen aiheena on se, miten koronavirus ja muut taudin aiheuttajat poistuvat pinnoilta päivittäissiivouksessa. Tutkimus keskittyy pintahygienian merkitykseen epidemiatilanteissa ja ei-desinfioivien puhdistusaineiden käyttöön ja tehokkuuteen. Tutkimuksen tuloksia en ainakaan minä ole vielä nähnyt julkaistun.

Virusten leijailua käsittelevä tutkimus tuntui aiheuttavan ihmisissä hämmennystä, pelkojakin: Olemmeko missään suojassa Covid-19 taudilta? Tieto Covid -19 kohdalla on vielä epätäydellistä kuten tieto usein on. Tämä virusten leijailua käsittelevä tutkimus on vain yksi tutkimus ja se kertoo meille jo jotakin tämän tyyppisten virusten käyttäytymisestä tällaisessa koeasetelmassa. Pyrkimyksenä on varmasti ollut simuloida kaupoissa tapahtuvia altistumisia. Mutta jos virus riski olisi ollut kovin suuri, olisi meillä tapahtunut laajempaa leviämistä. Tämä kuten useat muutkin tutkimukset eivät yksinään ole suoraan käytäntöön johdettavissa, emme pysty kaikkia niitä asioita lisäämään tutkimusasetelmaan, jotka vaikuttavat käytännön tilanteissa.  

Vaikka yksittäinen tutkimus kertoo vain osan, saadaan näistä monista tehdyistä tutkimuksista aina vähän enemmän tietoa jo aiemmin saatua tietoa täydentämään. Se on tärkeä osa tutkimuksen ja tieteen luonnetta. Erilaisiin tutkimuksiin perehtyminen antaa meille jokaiselle laajemman kuvan tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä.

Covid-19 aiheuttaa runsaasti kuohuntaa ja epätietoisuuttakin. Tässä tilanteessa meillä on tarjolla moniakin erilaisia kanavia, josta voimme löytää tietoa, jossa tutkittua tietoa on luotettavasti yhdistelty auttamaan ymmärrystämme. Yhtenä tällaisen esimerkkinä voi mainita yhdysvaltalaisen CDC (Suomen THL:sta vastaava), jonka sivuilta voi löytää yhteenvedon tutkimuksista, joissa on tutkittu kankaisten suunenäsuojusten yleisen kansalaiskäytön hyödyistä COVID-19 tartuntojen torjunnassa. Tutkimukset on toteutettu useassa eri maassa ja yhteenvedossa on todettu, että kankaisen (riittävän monta kerrosta!) suunenäsuojuksen yleinen käyttö on hyödyllistä unohtamatta sosiaalisen etäisyyden ylläpitoa, käsihygieniaa ja riittävää ilmanvaihtoa.

Suomessa usko ja luottamus viranomaisiin on yleisesti ottaen hyvää. Ja mielestäni syystäkin, päätökset Covid-19 suhteen tehdään asiantuntijoita, uusimpiin ja luotettavimpiin tutkimuksiin perehtyneitä kuunnellen. Pandemian keskellä, kun meitä kaikkia uuvuttaa, on hyvä luottaa asiantuntijoiden arvioihin rauhallisin mielin eikä antaa yksittäisen tutkimuksen tai mielipiteen lietsoa pelkoja.

Kirjoittaja:

Kirsi Terho

sh, TtM, TtT-opiskelija

kmterh@utu.fi

Lähteet:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/koronan-leviamista-supertietokoneella-mallintaneet-tutkijat-tarkeinta-on-nyt-valttaa-vilkkaita-sisatiloja

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/tampereen-yliopisto-tutkii-miten-korona-ja-muut-virukset-sailyvat-pinnoilla-siivouksen-jalkeen/f2d5b933-98ea-40f1-9a06-c0ff8b765bea

https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/more/masking-science-sars-cov2.html

 

 

 

 

 

 

PANDEMIA AIHEUTTAA MYÖS HENKISTÄ RASITETTA – UUSIA JA VANHOJA KEINOJA TOISTEMME TUKEMISEKSI?

On vaikea kirjoittaa muusta kuin koronasta, kun elämä on sitä pullollaan. Korona puhuttaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän, mutta varmasti se tuntuu useimman meistä arjessa ja näkyy nykyisin jopa katukuvassa. Se on varmasti ollut osittain yhdistävä tekijä. Me olemme yhdessä vastaan jotakin, josta meillä ei oikeastaan ole aiempaa kokemusta. Kokemukset ovat varmaan hyvin erilaisia riippuen elämäntilanteesta ja elämän piiristä.

Koronan vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ovat olleet monialaiset. On puhuttu erilaisista taloudellisista vaikutuksista, vaikutuksista oppimiseen ja monen muuhun. On puhuttu jopa uuden luokan muodostumisesta koronan aiheuttaman syrjäytymisen vuoksi. On vaikea välillä tietää, mikä näistä keskusteluista ja kannanotoista on pelkkää spekulaatiota tai jopa pelon aiheuttamaa tiedon väritystä.

Koronan vaikutuksista on kuitenkin jo paljon tutkimusta. Täytyy sanoa, että joskus sitä suorastaan hämmästyy, mistä kaikesta meillä Suomessa kerätään tietoa. THL:n tuoreessa julkaisussa nimittäin on todettu, että vuonna 2020 valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen on tullut enemmän soittoja kuin aiempina vuosina. Määrä oli suurin huhtikuussa, jonka jälkeen puhelujen määrä laski ja elokuussa puheluita oli taas enemmän. Eniten kasvoi nuorten soittajien määrä. Myös muualta maailmalta on tullut tutkittua tietoa siitä, että mielenterveysongelmien määrä on lisääntynyt ja tarve psyykkiseen tukeen on kasvnut.

Covid-19 pandemia luo uusia toimintatapoja. Esimerkiksi Australiassa on valtion tukemana tarjolla virtuaalista mielenterveyttä tukevia palveluita. Myös Yhdysvalloissa on telepsykiatrian määrä lisääntynyt Covid-19 myötä. Toivottavasti kykenemme täällä meilläkin vastaamaan tähänkin lisääntyneeseen ihmisten tarpeeseen.

Terveydenhuollosta tapahtunut mahtava digitaalinen kehitys on Suomessa todellisuutta. Olemme löytäneet uusia keinoja hoitaa potilaita telelaitteiden avulla. Tamperelaisen tutkimuksen mukaan toisen ihmisen kasvojen näkeminen vaikka vain ruudulla aiheuttaa aivoissamme samanlaisen reaktion kuin oikeasti tapaisimme toisen ihmisen. Tätä tutkimusta on hyvä jatkaa.

Covid-19 pandemia on pelon ja ahdistuksen lisäksi muuttanut yleistä kanssakäymistämme. Nyt olemme Suomessa toisen aallon kynnyksellä. Kesä antoi meille hetken levähdyksen ja nyt meitä taas vaaditaan olemaan tarkkana yhteisessä kanssakäymisessä. Koronan myötä joudumme taas pitämään etäisyyttä toisiin ihmisiin: ei enää halauksia eikä läheistä kanssakäymistä. Toivottavasti ei käy kuten Kustaa Vilkunan novellissa Karoliinin korvapuusti: Moiset keikaroinnit huutiin ja voi sellaisia, jotka niitä vielä harrastavat! Sillä tarvitsemme vanhoja keinoja uusin välinein: Tukea ja olla läsnä toisillemme!

Kirsi Terho, sh, TtM, tohtori koulutettava TY hoitotieteenlaitos
kirsi.m.terho@gmail.com

Lähteet

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139889/Viikko%2037-2020%20-%20Koronaepidemian%20vaikutukset%20hyvinvointiin%20palveluihin%20ja%20talouteen.pdf?sequence=37&isAllowed=y

Khaleghi A, Mohammadi MR, Jahromi GP, Zarafshan H. New Ways to Manage Pandemics: Using Technologies in the Era of COVID-19, a Narrative Review. Iranian Journal of Psychiatry. 2020;15(3):236-242. Accessed September 16, 2020. http://search.ebscohost.com/login.aspx?direct=true&db=cin20&AN=144778651&site=ehost-live

Marshall, J. M., Dunstan, D. A., & Bartik, W. (2020). The role of digital mental health resources to treat trauma symptoms in Australia during COVID-19. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 12(S1), S269-S271.http://dx.doi.org/10.1037/tra0000627

Newman K, Wang AH, Wang AZY, Hanna D. The role of internet-based digital tools in reducing social isolation and addressing support needs among informal caregivers: a scoping review. BMC Public Health. 2019;19(1):1-12. doi:10.1186/s12889-019-7837-3

Restauri N, Sheridan AD. Burnout and Posttraumatic Stress Disorder in the Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) Pandemic: Intersection, Impact, and Interventions. Journal of the American College of Radiology. 2020;17(7):921-926. doi:10.1016/j.jacr.2020.05.021

Soklaridis S, Lin E, Lalani Y, Rodak T, Sockalingam S. Mental health interventions and supports during COVID- 19 and other medical pandemics: A rapid systematic review of the evidence. General Hospital Psychiatry. 2020;66:133-146. doi:10.1016/j.genhosppsych.2020.08.007

Pandemian aiheuttamat poikkeusolot sisältävät ihmisen eristämistä

Näinä aikoina on vaikea olla kirjoittamatta koronaan, Covid-19 pandemiaan liittyvää tekstiä. Elämämme kaikki osa-alueet ovat täynnä erilaisia pandemiaan liittyviä asioita. COVID-19 pandemiaan kuten muihinkin tartuntatauteihin liittyy yleensä myös rajoittavia toimia. Tähän pandemiaan liittyen olemme joutuneet ennen kokemattomiin rajoittamistoimiin, jollaisista meillä ei ole aiempaa kokemusta. Yksilöön kohdistuvia rajoituksia kuten eristämistä meistä suurin osa ei ole koskaan aiemmin kokenut.

Tartuntatauteihin liittyvällä eristämisellä pyritään suojamaan muuta väestöä tai yksilöitä taudin tartunnoilta. Kohdistamme yksilöön rajoittavia toimia ehkäistäksemme muihin tapahtuvat tartunnat. Tämän pandemian kohdalla kohdistamme eristämistoimia paitsi yksilöihin myös kokonaisiin väestön osiin kuten vanhuksiin tai muihin tartunnalle herkkään väestön osiin. Suojelemme rajoitustoimilla paitsi vanhuksia myös terveydenhuoltoamme (ja sitä kautta muuta väestöä) kestämättömältä kuormittumiselta. Kaiken tämän keskellä mietin, että kuinka suuri sen hinta on inhimillisyyden kannalta?

Rajoitustoimiin suhtautumisemme vaihtelee varmasti yksilöittäin, mutta se voi olla myös kulttuurillinen kysymys. Suomalaisena olin vähän hämmästynyt, kun laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa todettiin, että suomalaiset suhtautuvat kielteisemmin tapaamisrajoituksiin kuin monien muiden maiden kansalaiset. Vitsinä on kuitenkin kulkenut, että suomalaiselle tällaiset rajalliset kontaktit ovat ihan normaalia arkipäivää, mutta ehkä se sitten on koskenut vain poskisuudelmia. Huumoria tästä suomalaisesta suhtautumisesta läheisyyteen voi katsella vaikka Finnish Nightmares julkaisuista https://www.google.com/search?q=finnish+nightmares+corona&sxsrf=ALeKk01i6zk3M6aJrh14sT7pc9p7gJjGLA:1589274345869&tbm=isch&source=iu&ictx=1&fir=Ap1wZ8BGusMJfM%253A%252C8wpaqJy5J10TRM%252C_&vet=1&usg=AI4_-kS_pZXbYItnTFlVnvsV4RwX125hQA&sa=X&ved=2ahUKEwjXydem_K3pAhXswcQBHWWtCCIQ9QEwAHoECAcQBA#imgrc=JWuMUzcXZuX5yM

Vaikka tällaista pandemiaa emme ole aiemmin näine rajoituksineen aiemmin eläneet, on tartuntaeristyksen vaikutuksia yksilöön hoitolaitoksissa /sairaaloissa kyllä tutkittu. Vuonna 2009 julkaistussa katsausartikkelissa todettiin, että eristyksessä tapahtui enemmän hoidon komplikaatioita ja viivästymisiä. Lisäksi hoitohenkilökunnalla ja potilailla oli vähemmän kontakteja hoitohenkilökuntaan ja eristäminen aiheutti potilaissa pelkoja, masennusta ja tyytymättömyyttä hoitoon (Morgan ym. 2009; Sharma ym. 2020). 

Vastaavia haittoja eristystoimien vaikutuksesta potilashoitoon on todettu muissakin tutkimuksissa, mutta eräässä tutkimuksessa potilaat olivat yleisesti tyytyväisiä hoitoon eikä hoito aiheuttanut heille pelkoja tai masennusta (Lupión-Mendoza ym. 2015). Toisaalta todettiin myös, että kosketuseritystoimin hoidetuilla potilailla ei ollut enempää hoidon fyysisiä komplikaatioita (Croft ym. 2015). Joissakin tutkimuksissa voitiin todeta, että potilaat ja työntekijät tunsivat olonsa turvalliseksi eristystoimien takia (Chittick ym. 2016).

Potilaiden informoimisella ja ohjaamisella eristyksen alkaessa on suuri vaikutus potilaan kokemukseen (Abad ym. 2010). Terveydenhuollon ammattilaisille nämä tutkimustulokset ovat tärkeitä signaaleja, joiden mukaan potilashoitoa tulee kehittää. Kehittämistyössä voidaan käyttää osana myös teknologian suomia mahdollisuuksia. Tampereen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että videopuhelun aikaisella katsekontakti aiheuttaa saman fysiologisen tunnereaktion kuin kasvokkainen tilanne (https://yle.fi/uutiset/3-11318968).

Pandemia jatkuu, kukaan meistä ei tiedä, kuinka pitkään. Panostakaamme ”sallittuun" kanssakäymiseen ja oikean tiedon jakamiseen niillä mahdollisuuksilla, joita meillä on - työssä tai yksityiselämässämme.

Kirsi Terho

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Tohtoriopiskelija, TtM, hygieniahoitaja

kmterh@utu.fi

Pandemia saapui Suomeenkin, mutta miten käy terveydenedistämistyön?

Etätyö ja -opiskelu kotoa käsin on viime aikoina tullut tutuksi aikuisten sekä eri-ikäisten lasten ja nuorten keskuudessa koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa tilanne on johtanut monin paikoin palvelutarjonnan alasajoon ensisijaisesti kiireettömän hoidon osalta. Sosiaalisessa mediassa on aiheellisesti herättänyt huolta mm. se, miten käy terveyden edistämistoiminnan tällaisessa tilanteessa. Kouluissakin opetus on jo aikaa sitten digitalisoitunut, mutta miten on terveyden edistämisen laita?

Erääksi keskeisimmäksi uhkakuvaksi suun terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa on noussut kysymys siitä, millaisia seurauksia voi olla edessä jos esimerkiksi lasten ja nuorten ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ja siihen liittyvä omahoidon ohjaus jää nyt määräämättömän pituiseksi ajaksi toteutumatta. Ehtivätkö pienet reiänalut kasvaa paikattavan kokoisiksi saakka, kun hoitolaan ei pääse hoitosuunnitelman mukaisesti kontrollikäynnille, fluoraukseen ja harjausopetukseen? Entä päätyykö lapsi, jolla on jo todettu paikkaushoidon tarvetta ilman sen kummempaa oireilua, lopulta päivystykseen hammassäryn takia? Yhtä lailla tilanne koskettaa aikuisväestöä, ikäihmiset mukaanlukien.

Digitalisaatiosta on tullut yhteiskunnassa jo arkinen asia jotakuinkin kaikilla arkielämän osa-alueilla. Terveydenhuollossa etävastaanottotoimintaa on jo saatavilla aikuisille mm. siihen soveltuvia lääkärikäyntejä korvaamaan. Edellä mainittua hampaiden harjausopetusta toteutettaneen edelleen pääasiassa fyysisissä vastaanottotiloissa sekä hoitohenkilökunnan vieraillessa mm. päiväkodeissa ja kouluissa. Viimeistään nyt lienee kuitenkin aiheellista lähteä toteuttamaan perusteellista digiloikkaa suun terveyden edistämistyön puolesta, vuorovaikutteisuutta unohtamatta. Pitkäkin fyysinen välimatka on kurottavissa umpeen älypuhelimen tai tabletin kautta toteutettavilla etäkäynneillä, joilla voidaan keskustella suun omahoitotottumuksista ja tarkistaa vaikkapa että sähköharjan käyttö sujuu teknisesti oikein. 

Terveysalan oppilaitoksissa eri vaiheissa opintojaan olevien opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ovat nyt keskeytyneet vallitsevan tilanteen vuoksi. Monilla opiskelijoilla olisi kuitenkin nyt tiedollisia ja taidollisia valmiuksia toteuttaa terveyden edistämistä etävastaanottotoiminnan muodossa. Poikkeukselliset olosuhteet ovat vaatineet monelta osin terveydenhuollon perustoimintojen supistamista, mutta terveyden edistämistä voidaan sovelletusti toteuttaa edelleen, jos tahtotilaa riittää.

Kuva: https://live.staticflickr.com/65535/49663071537_3615548658_b.jpg

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi