Moniammatillinen yhteistyö on sote-uudistuksessa kaikkien huulilla. Moniammatillinen yhteistyöosaaminen on tunnistettu sote-uudistuksen tärkeäksi osaamistarpeeksi (1) ja valtioneuvoston julkaisuissa alleviivataan, ettei sote-palvelujen integraatio voi onnistua ilman sitä (2–4). Moniammatillinen yhteistyö on kiistatta sote-palvelujen yhteensovittamisen edellytys, mutta onko kaikille sote-alan toimijoille selvää, mitä käsitteellä oikein tarkoitetaan?
Maailman terveysjärjestö määrittelee moniammatillisen yhteistyön (interprofessional collaborative practice) eri ammattilaisten väliseksi toiminnaksi, jossa eri alojen asiantuntijat työskentelevät yhdessä potilaan ja hänen perheensä kanssa potilaan parhaaksi, tarjotakseen mahdollisimman laadukasta hoitoa eri toimintaympäristöissä (5). Moniammatillisen yhteistyön käsitteelle on kuitenkin olemassa lukuisia muita eri määritelmiä. Käsitteen tarkka määrittely onkin haasteellista, eikä sille ole olemassa globaalisti hyväksyttyä, yksiselitteistä, tutkimukseen perustuvaa määritelmää. (6.) Suomen kielessä puhutaan usein moniammatillisesta tai monialaisesta yhteistyöstä erittelemättä yleensä tarkemmin, minkä tasoisesta yhteistyöstä on kyse. On kuitenkin eri asia, puhutaanko moniammatillisesta rinnakkain työskentelystä (multiprofessional), ammattiryhmien välisestä yhteistyöstä (interprofessional) tai kenties ammattirajat ylittävästä (transprofessional) yhteistyöstä.
Australialainen tutkimusryhmä on julkaissut viime vuonna oman näkemyksensä moniammatillisen yhteistyön määritelmästä terveydenhuollon tiimien näkökulmasta. Tässä luokittelussa moniammatilliset tiimit jaotellaan tiimin ominaisuuksien mukaan viiteen eri tasoon: yksialaiseen (unidiscipilinary), monialaiseen (multidisciplinary), ammattiryhmien väliseen (interprofessional), ammattirajat ylittävään (transdisciplinary) ja hybridimuotoiseen (hybrid) tiimiin. Moniammatillisen tiimin taso määräytyy sen mukaan, ketä tiimiin kuuluu, miten tiimissä viestitään ja tehdään yhteistyötä, kuka tiimiä johtaa, kuinka tiukat tiimin ammatilliset rajat ovat, miten asiakkaan palvelutarpeen arviointi, hoito ja palvelut toteutetaan ja onko tiimillä näiden osalta yhteiset tavoitteet. (7.)
Ensimmäisellä tasolla, yhden ammattiryhmän vastatessa asiakkaan hoidosta ja palveluista (unidisciplinary team), toista ammattialaa voidaan tarvittaessa konsultoida, mutta muuten asiakkaan hoitoon ja palveluihin liittyvää yhteistyötä ei tehdä muiden ammattiryhmien kanssa. Seuraavalla tasolla moniammatillisessa tiimissä voi toimia monen eri ammattialan edustajia, mutta varsinaisen yhteistyön sijaan toiminta on ennemminkin rinnakkain työskentelyä (multidisciplinary team). Tämän tyyppisessä tiimissä ammatilliset rajat ovat tiukat ja tiimiä johtaa sen korkeimmassa asemassa oleva henkilö – yleensä lääkäri − jonka kautta myös kaikki viestintä kulkee. Asiakkaan hoidon ja palvelutarpeen arviointi tehdään ammattialakohtaisesti ja ammattilaisten asettamat tavoitteet voivat olla ristiriidassa keskenään. (7.)
Kolmas taso on ammattiryhmien välinen yhteistyötiimi (interprofessional team), jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, vaihtavat keskenään tietoja ja ovat yhteydessä toisiinsa säännöllisesti. Tiimin jäsenet tuntevat hyvin toisensa asiantuntijuusalueet ja asiakas ja hänen läheisensä ovat tasavertainen osa tiimiä. Tiimillä on nimetty johtaja, muttei se välttämättä ole lääkäri. Asiakkaan hoidon ja palvelutarpeen arviointi tehdään ammattialakohtaisesti, kun taas asiakkaan hoitoa ja palveluja koskevat tavoitteet ovat yhteiset. (7.)
Neljännellä tasolla, ammattirajat ylittävässä tiimissä (transdisciplinary team) eri alojen ammattilaiset – yhdessä asiakkaan ja läheisten kanssa − tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään ja jakavat rooleja ja vastuita. Asiakkaan hoidon ja palvelutarpeen arviointi tehdään monialaisesti ja hoito- ja palvelusuunnitelmat ovat yhteensovitetut. Tiimin jäsenet jakavat tietoja ja taitoja keskenään ja ammatilliset rajat voivat hämärtyä. Usein tällaisen tiimin toimijat ovatkin saaneet lisäkoulutusta, mikä mahdollistaa tiimin jäsenten välisen tehtävien jakamisen eri tavalla. (7.)
Viides taso – kaikki edellä kuvatut tasot läpileikkaava − on hybriditiimi (hybrid team). Tällainen tiimi on dynaaminen; se voi liikkua sujuvasti moniammatillisten tiimien eri tasojen välillä ja omaksua eri tiimityyppien ominaisuuksia asiakkaan hoito- ja palveluprosessin eri vaiheissa. Hybriditiimi on joustava, se mukautuu paikalliseen toimintaympäristöön ja tarjoaa asiakkaalle palveluja yksilöllisen tarpeen mukaan. (7.)
Mikään edellä kuvatuista tasoista ei ole automaattisesti ja kaikissa tilanteissa asiakkaalle paras vaihtoehto. On selvää, että paljon ja monialaisia palveluja tarvitsevat asiakkaat vaativat ammattiryhmien välisen tai ammattirajat ylittävän tiimin palveluita, kun taas yksittäisen palvelutarpeen asiakkaille voi riittää yhden ammattiryhmän tarjoama palvelu ja korkeintaan toisen ammattiryhmän konsultointi. Moniammatillisen yhteistyön tasoja kannattaa kuitenkin pohtia. Minkä tasoisesta moniammatillisesta yhteistyöstä kukin asiakas hyötyisi ja mitä ominaisuuksia tällöin kunkin tasoisessa tiimissä tulisi olla? Moniammatillisen yhteistyön avulla voidaan tarjota joustavampia, asiakaskeskeisimpiä palveluja (5). Moniammatillisen yhteistyön tasojen ymmärtäminen taas auttaa toteuttamaan parempaa moniammatillista yhteistyötä.