Vähän vielä pandemiasta, viruksista ja tutkimuksesta

 

Kuva: Kirsi Terho

Vuonna 2020 maaliskuussa maailmassa alkoi uudenlainen tieteellinen tutkimus: suunnittelematta ja yllättäen. Covid-19 virus levisi nopeasti ympäri maailmaa. Monissa maissa, myös meillä Suomessa, oli tehty pandemiaa varten varautumissuunnitelmia. Covid-19 pandemian leviäminen aiheutti aivan uuden tilanteen, jolloin tehdyt varaussuunnitelmat eivät käytännössä toimineet, kun viruksen leviäminen vaaransi kokonaisten yhteiskuntien toiminnan. Jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä jatkuvasti muuttuvan tiedon varassa.

Tutkimustietoa karttui koko ajan suorastaan ennen näkemättömällä vauhdilla. Tieto myös levisi ja värittyikin levitessään nopeasti. Tutkimusta tehtiin valtavalla kiireellä, kun kasvaneeseen tiedon tarpeeseen pyrittiin vastaamaan. Tutkimusten julkaisutahti nopeutui ja laajaa kansainvälistä yhteistyötä tehtiin: Covid-19-rokotteet kehitettiin kansainvälisellä yhteistyöllä nopeammin kuin mikään rokote on aiemmin kehitetty. Valitettavasti tämä myös vaikutti julkaistujen tutkimusten laadukkuuteen.

Vaikutusta  pandemian leviämisellä oli paitsi terveydenhuoltoon koko yhteiskuntaan, joten myös päätäntärakenteet joutuivat muuttumaan. Pandemia ei tuntenut maiden rajoja eikä kunnioittanut instituutioita eikä traditioita, vaan kaikkea piti miettiä uudelleen. Tehtyjen toimien taustalla ei aina ollut paras tieteellinen tieto, vaan yhteiskunnassa myös muut asiat vaikuttivat päätöksentekoon. Yksittäiset kansalaiset saivat nopeasti tietoa tutkimustuloksista ja välillä hyvinkin nopeasti tuloksista tehdyistä johtopäätöksistä.

Olemme nyt (toivottavasti!) siirtymässä pandemiasta niin sanottuun normaaliaikaan: Voimme ja meidän pitääkin arvioida kaikkea sitä, mitä Covid-19 pandemia on meille opettanut. Huolimatta monista tutkimuksista, ovat monet asiat edelleen epäselviä. Ja kuten monessa muussakin ongelmatilanteessa tutkimusten tarkastelu ja erityisesti tutkimuksesta tehtävien johtopäätösten teko vaatii pohdintaa. Tutkimuksen vieminen käytäntöön voi muodostaa oman haasteensa. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava tutkimusasetelmat ja monet muut tutkimustuloksiin vaikuttavat seikat.

Uuden taudinaiheuttajan ollessa kyseessä mietitään perustavaa laatua olevia asioita kuten muuan muassa tartuntatiet, taudinaiheuttamiskyky ja torjuntakeinot. Hengitystieviruksista yleisesti oli jo aiemmin tutkittua tietoa, että yleisin tartuntareitti on pisarat, ja myös kosketuksella on merkitystä. Kuitenkin useiden pisarateitse leviävien virusten kohdalla tiedetään, että ne voivat aerosoliksi saatettuna levitä myös ilman välityksellä. Alkuvaiheessa Covid-19 –kohdallakin tehtiin useita mallinnuksia siitä, miten virukset voivat levitä ilmavirtojen mukana, mutta kokeelliset tutkimukset ovat haasteellisia virusten leviämisen kannalta eivätkä kuitenkaan vastaa elämän todellisuutta.  Lisäksi tautien tartunnassa myös tartunnankohteen ominaisuudet vaikuttavat tartuntaan. Covid-19 ja muiden hengitystievirusten kohdalla erilaisten pisaroiden/hengityksen aiheuttama tartuntareitti on katsottu merkittäväksi.

Juuri julkaistussa Cochrane -katsauksessa (lääketieteellisestä tutkimustiedosta tarkasti rajatun kysymyksen avulla luotu tiivistelmä) on arvioitu suojainten käyttöä hengitystievirusten torjunnassa.  Katsauksessa kysymyksen asetteluna oli, pysäyttävätkö tai hidastavatko fyysiset toimenpiteet hengitystievirusten leviämistä hyvin kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa yhtä toimenpidettä verrataan toiseen (satunnaistettu kontrolloitu tutkimus). Tutkijat totesivat katsauksensa loppupäätelmän aluksi, että tutkimusten suuri harhaisuusriski, vaihtelu tulosten mittaamisessa ja suhteellisen alhainen sitoutuminen interventioihin tutkimusten aikana vaikeuttavat varmojen johtopäätösten tekemistä. Tutkimusten perusteella ei voitu suunenäsuojuksen tai hengityssuojaimen käytöllä todeta selkeää hyötyä virustartunnan torjuntaan. Käsihygienian merkityksestä on jonkinlaista viitettä.

Tätä katsausta on jo siteerattu monessa eri tilanteessa vähän tulosta oikoen. Tuloksen tulkintaan voivat vaikuttaa omat mielipiteet, kuten haluttomuus käyttää suunenäsuojusta tai hengityssuojainta, mutta toisaalta myös pelko tartunnasta. Infektioiden torjuntaan liittyvissä tutkimuksissa on usein ongelmana se, että ei ole mahdollista tehdä satunnaistettuja laajoja tutkimuksia, joissa altistaisiin tutkittavia tartunnalle. Lisäksi luotettavan tiedon saamiseksi tutkittavia tarvittaisiin huomattavan suuria määriä. Lisäksi tutkittavassa ilmiössä on vaikea rajata sekoittavia tekijöitä kuten ihmisten käyttäytymistä. Usein tulokset infektion torjuntaan liittyvissä tutkimuksissa ovat välillisiä.

Miten  Cochrane-tutkimuksen tulos suunenäsuojusten ja hengityssuojainten kohdalla sitten pitäisi tulkita? Itse ajattelisin, että suojainten käyttö, kuten moni muukin ihmisen käyttäytymiseen liittyvä asia, vaatisi lisää tutkimusta. Katsauksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että oikein käytetyillä suojaimilla ei olisi tartunnan torjunnan kannalta merkitystä. 

Kirjoittaja:  
Kirsi Terho
Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
kirsi.m.terho@gmail.com
 

Kirjallisuutta:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163983/VN_2022_14.pdf

https://www.sci.news/physics/cough-generated-droplets-10431.html

https://www.who.int/news-room/questions-and-answers/item/coronavirus-disease-covid-19-how-is-it-transmitted

Jefferson T, Dooley L, Ferroni E, Al-Ansary LA, van Driel ML, Bawazeer GA, Jones MA, Hoffmann TC, Clark J, Beller EM, Glasziou PP, Conly JM. Physical interventions to interrupt or reduce the spread of respiratory viruses. Cochrane Database of Systematic Reviews 2023, Issue 1. Art. No.: CD006207. DOI: 10.1002/14651858.CD006207.pub6.

Jung, R.G., Di Santo, P., Clifford, C. et al. Methodological quality of COVID-19 clinical research. Nat Commun 12, 943 (2021). https://doi.org/10.1038/s41467-021-21220-5

Wang, C. C., Prather, K. A., Sznitman, J., Jimenez, J. L., Lakdawala, S. S., Tufekci, Z., & Marr, L.C. (2021). Airborne transmission of respiratory viruses. Science. https://doi.org/10.1126/science.abd9149

 

 

 

 

Uusi normaali Covid-19-pandemian jälkeen?

Olemme eläneet pitkään poikkeusoloja. Nyt Covid-19 –pandemian vähän laantuessa on ollut keskustelua siitä, että ”uusi normaali” on erilainen kuin se ”vanha normaali”, johon olimme tottuneet. Meillä on nyt kokemusta ajasta, jolloin tartunnan torjunta on keskeisessä osassa päivittäisessä elämässämme. Olemme joutuneet käyttämään suunenäsuojuksista esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja mahdollisesti olemme myös tottuneet käyttämään käsihuuhteita ja pesemään käsiä. Nyt tuntuukin oudolta liikkua julkisesti ilman suojaimia eikä käsihuuhteitakaan ole enää joka paikassa tarjolla tai annostelijat ovat tyhjiä.

Mikä sitten olisi sitä uutta normaalia, jonka toivoisi osittain jäävän meille perinnöksi koetusta pandemiasta? Tartunnan torjuntaan tähtäävässä terveyskäyttäytymisessä teemme arviota tietojemme ja käsitystemme mukaisesti. Vaikka koronapandemia ei enää pyöritä kaikkea yhteiskunnassamme, erilaiset taudit eivät ole hävinneet minnekään. Erilaisia virusten ja mahdollisesti jopa Covid-19 -viruksen aiheuttamia epidemioita on edessä myös tulevaisuudessa, joten käyttäytymisemme pitäisi edelleen pitää sisällään tartuntojen torjuntaan kuuluvia toimintoja.

Ainakin puheissa suomalaiset ovat työteliästä kansaa. Työhön mennään, vaikka oltaisiin vähän sairaitakin. Ajatellaan, että se on vain ”flunssaa” eikä se kai tartu. Covid-19 lienee meille opettanut, että viruksen aiheuttamat infektiot tarttuvat ja voivat aiheuttaa ikäviä tauteja. Näin on myös monen muun hengitystieinfektioita aiheuttavien viruksen kohdalla. Covid-19:n kriittisinä aikoina kontaktien rajaaminen vähensi kaikkien virustautien esiintyvyyttä. Tilanteen vähän rauhoituttua olemme voineet taas lisätä sosiaalisten kontaktien määrää. Jos kuitenkin sairastumme, meistä jokaisen tulisi ajatella kanssaihmisiä ja välttää tartuttamisen mahdollisuutta. Toivottavasti uusi normaalimme pitää sisällään sen, että oikeasti pysymme sairaana erossa muista ihmisistä emmekä mene edes työpaikalle, jos emme voi siellä välttää kontakteja muihin ihmisiin.

Yleisessä keskustelussa kuulee usein kuvauksia siitä, että on huomattu epäasiallista suojainten käyttöä kanssaihmisten toiminnassa. Käsineitä on käytetty jo jonkin aikaa elintarvikkeiden käsittelyssä, ja samoja käsineitä saatetaan käyttää erilaisiin toimintoihin vaihtamatta tai pesemättä käsiä välillä. Tutkimusten mukaan käsineiden sileästä pinnasta mikrobien siirtyminen erilaisille pinnoille on tehokkaampaa kuin käsien iholta, eli käsineiden käyttö ei korvaa käsien pesua! Käsineitä tulee vaihtaa, kun ne mahdollisesti ovat keränneet mikrobeja tai ennen kuin kosketellaan herkkiä ruoka-aineita.

Mitä ajatella suunenäsuojaimista, joita opimme jo mukavasti käyttämään erilaisissa tilanteissa? Niiden käyttö joissakin tilanteissa lienee edelleen perusteltua. Tällainen tilanne voisi olla sellainen, jossa tietää olevansa altistunut jollekin virustaudille, mutta ei ainakaan vielä ole oireinen. Suunenäsuojusten käyttötavoissa voi myös olla toivomisen varaa. Käytämmekö samaa suojusta nostamalle sen aina välillä kaulalle tai jonnekin muualle? Koskettelemmeko likaista suojainta käsillä, ja sitten jotain muuta pintaa, tai laitammeko sen taskuun odottamaan seuraavaa käyttöä? Hengitysteissämme on aina viruksia, ja vaikka emme olisi oireisia, saamme niitä käsiimme ja muualle, kun koskettelemme suojainta. Käsistä erilaiset taudinaiheuttajat voidaan taas sujuvasti levittää ympäristöön.

Oppina tästä Covid-19 pandemiasta voisi olla se, että me, terveydenhuollon ammattilaiset, pyrimme edelleen julkisesti levittämään tietoa tarttuvista taudeista – niistä tavallisista flunssistakin ja niiden tarttumisesta. Me kaikki pyrimme hakemaan oleellista tietoa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, josta löydämme tietoa mm. tartuntareiteistä ja ohjeen oikeasta käsien pesusta ja yskimishygieniasta: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/infektioiden-ehkaisy-ja-torjuntaohjeita/kasienpesu-yskiminen-ja-maski

Kirjoittaja: 
Kirsi Terho
TtM, tohtoriopiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

  

Lähteet:

1.    Teasdale E., Santer M., Geraghty A.W.A., Little P., Yardley L. (2014) Public perceptions of non-pharmaceutical interventions for reducing transmission of respiratory infection: Systematic review and synthesis of qualitative studies. BMC Public Health, 14 (1), art. no. 589. DOI: 10.1186/1471-2458-14-589. https://www.scopus.com/inward/record.uri?eid=2-s2.0-84903307149&doi=10.1186%2f1471-2458-14-589&partnerID=40&md5=50e05675b0f267d6863c41edbedda316

2.    Maribel Jimenez, Jorge H. Siller, Jose B. Valdez, Armando Carrillo & Cristobal Chaidez (2007) Bidirectional Salmonella enterica serovar Typhimurium transfer between bare/glove hands and green bell pepper and its interruption, International Journal of Environmental Health Research, 17:5, 381-388, DOI: 10.1080/09603120701372664

3.    Yan Qi, Yingshu He, Larry R. Beuchat, Wei Zhang, Xiangyu Deng (2020) Glove-mediated transfer of Listeria monocytogenes on fresh-cut cantaloupe,Food Microbiology,Volume 88, 103396,ISSN 0740-0020, https://doi.org/10.1016/j.fm.2019.103396. (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0740002019310068)

4.    Luksamijarulkul, P., Aiempradit, N., & Vatanasomboon, P. (2014). Microbial Contamination on Used Surgical Masks among Hospital Personnel and Microbial Air Quality in their Working Wards: A Hospital in Bangkok. Oman Medical Journal, 29(5), 349–353. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.5001/omj.2014.92

5.    Chughtai, A.A., Stelzer-Braid, S., Rawlinson, W. et al. Contamination by respiratory viruses on outer surface of medical masks used by hospital healthcare workers. BMC Infect Dis 19, 491 (2019). https://doi.org/10.1186/s12879-019-4109-x

6.    THL 2022. Infektiotaudit ja rokotukset. Saatavilla:https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta. Viitattu 13.5.2022

Maskien käyttö vähenee, muista ottaa rokotus!

Päätin, etten kirjoita Covid-19 - tutkimukseen liittyen. Mutta Toisaalta Covid-19 on asia, joka tällä hetkellä vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja siitä on myös paljon uutta, mielenkiintoista tutkittua tietoa.

Tieteen ja tutkimuksen yhtenä oleellisena piirteenä on epätäydellisyys. Tieto täydentyy ja aiemmat tutkimustulokset, totena pidetyt, saattavat osoittautua lisätutkimusta vaativiksi tai jopa vääriksi. Tieteen tuloksia tarkastellessa täytyy olla kriittinen ja tarkkana sen suhteen, mitä ja miten on oikeasti tutkittu. Tämä saattaa välillä aiheuttaa hämmennystä. Tätä kirjoittaessani Suomessa päättyy maskin käyttö ”pakko”. Tästä päivästä alkaen maskin käyttäminen on pääsääntöisesti oma valinta (pois lukien sosiaali- ja terveydenhuolto ja kasvatustoimi). Maskin käyttöä suositellaan kuitenkin yhä sisätiloissa, joissa on kokoontuneina runsaasti ihmisiä ja erityisesti ilman rokotussuojaa oleville (Suositus kasvomaskien käytöstä kansalaisille ).

Kuva: Kirsi Terho

Yleisellä maskien käytöllä on ollut oma paikkansa. Yhdysvalloissa tutkittiin koululaisilla maskin käytön vaikutuksia Covid-19-tautitapausten kasaumiin. Kouluissa, joissa maskin käyttö oli sääntönä, tautitapausten kasaumia oli vähemmän. Maskien käytöstä on keskusteltu vilkkaasti myös Suomessa ja jos Covid-19 - viruksen esiintyvyys väestössä on korkea, on maskien käytöstä yleisesti jonkinlaista hyötyä.

Suurin osa hengitystieinfektioista tarttuu pisara- ja kosketusteitse. Maskit suojaavat pisaroilta suhteellisen tehokkaasti oikein käytettynä. Tämän olemme terveydenhuollossa tienneet jo vuosikymmeniä ja Covid-19 - pandemian aikana kaikenlaisten hengitystievirusten aiheuttamat taudit ovat vähentyneet.

Covid-19 - torjuntatoimissa maskien käytön lisäksi asiaan vaikuttavat monet muutkin asiat, joita on haasteellisempi tutkia. Olemme tienneet, että hengitystieoireinen tartuttaa muita ihmisiä ainakin läheisessä kontaktissa. Kosketuksella ja pinnoilla lienee myös oma merkityksensä. Sitä me emme tiedä, kuinka suuri osa tautien vähenemisestä oli maskin käytön vaikutusta ja kuinka suuri osa sitä, että pandemian kiihtymisen aikana olemme vähentäneet sosiaalista kanssakäymistä ja noudattaneet hygieniaohjeita. Ja maskin käyttö sinänsä voi vaikuttaa myös muulla tavoin käyttäytymiseemme, esimerkiksi muistuttamalla tartunnan riskistä.

Covid -19 - virusta ja sen erilaisia vaikutuksia tutkitaan tällä hetkellä laajasti Suomessa ja muualla maailmassa. On jo todettu, että virus voi aiheuttaa erilaisia oireita ja pitkäaikaisiakin vaikutuksia. Lisäksi Covid -19 vaatimilla torjuntatoimilla on ollut laaja vaikutus ihmisten hyvinvointiin sosiaalisesti ja psyykkisesti. Myös rokotteen eduista ja myös sen aiheuttamista mahdollisista sivuvaikutuksista on runsaasti tieteellisesti tasokasta tutkimusta. Tiedämme jo, että voimme varsin turvallisin mielin ottaa rokotteen ja välttyä vakavalta Covid-19 - taudilta.

Mutta miten sitten voimme turvallisesti vähentää tai ainakin tarkentaa maskien käyttökohteita? Ensinnäkin rokotteen ottaminen on se merkittävä asia, jonka avulla voimme muuttaa maskikäyttäytymistämme. Lisäksi olisi jatkossakin hyvä muistaa tärkeimmät hengitysvirustartunnan torjuntaan liittyvät käytännön teot (esim. käsihygienia), jotka ovat jo vuosikymmeniä sitten tutkimuksella tehokkaiksi todistettuja ehkäisykeinoja hengitystievirusten yhteydessä. Covid-19-pandemian mukanaan tuomat tutkimustulokset ovat entisestään korostaneet niiden merkitystä.


Eli tässä meille kaikille turvallisempaa tulevaisuutta varten muutama käytännön vinkki:

1. Jos olet hengitystieoireinen, sairasta kotona. Se ei tee sinusta työnsankaria, että tartutat muut eikä oikeastaan ole kenestäkään hauskaa.

2. Huolehdi aina riittävästä käsihygieniasta. Et näe, mitä viruksia olet käsiisi saanut ”reissuillasi”.

3. Covid-19 - pandemian jälkeenkin käytä maskia, jos olet pakotettu liikkumaan muiden ihmisen seurassa hengitystieoireisena.

4. Ota tarjolla oleva rokote. Tämä koskee Covid-19 - virusta, mutta myös kohta maahamme saapuvaa influenssaa. Otat sen oman terveytesi takia, olet tärkeä ihminen, mutta myös läheistesi, ystäviesi ja työtovereidesi takia.

Kirjoittajan tiedot: 

Kirsi Terho
TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

Kirjallisuus:

Bundgaard H, Bundgaard JS, Raaschou-Pedersen DET, von Buchwald C, et al. Effectiveness of Adding a Mask Recommendation to Other Public Health Measures to Prevent SARS-CoV-2 Infection in Danish Mask Wearers : A Randomized Controlled Trial. Ann Intern Med. 2021 Mar;174(3):335-343. doi: 10.7326/M20-6817. Epub 2020 Nov 18. PMID: 33205991; PMCID: PMC7707213.

Eikenberry SE, Mancuso M, Iboi E, Phan T, et al. To mask or not to mask: Modeling the potential for face mask use by the general public to curtail the COVID-19 pandemic. Infect Dis Model. 2020 Apr 21;5:293-308. doi: 10.1016/j.idm.2020.04.001. PMID: 32355904; PMCID: PMC7186508.

Howard J, Huang A, Li Z, Tufekci Z, et al. An evidence review of face masks against COVID-19. Proc Natl Acad Sci U S A. 2021 Jan 26;118(4):e2014564118. doi: 10.1073/pnas.2014564118. PMID: 33431650; PMCID: PMC7848583.

Matuschek C, Moll F, Fangerau H, Fischer JC, et al. Face masks: benefits and risks during the COVID-19 crisis. Eur J Med Res. 2020 Aug 12;25(1):32. doi: 10.1186/s40001-020-00430-5. PMID: 32787926; PMCID: PMC7422455.

 
Pennanen, TM. (2021). Hengitystieinfektiot vähenivät merkittävästi koronavuonna. Ajankohtaista 9.6.2021. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/hengitystieinfektiot-vahenivat-merkittavasti-koronavuonna/

Pollock KM, Ramasamy MN, Rhead S, Schwarzbold AV, et al. Safety and efficacy of the ChAdOx1 nCoV-19 vaccine (AZD1222) against SARS-CoV-2: an interim analysis of four randomised controlled trials in Brazil, South Africa, and the UK. Lancet. 2021 Jan 9;397(10269):99-111. doi: 10.1016/S0140-6736(20)32661-1. Epub 2020 Dec 8. Erratum in: Lancet. 2021 Jan 9;397(10269):98. PMID: 33306989; PMCID: PMC7723445.

5.5.2021 – Kansainvälinen käsihygieniapäivä

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, tässä samaisessa blogissa. Edelleen on kyse asiasta, joka vaatii huomiotamme.

WHO lanseerasi käsihygieniakampanjansa vuonna 2009 ja sen ensimmäinen sanoma on yhä ajankohtainen: ”Puhtain käsin annettu hoito on turvallisempaa hoitoa” (Clean care is safer care). Nyt vuonna 2021 kansainvälisen Käsihygienia-päivän sanoma on ”Sekunneissa voit säästää henkiä, puhdista kätesi” (Seconds save lives, clean your hands!). Täältä voit lukea lisää päivästä. 

Vuosia on kulunut WHO:n lanseeraaman käsihygienia -ohjelman julkaisusta. Se sisältää monenlaisia välineitä maailmanlaajuisesti erilaisiin toimintaympäristöihin, niin terveydenhuoltoon kuin ihan meille jokaiselle. Tietoa, miten voimme ehkäistä tautien leviämistä.

Mitä me sitten olemme näiden vuosien aikana oppineet? Tiedämme, että käsihygienia ehkäisee tarttuvia tauteja, kuten COVID-19-infektioita. Uskomme käsihygienian toteutumisen olevan tärkeää esimerkiksi ruoan valmistuksessa, päivähoidossa ja eri terveydenhuollon toimipisteissä. Tiedämme ehkä, että saippuavesipesu on se yleisin kotona suositeltava tapa toteuttaa käsihygieniaa. Terveydenhuollossa ja korona-aikana vähän muuallakin on käytössä yleensä alkoholipohjaiset käsihuuhteet.

Useissa tutkimuksissa ympäri maailmaa on todettu, että terveydenhuollossa käsihygienian toteutus ei ole riittävää. Tulokset ovat olleet vuosikymmeniä saman suuntaisia. Asiaa on tutkittu kyselyin, havainnoimalla ja arvioimalla käsihygienian toteutuksen mahdollistavia välineitä ja niiden käyttöä.

Meillä pohjoismaissa terveydenhuolto on korkealuokkaista: Imeväiskuolleisuus on maailman pienimpiä ja toisaalta myös ihmisten keskimääräinen elinikä on noussut. Siitä voinemme kiittää lääketieteen ja myös hoitotieteen saavutuksia, mutta myös yleistä hygieniaa ja noussutta elintasoamme. Olettaa tietysti voisi, että myös käsihygienian toteutuminen olisi riittävän korkealla tasolla, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Suomessakin on tehty tutkimuksia käsihygienian toteutumisesta. Parantamisen varaa on valitettavasti paljon, vaikka erilaisia käsihygienian tehostamiseen tähtääviä hankkeita on tehty kautta Suomen 2000 -luvun alusta lähtien. Yleensä infektion torjunnan ammattilaiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet ne. Infektoiden torjunnan lisääntyneistä resursseista huolimatta, resurssit eivät ole vieläkään riittävällä tasolla.

Oulussa seurattiin havainnoimalla kuukausittain 5 vuoden aikajaksolla käsihygienian toteutumista akuuttisairaalan osastoilla. Käsihygienian toteutuminen nousi (76,4 % vs 88,5 %) ja näyttää siltä, että hoitoon liittyvät infektiot vähenivät (14,0 vs 11,7 suhteutettuna 1000 hoitopäivään). (Ojanperä ym. 2020.) Käsihygienian paraneminen vähensi potilaan riskiä saada lisäsairautena hoidossa ollessaan tai hoidon seurauksena infektio. Potilaan turvallisuus ja hoidon laatu parani.

Oulussa aikaansaatu muutos vaati sairaalan johdon ja henkilökunnan sitoutumista ohjelmaan. Yksiköissä tehty havainnointi edellytti resursointia, jotta havainnoinnit saatiin tehtyä. Havainnointiin käytettiin siihen koulutettuja hygieniayhdyshenkilöitä (link nurse), joita on Suomen kaikissa sairaaloissa. Ongelmana on vain usein se, että hygieniayhdyshenkilöt eivät saa riittävästi aikaa työlleen.

Käsihygienian toteutumiseen tiedetään vaikuttavan paitsi tarjolla olevat välineet myös toimintayksikön kulttuuri ja asenteet. (Ojanperä ym. 2020.) Kulttuurin muutokseen tarvitaan yksiköstä lähteviä yhteisiä toimia. Oulun tutkimuksen hyviin tuloksiin vaikutti todennäköisesti lähes reaaliaikainen yleinen palaute. Meille jokaiselle on tärkeää saada palautetta tehdyn työn laadusta.

Näin korona-aikaan monella on mielessä tartuntataudit ja niiden ehkäisy. Käsihygienian toteutumisen parantaminen terveydenhuollossa ja muussakin kriittisessä toiminnassa on meidän jokaisen vastuulla yksilönä. On myös tärkeää, että vaikutamme yleiseen toimintakulttuuriin ja yhteiskunnassamme tehtäviin päätöksiin resursseista ja toimintalinjoista.


Kirjoittajan tiedot:

Kirsi Terho
sh, TtM, TtT-opiskelija
Turun yliopisto, kmterh@utu.fi

Kirjallisuus

Ojanperä H, Kanste OI, Syrjala H. Hand-hygiene compliance by hospital staff and incidence of health-care-associated infections, Finland. Bull World Health Organ. 2020 Jul 1;98(7):475-483. doi: 10.2471/BLT.19.247494. Epub 2020 May 26. PMID: 32742033; PMCID: PMC7375219.

Ojanperä H², Korhonen A, Meriläinen M, Syrjälä H, Kanste O. The role of managers in promoting good hand hygiene in a Finnish tertiary care hospital. Am J Infect Control. 2020 Dec 5:S0196-6553(20)31035-X. doi: 10.1016/j.ajic.2020.11.026. Epub ahead of print. PMID: 33285225

Käsihygieniakulttuuri infektioiden torjunnan ytimessä

Ignaz Semmelweiss havaitsi 1800 -luvun puolivälissä, että lääketieteen opiskelijoiden toiminnalla ja synnyttäneiden äitien lapsivuodekuumeella oli yhteys. Siihen aikaan bakteereja ei ollut vielä keksitty, mutta Semmelweiss havaitsi, että opiskelijoiden hoitamat äidit sairastuivat useammin kuin kätilöiden hoitamat äidit. Havaintoonsa perustaen Semmelweiss jopa kehitti ensimmäisen käsihuuhteen, joka oli klooripohjainen.

Semmelweisin ajoista on kulunut yli 200 vuotta ja paljon on tehty infektioihin liittyviä keksintöjä sen jälkeen. Bakteerit löydettiin ja luotiin aseptiikan käsitys. Nykyaikainen leikkaustekniikkakin on kovasti kehittynyt Semmelweisin ajoista. Erityisesti leikkaushaavatorjunnan kehitystä on vauhdittanut kaksi maailmansotaa. Monia tarttuvia tauteja on saatu hallintaan erityisesti rokotteilla tai antibiooteilla.

Infektioiden torjunta on kuitenkin edelleen ajankohtainen aihe. Uudesta hienosta teknologiasta huolimatta edelleen käsihygienia ja aseptiikka ovat infektion torjunnan kulmakiviä ja toisaalta haasteita. Laadukas länsimainen hoito on saavuttanut monia voittoja ihmisen parantamiseksi, mutta terveydenhuollon työntekijän käyttäytyminen, hoitokulttuurin muuttaminen infektioiden torjuntaa tukevaksi etsii edelleen tehokasta lähestymistapaa.

Maailmanlaajuisesti tiedetään, että käsihygienian toteutuminen ei ole riittävän hyvällä tasolla. Käsihygieniaa parantavia hankkeita on ollut satoja ellei tuhansia maailmassa. Hankkeissa on käytetty koulutusta, postereita jne. Luonnollisesti myös infektioiden torjuntaan kuten käsihuuhteen annosteluun on kehitetty erilaisia vempaimia. Ja tokikin on niin, että käsihuuhdetta käytetään vain jos sitä on helposti tarjolla juuri siinä, missä käsihygieniaa vaativa tilanne tulee.

Kaikista näistä huolimatta edelleen tarvetta käsihygienian toteutumisen parantamiseen löytyy. Käsihygienian toteutumista arvioitiin analysoimalla kahta suomalaista tosi-tv -sarjaa, joissa kuvattiin sairaalatyöskentelyä (Sairaala ja Sairaalan syke). Asianmukainen käsihygienia toteutui vain 27 tilanteessa 147 käsihygieniaa vaativasta tilanteesta. Sarjan osissa tapahtui lukuisia muitakin infektion torjuntaan liittyviä laiminlyöntejä. Tutkijat arvioivat, että sarjojen käsihygienian laiminlyönnit kertoivat laajemminkin käsihygienian toteuttamiseen liittyvistä asenteista. (Hintikka ym. 2011.)

Käsihygienian toteutumisen havainnointi on eräs nykyisin tärkeimpiä työvälineitä käsihygienian toteutumisen parantamiseksi. WHO:n laajan potilasturvallisuusaineiston yhtenä osana on käsihygienian toteutuksen parantamiseen tähtäävä runsas materiaali kuten ohjeisto käsihygienian toteutumisen havainnoinneista. Käsihygieniahavainnointeihin on myös kehitetty omaa teknologiaa. Hiljattain tehdyn katsausartikkelin mukaan laitteiden avulla on saatu noin 5-55 % suuruinen käsihygienia sitoutumisen paraneminen. Suurin osa laitteista tarjoaa reaaliaikaisen palautteen käsihygienian toteutumisesta. Havainnointilaitteita käytettäessä korostui luottamuksellisuus ja läpinäkyvyys toiminnassa, käyttäjien asenteet ja käyttöympäristö sekä laitteiden toiminnallisuus, jotka vaikuttivat myös tulosten pysyvyyteen. (Meng ym. 2019.)

Jotenkin sitä vain miettii, että miksi käsihygienian toteuttaminen on niin vaikeaa? Olisiko se helpompaa, jos näkisimme mikrobit ja miten ne tarttuvat? Voisi kuvitella, että sellainen maailma, jossa näkisimme kaiken, voisi olla pelottava. Infektioiden torjunnassa pelottelu ei ole parantunut toimintatapoja kuin hetkellisesti. Kun kohtaamme uuden tarttuvan taudin, josta tietomme ovat puutteelliset, toimintatapamme paranevat (esim. AIDS). Toiminnan näkyväksi tekeminen on kuitenkin varmasti yksi havainnointienkin ansio. Jenni Palmen teki pro gradu -tutkimuksen (2018) käsihygienian vertaishavainnoinneista: Havainnoija oppi paljon käsihygienian toteutuksesta. 

Käsihygieniaan liittyvä tutkimus onkin entistä enemmän keskittynyt ihmisen käyttäytymisen tutkimukseen. Uudessa teknologiassakin korostuu toimijoiden asenteet ja toiminnan avoimuus. Käsihygieniakulttuuria on saatu muutettua. Toivottavasti kuitenkin nämä uudet tutkimussuunnat tuovat meille sellaista tietoa, että ei enää mene kahtasataa vuotta käsihygieniatoimintakulttuurin muutokseen. 

Kirsi Terho kmterh@utu.fi
Jatko-opiskelija, hoitotieteen laitos TY

Infektioturvallisuudenkin kehittäminen vaatii yhteisiä ponnistuksia

Potilasturvallisuus on noussut merkittäväksi kiinnostuksen kohteeksi viime vuosina. 
Potilas- ja asiakasturvallisuus tarkoittaa sitä, että henkilön saamat hoito, hoiva ja palvelut edistävät hänen hyvinvointiaan ja että näistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa (STM 2017). Infektioturvallisuus on merkittävä osa potilasturvallisuutta. Infektioturvallisuutta on myös paitsi potilaiden myös torjua työntekijöiden ja väestön turvallisuutta tartunnoilta. 

Turvallisen hoitotyön perustana on näyttöön perustuvat toimintatavat. Hoitoon liittyvistä infektioista on tehty maailmalla paljon tutkimusta ja käsihygienian ja muiden infektioiden torjuntametodien vaikutus on laajasti hyväksytty, vaikka tutkimuksen tekeminen luotettavasti aiheesta on vaikeaa. 

Vuonna 2018 Suomessa sairaanhoitajille tehdyn kyselyn mukaan kaikki hoitotyö ei aina perustu viimeisimpiin tutkimuksiin ja hoitoihin (Oikarainen ym. 2018). Myös osa infektioiden torjuntaan liittyvistä käytännöistä perustuu opittuihin traditioihin ja olemassa olevaan kulttuuriin, vaikka toimintatapoja on pyritty muuttamaan. Infektioiden torjuntakäytänteet erityisesti aseptiikan ja käsihygienian toteutuvat puutteellisesti niin Suomessa kuin maailmallakin.  Toimintatapoihin on pyritty vaikuttamaan koulutuksella ja muilla interventioilla, mutta tulokset ovat olleet vaatimattomia ja lyhytaikaisia. 

Bernard ym. tutkivat laadullisessa tutkimuksessaan terveydenhuollon työntekijöiden käsityksiä biologisista riskeistä, toimintatavoista ja potilasturvallisuudesta kahdessa kanadalaisessa ja yhdessä eurooppalaisessa terveydenhuollon yksikössä.  Käsitykset olivat erilaiset kaikissa kolmessa hoitoyksikössä. Eurooppalaisessa yksikössä korostettiin enemmän työntekijän individualistisia ratkaisuja. Myöhemmässä tutkimuksessaan Bernard tutkimusryhmineen  (2018) totesi, että käsihygienian toteutukseen sitoutuminen oli parempaa yksiköissä, joissa turvallisuuskulttuuri käsitys perustui kollektiivisuuteen ja jaettuun vastuuseen infektioiden torjunnassa. Perustana oli hyvä johtajuus, toimiva palautejärjestelmä toiminnasta ja toimiva oppimisympäristö. 

Hoitotyöntutkimussäätiön tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa päättäjien päätöksenteon perustaksi tulevien muutosten tiimellyksessä. Bernardin tutkimukseen liittyen olisiko niin, että erilaisten näyttöön perustuvien hoitotapojen käytäntöön viemiseen pitäisi lähteä organisaation kulttuurista lähtien? Myös STM:n potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian (2017) tavoitteena on auttaa kehittämään yhtenäistä turvallisuuskulttuuria.  Nyt siis tarvitaan välineitä ja yhdessä tekemistä, jotta voimme luoda turvallisen, myös infektioturvallisen, toimintaympäristön suomalaisessa sosiaaliterveydenhuollossa. 

Kirsi Terho, tohtoriopiskelija Hoitotieteen laitos TY,

kmterh@utu.fi

Vietetään yhdessä Kansainvälistä käsihygieniapäivää 5.5.

Terveydenhuollossa annetun hoidon laatua voidaan mitata monella eri tavalla. Käsihygienian toteutuminen on yksi tärkeä mittari, jolla voidaan mitata sekä annetun hoidon laatua että turvallisen hoidon toteutumista.

Käsihygienian perusasia on toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laitoksissa käsien desinfektio käsihuuhteella ennen ja jälkeen jokaisen asiakas/potilaskontaktin, ennen aseptisia toimia ja jälkeen eritteiden ja potilas/asiakasympäristön kontaktin. Kädet pestään vedellä ja saippualla vain kun ne ovat näkyvästi likaiset tai potilas/asiakas sairastaa ripulitautia.

Käsihygienian toteutumista voidaan mitata kulutetun käsihuuhteen määrää mittaamalla ja suhteuttamalla toteutuneisiin hoidon tilanteisiin.  Käsihuuhteen määrää mittaamalla saadaan tieto vain kulutetusta huuhdemäärästä, mutta ei siitä, että ovatko huuhteen käyttötilanteet sellaisia, että ne oikeasti ehkäisevät tartuntoja.  Lisäksi ne eivät anna tietoa siitä, että onko käyttäjänä esimerkiksi hoidon ammattilainen vai esimerkiksi potilas itse tai potilaan omainen. 

Potilaan itsensä käyttämä tai omaisen käyttämä käsihuuhde on myös tärkeää tartunnan torjunnan kannalta, mutta annetun hoidon laatumittarina se toimii vain välillisesti. Huuhdetta on tarjolla sellaisissa paikoissa, että myös potilaat ja omaiset voivat sitä käyttää ja he ovat saaneet tietoa ja ohjausta huuhteen käytöstä. 

Tietoa siitä, että kuka on käyttänyt ja missä tilanteessa käsihuuhdetta on käytetty saadaan havainnoimalla toimintaa. Havainnointia voidaan tehdä hyvin eri tavoin, mutta koska havainnoinnin toteuttaminen sitoo resursseja, on sen toteutukseen kehitetty myös erilaisia laitteita.  Tietoa miten käsihygieniaa oikeasti toteutetaan voidaan kuitenkin saada vain havainnoimalla toteutettua toimintaa. Käsihygienian toteutumista on pyritty arvioimaan myös työntekijöiden omista arvioista ja kertomuksista, mutta on todettu, että ne yliarvioivat käsihygienian toteutusta. 

Käsihygienian on todettu toteutuvan terveydenhuollossa puutteellisesti. Tämä ilmiö on maailmanlaajuinen huolimatta siitä, että käsihygienian tehostamiseen on panostettu jo vuosikymmeniä. Asiasta on satoja, jollei tuhansia tutkimuksia. Tutkimusten mukaan tietoa käsihygienian oikeasta toteutumisesta on hyvinkin. Suositusten mukaisen toiminnan saavuttaminen on ollut vaikeaa, vaikka terveydenhuollossa on jo pitkään tiedetty miten toimia. 

Tutkimusten mukaan kulttuurilla ja kokeneempien työntekijöiden esimerkillä on vaikutusta toimintatapoihin. Viimeisemmät tutkimukset ovatkin suuntautuneet käyttäytymistieteisiin kuten asenteiden vaikutukseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Käsihygienian toteutuksen tehostaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa vaatii käyttäytymisen muutosta, jonka saavuttamiseksi on tärkeää tietää, mikä on terveydenhuollon työntekijää motivoiva tavoite. Käsihygienian tehostamisessa yksittäisen henkilön toiminnan taustalla voi olla oma turvallisuus, potilaan/asiakkaan turvallisuus tai muut tekijät. 

WHO on panostanut jo vuosia käsihygienian parantamiseksi maailmassa. WHO:n internet sivuilta löytyy runsaasti monenlaista materiaalia käsihygienian tehostamisen välineeksi. Sieltä löytyy paitsi laaja tietopaketti käsihygienian perusteista myös erilaisia välineitä koulutukseen, tutkitun tiedon implementointiin, tietojen ja asenteiden arviointiin . Kaikki tämä materiaali pohjautuu laajasti tieteellisen tutkimukseen. 

5.5. vietetään kansainvälistä käsihygieniapäivää. Tätä WHO.n lanseeraamaa vuosittaista päivää vietetään jo yhdeksättä kertaa ja mukana on ollut alusta alkaen myös suomalaisia sairaaloita.  Suomessa on käynnistetty yhteinen kampanja käsihygieniahavainnointien teosta eri terveydenhuoltolaitoksissa 5.5. viikon aikana. Havainnointeihin osallistuneiden laitosten havainnointimäärät julkaistaan kartalla. 

Käsihygienian toteuttaminen on meidän jokaisen yhteinen asia. Toivottavasti ainakin me sosiaali- ja terveydenhuollon tekijät panostamme siihen, yhteisestä käsihygieniapäivästä muistuttaen, mutta myös jokaisena päivänä tartuntojen ehkäisemiseksi.

Kirsi Terho, 

sh, TtM, tohtorikoulutettava 

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

kirsi.m.terho@gmail.com

Ajatuksia talven 2017–2018 tarttuvista taudeista

Olemme keskellä erilaisten hengitysinfektioiden aikaa. Influenssakausi on ollut Suomessa varsin epätyypillinen alkaen ensin yleisemmin B-influenssalla ja sitten vasta A-influenssalla. Kaiken lisäksi olemme saaneet vielä nauttia monista RSV-tapauksista. Influenssaan tärkein suojautumiskeino on rokote. Myös terveydenhuoltohenkilöstön kausi-influenssarokotteen ottaminen on herättänyt tänä vuonna erityisiä intohimoja uuden tartuntatautilain myötä. En lähde asiaa sen kummemmin nyt pohdiskelemaan, mutta totean vain, että terveydenhuollossa influenssarokote suojaa potilaita, työntekijää itseään ja hänen omaisiaan. Ja on turvallinen ottaa.

Tärkeimpinä menetelminä erilaisten hengitystieinfektioiden ehkäisyssä on lisäksi huolellinen käsihygienia, koska suurin osa viruksista leviää kosketustartuntana. Kotona käsien pesu vedellä ja saippualla. Erilaisissa hoitolaitoksissa käsihuuhteen käyttö. Kosketuksen lisäksi hengitystievirukset leviävät pisaroiden välityksellä. Nykykäsityksen mukaan tartunnanriski on oleellisesti pienentynyt noin 1,5 metrin päässä tartunnanlähteestä. Jos tämä etäällä pysyttely ei ole mahdollista kuten esimerkiksi terveydenhuollossa potilaita hoidettaessa, käytetään suu-nenäsuojusta ehkäisemään tartuntoja. Tartunnan ehkäisyn kannalta on myös oleellista, ettemme yskiessämme ja aivastaessamme levitä viruksia ympärillemme, vaan yskimme joko nenäliinaan tai kainaloomme. Käsiin yskiessämme saamme viruksia käsiimme, josta ne kosketuksemme välityksellä leviävät ympäristöön.

Erilaisten hengitystieinfektioiden lisäksi vatsatauti voi meidät yllättää nyt kevättalven aikaan. Usein aiheuttajana voi olla norovirus, joka on erittäin tarttuva. Noroviruksen aiheuttamien epidemioiden ehkäisy on vaikeaa paitsi viruksen tartuttavuuden, myös sen kestävyyden vuoksi. Ihmisen norovirusta ei ole mahdollista kokeellisesti kasvattaa, joka on tuonut norotutkimukselle oman haasteensa. Noroviruksesta tiedetään, että se kestää hyvin kuumaa, kylmää, kuivumista ja desinfektioaineita. Terveydenhuollossa tämä tulee huomioida mm. siksi, että alkoholihuuhteiden teho noroviruksen on alentunut (Tuladhar ym. 2015). Asiasta on useita tutkimuksia, jotka ovat osin keskenään ristiriitaisia (Sattar ym. 2011). Norovirus leviää kosketuksen välityksellä, mutta myös muita tartuntareittejä on epäilty epidemiologisten tutkimusten perusteella. Tutkimuksen mukaan epidemia-aikana norovirusta on voitu löytää paitsi potilashuoneista myös hoitajien tiloista. Viiden minuutin aikana henkilö pystyy sisään hengittämään 60 viruskopiota, joka pystyy jo aiheuttamaan taudin. (Bonifait ym. 2015), joten suojautuminen ainakin suu-nenäsuojuksella noron kohdalla olisi tartuntojen kannalta myös merkittävää.

Monen moista virusta on siis tarjolla. Vastikään uutisoitiin, että Listeria-bakteerin aiheuttamia tautitapauksia, jopa kuolemia, on ollut Suomessa aiempaa enemmän. Suomessa tehdään hienoa tarttuvien tautien seurantaa. Yhteisen eurooppalaisen tautikeskuksen avulla voitiin myös nämä kuitenkin suhteellisen pitkällä aikavälillä tulleiden listeriatapausten yhteys havaita ja selvittää. Tapausten taustalla löydettiin pakastemaissipakkaukset. Listeria on yleinen bakteeri ympäristössä. Ongelmana on se, että mikrobi kykenee elämään ja lisääntymään myös hapettomassa tilassa jääkaappilämpötilassa. Jos listeriaa pääsee elintarvikeketjuun, se kyllä tuhoutuu kuumennettaessa. Meille suomalaisille tärkeä juhlahetkiin kuuluva graavikala voi olla riski taudille alttiille ihmiselle kuten vanhukselle tai raskaana olevalle.

Kaikkia tarttuvia tauteja emme pysty ehkäisemään, mutta voimme omalla käytöksellämme minimoida tartunnan riskiä. Tuo aiemmin jo mainitsemani vanhanaikainen käsihygienia, yskimistottumuksemme ja itse asiassa monet muutkin jo todennäköisesti kotikasvatuksessamme opitut asiat ovat hyvä suoja, mutta tutkimusten avulla saamme lisääntyvästi tietoa tautien esiintyvyydestä ja tartuntatavoista ja voimme kohdentaa torjuntatoimemme entistä paremmin.

Kirsi Terho, esh, hygieniahoitaja, TtM, jatko-opiskelija TY
Kirsi.m.terho(at)gmail.com

Lähteet
Bonifait ym. Detection and quantification of airborne norovirus during outbreaks in healthcare facilities. Clin Infect Dis 2015; 1; 61:299-304.
Sattar ym. In vivo comparison of two human norovirus surrogates for testing ethanol-based handrubs: the mouse chasing the cat! PLos One 2011; 6:17340.
Tuladhar ym. Reducing viral contamination from finger pads: handwashing is more effective than alcohol-based hand disinfectants. J Hosp Infect 2015; 90:226-34.

Uudet sairaalat ja uudet toimintatavat?

Sairaaloiden uudisrakentaminen on arkea monelle sairaanhoitopiirille tänä päivänä. Rakennuskannan uudistumisen ohella organisaatioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa toimintamalleja sekä prosesseja. Yksi tärkeä osa toimintamallien tarkastelusta kohdistuu henkilöstöresurssien kohdistamiseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Uskallan sanoa aihetta tutkineena, että henkilöstöresurssien joustava käyttö terveydenhuoltoalalla on haasteellinen kohde etenkin, kun aiheeseen liitetään vielä toimintatapojen kokonaisvaltainen muutos.

Eräs hoitotyön esimies vastasi minulle heidän uusia tiloja kiertäessämme kysymykseeni: ”Miten muutto ja muutos vaikuttivat teidän toimintatapoihinne?”. Hetken hiljaisuus. ”Tapahtui ehkä se pahin eli ei mitään. Vanhat tavat siirtyivät uusien seinien sisälle. Yrittäkää te valmistautua paremmin”. Sama kysymys tutustuessani englannissa uuteen sairaalaan (Royal Derby Hospital, NHS). Ja vastaus: ”Älkää vaan rakentako yhden hengen huoneita, henkilöstö ei riitä mitenkään”. Ensimmäisen vastauksen osasin arvata, mutta toista jäin pohtimaan. Mikä tekee muutoksesta haastavan?

Nopean kirjallisuushaun perusteella tarvetta yhden hengen potilashuoneiden rakentamista muun muassa perustellaan sairaalainfektioiden estämisen näkökulmasta. Yhdenhengen huoneet estävät infektioiden leviämistä, joskin aihetta tulisi tutkia myös lisää. Yksityisyyden tarpeeseen viitataan erityisesti ikääntyneiden   ja saattohoitoon kohdistuneessa tutkimuksessa. Lasten ja nuorten kohdalta tutkimusta löytyy vähemmän, poissulkien vastasyntyneiden perhehuoneisiin liittyvä tutkimus. Yhden hengen huoneiden on todettu edistävän perhekeskeistä hoitoa myös vanhempien lasten kohdalla. Toisaalta perhekeskeisyydellä viitataan vanhempien vastuunottoon mm. lapsen perushoidosta eli roolituksesta, kuka vastaa mistäkin tehtävästä lapsen hoidossa. Aikuisten kohdalla useamman hengen potilashuoneiden on todettu tarjoavan turvallisuuden tunteen sekä potilaille että hoitajille ja miksipä tämä ei olisi yleistettävissä myös lapsiin ja nuoriin.

Henkilöstöresurssien käyttö uudessa toimintamallissa on haaste. Henkilökunnan näkökulmasta yhden hengen huoneet hankaloittavat potilaiden valvontaa ja henkilökunnan tiimityötä. Siirtymisen useamman potilaan huoneista yhden hengen huoneisiin on todettu tilapäisesti mm. lääkevirheiden lisääntymiseen, tämä tosin liittyy todennäköisemmin työtapojen muuttumiseen, kuin yhden hengen huoneisiin.

Miten hoitotyön esimiehenä valmistaudut tähän muutokseen? Potilasvalvontaa voidaan helpottaa edistyneellä tekniikalla, mutta lasten sairaanhoidossa se ei korvaa aikuista. Tiimityön koettu vaikeutuminen on merkittävä haaste, koska tällä viitataan myös koettuun työhyvinvointiin. Parityöskentely ja tiimityöskentely ovat hajanaisempia, kun potilaita ei enää sijoitella samaan huoneeseen. Ohjaatko pyytämään apua ja konsultaatiota kollegalta mobiiliappsilla vai luotko sujuvan tavan lyhyille neuvonpidoille työn lomassa? Miten opiskelijoita ohjataan ja uusia työntekijöitä? Hoitotyön esimiehen on merkittävä tehtävä valmistautumisessa tähän muutokseen.

Lasten ja nuorten klinikan kirurgisella vastuualueella Turussa, tehtiin T3-sairaalaan toiminnanmuutoksen tähtäävä uudistus; hoitajien kirjauspisteet sijoitettiin potilashuoneisiin. Perinteinen kanslia hajautettiin kahteen rauhallisemman kirjaamisen tilaan. Käytössä ei vielä ole mobiililaitteita kirjaamiseen, mutta jo merkittävä kulttuurin muutos on harjoitella kirjaamista ”potilaan vierellä”. Tulevaisuudessa potilashoitoon liittyvät työtehtävät, myös kirjaaminen, olisi suoritettava mahdollisimman pitkälle alusta loppuun samassa pisteessä. Ei ole aikaa eikä resursseja siirtyä erilliseen tilaan kirjaamaan potilaiden välillä. Eikä niitä perinteisiä kanslioita uuteen sairaalaan ole juurikaan edes suunniteltu.

Muutos oli haastava ja osin kipeäkin ratkaisu. Vanhoja tapoja toimia on vaikea muuttaa ja muutoksen hyötyä ei esimiehellä ole aina online osoittaa tai edes luvata. Tavoitteitakin on välillä vaikea kuvata, puhumattakaan sujuvasta informaatiosta. Kootusti, hoitajien tulee olla lähellä potilasta ja helposti saavutettavissa. Työtehtävät on keskittävä mahdollisimman pitkälle yhteen paikkaan. Muutoksen ja toimintatapojen kehittäminen on niin haastavaa, etten jättäisi sitä harjakaisiin mietittäväksi.

Hoitotyön esimiehille, mutta myös hoitotyöntekijöille mietittäväksi jätän myös sen, millä me julkisen palvelusektorin tuottajat kilpailemme SOTE-muutoksessa? Oma vastaukseni on laadukkaan, tehokkaan ja ajantasaisen hoidon lisäksi palvelukulttuurilla ja tässä meillä on vielä kehitettävää!

Outi Tuominen, sh, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

ouantu@utu.fi

The latest Tweets from Outi Tuominen

Aiheesta kiinnostuneille, lähteitä kootusti aihealueittain:

Sairaalainfektiot:

Hospital ward design and prevention of hospital-acquired infections: A prospective clinical trial

Relationship between hospital ward design and healthcare-associated infection rates: a systematic review and meta-analysis.

Yksityisyys:

Older inpatients' room preference: single versus shared accommodation

Exploring health professionals' views regarding the optimum physical environment for palliative and end of life care in the acute hospital setting: a qualitative study

Potilaiden, perheiden ja/tai henkilökunnan näkökulma:

Preference for a single or shared room in a UK in-patient hospice: patient, family and staff perspectives

The impact of single and shared rooms on family-centred care in children's hospitals

To provide care and be cared for in a multiple-bed hospital room

One size fits all? Mixed methods evaluation of the impact of 100% single-room accommodation on staff and patient experience, safety and costs

Sairaalalogistiikka:

Hospital Logistics