Sairaalaan? Apua, jännittää...

Sofia istuu sylissäni lääkärin vastaanotolla. Lääkäri juuri kertoo meille, että Sofian korviin tullaan laittamaan nukutuksessa putket. Tämä voi helpottaa pitkää korvatulehduskierrettä. Tunnen, kuinka Sofian vartalo jäykistyy sylissäni ja hän puristaa minua kädestä: ”Äiti, mitä nukutus tarkoittaa? Sattuuko minuun?”

Lapsille nukutuksessa eli anestesiassa tehtävät toimenpiteistä yleisempiä ovat muun muassa erilaiset murtumaleikkaukset sekä korvien putkitukset. Lapselle ajatus sairaalasta ja siellä nukutuksessa tehtävästä toimenpiteestä tai leikkauksesta voi olla erittäin jännittävä ja ahdistava. Arviolta 50–70 prosenttia nukutusta vaativaan toimenpiteeseen menevistä lapsista kokee ahdistusta ennen varsinaista toimenpidettä. Jännittäminen ja ahdistus voivat alkaa toimenpidettä suunniteltaessa ja tunteet voivat voimistua eri vaiheissa ennen toimenpidettä. Usein ahdistus voi olla voimakkaimmillaan leikkaussalissa juuri ennen nukutusta.

Ahdistunut ja peloissaan oleva lapsi voi tapella ja pyrkiä pakoon nukutusta aloitettaessa. Kova ahdistus ja pelko ennen toimenpidettä voivat aiheuttaa esimerkiksi painajaisia lapselle ja hidastaa lapsen toipumista toimenpiteestä. Lapsen ahdistuksen kokemukset voivat vaikuttaa olennaisesti myös tulevaisuuden sairaala- tai lääkärikäynteihin sekä toimenpiteisiin.  

Lapsen ahdistusta voi aiheuttaa itse nukutukseen ja toimenpiteen lisäksi myös pelko yksinolosta tai ero vanhemmista, outo sairaalaympäristö, epätietoisuus tulevista tapahtumista ja pelko kivusta. Myös vanhemmille lasten nukutuksessa tehtävät toimenpiteet tai huoli lapsen hyvinvoinnista voivat aiheuttaa huolta ja stressiä. Lasten aistiessa vanhempien ahdistuksen voi se edelleen lisätä heidän ahdistustaan. Lapsen ikä, kehitystaso ja aiemmat kokemukset anestesiasta vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja lasten taidot ja kyvyt voivat vaihdella suuresti samanikäisten lasten välillä. Lapsi saattaa ajatella asiasta hyvin eri tavoin kuin aikuinen luulee. Lapsi tarvitsee myös aikaa käsitelläkseen asiaa ja kehittääkseen selviytymiskeinoja ahdistuksen hallintaan.

Vanhemmat ovat olennaisessa roolissa lapsen toimenpiteeseen valmistamisen alkaessa jo kotona. Lapselle on tärkeä kertoa toimenpiteestä ja nukutuksesta etukäteen lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Keskustelut auttavat lapsia erottamaan mielikuvituksen todellisuudesta ja rakentamaan luottamusta. Lisäksi ne vähentävät lapsen epävarmuutta ja lisäävät lapsen uskoa omiin kykyyn selviytyä stressaavista tilanteista.

Erilaisilla ei-lääkinnällisillä interventioilla, kuten rentoutumisella, harhauttamisella ja opetuksellisilla menetelmillä, voidaan vähentää lasten ahdistusta ja parantaa lapsen yhteistyötä nukutuksen yhteydessä. Erilaiset digitaaliset opetukselliset pelit tai virtuaalipelit voivat olla hyödyllinen tapa lapsen selviytymistaitojen opettamisessa ja tukemisessa. Opetuksellisella pelillä voidaan mahdollisesti vahvistaa lasten minäpystyvyyttä, terveydenlukutaitoa ja lisätä tietoa nukutuksesta ja siten myös vähentää lapsen ahdistusta.

Kirjoittaja:
Elina Laitonen
sh, TtM, väitöskirjatutkija
resalm@utu.fi

Lähteet:

1) Chow CH., Van Lieshout RJ., Schmidt LA., Dobson KG. & Buckley N. (2016) Systematic Review: Audiovisual Interventions for Reducing Preoperative Anxiety in Children Undergoing Elective Surgery. Journal of Pediatric Psychology 41(2),182-203.

2) Hotus-hoitosuositus (2016) Leikki-ikäisen emotionaalinen tuki päiväkirurgisessa hoitotyössä. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Korhonen A, Kaakinen P, Mäkelä M & Miettinen S. Helsinki Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla https://www.hotus.fi/leikki-ikaisen-emotionaalinen-tuki-paivakirurgisessa-hoitotyossa-hoitosuositus/ (2.12.2022).

3) Ingadottir B, Laitonen E, Stefansdottir A, Sigurdardottir A, Brynjolfsdottir B, Parisod H, Nyman J, Gunnarsdottir K, Jónsdóttir K, Salanterä S, Pakarinen A. (2022) Developing a Health Game to Prepare Preschool Children for Anesthesia: Formative Study Using a Child-Centered Approach. JMIR Serious Games 2022;10(1):e3147

4) Manyande A., Cyna AM., Yip P., Chooi C. & Middleton P. (2015) Non-pharmacological interventions for assisting the induction of anaesthesia in children. Cochrane Database Systematic Review. 14 (7).

5) Salmela, Marja 2010. Hospital-related fears and coping strategies in 4-6-year-old children. Helsingin yliopisto.

Kuka pelkää synnytystä?

Viime viikonloppuna uutisoitiin naisten erittäin huonoja kokemuksia erään synnytyssairaalan naistenklinikalta. Synnytystä pelänneet naiset olivat kertomustensa mukaan saaneet tylyjä ja epäasiallisia kommentteja ja kokeneet tulleensa nöyryytetyiksi tai kiristetyiksi synnytystavasta päätettäessä. On hyvä, että hoidon epäkohtia nostetaan esille ja niistä keskustellaan. Uhkailu, pelottelu tai kiristys eivät saa olla terveydenhuollon ammattilaisten käyttämiä menetelmiä missään yhteydessä. Tietoa asiakkaalle on kuitenkin tarjottava rehellisesti. Synnytyspelkoon liittyen esimerkiksi synnytystavasta keskusteltaessa erilaiset riskit on tuotava esille.

Todennäköisesti jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä jossain määrin, mutta varsinaista pelkoa kokee vain osa naisista; tuoreen katsauksen mukaan 6–14 %. Synnytyspelon esiintyvyys vaihtelee eri maissa ja syitä siihen pitäisi tutkia vielä tarkemmin. (Nilsson ym. 2018.) Vaikea synnytyspelko heikentää raskaana olevan hyvinvointia huomattavasti ja saattaa johtaa muun muassa negatiiviseen synnytyskokemukseen tai päätökseen jättää yrittämättä seuraavia raskauksia.

Naisten näkökulmaa synnytyspelon kokemuksesta on tarkasteltu vastikään julkaistussa metasynteesissä eli aiempien laadullisten tutkimusten tuloksia kokoavassa katsauksessa. Synnytystä pelkäävät naiset kokivat olevansa pisteessä, josta ei ole paluuta. Pelkäävillä uudelleensynnyttäjillä oli huonoja kokemuksia aiemmista synnytyksistä ja pelkäävillä ensisynnyttäjillä kuultuja tarinoita ja mielikuvia kauheista synnytyksistä. Kontrollin menettämisen pelko, ymmärryksen puute sekä kivun ja vahingoittumisen pelko olivat keskeisiä synnytyspelon kokemuksessa. (Wigert ym. 2020.)

Synnytyspelon hoitoon kehitetyt interventiot pyrkivät vahvistamaan naisen uskoa omiin voimavaroihinsa selvitä synnytyksestä. Erilaiset yksilö- tai ryhmäterapiat ja –keskustelut näyttävät tehokkaimmilta interventioilta, jos tehokkuutta mitataan synnytyspelon takia tehtyjen keisarileikkausten määrällä. Ammattilaisilla pitää olla osaamista kohdata synnytystä pelkäävä nainen niin raskauden aikana kuin synnytysosastolla. Synnytyspelon arvioinnissa on hyvä käyttää systemaattisesti jotakin mittaria, vaikka nainen ei edes ottaisi itse asiaa puheeksi. Pelon tasoa arvioivan mittarin käyttö auttaa soveltuvan ja yksilöllisen tuen räätälöinnissä. Synnytyspelon toimiva hoito edellyttää yhteistyöverkostoa niin kätilöiden, synnytyslääkärien kuin psykologien kanssa. (Strebich ym. 2018.) On  hyvä muistaa kertoa myös niitä positiivisia synnytystarinoita.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Nilsson C, Hessman E, Sjöblom H, Dencker A, Jangsten E, Mollberg M, Patel H, Sparud-Lundin C, Wigert H, Begley C. 2018. Definitions, measurements and prevalence of fear of childbirth: a systematic review. BMC Pregnancy and Childbirth 18:28. DOI: 10.1186/s12884-018-1659-7

Strebich S, Mattern E, Ayerle GM. 2018. Support for pregnant women identified with fear of childbirth (FOC)/tokophobia – a systematic review of approaches and interventions. Midwifery 61, 97–115 DOI: 10.1016/j.midw.2018.02.013

Wigert H, Nilsson C, Dencker A, Begley C, Jangsten E, Sparud-Lundin C, Mollberg M, Patel H. 2020. Women’s experiences of fear of childbirth: a metasynthesis of qualitative studies. International Journal of Qualitative Studies in Health and Well-being 15(1):1704484 DOI: 10.1080/17482631.2019.1704484

Tiede, tieto ja Wuhanin virus

Nykyisin tietoa on tarjolla. On oikeaa tietoa ja vähemmän oikeaa, jonka pohjana on usein uskomukset, huhut ja jopa pelot. Juhani Knuuti, turkulainen lääkäri ja professori, on tehnyt paljon työtä bloggaamalla lääketieteen alueelta esitettyjen väärin väittämien korjaamiseksi. Knuutin vaikutuksesta aloitettiin uuden, koulutusohjelman rakentaminen lääketieteen opetuksessa ja opiskelijat perustivat Vastalääke -ryhmän antamaan oikeaa tietoa, tutkittua tietoa uskomustiedon tilalle. Knuuti on saanut paljon positiivista huomiota. Hän on saanut Duodecimin tiedottajapalkinnon ja myös terveystoimittajat ovat palkinneet hänet. 

Näinä aikoina on aika vaikea olla kirjoittamatta Wuhanista alkaneesta koronaviruksen leviämisestä. Tietoa on tullut paljon ja tieto myös muuttuu nopeaan tahtiin. Erilaisia ajatuksia on tullut työssäni Wuhaniin liittyvän oikean tiedon välittäjänä ja suojautumiskouluttajana.

Uuden vuoden aattona Kiinan valtio ilmoitti WHO:lle uudenlaisen, mahdollisesti vaarallisen maailmalla terveysuhan aiheuttavan hengitysinfektion leviämisestä Wuhanin kaupungissa Kiinassa. Tieto levisi ympäri maailmaa ja nopeasti olikin tiedossa, että kyseessä koronavirus. Virus on lepakoista lähtöisin oleva geneettisesti SARSia muistuttava ihmiselle uusi virus. Alkuun epäiltiin, että epidemian lähteenä olisi Wuhanin kaupungissa oleva tori, jossa myydään erilaisia merenelämiä ja eläviäkin eläimiä. Kyseinen koronavirus pystyttiin löytämään tältä torilta. Tällä hetkellä ei tiedetä, onko tori kuitenkaan varsinaisesti epidemian lähde vai ovatko viruksen saaneet henkilöt vain käyneet siellä.

Tätä juttua kirjoittaessani sairastuneita on noin 14 000. Sairastuneet ovat pääasiassa Kiinassa, mutta yksittäisiä tapauksia on ympäri maailmaa. Tiedetään, että virus kykenee tarttumaan paitsi eläimestä ihmiseen, josta tämä on saanut alkunsa, myös ihmisestä toiseen. Viruksella on siis mahdollisuus maailman valloitukseen. Ja tämä herättää myös pelkoa.

Wuhanin epidemian alusta on kulunut ilmeisesti noin kaksi kuukautta ja monet asiat ovat vielä epäselviä ja päivittäin tilanteet muuttuvat. Mutta meillä on myös jo paljon tutkittua tietoa.

Kiinassa kyettiin eristämään jo 7.1.2020 2019-nCoV (ns Wuhan koronavirus). Geneettinen tieto uudesta viruksesta oli WHO:lla käytössä jo 12.1. 2020. Tämä mahdollisti laboratorioiden ympäri maailmaa kehittämään diagnostisen testin uudelle virukselle. Näin myös täällä meillä Suomessa on HUSissa ja THL:ssä olemassa testi viruksen toteamiseksi.

Testauksen lisäksi Suomessakin on sairaaloissa aloitettu valmistautuminen mahdollisten oireisten kohtaamiseen terveydenhuollossa. WHO:n, amerikkalaisen CDC:n, eurooppalaisen ECDC:n ja Suomen THL:n välittämän asiallisen tiedon avulla olemme valmiina huolehtimaan potilaiden ja myös terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuudesta varustautumalla, ohjeistamalla ja kouluttamalla.

Meille tulvii oikean tiedon lisäksi monenlaista muutakin tietoa. Toiminnan pohjana tulee kuitenkin olla tutkittu tieto, jota Wuhanin tapauksessa on saatu uskomattoman nopeasti jopa tieteellisiin julkaisuihin. Laadukkaissa tiedelehdissä on jo kolme artikkelia kyseisestä Wuhanin koronaviruksesta. Tiedeyhteisöt tekevät kansainvälisesti yhteistyötä ja annetun tiedon välityksellä tehdään päätökset asianmukaisista toimista.

Oikean, tutkitun tieteellisen tiedon avulla voimme järjestää ajatuksemme. Keskittyä Wuhaninkin kohdalla miettimään, mitkä oikeasti ovat tartuntareitit, mitkä ovat siitä johdetut suojautumiskeinot ja ennen muuta, miten itse toimimme. Emme toimi virheellisen tiedon ja pelkojen perusteella. Emme myöskään levitä virheellistä tietoa, emme levitä oletuksia, jotka nopeasti saavat siivet. Wuhanin kohdalla tutkitun tiedon lisääntyessä, ohjeet ja toimintatavat voivat myös muuttua. Tieto ei ole enää pysyvää, se voi muuttua nopeastikin ja se mahdollisesti vaikeuttaa kykyämme toimia. Kansainvälinen yhteistyö antaa meillä kuitenkin koko ajan parhaan mahdollisen tiedon ja meillä on eri terveysjärjestöjen kautta mahdollista helppo löytää sitä. 

Wuhanin korona -virus on tämän hetkisen tiedon mukaan hallittavissa oleva hengitystieinfektio, johon useat ovat sairastuneet ja varmasti tulevat sairastumaan. Se ei ole vielä tiedossa, että tuleeko tänne länsimaihin runsaasti sairastumisia, mutta tieteellisen tutkimuksen ja oikean tiedon avulla meillä on oikeat keinot ehkäistä tartuntoja. 

Kirsi Terho, TtM, hygieniahoitaja, 

tohtoriopiskelija TY hoitotieteen laitos

kmterh@utu.fi