Hyötyisikö hoitotieteellinen tutkimus biopankeista?

Biopankkiin kootaan biologisia näytteitä ja tietoja suostumuksen antaneilta henkilöiltä lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Biopankki eroaa perinteisistä tutkimusnäytekokoelmista, koska biopankkiin ei kerätä näytteitä vain yhtä tiettyä tutkimusta varten, vaan näytteitä voidaan käyttää myös nyt tulevaisuuden tutkimustarpeisiin. FINGENIOUSTM on Biopankkien Osuuskunta Suomen (FINBB) hallinnoima palvelu, jonka kautta tutkijan on mahdollista saada lupa kaikkiin sairaalabiopankkeihin yhdellä hakemuksella. Mukana osuuskunnassa ovat Auria Biopankki Turussa, Helsingin Biopankki, Itä-Suomen Biopankki, Keski-Suomen Biopankki, Pohjois-Suomen biopankki Borealis ja Tampereen Biopankki. Muita suomalaisia biopankkeja ovat Terveystalon, Terveyden ja hyvinvoinin laitoksen, Veripalvelun sekä Hematologinen biopankki.

Biopankit ovat osaltaan vaikuttaneet genomiin eli ihmisen koko perimään liittyvän tutkimuksen kasvuun ja mahdollistaneet uudenlaiset tutkimusasetelmat. Näissä asetelmissa voidaan valita tutkimusnäkökulma, jossa pystytään paremmin perehtymään mm. sairauksien syntymekanismeihin ja ennusteisiin sekä arvioimaan hoitojen tehoa ja hyödyllisyyttä. Saatua tietoa voidaan käyttää kansalaisten ja potilaiden terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa ja edistämisessä, sillä geenitietoa ja muuta biopankkeihin kerättyä tietoa voidaan yhdistää muuhun sairaalassa kerättyyn terveystietoon. Se on mahdollista, mikäli potilaiden tiedot on on siirretty sairaalan potilastietojärjestelmästä tutkijoiden luvanvaraisessa käytössä olevaan tietojärjestelmään esim. Tyksissä kliiniseen tietopalvelun tietoaltaaseen.

Kuulostaa kovin lääketieteelliseltä. Tulevaisuudessa ja osittain jo nyt pystymme esimerkiksi geenitiedon avulla tarjoamaan potilaille entistä yksilöllisempää hoitoa, elämänlaadun paranemista, nykyistä tehokkaampaa sairauksien ennaltaehkäisyä ja jopa arvokkaan elinajan pidentymistä. Juuri nyt on se hetki, jolloin meidän hoitotieteilijöiden tulee miettiä oman tieteenalamme mahdollisuuksia ottaa osaa tällaiseen tutkimukseen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan lääketieteen asiantuntijat ovat mukana sydämen vajaatoiminnan hoitoa käsittelevässä biopankkitutkimuksessa. Sydämen vajaatoiminta on krooninen sairaus, jolle on tyypillistä toistuvat pahenemisvaiheet ja josta ei yleensä voi täysin parantua. Tutkimuksessa pyritään saamaan lisätietoa vajaatoiminnan taudinkulusta, hoidosta ja niistä tekijöistä, jotka ennustavat sairauden pahenemista ja potilaiden joutumista sairaalahoitoon. Hoitotieteellisellä tutkimuksella voisi olla tärkeä tehtävä osana tämäntyyppistä tutkimusta, sillä kyseisen potilasryhmän hoidossa vajaatoimintahoitajille on annettu paljon vastuuta.

Meidän kannattapitää mieli avoimena ja miettiä teknologian ja lainsäädännön tuomia uusia mahdollisuuksia hoitotieteellisen tutkimuksen saralla. Ja vaikuttaa biopankkitutkimuksen onnistumiseen itsekin. Meillä kaikilla on myös konkreettinen mahdollisuus omalta osaltamme auttaa tutkimusta luovuttamalla meistä otetut näytteet biopankkiin, ja kertomalla asiasta muillekin.

Kirjoittajan tiedot:

Riitta Danielsson-Ojala
TtM, tohtorikoulutettava

Lähteet:

Biopankkilaki 30.11.2012/688

Biopankkitoiminta & yksilöllistetty lääketiede, Lääkärisanomat, erikoisnumero, 12/2016.

Suomen biopankit. https://www.biopankki.fi/ Luettu 14.1.2020

Kuva: https://www.auria.fi/biopankki/palvelut/index.php#naytteet_tutkimukseen Käytetty 14.1.2020

Ideat ilmaan!

Terveydenhuollon digitalisaation myötä teknologia näyttelee jatkuvasti suurempaa roolia hoitoalan arkipäivässä. Sairaanhoitajaliiton vuonna 2015 tekemän kyselyn mukaan yli 90% vastanneista hoitajista kertoi käyttävänsä teknologisia apuvälineitä työssään. Useimmiten teknologia helpottaa ja selkeyttää työtä tuoden mukanaan luotettavuutta ja tehokkuutta. Toisaalta hoitajat voivat kokea teknisten laitteiden olevan ristiriidassa hoitotyön perimmäisen vaatimuksen, vuorovaikutteisen hoidon kanssa (Zhang ym, 2014).

Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden kehitys on kansallisesti lailla (629/2010) säädeltyä. Valmistaja on velvollinen antamaan selkeää, joko tieteelliseen kirjallisuuteen tai kliinisiin laitetutkimuksiin perustuvaa näyttöä laitteen hyödyllisyydestä ja riskittömyydestä ennen laitteen pääsyä markkinoille (Valvira). Myös hoitotyössä lisääntyvien laitteiden kliininen arviointi keskittyy laitteen ominaisuuksiin, suorituskykyyn ja haittavaikutuksiin. Yksi keskeinen riskitekijä terveydenhuollon laitteiden turvallisessa käytössä, on kuitenkin myös laitteen käyttäjä. Virhetapahtumat, kuten vahingossa tai huonosta koulutuksesta johtuen tapahtuneet käyttövirheet tai jopa laitteen tahallinen väärinkäyttö voivat joissain tapauksissa aiheuttaa vakavaakin vaaraa. Tutkimusten mukaan hoitajien asennoitumiseen laitteiden käyttöön vaikuttaa siihen saatu koulutus, laitteen käytettävyys ja hoitajaan liittyvät tekijät, kuten teknologian käyttökokemus ja hoitajan ikä (Kaye 2017, Strudvik 2015).

Jotta laitteet toimisivat mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti hoitotyön arjessa, käytettävyyden lisääminen on keskeisessä roolissa laitteiden kehittämisessä. Erilaisten laitteiden ja ohjelmistojen lisääntyessä ja henkilökunnan vaihtuessa on erityisen tärkeää, että laitekehityksessä huomioidaan teknisten ominaisuuksien lisäksi se, että laite on miellyttävä ja helppo käyttää sekä se, että laitteen käyttö tuntuu mielekkäältä. Laitteen tulee mukautua osaksi hoitajien työtä niin, että sen käyttö koetaan helpotukseksi, ei ylimääräiseksi rasitteeksi.

Hoitajien vastuulla on potilaan tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen. Viimeaikainen keskustelu hoito- ja hoivatyön laadusta ja eettisistä periaatteista muistuttaa siitä, että hoitotyö ei ole vain samojen tehtävien toistamista päivästä toiseen vaan siihen liittyy keskeisinä elementteinä vuorovaikutus ja asiakaskeskeisyys. Kaikessa toiminnassa tulisi pystyä ottamaan huomioon potilas tai asiakas yksilönä – tähän ammattitaitoinen henkilökunta on koulutettu. Teknologian tulisikin tukea hoitajia myös työn vuorovaikutteisessa osuudessa. Jos teknologiaa kehitetään keskittyen laitteen teknisiin ominaisuuksiin ja suorituskykyyn, voi tämä osuus jäädä huomiotta.

Terveydenhuollon arki on täynnä tehtäviä, joiden suorittamisessa teknologiasta voisi olla apua. Teknologian kehitys lähtee liikkeelle tarpeen määrittelystä ja tuon tarpeen tunnistavat parhaiten työn asiantuntijat. Jotta kehitettävät laitteet olisivat tietoturvallisia, mahdollisimman miellyttäviä ja houkuttelevia käyttää, ja ottaisivat sekä potilaiden, että hoitajien tarpeet huomioon, tulisi hoitotyön asiantuntijoiden osallistua aktiivisesti laitteiden suunnitteluun, testaamiseen ja käyttöönottoon. Parhaat innovaatiot saavat usein alkunsa arkisen aherruksen lomassa ja ne toteutetaan yhdessä, monen alan asiantuntijoiden yhteistyönä.

Kirjoittaja:

Hanna-Maria Matinolli

Projektitutkija, TtT, Sh

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet:

Kaye SP. Nurses' attitudes toward meaningful use technologies: An Integrative Review. Comput Inform Nurs. 2017. 35(5): 237-247. doi: 10.1097/CIN.0000000000000310

Strudwick G. Predicting nurses’ use of healthcare technology using the technology acceptance model. Comput Inform Nurs. 2015. 33(5): 189–198.

Zhang W, Barriball LK, While AE. Nurses’ attitudes towards medical devices in health care delivery: a systematic review. J Clin Nurs 2014. 23: 2725–39.

Photo by Júnior Ferreira on Unsplash

Uusia tuulia tupakkaan liittyvään terveysohjaukseen

Jälleen ensi torstaina, toukokuun viimeisenä päivänä vietetään kansainvälistä tupakatonta päivää ”World No Tobacco Day”, jonka tarkoituksena on muistuttaa tupakkatuotteiden aiheuttamista moninaisista haitoista ja tupakanvastaisten toimien tärkeydestä. Tupakanvastaisen työn tärkeys on ollut viime viikkoina esillä mediassa erityisesti nuuskan näkökulmasta, sillä uutisotsikoissa on nostettu esille valtoimenaan rehottava laiton nuuskakauppa ja jo peruskouluikäisten kertomukset nuuskan helposta saatavuudesta.

Tupakkaan liittyvällä terveysohjauksella on keskeinen rooli tupakanvastaisessa työssä muiden toimien, kuten hintapolitiikan ja tupakoinnin rajoittamisen ohella. Terveysohjaus on tärkeässä roolissa etenkin lasten ja nuorten kohdalla, joiden tietämyksessä ja ymmärryksessä tupakoinnin haitoista saattaa vielä olla aukkoja, mutta jotka kohtaavat tupakkaa eri arkipäivän tilanteissa. Terveysohjauksessa onkin nuorilla kokeiltu monia eri menetelmiä ja saavutettu lupaavia tuloksia. Haasteena on kuitenkin ollut löytää menetelmä, joka toimii ja herättää kiinnostuksen yhtä lailla sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Ratkaisuksi tähän on muun muassa kokeiltu erilaisia digitaalisia menetelmiä, joista yksi on ollut terveysohjauksen pelillistäminen.

Fume-pelillä saavutetut tulokset positiivisia

Kerroin aiemmissa blogikirjoituksissani varhaisnuorten tarpeista tupakaan liittyvää terveysohjausta koskien ja kehittämästämme Fume-terveyspelistä, joita molempia tutkin tuoreessa väitöskirjassani. Nuorten kanssa kehittämämme tutkimustietoon pohjautuva mobiilipeli Fume suunniteltiin terveysohjauksen menetelmäksi erityisesti varhaisnuorten tarpeet huomioiden. Pelin soveltuvuuden arvioimiseksi toteutimme tutkimuksen (Parisod ym. 2018), jossa testasimme pelin kiinnostavuutta, käyttöä ja sillä saavutettavia terveysohjaustuloksia varhaisnuorilla. Vertasimme tutkimuksessamme Fume-pelin tuloksia sen kanssa samansisältöiseen internet-sivustoon, joka ei sisältänyt peleille ominaisia elementtejä.

Saamamme tulokset olivat Fumen näkökulmasta lupaavat, sillä ne osoittivat, että pelin muodossa toteutettu tupakkaan liittyvä terveysohjaus kiinnosti enemmän varhaisnuoria ja he myös käyttivät peliä omaehtoisesti vapaa-ajallaan internet-sivustoa enemmän. Fume-peliin kohdistuneessa kiinnostuksessa tai sen käytössä ei havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tulokset myös osoittivat, että tutkimuksen kahden viikon seurantajakson aikana pelillä saavutettiin myönteisiä muutoksia varhaisnuorten savukkeisiin liittyvissä mielikuvissa ja asenteissa, jollaisia ei havaittu internet-sivustoa käyttäneiden ryhmässä tai ilman interventioita jääneessä kontrolliryhmässä. Havaitsimme, että pelielementtien lisääminen ei myöskään vaikuttanut tarkasteltuihin ohjaustuloksiin negatiivisesti. Nämä myönteiset tuloksemme kannustavatkin harkitsemaan Fume-peliä yhtenä ohjausmenetelmänä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan työssä.

Ota nuuska puheeksi

Tutkimuksemme nuuskaan liittyvät tulokset herättivät huomiomme. Yli 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 151 varhaisnuoresta ei muistanut saaneensa nuuskaan liittyvää terveysohjausta viimeisen kouluvuoden aikana. Lisäksi hieman yli 50 prosenttia heistä ei osannut mainita yhtään nuuskan terveyshaittaa. Tuloksiemme, aihetta koskevien uutisten ja aiempien nuorten nuuskankäyttötilastojen valossa nuuskaan liittyvään terveysohjaukseen tuleekin kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota. Työsarkaa siten tupakoimattomuuden edistämisten ja terveysohjauksen saralla vielä riittää.

Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod

terveydenhoitaja, TtM (väit.)

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi

ResearchGate: http://www.researchgate.net/profile/Heidi_Parisod/

LinkedIn: http://fi.linkedin.com/pub/heidi-parisod/94/368/a72/

Lähteet:

Parisod H. 2018. A health game as an intervention to support tobacco-related health literacy among early adolescents. Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis D 1357. Väitöskirjat, Turun yliopisto. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7257-9

Parisod H, Pakarinen A, Axelin A, Löyttyniemi E, Smed J & Salanterä S. 2018. Feasibility of Mobile Health Game “Fume” in Supporting Tobacco-related Health Literacy among Early Adolescents: A Three-Armed Cluster Randomized Design. International Journal of Medical Informatics 113, 26–37.

THL 2017. Kouluterveyskyselyn 2017 tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

Thomas RE, McLellan J, Perera R. 2015. Effectiveness of school-based smoking prevention curricula: systematic review and meta-analysis. BMJ Open 5, e006976.

WHO. 2017. WHO report on the global tobacco epidemic, 2017. Monitoring tobacco use and prevention policies. World Health Organization, Geneva. Saatavissa: http://www.who.int/tobacco/global_report/2017/en/

Suuret tietomassat kiinnostavat terveysalan tutkijoita Euroopassa

European Federation for Medical Informatics (EFMI) järjesti vuoden 2018 Medical Informatics Europe (MIE) konferenssinsa (https://mie2018.org/) Göteborgissa Ruotsissa 24.-26. huhtikuuta. Tänä vuonna tiedepäivät pidettiin pohjoismaisen Vitalis-konferenssin yhteydessä ja konferenssien yhteenlaskettu vierailijamäärä nousi yli viiteentuhanteen.

MIE 2018 konferenssiin teema oli ”Building Continents of Knowledge in Oceans of Data: the Future of Co-Created eHealth”. Päivien aikana pidettiin yli 200 suullista ja 150 posteri esitystä. Lisäksi pidettiin 50 paneelia, työpajaa ja demonstraatiota. Aiheet kattoivat avointa tietoa, datan analytiikkaa, ennustavaa mallintamista, eTerveys työkaluja, etiikkaa, etäterveyspalveluita, keinoälyä, kliinisiä tietojärjestelmiä, luonnollisen tekstin käsittelyä, ohjelmistoja, oppimistarpeita ja opetusta, tiedon hankintaa, tiedon integrointia, turvallisuutta, yksilöityä hoitoa, yksityisyyttä ja paljon muuta.

Konferenssipäivien pääpuheisiin oli ajankohtaisina aiheina nostettu suurten tietomassojen hyödyntäminen ja tiedon luominen terveyspalveluiden edistämiseksi, eTerveys ja ikääntyminen, semanttisen interoperabiliteetin edistäminen, terveysalan digitaalinen muutos, terveysalan informatiikan koulutus, ja tulevaisuuden terveyspalvelut.

Vuoden 2018 paras esitys jaettiin hoitotyön osalta kahden esiintyjän kesken, joilla oli tasapisteet. Toisen näistä esityksistä piti sairaanhoitaja ja jatko-opiskelija suomesta. Voittajat olivat:

-       Madeleine Blusi, Ingeborg Nilsson ja Helena Lindgren esityksellä ”Older Adults Co-creating Meaningful Individualised Social Activities Online for Healthy Ageing”, ja

-       Nina Karisalmi, Johanna Kaipio ja Pekka Lahdenne esityksellä ”Improving Patient Experience in a Children’s Hospital: New Digital Services for Children and their Families”.

Pääpalkintona oli vapaapääsy MedInfo 2019 konferenssiin. Paljon onnea voittajille!

MIE 2018 konferenssin proceedings julkaisu sisältää 190 tieteellistä artikkelia, jotka ovat jaoteltu seitsemään aiheeseen. Nämä ovat ”Standards and interoperability”, ”Implementation and evaluation”, ”Knowledge management”, ”Decision support”, ”Modeling and analytics”, ”Health informatics education and learning systems” ja “Patient centered services”. Proceedings julkaisu on vapaasti ladattavissa osoitteesta http://ebooks.iospress.nl/ISBN/978-1-61499-852-5.

Euroopan hoitotyön informatiikan EFMI Nursing Informatics (NI) työryhmän vuosikokous pidettiin MIE konferenssin yhteydessä. Verkosto pyrkii edistämään hoitotyön tietotekniikan tilaa ja alalla verkostoitumista Euroopassa. Verkoston johtoryhmä työstää tällä hetkellä toiminnalleen strategiaa ja kuulee mielellään kehittämisehdotuksia toiminnalleen. Ehdotuksia voi lähettää johtoryhmän sihteerille ja lisätietoja toiminnasta saa osoitteesta: https://www.efmi.org/workinggroups/nursie-nursing-informatics-in-europe. Seuraava EFMI NI verkostokokous pidetään MedInfo 2019 -konferenssin yhteydessä.

Euroopassa järjestetään säännöllisesti konferensseja terveysalan informatiikan alalta. Seuraavaksi EFMI järjestää ”Special Topic Conference” päivät 14.-16 lokakuuta 2018 Zagrebissa, Kroatiassa. Tämän jälkeen International Association for Medical Informatics (IMIA) järjestää vuoden 2019 maailmankongressinsa MedInfon Ranskan Lyonissa 26.-29. elokuuta 2019 (http://www.medinfo-lyon.org/en/). Määräaika MedInfoon lähetettäville töille on 12 marraskuuta mennessä. Tämän jälkeen seuraava MIE-konferenssi on Genevessä vuonna 2020.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen

Projektitutkija

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

lmemur(at)utu.fi

Pysyykö terveydenhuolto digitalisaation mukana?

Terveydenhuollon digitalisaatio on menossa kovalla vauhdilla eteenpäin. Digitalisaation mahdollisuuksia korostetaan poliittisissa linjauksissa ja siihen liittyen on käynnissä useita hankkeita, joiden on tarkoitus tuoda digitaaliset terveyspalvelut sekä terveydenhuollon asiakkaiden, omaisten että ammattilaisten ulottuville (lue hankkeista lisää täältä). Myös tarjolla olevien digitaalisten innovaatioiden määrä on hurjassa kasvussa. Tästä osoituksena oli muun muassa viime viikolla järjestetty startup-tapahtuma SLUSH, jossa digiterveys oli tututtuun tapaan vahvasti esillä. Myös aihetta koskevan tutkimuksen määrä on jatkanut kasvuaan.

Entä käyttöönotto?

Digitaalisten innovaatioiden ja sitä koskevan tutkimuksen kasvavasta määrästä ja niihin liittyvästä kiinnostuksesta huolimatta uusimmat digiterveyden ratkaisut näkyvät vielä vähän terveydenhuollossa, etenkin julkisella sektorilla. Tulevan sote-uudistuksen uumoillaan vauhdittavan digitalisaatiokehitystä, mutta käyttöönoton edistäminen edellyttää myös vähäisen hyödyntämisen taustalla vaikuttavien syiden tarkastelua ja niihin huomion kiinnittämistä.

Digitalisaatiokehitys haastaa tutkimuksen ja koulutuksen 

Tutkimus tarjoaa mahdollisuuden lisätä ymmärrystä digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä. Perinteisesti digitaalisia innovaatioita koskeva tutkimus on kuitenkin painottunut innovaatioiden kehittämiseen ja vaikutusten arviointiin, jonka lisäksi tarvitaan myös implementaatioprosesseja tarkastelevaa tutkimusta. Digitaalisten innovaatioiden implementaatiota eli käyttöönottoa voidaan lähestyä tutkimuksella hyödyntäen esimerkiksi olemassa olevia tutkimusnäytön ja interventioiden käyttöönottoa tarkastelevia malleja (ks. esimerkiksi Harvey & Kitson 2016). Nämä mallit ohjaavat suuntaamaan tutkimusta ja kiinnittämään huomioita käyttöönottoon vaikuttavien tekijöiden moninaisuuteen. Tällaiset mallit ovat hyödyllisiä, vaikkakaan ne eivät ole kehitetty spesifisti digitaalisia interventioita silmällä pitäen. Esimerkiksi Harveyn ja Kitsonin (2016) PARISH-malli ohjaa tarkastelemaan implementaatiota neljästä eri osa-alueesta käsin: 1) itse innovaation ominaisuuksien näkökulmasta, 2) niiden näkökulmasta, kenelle innovaatio on tarkoitettu käytettäväksi tai 3) siitä näkökulmasta, mihin ympäristöön se on tarkoitettu ja 4) miten se on tarkoitettu käytettäväksi. Malli osoittaa, että käyttöönottoa tulee tarkastella niin loppukäyttäjän kuin myös organisatoristen ja poliittisten tekijöiden näkökulmista.

PARISH-mallissa esitettyjen tekijöiden ohella digitaalisten innovaatioiden käyttöönotossa voi esiintyä vielä spesifisti niihin liittyviä osin tunnistamattomiakin haasteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi jo tunnistetut laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät teknisen tuen tarpeet terveydenhuollossa. Myös näitä haasteita ja niihin liittyviä ratkaisuja voidaan tunnistaa implementaatioprosesseja tarkastelevalla tutkimuksella. Aihetta koskevan tutkimuksen lisäksi kovaa vauhtia etenevä digitalisaatiokehitys haastaa myös koulutuksen pysymään vauhdissaan mukana. Ajantasaista koulutusta digitaalisten innovaatioiden mahdollisuuksista ja käytöstä tarvitaan niin ammatillisissa oppilaitoksissa, yliopistoissa kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksessakin.

Digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien ohella vaateet terveydenhuollon vauhdissa mukana pysymisen takaamiseksi ovat moninaiset. Haasteiden ja ratkaisujen löytämisen lisäksi halua ja resursseja löydettyjen ratkaisujen toteuttamiselle myös tarvitaan käyttöönoton ongelmakohtien taklaamiseksi. Paukkuja näihin kannattaa laittaa, jotta terveydenhuolto pysyy digitalisaation matkassa mukana ja saa siitä optimaalisen hyödyn irti.

Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod

terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi

ResearchGate: http://www.researchgate.net/profile/Heidi_Parisod/

LinkedIn: http://fi.linkedin.com/pub/heidi-parisod/94/368/a72/

P.S. Yhtenä ajantasaisen tiedon koulutuskanavana toimii tämä blogi, josta löytyy jo nyt paljon luettavaa ja tietoa digiterveyden saralta jaettavaksi muillekin omassa työyksilössä. Antoisia lukuhetkiä!

Lähteet:

Harvey G, Kitson A. 2016. PARIHS revisited: from heuristic to integrated framework for the successful implementation of knowledge into practice. Implementation Science 11, 33.

Mediuutiset 2017. Vauvojen värinäpatja voitti Slushissa äitiyspakkauksen inspiroiman startup-kisan. Saatavissa: http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/vauvojen-varinapatja-voitti-slushissa-aitiyspakkauksen-inspiroiman-startup-kisan-6690151

Penny RA, Bradford NK, Langbecker D. 2017. Registered Nurse and Midwife Experiences of Using Videoconferencing in Practice: a Systematic Review of Qualitative Studies. Journal of Clinical Nursing, [Epub ahead of print].

Shin EH, Cummings E, Ford K. 2017. A qualitative study of new graduates' readiness to use nursing informatics in acute care settings: clinical nurse educators' perspectives. Contemporary Nurse 25, 1-13. [Epub ahead of print]

STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016.

Miltä näyttää tulevaisuuden sairaala ja miten kansalaisten terveyttä edistetään 2030-luvulla?

Otsikon pohdintoihin ovat tarttuneet kansalliset hankkeet, kuten muun muassa Virtuaalisairaala 2.0- sekä ODA-hanke. Mutta mitä nämä hankkeet ovat ja mihin niillä tähdätään? Erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten on hyvä olla tietoisia näistä hankkeista (vaikka osalle jo entuudestaan tuttuja varmasti ovatkin), sillä tuleviin toiminnan muutoksiin on hyvä valmistautua hyvissä ajoin. Tämä helpottaa myös tulevien digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoa.  Teksti on kirjoitettu myös muita terveydenhuoltoalaa vähänkään seuraavia ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjiä (eli lähestulkoon meitä kaikkia) silmällä pitäen ”nice to know” ajatuksella. 

Virtuaalisairaala 2.0-hanke (2016–2018) on yhteistyöhanke, jota toteuttaa viisi yliopistollista sairaanhoitopiiriä (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri/koordinaattori, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri). Hanketta on rahoittanut sosiaali- ja terveysministeriön ”Palvelut asiakaslähtöisiksi”- ohjelma.

Hankkeen tavoitteena on erikoissairaanhoidon palveluiden kehittäminen digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Hankkeessa syntyvät ratkaisut aiotaan ottaa käyttöön valtakunnallisesti hankkeen jälkeen. Keskeisimpinä tavoitteina hankkeessa on tuoda erikoistason terveydenhuollon palvelut kaikkien suomalaisten ulottuville asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta lisäten näin kansalaisten tasa-arvoa. Digitaalisten palveluiden on tarkoitus täydentää perinteisiä terveydenhuollon palveluja ennen hoitoa, hoidon aikana ja hoidon seurantavaiheessa. Tuotettujen palveluiden avulla ei pelkästään pyritä parantamaan asiakkaan/potilaan oikea-aikaisia palveluita ja hoitoa, vaan tuottamaan sujuvuutta ja tehokkuutta myös terveydenhuollon ammattilaisten työhön, tehostamaan organisaatioiden toimintaprosesseja, asiakaslähtöisyyttä ja palveluiden laatua.

Hankkeessa rakennettavia palveluita on ollut tekemässä suuri ja moniammatillinen joukko osaajia. Hankkeessa tuotettavien palvelujen rakentamisen ytimen muodostavat terveydenhuollon, ICT-ammattilaisten, kehittäjien ja muiden osaajien verkosto. Työ on ollut myös osallistavaa ja moniammatillisen tiimin lisäksi, digitaalisten terveyspalveluiden kehittämisessä ovat olleet mukana asiakkaat, potilaat, heidän läheisensä, kokemusasiantuntijat, vertaistukijat sekä potilasjärjestöt asiantuntijoineen. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä myös perustason terveydenhuollon, sairaanhoitopiirien, erityisvastuu- ja sairaanhoitoalueiden, tutkimuslaitosten sekä yksityisen sektorin kanssa. Yhteistyötä tehdään myös muiden digitaalisia palveluja kehittävien hankkeiden, kuten julkisen perusterveydenhuollon ODA-hankkeen (Omat digiajan hyvinvointipalvelut) ja Kelan Omakanta.fi –kehittämishankkeen kanssa. 

Hankkeen näkyvin ja ehkä (ainakin päällisin puolin) kaikille tutuin palvelu on Terveyskylä.fi-palvelu, jossa tarjotaan tietoa ja tukea kaikille, hoitoa potilaille ja työkaluja terveydenhuollon ammattilaisille. Terveyskylä sisältää eri sairauksiin ja potilasryhmiin keskittyviä taloja. Näitä ovat Aivotalo, Allergia- ja astmatalo, Harvinaissairauksien talo, Lastentalo, Leikkaukseen tulijan talo, Mielenterveystalo, Naistalo, Niveltalo, Nuortentalo, Kuntoutumistalo, Kivunhallintatalo, Painonhallintatalo, Reumatalo, Sydänsairauksien talo, Syöpätalo, Verisuonitalo, Vertaistalo sekä Helsingin Biopankki ja ammattilaisten osio. Vuoden 2018 loppuun mennessä tavoitteena on, että avoinna olisi noin 30 taloa. 

Terveyskylän avoin puoli on tarkoitettu kaikille, se sisältää muun muassa informaatio- ja neuvontapalveluita ja talokohtaisia tietosisältöjä, palveluohjaus, joka perustuu oirearvioon tai -navigaattoriin ja jonka avulla potilas voidaan ohjata oikeaan palveluun, omahoito- ohjelmaan tai terveydenhuoltoalan ammattilaisen vastaanotolle, ensiapuun tai hälytyskeskukseen soittamiseen. Digihoitopolut on tarkoitettu potilaille ja ne sisältävät muun muassa itsehoito-ohjelman, eli kansalaiselle tai omaiselle suunnattu, ammattilaisen laatimia omahoito-ohjelmia. Omapolun eli asiakkuustilin voi luoda itselleen kuka tahansa, jonka lisäksi Omapolulle voidaan tuoda potilaan hoitoon liittyvät sisällöt, digihoitopolut, joihin tunnistaudutaan pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteen avulla. Omapolku on digitaalinen hoito- ja palvelukanava, jossa on mahdollisuus muun muassa turvalliseen viestinvaihtoon ammattilaisten kanssa ja potilasohjeiden lukemiseen. Terveyskylästä löytyy myös sovelluskatalogi, jonne kerätään itse tuotetut ja muiden tuottamat Terveyskylän suosittelemat mobiili- ja IoT -sovellukset, jotka täyttävät mobile guidelines- ohjeistuksen mukaiset vaatimukset. Terveyskylän ammattilaisen osio on tarkoitettu kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, josta löytyy erilaisia työkaluja ammattilaisille, kuten eKonsultaatiot, eKokoukset, etävastaanotto, asiantuntijahaku, eOsaamisen valmennukset, koulutukset, diagnosoinnin työkalut ja hoitotyön oppaat ja muut potilas/sairausryhmäkohtaiset materiaalit Ammattilaisten osion avulla tehdään mahdolliseksi laadun arviointi, näyttöön perustuvien ja tutkittujen metodien käyttöönotto ja uudenlaisen työnjaon toteuttaminen.

ODA-hanke on hallitusohjelman kärkihanke, jota toteuttavat Espoo, Helsinki, Porvoo, Lahti, Turku, Hämeenlinna, Tampere, Joensuu, Kuopio, Oulu, Sodankylä, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri ja Varsinais-Suomen sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirit.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa uudenlainen toimintamalli sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin. Toimintamallista tulee kansalaisille tarjottavien sähköisten hyvinvointipalveluiden runko ja sen on tarkoitus olla kaikkien kuntien ja sairaanhoitopiirien hyödynnettävissä. Toimintamallin osia ovat luotettavan hyvinvointitiedon jakaminen, erilaiset palveluntarvetta ja hyvinvointia mittaavat testit ja itsearviot sekä yhteistyössä tehtävä hyvinvointisuunnitelma. ODA-hankkeessa rakennetaan sähköinen palvelukokonaisuus, joka hyödyntää ammattilaisten järjestelmissä olevaa tietoa ja asiakkaiden itsensä tallentamaa hyvinvointitietoa.

 ODA-hankkeen palveluista Omavointipalvelu antaa tilannekuvan asiakkaan hyvinvoinnista, tunnistaa mahdollisia riskejä ja antaa ehdotuksia hyvinvoinnin tukemiseen, kuten terveyskäyttäytymisen muutoksiin tai ohjaa ottamaan yhteyttä ammattilaiseen. Muutosten tueksi asiakas voi ottaa sähköisen Omavalmennuksen, joka ohjaa ja antaa palautetta edistymisestä. Oma-arvio auttaa asiakkaita yksittäisissä, terveyteen liittyvissä ongelmissa ja antaa toimintasuosituksia, kuten itsehoito-ohjeita, sähköisen reseptin tai ajanvarausoikeuden. Se voi auttaa myös selvittämään, millaista tukea asiakkaan tai hänen läheisensä elämäntilanteeseen on tarjolla. Omasuunnitelma perustuu asiakkaiden itse laatimiin tavoitteisiin ja yhdessä ammattilaisen kanssa suunniteltuun hoitoon tai palveluun. Omasuunnitelma kokoaa asiakkaiden hoito- ja palvelukokonaisuudet yhteen paikaan, josta löytyvät tavoitteet, toimenpiteet ja seuranta. 

Jollei nyt esitellyt hankkeet ihan vastanneet otsikon kysymyksiin, niin ainakin ne ovat näyttämässä suuntaa tulevaisuuden terveydenhuollolle. Toivoa sopii, että tavoitteet saavutetaan ja tahtotila tähän on yhteinen, jotta tulevaisuuden digitaaliset innovaatiot onnistuvat saamaan aikaan yhä toimivamman toimintaympäristön, sujuvammat hoitopolut, sekä potilas- ja asiakaskeskeiset hoito- ja palvelukäytännöt sekä ennen kaikkea luovat mahdollisuuden edistää kansalaisten terveyttä tasavertaisesti.

Kirjoittajan tiedot:

Anni Pakarinen

sairaanhoitaja, Terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

e-mail: anni.pakarinen@utu.fi

Research gate: https://www.researchgate.net/profile/Anni_Pakarinen

LinkedIN: https://fi.linkedin.com/in/anni-pakarinen-70a46782

Kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin:

http://www.virtuaalisairaala2.fi/fi/esittely/

https://www.terveyskyla.fi/

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/oda-palvelujen-kautta-sosiaali-ja-terveyspalvelut