Imetykseen liittyvää kipua kannattaa arvioida

Jokainen terveydenhuollon ammattilainen on taatusti yhtä mieltä siitä, että kaikilla potilailla on oikeus hyvään kivunhoitoon. Kivun kokeminen yhdistetään yleensä toimenpiteisiin, leikkauksiin tai synnytyksiin, mutta myös imetykseen voi liittyä kipua. Vaikka kivun arviointiin ja hoitoon on kiinnitetty viime vuosina huomiota ja sitä on tutkittu paljon, kivun kokeminen on yleistä. 

Kipu on yksi yleisimmistä imetykseen liittyvistä ongelmista, mitä imettävät äidit kertovat kohdanneensa. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 90 % imettävistä äideistä tuntee kipua. Erilaiset imetysongelmat, kipu mukaan lukien, ovat merkittävä syy imetyksen lopettamiseen. Imetyksen alkupäivinä rinnat ovat vielä tottumattomat imetykseen ja jonkinasteista kipua voi tuntua etenkin vauvan aloittaessa imemisen. Imetyksen jatkuessa alkuvaiheen kivut helpottavat ja silloin imetyskipu on yleensä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kivun syytä kannattaa lähteä selvittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä silloin myös sen hoitaminen on helpointa. 

Kivun hoito on hoitotyön tehtävä ja siihen liittyvä prosessi on keskeisesti hoitajan toteuttama. Kivun hoidon perustana on kivun arviointi ja sen kirjaaminen. Hoitotyössä on käytössä monenlaisia menetelmiä kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Kuitenkaan kivun voimakkuuden mittaaminen, kivun hoito ja sen vaikutusten arviointi sekä kirjaaminen eivät toteudu riittävällä tasolla ja systemaattisesti. Tutkimusten mukaan hoitajat myös luottavat liikaa omaan arvioonsa ja aliarvioivat potilaan kivun voimakkuuden. Imetykseen liittyvään kipuun kiinnitetään liian vähän huomiota, eikä sitä useinkaan arvioida samalla tavalla kuin muuta kipua. Imettävät naiset saavat harvoin riittävästi tietoa ja ohjausta, jotta he osaisivat toimia imetyskivun lievittämiseksi tai hoitaa imetykseen liittyvää kipua. 

Imetyskivun hoitamiseksi tarvitaan osaavaa imetysohjausta. Ohjaustilanteessa ammattilaisen tulee osata arvioida tavallisimpia imetyskivun taustalla olevia asioita, kuten vauvan imuotetta, imetysasentoa, rinnanpäiden kuntoa ja vauvan suun anatomiaa. Imetyskivun arvioinnissa ei saisi myöskään unohtaa kivun voimakkuuden arviointia kipumittarin avulla. Kivun voimakkuuden arviointi tutulla asteikolla (NRS, numeric rating scale) 0–10 antaa nopeasti tietoa imetyskivun hoidon vaikuttavuudesta. Auttoiko esimerkiksi vauvan imuotteen korjaaminen äidin imetystilanteessa kokemaan imetyskipuun? 

Hoitajien tiedon lisääminen kivun hoidosta on tutkimusten mukaan parantanut potilaiden kivun hoitoa. Imetysohjausta antavien ammattilaisten työtä imetyskivun tunnustamiseksi tarvitaan ja läheinen yhteistyö äidin kanssa kipua lievittävien strategioiden löytämiseksi on tärkeää. Imetyskivun arviointiin kannattaa panostaa – sen avulla tuetaan hyvää ja kivutonta imetysmatkaa sekä pidempää imetystä. 

Kirjoittajan tiedot:

Heli Mäkelä 

kätilö, TtM, väitöskirjatutkija 

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

hemmak(at)utu.fi 

LÄHTEET: 

Gianni, ML., Bettinelli, ME., Manfra, M., Sorrentino, G., Bezze, E., Plevani, L. et al. 2019. Breastfeeding Difficulties and Risk for Early Breastfeeding Cessation. Nutrients 11 (2266). doi.org/10.3390/nu11102266. 

Mäkelä, H., Axelin, A., Kolari, T. & Niela-Vilén, H. 2022. Exclusive breastfeeding, breastfeeding problems, and maternal breastfeeding attitudes before and after the baby-friendly hospital initiative: A quasi-experimental study. Sexual & Reproductive Healthcare 35 (2023). doi: 10.1016/j.srhc.2022.100806 

Seers, T., Derry, S., Seers, K. & Moore, RA. 2018. Professionals underestimate patients' pain: a comprehensive review. Pain (Amsterdam). 159(5), 811–813. 

Shafaei FS, Mirghafourvand M, Havizari S. 2020. The effect of prenatal counseling on breastfeeding self-efficacy and frequency of breastfeeding problems in mothers with previous unsuccessful breastfeeding: a randomized controlled clinical trial. BMC Womens Health 20 (94). doi.org/10.1186/s12905-020-00947-1. 

Thong SK., Jensen, MP., Miro, J. & Tan, G. 2018. The validity of pain intensity measures: what do the NRS, VAS, VRS, and FPS-R measure? Scandinavian Journal of Pain 18(1), 99-107.

Vauvamyönteisyysohjelma – laatulupaus vai imetyspropagandaa?

 

Tuskin mikään toinen terveysinterventio herättää yhtä voimakkaita tunteita kuin Vauvamyönteisyysohjelma. Imetys itsessään on aihe, josta monella on paljon sanottavaa.  WHO:n ja UNICEFIN vuonna 1991 perustaman Vauvamyönteisyysohjelman (Baby-Friendly Hospital Initiative) tarkoituksena on tukea ja edistää imetystä. Vauvamyönteiseksi sertifioidut sairaalat tarjoavat perheille oikea-aikaista, asianmukaista sekä näyttöön perustuvaa imetysohjausta, jotta äidit voisivat imettää suositusten mukaisesti. Ohjelman keskeisenä sisältönä ovat näyttöön perustuvat ”Kymmenen askelta onnistuneeseen imetykseen” imetysohjauskäytännöt (Ten Steps to Successful Breastfeeding), joiden noudattamiseen sairaala sitoutuu. Suomessa on 23 synnytyssairaalaa, joista kuudella on voimassa oleva vauvamyönteisyyssertifikaatti.

Imetysohjauksen yhtenä merkittävänä ongelmana terveydenhuollossa pidetään sen vaihtelevuutta; ohjauksen laatu riippuu pitkälti yksittäisen ammattilaisen imetysohjausosaamisesta - tiedoista, taidoista ja asenteista. Osa perheistä saa laadukasta ohjausta, kun taas toiset saattavat jäädä jopa ilman ohjausta. Vauvamyönteisyysohjelman keskeisenä tavoitteena on ammattilaisten kouluttaminen ja yhtenäisten käytäntöjen käyttöönotto, mitkä vähentävät ohjaukseen liittyvää vaihtelua tai jopa vahingollista imetysohjausta. Sairaalalle myönnetty sertifikaatti on laatulupaus perheille siitä, että he saavat parhainta mahdollista ohjausta ja tukea imetykseen synnytyssairaalassa. Tämä on tärkeää, sillä täysimetyksen ja imetyksen kesto jäävät suosituksiin nähden lyhyeksi: alle kuukauden ikäisistä vauvoista vain hieman reilu puolet on Suomessa täysimetettyjä.

Omassa tutkimuksessani Vauvamyönteisyysohjelman käyttöönotto paransi merkittävästi äitien kokemuksia näyttöön perustuvan (”vauvamyönteisen”) imetysohjauksen toteutumisesta sairaalassa verrattuna sertifikaattia edeltäneeseen aikaan. Vauvamyönteisyysohjelman on lisäksi todettu muuttavan synnytyssairaalan henkilökunnan ja erityisesti lääkäreiden asenteita imetysmyönteisemmäksi sekä parantavan sairaalan vauvamyönteisten käytäntöjen (mm. ihokontaktin) ja imetyksen toteutumista.

Vauvamyönteisyysohjelma on tunnettu myös siihen kohdennetusta kritiikistä. Tutkimusnäyttöä ohjelman hyödyistä pidetään joiltain osin heikkolaatuisena sekä ristiriitaisena eikä vahvaa näyttöä sen pitkäaikaisvaikutuksesta imetykseen tai äidin ja lapsen terveyteen ole kattavasti saatavilla. Vauvamyönteisyysohjelman käytäntöjä ja täysimetyksen tavoittelua on myös kritisoitu vastasyntyneen terveydelle vaaralliseksi. Osa äideistä kokee ohjelman periaatteiden mukaisen imetysohjauksen painostavana tai keskittyvän vain imetyksen myönteisiin puoliin.  Saatavilla oleva näyttö ohjelman vaikutuksista puhuu kuitenkin myönteisten imetysvaikutusten puolesta eikä tutkimusnäyttöä haitallisuudesta ei ole. Vauvamyönteisyysohjelman yhtenä keskeisenä periaatteena on perheiden yksilöllisten imetystoiveiden kuuleminen. Ohjelmaan ei kuulu imetykseen tai täysimetykseen painostaminen. Tämä on yksi vakavimmista väärinymmärryksistä, joka sinnikkäästi varjostaa Vauvamyönteisyysohjelman mainetta.

Laadukkaaseen imetysohjaukseen kannattaa panostaa sillä, se mahdollistaa imetystavoitteiden toteutumisen ja siten ehkäisee sairastavuutta ja kuolleisuutta, edistää kestävää kehitystä ja kaventaa perheiden sosioekonomisesta asemasta johtuvia eroja imetyksessä Suomessa ja maailmalla. Näyttöön perustuva laadukas imetysohjaus on kaikkien perheiden oikeus. Äiteihin, vauvoihin ja hyvään imetysohjaukseen kannattaa panostaa, sillä se maksaa itsensä monin verroin takaisin. Ja tämä ei ole propagandaa.

Jaana Lojander

kätilö, TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

jmmloj(at)utu.fi

LÄHTEET:

Bass, J. L., Gartley, T., & Kleinman, R. (2016). Unintended Consequences of Current Breastfeeding Initiatives. JAMA pediatrics, 170(10), 923–924. https://doi.org/10.1001/jamapediatrics.2016.1529  

Fair, F. J., Morrison, A., & Soltani, H. 2021. The impact of Baby Friendly Initiative accreditation: An overview of systematic reviews. Maternal & child nutrition, 17(4), e13216. https://doi.org/10.1111/mcn.13216  

Fallon V., Harrold J., Chisholm A. 2019. The impact of the UK Baby Friendly Initiative on maternal and infant health outcomes: A mixed methods systematic review. Maternal & Child Nutrition e12778. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1111/mcn.12778  

Flaherman, V., Schaefer, E. W., Kuzniewicz, M. W., Li, S. X., Walsh, E. M., & Paul, I. M. (2018). Health Care Utilization in the First Month After Birth and Its Relationship to Newborn Weight Loss and Method of Feeding. Academic pediatrics, 18(6), 677–684. https://doi.org/10.1016/j.acap.2017.11.005  

HOTUS 2020. Vauvamyönteisyysohjelma käyttöön. Saatavilla osoitteessa https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/09/netti-vauvamyonteisyys-kasikirja.pdf   

Ikonen, R.,  Hakulinen, T., Lyytikäinen, A., Mikkola, K., Niinistö, S., Sarlio, S. & Virtanen, S. 2020. Imeväisikäisen ruokinta Suomessa 2019. Raportti 2020: 11. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y     

Lojander, J., Axelin, A., Bergman, P., & Niela-Vilén, H. 2022. Maternal perceptions of breastfeeding support in a birth hospital before and after designation to the Baby-Friendly Hospital Initiative: A quasi-experimental study. Midwifery, 110, 103350. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.midw.2022.103350

Mäkelä, H., Axelin, A., Kolari, T., Kuivalainen, T., & Niela-Vilén, H. 2021. Healthcare Professionals' Breastfeeding Attitudes and Hospital Practices During Delivery and in Neonatal Intensive Care Units: Pre and Post Implementing the Baby-Friendly Hospital Initiative. Journal of Human Lactation  https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1177/08903344211058373

Pérez-Escamilla R, Martinez JL, & Segura-Pérez S. 2016. Impact of the Baby-friendly Hospital Initiative on breastfeeding and child health outcomes: a systematic review. Maternal and Infant Nutrition 12(3), 402 – 417. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1111/mcn.12294 

Rollins N., Bhandari N., Hajeebhoy N., Horton S., Lutter C., Martines J., Piwoz E., Richter L. & Victora C. 2016.Why invest, and what it will take to improve breastfeeding practices? The Lancet 387(10017), 491 – 504. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(15)01044-2  

THL 2020c. Lapset, nuoret ja perheet. Vauvamyönteisyyssertifikaatti. Saatavilla osoitteessa https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-japerheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/vauvamyonteisyys/vauvamyonteisyyssertifikaatti  

Zakarija-Grković I., Boban M., Jankovic S., Cuze A., & Burmaz T. 2018. Compliance With WHO/UNICEF BFHI Standards in Croatia After Implementation of the BFHI. Journal of Human Lactation 34(1), 106 – 115. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1177/0890334417703367   

Victora C., Bahl R., Barros A., Franca G., Horton S., Krasevec J., Murch S., Sankar M., Walker N., Rollins N. 2016. Breastfeeding in the 21st century: epidemiology, mechanisms, and lifelong effect. Lancet 387(10017), 475-490. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(15)01024-7   

WHO 2018. Protecting, promoting and supporting breastfeeding in facilities providing maternity and newborn services: the revised BABY-FRIENDLY HOSPITAL INITIATIVE. World Health Organization. Geneve. Saatavilla osoitteessa https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272943/9789241513807-eng.pdf?ua=1

Onko asenne onnistuneen imetyksen avain?

 

Meistä jokainen on taatusti törmännyt iskulauseeseen: asenne ratkaisee. Väittäisin, että jokainen meistä on ollut myös tilanteessa, jossa asenne ja asennoituminen ovat olleet ratkaisevassa asemassa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Mitä se asenne sitten on? Ollakseen niinkin merkityksellinen tekijä kuin ratkaisun avain, se ei äkkiseltään sisällä mitään konkreettista, mihin tarttua. 

Miten asenne sitten tulisi ymmärtää? Psykologiassa asenne määritetään johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyväksi myönteiseksi tai kielteiseksi suhtautumistavaksi. Filosofiassa se on mielentila, joka säätelee käyttäytymistä. Kielitoimisto taas määrittelee asenteen olevan suhtautuminen tai kanta. Asenne voi olla tiedostettu tai tiedostamaton, arvo, uskomus tai tunne ja se voi altistaa tietylle käytökselle tai toiminnalle. Määritelmien perusteella voi siis todeta asenteen liittyvän meille jollain tavalla merkitykselliseen asiaan ja ohjaavan meidän käytöstämme kyseiseen asiaan liittyvissä tilanteissa. Entä sitten, kun puhumme imetyksestä?

Itselleni imetys on merkityksellinen asia ja tiedän etten ole ainoa, vaikka tutkimusnäyttöä asian merkityksellisyyden kokemuksesta minulla ei ole tähän kirjoittaa. Itse imetyksellä on kuitenkin merkitystä ja sen eduista on paljon tutkimusnäyttöä. Imettäminen vähentää vastasyntyneiden kuolleisuutta, suojaa vastasyntynyttä infektioilta, ehkäisee ylipainoa ja diabetesta sekä vaikuttaa älykkyyteen. Äideillä se vähentää rintasyövän esiintymistä ja mahdollisesti pienentää riskiä munasarjasyöpään sekä kakkostyypin diabetekseen. Se on myös ilmaista eikä se saastuta. Imetyksen eduista huolimatta imetysluvut ovat maailmanlaajuisesti suosituksia alhaisempia, eivätkä käytännöt ole juuri parantuneet viime vuosikymmeninä. Suurin osa naisista haluaa imettää, mutta alle puolet lopulta saavuttaa oman imetystavoitteensa. Onko sitten asenteissa jotain pielessä?

Äitien imetyskäytänteisiin vaikuttavat erilaiset asiat sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunnallisesti asiaan vaikuttavat mm. poliittiset päätökset vanhempainvapaan uudistuksista. Yksilötasolla taas perhesuhteet, tieto imetysasioista, tarjolla oleva tuki sekä sitten ne asenteet. Imetyksessä asenne koostuu tunteista, mielialasta, tuntemuksista, tiedosta, totuuksista, tavoitteista. Tutkimuksissa on todettu, että imetysmyönteisemmän asenteen omaavilla äideillä on paremmat tiedot imetyksestä ja heillä on useammin aikomus imettää. He myös aloittavat imetyksen useammin sekä täysimettävät pidempään.

Asenne voi siis olla ratkaiseva tekijä äidin imetyspäätöksissä sekä imetyksen jatkumisessa, mutta ei yksin. Pelkällä asenteella ei opita imettämään. Tutkimusten mukaan hyvinkin imetysmyönteiset äidit kohtaavat haasteita ja ongelmia imettäessään – ihan yhtä paljon kuin äidit, joiden asenne imetykseen ei ole niin myönteinen. Erilaiset imetysongelmat ovat suuri syy sille, että äidit eivät jatka imetystä, vaikka olivat alkujaan halunneet ja toivoneet imettävänsä pidempään. Onnistuminen imetyksessä omien tavoitteiden ja toiveiden mukaan on äideille tärkeää. Äidin kokemus imetyksen epäonnistumisesta voi johtaa käsitykseen huonosta tai riittämättömästä äitiydestä. Toisille myös imettämättömyys voi olla epäonnistumisen kokemus. Pelkällä asenteella ei siis opita imettämään tai ratkaista imetyksessä esiin tulevia haasteita. Siihen tarvitaan toimivia neuvoja ja hienotunteista tukea - ammattilaisilta tai kokeneemmilta vertaisilta.

Millaista tukea äidit imetystaipaleellaan sitten ammattilaisilta saavat? Synnytyksen jälkeen sairaalassaoloaika on aina vain lyhentynyt ja neuvolan mahdollisuus tarjota apua on rajallinen. Imetyspoliklinikan tukikaan ei ole vielä kaikkien ulottuvilla. Kantaakseen pitkälle, ammattilaisten antaman ohjauksen on siis oltava tehokasta ja vaikuttavaa. Jälleen kerran tarvitaan siis sitä asennetta. Tutkimusten mukaan ammattilaisen myönteisempi imetysasenne on yhteydessä imetysohjauksen parempaan laatuun sekä äitien parempaan tukemiseen imetysasioissa. Ammattilaisten imetysasenteella on siis merkitystä. Imetysasioiden parissa työskentelevien ammattilaisten imetysasenteeseen vaikuttavat positiivisesti koulutus imetysasioista sekä käytännön tuen antamisen harjoittelu, henkilökohtaiset imetyskokemukset sekä työkokemus ja nuori ikä.

Miten meidän ammattilaisten sitten tulisi toimia? Tutkitusti, konkreettisilla neuvoilla asenteita voi muuttaa. Ei kuitenkaan ole yksinkertaista tiedustella äidin imetysasennetta, varsinkin kun se määritelmien mukaan voi olla tiedostamaton tunne. ”Millainen imetysasenne sinulla on?” on kysymyksenä suorastaan kömpelö. Kokemukseni mukaan kysymys ”Mitä ajattelet imettämisestä?” toimii hyvin ja on neutraali avaus keskusteluun äidin ajatuksista ja toiveista imetyksen suhteen. Näiden tiedostaminen mahdollistaa yksilöllisen tukemisen ja konkreettiset neuvot imetysasioissa – myös silloin kun äidin toiveena on imettämättömyys.

Kirjoittajan tiedot:

Heli Mäkelä

kätilö, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hemmak(at)utu.fi

 

Lähteet:

Casal, C. S., Lei, A., Young, S. L., & Tuthill, E. L. (2017). A Critical Review of Instruments Measuring Breastfeeding Attitudes, Knowledge, and Social Support. Journal of Human Lactation, 33(1), 21–47. doi:10.1177/0890334416677029

Ekström, A., & Thorstensson, S. (2015). Nurses and midwives professional support increases with improved attitudes—Design and effects of a longitudinal randomized controlled process-oriented intervention. BMC Pregnancy and Childbirth, 15(1), 275. doi.org/10.1186/s12884-015-0712-z

Marinelli, A., Del Prete, V., Finale, E., Guala, A., Pelullo, C.P., Attena, F. (2019). Breastfeeding with and without the WHO/UNICEF Baby-Friendly Hospital Initiative. Medicine, 98(44), (e17737). doi.org/10.1097/MD.0000000000017737

Mäkelä, H., Axelin, A., Kolari, T., Kuivalainen, T., Niela-Vilén, H. (2021). Healthcare Professionals’ Breastfeeding Attitudes and Hospital Practices During Delivery and in Neonatal Intensive Care Units: Pre and Post Implementing the Baby-Friendly Hospital Initiative. Journal of Human Lactation. doi.org/10.1177/08903344211058373

Sigman-Grant, M., & Kim, Y. (2016). Breastfeeding Knowledge and Attitudes of Nevada Health Care Professionals Remain Virtually Unchanged over 10 Years. Journal of Human Lactation, 32(2), 350–354. doi.org/10.1177/0890334415609916

Vizzari, G., Morniroli, D., Consales, A., Capelli, V., Crippa, B. L., Colombo, L., Sorrentino, G., Bezze, E., Sannino, P., Soldi, V. A., Plevani, L., Mosca, F., & Giannì, M. L. (2020). Knowledge and attitude of health staff towards breastfeeding in NICU setting: Are we there yet? An Italian survey. European Journal of Pediatrics, 179(11), 1751–1759. doi.org/10.1007/s00431-020-03678-5

World Health Organization. (2018). Implementation guidance: Protecting, promoting and supporting breastfeeding in facilities providing maternity and newborn services – the revised Baby-friendly Hospital Initiative. World Health Organization. Retrieved October 3, 2020, from https://who.int/iris/bitstream/handle/10665/272943/9789241513807-eng.pdf?ua=1

Yang, S.-F., Salamonson, Y., Burns, E., & Schmied, V. (2018). Breastfeeding knowledge and attitudes of health professional students: A systematic review. International Breastfeeding Journal, 13(1), 8. doi.org/10.1186/s13006-018-0153-1

 

Kuka pelkää synnytystä?

Viime viikonloppuna uutisoitiin naisten erittäin huonoja kokemuksia erään synnytyssairaalan naistenklinikalta. Synnytystä pelänneet naiset olivat kertomustensa mukaan saaneet tylyjä ja epäasiallisia kommentteja ja kokeneet tulleensa nöyryytetyiksi tai kiristetyiksi synnytystavasta päätettäessä. On hyvä, että hoidon epäkohtia nostetaan esille ja niistä keskustellaan. Uhkailu, pelottelu tai kiristys eivät saa olla terveydenhuollon ammattilaisten käyttämiä menetelmiä missään yhteydessä. Tietoa asiakkaalle on kuitenkin tarjottava rehellisesti. Synnytyspelkoon liittyen esimerkiksi synnytystavasta keskusteltaessa erilaiset riskit on tuotava esille.

Todennäköisesti jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä jossain määrin, mutta varsinaista pelkoa kokee vain osa naisista; tuoreen katsauksen mukaan 6–14 %. Synnytyspelon esiintyvyys vaihtelee eri maissa ja syitä siihen pitäisi tutkia vielä tarkemmin. (Nilsson ym. 2018.) Vaikea synnytyspelko heikentää raskaana olevan hyvinvointia huomattavasti ja saattaa johtaa muun muassa negatiiviseen synnytyskokemukseen tai päätökseen jättää yrittämättä seuraavia raskauksia.

Naisten näkökulmaa synnytyspelon kokemuksesta on tarkasteltu vastikään julkaistussa metasynteesissä eli aiempien laadullisten tutkimusten tuloksia kokoavassa katsauksessa. Synnytystä pelkäävät naiset kokivat olevansa pisteessä, josta ei ole paluuta. Pelkäävillä uudelleensynnyttäjillä oli huonoja kokemuksia aiemmista synnytyksistä ja pelkäävillä ensisynnyttäjillä kuultuja tarinoita ja mielikuvia kauheista synnytyksistä. Kontrollin menettämisen pelko, ymmärryksen puute sekä kivun ja vahingoittumisen pelko olivat keskeisiä synnytyspelon kokemuksessa. (Wigert ym. 2020.)

Synnytyspelon hoitoon kehitetyt interventiot pyrkivät vahvistamaan naisen uskoa omiin voimavaroihinsa selvitä synnytyksestä. Erilaiset yksilö- tai ryhmäterapiat ja –keskustelut näyttävät tehokkaimmilta interventioilta, jos tehokkuutta mitataan synnytyspelon takia tehtyjen keisarileikkausten määrällä. Ammattilaisilla pitää olla osaamista kohdata synnytystä pelkäävä nainen niin raskauden aikana kuin synnytysosastolla. Synnytyspelon arvioinnissa on hyvä käyttää systemaattisesti jotakin mittaria, vaikka nainen ei edes ottaisi itse asiaa puheeksi. Pelon tasoa arvioivan mittarin käyttö auttaa soveltuvan ja yksilöllisen tuen räätälöinnissä. Synnytyspelon toimiva hoito edellyttää yhteistyöverkostoa niin kätilöiden, synnytyslääkärien kuin psykologien kanssa. (Strebich ym. 2018.) On  hyvä muistaa kertoa myös niitä positiivisia synnytystarinoita.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Nilsson C, Hessman E, Sjöblom H, Dencker A, Jangsten E, Mollberg M, Patel H, Sparud-Lundin C, Wigert H, Begley C. 2018. Definitions, measurements and prevalence of fear of childbirth: a systematic review. BMC Pregnancy and Childbirth 18:28. DOI: 10.1186/s12884-018-1659-7

Strebich S, Mattern E, Ayerle GM. 2018. Support for pregnant women identified with fear of childbirth (FOC)/tokophobia – a systematic review of approaches and interventions. Midwifery 61, 97–115 DOI: 10.1016/j.midw.2018.02.013

Wigert H, Nilsson C, Dencker A, Begley C, Jangsten E, Sparud-Lundin C, Mollberg M, Patel H. 2020. Women’s experiences of fear of childbirth: a metasynthesis of qualitative studies. International Journal of Qualitative Studies in Health and Well-being 15(1):1704484 DOI: 10.1080/17482631.2019.1704484

Puhutaan terveysjärjestelmän selkärangasta ennen kuin se katoaa

Hyvää sairaanhoitajan ja kätilön vuotta 2020!

Maailman terveysjärjestö on nimennyt vuoden 2020 sairaanhoitajan ja kätilön vuodeksi. Kampanjaa pääsee tutustumaan täältä https://www.who.int/campaigns/year-of-the-nurse-and-the-midwife-2020. Kampanjan Internet-sivustolla järjestön puheenjohtaja toteaa sairaanhoitajien olevan jokaisen terveysjärjestelmän selkäranka. Mutta miten se selkäranka toimii? Mitä kaikkea sairaanhoitajat ja kätilöt oikeastaan tekevät?

Osa hoitotyöstä on helposti kuvattavissa, lääkkeen antaminen ja ohjaaminen, erilaiset hoitotoimenpiteet, potilaan voinnin seuranta kysymällä, mittaamalla, arvioimalla. Mutta suoran potilastyön lisäksi tapahtuu paljon muutakin. Hoitajat järjestävät jatkohoitoa, selvittävät potilassiirtomahdollisuuksia, tekevät laajasti organisoivaa työtä, jota tutkija Davina Allen on kuvannut näkymättömäksi työksi https://theinvisibleworkofnurses.co.uk/

Omassa väitöskirjatutkimukseni eri vaiheissa tunnistimme hoitajien kanssa yli 100 hoitotyön interventiota, joita hoitajat toetuttavat aikuispsykiatrian avohoidossa. Osa näistä olivat niitä toimintoja, joita hoitajat tekevät eri toimintaympäristöissä, kuten verenpaineen mittaaminen tai jo aikaisemmin mainittu lääkehoidon toteuttaminen ja ohjaus. Ison osan interventioista tavoitteena on potilaan terveyskäyttäytymisen muutos. Näitä ovat esimerkiksi: sopivan aktiivisuustason edistäminen potilaan arjessa, tunnesäätelyn tukeminen, yhteisten tavoitteiden luominen ja omaisten osallisuuden vahvistaminen. Osa on vaikeammin kuvattavia mutta merkityksellisiä kuten toivon ylläpitäminen tai hoitosuhteen rakentaminen. Näiden lisäksi oli paljon hoitojärjestelmään liittyviä toimintoja kuten tiedon vaihtamista eri yhteistyötahojen kanssa, työn dokumentointi sekä erilaisten hoitokokousten järjestäminen ja koordinointi. Sekä yksittäisen potilaan että koko hoitojärjestelmän kannalta keskeistä työtä siis.

Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos oli, että tutkimuksessa mukana olleet hoitajat kokivat oman työn näkyväksi tekemisen, kuvaamisen ja käsitteellistämisen merkitykselliseksi. Ehdotankin juhlavuoden kunniaksi, että puhutaan erityisen paljon hoitotyöstä sekä siitä helposti ymmärrettävästä, että abstraktista, näkyvästä ja näkymättömästä ja lisätään sitä kautta tietoisuutta selkärangasta ennen kuin se katoaa https://sairaanhoitajat.fi/kadonnut/

Kirjoittaja:

Maria Ameel

sh, vtm, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto

hoitotieteenlaitos

makaam@utu.fi

Väitöskirjan osajulkaisu, johon tekstissä viitataan: Ameel, M, Kontio, R, Junttila, K. Nursing interventions in adult psychiatric outpatient care. Making nursing visible using the Nursing Interventions Classification. J Adv.Nurs. 2019; 75: 2899– 2909. https://doi.org/10.1111/jan.14127

Google-äitinä vai luotettavasti monitoroituna?

Viime vuonna kirjoitetussa blogitekstissäni pohdin voisiko raskautta seurata etänä. Lähdimme kysymään asiaa myös varsinaisilta asiantuntijoilta: raskaana olevilta naisilta sekä heitä hoitavilta kätilöiltä, terveydenhoitajilta sekä synnytyslääkäreiltä. Halusimme selvittää mitä mahdollisuuksia - tai mahdottomuuksia - raskauden etäseurannassa voidaan nähdä. Tutkimuksessa haastateltiin neljää raskaana olevaa naista, jotka olivat sairaalahoidossa raskauteen liittyvien syiden vuoksi, sekä 17 terveydenhuollon ammattilaista, jotka työkseen hoitavat raskaana olevia naisia äitiysneuvolassa tai erikoissairaanhoidossa äitiyspoliklinikalla tai prenataaliosastolla. (Niela-Vilen ym. 2019.)

Odottajat ja terveydenhuollon ammattilaiset perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa lähestyivät raskautta hyvin eri näkökulmista. Neuvolan terveydenhoitajat kokivat olevansa raskaana olevien naisten neuvonantajia ja kanssakulkijoita koko perheen tilanne huomioiden. Heille raskauden etämonitorointi näyttäytyi enemmän naisten vahtimisena kuin tukemisena. Toisaalta terveydenhoitajien mielestä etämonitorointi voisi toimia kuitenkin välineenä raskaana olevien naisten omahoidon tukemisessa, kun naiset näkisivät itse omat seurantatietonsa. Erikoissairaanhoidon henkilökunta puolestaan tarkasteli raskautta sen riskien kautta keskittyen sekä raskaana olevan naisen että sikiön turvallisuuteen. Etämonitoroinnin mahdollisuudet nähtiin nopeassa ja luotettavassa tietojen siirrossa mikä voisi lisätä turvallisuutta. Erityisesti synnytyslääkärit pohtivat miten sikiön turvallisuus voitaisiin taata äitiä monitoroimalla. Kätilöt esittivät myös huolen jatkuvan monitoroinnin luomasta valheellisesta turvallisuuden tunteesta.

Raskaana olevat naiset tarkastelivat asiaa kukin omasta tilanteestaan käsin. Odottajat näkivät etämonitoroinnissa enemmän mahdollisuuksia kuin heitä hoitavat ammattilaiset. Etämonitorointi voisi luotettavasti vahvistaa naisten subjektiiviset tuntemukset joko normaaleiksi tai epänormaaleiksi sen sijaan, että he huolestuneina etsivät tietoa internetistä ja ovat ”Google-äitejä” kuten yksi haastateltavista asian ilmaisi. Sairaalahoidossa olevat odottajat ajattelivat etämonitoroinnin mahdollistavan pääsyn kotiin, joskin osa tunsi olonsa sairaalassa turvalliseksi eikä välttämättä edes halunnut lähteä.

Kaikki haastateltavat, niin raskaana olevat kuin terveydenhuollon ammattilaiset, korostivat, etteivät halua luopua kasvokkain tapahtuvista kohtaamisista kokonaan, vaan etämonitorointi voisi toimia täydentävänä seurantana. Joistakin käynneistä esimerkiksi verenpaineseurannassa voitaisiin luopua, mutta kaikille potilasryhmille etäseuranta ei sovi. Raskauden etäseurantaa kehitettäessä onkin syytä osallistaa jo suunnitteluvaiheessa kaikki sitä käyttävien ryhmien edustajat.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Tutkimusartikkeli:

Niela-Vilen H, Rahmani A, Liljeberg P, Axelin A. Being ‘A Google Mom’ or Securely Monitored at Home - Perceptions of Remote Monitoring in Maternity Care. Journal of Advanced Nursing, 2019 DOI: 10.1111/jan.14223

Minne ovat hoitotieteen teoriat kadonneet?

Minne ovat hoitotieteen teoriat kadonneet? Tätä pohdittiin Nursing Science Quarterlyn pääkirjoituksessa muutama vuosi sitten (Rizzo Parse 2016). Se sai meidät pohtimaan itseämme hoitajina. Milloin viimeksi käytimme tietoisesti teoriaa työssämme tai tutustuimme uuteen teoriaan? Ja etenkin, mitä tapahtuu hoitotyölle, jos sivuutamme hoitotieteen teoriat käytännön työssä?

Muistutellaan aluksi mieleen, mistä hoitotyö on rakennettu. Se perustuu kiinnostukselle ihmisestä yksilöllisenä kokonaisuutena sekä hänen terveydestään ja hoitamisestaan eri ympäristöissä. Kuulostaa varmasti tutulta tai jopa itsestään selvältä, sillä juuri näitä ilmiöitä hoitotieteen teoriat ovat aina pyrkineet kuvaamaan. Peplau, Rogers, Eriksson ja monet muut hoitotieteen teoreetikot ovat omalla työllään sanoittaneet sekä luoneet sen yhteisen ja uniikin hoitotyön ytimen, joka edelleen kantaa ja yhdistää meitä hoitajia ympäri maailman.

Mihin sitten tarvitsemme teorioita tänä päivänä? Hoitamisessa tarvitaan tietoa ihmisestä, kulttuurista, yhteiskunnasta sekä näiden välisistä suhteista. Lisäksi tarvitaan tietoa ihmisen terveydestä, sairaudesta ja niiden hoitamisesta. Saatavillamme on tietoa enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Hoitajina olemme osa moniammatillista yhteisöä, joka toimii yli tieteenalojen, mutta mihin me hoitajat perustamme päätöksemme? Miten näemme yksilön kaiken tämän hoitamisessa tarvittavan ja siihen saatavilla olevan tiedon takana? Hoitotieteen teoriat tarjoavat meille vastauksia. Ne ovat tutkittua tietoa, joihin hoitotyön päätöksenteon voi perustaa. Ennen kaikkea, ne johtavat ihmisen kokonaisuuden huomioon ottavaan hoitamiseen.

Ajatellaan vaikka äitiyttä. Hoidamme ja tuemme äitejä monessa elämänvaiheessa: raskauden ja synnytyksen aikana, äitiyden ensi metreillä sekä lapsen kasvun aikana. Tätä työtä tukemaan Ramona T. Mercer on kehittänyt teorian Becoming a Mother, joka sopii käytettäväksi lastaan odottavien ja lapsen saaneiden äitien ja perheiden hoitotyössä. Teoria kuvaa jo nimessään, että kyseessä on prosessi; kukaan ei synny äidiksi. Se mallintaa äidin roolin kehittymistä raskausajasta alkaen aina synnytyksen jälkeiseen vuoteen saakka, jonka aikana äitiyden identiteetti saavutetaan ja äiti kokee olevansa roolissaan pystyvä. Teorian pohjalta on kehitetty mittareita ja menetelmiä, joilla äidiksi kasvamista voidaan arvioida ja tukea. Se auttaa ymmärtämään äidiksi kasvamisen monitahoista prosessia ja ohjaa meitä hoitotyön ammattilaisia havaitsemaan oikeanlaisen tuen ja ohjauksen tarpeen, myös silloin kun kaikki ei mene niin kuin äiti oli sen ajatellut. Hoitotyössä Mercerin teoria toimii siten ajattelua ohjaavana perustana, joka johtaa yksilölliset tarpeet huomioivaan hoitamiseen. Yksilöllisyyteen, jossa jokaisella äidillä on yhtäläinen mahdollisuus kasvaa tuetusti ja turvallisesti äidiksi.

           

Alussa pohdimme, kuinka meidän käy, jos sivuutamme hoitotieteen teoriat käytännön työstä. Nykypäivänä jokainen meistä on oman työnsä johtaja. Teemme hoitajina jopa satoja päätöksiä päivässä. Saatamme olla mukana hektisessä tiimityössä tai hoitaa potilasta aivan yksin. Tähän kaikkeen tarvitsemme teorioita. Jotta kohdistamme katseemme oikeisiin asioihin, kysymme oikeat kysymykset ja puhumme samaa kieltä kollegoidemme kanssa. Ja jotta se kaikkein tärkein, ihminen, ei unohdu. Joku viisas on joskus sanonut, että hoitotyö ilman teoriaa on vain nippu toimenpiteitä. Sellaista hoitotyötä tuskin toivomme.

Kirjoittajat:

Nadja Delcos, kätilö, sh, TtK, TtM-opiskelija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: nasdel@utu.fi

Päivi Oinonen, kätilö, sh, TtK, TtM-opiskelija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: pajooi@utu.fi

 Lähteet:

Kuva: CCO Pixapay

Alligood M.R. 2014. Philosophies, Models and Theories: Critical Thinking Structures. Nursing Theory-E-Book: Utilization & Application. Elsevier Health Sciences, 40–52.

Lauri S. & Elomaa L. 2001. Hoitotieteen perusteet. 3.–4. painos. Juva: WS Bookwell Oy.

Meighan M. 2014. Mercer’s Becoming a Mother Theory in Nursing Practice. Teoksessa Nursing Theory: Utilization & Application. Edited by Alligood M.R. Fifth edition. St. Louis: Elsevier.

Meighan M. 2018. Maternal Role Attainment – Becoming a mother. Teoksessa Nursing Theorists and their work. Edited by Alligood M.R. Ninth edition. St. Louis: Elsevier.

Mercer R.T. 2004. Becoming a Mother Versus Maternal Role Attainment. Journal of Nursing Scholarship, 36(3), 226–231.

Raudonis B.M. & Acton G.J. 1997. Theory‐based nursing practice. Journal of Advanced Nursing, 26(1), 138–145.

Rizzo Parse R. 2016. Where have all the Nursing theories gone? Nursing Science Quarterly, 29(2), 101–102.

Yancey N. 2015. Why Teach Nursing Theory? Nursing Science Quarterly, 28(4), 274 –278.

Voisiko raskautta seurata etänä?

Suomen äitiyshuolto on koko maailman mittakaavassa huippua; esimerkiksi perinataalikuolleisuusluvut ovat Suomessa muiden Pohjoismaiden ohella maailman pienimpiä (Pohjoismaiset perinataalitilastot 2016). Suomalaisen äitiyshuollon kulmakivenä ovat säännölliset neuvolaseurannat, joihin osallistuu lähes jokainen raskaana oleva. Ensimmäistä lastaan odottava nainen käy neuvolassa vähintään yhdeksän kertaa raskauden aikana ja uudelleensynnyttäjälle tarkastuksia on vähintään kahdeksan. (Äitiysneuvolaopas 2013.) Suurin osa käynneistä toteutetaan neuvolan tiloissa, jossa raskaana oleva nainen tapaa terveydenhoitajan ja parilla käynnillä myös lääkärin. Neuvolakäynteihin kuuluu paljon keskustelua ja ohjausta, mutta myös monia mittauksia odottajan terveydentilaan liittyen.

Nykyinen informaatioteknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia terveyden seurantaan ja tiedon reaaliaikaiseen välittämiseen ja käsittelyyn. Meistä moni seuraa jo nyt aktiivisuuttaan tai kuntoiluaan erilaisilla aktiivisuusrannekkeilla tai älypuhelimen sovelluksilla. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista hyödyntää tämäntyyppistä monitorointia myös äitiyshuollossa. Esimerkiksi Apple on jo lanseerannut ”kellon” ja sovelluksen, jolla sikiön sydänääniä voidaan seurata missä tahansa ja lähettää tiedot hoitavalle taholle. Etäseurannassa oleellista onkin, että muuttujat ovat niin odottajan itsensä kuin terveydenhuollon henkilöstön nähtävillä. Raskauden monitorointi etänä voisi vähentää niin sanottujen matalan riskin odottajien käyntejä neuvoloissa ja siten vapauttaa terveydenhuollon resursseja korkean riskin odottajien hoitoon. Toisaalta etämonitorointi voisi myös auttaa tunnistamaan erilaisia riskitekijöitä jo varhaisessa vaiheessa.

Raskauden etämonitorointi voisi myös osallistaa raskaana olevat ja heidän perheensä raskauden seurantaan, kun raskaudesta seuratut tiedot olisivat myös odottajan itsensä käytettävissä eivätkä vain terveydenhuollon järjestelmiin kirjattuna. Esimerkiksi raskausajan fyysisen aktiivisuuden jatkuva seuranta voisi toimia jopa interventiona kannustaen liikunnallisempaan elämäntapaan ja sitä kautta tukea painonhallinnassa. Tähän olisi selkeä tarve, sillä vuonna 2016 jo useampi kuin joka kolmas synnyttäjä oli ylipainoinen. Ylipaino lisää esimerkiksi raskausdiabeteksen, pre-eklampsian sekä synnytyskomplikaatioiden riskiä. (Perinataalitilasto 2016.)

Tällä hetkellä on vaikea ajatella, että raskauden seuranta toteutettaisiin yksinomaan etämonitoroinnin avulla. Raskaana olevan seurannassa keskeistä on myös kohtaaminen, yksilöllinen ohjaaminen sekä vuorovaikutus. Etäseurantaa kehitettäessä on syytä tarkastella myös turvallisuus- ja vastuukysymyksiä. Suin päin ei siis etäseurantaan kannata rynnistää, mutta harkiten ja tutkimuksen kautta toteutettu muutos voinee tarjota enemmän plussia kuin miinuksia.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, erikoistutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Perinataalitilasto 2016. Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/135445

Pohjoismaiset perinataalitilastot 2016. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/136095

Äitiysneuvolaopas 2013. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä. Luettavissa osoitteessa: http://www.julkari.fi/handle/10024/110521

Rutiinilla vaan?

Lähes jokainen aikuinen voi palauttaa mieleensä tunnelmat uudessa työssä aloittamiseen liittyen. Kaikki on uutta, työtilat, työvälineet ja ihmiset; ei löydä sitä mitä tarvitsee, koko ajan pitää kysyä neuvoa, jännittääkin. Vähitellen homma alkaa luistaa, vieras muuttuu tutuksi, uudet ihmiset työkavereiksi. Ainakin osa työtehtävistä hoituu rutiinilla, sen enempää siihen keskittymättä.

Rutiinit tuovat turvaa ja helpottavat arjen sujumista, mutta joskus niitä kannattaa tarkastella uusin silmin. Työpaikoilla rutiinit voi joskus rikkoa uusi työntekijä, joka esittää sen tärkeän miksi-kysymyksen, johon ei heti vastausta löydykään. Sairaalat muiden työpaikkojen ohella ovat täynnä rutiineja eivätkä synnytysosastot poikkea tästä, vaikka jokainen synnytys onkin ainutlaatuinen.

Tarkastelimme synnytysosastolla tapahtuvaa vastasyntyneen ja vanhempien välistä läheisyyttä ja erottamista sekä näihin liittyviä tilanteita (Niela-Vilén ym. 2017). Aineisto kerättiin älypuhelinsovelluksella, johon synnytysosaston kätilöt ja lastenhoitajat tallensivat läheisyys- ja erottamistapahtumia sekä sanelivat lyhyen kertomuksen tilanteesta vastaten kysymyksiin missä, mitä ja miksi.

Tutkimuksen aineiston perusteella äidin ja vastasyntyneen läheisyys oli selkeästi tavoiteltu asia synnytysosastolla. Vauvat pyrittiin aina asettamaan äidin ihokontaktiin. Isät saivat pitää vauvoja silloin, kun äiti oli jostakin syystä estynyt, esimerkiksi synnytyskomplikaation takia. Äidin ja vauvan läheisyyden perusteluna oli useimmiten osaston rutiini. Toki läheisyyttä perusteltiin myös äidin ja vauvan hyvinvoinnin kannalta. Kaikki vastasyntyneet myös erotettiin vanhemmistaan vauvan rutiinimittausten takia. Lisäksi erottamiseen johtivat vastasyntyneen terveyteen, esimerkiksi hengitykseen liittyvät ongelmat.

Tässä tutkimuksessa siis rutiinit sekä edistivät läheisyyttä että aiheuttivat erottamista. Rutiineilla ei aiheutettu haittaa, vaan esimerkiksi paljon tutkittu ja hyödylliseksi havaittu vastasyntyneen ja vanhemman ihokontakti toteutui rutiinisti. Joka tapauksessa rutiinien kriittinen tarkastelu voi herättää itse kunkin huomaamaan, että itsestäänselvyydet eivät aina ole selviä. Tutkimuksessa käytetty aineistonkeruusovellus saattoi osaltaan toimia havahduttajana, kun omia toimintatapoja pyydettiin kuvaamaan. Varmasti joskus vanhojen rutiinien tilalle on hyvä kehitellä uusia, perustellumpia rutiineita.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähdeviite:

Niela-Vilén H, Feeley N, Axelin A. 2017. Hospital routines promote parent-infant closeness and cause separation in the birthing unit in the first two hours after birth – a pilot study, Birth: Issues in Perinatal Care 44(2), 167–172.

Imetysviikon lähtölaukaus

Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen, Turun ammattikorkeakoulun ja Varsinais-Suomen Imetysverkoston yhteistyönä toteuttama imetysseminaari (11.10.) keräsi yli 200 kuulijaa paikan päälle ja lisäksi etäyhteyksillä Kuopioon ja Seinäjoelle tavoitettiin lisää kiinnostuneita. Otsikon ”Mukautuva imetys – keskosvauvat ja taaperot rinnalla” mukaisesti seminaari-iltapäivä tarjosi esityksiä laajalla skaalalla.

Uppsalan yliopistosta luennoimaan kutsuttu yliopisto-opettaja Eva-Lotta Funkquist kertoi eri lajien imetysstrategioista. Ihmislajin strategia on jatkuva imetys, mikä tarkoittaa, että imetys ei tapahdu säännöllisen aikataulun mukaan, vaan vauva voi imeä vaikkapa neljä kertaa tunnissa. Rinnalla olo on vauvalle myös lohtua ja turvaa, ei ainoastaan ruokintaa. Meidän pitäisikin nyt viimeistään unohtaa ihanne pitkiä unia omassa sängyssään nukkuvasta vauvasta sekä uskomukset siitä, että liiallinen sylissä pitäminen ”pilaisi” lapsen. Ihmisvauvat tarvitsevat läheisyyttä ja läheisyys on myös avaintekijä imetyksen onnistumiselle. Jatkuva läheisyys on edellytys myös keskosvauvan imetyksen käynnistymiselle. Funkquist on tehnyt paljon töitä imetyksen edistämisen parissa Ruotsissa ja hän painotti henkilökunnan koulutuksen merkitystä. Imetysohjaus on kirjavaa ja perheille tarjotaan paljon jopa väärää tietoa. Väärät tiedot siirtyvät esimerkiksi sairaaloissa aivan huomaamatta kokeneemmilta hoitajilta nuoremmille kirjoittamattomina sääntöinä.

Erikoistutkija Henna-Maria Uusitupa Turun yliopiston FinnBrain-tutkimushankkeesta vei kuulijat hormonaalisen säätelyn ihmeelliseen maailmaan. FinnBrain-tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tarkastella imetyksen merkitystä lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiselle. Uusitupa kertoi, että vain alle puolet äideistä imettää niin pitkään kuin ovat etukäteen aikoneet. Imetyksen ennenaikainen loppuminen on myös yhteydessä masennusoireisiin. Imetys siis rauhoittaa sekä äitiä että vauvaa ja FinnBrain-tutkimus tulee tarjoamaan vielä paljon uutta tietoa imetyksestä kiinnostuneille.

Imetystukiäidit Tuuli-Annika Kuusaari ja Linda-Maria Sileoni-Tervo mursivat myyttejä taapero- ja tandemimetyksestä. Äidinmaito ei muutu sokerilitkuksi, vaan tarjoaa aina laadukasta ravintoa ja etenkin vasta-aineita myös taaperolle, vaikka ei enää ainoa ravinnonlähde olekaan. Taaperon yöimetykset eivät vahingoita lapsen hampaita, kun suuhygieniasta huolehditaan asianmukaisesti hammaspesuilla ja ylimääräisiä sokereita, esimerkiksi mehuja, välttäen. Imetyksen ei myöskään tarvitse päättyä äidin sairauden tutkimisen tai hoitamisen takia; imetyksen kanssa yhteensopivia lääkeaineita löytyy lähes aina. Hoitavan lääkärin on osattava tarkistaa imetyksen ja lääkeaineen yhteensopivuus esimerkiksi Lactbase-tietokannasta. Imetyksen jatkaminen läpi uuden raskauden on turvallista silloin kun raskauteen ei liity erityisiä riskejä. Taaperon ja vastasyntyneen yhtäaikainen imetys, tandemimetys, on luonteva jatko raskauden ajan jatkuneelle imetykselle. Taapero on loistava maidon nostattaja ja vastasyntynyt saa riittävän ravinnon, kun hänelle mahdollistetaan vauvantahtinen imetys.

Seminaarin päätti paneelikeskustelu imetyksestä luopumisesta. Imetyksen lopettaminen voi olla äidin oma päätös, mutta valitettavan usein imetys loppuu jostakin muusta syystä, esimerkiksi äidin puutteellisten tietojen tai ristiriitaisen ohjauksen takia. Jokaisen perheen tulisi saada riittävästi tietoa imetyksestä voidakseen tehdä tietoisen päätöksen imetyksestä luopumisesta. Äidit kaipaavat myös tukea päätökselleen riippumatta siitä missä vaiheessa päätös tehdään. Pitkään taaperoa tai leikki-ikäistä imettävät saattavat myös kamppailla lopettamispäätöksen kanssa, mutta eivät uskalla kertoa imettävänsä isoa lasta, koska se ei ole aina sosiaalisesti hyväksyttyä. Hoitotyön ammattilaisina meidän tulisi rohkaista näitä ”kaappi-imettäjiä” tulemaan esiin.

Seminaarin anti oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja erityisesti kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden runsaslukuinen osallistuminen oli ilahduttavaa. Nämä tulevaisuuden ammattilaiset kun ovat avainasemassa normalisoimassa imetystä ja murtamassa siihen edelleen liitettyjä myyttejä ja jopa tabuja. Seminaari oli erinomainen startti tällä viikolla vietettävään Suomen ja Pohjoismaiden imetysviikkoon, jonka teema on ”Imetyksen tukena yhdessä”

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Synnytys lähestyy – oletko valmis?

Aiemmin tammikuussa uutisoitiin nykysynnyttäjien huonosta valmistautumisesta synnytykseen. Monet raskaana olevat naiset eivät tiedä synnytyksestä mitään, vaan luovuttavat itsensä synnyttämään tullessa kätilön käsiin. Jonkinasteinen valmistautuminen sekä psyykkisesti että fyysisesti olisi todennäköisesti eduksi. Toisaalta tarkasti etukäteen suunniteltu synnytys voi johtaa pettymykseen synnytyksen ennustamattoman etenemisen vuoksi. Raskausaikana tarjottavalla tiedolla on suuri merkitys synnytykseen valmistautumisessa. Naisten mielestä synnytyksestä ei aina puhuta tarpeeksi. Islannissa toteutetussa tutkimuksessa erityisesti synnytyksensä vaikeaksi kokeneet naiset pitivät raskausaikana tarjottua tietoa riittämättömänä (Gottfredsdottir ym. 2016).

Monesti myös imetykseen valmistautumisen jää väliin. Imetykseen liittyvää ”perimätietoa” ei enää välttämättä ole saatavilla, koska tuoreen äidin ympärillä ei ole sukulaisnaisten yhteisöä, joka tietoa välittäisi. Perimätiedon oikeellisuus saattaa myös olla kyseenalaista, sillä suuri osa nykyäitien äideistä on itse imettänyt aikana, jolloin imetys oli vielä nykyistäkin vähäisempää. Imetyksen onnistuminen saattaisi olla kuitenkin helpompaa, jos äiti olisi jo etukäteen tutustunut esimerkiksi maidonerityksen perusteisiin ja vastasyntyneen tyypilliseen ensi päivien käyttäytymiseen. Omaa imetysluottamusta voisi vahvistaa, kun ymmärtää, että rinnalla imeminen tarjoaa vastasyntyneelle paljon muutakin kuin ravintoa; se on turvaa, lohtua ja lämpöä. Imetysluottamus – eli uskooko äiti kykenevänsä imettämään - on yksi keskeinen tekijä imetyksen onnistumiselle (Dennis 2003).

Valmistautumisen merkitystä – niin synnytykseen kuin imetykseenkin - on kuitenkin tutkimusten perusteella hankalaa osoittaa. Miten raskausaikana olisi parasta valmistautua ja mikä on riittävää valmistautumista? Pitäisikö odottajan aktiivisesti itse etsiä enemmän tietoa mitä hänelle esimerkiksi neuvolassa tarjotaan? Useissa suomalaisissa synnytyssairaaloissa synnyttäjien fyysisiä valmennuskäyntejä on vähennetty tai lopetettu ja valmennus on siirretty nettiin. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet ammattilaisten tarjoamien ohjausinterventioiden tarkasteluun, eivät niinkään äidin oman valmistautumiseen. Esimerkiksi viime vuonna valmistuneen Cochrane-katsauksen johtopäätös oli, että raskausaikana tavalla tai toisella toteutettu imetysohjaus ei merkittävästi vaikuttanut imetyksen aloitukseen tai kestoon (Lumbiganon ym. 2016).

Ehkä valmistautuminen ja sen määrä tai laatu on enemmän riippuvainen naisen omasta motivaatiosta tai asenteesta. Imetysasenteen on todettu olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä imetyksen kestoon liittyen. Myönteisen imetysasenteen on todettu lisäävän imetyksen kestoa (esim. Hannula ym. 2014, Niela-Vilén ym. 2016). Ehkäpä asenne on yhteydessä myös naisen motivaatioon etsiä lisätietoa. Lisätutkimukset valmistautumisesta ja sen merkityksestä niin synnyttämiseen kuin imetykseenkin olisivat tarpeen. Lisäksi olisi edelleen tärkeää arvioida raskausaikana tarjottavaa synnytys- ja imetysohjausta.

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, Post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

Lähteet

Dennis CL. 2003. The Breastfeeding Self-Efficacy Scale: psychometric assessment of the short form. Journal of Obstetric, Gynecologic, & Neonatal Nursing 32(6), 734–744.

Gottfredsdottir H, Steingrimsdottir P, Björnsdottir A, Gudmundsdottir EY, Kristjansdottir H. 2016. Content of antenatal care: does it prepare women for birth? Midwifery 39, 71-77.

Hannula LS, Kaunonen ME, Puukka PJ. 2014. A study to promote breast feeding in the Helsinki Metropolitan area in Finland. Midwifery 30(6), 696–704.

Lumbiganon P, Martis R, Laopaiboon M, Festin MR, Ho JJ, Hakimi M. 2016. Antenatal breastfeeding education for increasing breastfeeding duration. Cochrane Database of Systematic Reviews. CD006425. doi: 10.1002/14651858.CD006425.pub4.

Niela-Vilén H, Axelin A, Melender H-L, Löyttyniemi E & Salanterä S. 2016. Breastfeeding preterm infants – a randomized controlled trial of the effectiveness of an internet-based peer-support group. Journal of Advanced Nursing 72(10), 2495–2507.

 

 

 

Kestävää imetysviikkoa!

Parhaillaan on käynnissä Suomen imetysviikko, jonka teemana on kestävä kehitys. Kansainvälistä imetysviikkoa on vietetty jo elokuussa, mutta suomalainen imetysviikko on perinteisesti vasta näin lokakuussa. Maailman imetysviikkoa koordinoi World Alliance for Breastfeeding Action (WABA), joka on yksilöiden ja organisaatioiden maailmanlaajuinen verkosto tavoitteenaan imetyksen tukeminen. Imetysviikolla on vuosittain vaihtuva teema ja tänä vuonna tavoitteena on lisätä tietoisuutta imetyksen ja kestävän kehityksen yhteydestä. Kestävän kehityksen periaatteena on elää niin, ettemme kuormittaisi ympäristöä ja voisimme tarjota myös tuleville sukupolville edellytykset hyvään elämään maapallolla. Imetysviikon kampanja pyrkii osoittamaan miten imetystä suojelemalla ja edistämällä voidaan samalla edistää kestävää kehitystä; tätä yhteyttä on kuvattu seuraavien neljän teeman mukaan.

Ravitsemus, ruuan turvallisuus ja köyhyyden vähentäminen

Rintamaito on optimaalista ravintoa, jolla voidaan turvata lapsen ravinnonsaanti niissäkin oloissa, joissa ruoka ei ole itsestäänselvyys. Imetyksellä voidaan estää tehokkaasti alle kaksivuotiaiden lasten aliravitsemusta. On myös arvioitu, että maailmanlaajuisesti perheet käyttävät äidinmaidonkorvikkeisiin noin 54 miljardia dollaria vuosittain; imetykseen liittyy siis myös taloudellinen elementti.

Terveys ja hyvinvointi

Imetyksen on todettu edistävän sekä lasten että naisten terveyttä niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Imetystä edistämällä voitaisiin välttää yli 820 000 alle 5-vuotiaan lapsen kuolemaa joka vuosi. Imetys edistää kognitiivista kehitystä ja yleensä tervettä lapsuutta, joka taas on polku opiskeluun, koulutukseen ja elämänmittaiseen oppimiseen. Naisten osalta rintasyövän aiheuttamat kuolemat vähenisivät, mikäli imetys toteutuisi optimaalisesti.

Ympäristö ja ilmastonmuutos

Imetys on konkreettinen teko sekä lapsen ja äidin terveyden, mutta myös maapallon suojelemiseksi. Rintamaito on luonnollista ja uusiutuvaa sekä ympäristölle vaaratonta. Rintamaitoa voidaan tuottaa ja käyttää ilman saasteita tai pakkausmateriaaleja. Rintamaidon lämmittämiseen ei myöskään tarvita sähköä. Äidinmaidonkorvikkeiden tuotanto puolestaan tuottaa kasvihuonekaasuja ja siten nopeuttaa ilmastonmuutosta.

Naisten tuottavuus ja työllisyys

Monissa maissa naiset ovat pakotettuja työskentelemään huonosti palkatuissa ja raskaissa töissä eikä heillä ole mahdollisuutta palkalliseen äitiysvapaaseen. Jokainen lisäkuukausi äitiysvapaata pienentää vastasyntyneiden kuolleisuutta jopa 13 %. Äitiysvapaakäytännöt ovat tehokkaita tapoja lisätä täysimetyksen osuutta. Lisäksi työpaikoilla mahdollistettava maidon lypsäminen tai imetys voi lisätä imetyksen kestoa.

Imetysviikon kampanja kehottaa meitä kaikkia ottamaan vastuuta sekä kestävän kehityksen että imetyksen suojelemisesta. Olemme yhdessä vastuussa lapsistamme ja heidän tulevaisuudestaan. Sanotaan, että tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsi, mutta meillä on vielä tekemistä mahdollisimman hyvän kylän rakentamisessa. Täydellisen, tai edes riittävän hyvän, kylän rakentamiseen tarvitaan niin lainsäätäjiä, päättäjiä kuin meitä jokaista ”kyläläistä”.  

Kirjoittajan tiedot:

Hannakaisa Niela-Vilén

kätilö, TtT, Post doc -tutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

s-posti: hmniel(at)utu.fi

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen