Laadukkaat potilasasiakirjamerkinnät ovat jokaisen etu

Kuva: Simon, Pixabay

Potilaan hakeutuessa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin käynnistyy prosessi, joka alkaa saapumistietojen kirjaamisella. Potilasta arvioidaan, otetaan mittaustuloksia ja tehdään hoitosuunnitelma, jonka perusteella potilaan hoitoa aletaan toteuttaa, seurata ja arvioida. Potilasasiakirjoissa näiden tietojen tulisi näkyä aikajärjestyksessä etenevänä, selkeänä potilaskertomuksena, johon niin valitun hoidon kuin tehtyjen ratkaisujen perusteiden tulisi olla selkeästi näkyvissä (1). Sähköisesti muodostetut potilasasiakirjamerkinnät tallennetaan arkistointipalveluun, josta ne ovat niin potilaan kuin häntä hoitavien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaistenkin käytettävissä. Viime vuosina käyttöönotettu Apotti-potilastietojärjestelmä on tuonut sosiaali- ja terveydenhuollon kirjaukset mukaan myös kahvipöytäkeskusteluihin. Hoitotyön potilasasiakirjamerkintöjen laatu on kuitenkin teema, jonka tulisi ylittää uutiskynnys useamminkin.

Laadukkaat potilasasiakirjamerkinnät tukevat eri ammattilaisten välistä kommunikaatiota, ja ne luovat pohjan yksilökeskeisen hoidon jatkuvuudelle. Kirjaamisen ei tulisikaan toimia hidasteena hyvälle hoidolle, vaan sen tulisi olla osa sitä. Vaikka sähköiset kirjaamisjärjestelmät ovat todistetusti tuoneet tehokkuutta ja helpotusta hoitotyön kirjaamiseen, kirjaamista käsittelevät tutkimukset kertovat kuitenkin usein samaa tarinaa: kirjaaminen koetaan raskaaksi, potilastietojärjestelmät ovat hankalakäyttöisiä, samat tiedot joudutaan kirjaamaan useaan eri paikkaan tai kirjaamiseen kuluva aika on suoraan pois potilaan vierellä vietetystä ajasta (2-4). Olisi tärkeää, että hoitohenkilökunnan ääni tulisi paremmin kuuluviin uusia intuitiivisempia kirjaamisratkaisuja kehittäessä, hoitajille taattaisiin riittävästi koulutusta kirjaamisen tueksi ja työpäivän aikana taattaisiin rauhallisia hetkiä kirjaamiselle. Asia ei ole tärkeä vain potilastyön sujuvuuden kannalta, vaan huolellisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeässä asemassa myös hoitohenkilökunnan oikeusturvan varmistamiseksi.

Hoitotieteen tutkijan näkökulmasta potilastietojärjestelmiin kirjatut tiedot tarjoavat kutkuttavia mahdollisuuksia, ja tekoälytutkimuksen kehittymisen myötä suurienkin potilasasiakirja-aineistojen hyödyntäminen tutkimus- ja kehittämistyössä on saavutettavissa. Globaalisti potilasasiakirjoja onkin hyödynnetty jo runsaasti erilaisia tekoälypohjaisia malleja kehittäessä (5). Nämä mallit on kehitetty muun muassa arviomaan potilaan terveydentilaa, havainnoimaan tai ennustamaan potilaan tilassa tai taudinkuvassa tapahtuvia muutoksia tai tukemaan hoitajan kirjaamista ennakoivan tekstinsyötön avulla. Käyttäjän näkökulmasta erilaiset tekoälyratkaisut voivat esimerkiksi lisätä työn sujuvuutta, parantaa potilasturvallisuutta tai tarjota tärkeää trenditietoa hoitotyön laatuun liittyen kustannustehokkaasti. Potilasasiakirjamerkintöjen hyödyntämiseen tutkimuskäytössä liittyy kuitenkin useita ongelmia, joista epätäydelliset potilaskirjaukset ovat yksi merkittävimmistä (2, 6).

Palataan kuitenkin takaisin vielä siihen tärkeimpään, eli potilaaseen. Miksi potilasasiakirjamerkintöjen laadun tulisi kiinnostaa tavallista palveluiden käyttäjää? Laki takaa potilaalle oikeuden nähdä itsestään tehtyjä potilaskirjauksia, ja sähköisten asiointipalveluiden myötä tämän voi tehdä usein ajasta ja paikasta riippumatta. Potilaalla onkin ainutlaatuinen tilaisuus ei vain tarkastella ja lukea itsestään tehtyjä potilaskirjauksia, vaan myös ymmärtää niin omaa terveydentilaansa kuin siihen kohdistettuja hoitotoimenpiteitäkin. Tämän lisäksi niin hoitotyön kuin hoitotieteellisen tutkimuksenkin suurimman saavutettavan hyödyn tulisi aina suorasti tai epäsuorasti kohdistua potilaaseen. Hoitotyön ohessa merkityt kirjaukset luovat raamin potilaan hoidolle ja takaavat tiedon katkeamattoman kulun asiantuntijoiden ja organisaatioiden välillä. Tutkimuksen keinoin puolestaan pyritään parantamaan edellytyksiä tarjota mahdollisimman laadukasta näyttöön perustuvaa hoitotyötä jokaiselle yksittäiselle potilaalle. Potilasasiakirjojen laatu ei siis koske vain niitä kirjaavia ja lukevia ammattilaisia tai niitä toisiokäytössä hyödyntäviä tutkijoita, vaan laadukkaat potilasasiakirjamerkinnät ovat joka ikisen kansalaisen etu.

 

Kirjoittajan tiedot:

Hanna von Gerich

Sh/Th/TtM, Väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hmvoge(at)utu.fi

 

Lähteet:

1.      Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 2009/298. Annettu Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2009. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090298

2.      Akhu-Zaheya L, Al-Maaitah R, Bany Hani S. Quality of nursing documentation: Paper-based health records versus electronic-based health records. J Clin Nurs. 2018 Feb;27(3-4):e578-e589. doi: 10.1111/jocn.14097

3.      Byrne MD, Fong H, Danks JK. A Survey of Perianesthesia Nursing Electronic Documentation. J Perianesth Nurs. 2018 Apr;33(2):172-176. doi: 10.1016/j.jopan.2016.02.008

4.      Vehko, T., Ikonen, J., Kyytsönen, M., Koponen, S., Kinnunen, U.-M., & Saranto, K. (2023). Tietojärjestelmät lähihoitajien työn tukena eri toimintaympäristöissä: kokemuksia tuotemerkeittäin 2022. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. 2013;15(2), 199–218. https://doi.org/10.23996/fjhw.125395

5.      von Gerich H, Moen H, Block LJ, Chu CH, DeForest H, Hobensack M, Michalowski M, Mitchell J, Nibber R, Olalia MA, Pruinelli L, Ronquillo CE, Topaz M, Peltonen LM. Artificial Intelligence -based technologies in nursing: A scoping literature review of the evidence. Int J Nurs Stud. 2022;127:104153. doi: 10.1016/j.ijnurstu.2021.104153.

6.      von Gerich H, Moen H, Peltonen LM. Identifying nursing sensitive indicators from electronic health records in acute cardiac care-Towards intelligent automated assessment of care quality. J Nurs Manag. 2022 Nov;30(8):3726-3735. doi: 10.1111/jonm.13802

 

Hoitotyön lähijohtajien vastuut ja tilannetietoisuus sairaalaympäristössä

Sairaalan päivittäisestä toiminnasta vastaavien hoitotyön lähijohtajien vastuut ja tehtävät ovat moninaisia. He organisoivat terveydenhuollon suurimman ammattiryhmän työtä ja varmistavat, että voimavarat jaetaan tasaisesti, jotta jokainen potilas saa tarvitsemaansa hoitoa samalla kuin henkilöstön työkuorma on kestävällä pohjalla ja hoitotyön laatu on korkeatasoista. Tähän asti lähijohtajien työtä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on kuitenkin tutkittu kohtalaisen vähän, vaikka heidän toiminta on suoraan yhteydessä niin henkilöstö- kuin potilastuloksiin.

Hankkeessamme kerättiin aineistoa kahdessa sairaanhoitopiirissä kyselyn avulla hoitotyön päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavilta hoitotyön ammattilaisilta (n=349). Kyselyyn vastanneet toimivat osastonhoitajina, apulaisosastonhoitajina ja vuorovastaavina erilaisissa toimintaympäristöissä sairaalassa. Heidän työssä korostuivat henkilöstöön liittyvät päätökset (koskien sijoittelua, osaamista ja määrää) sekä potilaiden hoitoon liittyvä koordinointi ja hoitoyön laadun valvonta.

Hyvä toiminnan johtaminen perustuu tilannetietoisuuteen, jolloin johtaja tietää, mitä ympärillä kyseisellä hetkellä tapahtuu, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, sekä mitä toimintavalmiuksia on. Siksi tilannetietoisuus edellyttää ajantasaista ja virheetöntä tietoa. Tilannetietoisuus sairaalan päivittäisen toiminnan johtamisessa on merkittävää koska tilannetietoisuuden menettäminen heikentää hoidon laatua ja toiminnan tuloksia (Green ym. 2017). 

Selvitimme hankkeessamme aiemmin kehittämämme mittarin avulla päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavien hoitoyön ammattilaisten kokemaa tilannetietoisuutta. Mittari koostuu yhteensä 16 väittämästä. Nämä kattavat potilaiden hoidon vaativuuteen, henkilöstötilanteen ja materiaaliresurssit. Kyselyn tulosten perusteella vastaajat arvioivat tilannetietoisuutensa keskimäärin hyväksi (80 %). Paras tilannetietoisuuteen liittyvä osa-alue liittyi henkilöstöön, kun taas potilaiden hoidon tarpeisiin liittyvä tilannetietoisuus jäi vastaajilla heikommaksi.

Sairaalan päivittäisen toiminnan johtamisen tiedon hallintaan on olemassa hyvin rajallisesti hoitotyön lähijohtajille räätälöityjä intuitiivisia ratkaisuja. Lisäksi lähijohtajat ovat raportoineet, etteivät olemassa olevat ratkaisut tue heidän työtään riittävästi (Peltonen ym. 2018). Vastaavasti, tiedonhallinnan ratkaisuihin ja niiden vaikuttavuuteen liittyvää tutkimusta on vielä hyvin vähän ja tietojärjestelmien vaikuttavuuden näyttäminen muun muassa toiminnan johtamiseen, sekä henkilöstö- ja potilastuloksiin on hyvin haasteellista (Kahsay ym. 2021). Nämä asiat huomioiden, lähijohtajat pystyvät kompensoimaan tiedon hallinnan ratkaisujen puutteita tiettyyn pisteeseen asti. Mutta matkaa on silti ideaalitilanteeseen, jossa lähijohtajalla on 100% tilannetietoisuus. Siksi tarvitsemme vahvempaa panostusta päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavien lähijohtajien tiedon hallinnan kehittämiseksi.

Hankkeen tulokset vahvistavat ymmärrystä hoitotyön päivittäisen toiminnan johtamisesta ja siihen liittyvästä tilannetietoisuudesta. Hanketta tuki Sairaanhoitajien koulutussäätiö.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen

TtT, dosentti
Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto
laura-maria.peltonen(at)utu.fi

Lähteet

Green B, Parry D, Oeppen RS, Plint S, Dale T, Brennan PA. (2017). Situational awareness - what it means for clinicians, its recognition and importance in patient safety. Oral Dis. Sep;23(6):721-725. doi: 10.1111/odi.12547.

Kahsay, D. T., Salanterä, S., Engblom, J., Häikiö, M., & Peltonen, L.-M. (2021). Impact of a digital care logistics system on care duration, consumer satisfaction and shift leaders’ workload in emergency departments. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 13(4), 403–424. https://doi.org/10.23996/fjhw.109942

Peltonen LM, Junttila K, Salanterä S. (2018). Nursing Leaders' Satisfaction with Information Systems in the Day-to-Day Operations Management in Hospital Units. Stud Health Technol Inform. 250:203-207. 

 

Tilannetietoisuus kestävän päivittäisen toiminnan johtamisen edellytyksenä sairaalassa

Sairaalan päivittäisen toiminnan johtaminen on moniulotteinen kokonaisuus. Resurssit tulee kohdentaa niin, että riittävä määrä ammattilaisia, joilla on oikea osaaminen ja tarvittavat materiaalit, ovat saatavilla juuri silloin kun yksittäisten potilaiden hoito sitä edellyttää. Yksikkötasolla toimintoja johdetaan usein moniammatillisesti niin, että hoitotyön johtaja keskittyy hoitohenkilöstön ja materiaalien hallintaan ja lääkäri vastaa lääketieteellisestä hoidosta.  

Tilannetietoisuus tarkoittaa, että johtamisesta vastaava henkilö tai tiimi tietää, mitä ympärillä tapahtuu, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi ja mitä toimintavalmiuksia on. Tilannetietoisuuden merkitys on terveysalalla suuri ja tilannetietoisuuden menettäminen vaarantaa potilasturvallisuutta ja heikentää hoidon tuloksia (Green ym. 2017). Tilannetietoisuus edellyttää ajantasaista ja virheetöntä tietoa, mutta sairaalan päivittäisestä toiminnasta vastaavat ammattilaiset ovat raportoineet, ettei käytössä olevat tietojärjestelmät tue heidän päätöksentekoa riittävästi (Peltonen ym. 2018).

Digitalisaation on odotettu ratkaisevan tiedon hyödyntämiseen liittyviä ongelmia terveysalalla ja erilaisten tietojärjestelmien on todettu olevan yhteydessä terveyspalveluiden edistämiseen, kuten lisäävän palveluiden tehokkuutta, turvallisuutta ja laatua (Goldberg ym. 2012, Nguyen ym. 2014). Tietojärjestelmien vaikuttavuudesta päivittäisen toiminnan johtamiseen on kuitenkin vain vähän näyttöä. Tilannetietoisuutta mittaamalla saadaan tietoa toimintatapojen ja tiedonhallinnan kehittämiseen.

Tilannetietoisuutta voidaan mitata ja mittaamiseen on lentoturvallisuudessa kehitetty useampi mittari kuten:

• Situation Awareness Global Assessment Technique (SAGAT) (Endsley 2000)
• Situation Awareness for SHAPE (SASHA) (Dehn 2008)
• Situation Awareness of en-route air traffic controllers in the context of automation (SALSA) (Hauss ym. 2001)
• Situation Awareness Rating Technique (SART) (Taylor 1990) 
• Situation Awareness Verification and Analysis Tool (SAVANT) (Willems & Heiney 2002). 

Näitä mittareita, pääasiassa SAGAT-mittaria, on muokattu terveysalalle konteksti spesifisti esimerkiksi opetuskäyttöön (Gardner ym. 2017, Crozier ym. 2015), mutta yleistä tai toiminnan johtamisen tilannetietoisuutta arvioivaa mittaria ei aiemmin ole kehitetty. 

Kehitimme hankkeessamme kirjallisuuden pohjalta mittarin arvioimaan päivittäisen toiminnan johtamisen tilannetietoisuutta. Mittari koostuu 16 väittämästä, jotka ovat koottu kolmeen osa-alueeseen: potilaiden hoidon vaativuuteen (5 väittämää), henkilöstötilanteeseen (5 väittämää) ja materiaaleihin (6 väittämää). Mittarin sisältö validoitiin asiantuntijapaneelilla (n=10) ja valmista mittaria testattiin yhdessä sairaanhoitopiirissä päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavilla hoitotyön ammattilaisilla (n=160). Hanketta tuki Sairaanhoitajien koulutussäätiö.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen

Post doc -tutkija

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

laura-maria.peltonen(at)utu.fi

Lähteet

Crozier MS, Ting HY, Boone DC, O'Regan NB, Bandrauk N, Furey A, Squires C, Hapgood J, Hogan MP. (2015). Use of human patient simulation and validation of the Team Situation Awareness Global Assessment Technique (TSAGAT): a multidisciplinary team assessment tool in trauma education. J Surg Educ. Jan-Feb;72(1):156-63. doi: 10.1016/j.jsurg.2014.07.009. Epub 2014 Nov 22.  

Dehn DM. (2008). Assessing the Impact of Automation on the Air Traffic Controller: The SHAPE Questionnaires. Air Traffic Control Quarterly  16(2): 127-146. 

Endsley, M.R. (2000). Theoretical underpinnings of situation awareness: A critical review. In: M.R. Endsley & D.J. Garland (Ends), Situation Awareness Analysis and Measurement. Lawrence Erlbaum Associates. 

Gardner AK, Kosemund M, Martinez J. (2017). Examining the Feasibility and Predictive Validity of the SAGAT Tool to Assess Situation Awareness Among Medical Trainees. Simul Healthc. Feb;12(1):17-21. doi: 10.1097/SIH.0000000000000181. 

Goldberg DG, Kuzel AJ, Feng LB, DeShazo JP, Love LE. (2012). EHRs in primary care practices: Benefits, challenges, and successful straegies. Am J Manag Care 18(2):e48–e54. 

Green B, Parry D, Oeppen RS, Plint S, Dale T, Brennan PA. (2017). Situational awareness - what it means for clinicians, its recognition and importance in patient safety. Oral Dis. Sep;23(6):721-725. doi: 10.1111/odi.12547.  

Hauss, Y., Gauss, B., & Eyferth, K., (2001). SALSA - A new approach to measure situational awareness in air traffic control. Focusing Attention on Aviation Safety. Proceedings of the 11th International Symposium on Aviation Psychology, Columbus, Ohio, USA, March 5-8, 2001. Available in CD-ROM Format Vol. (),6. 

Nguyen L, Bellucci E, Nguyen LT. (2014). Electronic health records implementation: an evaluation of information system impact and contingency factors. Int J Med Inform. Nov;83(11):779-96.  

Peltonen LM, Junttila K, Salanterä S. (2018). Nursing Leaders' Satisfaction with Information Systems in the Day-to-Day Operations Management in Hospital Units. Stud Health Technol Inform. 250:203-207. 

Taylor, R. M. (1990). Situation awareness rating technique (SART): the development of a tool for aircrew systems design. In Situational Awareness in Aerospace Operations (Chapter 3). France: Neuilly sur-Seine, NATO-AGARD-CP-478. 

Willems, B., & Heiney, M. (2002). Decision Support Automation Research in the En Route Air Traffic Control Environment (DOT/FAA/CT-TN02/07). Atlantic City International Airport: Federal Aviation Administration William J. Hughes Technical Centre.

Hoitotyön dokumentoinnin haasteet käsitteellistämisen näkökulmasta

Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat olleet arkipäivää terveydenhuollossa jo vuosia. Viime aikoina ne ovat nousseet uutisiin varsin negatiivisessa valossa. Olemme kaikki lukeneet uusien potilastietojärjestelmien käyttöönoton haasteista ja harva on välttynyt psykoterapiapalvelutuottajan tietomurrolta kertoneista uutisista. Uutiskirjoituksissa ollaan puhuttu teknisistä ongelmista, vähemmälle huomiolle ovat jääneet kysymykset siitä, mitä ja miten potilaiden hoidosta kirjataan.

Omassa tutkimuksessani tutkin hoitotyön merkintöjä aikuispsykiatrian avohoidossa. Analysoimme 1150 hoitotyön päivittäismerkintää ja 17 hoitotyön yhteenvetoa. Suurin osa merkinnöistä koostui potilaan kertomuksen kuvailusta ja hoitajan havainnoista. Löydös oli saman tyyppinen kuin tutkimuksissa, joissa kohteena ovat olleet psykiatrisen osastohoidon merkinnät. Voisikin tiivistää, että hoitajat kirjaavat havaintoja potilaasta, mutta eivät vuorovaikutuksesta tai hoitotyön keinoista, eli siitä työstä jota hoitajat tekevät edistääkseen potilaan terveyttä. Tämä tekee hoitotyöstä näkymätöntä ja tuo haasteen hoidon jatkuvuudelle, joka on hoidon dokumentoinnin keskeinen tavoite.

Toinen iso haaste, liittyy tiedon toisiokäyttöön. Mikäli haluaisimme koota tietojärjestelmästä tietoa hoitotyön eri interventioiden vaikuttavuudesta potilaan terveyteen tai kuvata hoitotyöhön tarvittavaa resursointia interventiotietoa hyödyntäen, ei se nykyisellä kirjaamismallilla olisi mahdollista. Hoitotyön systemaattiseen kuvaamiseen on kehitetty erilaisia terminologioita eli käsitteistöjä, joilla hoitotyön tarvetta, interventioita ja hoidon tuloksia voidaan systemaattisesti kuvata. Psykiatriassa tähän tuo haasteen ilmiöiden systemaattisen käsitteellistämisen, yhteisen kielen puute.

Tähän liittyy myös kolmas haaste, nimittäin potilaan osallisuuden puute hoidon dokumentoinnissa, kuten tässä blogissa on jo aikaisemmin kirjoitettu (kivun kirjaamisella on väliä), kirjaamisen olisi hyvä olla reaaliaikaista ja tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Se että käsitteellistämme yhdessä potilaan kanssa hoitoprosessin jo hoitotilanteessa ja potilas itsekin tietäisi mitä hoidosta kirjataan (ja miksi) olisi avainasemassa potilaan oman osallisuuden vahvistamisessa. Silloin myös potilas itse tietäisi, mitä hänestä on kirjattu tietojärjestelmiin.

Omassa tutkimuksessani tutkin hoitotyön luokituksen soveltuvuutta aikuispsykiatrian avohoidon hoitotyön interventioiden kuvaamiseen eri näkökulmista ja vaikka tutkimani luokitus ei sellaisenaan ollut hyödynnettävissä, tarve yhteisille käsitteille oli ilmeinen. Hoitajat kokivat työn käsitteellistämisen voimaannuttavana ja merkityksellisenä. Luokitusten ja käsitteistöjen jatkokehittämisessä on tärkeää huomioida myös käytetyn kielen merkityksellisyys potilaan näkökulmasta, jotta sähköisten potilastietojärjestelmien tuomat mahdollisuuden ovat aidosti hyödynnettävissä sekä hoitotyön- ja tutkimuksen että potilaan näkökulmasta.

Kirjoittaja

Maria Ameel

sh, vtm, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, 

Hoitotieteen laitos

makaam@utu.fi

Lähteitä: 

Ameel, M, Kontio, R, Junttila, K. Nursing interventions in adult psychiatric outpatient care. Making nursing visible using the Nursing Interventions Classification. J Adv Nurs. 2019, 75, p. 2899-2909

Ameel, M, Leino, H, Kontio, R, van Achterberg, T, Junttila, K. Using the Nursing Interventions Classification to identify nursing interventions in free‐text nursing documentation in adult psychiatric outpatient care setting. J Clin Nurs. 2020; 29: 3435– 3444.  

Tutkimustietoa jaetaan sekä medioissa että tutkijoiden omissa verkostoissa

Näin talviaikaan päivittäin bussilla kulkiessani toimin kuten moni muukin kanssamatkustaja: otan matkan ajaksi puhelimen esiin ja luen päivän uutisotsikoita. Useimmat meistä lukevat päivittäin erilaisia printti- ja/tai verkkolehtiä, mutta koska muistat niissä käsitellyn jotakin tiedeuutista tai nähneesi viittauksen sellaiseen? Aika todennäköistä on, että jokainen eri medioita päivittäin hiukankin seuraava törmää tällaisiin uutisiin ja viitteisiin vähintäänkin viikoittain, ellei jopa päivittäin, hiukan käytetyistä kanavista riippuen.

Julkisten medioiden lisäksi tutkimusta jaetaan myös rajatummissa ympäristöissä tutkijoiden kesken. Näistä tunnetuimpien joukkoon lukeutuvat ainakin yhteisöpalvelut ResearchGate ja Mendeley, joita voisi kuvailla eräänlaiseksi ”tutkijoiden Facebookiksi” sillä erotuksella että niissä käyttäjien toiminta on yksinomaan tutkimustiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen rajautuvaa. Mendeley tarjoaa käyttäjilleen lisäksi viitteidenhallintaohjelman, jota voidaan hyödyntää tieteellisten julkaisujen tuottamisessa. 

Omaa tutkimusta tehdessä olen kokenut tutkijoille kohdennetut yhteisöpalvelut hyödyllisiksi erityisesti silloin kun johonkin tiettyyn tutkimusjulkaisun kokotekstiin on ollut vaikea päästä käsiksi muuta kautta. Esimerkiksi ResearchGaten kautta julkaisun kirjoittaneisiin tutkijoihin voi ottaa suoraan yhteyttä ja pyytää heitä jakamaan julkaisun joko julkisena tai yksityisenä tiedostona. Ennen kokotekstien julkista jakamista näissä yhteisöpalveluissa täytyy toki varmistaa ettei kustantaja ei ole sitä erikseen kieltänyt. Toisinaan kustantaja on saattanut asettaa esimerkiksi vuosina tietyn aikarajan jonka sisällä julkaisun ilmestymisestä kokotekstiä ei saa julkaista sellaisenaan muualla, mutta usein avoin julkaiseminen on kuitenkin pysyvästi kiellettyä. Kaikille avoimet open access -julkaisut ovat poikkeus jota julkaisurajoitukset eivät koske. Open access -julkaisumuoto on tutkimuksen jakamisen ja näkyvyyden kannalta hyvin joustava ratkaisu, mutta julkaisun kustantaja voi veloittaa tästä julkaisumuodosta kirjoittajilta huomattavia summia rahaa. Tämä lienee osasyy sille, että monien julkaisujen osalta kokoteksteihin saakka pääsy vaatii edelleen esimerkiksi yliopistokirjastojen hankkimia lisenssejä.  

Tutkijoille oman työn ja tuotetun tiedon näkyvyys on kuitenkin aina hyvin tärkeä ja tavoiteltava asia, joten jos löydät tutkimuksen jonka kokotekstiin et pääse käsiksi, ota yhteyttä vaikkapa paikkakuntasi yliopistokirjastoon tai suoraan tutkijaan itseensä lisätietojen saamiseksi.

Mukavia lukuhetkiä!

Kirjoittajan tiedot:

Henna-Riikka Hakojärvi

shg, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

hrmhak@utu.fi