Oikeus vai velvollisuus tietää koronarokotteesta?

Potilailla on oikeus tietää heidän terveydestään, hoidostaan ja muista seikoista, joilla on merkitystä hoidosta päätettäessä. Viimeisen vuoden aikana kaikkia on koskettanut tiedon tarve COVID-19-pandemian ratkaisua kohtaan: viimein ”koronarokote” on mahdollista saada. Koko maailma on seurannut tiiviisti rokotteen kehitystä ja lähes kaikilla potilailla on tietoa siitä. Valitettavasti myös perätöntä tietoa, kuten salaliittoteorioita, on ollut runsaasti ja helposti saatavilla. Mitä potilaan oikeus tietää koronarokotteesta tarkoittaa terveydenhuollon käytännössä?

Potilaan oikeus tietää perustellaan tyypillisesti potilaan itsemääräämisoikeuden tukemisella: perusteltuihin päätöksiin tarvitaan tietoa. Tiedon laatu saattaa kuitenkin vaihdella. Tieteellinen, tutkittu tieto on perusteltua, järjestelmällistä ja itsekorjautuvaa, minkä vuoksi myös potilasohjaus perustuu siihen. Yksittäisen ihmisen kognitiossa tutkittu tieto kuitenkin kilpailee omien kokemusten, yksittäisten mielipiteiden ja kollektiivisten uskomusten kanssa.

Perätön tieto on muodostunut terveydenhuollossa ongelmaksi: WHO nimesi rokotekriittisyyden yhdeksi suurimmista globaalin terveyden uhista vuonna 2019. Rokotevastainen, perättömään tietoon uskova potilas saattaa kokea tietävänsä koronarokotteesta runsaasti, mutta hänen päätöksensä eivät perustu tutkittuun tietoon herättäen epäilyksiä potilaan kompetenssista päättää itseään koskevia asioita. Tällöin tutkitun tiedon jakaminen on tärkeää.

Tietoa ei kuitenkaan saa jakaa potilaan tahdonvastaisesti, kuten laissa potilaan asemasta ja oikeuksista säädetään. Jos potilas ei halua ohjausta terveydenhuollossa ja päätös jättää koronarokote ottamatta perustuu salaliittoteorioihin, tulisiko terveydenhuollon ammattilaisen kuitenkin välittää tietoa, jotta potilaan oikeus tietää tutkittua tietoa mahdollistuisi? Vai tuleeko potilaan ”oikeutta olla tietämättä” kunnioittaa?

Asiaa monimutkaistaa vielä kolmansien osapuolten huomioonottaminen: päätös rokotteesta kieltäytymisestä vaikuttaa muihinkin kuin yksittäiseen potilaaseen. Rokotevastainen huoltaja saattaa vaarantaa lapsen oikeuden terveyteen ja hoitoon. Yhteiskunnallisella tasolla potilaan kieltäytyminen rokotteesta madaltaa rokotekattavuutta saattaen siten vaaraan muita ihmisiä. Rokottamattoman mahdollinen sairastuminen koronaan kuormittaa yhteisin verovaroin tuotettua terveydenhuoltoa.

Koronarokotetapauksessa olisi perusteltua, että oikeus tietää (tutkittua tietoa) olisi vahvempi kuin oikeus olla tietämättä. Kun asiaan liittyy kolmansia osapuolia, tai kuten tällä hetkellä pandemiassa koko ihmiskunta, voisi tieto olla jopa velvollisuus. Perättömään tietoon uskovalle potilaalle tulisi vähintään selvittää tiedosta kieltäytymisen mahdolliset seuraukset. Pandemiat ja perättömän tiedon levittämisen helppous haastavat tarkastelemaan potilasoikeuksien soveltamista terveydenhuollon käytännössä.

Kirjoittajan tiedot:

Saija Inkeroinen, tohtorikoulutettava, TtM, TtK, th, sh
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
saanin(a)utu.fi
https://www.linkedin.com/in/saija-inkeroinen/

Lähteet:

Davies B. (2020). The right not to know and the obligation to know. Journal of medical ethics, 46(5), 300–303.

de Figueiredo, A., Simas, C., Karafillakis, E., Paterson, P., & Larson, H. J. (2020). Mapping global trends in vaccine confidence and investigating barriers to vaccine uptake: a large-scale retrospective temporal modelling study. Lancet, 396(10255), 898–908.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

MacDonald, N. E., & SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. (2015). Vaccine hesitancy: Definition, scope and determinants. Vaccine, 33(34), 4161–4164.

Neisser U. (2014). Cognitive psychology: Classic edition. Taylor & Francis: New York, NY, USA.

Salmon, D. A., & Dudley, M. Z. (2020). It is time to get serious about vaccine confidence. Lancet, 396(10255), 870–871.

Sivelä, J., Launis, V., Jääskeläinen S., Puumalainen, T., & Nohynek, H. (2018). Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät. Lääkärilehti, 73(10), 648–652.

The United Nations. (1989). Convention on the Rights of the Child.

World Health Organization. (2019). Ten threats to global health in 2019. https://www.who.int/news-room/spotlight/ten-threats-to-global-health-in-2019

Tautien tartuntareiteistä on tutkimusta, miten pärjäämme Covid-19 tiedon kanssa?

Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että mikrobit, virukset ja bakteerit, tarttuvat kosketus-, ilma- ja pisarateitse. Jotkin mikrobit tarttuvat myös useampaa reittiä kosketustartunnan ollessa kaikkein yleisin tartuntareitti. Emme ehkä ole asiaa niin kovasti ajatelleet, mutta kuitenkin meille useimmille on jo lapsuudessa opetettu hyvä käsien pesutapa, joka on juuri kosketuksen välityksellä tarttuvien mikrobien ehkäisyä.

Tartunnan tapahtumiseen vaikuttavat erilaiset muun muassa tartunnan aiheuttajaan liittyvät asiat: Kuinka paljon mikrobeja tartuntaan tarvitaan, saatu tartuttajien määrä ja tartuntareitti jne. Lisäksi tartuntaan vaikuttavat monet tartunnan kohteeseen liittyvät asiat, esimerkiksi kuinka suuri annos taudinaiheuttajaa päätyy kohteeseen ja kuinka herkkä tai immuuni vastaanottava henkilö on.

Covid-19 tarttuu pisara- ja kosketustartuntana. Terveydenhuollon toiminnoissa voi muodostua taudinaiheuttajia myös aerosolimuotoon, jolloin ilmatartunta on mahdollinen. Covid-19 kohdalla hyvät käsien pesutavat ovat kunniassa, mutta nyt joudumme miettimään myös suojaamaan/suojautumaan toistemme hengitysteistä tulevilta pisaroilta. Mietimme ehkä myös pintojen merkitystä tartunnoissa ja entäpä ilman välityksellä tapahtuva tartunta meidän jokapäiväisessä elämässämme? Näitä kysymyksiä on lähdetty ratkaisemaan tieteen keinoin Suomessakin.

Aalto-yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, VTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisen tutkimushankkeen tutkijat kertoivat viime keväänä alustavia tuloksia, miten äärimmäisen pienet ilmassa leijuvat aerosolihiukkaset kulkeutuvat ilmavirran mukana. Näitä hiukkasia poistuu hengitysteistä yskiessä, aivastaessa tai jopa puhuttaessa. Hiukkaset kantavat mukanaan myös taudinaiheuttajia, kuten koronaviruksia. Tutkijat mallinsivat tilannetta, jossa ihminen yskäisee päivittäistavarakaupoille tyypillisellä, hyllyjen rajoittamalla käytävällä, jossa vallitsee myymälätilalle tyypillinen ilmanvaihto.

Myös virusten elämistä pinnoilla kartoittava tutkimus on aloitettu Tampereen yliopistossa viime syksynä. Tutkimuksen aiheena on se, miten koronavirus ja muut taudin aiheuttajat poistuvat pinnoilta päivittäissiivouksessa. Tutkimus keskittyy pintahygienian merkitykseen epidemiatilanteissa ja ei-desinfioivien puhdistusaineiden käyttöön ja tehokkuuteen. Tutkimuksen tuloksia en ainakaan minä ole vielä nähnyt julkaistun.

Virusten leijailua käsittelevä tutkimus tuntui aiheuttavan ihmisissä hämmennystä, pelkojakin: Olemmeko missään suojassa Covid-19 taudilta? Tieto Covid -19 kohdalla on vielä epätäydellistä kuten tieto usein on. Tämä virusten leijailua käsittelevä tutkimus on vain yksi tutkimus ja se kertoo meille jo jotakin tämän tyyppisten virusten käyttäytymisestä tällaisessa koeasetelmassa. Pyrkimyksenä on varmasti ollut simuloida kaupoissa tapahtuvia altistumisia. Mutta jos virus riski olisi ollut kovin suuri, olisi meillä tapahtunut laajempaa leviämistä. Tämä kuten useat muutkin tutkimukset eivät yksinään ole suoraan käytäntöön johdettavissa, emme pysty kaikkia niitä asioita lisäämään tutkimusasetelmaan, jotka vaikuttavat käytännön tilanteissa.  

Vaikka yksittäinen tutkimus kertoo vain osan, saadaan näistä monista tehdyistä tutkimuksista aina vähän enemmän tietoa jo aiemmin saatua tietoa täydentämään. Se on tärkeä osa tutkimuksen ja tieteen luonnetta. Erilaisiin tutkimuksiin perehtyminen antaa meille jokaiselle laajemman kuvan tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä.

Covid-19 aiheuttaa runsaasti kuohuntaa ja epätietoisuuttakin. Tässä tilanteessa meillä on tarjolla moniakin erilaisia kanavia, josta voimme löytää tietoa, jossa tutkittua tietoa on luotettavasti yhdistelty auttamaan ymmärrystämme. Yhtenä tällaisen esimerkkinä voi mainita yhdysvaltalaisen CDC (Suomen THL:sta vastaava), jonka sivuilta voi löytää yhteenvedon tutkimuksista, joissa on tutkittu kankaisten suunenäsuojusten yleisen kansalaiskäytön hyödyistä COVID-19 tartuntojen torjunnassa. Tutkimukset on toteutettu useassa eri maassa ja yhteenvedossa on todettu, että kankaisen (riittävän monta kerrosta!) suunenäsuojuksen yleinen käyttö on hyödyllistä unohtamatta sosiaalisen etäisyyden ylläpitoa, käsihygieniaa ja riittävää ilmanvaihtoa.

Suomessa usko ja luottamus viranomaisiin on yleisesti ottaen hyvää. Ja mielestäni syystäkin, päätökset Covid-19 suhteen tehdään asiantuntijoita, uusimpiin ja luotettavimpiin tutkimuksiin perehtyneitä kuunnellen. Pandemian keskellä, kun meitä kaikkia uuvuttaa, on hyvä luottaa asiantuntijoiden arvioihin rauhallisin mielin eikä antaa yksittäisen tutkimuksen tai mielipiteen lietsoa pelkoja.

Kirjoittaja:

Kirsi Terho

sh, TtM, TtT-opiskelija

kmterh@utu.fi

Lähteet:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/koronan-leviamista-supertietokoneella-mallintaneet-tutkijat-tarkeinta-on-nyt-valttaa-vilkkaita-sisatiloja

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/tampereen-yliopisto-tutkii-miten-korona-ja-muut-virukset-sailyvat-pinnoilla-siivouksen-jalkeen/f2d5b933-98ea-40f1-9a06-c0ff8b765bea

https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/more/masking-science-sars-cov2.html