Terveyttä tieteestä -blogi on muuttanut

Uudet blogikirjoitukset löytyvät osoitteesta https://blogit.utu.fi/terveyttatieteesta/

Potilasturvallisuudessa ’oireidenmukaisesta’ hoidosta ennaltaehkäisyyn

Väitöstutkimuksessani (Varpula 2023) tunnistettiin useita vaaratapahtumia psykiatrisessa sairaalahoidossa potilaan eristyksen ja sidonnan aikana. Merkittävässä osassa näissä vaaratapahtumissa olivat hoitohenkilökunnan toimintaan liittyvät riskitekijät. Nämä riskitekijät olivat hoitohenkilökunnan epäturvallista toimintaa eristyksen ja sidonnan aikana. Hoitotyöntekijät eivät esimerkiksi tunnistaneet tai puuttuneet potilaiden itsetuhoiseen toimintaan ja voinnin heikentymiseen. Näitä löydöksiä ei kuitenkaan tule tulkita siten, että hoitohenkilökunta olisi omalla toiminnallaan syyllinen tai ensisijaisesti vastuussa näistä vaaratapahtumista. 

Hoitohenkilökunnan epäturvallista toimintaa on tarkasteltu aikaisemmissa tutkimuksissa keskittyen esimerkiksi hoitohenkilökunnan tekemiin virheisiin (Blair ym. 2022, Duarte ym. 2015) sekä turvallisuusohjeiden laiminlyönteihin (Vaismoradi ym. 2020). Hoitohenkilökunnan epäturvallisen toiminnan tarkastelu on ollut aikaisemmin keskiössä myös vaaratapahtumien syiden selvittelyissä johtaen usein syyllisten etsimiseen. Hoitohenkilökunta onkin tunnistanut merkittävimmäksi esteeksi vaaratapahtumista raportoinnille pelon syytöksistä ja seuraamuksista (Woo & Avery 2021). Keskittyminen pääosin hoitohenkilökunnan epäturvalliseen toiminnan tarkasteluun johtaa yksinkertaistettuun selitykseen vaaratapahtumista ja niiden syistä (Leveson ym. 2020). 

Epäturvallista toimintaa vaaratapahtumien yhteydessä tulisikin tarkastella systeemin, eli? vai ja? toimintaympäristön (organisaatio, ympäristö ym.) puutteiden ilmenemisenä. Täten epäturvallinen toiminta on ’oire’ eikä syy vaaratapahtumille. Puutteellisesti perehdytetyn ja kiireisellä osastolla paineen alla työskentelevän hoitajan tekemää virhettä tarkastellessa ei ole mielekästä etsiä syytä virheelle hoitajan toiminnasta (Reason 2008). Sen sijaan mielekästä on tarkastella sitä toimintaympäristöä, jossa hoitaja toimii. Epäturvallisen toiminnan tarkastelu systeemin puutteiden ilmentäjänä edesauttaa varsinaisten syiden tunnistamisessa. Systeemiajatteluun pohjautuvia menetelmiä hyödyntäen (Leveson ym. 2020) voidaan haittatapahtumien tarkastelussa ja potilasturvallisuuden kehittämisessä siirtyä ’oireidenmukaisesta’ hoidosta ennaltaehkäisyyn. 

Kirjoittaja: 
Jaakko Varpula
sh, TtM, Yliopisto-opettaja, projektitutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet:

Blair, W., Courtney-Pratt, H., Doran, E. & Kable, A. 2022. Nurses' recognition and response to unsafe practice by their peers: A qualitative descriptive analysis. Nurse Education in Practice, 63, 1-6. 

Duarte, S., Quieroz, A., Büscher, A. & Stipp, M. 2015. Human error in daily intensive nursing care. Revista Latino-Americana De Enfermagem, 23(6), 1074-1081. 

Leveson, N., Samost, A., Dekker, S., Finkelstein, S. & Raman, J. 2020. A Systems Approach to Analyzing and Preventing Hospital Adverse Events.

Reason, J. 2008. The Human Contribution: Unsafe Acts, Accidents, and Heroic Recoveries. Ashgate Publishing Company, Surrey, United Kingdom.

Vaismoradi, M., Tella, S., Logan, P., Khakurel, J. & Vizcaya-Moreno, F. 2020. Nurses’ Adherence to Patient Safety Principles: A Systematic Review. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(6): 2028. 

Varpula, J. 2023. Safety incidents in seclusion and restraint practices in psychiatric inpatient care. Annales D 1704. https://www.utupub.fi/handle/10024/174520.

Posteriesitys kansainvälisessä konferenssissa – aloittelijan opas

Toukokuussa Roomassa järjestettiin World Congress on Public Health -konferenssi. Olin konferenssissa ensimmäistä kertaa posteriesitystä pitämässä, tähän kun oli kannustettu jo jatko-opintoihin hakiessa. Konferenssit ovatkin loistava tapa saada esiintymiskokemusta, päästä kertomaan omasta tutkimuksesta, harjoitella kieltä, verkostoitua ja toki oppia uutta myös muiden esityksiä seuraamalla. Minulle konferenssi tarjosi näiden lisäksi monta muutakin oppimiskokemusta, jotka jaan nyt kanssanne.

Ensimmäinen askel oli löytää sopiva konferenssi, minne omaa esitystä voisi tarjota. Itse lähdin ehkä hieman epätieteellisellä menetelmällä googlaamaan hakusanoilla health + conference + Paris, health + conference + Venice, health + conference + Rome. Ja niin edelleen. Ehkä huomaattekin, että olin erityisen kiinnostunut konferensseista, jotka järjestettäisiin tietyissä kaupungeissa, ehkä jopa aurinkoisina kevätkuukausina. Useita googlauskertoja myöhemmin tärppäsi: toukokuussa Roomassa järjestettäisiin World Congress on Public Health -niminen konferenssi. Kaikki täsmäsi, konferenssiin etsittiin esityksiä juuri minun aiheestani, monien muiden aiheiden ohella. Nopeasti tarkistin vielä, ettei kyseessä ollut huijaussivusto ja varmistin ohjaajiltani, että konferenssi oli tunnettu ja luotettavaksi todettu.

Seuraavaksi pohdin sitä, voisinko saada matka-apurahaa esitykseeni. Huomasin oman laitoksen sosiaalisen median kautta tiedon, että eräs säätiö oli juuri myöntänyt laitoksemme opiskelijoille apurahoja, myös matka-apurahoja. Seuraava hakumahdollisuuskin oli jo muutaman kuukauden päästä, joten päätin kokeilla onneani. Tarkastelin apurahojen hakuilmoitusta ja perustelin hakemuksessani, kuinka juuri minun esitykseni vastaisi rahoittajan toiveita. Laitoin hakemuksen eteenpäin ja melkein unohdin koko asian, kunnes eräänä marraskuisena päivänä sähköpostiini kilahti tietoa, että matka-apuraha on minulle myönnetty. Kiitos Kunnallisalan kehittämissäätiö!

Sitten tulikin hieman hoppu. En ollut apurahahakemuksen jälkeen uhrannut koko konferenssille ajatustakaan, mutta nyt huomasin abstraktin viimeisen jättöpäivän olevan noin viikon päästä. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tieteelliseen konferenssiin abstraktia. En siis ollenkaan tuntenut sääntöjä, joita sen laatimisessa tulisi noudattaa. Onko tulosten oltava kokonaan uusia (ei), voinko esittää samat tulokset kuin artikkelissa (kyllä, mutta mielellään hieman eri näkökulmasta), pitääkö itse posterikin olla tehtynä jo abstraktia lähetettäessä (onneksi ei). Kymmenet kysymykset risteilivät päässäni. Onneksi ohjaajani ja seurantaryhmäni jäsenet lupasivat auttaa minua ja vakuuttelivat, että saan abstraktin kirjoitettua määräajassa. Ja niin sainkin, ja jopa hyväksyvän vastauksen muutamia viikkoja myöhemmin!

Uusien asioiden opettelu ei päättynyt tähän. Ehdin myös ennen Roomaan päätymistä oppia sen, että lennot kannattaa varata vasta kun tietää varmaksi oman esitysaikansa (ja lentoihin kannattaa sisällyttää vaihto-oikeus) sekä sen, että lentoja ei tosiaankaan voi vaihtaa ilman tuota vaihto-oikeutta. Opin myös, että rukouksiin vastataan ja joskus omalle esitysvuorolle voi ehtiä hieman niukemmallakin lentokentän ja konferenssipaikan välisellä siirtymäajalla (kiitos posterisalin rikkoutuneen näytön ja sen korjaamiseen kuluneen ajan juuri ennen omaa esitysvuoroani). Nyt tiedän myös, ettei kannata ajatella, että ”ei siellä kukaan minua tunne, jos mokaan tai myöhästyn”; salissa ensimmäisenä vastaan voi tulla professori omalta laitokselta. Lisäksi voin kertoa, että posteriesityksen voi hyvin pitää myös ilman sitä posteria, jos näyttö ei korjausyrityksistä huolimatta tule kuntoon.

Kaiken kaikkiaan matka oli oikein opettavainen, antoisa ja ikimuistoinen. Uskon myös saaneeni tutkimukselleni uusia lukijoita ja viimeisen kuukauden ajan olenkin tyytyväisenä seuraillut ResearchGatesta tulevia ilmoituksia: ”Tiina, people are reading your work”.

Kannustan siis kaikkia väitöskirjatutkijoita pitämään esityksiä omista tutkimusaiheistaan. Toivon, että kokemukseni myötä uskallat luottaa siihen, että kaikesta selviää. Myös posteriesityksestä kansainvälisessä konferenssissa.

Kirjoittaja

Tiina Putkuri

TtM, Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu

s-posti: tianpu(at)utu.fi

Nuoret ja sähkötupakka: sähkötupakan kätketyt haitat

Kuva: Pixabay

Huomenna vietetään kansainvälistä tupakatonta päivää (World No Tobacco Day), jonka tavoitteena on keskittää vuosittain huomio tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön ja niiden aiheuttamiin terveyshaittoihin ja kuolemiin. Viimeisen vuoden aikana erityisesti nuorten sähkötupakan käyttö on herättänyt paljon keskustelua (esimerkiksi Yle, Helsingin sanomat, MTV uutiset, Iltasanomat). 

Vuonna 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan nuorten sähkötupakointi oli vielä melko harvinaista. Kuitenkin parin viime vuoden aikana nuorten – jopa alakouluikäisten – sähkötupakoinnin nopeaan yleistymiseen ollaan havahduttu kouluissa ja nuorten kanssa työskentelevien keskuudessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tehdyn kyselyn mukaan havainnot alaikäisten sähkötupakoinnista olivat kasvaneet kahden vuoden aikana 26 prosentista 53 prosenttiin (vuonna 2022). Yhä useammat nuoret pitävät sähkötupakkaa trendikkäänä (EHYT 2022), eivätkä tunnista sen haittoja yhtä hyvin kuin esimerkiksi tupakoinnin. Jopa lähes kolmasosa nuorista on sitä mieltä, ettei sähkötupakointi ole haitallista terveydelle. Nuorten mielikuvissa sähkötupakointi on hauskaa sosiaalista toimintaa, jota voi tehdä yhdessä kavereiden kanssa. (El-Amin ym. 2022, Scheffels ym. 2023.)

Sähkötupakkaa on tarkasteltu tupakan korvikkeena ja tupakoinnin lopettamisen näkökulmasta. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että nuorten keskuudessa sähkötupakka toimii väylänä tupakoinnin aloittamiselle (Kinnunen ym. 2019). Pohjoismaissa huomattavan suuri osa tupakka- ja nikotiinituotteita käyttävistä nuorista käyttää kahta tai useampaa eri tuotetta (Raitasalo ym. 2022). Monet sähkötupakkaa kokeilleet nuoret ovat kokeilleet myös tupakointia, minkä vuoksi sähkötupakka näyttäisi olevan perinteisiä savukkeita täydentävä tuote, eikä niitä korvaava (Kinnunen ym. 2020). Erityisesti erilaisten makeiden ja hedelmäisten sekä nikotiinittomien makunesteiden tarjonta näyttäisi lisäävän sähkötupakan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa ja antavan virheellisen kuvan sen haitallisuudesta (Scheffels ym. 2023).

Sähkötupakan käytöllä on monia terveyshaittoja. Tutkimuksen vähäisyyden vuoksi sähkötupakan pitkän aikavälin haittoja ei kuitenkaan vielä tunneta. Tästä huolimatta sähkötupakan makunesteiden tiedetään sisältävän terveyshaittoja aiheuttavia kemikaaleja. Lisäksi sähkötupakointi altistaa myrkyllisille metalleille. (Gordon ym. 2022.) Sähkötupakan usein sisältämä nikotiini yhdessä makunesteiden kanssa voi aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, hengitystiesairauksia, ruoansulatuskanavan sairauksia sekä heikentää immuunivastetta. Nuoruudessa nikotiini häiritsee aivojen kehitystä ja voi aiheuttaa muisti- ja tarkkaavaisuusongelmia. (U.S. Department of Health and Human Services 2016.) Sähkötupakan makunesteiden on myös tunnistettu aiheuttavan muutoksia suun kudoksissa, ärsyttävän hengitysteitä ja ihoa, tukkivan hengitysteitä ja aiheuttavan hengenahdistusta. Lisäksi ne ovat myrkyllisiä nieltynä, voivat vahingoittaa DNA:ta ja aiheuttaa syöpää. (Seiler-Ramadas ym. 2021, Gordon ym. 2022.)

Nuorten sähkötupakan käyttö yhdistettynä sen terveyshaittoihin on huolestuttava ilmiö. Tämän vuoksi sähkötupakoinnin ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää. Ennaltaehkäisyssä tarvitaan nuorten kanssa yhdessä suunniteltuja menetelmiä, jotka tarjoavat tietoa sähkötupakan terveysriskeistä ja tukevat nuorten kykyä kieltäytyä ja vastustaa sosiaalista painetta (Chadi & Belanger 2020, Nyman & Parisod 2021). Lisäksi sähkötupakoinnin houkuttelevuuden kontrolloimiseksi tarvitaan tiukkaa lainsäädäntöä koskien sähkötupakan myyntiä ja markkinointia (Chadi & Belanger 2020, Ruokolainen ym. 2022).

 

Kirjoittaja:

Johanna Nyman

th/sh, TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

johanna.nyman(at)utu.fi

 

Lähteet:

Chadi N, Belanger RE. 20202. Teen vaping: There is no vapour without fire. Paediatrics & Child Health, 25(6), 337–339.

Gordon T, Karey E, Rebuli ME, Escobar YNH, Jaspers I, Chen LC. 2022. E-cigarette Toxicology. Annual Review of Pharmacology and Toxicology 62, 301–322.

Ehkäisevä päihdetyö (EHYT). 2022. Yhä useampi nuori pitää nikotiinipusseja ja sähkösavukkeita trendikkäänä. Saatavilla: https://ehyt.fi/uutishuone/tiedotteet/yha-useampi-nuori-pitaa-nikotiinipusseja-ja-sahkosavukkeita-trendikkaana/

El-Amin S, Kinnunen JM, Rimpelä A. 2022. Adolescents’ Perceptions of Harmfulness of Tobacco and Tobacco-like Products in Finland. International Journal of Environmental Research and Public Health 19, 1485.

Kinnunen JM, Ollila H, Minkkinen J, Lindfors PL, Timberlake DS, Rimpelä AH. 2019. Nicotine matters in predicting subsequent smoking after e-cigarette experimentation: A longitudinal study among Finnish adolescents. Drug and Alcohol Dependence 201, 182–187.

Kinninen JM, Rimpelä AH, Lindfors RL. Clancy L, Alves J, Hoffman L, Richter M, Kunst AE, Lorant V. 2020. Electronic cigarette use among 14- to 17-year-olds in Europe. European Journal of Public Health 31 (2), 402–408.

Nyman J, Parisod H. 2021. Näkökulmia nuorten tupakoimattomuuden tukemiseen. Teoksessa: Eskolin SE, Inkeroinen S, Riuttaskorpi M & Virtanen H (Toim.). Terveyttä edistävä ohjaus. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, Tutkimuksia ja raportteja, Sarja A84. Turku, Finland. 92–105.

Raitasalo K, Bye EK, Pisinger C, Scheffels J, Tokle R, Kinnunen JM, Ollila H, Rimpelä A. Single, Dual, and Triple Use of Cigarettes, e-Cigarettes, and Snus among Adolescents in the Nordic Countries. International Journal of Environmental Research and Public Health 19, 683.

Ruokolainen O, Ollila H, Karjalainen K. 2022. Correlates of e-cigarette use before and after comprehensive regulatory changes and e-liquid flavour ban among general population. Drug and Alcohol Review 41, 1174–1183.

Scheffels J, Tokle R, Linnansaari A, Rasmussen SKB, Pisinger C. E-cigarette use in global digital youth culture. A qualitative study of the social practices and meaning of vaping among 15–20-year-olds in Denmark, Finland, and Norway. International Journal of Drug Policy 111, 103928

Seiler-Ramadas R, Sandner I, Halder S, Grabovac I, Dorner TE. 2021. Health effects of electronic cigarette (e-cigarette) use on organ systems and its implications for public health. Wien Klin Wochenschr 133, 1020–1027.

U.S. Department of Health and Human Services. 2016. E-Cigarette Use Among Youth and Young Adults. A Report of the Surgeon General. Atlanta, GA: U.S. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, Office on Smoking and Health.