Hoitajat, leikkikää lasten kanssa!

Tiedättekö, milloin lasten leikki keskeytyy sairaalassa? Silloin, kun hoitaja* astuu huoneeseen. Näin kertoo Katja Koski havainnointinsa perusteella pro gradu -tutkimuksessaan. Se on aika pysäyttävää. Kyllähän hoitajat tuon tutkimuksen mukaan tuovat leluja lasten huoneisiin ja sitä kautta edistävät lasten mahdollisuuksia leikkimiseen, mutta leikin käyttö hoitotyön keinona toteutuu silloin kovin vajavaisesti. 

Vaikka tämä on vain kahdelta lastenosastolta havainnoitua tietoa, niin pelkään pahoin, että sama tulos voitaisiin saada monesta muustakin paikasta. Poikkeuksena ovat olleet lastenneurologian osastot, joissa leikki on aina ollut keskeinen hoitotyön menetelmä, mikä näkyy muun muassa oman tutkimukseni aineistossa (josta voitte lukea tämän blogin aiemmista kirjoituksistani). Eri puolilta Suomea olen kuitenkin kuullut viestiä, että asiat olisivat muuttuneet suuntaan, jossa hoitajilla on entistä vähemmän aikaa olla lasten kanssa.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsille taataan oikeus leikkimiseen ja YK on tätä kohtaa

selvittävässä yleiskommentissaan todennut leikin olevan välttämätöntä lasten kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämän me kaikki toki tiedämmekin. Mutta kuinka moni oivaltaa, mitä merkittävää lapsen kanssa leikkiminen tarjoaa aikuiselle? YK on tämänkin kertonut tuossa selityksessään:

yhdessä leikkiminen tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden ymmärtää lapsen näkökulmia.

Tähän pitäisi hoitotyössäkin tarttua! Hoitotyöhän perustuu vuorovaikutukseen potilaan kanssa. Lapsilta ei useinkaan saada parasta tietoa suorilla kysymyksillä, joihin he yleensä vastaavat vain lyhyesti – ja usein vielä niin, kuin olettavat aikuisen toivovan. Lapsethan ehdollistuvat hyvin pienestä pitäen siihen, että kun aikuinen kysyy, hänellä on myös mielessään oikea vastaus. Mutta me aikuiset emme ehkä osaa edes kysyä oikeanlaisia kysymyksiä, jollemme anna lapselle tilaisuutta omalla tavallaan kertoa siitä, mikä hänelle on tärkeää.

Leikki on lapselle ominainen tapa kertoa ajatuksistaan. Parhaiten sitä voi ymmärtää heittäytymällä siihen mukaan. Haastankin tällä lapsen oikeuksien sopimuksen 25-vuotisjuhlaviikolla (jonka yhtenä teemana lapsen oikeus leikkiin) jokaisen lapsia hoitavan ammattilaisen käyttämään vähintään kymmenen minuuttia jokaisen hoitamansa lapsen kanssa leikkimiseen lasta kuunnellen.

P.S. Olen kirjoittanut leikistä hoitotyön keinona Sairaanhoitajalehdessä 2011: 84(3), sieltä löytyy lisää leikin merkityksestä sekä käytännön vinkkejä.

*Leikki keskeytyy myös muiden ammattiryhmien astuessa huoneeseen, mutta se ei ole tämän kirjoitelman aihe

Kirjoittajan tiedot: 

Johanna Olli

Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry 

s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com

Twitter (suomeksi)

Twitter (englanniksi)      

Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta. 

Yhteisblogi lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta  

LinkedIn

ResearchGate  

Lähteet:

Koski, Katja, 2003. Kuusivuotiaan lapsen leikki sairaalassa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, hoitotieteen laitos. Turku.

Olli, J., Vehkakoski, T. & Salanterä, S. 2014. The habilitation nursing of children with developmental disabilities—beyond traditional nursing practices and principles?  International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being 2014, 9: 23106. http://dx.doi.org/10.3402/qhw.v9.23106

YK 1989. Lapsen oikeuksien sopimus.

YK 2013. Yleiskommentti nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin (31 artikla) CRC/C/GC/17.