Sosiaali- ja terveydenhuollon
rakenneuudistuksen tuoma integraatio lisää tarvetta moniammatilliseen
yhteistyöhön, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille/potilaille
voidaan taata laadukkaat ja kokonaisvaltaiset palvelut. Sekä kansallisesti että
kansainvälisesti moniammatillinen ja monitieteinen yhteistyö nähdään tärkeänä
keinona uudistaa sosiaali- ja terveysalan toimintaa (Opetushallitus 2014; IOM
2015). Onnistuneen moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen ei kuitenkaan ole
itsestään selvää, vaan edellyttää tietoa eri ammattirooleista, yhteistä
päätöksentekoa ja vuorovaikutusta, sillä yhteistyölle ominaista on sekä oman
että toisten ammattiryhmien arvostus ja yhteistoiminnallisuus (Poore ym. 2014).
Sosiaali- ja terveydenhuollon
rakenneuudistus luo myös paineita järjestää moniammatillisia opintojaksoja
osaksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Määritelmän mukaan
moniammatillisilla opintojaksoilla tarkoitetaan opintojaksoja, joihin osallistuu
opiskelijoita kahdesta tai useammasta eri koulutusohjelmasta. Oppiminen
perustuu vuorovaikutukseen ja edellyttää sitoutumista toisiin opiskelijoihin.
Aktiivisen keskustelun avulla opiskelijat voivat oppia yhdessä, toisiltaan ja toisistaan (Barr ym. 2005). Moniammatilliseen
yhteistyöhön harjoittelun tulisikin alkaa jo koulutuksen aikana, sillä
tutkimusten mukaan moniammatillinen oppiminen (engl. interprofessional education) on mahdollinen keino parantaa
yhteistyön toteutumista ja potilashoitoa (Reeves ym. 2013).
Moniammatillisilla
opintojaksoilla vuorovaikutuksen tulee olla avainasemassa, koska
moniammatillinen yhteistyö on ihmissuhteiden välinen prosessi. Opintojaksojen
aikana eri alojen opiskelijat voivat oppia ymmärtämään toistensa erilaisia
ammatillisia rooleja ja vastuita asiakkaan/potilaan hoidon kokonaisuudessa.
Tämän lisäksi opiskelijoiden on mahdollista oppia muita moniammatillisen
yhteistyön edellytyksiä, kuten myönteisiä asenteita sekä toisiaan että yhteistyötä
kohtaan, yhteistä päätöksentekoa ja valmiuksia tiimin sekä ihmissuhteiden
rakentamiseen (esim. Petri 2010; Murdoch ym. 2017.)
Moniammatillisten
opintojaksojen järjestäminen osana sosiaali- ja terveysalan koulutusta on tunnustettu
maailmanlaajuisesti välttämättömäksi koulutusuudistukseksi (WHO 2010) ja niiden
järjestäminen on ajankohtaista myös Suomessa. Järjestämisen perusteeksi tarvitaan
kuitenkin lisää näyttöä moniammatillisten opintojaksojen sekä moniammatillisen yhteistyön
vaikuttavuudesta potilashoitoon (Reeves ym. 2013; Reeves ym. 2017). Tärkeintä
on muistaa, että moniammatillisen toiminnan keskiössä on asiakas/potilas.
Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi yhteistyön tulee organisoitua
asiakaslähtöiseen, kokonaisvaltaiseen työskentelyyn yhdistäen kaikkien tiedot
ja taidot (Ketcherside ym. 2017). Tämän mahdollistamiseksi moniammatillisten
opintojaksojen tulisi olla osana sosiaali- ja terveysalan koulutusta.
Karoliina Tuomela
sairaahoitaja, FM, TtM,
tohtorikoulutettava
Turun yliopisto,
hoitotieteen laitos
tktuok@utu.fi
Lähteet:
Barr H, Koppel I,
Reeves S, Hammick M & Freeth D. 2005. Effective Interprofessional
Education: Argument, Assumption, Evidence. CAIPE & Blackwell Publishing,
London.
Institute
of Medicine (IOM). 2015. Measuring the impact interprofessional education and
collaborative practice and patient outcomes. The National Academies Press.
Washington, DC.
Ketcherside
M, Rhodes D, Powelson S, Cox C & Parker J. 2017. Translating interprofessional
theory to interprofessional practice. Journal
of Professional Nursing 33, 370–377.
Murdoch NL, Epp S & Vinek J. 2017. Teaching and learning
activities to educate nursing students for interprofessional collaboration: A
scoping review. Journal of Interprofessional Care. (in press) http://dx.doi.org/10.1080/13561820.2017.1356807.
Opetushallitus.
2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus-
ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa
edistävän harjoittelun toteutusta varten. Raportit ja selvitykset 2014:2.
Petri L. 2010. Concept Analysis of Interdisciplinary
Collaboration. Nursing Forum 45 (2), 73–82.
Poore A,
Cullen D.L & Schaar L. 2014. Simulation-Based Interprofessional Education
Guided by Kolb's Experiential Learning Theory. Clinical Simulation in Nursing
10 (5), e241–e247
Reeves S, Perrier L, Goldman J, Freeth D &
Zwarenstein M. 2013. Interprofessional education: effects on professional
practice and healthcare outcomes (update). Cochrane Database of Systematic
Reviews 2013, issue 3.
Reeves S, Pelone F, Harrison R, Goldman J &
Zwarenstein M. 2017. Interprofessional collaboration to improve professional
practice and healthcare outcomes. Cochrane Database of Systematic Reviews 2017,
issue 6.
World
Health Organization. 2010. Framework for Action on Interprofessional Education
and Collaborative Practice. World Health Organization Geneva. http://whqlibdoc.who.int/hq/2010/WHO_HRH_HPN_10.3_eng.pdf?ua=1.
12.2.2018.