maanantai 26. helmikuuta 2018

Moniammatillisuus osaksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta




Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tuoma integraatio lisää tarvetta moniammatilliseen yhteistyöhön, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille/potilaille voidaan taata laadukkaat ja kokonaisvaltaiset palvelut. Sekä kansallisesti että kansainvälisesti moniammatillinen ja monitieteinen yhteistyö nähdään tärkeänä keinona uudistaa sosiaali- ja terveysalan toimintaa (Opetushallitus 2014; IOM 2015). Onnistuneen moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan edellyttää tietoa eri ammattirooleista, yhteistä päätöksentekoa ja vuorovaikutusta, sillä yhteistyölle ominaista on sekä oman että toisten ammattiryhmien arvostus ja yhteistoiminnallisuus (Poore ym. 2014).

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus luo myös paineita järjestää moniammatillisia opintojaksoja osaksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Määritelmän mukaan moniammatillisilla opintojaksoilla tarkoitetaan opintojaksoja, joihin osallistuu opiskelijoita kahdesta tai useammasta eri koulutusohjelmasta. Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen ja edellyttää sitoutumista toisiin opiskelijoihin. Aktiivisen keskustelun avulla opiskelijat voivat oppia yhdessä, toisiltaan ja toisistaan (Barr ym. 2005). Moniammatilliseen yhteistyöhön harjoittelun tulisikin alkaa jo koulutuksen aikana, sillä tutkimusten mukaan moniammatillinen oppiminen (engl. interprofessional education) on mahdollinen keino parantaa yhteistyön toteutumista ja potilashoitoa (Reeves ym. 2013).

Moniammatillisilla opintojaksoilla vuorovaikutuksen tulee olla avainasemassa, koska moniammatillinen yhteistyö on ihmissuhteiden välinen prosessi. Opintojaksojen aikana eri alojen opiskelijat voivat oppia ymmärtämään toistensa erilaisia ammatillisia rooleja ja vastuita asiakkaan/potilaan hoidon kokonaisuudessa. Tämän lisäksi opiskelijoiden on mahdollista oppia muita moniammatillisen yhteistyön edellytyksiä, kuten myönteisiä asenteita sekä toisiaan että yhteistyötä kohtaan, yhteistä päätöksentekoa ja valmiuksia tiimin sekä ihmissuhteiden rakentamiseen (esim. Petri 2010; Murdoch ym. 2017.)

Moniammatillisten opintojaksojen järjestäminen osana sosiaali- ja terveysalan koulutusta on tunnustettu maailmanlaajuisesti välttämättömäksi koulutusuudistukseksi (WHO 2010) ja niiden järjestäminen on ajankohtaista myös Suomessa. Järjestämisen perusteeksi tarvitaan kuitenkin lisää näyttöä moniammatillisten opintojaksojen sekä moniammatillisen yhteistyön vaikuttavuudesta potilashoitoon (Reeves ym. 2013; Reeves ym. 2017). Tärkeintä on muistaa, että moniammatillisen toiminnan keskiössä on asiakas/potilas. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi yhteistyön tulee organisoitua asiakaslähtöiseen, kokonaisvaltaiseen työskentelyyn yhdistäen kaikkien tiedot ja taidot (Ketcherside ym. 2017). Tämän mahdollistamiseksi moniammatillisten opintojaksojen tulisi olla osana sosiaali- ja terveysalan koulutusta.

 

Karoliina Tuomela
sairaahoitaja, FM, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
tktuok@utu.fi

 

 

 
 
Lähteet:
Barr H, Koppel I, Reeves S, Hammick M & Freeth D. 2005. Effective Interprofessional Education: Argument, Assumption, Evidence. CAIPE & Blackwell Publishing, London.
Institute of Medicine (IOM). 2015. Measuring the impact interprofessional education and collaborative practice and patient outcomes. The National Academies Press. Washington, DC.
Ketcherside M, Rhodes D, Powelson S, Cox C & Parker J. 2017. Translating interprofessional theory to interprofessional practice. Journal of Professional Nursing 33, 370–377.
Murdoch NL, Epp S & Vinek J. 2017. Teaching and learning activities to educate nursing students for interprofessional collaboration: A scoping review. Journal of Interprofessional Care. (in press) http://dx.doi.org/10.1080/13561820.2017.1356807.
Opetushallitus. 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Raportit ja selvitykset 2014:2.
Petri L. 2010. Concept Analysis of Interdisciplinary Collaboration. Nursing Forum 45 (2), 73–82.
Poore A, Cullen D.L & Schaar L. 2014. Simulation-Based Interprofessional Education Guided by Kolb's Experiential Learning Theory. Clinical Simulation in Nursing 10 (5), e241–e247
Reeves S, Perrier L, Goldman J, Freeth D & Zwarenstein M. 2013. Interprofessional education: effects on professional practice and healthcare outcomes (update). Cochrane Database of Systematic Reviews 2013, issue 3.
Reeves S, Pelone F, Harrison R, Goldman J & Zwarenstein M. 2017. Interprofessional collaboration to improve professional practice and healthcare outcomes. Cochrane Database of Systematic Reviews 2017, issue 6.
World Health Organization. 2010. Framework for Action on Interprofessional Education and Collaborative Practice. World Health Organization Geneva. http://whqlibdoc.who.int/hq/2010/WHO_HRH_HPN_10.3_eng.pdf?ua=1. 12.2.2018.
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti