Tilannetietoisuus kestävän päivittäisen toiminnan johtamisen edellytyksenä sairaalassa

Sairaalan päivittäisen toiminnan johtaminen on moniulotteinen kokonaisuus. Resurssit tulee kohdentaa niin, että riittävä määrä ammattilaisia, joilla on oikea osaaminen ja tarvittavat materiaalit, ovat saatavilla juuri silloin kun yksittäisten potilaiden hoito sitä edellyttää. Yksikkötasolla toimintoja johdetaan usein moniammatillisesti niin, että hoitotyön johtaja keskittyy hoitohenkilöstön ja materiaalien hallintaan ja lääkäri vastaa lääketieteellisestä hoidosta.  

Tilannetietoisuus tarkoittaa, että johtamisesta vastaava henkilö tai tiimi tietää, mitä ympärillä tapahtuu, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi ja mitä toimintavalmiuksia on. Tilannetietoisuuden merkitys on terveysalalla suuri ja tilannetietoisuuden menettäminen vaarantaa potilasturvallisuutta ja heikentää hoidon tuloksia (Green ym. 2017). Tilannetietoisuus edellyttää ajantasaista ja virheetöntä tietoa, mutta sairaalan päivittäisestä toiminnasta vastaavat ammattilaiset ovat raportoineet, ettei käytössä olevat tietojärjestelmät tue heidän päätöksentekoa riittävästi (Peltonen ym. 2018).

Digitalisaation on odotettu ratkaisevan tiedon hyödyntämiseen liittyviä ongelmia terveysalalla ja erilaisten tietojärjestelmien on todettu olevan yhteydessä terveyspalveluiden edistämiseen, kuten lisäävän palveluiden tehokkuutta, turvallisuutta ja laatua (Goldberg ym. 2012, Nguyen ym. 2014). Tietojärjestelmien vaikuttavuudesta päivittäisen toiminnan johtamiseen on kuitenkin vain vähän näyttöä. Tilannetietoisuutta mittaamalla saadaan tietoa toimintatapojen ja tiedonhallinnan kehittämiseen.

Tilannetietoisuutta voidaan mitata ja mittaamiseen on lentoturvallisuudessa kehitetty useampi mittari kuten:

• Situation Awareness Global Assessment Technique (SAGAT) (Endsley 2000)
• Situation Awareness for SHAPE (SASHA) (Dehn 2008)
• Situation Awareness of en-route air traffic controllers in the context of automation (SALSA) (Hauss ym. 2001)
• Situation Awareness Rating Technique (SART) (Taylor 1990) 
• Situation Awareness Verification and Analysis Tool (SAVANT) (Willems & Heiney 2002). 

Näitä mittareita, pääasiassa SAGAT-mittaria, on muokattu terveysalalle konteksti spesifisti esimerkiksi opetuskäyttöön (Gardner ym. 2017, Crozier ym. 2015), mutta yleistä tai toiminnan johtamisen tilannetietoisuutta arvioivaa mittaria ei aiemmin ole kehitetty. 

Kehitimme hankkeessamme kirjallisuuden pohjalta mittarin arvioimaan päivittäisen toiminnan johtamisen tilannetietoisuutta. Mittari koostuu 16 väittämästä, jotka ovat koottu kolmeen osa-alueeseen: potilaiden hoidon vaativuuteen (5 väittämää), henkilöstötilanteeseen (5 väittämää) ja materiaaleihin (6 väittämää). Mittarin sisältö validoitiin asiantuntijapaneelilla (n=10) ja valmista mittaria testattiin yhdessä sairaanhoitopiirissä päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavilla hoitotyön ammattilaisilla (n=160). Hanketta tuki Sairaanhoitajien koulutussäätiö.

Kirjoittajan tiedot:

Laura-Maria Peltonen

Post doc -tutkija

Hoitotieteen laitos

Turun yliopisto

laura-maria.peltonen(at)utu.fi

Lähteet

Crozier MS, Ting HY, Boone DC, O'Regan NB, Bandrauk N, Furey A, Squires C, Hapgood J, Hogan MP. (2015). Use of human patient simulation and validation of the Team Situation Awareness Global Assessment Technique (TSAGAT): a multidisciplinary team assessment tool in trauma education. J Surg Educ. Jan-Feb;72(1):156-63. doi: 10.1016/j.jsurg.2014.07.009. Epub 2014 Nov 22.  

Dehn DM. (2008). Assessing the Impact of Automation on the Air Traffic Controller: The SHAPE Questionnaires. Air Traffic Control Quarterly  16(2): 127-146. 

Endsley, M.R. (2000). Theoretical underpinnings of situation awareness: A critical review. In: M.R. Endsley & D.J. Garland (Ends), Situation Awareness Analysis and Measurement. Lawrence Erlbaum Associates. 

Gardner AK, Kosemund M, Martinez J. (2017). Examining the Feasibility and Predictive Validity of the SAGAT Tool to Assess Situation Awareness Among Medical Trainees. Simul Healthc. Feb;12(1):17-21. doi: 10.1097/SIH.0000000000000181. 

Goldberg DG, Kuzel AJ, Feng LB, DeShazo JP, Love LE. (2012). EHRs in primary care practices: Benefits, challenges, and successful straegies. Am J Manag Care 18(2):e48–e54. 

Green B, Parry D, Oeppen RS, Plint S, Dale T, Brennan PA. (2017). Situational awareness - what it means for clinicians, its recognition and importance in patient safety. Oral Dis. Sep;23(6):721-725. doi: 10.1111/odi.12547.  

Hauss, Y., Gauss, B., & Eyferth, K., (2001). SALSA - A new approach to measure situational awareness in air traffic control. Focusing Attention on Aviation Safety. Proceedings of the 11th International Symposium on Aviation Psychology, Columbus, Ohio, USA, March 5-8, 2001. Available in CD-ROM Format Vol. (),6. 

Nguyen L, Bellucci E, Nguyen LT. (2014). Electronic health records implementation: an evaluation of information system impact and contingency factors. Int J Med Inform. Nov;83(11):779-96.  

Peltonen LM, Junttila K, Salanterä S. (2018). Nursing Leaders' Satisfaction with Information Systems in the Day-to-Day Operations Management in Hospital Units. Stud Health Technol Inform. 250:203-207. 

Taylor, R. M. (1990). Situation awareness rating technique (SART): the development of a tool for aircrew systems design. In Situational Awareness in Aerospace Operations (Chapter 3). France: Neuilly sur-Seine, NATO-AGARD-CP-478. 

Willems, B., & Heiney, M. (2002). Decision Support Automation Research in the En Route Air Traffic Control Environment (DOT/FAA/CT-TN02/07). Atlantic City International Airport: Federal Aviation Administration William J. Hughes Technical Centre.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamisen tärkeys COVID-19-pandemian jälkeen

Lasten oikeuksien viikkoa vietetään kansainvälisesti jälleen 16.11.-22.11.2020. Tämän vuoden teemana on lasten oikeus tulevaisuuteen. (Lapsen oikeudet 2020.) Teema linkittyy läheisesti globaaliin pandemiatilanteeseen ja sen vaikutukseen lapsissa ja nuorissa. Pandemiatilanteen vaikutuksia arvioivia tutkimuksia on jo tähän mennessä julkaistu paljon, ja joitakin tutkimuksia on tehty lasten ja nuorten osalta. Tänä vuonna julkaistun pikaisen kirjallisuuskatsauksen (rapid review) mukaan suurin osa lasten ja nuorten mielenterveyttä tarkastelevista tutkimuksista oli tehty Kiinassa, ja tuttkimusnäyttö COVID-19-pandemian vaikutuksista on vielä vähäistä (Racine ym. 2020). Psychiatry Research- lehden julkaiseman kirjallisuuskatsauksen mukaan pandemiatilanteet ja katastrofitilanteet voivat aiheuttaa nuorille muun muassa traumaperäisiä häiriöitä, pelkoa ja epävarmuutta elämästä sekä suurentuneen riskin joutua väkivallan uhriksi kotioloissaan (Guessoum ym. 2020, YK:n väestörahasto 2020). Lisäksi lasten ja nuorten voi olla vaikeaa sopeutua kotikaranteeniin, jolloin myös mielenterveysongelmat voivat kasvaa erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla on niitä jo valmiiksi. (Guessoum ym. 2020).

Kuva: Pixabay

Lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaaminen voi aikuisen korvaan kuulostaa isolta haasteelta. Maailman terveysjärjestön, UNICEFin ja Lancetin komission valtuutetut kirjoittivat heinäkuun LANCET-lehdessä, kuinka pandemiatilanne voi vaikuttaa negatiivisesti niin lasten turvattuun ravinnon saantiin, koulutuksen jatkuvuuteen, eikä vähentynyt matkaliikenne vielä pelasta ilmastokriisiltä. Valtuutettujen mukaan pandemian vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin huonommassa asemassa oleviin kuten köyhien, vammaisten, tyttöjen, alkuperäisväestöihin ja muihin etnisiin ryhmiin kuuluviin sekä vähemmistöasemassa elävien lasten ja nuorten tulevaisuuteen. (The WHO–UNICEF– Lancet Commissioners 2020.) 

Vaikka lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaaminen voi olla iso haaste, on se jokaisen lapsen oikeus, johon me aikuiset voimme vaikuttaa. Lasten ja nuorten mielenterveyttä voidaan tukea pandemia-aikana ylläpitämällä päivärutiineja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, keskustelemalla lasten ja nuorten kanssa heidän tunteistaan, tukea koko perheiden hyvinvointia ja antaa perheille mahdollisuuksia saada tukea ammattilaisilta. (Guessoum ym. 2020) Lasten ja nuorten tulevaisuuteen kuuluu keskeisenä osana myös ympäristöllisesti kestävän kehityksen toteuttaminen ja vastuullinen kuluttaminen. Ilman ympäristöä ei lapsilla ole tulevaisuutta. Kaikkein tärkeintä lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamisessa on rakentaa kansainvälistä ja globaalia yhteistyötä ja solidaarisuutta yhteisen hyvän puolesta (The WHO–UNICEF– Lancet Commissioners 2020), jossa lapset ja nuoret osallistetaan mukaan tulevaisuuden rakentamiseen.

Kuva: Pixabay

Kirjoittajan tiedot: 

Minna Laiti
TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
minna.a.laiti (at)utu.fi
Twitter: @LaitiMinna

Lähteet:

Guessoum, S. B., Lachal, J., Radjack, R., Carretier, E., Minassian, S., Benoit, L., & Moro, M. R. (2020). Adolescent psychiatric disorders during the COVID-19 pandemic and lockdown. Psychiatry Research, 291, 113264. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113264

Lapsen oikeudet (2020). Lapsen oikeuksien päivä ja viikko. https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-paiva-ja-viikko/ Viitattu 10.11.2020

Racine, N., Cooke, J. E., Eirich, R., Korczak, D. J., McArthur, B., & Madigan, S. (2020). Child and adolescent mental illness during COVID-19: A rapid review. Psychiatry Research, 292, 113307. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113307

The WHO–UNICEF– Lancet Commissioners (2020). After COVID-19, a future for the world's children? LANCET, 396(10247), 291-360, e12. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)31481-1

YK:n väestörahasto (UNFPA) (2020). COVID-19: A Gender Lens. Protecting Sexual and Reproductive Health and Rights, and Promoting Gender Equality. Technical Brief. https://www.unfpa.org/sites/default/files/resource-pdf/COVID-19_A_Gender_Lens_Guidance_Note.pdf Viitattu 10.11.2020.

Hoitotyön dokumentoinnin haasteet käsitteellistämisen näkökulmasta

Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat olleet arkipäivää terveydenhuollossa jo vuosia. Viime aikoina ne ovat nousseet uutisiin varsin negatiivisessa valossa. Olemme kaikki lukeneet uusien potilastietojärjestelmien käyttöönoton haasteista ja harva on välttynyt psykoterapiapalvelutuottajan tietomurrolta kertoneista uutisista. Uutiskirjoituksissa ollaan puhuttu teknisistä ongelmista, vähemmälle huomiolle ovat jääneet kysymykset siitä, mitä ja miten potilaiden hoidosta kirjataan.

Omassa tutkimuksessani tutkin hoitotyön merkintöjä aikuispsykiatrian avohoidossa. Analysoimme 1150 hoitotyön päivittäismerkintää ja 17 hoitotyön yhteenvetoa. Suurin osa merkinnöistä koostui potilaan kertomuksen kuvailusta ja hoitajan havainnoista. Löydös oli saman tyyppinen kuin tutkimuksissa, joissa kohteena ovat olleet psykiatrisen osastohoidon merkinnät. Voisikin tiivistää, että hoitajat kirjaavat havaintoja potilaasta, mutta eivät vuorovaikutuksesta tai hoitotyön keinoista, eli siitä työstä jota hoitajat tekevät edistääkseen potilaan terveyttä. Tämä tekee hoitotyöstä näkymätöntä ja tuo haasteen hoidon jatkuvuudelle, joka on hoidon dokumentoinnin keskeinen tavoite.

Toinen iso haaste, liittyy tiedon toisiokäyttöön. Mikäli haluaisimme koota tietojärjestelmästä tietoa hoitotyön eri interventioiden vaikuttavuudesta potilaan terveyteen tai kuvata hoitotyöhön tarvittavaa resursointia interventiotietoa hyödyntäen, ei se nykyisellä kirjaamismallilla olisi mahdollista. Hoitotyön systemaattiseen kuvaamiseen on kehitetty erilaisia terminologioita eli käsitteistöjä, joilla hoitotyön tarvetta, interventioita ja hoidon tuloksia voidaan systemaattisesti kuvata. Psykiatriassa tähän tuo haasteen ilmiöiden systemaattisen käsitteellistämisen, yhteisen kielen puute.

Tähän liittyy myös kolmas haaste, nimittäin potilaan osallisuuden puute hoidon dokumentoinnissa, kuten tässä blogissa on jo aikaisemmin kirjoitettu (kivun kirjaamisella on väliä), kirjaamisen olisi hyvä olla reaaliaikaista ja tapahtua yhdessä potilaan kanssa. Se että käsitteellistämme yhdessä potilaan kanssa hoitoprosessin jo hoitotilanteessa ja potilas itsekin tietäisi mitä hoidosta kirjataan (ja miksi) olisi avainasemassa potilaan oman osallisuuden vahvistamisessa. Silloin myös potilas itse tietäisi, mitä hänestä on kirjattu tietojärjestelmiin.

Omassa tutkimuksessani tutkin hoitotyön luokituksen soveltuvuutta aikuispsykiatrian avohoidon hoitotyön interventioiden kuvaamiseen eri näkökulmista ja vaikka tutkimani luokitus ei sellaisenaan ollut hyödynnettävissä, tarve yhteisille käsitteille oli ilmeinen. Hoitajat kokivat työn käsitteellistämisen voimaannuttavana ja merkityksellisenä. Luokitusten ja käsitteistöjen jatkokehittämisessä on tärkeää huomioida myös käytetyn kielen merkityksellisyys potilaan näkökulmasta, jotta sähköisten potilastietojärjestelmien tuomat mahdollisuuden ovat aidosti hyödynnettävissä sekä hoitotyön- ja tutkimuksen että potilaan näkökulmasta.

Kirjoittaja

Maria Ameel

sh, vtm, Tohtorikoulutettava

Turun yliopisto, 

Hoitotieteen laitos

makaam@utu.fi

Lähteitä: 

Ameel, M, Kontio, R, Junttila, K. Nursing interventions in adult psychiatric outpatient care. Making nursing visible using the Nursing Interventions Classification. J Adv Nurs. 2019, 75, p. 2899-2909

Ameel, M, Leino, H, Kontio, R, van Achterberg, T, Junttila, K. Using the Nursing Interventions Classification to identify nursing interventions in free‐text nursing documentation in adult psychiatric outpatient care setting. J Clin Nurs. 2020; 29: 3435– 3444.