Kivun kirjaamisella on väliä!

 

Heinäkuussa YLE julkaisi jutun kipupotilaista, jotka ovat kokeneet vääryyttä terveyshuollon tekeminen −tai tekemättä jättämien− kirjausten takia. Kirjoitus herätti monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia: Mikä tekee kipupotilaista ryhmän, joka tuntee usein jäävänsä vaille terveydenhuollon ymmärrystä ja tukea? Toinen kysymys koskee vastakkainasettelua, jota kuvataan Ylenkin jutussa; sen mukaan terveydenhuollon henkilöstö on haluton tekemään muutoksia teksteihin, jotka ovat potilaiden mukaan virheellisiä. Miksi juuri kivun kirjaukset ovat aiheuttaneet ongelmatilanteita, jotka nousevat kansallisiin otsikoihin?

Kipupotilailla viitataan yleensä henkilöihin, joilla on pitkäaikaista, yli 2−6 kk kestänyttä, usein vaikeaa kipua. Pitkäaikainen kipu eroa akuutista kivusta mm. siten, että se on menettänyt merkityksensä elämää suojaavana ja varoittavana tekijänä ja se voidaan nähdä joko oireena tai itsenäisenä sairautena. Pitkäaikainen kipu aiheuttaa merkittävää elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkenemistä kaikilla osa-alueilla. Siihen liittyy usein myös liitännäisongelmia kuten masennus, unettomuus ja ahdistuneisuus, jotka osaltaan voivat ylläpitää kipuongelmaa ja samalla olla kipuongelman seurauksia. (Kalso, 2018.) Pitkäaikaisen kivun hoito on edelleen haastavaa, vaikka sen parantamiseksi on tehty töitä, ja mm. kivun käypähoitosuositus ottaa kantaa moniin asioihin pitkäaikaisen kivun hoidon parantamiseksi. Kivun arviointi on kuitenkin aina haastavaa, sillä kipu on subjektiivinen, monitahoinen kokemus.

Potilaan oman kokemuksen pitäisi olla aina näkyvillä myös kipuun liittyvissä kirjauksissa (Sloman ym. 2005). Lisäksi kivusta tuli kirjata sen tyyppi, sijainti, kesto sekä voimakkuus, sekä levossa että liikkeessä. Kivun arviointiin tulisi käyttää aina potilaalle soveltuvaa validoitua kipumittaria. Lisäksi toimintakyvyn ja muiden liitännäisongelmien kartoittamiseksi tulisi käyttää myös tarkoituksen mukaisia validoituja mittareita. (Kipu käypä hoito -suositus 2015.)

Krebs ja kumppanit (2009) tutkivat potilaiden kokemuksia saamastaan kivunhoidosta ja vastaavia potilaskertomusten kirjauksia 237 potilaan kohdalla yhdysvaltalaisella klinikalla. Kaikilla osallistujilla oli kipua, ja näistä 74 % :lla pitkäaikaista kipua. Tutkimuksen päätulos vastaa YLEn kirjoituksessa kuvattuja potilaiden kokemuksia: Kivunhoitoon liittyvissä kirjauksissa oli puutteita jokaisessa tarkastellussa asiassa, eniten annetussa ohjauksessa sekä lääkkeettömien kivunhoidon kirjauksissa ja vähiten aloitetuissa lääkityksissä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan puututtu kivun kuvaukseen, varsinaisiin virheellisiin kirjauksiin tai kirjausten sävyyn.   

Ylen juttuun liitetyssä Yle Areenan haastattelun lopussa haastateltava oleva kipupotilas pohtii, mitä vastaanotolla voitaisiin tehdä toisin, jotta potilas pystyisi vaikuttamaan omiin kirjauksiinsa. Hän esittää toiveen, että potilaalla olisi pysyvä hoitosuhde lääkäriin ja hoitajaan, lääkäri sanelisi tekstin potilaan läsnäollessa ja potilaalla olisi mahdollisuus kommentoida Omakantaan siellä olevia omia tekstejään. Kaksi ensimmäistä toiveista ovat osa kivun käypä hoito -suositusta, sillä suositus ottaa kantaa pysyvään hoitosuhteeseen sekä vastaanottotilanteessa yhdessä potilaan kanssa tehtävään tilannekoosteeseen. Tällä varmistetaan yhteiset näkemykset ja tavoitteet sekä sovitaan hoitosuunnitelmasta. Lisäksi pitäisi varmistaa, että nykyiset muistutuskäytännöt olisivat selkeitä, prosessit helposti lähestyttäviä ja nopeita.

Lopulta, jo sen varmistaminen, että jokainen terveydenhuoltoon hakeutuva kipupotilas tulisi kohdatuksi aidosti, ilman kiireen tuntua ja aktiivisesti kuunnellen, voisi ehkäistä kirjauksiin kohdistuvia huolia.

 

Kirjoittaja:

Riitta Mieronkoski

ft, TtM, tohtorikoulutettava

e-mail: ritemi@utu.fi

 

Lähteet:

Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 26.08.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Kalso, E. (2018) ‘Lääkärilehti - Miksi kipu pitkittyy ja voiko sitä ehkäistä?’, Lääkärilehti, 73(18), pp. 1119–1126. Available at: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/miksi-kipu-pitkittyy-ja-voiko-sita-ehkaista/?public=219108ef10470df8d9b792c240c4f1fb (Accessed: 26 August 2020).

Krebs, E. E. et al. (2009) ‘Documentation of Pain Care Processes Does Not Accurately Reflect Pain Management Delivered in Primary Care’. doi: 10.1007/s11606-009-1194-3.

Sloman R, Rosen G, Rom M, Shir Y. Nurses' assessment of pain in surgical patients. J Adv Nurs. 2005;52(2):125-132. doi:10.1111/j.1365-2648.2005.03573.x