Moraalista rohkeutta – onhan sitä (?)

Moraalisesta rohkeudesta puhuttaessa ollaan hoitotyön etiikan ytimessä. Se on läsnä – tai ei ole – elettiin sitten ‘vanhaa normaalia’ tai pandemia-aikaa. Moraalisen rohkeuden juuret ovat Aristoteleen hyve-etiikassa, joka korostaa yksilön ominaisuuksia. Äkkiä ajatellen moraalinen rohkeus voikin kuulostaa kovin ylevältä ja kaukaiseltakin arjen työpaineessa. Kuitenkin moraalista rohkeutta tarvitaan usein päivittäisen hoitotyön eettisissä ongelmatilanteissa. Moraalisesta rohkeudesta on tarpeen puhua, sillä se on tärkeää hoitotyön laadun ja hoitajien työhyvinvoinnin edistäjänä. On hyvä tietää, että omaa moraalista rohkeutta voi myös kehittää.

Eettinen vastuu potilaan asianajajana toimimisesta edellyttää hoitajilta moraalista rohkeutta. Hoitotyössä moraalinen rohkeus tarkoittaa sitä, että hoitaja toimii potilaan edun ajamiseksi omien eettisten periaatteidensa mukaisesti huolimatta hänelle itselle mahdollisesti koituvista negatiivisista seurauksista. Yksilön ominaisuuksista keskeisiä ovat esimerkiksi eettinen herkkyys sekä kyky voittaa pelot ja haasteet. Myös tiedot etiikasta sekä halu ja taito toimia eettisesti kestävällä tavalla arvojen ja periaatteiden mukaisesti edistävät hoitajan moraalista rohkeutta.

Lähde: Pixabay

Moraalista rohkeutta tarvitaan eettisissä ongelmatilanteissa esimerkiksi hoitajan ja hänen kollegansa, toisten ammattilaisten, potilaan, potilaan omaisten, organisaation tai yhteiskunnan välillä. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voisi olla, että hoitajakollega ei toteuta parasta mahdollista potilashoitoa esimerkiksi huolimattomuuden vuoksi, ja moraalisesti rohkea hoitaja konkreettisesti puuttuu tähän tilanteeseen. Moraalisesti rohkeita toimintatapoja ovat esimerkiksi asian ottaminen puheeksi ja kirjallisen ilmoituksen tekeminen organisaatiolle tai viranomaiselle. Moraalista rohkeutta tarvitaan myös silloin, kun hoitaja itse tekee virheen ja tuo tämän ilmi. Lisäksi resurssien, kuten tarvikkeiden, puute tai hoitoon pääsy voivat aiheuttaa tilanteita, joissa tarvitaan moraalista rohkeutta; tämä on konkretisoitunut meneillään olevassa COVID-19-pandemiassa.

Moraalisen rohkeuden kehittymiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan tukea, sillä moraalisesti rohkeasti toimiminen vaatii hoitajalta paljon sen mahdollisten itselle kielteisten seurausten, kuten epäasiallisen kohtelun, takia. Perustutkintokoulutuksessa moraalisen rohkeuden kehittymistä voidaan edistää turvallisella ohjaussuhteella, monipuolisella etiikan opetuksella ja mahdollisuuksilla keskustella eettisistä ongelmatilanteista. Valmiina ammattilaisena työpaikoilla saatu tuki on olennaista moraalisen rohkeuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi täydennyskoulutusta etiikasta ja eettisestä päätöksenteosta sekä moniammatillisia, etiikkaan keskittyviä keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuisi myös etiikan asiantuntijoita. Lisäksi moraalista rohkeutta edistävät vertaistuki, työyksikön voimaannuttava eettinen ilmapiiri sekä johtajilta saatu rohkaisu ja kannustus.

Moraalista rohkeutta on tutkittu suhteellisen vähän, mutta lisääntyvästi. Hoitajien moraalisen rohkeuden itsearviointiin on myös kehitetty mittari. Kaikkiaan hoitajien moraalinen rohkeus vaikuttaisi olevan varsin korkealla tasolla. Vielä julkaisemattoman pro gradu -tutkimuksen tulokset viittaisivat suomalaisten perusterveydenhuollon lähi- ja sairaanhoitajien moraalisen rohkeuden olevan hyvällä tasolla. Hiljakkoin julkaistussa kuusi Euroopan maata kattavassa tutkimuksessa valmistumassa olevat sairaanhoitajaopiskelijat itsearvioivat moraalisen rohkeutensa niin ikään varsin korkeaksi. Tulos sai tukea myös hoitotyön esimiesten ja potilaiden arvioista.

Tutkimusten pohjalta on lupaavaa havaita hoitajien haluavan toimia moraalisesti rohkeasti ja että he myös kokevat pystyvänsä siihen varsin hyvin. Vielä tarvitaan kuitenkin lisää tietoa muun muassa tavoista moraalisen rohkeuden vahvistamiseksi, joidenka avulla voitaisiin vähentää hoitajien moraalista uupumusta ja siten vahvistaa työhyvinvointia. Tämä koituu lopulta myös potilaiden parhaaksi.

Kirjoittajat

Elina Pajakoski
TtM-opiskelija, TtK, Sh AMK
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Sanna Koskinen
TtT, Sh, tutkijatohtori (ProCompNurse)
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Kirjallisuutta

International Council of Nurses. The ICN Code of Ethics for Nurses. 2012; https://www.icn.ch/sites/default/files/inline-files/2012_ICN_Codeofethicsfornurses_%20eng.pdf

Khoshmehr Z, Barkhordari-Sharifabad M, Nasiriani K, Fallahzadeh H. Moral courage and psychological empowerment among nurses. BMC Nurs. 2020;19:43. https://doi.org/10.1186/s12912-020-00435-9

Kleemola E, Leino-Kilpi H, Numminen O. Care situations demanding moral courage: Content analysis of nurses’ experiences. Nurs Ethics. 2020;27(3):714-25.

Koskinen S, Pajakoski E, Fuster P, Ingadottir B, Löyttyniemi E, Numminen O, et al. Analysis of graduating nursing students’ moral courage in six European countries. Nurs Ethics. 2020; https://doi.org/10.1177/0969733020956374

Numminen O, Konings K, Claerhout R, Gastmans C, Katajisto J, Leino-Kilpi H, et al. Validation of the Dutch-language version of Nurses’ Moral Courage Scale. Nurs Ethics. 2021; https://doi.org/10.1177/0969733020981754

Pajakoski E, Rannikko S, Leino‐Kilpi H, Numminen O. Moral Courage in Nursing – An Integrative Literature Review. Nurs Health Sci. 2021; https://doi.org/10.1111/nhs.12805

Turale S, Meechamnan C, Kunaviktikul W. Challenging times: ethics, nursing and the COVID-19 pandemic. Int Nurs Rev. 2020;67(2):164-7. https://doi.org/10.1111/inr.12598