Potilaan leikkauksen jälkeistä sekavuustilaa voidaan ennaltaehkäistä

Kuvio: Satu Poikajärvi

Potilaan leikkauksen jälkeinen sekavuus on kohtalaisen yleistä. Arvioidaan, että joka kolmannella leikkauksessa olleista potilaista ja jopa neljällä viidestä tehohoitopotilaasta kehittyy äkillinen sekavuustila. Se ilmenee ajan ja paikan tajun hämärtymisenä, muistamattomuutena, keskittymisvaikeuksina, käytöksessä epämääräisenä touhuiluna tai vetäytymisenä, puheen sekavuutena tai puhumattomuutena. Sekavuustila alkaa äkillisesti tuntien tai muutaman päivän sisällä, ja sille on tyypillistä oireiden vaihteleva kulku. Tila on niin yleinen, että sen on ajateltu jopa kuuluvan osaksi sairaalaan joutuvan, etenkin iäkkäämmän, henkilön voinnin kulkua. Onneksi enenemässä määrin tuodaan esiin viestiä, että potilaalla ilmenevä sekavuustila on hoidon haittavaikutus ja ennaltaehkäistävissä.

Kansainvälisiä tutkimuksia sekavuustilan ennaltaehkäisystä ja hoidosta on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyvästi. Hoitosuosituksia on julkaistu muun muassa tehohoitopotilaan hoitoon¹ ja leikkauksen jälkeiseen hoitoon² liittyen. Suomessa on tämän vuoden aikana valmistumassa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) toimesta hoitosuositus kriittisesti sairaan potilaan sekavuustilan lääkkeettömistä ennaltaehkäisy- ja hoitomenetelmistä. Hoitosuosituksia ei käytännössä useinkaan sellaisenaan sovelleta, vaan hoito perustuu yksiköiden tai organisaatioiden omiin ohjeistuksiin. Tässä yhteydessä on todettava, että tutkimusnäyttöä yksittäisen hoitokeinon vaikuttavuudesta on hankala tuottaa, koska olosuhteiden ja muiden hoitoon vaikuttavien tekijöiden samankaltaisuutta ei voida täysin taata. Näin tutkimusnäyttöä parhailla koeasetelmilla, joissa sokkoutetusti verrataan samoissa olosuhteissa yhtä tai useampaa hoitokeinoa tavanomaiseen hoitoon, on harvoin saatavilla. Haasteita voi olla myös tutkitun hoitokeinon soveltamisessa uuteen hoitoympäristöön. Sekavuustilan hoidon haastavuutta lisää se, että vain hyvin harvan lääkkeen on todettu vaikuttavan sekavuustilan väistymiseen. Sekavuustilan ennaltaehkäisy ja hoito perustuu suuressa määrin erilaisiin lääkkeettömiin keinoihin tai niiden yhdistelmiin.

Tilanne ei kuitenkaan ole synkkä. Teho-osastoympäristössä tehtyjen tutkimusten valossa voidaan todeta, että vakioidun toimintamallin käyttö vähentää sekavuustilan ilmaantumista³ ja saattaa lyhentää sen kestoa⁴. Lisäksi on havaittu, että mitä sitoutuneemmin hoitoon osallistuva henkilöstö toteuttaa toimintamallia sitä vähemmän sekavuutta ilmaantui ja kesto lyheni⁵. Toimintamalli voi sisältää muun muassa tehohoitopotilaan sedaatiotaukojen pitämisen, optimaalisen lääkkeiden valinnan, sekavuuden arvioinnin ja hoidon, varhaisen mobilisaation ja perheen osallistumisen. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että usean lääkkeettömän keinon käyttö yhdessä vähentää sekavuuden ilmaantumista^{6, 7}, saattaa siirtää ilmaantumista myöhemmäksi⁸ ja saattaa lyhentää sekavuuden kestoa^{6, 7}. Lääkkeettömiä keinoja ovat esimerkiksi potilaan sekavuustilan riskin arviointi, riskeihin kohdistuvat toimet (kuten kivun arviointi ja hoito sekä varhainen kanyylien ja katetrien poisto), potilaan säännöllinen orientointi, läheisten läsnäolo, mahdollisimman häiriöttömän ja toipumista tukevan hoitotyön ja hoitoympäristön luominen sekä hyvän unen tukeminen.

Ennaltaehkäisy on potilaan sekavuustilan parasta hoitoa. Haastan kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tarkastelemaan omassa yksikössä olevia sekavuuden riskitekijöitä ja miettimään sekavuustilan ennaltaehkäisyn ja hoidon lääkkeettömiä keinoja ja toteuttamaan niitä vakioidusti. Jokainen päivä ilman sekavuutta edistää potilaan toipumista leikkauksesta.

 

Kirjoittaja:

Satu Poikajärvi 

Sh (AMK), TtM, väitöskirjatutkija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

satu.poikajarvi@utu.fi

 

Lähteet:

1)      Devlin, J. W., Skrobik, Y., Gélinas, C., Needham, D. M., Slooter, A., Pandharipande, … Alhazzani, W. (2018). Clinical Practice Guidelines for the Prevention and Management of Pain, Agitation/Sedation, Delirium, Immobility, and Sleep Disruption in Adult Patients in the ICU. Critical care medicine, 46(9), e825–e873. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003299

2)      Aldecoa, C., Bettelli, G., Bilotta, F., Sanders, R. D., Audisio, R., Borozdina, A., … Spies, C. D. (2017). European Society of Anaesthesiology evidence-based and consensus-based guideline on postoperative delirium. European journal of anaesthesiology, 34(4), 192–214. https://doi.org/10.1097/EJA.0000000000000594

3)      Pun, B. T., Balas, M. C., Barnes-Daly, M. A., Thompson, J. L., Aldrich, J. M., Barr, J., … Ely, E. W. (2019). Caring for Critically Ill Patients with the ABCDEF Bundle: Results of the ICU Liberation Collaborative in Over 15,000 Adults. Critical care medicine, 47(1), 3–14. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003482

4)      Trogrlić, Z., van der Jagt, M., Lingsma, H., Gommers, D., Ponssen, H. H., Schoonderbeek, … Ista, E. (2019). Improved Guideline Adherence and Reduced Brain Dysfunction After a Multicenter Multifaceted Implementation of ICU Delirium Guidelines in 3,930 Patients. Critical care medicine, 47(3), 419–427. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000003596

5)      Barnes-Daly, M. A., Phillips, G., & Ely, E. W. (2017). Improving Hospital Survival and Reducing Brain Dysfunction at Seven California Community Hospitals: Implementing PAD Guidelines Via the ABCDEF Bundle in 6,064 Patients. Critical care medicine, 45(2), 171–178. https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000002149

6)      Deng, L. X., Cao, L., Zhang, L. N., Peng, X. B., & Zhang, L. (2020). Non-pharmacological interventions to reduce the incidence and duration of delirium in critically ill patients: A systematic review and network meta-analysis. Journal of critical care, 60, 241–248. https://doi.org/10.1016/j.jcrc.2020.08.019

7)      Liang, S., Chau, J., Lo, S., Zhao, J., & Choi, K. C. (2021). Effects of nonpharmacological delirium-prevention interventions on critically ill patients' clinical, psychological, and family outcomes: A systematic review and meta-analysis. Australian critical care : official journal of the Confederation of Australian Critical Care Nurses, 34(4), 378–387. https://doi.org/10.1016/j.aucc.2020.10.004

8)      Zhang, W., Sun, Y., Liu, Y., Qiu, W., Ye, X., Zhang, G., & Zhang, L. (2017). A nursing protocol targeting risk factors for reducing postoperative delirium in patients following coronary artery bypass grafting: Results of a prospective before-after study. International journal of nursing sciences, 4(2), 81–87. https://doi.org/10.1016/j.ijnss.2017.02.002

Uusi normaali Covid-19-pandemian jälkeen?

Olemme eläneet pitkään poikkeusoloja. Nyt Covid-19 –pandemian vähän laantuessa on ollut keskustelua siitä, että ”uusi normaali” on erilainen kuin se ”vanha normaali”, johon olimme tottuneet. Meillä on nyt kokemusta ajasta, jolloin tartunnan torjunta on keskeisessä osassa päivittäisessä elämässämme. Olemme joutuneet käyttämään suunenäsuojuksista esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja mahdollisesti olemme myös tottuneet käyttämään käsihuuhteita ja pesemään käsiä. Nyt tuntuukin oudolta liikkua julkisesti ilman suojaimia eikä käsihuuhteitakaan ole enää joka paikassa tarjolla tai annostelijat ovat tyhjiä.

Mikä sitten olisi sitä uutta normaalia, jonka toivoisi osittain jäävän meille perinnöksi koetusta pandemiasta? Tartunnan torjuntaan tähtäävässä terveyskäyttäytymisessä teemme arviota tietojemme ja käsitystemme mukaisesti. Vaikka koronapandemia ei enää pyöritä kaikkea yhteiskunnassamme, erilaiset taudit eivät ole hävinneet minnekään. Erilaisia virusten ja mahdollisesti jopa Covid-19 -viruksen aiheuttamia epidemioita on edessä myös tulevaisuudessa, joten käyttäytymisemme pitäisi edelleen pitää sisällään tartuntojen torjuntaan kuuluvia toimintoja.

Ainakin puheissa suomalaiset ovat työteliästä kansaa. Työhön mennään, vaikka oltaisiin vähän sairaitakin. Ajatellaan, että se on vain ”flunssaa” eikä se kai tartu. Covid-19 lienee meille opettanut, että viruksen aiheuttamat infektiot tarttuvat ja voivat aiheuttaa ikäviä tauteja. Näin on myös monen muun hengitystieinfektioita aiheuttavien viruksen kohdalla. Covid-19:n kriittisinä aikoina kontaktien rajaaminen vähensi kaikkien virustautien esiintyvyyttä. Tilanteen vähän rauhoituttua olemme voineet taas lisätä sosiaalisten kontaktien määrää. Jos kuitenkin sairastumme, meistä jokaisen tulisi ajatella kanssaihmisiä ja välttää tartuttamisen mahdollisuutta. Toivottavasti uusi normaalimme pitää sisällään sen, että oikeasti pysymme sairaana erossa muista ihmisistä emmekä mene edes työpaikalle, jos emme voi siellä välttää kontakteja muihin ihmisiin.

Yleisessä keskustelussa kuulee usein kuvauksia siitä, että on huomattu epäasiallista suojainten käyttöä kanssaihmisten toiminnassa. Käsineitä on käytetty jo jonkin aikaa elintarvikkeiden käsittelyssä, ja samoja käsineitä saatetaan käyttää erilaisiin toimintoihin vaihtamatta tai pesemättä käsiä välillä. Tutkimusten mukaan käsineiden sileästä pinnasta mikrobien siirtyminen erilaisille pinnoille on tehokkaampaa kuin käsien iholta, eli käsineiden käyttö ei korvaa käsien pesua! Käsineitä tulee vaihtaa, kun ne mahdollisesti ovat keränneet mikrobeja tai ennen kuin kosketellaan herkkiä ruoka-aineita.

Mitä ajatella suunenäsuojaimista, joita opimme jo mukavasti käyttämään erilaisissa tilanteissa? Niiden käyttö joissakin tilanteissa lienee edelleen perusteltua. Tällainen tilanne voisi olla sellainen, jossa tietää olevansa altistunut jollekin virustaudille, mutta ei ainakaan vielä ole oireinen. Suunenäsuojusten käyttötavoissa voi myös olla toivomisen varaa. Käytämmekö samaa suojusta nostamalle sen aina välillä kaulalle tai jonnekin muualle? Koskettelemmeko likaista suojainta käsillä, ja sitten jotain muuta pintaa, tai laitammeko sen taskuun odottamaan seuraavaa käyttöä? Hengitysteissämme on aina viruksia, ja vaikka emme olisi oireisia, saamme niitä käsiimme ja muualle, kun koskettelemme suojainta. Käsistä erilaiset taudinaiheuttajat voidaan taas sujuvasti levittää ympäristöön.

Oppina tästä Covid-19 pandemiasta voisi olla se, että me, terveydenhuollon ammattilaiset, pyrimme edelleen julkisesti levittämään tietoa tarttuvista taudeista – niistä tavallisista flunssistakin ja niiden tarttumisesta. Me kaikki pyrimme hakemaan oleellista tietoa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, josta löydämme tietoa mm. tartuntareiteistä ja ohjeen oikeasta käsien pesusta ja yskimishygieniasta: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/infektioiden-ehkaisy-ja-torjuntaohjeita/kasienpesu-yskiminen-ja-maski

Kirjoittaja: 
Kirsi Terho
TtM, tohtoriopiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
kmterh@utu.fi

  

Lähteet:

1.    Teasdale E., Santer M., Geraghty A.W.A., Little P., Yardley L. (2014) Public perceptions of non-pharmaceutical interventions for reducing transmission of respiratory infection: Systematic review and synthesis of qualitative studies. BMC Public Health, 14 (1), art. no. 589. DOI: 10.1186/1471-2458-14-589. https://www.scopus.com/inward/record.uri?eid=2-s2.0-84903307149&doi=10.1186%2f1471-2458-14-589&partnerID=40&md5=50e05675b0f267d6863c41edbedda316

2.    Maribel Jimenez, Jorge H. Siller, Jose B. Valdez, Armando Carrillo & Cristobal Chaidez (2007) Bidirectional Salmonella enterica serovar Typhimurium transfer between bare/glove hands and green bell pepper and its interruption, International Journal of Environmental Health Research, 17:5, 381-388, DOI: 10.1080/09603120701372664

3.    Yan Qi, Yingshu He, Larry R. Beuchat, Wei Zhang, Xiangyu Deng (2020) Glove-mediated transfer of Listeria monocytogenes on fresh-cut cantaloupe,Food Microbiology,Volume 88, 103396,ISSN 0740-0020, https://doi.org/10.1016/j.fm.2019.103396. (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0740002019310068)

4.    Luksamijarulkul, P., Aiempradit, N., & Vatanasomboon, P. (2014). Microbial Contamination on Used Surgical Masks among Hospital Personnel and Microbial Air Quality in their Working Wards: A Hospital in Bangkok. Oman Medical Journal, 29(5), 349–353. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.5001/omj.2014.92

5.    Chughtai, A.A., Stelzer-Braid, S., Rawlinson, W. et al. Contamination by respiratory viruses on outer surface of medical masks used by hospital healthcare workers. BMC Infect Dis 19, 491 (2019). https://doi.org/10.1186/s12879-019-4109-x

6.    THL 2022. Infektiotaudit ja rokotukset. Saatavilla:https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta. Viitattu 13.5.2022

Mikrotauot tukemassa palautumista (työ)päivän aikana

 

Hyvinvoinnista puhuttaessa keskustelussa vilahtaa usein käsite palautuminen, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Miksi myös työpäivän aikana tulisi huolehtia riittävästä palautumisesta?

Palautumisella tarkoitetaan yksilön fyysisen ja psyykkisen tilan palautumista kuormitusta edeltäneeseen tilaan. Kuormittavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi työ, huonot elintavat tai sairaus, kun taas palauttavia tekijöitä ovat esimerkiksi riittävä ja laadukas uni, hyvä ravinto, sosiaalinen elämä ja terveys. Työterveyslaitos (2022) kuvaakin palautumista osuvasti akkujen lataamiseksi. On välttämätöntä, että palautumista tapahtuu riittävästi, sillä ilman palautumista keho ylikuormittuu, mikä vähentää hyvinvointia ja jaksamista.

Työhyvinvoinnin tutkimuksessa työpäivän aikaista palautumista on tutkittu jo pitkään ja esimerkiksi lounastaukojen yhteydestä työhyvinvointiin löytyy runsaasti tutkimusta. Pidempien taukojen lisäksi viime vuosina on tutkittu enenevissä määrin myös mikrotaukoja ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin ja palautumiseen. Mikrotauolla tarkoitetaan työpäivän aikana pidettävää lyhyttä taukoa, joka voi vaihdella kestoltaan puolesta minuutista kymmeneen minuuttiin.

Etätyöt ovat tuoneet uusia haasteita työn tauottamiseen, kun lähityössä luonnollisesti päivän aikana tapahtuneet tauot ovat jääneet vähemmälle. Luultavasti olet lähityössä mikrotauottanut työtä huomaamattasi. Olet ehkä vaihtanut työskentelypistettä päivän aikana, käynyt eri rakennuksessa lounaalla tai vaihtanut kuulumisia ohikulkevan kollegan kanssa. Kotona työskennellessä kaikki tapahtuu samassa tilassa ja töiden tauottamiseen tulee todella kiinnittää huomiota, jotta taukojen pitäminen onnistuu.

Asiantuntijatyö on kuormittavaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja työstä palautuminen ottaa aikansa. On hyvä pohtia voisimmeko edistää palautumista jo työpäivän aikana. Olisiko parempi ladata akkua sitä mukaa, kun kulutamme sitä, sen sijaan, että antaisimme akun tyhjentyä kokonaan ennen kuin aloitamme lataamisen?

Mikrotauoilla on todettu olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Jo kolmen kuukauden jälkeen istumatyötä tekevät henkilöt kokivat stressinsä vähentyneen ja tutkimustulokset osoittivat, että mikrotauoilla voidaan mahdollisesti myös edistää työntekijöiden mielenterveyttä. Mikrotaukojen on lisäksi todettu tukevan työntekijöiden palautumista työtehtäviä edeltävälle tasolle, edistävän keskittymiskykyä ja lisäävän työtyytyväisyyttä.

Jotta mikrotauoista olisi hyötyä, tulisi niitä muistaa myös pitää. Uuden tavan omaksuminen osaksi arkea vaatii hieman vaivannäköä, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Se, mitä tauon aikana tekee, on kunkin itse valittavissa. Tärkeintä on tehdä jotakin, joka ei liity työntekoon ja katkaisee työn alla olevan tehtävän suorittamisen. Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä mikrotauoille – ehkä löydät näistä itsellesi uusia rutiineja työpäivien lomaan.

·        Nouse ylös seisomaan ja liiku! Venyttele, kävele tai tanssi – tarjoa keholle sitä liikettä, mitä se tuntuu sillä hetkellä kaipaavan.

·        Lähde ulos. Mikäli aikaa on vain vähän, tee pikainen happihyppely hengittäen ulkoilmaa, tai mikäli aikataulut antavat myöden, tee pieni lenkki esimerkiksi korttelin tai talon ympäri.

·        Hengitä. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Jo muutama syvä hengitys rentouttaa.

Kirjoittajan tiedot:
Iina Ryhtä
ft, TtM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

iikrry(at)utu.fi

Lähteet:

Bennett AA, Gabriel AS, Calderwood C. Examining the interplay of micro-break durations and activities for employee recovery: A mixed-methods investigation. J Occup Health Psychol. 2020 Apr;25(2):126-142. doi: 10.1037/ocp0000168.

Kim S, Park Y, Headrick L. Daily micro-breaks and job performance: General work engagement as a cross-level moderator. Journal of Applied Psychology. 2018:103(7), 772–786. https://doi.org/10.1037/apl0000308

Lee KE, Williams K, Sargent L, Williams N, Johnson K. 40-second green roof views sustain attention: The role of micro-breaks in attention restoration. Journal of Environmental Psychology. 2015;42:182-189. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2015.04.003

Mainsbridge CP, Cooley D, Dawkins S, et al. Taking a Stand for Office-Based Workers' Mental Health: The Return of the Microbreak. Front Public Health. 2020;8:215. Published 2020 Jun 11. doi:10.3389/fpubh.2020.00215

Työterveyslaitos. Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta. 2022. Viitattu 4.5.2022. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/nyt-laitetaan-kroppa-ja-nuppi-kuntoon/palautuminen-tarkea-osa-elamantapamuutosta

Information system’s impact on shift leaders’ indoor movement in emergency departments

Rising incidents of emergency department (ED) shift leader’s manual operation workflow is an increasing concern in ED operational information management. Shift leaders have a challenging task in running EDs. Currently, EDs are overcrowded, congested and patients are becoming more diverse. Staff have less and less time to carry out clinical monitoring and decision-making. In addition, there is increasing pressure to receive and repatriate patients. New information systems can help to cope with the increasing workload in busy ED operations management. (Lundgrén-Laine et al. 2013; Peltonen 2019)

The purpose of the study was to explore the movement of shift leaders before and after the implementation of the Columna Clinical Logistics (CCL) information system in the ED. A Bluetooth-based indoor positioning system was used in the study and 752 beacon records were collected between 2015-2016.

The results showed that there were differences in the stay time and the number of visits between the control units. In the intervention unit, the results of descriptive analysis of ED shift leaders' movement showed that the number of visits and the stay time were different between before and after implemented the CCL system. A statistical difference was seen in the nurse shift leaders’ movement during on-call hours (p=0.0193) before and after system implementation. 

The use of the CCL system can reduce the room visits and stay time by ED shift leader to collect relevant information, save leaders' time and energy, and improve the management efficiency of ED daily operation. Compared with normal office hours, the movement change of nurse shift leader during on-call hour is more significant. The use of the CCL system has not been able to significantly reduce the room visits and stay time for physician shift leader to collect relevant information. However, these findings must be interpreted with caution due to the limitations. More research is needed to validate these findings. 

Keywords: Emergency department; information system; shift leader; operations management

Author information 

Zhuqing Ren

RN, MNSc

Department of Nursing Science

University of Turku

Zhuqing.z.ren(at)utu.fi

 

References

Lundgrén-Laine, Heljä, Maria Kalafati, Elina Kontio, Tommi Kauko, and Sanna Salanterä. 2013. “Crucial Information Needs of ICU Charge Nurses in Finland and Greece.” Nursing in Critical Care 18(3):142–53.

Peltonen, Laura-Maria. 2019. Lectio Praecursoria, Information Needs in the Day-to-Day Operations Management of Hospital Units. Vol. 11.