Äidin synnytyksen jälkeiseen terveyteen tulee panostaa enemmän

Odottavan äidin terveyttä ja hyvinvointia seurataan terveydenhuollossa tiheämmin ja tarkemmin kuin kenties koskaan hänen elämänsä aikana.  Raskaus ja synnytys ovat myös suurta yleisöä kiinnostavia ja keskustelua herättäviä aiheita, jotka usein huipentuvat lapsen syntymään.  Synnytyksen jälkeinen aika jää usein vähemmälle huomiolle ja mielenkiinnolle raskausaikaan ja synnytykseen verrattuna. Monet äidit kokevat, että terveydenhuollon mielenkiinto heidän terveyteensä päättyy lapsen syntymään. Keho ja mieli käyvät raskauden ja synnytyksen myötä kuitenkin suuria mullistuksia ja synnyttäneillä äideillä on usein tarve raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen liittyvään tietoon, tukeen ja ohjaukseen. Monen mielestä tämä tuki ei nykyisellään ole riittävää.

Raskaus on ikkuna naisen myöhempään terveyteen. Esimerkiksi viime vuosina merkittävästi lisääntynyt raskausdiabetes lisää naisen riskiä sairastua diabetekseen myöhemmin elämän aikana ja siksi näiden äitien seuranta ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä. Toisena esimerkkinä haluaisin tuoda esille lisääntyneet sektiosynnytykset ja niiden vaikutukset äitien terveyteen ja tuleviin raskauksiin. Sektioihin liittyy moninkertainen riski vakaviin verenvuotoihin, laskimotukoksiin ja tulehduksiin alatiesynnytyksiin verrattuna. Pidemmällä aikavälillä vatsanpeitteiden kiinnikkeisyys ja kohtuarpi saattavat lisätä kipua ja vuotohäiriöitä. Sektio on iso vatsan alueen leikkaus, josta turvallinen toipuminen vaatii ammattilaisilta asianmukaista tukea ja ohjausta.

Lakisääteisessä synnytyksen jälkitarkastuksessa selvitetään äidin fyysinen ja psyykkinen terveyden ja hyvinvoinnin tilanne, kun synnytyksestä on kulunut jo viikkoja.  Ensipäivien ja -viikkojen toipumisen näkökulmasta tämä käynti on liian myöhään. Toisaalta raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi, jota toipumisen alkuvaiheessa toteutettavalla kertaluonteisella käynnillä on vaikea tukea riittävästi. Akuutteihin ongelmiin saa useimmiten apua, mutta Suomesta puuttuu systemaattisesti kaikille äideille tarjottu synnytyksen jälkeiseen terveyteen kohdistuva ennaltaehkäisevä ja terveyttä edistävä monipuolinen tuki ja ohjaus.

Ehdotukseni on, että neuvolatyötä säätelevään lainsäädäntöön sisällytetään nykyistä näkyvämmin hyvinvointialueiden velvollisuus systemaattisesti ja nykyistä kattavammin edistää raskauden ja synnytyksen jälkeistä äitien terveyttä ja hyvinvointia. Palveluiden tulee olla moniammatillisesti laadittuja, laadukkaita ja kaikkien äitien saatavilla. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi äidin asiakkuuden jatkamista neuvolassa vuoden verran synnytyksen jälkeen ja neuvolahenkilökunnan täydennyskouluttamista. Tiivis yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on myös tärkeää, sillä vain erikoissairaanhoidon puolella on osaamista esimerkiksi vakavien synnytysvaurioiden ja laskeumien korjaamiseen. Synnyttäneiden äitien terveyteen panostaminen julkisen terveydenhuollon palveluissa olisi kaikille viesti siitä, että äideillä on väliä. Asian edistäminen saattaisi vaikuttaa myönteisesti myös alhaisen syntyvyyden korjaamiseen.

 

Kirjoittaja:

Jaana Lojander
Kätilö, TtM, väitöskirjatutkija
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
jmmloj[at]utu.fi

 

Lähteet:

Auvinen, A. M., Luiro, K., Jokelainen, J., Järvelä, I., Knip, M., Auvinen, J., & Tapanainen, J. S. 2020. Type 1 and type 2 diabetes after gestational diabetes: a 23 year cohort study. Diabetologia, 63(10), 2123–2128. https://doi.org/10.1007/s00125-020-05215-3

Beake, S., Rose, V., Bick, D., Weavers, A., & Wray, J. 2010. A qualitative study of the experiences and expectations of women receiving in-patient postnatal care in one English maternity unit. BMC pregnancy and childbirth, 10, 70. https://doi.org.ezproxy.utu.fi/10.1186/1471-2393-10-70

Malouf, R., Henderson, J., & Alderdice, F. 2019. Expectations and experiences of hospital postnatal care in the UK: a systematic review of quantitative and qualitative studies. BMJ open, 9(7), e022212. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1136/bmjopen-2018-022212

Rudman, A., & Waldenström, U. 2007. Critical views on postpartum care expressed by new mothers. BMC health services research, 7, 178. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1186/1472-6963-7-178

Schmied, V., Cooke, M., Gutwein, R., Steinlein, E., & Homer, C. 2008. Time to listen: strategies to improve hospital-based postnatal care. Women and birth : journal of the Australian College of Midwives, 21(3), 99–105. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.wombi.2008.04.002

Tully, K. P., Stuebe, A. M., & Verbiest, S. B. 2017. The fourth trimester: a critical transition period with unmet maternal health needs. American journal of obstetrics and gynecology, 217(1), 37–41. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.ajog.2017.03.032

Hakulinen-Viitanen, T. & Klemetti, R. 2013. Äitiysneuvolaopas. Tampere: Juvenes Print –Suomen Yliopistopaino Oy.

Perinataalitilasto 2021. Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet. Saatavilla osoitteessa https://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2022/Liitetaulukot/Perinataalitilasto_2021_ENNAKKO_Liitetaulukot.pdf  

Terveyskirjasto. 2022. Keisarileikkaus. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteessa https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00873#s3

Duodecim. 2014. Kohdun keisarileikkausarven pitkäaikaisvaikutukset. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteessa https://www.duodecimlehti.fi/duo11530

 

Rokotuksia koskeva tiedonvälittäminen terveyspoliittisessa konseptissa

Rokotuksiin kohdistuva epäröinti on kansainvälisesti yksi merkittävimmistä uhkista terveydelle. Rokotusepäröinnillä tarkoitetaan rokottautumisen viivästymistä tai kieltäytymistä rokottautua lainkaan. Epäröinti voi kohdistua yhteen tai useampaan rokotteeseen ja se vaihtelee eri aikoina, eri ihmisten ja eri maantieteellisten alueiden välillä. Rokotuksia vastustetaan usein tiedon puutteesta johtuen. Terveyteen liittyvä tieto jää liian usein vaikeasti saavutettavaksi tai sitä ei ole tarjolla lainkaan, pahimmassa tapauksessa tieto on vääristeltyä. Tietoa ja sen ymmärrettävyyttä lisäämällä on mahdollista vaikuttaa myönteisesti kokemuksiin rokotuksista. 

Maailmanlaajuisesti eniten rokotusepäröintiä esiintyy pienituloisten, matalasti koulutettujen ja yksinasuvien keskuudessa. Vauraimmissa maissa esiintyminen on jakaantunut lisäksi korkeatuloisten ja poliittisesti konservatiivisesti suuntautuneiden tai vahvasti uskonnollisten ryhmiin. Useissa maissa hallinnolliset viranomaiset ovat osaltaan vaikuttaneet toimillaan rokotusvastaisuuden voimakkaaseen kasvuun. Esimerkiksi Italiassa vuonna 2017 levinneeseen tuhkarokkoepidemiaan saattoi vaikuttaa maan hallituksen rokotusvastaiset lausunnot. Poliota esiintyy edelleen monissa maissa ja eräs taannoinen polioepidemia Nigeriassa vuosina 2003 ̶ 2004 on voinut liittyä polion ilmaantumisen aikaan käynnistettyyn paikalliseen poliittiseen rokotusvastaiseen ohjelmaan. 

 

Terveyspoliittisiin muutostarpeisiin tulee vastata ottamalla kansalaiset mukaan muutosprosessiin. Esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö voisi olla voimakas viestintäkanava. Tieteen ei ole syytä jakautua yksinomaan omiin lokeroihinsa, vaan murtaa tiensä uusien mahdollisuuksien mukana. Tieteenalojen välinen vuorovaikutus kokoaa yhteen tiedon samasta ilmiöstä ja laajentaa näkökulmaa. Tiede antaa työvälineet päätöksenteon tueksi siitä, miten tartuntatauteja voidaan ehkäistä ja leviämistä estää. Se, miten tietoa käytetään, ja miten se ymmärretään, onkin ihan eri asia. 

Tiedonvälittämiseksi tulee kehittää monipuolisempia ja selkeästi innovatiivisempia menetelmiä. Kanadassa peruskouluissa on viime vuosina kokeiltu hyvällä menestyksellä opetussuunnitelmaan kuuluvaa opetusta tartuntataudeista ja rokotteista. Pienet koululaiset ovat sisäistäneet vastustuskykyyn liittyvää oppia kannustimien avulla. Esimerkiksi hyvistä oppimistuloksista on saanut lisäpisteitä, joita on voinut käyttää vaikkapa rokotteiden lahjoittamiseksi maihin, joissa niistä on pulaa. Toimintamalli luo vankan pohjan kehittää hyväksyvä asennoituminen rokotuksia kohtaan. Kumulatiivinen hyöty näkyy nopeasti, ja on mahdollista, että vaikutus siirtyy myös lasten vanhempiin. Menetelmä on hyvä esimerkki onnistuneesta tiedonvälittämisestä, tiedon omaksumisesta ja oppimisen ilosta. 

Kirjoittaja:

Mervi Lasander

TtK, TtM-opiskelija, Turun yliopisto

Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

mervi.k.lasander@utu.fi 

Kirjallisuusviitteet

Attwell K, Betsch C, Dubé E, Sivelä J, Gagneur A, Suggs LS, et al. 2021. Increasing vaccine acceptance using evidence-based approaches and policies: Insights from research on behavioural and social determinants presented at the 7th Annual Vaccine Acceptance Meeting. International Journal of Infectious Diseases 2021;105:188-193.

Denning, P. & Johnsson, J. 2021. "Science Is Not Another Opinion". Communications of the ACM. 64(3):36–38, 2021.

EDCD. 2021. Koronarokotusmyönteisyyden ja -kattavuuden edistäminen EU:ssa/ETA-alueella. Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus, ECDC 2021 15. lokakuuta. https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/Facilitating-vaccination-uptake-in-the-EU-EEA-final_FI.pdf

Nurmi, J. Vuolanto, P. 2020. Tutkimukseen perustuvia näkökulmia rokotekeskusteluun. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2020 -08-26;57.

SAGE. 2014. Report of the SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. 2014 -10-01. https://www.asset-scienceinsociety.eu/sites/default/files/sage_working_group_revised_report_vaccine_hesitancy.pdf

WHO. 2019. Ten threats to global health in 2019. https://www.who.int/news-room/spotlight/ten-threats-to-global-health-in-2019

Imetykseen liittyvää kipua kannattaa arvioida

Jokainen terveydenhuollon ammattilainen on taatusti yhtä mieltä siitä, että kaikilla potilailla on oikeus hyvään kivunhoitoon. Kivun kokeminen yhdistetään yleensä toimenpiteisiin, leikkauksiin tai synnytyksiin, mutta myös imetykseen voi liittyä kipua. Vaikka kivun arviointiin ja hoitoon on kiinnitetty viime vuosina huomiota ja sitä on tutkittu paljon, kivun kokeminen on yleistä. 

Kipu on yksi yleisimmistä imetykseen liittyvistä ongelmista, mitä imettävät äidit kertovat kohdanneensa. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 90 % imettävistä äideistä tuntee kipua. Erilaiset imetysongelmat, kipu mukaan lukien, ovat merkittävä syy imetyksen lopettamiseen. Imetyksen alkupäivinä rinnat ovat vielä tottumattomat imetykseen ja jonkinasteista kipua voi tuntua etenkin vauvan aloittaessa imemisen. Imetyksen jatkuessa alkuvaiheen kivut helpottavat ja silloin imetyskipu on yleensä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kivun syytä kannattaa lähteä selvittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä silloin myös sen hoitaminen on helpointa. 

Kivun hoito on hoitotyön tehtävä ja siihen liittyvä prosessi on keskeisesti hoitajan toteuttama. Kivun hoidon perustana on kivun arviointi ja sen kirjaaminen. Hoitotyössä on käytössä monenlaisia menetelmiä kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Kuitenkaan kivun voimakkuuden mittaaminen, kivun hoito ja sen vaikutusten arviointi sekä kirjaaminen eivät toteudu riittävällä tasolla ja systemaattisesti. Tutkimusten mukaan hoitajat myös luottavat liikaa omaan arvioonsa ja aliarvioivat potilaan kivun voimakkuuden. Imetykseen liittyvään kipuun kiinnitetään liian vähän huomiota, eikä sitä useinkaan arvioida samalla tavalla kuin muuta kipua. Imettävät naiset saavat harvoin riittävästi tietoa ja ohjausta, jotta he osaisivat toimia imetyskivun lievittämiseksi tai hoitaa imetykseen liittyvää kipua. 

Imetyskivun hoitamiseksi tarvitaan osaavaa imetysohjausta. Ohjaustilanteessa ammattilaisen tulee osata arvioida tavallisimpia imetyskivun taustalla olevia asioita, kuten vauvan imuotetta, imetysasentoa, rinnanpäiden kuntoa ja vauvan suun anatomiaa. Imetyskivun arvioinnissa ei saisi myöskään unohtaa kivun voimakkuuden arviointia kipumittarin avulla. Kivun voimakkuuden arviointi tutulla asteikolla (NRS, numeric rating scale) 0–10 antaa nopeasti tietoa imetyskivun hoidon vaikuttavuudesta. Auttoiko esimerkiksi vauvan imuotteen korjaaminen äidin imetystilanteessa kokemaan imetyskipuun? 

Hoitajien tiedon lisääminen kivun hoidosta on tutkimusten mukaan parantanut potilaiden kivun hoitoa. Imetysohjausta antavien ammattilaisten työtä imetyskivun tunnustamiseksi tarvitaan ja läheinen yhteistyö äidin kanssa kipua lievittävien strategioiden löytämiseksi on tärkeää. Imetyskivun arviointiin kannattaa panostaa – sen avulla tuetaan hyvää ja kivutonta imetysmatkaa sekä pidempää imetystä. 

Kirjoittajan tiedot:

Heli Mäkelä 

kätilö, TtM, väitöskirjatutkija 

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 

hemmak(at)utu.fi 

LÄHTEET: 

Gianni, ML., Bettinelli, ME., Manfra, M., Sorrentino, G., Bezze, E., Plevani, L. et al. 2019. Breastfeeding Difficulties and Risk for Early Breastfeeding Cessation. Nutrients 11 (2266). doi.org/10.3390/nu11102266. 

Mäkelä, H., Axelin, A., Kolari, T. & Niela-Vilén, H. 2022. Exclusive breastfeeding, breastfeeding problems, and maternal breastfeeding attitudes before and after the baby-friendly hospital initiative: A quasi-experimental study. Sexual & Reproductive Healthcare 35 (2023). doi: 10.1016/j.srhc.2022.100806 

Seers, T., Derry, S., Seers, K. & Moore, RA. 2018. Professionals underestimate patients' pain: a comprehensive review. Pain (Amsterdam). 159(5), 811–813. 

Shafaei FS, Mirghafourvand M, Havizari S. 2020. The effect of prenatal counseling on breastfeeding self-efficacy and frequency of breastfeeding problems in mothers with previous unsuccessful breastfeeding: a randomized controlled clinical trial. BMC Womens Health 20 (94). doi.org/10.1186/s12905-020-00947-1. 

Thong SK., Jensen, MP., Miro, J. & Tan, G. 2018. The validity of pain intensity measures: what do the NRS, VAS, VRS, and FPS-R measure? Scandinavian Journal of Pain 18(1), 99-107.